Language of document : ECLI:EU:T:2022:268

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

4 päivänä toukokuuta 2022 (*)

Valtiontuet – Kreikan myöntämät tuet – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Valtiontuen käsite – Etu – Yksityinen toimija ‑periaate – Takauspreemio – Vaikeuksissa oleva yritys – Kreikan viranomaisten tietoisuus – Komission tiedonanto takausten muodossa myönnettävistä valtiontuista – Ilmeinen arviointivirhe

Asiassa T‑423/14 RENV,

Larko Geniki Metalleftiki kai Metallourgiki AE, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajinaan asianajajat I. Drillerakis, E. Rantos ja N. Korogiannakis,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehenään A. Bouchagiar,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota osittain valtiontuesta SA.34572 (13/C) (ex 13/NN), jonka Kreikka on myöntänyt Larco General Mining & Metallurgical Company SA ‑yhtiölle, 27.3.2014 annettu komission päätös 2014/539/EU (EUVL 2014, L 254, s. 24).

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. De Baere sekä tuomarit V. Kreuschitz (esittelevä tuomari) ja K. Kecsmár,

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Larko Geniki Metalleftiki kai Metallourgiki AE (jäljempänä kantaja tai Larko) on lateriittimalmin louhintaan ja jalostukseen, ruskohiilen louhintaan sekä ferronikkelin ja sivutuotteiden tuotantoon erikoistunut yritys.

2        Kantaja perustettiin vuonna 1989 uudeksi yritykseksi Hellenic Mining and Metallurgical SA:n purkamisen jälkeen. Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan Larkolla oli kolme osakkeenomistajaa, joiden osuudet jakautuivat siten, että Kreikan valtio omisti yksityinen rahoituslaitoksen Hellenic Republic Asset Development Fundin välityksellä 55,2 prosenttia, National Bank of Greece SA (jäljempänä ETE) 33,4 prosenttia ja Public Power Corporation (Kreikan suurin sähköntuotantoyhtiö, jossa valtio on enemmistöosakkaana) 11,4 prosenttia yhtiön osakkeista.

3        Hellenic Republic Asset Development Fund ilmoitti maaliskuussa 2012 Euroopan komissiolle Larkoa koskevasta yksityistämisohjelmasta.

4        Komissio käynnisti huhtikuussa 2012 oma-aloitteisesti alustavan tutkinnan, jossa se tarkasteli tätä yksityistämistä valtiontukisääntöjen kannalta.

5        Tutkinnan kohteena olivat seuraavat kuusi toimenpidettä:

–        ensimmäinen toimenpide koski yhtäältä Larkon ja sen suurimpien velkojien vuonna 1998 tekemää luottojärjestelysopimusta, jonka mukaan Larkon velat näille velkojille oli määrä hoitaa 6 prosentin vuosikorolla, ja toisaalta sitä, että Kreikan valtio jätti perimättä tämän velan (jäljempänä toimenpide 1)

–        toinen toimenpide koski Kreikan valtion vuonna 2008 antamaa takausta ATE-pankin Larkolle myöntämälle 30 miljoonan euron lainalle (jäljempänä toimenpide 2 tai vuoden 2008 takaus); tämä takaus kattoi 100 prosenttia lainasta enintään kolmen vuoden ajan, ja takauspreemio oli 1 prosentti vuodessa

–        kolmas toimenpide koski Larkon hallituksen vuonna 2009 ehdottamaa 134 miljoonan euron osakepääoman lisäystä, jonka yhtiön kolme osakkeenomistajaa hyväksyivät ja johon Kreikan valtio osallistui täysimääräisesti ja ETE osittain (jäljempänä toimenpide 3)

–        neljäs toimenpide oli valtion vuonna 2010 toistaiseksi myöntämä takaus ETE:n takaussitoumukseen Larkon noin 10,8 miljoonan euron lainalle; kyseinen takaus kattoi koko takaussitoumuksen, ja takauspreemio oli 2 prosenttia vuodessa (jäljempänä toimenpide 4); kyseinen takaussitoumus oli vakuutena Areios Pagosin (ylin tuomioistuin, Kreikka) päättämälle Efeteio Athinonin (Ateenan ylioikeus, Kreikka) tuomion, jolla vahvistettiin Larkon 10,8 miljoonan euron velka eräälle sen velkojalle, täytäntöönpanon lykkäämiselle

–        viides toimenpide koski takaussitoumuksia, joilla korvattiin kreikkalaisen tuomioistuimen päätöksellä velvoite maksaa ennakolta 25 prosenttia verosakosta (jäljempänä toimenpide 5)

–        kuudes toimenpide koski valtion vuonna 2011 myöntämiä kahta takausta ATE-pankilta otetuille kahdelle lainalle, joiden määrät olivat 30 ja 20 miljoonaa euroa; takaukset kattoivat lainat sataprosenttisesti, ja takauspreemio oli 1 prosentti vuodessa (jäljempänä toimenpide 6).

6        Tutkinnan aikana komissio pyysi Kreikan viranomaisilta lisätietoja, jotka ne toimittivat vuosina 2012 ja 2013. Komission yksiköiden ja Kreikan viranomaisten kesken järjestettiin myös joitakin tapaamisia.

7        Komissio aloitti 6.3.2013 antamallaan päätöksellä (EUVL 2013, C 136, s. 27; jäljempänä menettelyn aloittamista koskeva päätös) SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski valtiontukea SA.34572 (13/C) (ex 13/NN).

8        SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aikana komissio pyysi Kreikan viranomaisia ja asian muita osapuolia esittämään huomautuksensa edellä tämän tuomion 5 kohdassa mainituista toimenpiteistä. Kreikan viranomaiset esittivät huomautuksensa 30.4.2013; komissio ei saanut huomautuksia asian muilta osapuolilta.

