Valitus, jonka Advansa Manufacturing GmbH, Beaulieu International Group, Brilen, SA, Cordenka GmbH & Co. KG, Dolan GmbH, Enka International GmbH & Co. KG, Glanzstoff Longlaville, Infinited Fiber Company Oy, Kelheim Fibres GmbH, Nurel SA, PHP Fibers GmbH, Teijin Aramid BV, Thrace Nonwovens & Geosynthetics monoprosopi AVEE mi yfanton yfasmaton kai geosynthetikon proïonton ja Trevira GmbH ovat tehneet 4.2.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-741/20, Advansa Manufacturing and Others v. komissio, 29.11.2021 antamasta määräyksestä
(asia C-77/22 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittajat: Advansa Manufacturing GmbH, Beaulieu International Group, Brilen, SA, Cordenka GmbH & Co. KG, Dolan GmbH, Enka International GmbH & Co. KG, Glanzstoff Longlaville, Infinited Fiber Company Oy, Kelheim Fibres GmbH, Nurel SA, PHP Fibers GmbH, Teijin Aramid BV, Thrace Nonwovens & Geosynthetics monoprosopi AVEE mi yfanton yfasmaton kai geosynthetikon proïonton, Trevira GmbH (edustajat: asianajajat D. Haverbeke, L. Ruessmann ja P. Sellar)
Muut osapuolet: Dralon GmbH ja Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin
kumoaa valituksenalaisen määräyksen, ja
ottaa tutkittavaksi valittajien SEUT 263 artiklaan perustuvan vaatimuksen kumota osittain komission 25.9.2020 antama tiedonanto, jonka otsikko on ”Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen”1 , tai
toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen määräyksen sillä perusteella, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt lykätä ratkaisua tutkittavaksi ottamisesta, kunnes kanteen perusteltavuus on tutkittu, ja
palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen kanteen perusteltavuuden tutkimiseksi, ja
määrää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta valittajille, ja
määrää, että oikeudenkäyntikuluista unionin yleisen tuomioistuimen käsittelyssä päätetään, kunnes tämä on päättänyt kanteen tutkimisen.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat nojautuvat valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.
Ensimmäinen valitusperuste: riittämättömät perustelut.
Unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut velvollisuuttaan esittää riittävät perustelut. Ensiksi valituksenalaisen määräyksen 34–48 ja 49–51 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt valittajien sille esittämiä väitteitä eikä selvittänyt käsiteltävän asian asiasisältöä. Toiseksi se ei esittänyt, miksi vain tietyn sekundaarilainsäädännön nojalla annetut komission päätökset voivat koskea suoraan valittajia. Tämä koskee valituksenalaisen määräyksen 38 kohtaa.
Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todeten, ettei asia koske valittajia suoraan.
Unionin yleinen tuomioistuin viittaa vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön muistuttaakseen suoraan koskemisen arviointiperusteesta valituksenalaisen määräyksen 26–30 kohdassa. Tämän suoraan koskemisen tarkastelussa unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava riitautetun toimen merkitystä, luonnetta, tarkoitusta ja sisältöä sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joiden osa se on. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan SEUT 263 artiklan vaatimusta ”suoraan koskemisesta”, kun se ei tehnyt tätä. Tämä koskee valituksenalaisen määräyksen 34–48 kohtaa. Unionin yleinen tuomioistuin on luonut skenaarion, jossa valittajat on jätetty ilman oikeussuojakeinoa. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon ja soveltanut asianmukaisesti suoran koskemisen arviointiperustetta.
Toissijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt lykätä ratkaisua tutkittavaksi ottamisesta, kunnes kanteen perusteltavuus on tarkastettu.
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 7 ja 8 kohdassa edellytetään, että unionin yleinen tuomioistuin lykkää kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaa ratkaisuaan kunnes se on ratkaisee pääasian, jos se on erityisestä syystä aiheellista, ja asettaa uudet määräajat asian käsittelyn jatkamiseksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nämä erityiset syyt ovat kyseessä, kun lykkääminen on tarpeen asianmukaisen oikeudenhoidon kannalta.
Unionin yleistä tuomioistuinta pyydettiin arvioimaan riitautetun toimen luonnetta, sisältöä ja asiayhteyttä sen määrittämiseksi, koskeeko se valittajia suoraan. Tätä varten on tarpeen arvioida oikeustoimen sisältöä ja sitä, asetetaanko sillä jäsenvaltioille itsenäisiä oikeudellisia velvoitteita. Tämä arviointi menee päällekkäin ensimmäisen valitusperusteen perusteltavuuden tarkastamisen kanssa siltä osin, puuttuiko komissiolta toimivalta antaa riitautetun oikeustoimen liite I. Kun unionin yleinen tuomioistuin ei lykännyt ratkaisuaan komission vaatimuksesta jättää kanne tutkimatta, kunnes perusteltavuus on tarkastettu, se rikkoi työjärjestyksensä 130 artiklan 7 ja 8 kohtaa.
____________
1 EUVL 2020 C 317, s. 5.