9        Komissio antoi valtiontuesta SA.34572 (13/C) (ex 13/NN), jonka Kreikka oli myöntänyt Larko General Mining & Metallurgical Company SA ‑yhtiölle, 27.3.2014 päätöksen 2014/539/EU (EUVL 2014, L 254, s. 24; jäljempänä riidanalainen päätös).

10      Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä aluksi, että Larko oli kyseessä olevien kuuden toimenpiteen hyväksymisajankohtana valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (EUVL 2004, C 244, s. 2; jäljempänä valtiontuesta yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetut suuntaviivat) 9–11 kohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys.

11      Edellä 5 kohdassa mainittuja toimenpiteitä arvioidessaan komissio katsoi ensinnäkin, että toimenpiteet 2–4 ja 6 olivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, seuraavaksi, että nämä toimenpiteet oli hyväksytty SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyjen ilmoittamista ja täytäntöönpanokieltoa koskevien velvollisuuksien vastaisesti ja lopuksi, että toimenpiteet olivat sisämarkkinoille soveltumatonta tukea, joka oli perittävä takaisin [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

12      Komissio myös totesi, että muut kaksi toimenpidettä eli toimenpiteet 1 ja 5, jotka koskivat valtiovarainministeriölle olevan velan perimättä jättämistä ja kahta vuonna 2011 annettua valtiontakausta (ks. edellä 5 kohta), eivät olleet valtiontukea.

13      Riidanalaisen päätöksen päätösosassa säädetään seuraavaa:

”1 artikla

Valtiovarainministeriölle olevan velan perimättä jättäminen ja Kreikan [Larkolle] myöntämät takaussitoumukset lisäveron ennakkomaksun sijaan vuonna 2010 eivät ole [SEUT] 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2 artikla

Yhteensä 135 820 824,35 euron valtiontuki, jonka Kreikka myönsi [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti [Larkolle] takaussitoumuksina vuosina 2008, 2010 ja 2011 sekä osallistumalla yrityksen pääomanlisäykseen vuonna 2009, ei sovellu sisämarkkinoille.

3 artikla

1.      Kreikan on perittävä tuensaajalta takaisin 2 artiklassa tarkoitettu sisämarkkinoille soveltumaton tuki.

2.      Takaisinperittävistä summista on maksettava korkoa siitä päivästä alkaen, jona tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, sen tosiasialliseen takaisinperintään asti.

3.      Korolle on laskettava korkoa komission asetuksen (EY) N:o 794/2004, sellaisena kuin se on muutettuna, V luvun mukaisesti.

4.      Kreikan on ilmoitettava toimenpiteen 3 osalta tarkka päivämäärä (tarkat päivämäärät), jolloin se osallistui vuoden 2009 osakepääoman lisäykseen.

5.      Kreikan on peruutettava kaikki 2 artiklassa tarkoitetun tuen jäljellä olevat maksuerät tämän päätöksen hyväksymispäivästä lukien.

4 artikla

1.      Edellä 2 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti.

2.      Kreikan on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

5 artikla

1.      Kreikan on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta seuraavat tiedot:

a)      tuensaajalta takaisin perittävä kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko);

b)      yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)      asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.      Kreikan on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä siihen saakka, kunnes 2 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on annettava välittömästi komission pyynnöstä tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on annettava myös tarkat tiedot tuensaajalta jo perityistä tukimääristä ja koroista.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Helleenien tasavallalle.”

14      Riidanalaisen päätöksen liitteessä annetaan ”tiedot maksetuista, takaisinperittävistä ja takaisinperityistä tukimääristä” seuraavasti:


Tuensaaja – toimenpide

Maksetun tuen kokonaismäärä

Takaisinperittävä kokonaismäärä (pääoma)

Jo takaisin perityn tuen kokonaismäärä




Pääoma

Korko

Lar[k]o – toimenpide 2

30 000 000

30 000 000

0

0

Lar[k]o – toimenpide 3

44 999 999,40

44 999 999,40

0

0

Lar[k]o – toimenpide 4

10 820 824,95

10 820 824,95

0

0

Lar[k]o – toimenpide 6

50 000 000

50 000 000

0

0

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

15      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.6.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä.

16      Elliniki Metalleftiki kai Metallourgiki Larymnis Larko AE toimitti 9.10.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia. Väliintulohakemus hylättiin 11.6.2015 annetulla määräyksellä Larko v. komissio (T‑423/14, ei julkaistu, EU:T:2015:439). Myös tästä määräyksestä tehty valitus hylättiin 6.10.2015 annetulla määräyksellä Metalleftiki kai Metallourgiki Etairia Larymnis Larko v. komissio (C‑385/15 P(I), ei julkaistu, EU:C:2015:681).

17      Asian käsittelyä lykättiin unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 3.9.2015 antamalla määräyksellä siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin antaisi lopullisen ratkaisun asiassa C‑385/15 P(I). Asian käsittelyä jatkettiin 16.10.2015.

18      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti, esittelevä tuomari nimettiin kuudenteen jaostoon, johon käsiteltävä asia tämän vuoksi osoitettiin.

19      Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, ja se esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja kehotti näitä vastaamaan niihin kirjallisesti. Asianosaiset toimittivat vastauksensa annetussa määräajassa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

20      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 26.1.2017 pidetyssä istunnossa.

21      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 1.2.2018 annetulla tuomiolla Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) kanteen kokonaisuudessaan.

22      Kantaja valitti unionin tuomioistuimen kirjaamoon 4.4.2018 toimittamallaan asiakirjalla 1.2.2018 annetusta tuomiosta Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57).

23      Unionin tuomioistuin kumosi 26.3.2020 antamallaan tuomiolla Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) 1.2.2018 annetun tuomion Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin oli hylännyt kanteen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan sen toimenpidettä 2 koskevilta osin, hylkäsi valituksen muilta osin, palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja totesi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24      Siltä osin kuin on kyse ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisestä osasta unionin tuomioistuin totesi unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisia virheitä (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 61–71 kohta).

25      Erityisesti 26.3.2020 annetun tuomion Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) 70 kohdasta ilmenee yhtäältä, että koska kyseessä olevan tuen takaisin perimisellä tuensaajalta pyritään poistamaan kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut tietystä kilpailuedusta, ja palauttamaan siten kyseisen tuen maksamista edeltänyt tilanne, komissio ei voi olettaa, että yritys on saanut valtiontukea merkitsevän edun, ainoastaan sellaisen kielteisen olettaman perusteella, joka perustuu siihen, että ei ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin tehdä päinvastainen päätelmä, kun muita tällaisen edun olemassaolon positiivisesti osoittavia seikkoja ei ole (tuomio 17.9.2009, komissio v. MTU Friedrichshafen, C‑520/07 P, EU:C:2009:557, 57 ja 58 kohta). Unionin tuomioistuimen mukaan on kuitenkin niin, että kun unionin yleinen tuomioistuin oletti – vaikka se oli katsonut lähinnä, ettei toimenpiteen 2 toteuttamista edeltäneeseen tai senaikaiseen tilanteeseen viittaavia sellaisia seikkoja ollut, jotka olisivat osoittaneet Kreikan viranomaisten tienneen Larkon vaikeuksista kyseisen toimenpiteen toteuttamisen ajankohtana –, että Kreikan viranomaisten tilanteessa olevan yksityisen toimijan olisi pitänyt kyseisenä ajankohtana olla tietoinen näistä vaikeuksista, se ei ottanut huomioon edellä mainittua oikeuskäytäntöä eikä asiayhteyttä, jossa kyseinen toimenpide toteutettiin (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 71 kohta). Unionin tuomioistuin täsmensi lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen oli tarkastettava, sisälsikö hallinnollinen asiakirja-aineisto tietyssä määrin luotettavia ja johdonmukaisia seikkoja, jotka muodostivat riittävän perustan ensinnäkin sille päätelmälle, että Kreikan viranomaisilla oli tai niillä olisi pitänyt olla tietoa Larkon väitetyistä vaikeuksista toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana, ja toiseksi sille päätelmälle, ettei tämä seikka ollut hallinnollisen menettelyn aikana komission ja Kreikan viranomaisten välillä riidanalainen (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 123 kohta).

26      Toisaalta unionin tuomioistuin katsoi, ettei ollut tarpeen tutkia 26.3.2020 annetun tuomion Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) 50 ja 51 kohdassa esitettyjä kantajan väitteitä siitä, vastasiko 1 prosentin vuotuinen takauspreemio yksityisen toimijan käyttäytymistä (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 72 kohta).

27      Sen jälkeen, kun 26.3.2020 annettu tuomio Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) oli julistettu, asia, jonka numerona on nyt T‑423/14 RENV, jaettiin unionin yleisen tuomioistuimen kolmannelle jaostolle, johon esittelevä tuomari oli sijoitettu.

28      Asianosaiset esittivät unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan mukaisessa määräajassa huomautuksia ja lisähuomautuksia päätelmistä, joita 26.3.2020 annetusta tuomiosta Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) oli tehtävä riita-asian ratkaisemiseksi.

29      Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) esitti esittelevän tuomarin ehdotuksesta työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja kehotti näitä vastaamaan niihin kirjallisesti. Asianosaiset toimittivat vastauksensa annetussa määräajassa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

30      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 22.11.2021 työjärjestyksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti tekemällä päätöksellä asia T‑423/14 RENV annettiin uudelle esittelevälle tuomarille, joka kuuluu kolmanteen jaostoon.

31      Huomautuksissaan, jotka koskevat 26.3.2020 annetusta tuomiosta Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) tehtäviä päätelmiä, kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hyväksyy kanteen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan perusteella

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin siinä katsotaan toimenpiteen 2 olevan sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään perimään takaisin korkoineen 30 miljoonan euron suuruinen tuki, jonka kantajan väitetään saaneen mainitun toimenpiteen yhteydessä

–        määrää palauttamaan korkoineen minkä tahansa rahamäärän, joka kantajalta on tältä osin mahdollisesti peritty takaisin suoraan tai välillisesti riidanalaista päätöstä täytäntöön pantaessa

–        velvoittaa komission korvaamaan sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

32      Huomautuksissaan, jotka koskevat 26.3.2020 annetusta tuomiosta Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) tehtäviä päätelmiä, komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja näin ollen kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Oikeusriidan ulottuvuus

33      Unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi ja asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, unionin yleinen tuomioistuin on sidottu unionin tuomioistuimen asiassa ratkaisemiin oikeusseikkoihin. Kun unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja palauttaa asian sille, asia tulee työjärjestyksen 215 artiklan nojalla uudelleen vireille unionin yleisessä tuomioistuimessa unionin tuomioistuimen tuomiolla, ja unionin yleisen tuomioistuimen on lausuttava kaikista kantajan esittämistä kumoamisperusteista, lukuun ottamatta tuomiolauselman osia, joita unionin tuomioistuin ei ole kumonnut, sekä näiden osien välttämättömänä perustana olevia päätelmiä, koska nämä ovat tulleet oikeusvoimaisiksi (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2018, Keramag Keramische Werke ym. v. komissio, T‑379/10 RENV ja T‑381/10 RENV, ei julkaistu, EU:T:2018:400, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Pääasian ulottuvuudesta on muistutettava, että pääasia koskee vain ensimmäisen kanneperusteen ensimmäistä osaa, koska kantajan muut kanneperusteet hylättiin lopullisesti 1.2.2018 annetussa tuomiossa Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) siltä osin kuin kyseinen tuomio oli vahvistettu 26.3.2020 annetussa tuomiossa Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) (ks. edellä 23 kohta).

35      Kyseisessä ensimmäisessä osassa pyritään kyseenalaistamaan niiden perustelujen oikeellisuus, jotka on esitetty riidanalaisen päätöksen 73, 74 ja 77 kohdassa, joissa todetaan seuraavaa:

”(73)            Komissio on eri mieltä Kreikan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan [SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon] 3.2 kohdan edellytykset täyttyvät. Komissio on todennut, että Lar[k]o oli vaikeuksissa oleva yritys vuonna 2008. Lisäksi 1 prosentin vuotuisen takauspreemion ei voida katsoa vastaavan taattujen lainojen [takaisinmaksun] laiminlyönnin riskiä, kun otetaan huomioon Lar[k]on merkittävät taloudelliset vaikeudet ja etenkin sen suuri velkaantumisaste.

(74)            Komissio katsoo, että varovainen markkinatalousvelkoja ei olisi myöntänyt Lar[k]olle takausta näissä olosuhteissa. Koska toimenpide myönnettiin Lar[k]olle valikoivasti, komissio katsoo, että valtion vuonna 2008 myöntämä takaus antoi tuensaajalle valikoivan edun.

– –

(77)            Siksi on katsottava, että toimenpide 2 on [SEUT] 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. – –”

36      Riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitetyissä perusteluissa on lähinnä kaksi osaa eli yhtäältä komission toteamus, jonka mukaan Larko oli vuonna 2008 [SEUT 107 ja SEUT 108] artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon (EUVL 2008, C 155, s. 10; jäljempänä takauksiin liittyvä tiedonanto) 3.2 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä valtiontuesta yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 9–11 kohdassa esitetyn määritelmän kanssa, tarkoitettu ”vaikeuksissa oleva yritys” (jäljempänä perustelujen ensimmäinen osa), ja toisaalta toteamus, jonka mukaan ”1 prosentin vuotuisen takauspreemion ei voida katsoa vastaavan taattujen lainojen [takaisinmaksun] laiminlyönnin riskiä, kun otetaan huomioon Lar[k]on merkittävät taloudelliset vaikeudet ja etenkin sen suuri velkaantumisaste”, takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla (jäljempänä perustelujen toinen osa). Mainitun 73 perustelukappaleen rakenteesta ilmenee lisäksi, että komission näkemyksen mukaan nämä perustelujen kaksi osaa olivat lähtökohtaisesti keskenään vaihtoehtoisia perusteluja, joista ensimmäinen koski mainitun tiedonannon 3.2 kohdan a alakohtaa ja toinen sen 3.2 kohdan d alakohtaa, sen toteamiseksi, että Kreikan viranomaiset eivät olleet osoittaneet toimenpiteen 2 olevan markkinaehtojen mukainen ja että näin ollen siihen sisältyi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu.

37      Unionin tuomioistuin lausui 26.3.2020 antamassaan tuomiossa Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 53–71 ja 121–123 kohta) arvioinnista, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt perustelujen ensimmäisestä osasta, ja jätti samalla nimenomaisesti arvioimatta Larkon väitteet, jotka koskivat unionin yleisen tuomioistuimen perustelujen toisesta osasta tekemää analyysiä. Päätöksessään, joka koski asian palauttamista unionin yleiselle tuomioistuimelle, unionin tuomioistuin katsoi, että unionin yleisen tuomioistuimen oli tarkastettava, sisälsikö hallinnollinen asiakirja-aineisto tietyssä määrin luotettavia ja johdonmukaisia seikkoja, jotka muodostivat riittävän perustan yhtäältä sille päätelmälle, että Kreikan viranomaisilla oli tai niillä olisi pitänyt olla tietoa Larkon väitetyistä vaikeuksista toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana, ja toisaalta sille päätelmälle, ettei tämä seikka ollut hallinnollisen menettelyn aikana komission ja Kreikan viranomaisten välillä riidanalainen (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 123 kohta).

38      Kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen keskinäinen vaihtoehtoisuus, unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi arvioida ensin niiden väitteiden paikkansapitävyyttä, joita on esitetty takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan soveltamista koskevasta perustelujen toisesta osasta, ottaen kuitenkin samalla huomioon vaatimuksen sen tarkastamisesta, oliko Kreikan viranomaisilla tai olisiko niillä pitänyt olla tietoa Larkon taloudellisia vaikeuksia koskevista väitteistä viimeistään toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana, ja toiseksi sitä, oliko tämä seikka ollut hallinnollisen menettelyn aikana komission ja Kreikan viranomaisten välillä riidanalainen.

 Riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen toiseen osaan liittyvän ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa esitettyjen väitteiden, jotka koskevat sitä, oliko Kreikan viranomaisilla tietoa Larkon taloudellisia vaikeuksia koskevista väitteistä, ja tämän seikan riidanalaisuutta hallinnollisen menettelyn aikana, paikkansapitävyys

39      Siltä osin kuin on kyse perustelujen toisen osan oikeellisuudesta takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun edellytyksen kannalta, kantaja lähinnä vain väittää, että ensinnäkin 1 prosentin vuotuinen takauspreemio kuvasti Larkon hyvää luottokelpoisuutta toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana yhtiön kolmen edellisen vuoden kannattavuustietojen perusteella, toiseksi, että Larko oli samoin vuoden 2008 aikana saanut ATE-pankilta vakuudettoman lainan, ja kolmanneksi, että preemio vastasi Kreikan valtion muille Larkon kanssa vertailukelpoisessa tilanteessa oleville yhtiöille myönnetyistä lainatakauksista veloittamia preemioita.

40      Huomautuksissaan, jotka koskevat 26.3.2020 annetusta tuomiosta Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) tehtäviä päätelmiä, kantaja kyseenalaistaa 1.2.2018 annetun tuomion Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) 91–98 kohdassa esitetyt päätelmät ja väittää, että minkään seikan perusteella ei voida katsoa, että Kreikan viranomaisten tilanteessa olevan yksityisen toimijan olisi pitänyt ennen toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtaa olla tietoinen väitteistä, jotka koskivat Larkon taloudellisia ja rahoitukseen liittyviä vaikeuksia. Se täsmentää, että komissio viittaa takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa esitettyjen edellytysten sijasta epämääräisesti Larkon taloudellisiin vaikeuksiin. Kantaja väittää komission myös laiminlyöneen velvollisuutensa tutkia preemion määrä itse ja siirtäneen todistustaakan sen riittävyyden toteen näyttämisestä Larkolle ja Kreikan valtiolle. Kantajan mukaan komissio ei määrittänyt rahoitusmarkkinoilla esiintyvää takauksen viitemaksua tai vastaavan takaamattoman lainan markkinahintaa eikä myöskään luokitellut lainanottajaa tietyn riskiluokituksen mukaisesti. Kantaja väittää lopuksi, että riidanalaisen päätöksen 74 perustelukappaleessa tehty päätelmä on perusteeton ja ettei sitä ole perusteltu.

41      Komissio riitauttaa kantajan väitteet ja katsoo lähinnä, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä erityisesti riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen toisen osan vuoksi (ks. edellä 36 kohta).

42      Käsiteltävässä asiassa on hyväksyttävä komission väite.

43      Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen toisessa osassa mainitut ”Lar[k]on merkittävät taloudelliset vaikeudet” on pidettävä erillään samassa perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen ensimmäisessä osassa tehdystä maininnasta, jonka mukana Larkon katsottiin olevan ”vaikeuksissa oleva yritys vuonna 2008”, joka vastaa valtiontuesta yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 9–11 kohdassa esitettyä määritelmää ja johon viitataan vain takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan a alakohdassa (ks. edellä 36 kohta). Kuten 1.2.2018 annetun tuomion Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) 104 kohdasta, jota unionin tuomioistuin ei hylännyt, lisäksi ilmenee, mainitun tiedonannon 3.2 kohdassa luetellut edellytykset ovat kumulatiivisia siten, että kaikkien edellytysten täyttyminen ”riittää osoittamaan, ettei – – ole valtiontukea”. Tästä seuraa, että jos yksi näistä edellytyksistä – kuten käsiteltävässä asiassa takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu edellytys, jonka mukaan takauksesta maksetaan markkinaperusteinen hinta – ei täyty, tämä seikka antaa komissiolle riittävät perusteet katsoa, että asianomainen jäsenvaltio ei ole riittävällä tavalla osoittanut, että valtiontuen olemassaolo voitiin sulkea pois kyseisen tiedonannon nojalla.

44      Toiseksi unionin tuomioistuin ei 26.3.2020 antamassaan tuomiossa Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) lausunut siitä, olivatko riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen toinen osa ja se arvio, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki tästä seikasta 1.2.2018 antamansa tuomion Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) 93–98 kohdassa, paikkansapitäviä, vaikka kantaja oli nimenomaisesti riitauttanut tämän valituksessaan (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 50, 51 ja 72 kohta). Unionin tuomioistuin ainoastaan katsoi unionin yleisen tuomioistuimen soveltaneen väärin yksityinen toimija ‑periaatetta siltä osin kuin se oletti kielteisen olettaman perusteella ja näin ollen jättäen huomiotta kyseisen periaatteen soveltamiseen liittyvän todistustaakan jakoa koskevan oikeuskäytännön, että toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana vuonna 2008 Kreikan viranomaisten olisi pitänyt olla tietoisia siitä, että Larko oli takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä valtiontuesta yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 9–11 kohdassa esitetyn määritelmän kanssa, tarkoitettu ”vaikeuksissa oleva yritys” vuonna 2008 (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 53–70 kohta). Näin ollen unionin tuomioistuin vaati unionin yleistä tuomioistuinta tarkastamaan, oliko olemassa seikkoja, jotka osoittavat tarvittaessa, että kyseiset viranomaiset tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää ”Larkon vaikeuksista” toimenpiteen 2 toteuttamista edeltäneessä tai senaikaisessa tilanteessa (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 71 ja 123 kohta).

45      Kolmanneksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen toisessa osassa, että yhtäältä Larkon ”merkittävät taloudelliset vaikeudet” ja toisaalta sen ”suuri velkaantumisaste”, joka vaikuttaa ”taattujen lainojen [takaisinmaksun] laiminlyönnin riskiin”, liittyvät toisiinsa. Riidanalaisen päätöksen 56 perustelukappaleessa olevan taulukon toinen ja kolmas sarake nimittäin osoittavat Larkon velan suhteen sen omaan pääomaan olleen 1,3 vuonna 2007, jolloin kokonaisvelan määrä oli 141,2 miljoonaa euroa ja oman pääoman määrä 104 miljoonaa euroa, ja –575 vuonna 2008, jolloin kokonaisvelan määrä oli 230,1 miljoonaa euroa ja oman pääoman määrä –0,4 miljoonaa euroa. Kyseisen taulukon mukaan Larkon pääoman määrä laski näin ollen 104 miljoonasta eurosta 0,4 miljoonaan euroon vuosina 2007–2008, kun taas sen kokonaisvelan määrä kasvoi 141,2 miljoonasta eurosta 230,1 miljoonaan euroon.

46      Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kyseiset toteamukset, luettuina yhdessä asiakirja-aineistoon sisältyvien merkityksellisten todisteiden kanssa, ovat riittäviä sen osoittamiseksi, että viimeistään toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana Larkolla oli huomattavia taloudellisia vaikeuksia ja että Kreikan viranomaiset olivat tietoisia niistä, mitä ne eivät ole kiistäneet hallinnollisessa menettelyssä. Tämä arviointi on näytetty toteen seuraavilla asiakirja-aineistoon sisältyvillä seikoilla.

47      Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 36–38 kohdassa komissio oli nimenomaisesti kiinnittänyt Kreikan viranomaisten huomion siihen, että 1 prosentin takauspreemio, jolla oli tarkoitus maksaa korvausta toimenpiteestä 2, ei mahdollisesti ollut markkinaehtojen mukainen takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan perusteella, sekä siihen, että vuoden 2008 takaus kattoi yli 80 prosenttia takauksen kohteena olevan lainan määrästä eli 100 prosenttia siitä, joten tuen olemassaoloa ei voitu sulkea pois (ks. mainitun tiedonannon 3.2 kohdan c alakohta). Komissio oli menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 37 kohdassa täsmentänyt, ettei sillä ollut mitään viitteitä samankaltaisten takauspreemioiden vastaavasta viitearvosta rahoitusmarkkinoilla, ja – kuten unionin yleinen tuomioistuin oli 1.2.2018 annetun tuomion Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57) 97 kohdassa jo todennut – katsonut, että 1 prosentin vuotuinen preemio ei ensi arviolta vastannut sitä vaaraa, että Larko laiminlyö taattujen lainojen takaisinmaksun, kun otetaan huomioon sen merkittävät taloudelliset vaikeudet, sen suuri velkaantumisaste ja sen negatiivinen oma pääoma.

48      Toiseksi vaikuttaa siltä, että komissio on nimenomaisesti kehottanut Kreikan viranomaisia toimittamaan sille kaikki merkitykselliset tiedot, jotta sen on mahdollista arvioida erityisesti takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa mainittujen edellytysten kannalta, onko 1 prosentin preemio riittävä korvaus vuoden 2008 takauksen sataprosenttisesti kattamasta lainasta verrattuna ”vastaavaan markkinahintaan” ja siihen vaaraan nähden, että Larko, joka luokitellaan tarvittaessa ”riskiluokituksen” pohjalta esimerkiksi suorittamalla ”vertailun hinnoista, joita saman luokituksen saaneet yritykset markkinoilla ovat maksaneet”, laiminlyö lainan takaisinmaksun (ks. mainitun tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan neljäs alakohta). Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen päätösosan ensimmäisessä kohdassa komissio pyysi siten Kreikan valtiota toimittamaan sille ”kuukauden määräajan kuluessa kaikki tiedot, jotka voivat vaikuttaa tuen/toimenpiteen (siis myös toimenpiteen 2) arviointiin”.

49      Kolmanneksi on kuitenkin niin, että menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa Kreikan viranomaiset vain väittivät tältä osin ilmeisen riittämättömällä tavalla – jopa puutteellisesti – että Larkon luottokelpoisuusluokitus oli hyvä (good credit rating) vuonna 2008 sen kolmen edeltävän vuoden kannattavuustietojen perusteella ja että 1 prosentin takauspreemio oli markkinaehtoinen, esittämättä kuitenkaan näyttöä näiden väitteiden tueksi (29.3.2013 esitettyjen huomautusten 3.52 ja 3.53 kohta) (ks. vastaavasti tuomio 1.2.2018, Larko v. komissio, T‑423/14, EU:T:2018:57, 97 kohta). Tämä suppea vastaus komission kehotukseen selittää yksityiskohtaisesti syyt siihen, miksi mainittu preemio vastasi markkinahintaa erityisesti takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan neljännessä alakohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti, on ristiriidassa niiden väitteiden kanssa, joita mainitut viranomaiset esittivät huomautustensa 2.27–2.32 kohdassa, joissa ne myönsivät Larkon taloudellisen tilanteen ”rajun heikentymisen” vuoden 2008 toisella vuosipuoliskolla (ks. myös jäljempänä 51 kohta). Nämä seikat huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin katsoo siis, että komissio ei ole tehnyt ilmeistä virhettä arvioidessaan, että 1 prosentin vuotuisen takauspreemion ei voitu katsoa kuvastavan sitä vaaraa, että Larko laiminlyö taattujen lainojen takaisinmaksun (ks. vastaavasti tuomio 1.2.2018, Larko v. komissio, T‑423/14, EU:T:2018:57, 92–98 kohta).

50      Neljänneksi tätä päätelmää tukevat paitsi Larkolle vuosina 2007 ja 2008 aiheutuneisiin tappioihin liittyvät varmat luvut, jotka komissio oli jo hyväksynyt ja ilmoittanut menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 18 kohdassa ja jotka palautettiin mieliin riidanalaisen päätöksen 56 perustelukappaleessa (ks. edellä 45 kohta), myös takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan c alakohta, josta ilmenee, että valtiontuen olemassaolo voidaan sulkea pois vain silloin, kun vuoden 2008 takaus ei kata ”enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen – – määrästä”, mihin komissio oli jo viitannut menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 36 kohdan lopussa. On kuitenkin myös kiistatonta, että toimenpiteen 2 tarkoituksena oli kattaa 100 prosenttia ATE-pankin Larkolle myöntämästä 30 miljoonan euron lainasta.

51      Sen mukaisesti, mitä 26.3.2020 annetun tuomion Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) 123 kohdassa vaaditaan, unionin yleinen tuomioistuin toteaa viidenneksi, että hallinnollisesta asiakirja-aineistosta eli Kreikan viranomaisten menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämistä huomautuksista, sellaisina kuin ne on esitetty tiivistetysti riidanalaisen päätöksen 32–34 perustelukappaleessa, ilmenee, että kyseiset viranomaiset tiesivät vuoden 2008 puolivälistä alkaen Larkon erittäin heikosta taloudellisesta tilanteesta, mikä asetti kyseenalaiseksi sen, että 1 prosentin takauspreemio oli markkinahintojen mukainen takauksen myöntämisajankohtana 22.12.2008. Kuten komissio väittää, mainittujen Kreikan viranomaisten huomautusten 2.27–2.32 kohdassa todetaan nimittäin seuraavaa:

”Vuoden [2008] toisesta vuosipuoliskosta alkaen L[arkon] taloudelliset tulokset heikkenivät rajusti. Tämä heikkeneminen johtui lähinnä siitä, että nikkelin hinta laski jyrkästi vuoden 2008 puolivälistä lähtien – –. Hintakehityksen vuoksi L[arkon] liikevaihto romahti ja taloudelliset tulokset olivat äärimmäisen negatiivisia vuonna 2008. L[arkon] negatiivinen taloudellinen tilanne vaikeutui myös suojaussopimusten raukeamisen vuoksi, mikä lisäsi kirjattuja tappioita – –. Negatiivinen käsitys L[arkon] taloudellisista tuloksista alkoi vahvistua heinäkuusta 2008 alkaen, ja se pysyi voimassa myöhemmin nikkelin maailmanmarkkinahinnan laskettua. Vaikka yhtiö tuotti voittoa ja sen taloudelliset tulokset olivat hyviä vuoden 2008 puoliväliin saakka, ne heikkenivät myöhemmin rajusti, minkä johdosta L[arkon] imago oli vuoden lopussa erittäin negatiivinen (verrannollinen nikkelin maailmanmarkkinahinnan voimakkaaseen laskuun).”

52      Kantajan 26.3.2020 annetusta tuomiosta Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238) esittämien lisähuomautusten 63–66 kohdassa se kuitenkin vain vähättelee kyseisten seikkojen todistusarvoa ja toteaa lakonisesti ja epäuskottavasti, että Larkon heikko taloudellinen tilanne oli vain tilapäinen ja johtui lähinnä nikkelin hinnan alenemisesta vuoden 2008 toisella vuosipuoliskolla ja että se todettiin ensimmäisen kerran tilikauden 2008 tilinpäätöksissä, joiden oli katsottu olevan toimenpiteen 2 toteuttamisajankohdan jälkeinen seikka. Nämä väitteet ovat kuitenkin ristiriidassa Kreikan viranomaisten menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämien huomautusten kanssa eivätkä riitä kyseenalaistamaan sitä, että yhtäältä syyskuusta 2008 alkaen, jolloin päätös toimenpiteen 2 toteuttamisesta tehtiin, kyseiset viranomaiset olivat täysin tietoisia Larkon taloudellisen tilanteen rajusta heikkenemisestä ja että toisaalta kyseinen seikka ei ollut hallinnollisen menettelyn aikana niiden ja komission välillä riidanalainen.

53      Edellä esitetty huomioon ottaen on viidenneksi niin, että todistustaakan jakoa koskevat säännöt eivät voi yksityinen toimija ‑periaatetta sovellettaessa horjuttaa tätä päätelmää, sillä vaarana on todistustaakan kääntäminen perusteettomasti komission vahingoksi ja SEU 4 artiklan 3 kohtaan perustuvan jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön velvoitteen ulottuvuuden huomiotta jättäminen, kun otetaan huomioon merkityksellisten tietojen toimittamista koskevan vaatimuksen perusteena olevien tietämys- ja vastuualueiden erottaminen toisistaan erityisesti takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan nojalla.

54      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että valtiontukia koskevien EUT-sopimuksen perustavanlaatuisten sääntöjen asianmukaiseksi soveltamiseksi komission on toteutettava hallinnollinen menettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot. Komission tehtävänä on pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan sille kaikki merkitykselliset tiedot, joiden avulla se voi varmistaa, täyttyvätkö yksityinen toimija ‑periaatteen soveltamisedellytykset. Myös silloin, kun kyseisellä toimielimellä on vastassaan jäsenvaltio, joka ei täytä yhteistyövelvollisuuttaan eikä ole toimittanut sille tietoja, jotka kyseinen toimielin oli velvoittanut sen toimittamaan, kyseisen toimielimen on perustettava päätöksensä tietyssä määrin luotettaviin ja johdonmukaisiin seikkoihin, jotka muodostavat riittävän perustan sille johtopäätökselle, että yritys on saanut valtiontukea merkitsevän edun, ja jotka näin ollen voivat tukea niitä johtopäätöksiä, joihin se päätyy. Tältä osin komissio ei voi olettaa, että yritys on saanut valtiontukea merkitsevän edun, ainoastaan sellaisen kielteisen olettaman perusteella, joka perustuu siihen, että ei ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin tehdä päinvastainen päätelmä, kun muita tällaisen edun olemassaolon positiivisesti osoittavia seikkoja ei ole (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 67–70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.5.2020, BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio, C‑148/19 P, EU:C:2020:354, 48–51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi unionin tuomioistuinten on arvioitava valtiontukipäätöksen lainmukaisuutta niiden tietojen perusteella, joita komissiolla saattoi olla käytettävissään kyseistä päätöstä tehdessään ja jotka komissio olisi voinut pyytää toimitettaviksi hallinnollisen menettelyn kuluessa (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2017, komissio v. Frucona Košice, C‑300/16 P, EU:C:2017:706, 70 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Toisaalta on oikeuskäytännön mukaan niin, että komission antamat käytännesäännöt, kuten takauksiin liittyvä tiedonanto, eivät voi sellaisinaan luoda jäsenvaltioihin kohdistuvia velvoitteita (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.7.2016, Kotnik ym., C-526/14, EU:C:2016:570, 40–44 kohta), eivät myöskään edun olemassaolon osoittamista koskevaa todistustaakkaa.

56      Ottaen kuitenkin huomioon tämän tuomion 45–51 kohdassa esitetyt seikat, komissiolla oli käsiteltävässä asiassa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä alkaen tiedossaan riittävän luotettavia ja johdonmukaisia seikkoja sen osoittamiseksi, että Kreikan viranomaiset olivat tietoisia Larkon vaikeasta taloudellisesta asemasta toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana ja että kyseinen toimenpide ei ollut markkinaehtojen mukainen. Kyseisessä päätöksessä komissio oli lisäksi nimenomaisesti kehottanut Kreikan viranomaisia toimittamaan tältä osin merkitykselliset tiedot, joten niiden tehtävänä oli takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttämiseksi esittää tietoja, jotka olivat omiaan kyseenalaistamaan mainitut seikat. Kreikan viranomaiset olisivat erityisesti voineet yrittää osoittaa, että huolimatta Larkon taloudellisista vaikeuksista, joita ei ole riitautettu, 1 prosentin preemio sataprosenttisesti katetusta lainasta oli Kreikan rahoitusmarkkinakäytännön mukainen, tai ne olisivat voineet toimittaa todisteita Larkon riskiluokituksen säilymisestä ennallaan joulukuuhun 2008 saakka, mitä mainitut viranomaiset ja Larko eivät ole tehneet, Ainoa tosiseikka, johon kyseiset viranomaiset vetoavat, eli se, että Larko sai myös vuonna 2008 ATE-pankilta lainan, jolle ei vaadittu valtion takausta, ei nimittäin horjuta tätä arviointia, koska komissio on perustellusti muistuttanut, että tässä vaiheessa kyseinen pankki oli Kreikan valtion määräysvallassa ja että mainitun lainan myöntäminen ei estänyt Larkon taloudellisen tilanteen heikkenemistä myöhemmin samana vuonna.

57      Tämä arvio vastaa sitä paitsi niiden takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa asetettujen edellytysten taustalla olevien tietämys- ja vastuualueiden jakoa, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea helpottaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta osoittaa, että yksittäinen valtiontakaus ei merkitse valtiontukea, josta on ilmoitettava komissiolle. Vaikka komissio ei voi tällaisella tiedonannolla, joka ei ole jäsenvaltioita oikeudellisesti sitova, kääntää niiden vahingoksi valtiontuen olemassaoloa koskevaa todistustaakkaa, joka palautettiin mieliin edellä tämän tuomion 54 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä, on kuitenkin niin, että se voi mainitussa tiedonannossa täsmentää erityisesti merkitykselliset taloudelliset tiedot, joilla voidaan sen mukaan riittävällä tavalla sulkea pois valtiontuen olemassaolo ja jotka jäsenvaltio pystyy SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön velvoitteensa nojalla toimittamaan juuri sillä perusteella, että ne kuuluvat sen tietämyksen ja vastuun alaan.

58      Tätä arviointia eivät horjuta myöskään 12.3.2020 annetut tuomiot Elche Club de Fútbol v. komissio (T‑901/16, EU:T:2020:97, 132–137 kohta) ja Valencia Club de Fútbol v. komissio (T‑732/16, valitus vireillä, EU:T:2020:98, 134–136 kohta), joihin asianosaiset ovat ottaneet kantaa unionin yleisen tuomioistuimen esitettyä asiasta kirjallisen kysymyksen. Tältä osin on riittävää todeta, että kyseiset tuomiot koskevat hyvin erilaista tosiseikastoa kuin käsiteltävä asia, erityisesti sen vuoksi, että asianomaisen luotonantajan hyväksi oli annettu pantin tai kiinnityksen kaltaisia vakuuksia, joilla saattoi olla merkittävä vaikutus sen arviointiin, oliko takauspreemio markkinaehtojen mukainen erityisesti takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan nojalla.

59      Kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen, jonka perustelujen riittävyys vahvistettiin lopullisesti 1.2.2018 annetussa tuomiossa Larko v. komissio (T‑423/14, EU:T:2018:57, 24–44 kohta), sellaisena kuin se on hyväksytty 26.3.2020 annetulla tuomiolla Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 102–117 ja 124 kohta), 73 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen toisessa osassa mainitut seikat, on todettava, että antaessaan mainitun päätöksen komissiolla oli tiedossaan riittävän luotettavia ja johdonmukaisia seikkoja voidakseen katsoa kyseisen päätöksen 74 ja 77 perustelukappaleessa, että toimenpiteeseen 2 liittyvä takauspreemio ei ollut markkinahinnan mukainen erityisesti sillä perusteella, että takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa asetetut edellytykset eivät täyttyneet, ja se merkitsi siis SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

60      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä ilman, että on tarpeen lausua siitä, oliko Larko takauksiin liittyvän tiedonannon 3.2 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä valtiontuesta yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 9–11 kohdassa esitetyn määritelmän kanssa, tarkoitettu ”vaikeuksissa oleva yritys” vuonna 2008 ja olivatko Kreikan viranomaiset tai olisiko niiden pitänyt olla tietoisia kyseisen määritelmän mukaisten merkityksellisten edellytysten täyttymisestä toimenpiteen 2 toteuttamisajankohtana.

61      Kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

62      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Larko Geniki Metalleftiki kai Metallourgiki AE vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut asioissa T423/14 ja T423/14 RENV sekä asiassa C244/18 P.

De Baere

Kreuschitz

Kecsmár

Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä toukokuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: kreikka.