Asia T-67/11

Martinair Holland NV

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan lentorahtimarkkinat – Lentorahtipalvelujen hintojen useita osatekijöitä (polttoainelisien ja turvalisien käyttöön ottaminen ja lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytyminen) koskevat sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat – SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla ja yhteisön ja Sveitsin lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artikla – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.12.2015

1.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko – Tehokkaan oikeussuojan periaatteesta johtuvat vaatimukset – Päätöksen päätösosan selvyys ja täsmällisyys

(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla ja 23 artiklan 5 kohta)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todettujen rikkomisten yksilöiminen – Päätöksen kohteena olevien henkilöiden yksilöiminen – Päätösosalla on etusija perusteluihin nähden

(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

3.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Välitön oikeusvaikutus – Yksityishenkilöiden oikeus vaatia vahingonkorvausta – Menettely vahingonkorvausoikeutta käytettäessä – Komission päätöksen kohteena olevat rikkomiset – Päätöksen sitovuus kansallisiin tuomioistuimiin nähden – Ulottuvuus – Päätöksen päätösosan selvyyden ja täsmällisyyden merkitys

(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla ja 16 artiklan 1 kohta)

4.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhden kilpailusääntöjen rikkomisen – Yritykset, joiden voidaan katsoa rikkoneen kilpailusääntöjä osallistumalla kokonaiskartelliin – Arviointiperusteet – Yksi ainoa tavoite ja kokonaissuunnitelma

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla; EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko – Päätöksen sisäiset ristiriitaisuudet – Seuraukset – Kumoaminen – Edellytykset – Yrityksen, jolle on määrätty seuraamus, puolustautumisoikeuksien vaarantuminen – Unionin tuomioistuin ei voi harjoittaa valvontaansa

(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Perusteluvelvollisuuden laiminlyömisen korjaaminen oikeudenkäyntimenettelyn aikana, jota ei voida hyväksyä

(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

1.      Unionin kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi tehdyn päätöksen perustelemiseksi komission on SEUT 296 artiklan mukaisesti mainittava ainakin päätökseensä olennaisesti vaikuttaneet tosiseikat ja perusteet, jotta toimivaltaisella tuomioistuimella ja niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus saada tietää, millä tavoin se on soveltanut unionin oikeutta. Lisäksi perustelujen pitää olla johdonmukaiset, eikä niissä saa varsinkaan olla sisäisiä ristiriitaisuuksia, jotka haittaisivat toimeen johtaneiden syiden ymmärtämistä.

Huolimatta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 5 kohdasta, josta ilmenee, että vaikka päätökset, joissa määrätään sakkoja kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi, eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia, SEUT 101 artiklan 1 kohdan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan rikkominen merkitsee käyttäytymistä, jota yleensä pidetään vilpillisenä ja yleisesti haitallisena ja joka on todella tuomittavaa ja joka voi johtaa vastuussa oleville yrityksille määrättäviin sakkoihin, joiden määrä voi olla jopa 10 prosenttia niiden vuotuisesta liikevaihdosta, eli kieltämättä ankariin sakkoihin. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, ne kuuluvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla rikosoikeuden alaan. Tältä osin ihmisoikeustuomioistuin on muistuttanut, että vaikka ”rangaistus” määrättäisiin hallintoviranomaisen päätöksellä, asianosaisen piti voida saattaa tällainen hänelle vastainen päätös tutkittavaksi tuomioistuimessa, joka antaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa määrätyt takeet.

Tehokkaan oikeussuojan periaate eli unionin oikeuden yleinen periaate, joka ilmaistaan nykyään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja joka vastaa unionin oikeudessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta, edellyttää, että komission tekemän päätöksen päätösosa, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, on erityisen selvä ja täsmällinen ja että yritykset, joiden katsotaan olevan vastuussa ja joille on määrätty seuraamus, voivat ymmärtää ja riitauttaa tämän syyksilukemisen ja näiden seuraamusten määräämisen, sellaisina kuin ne ilmenevät päätösosasta.

(ks. 27–31 kohta)

2.      Unionin kilpailuoikeudessa komissio ilmaisee päätösten päätösosassa niiden rikkomisten luonteen ja laajuuden, joista se määrää seuraamukset. Nimenomaan niiden rikkomisten, joista määrätään seuraamukset, laajuuden ja luonteen osalta nimenomaan päätösosalla eikä perusteluilla on merkitystä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että päätösosassa käytetyt termit ovat epäselviä, niitä voidaan tulkita päätöksen perusteluihin turvautumalla. Määriteltäessä, ketkä ovat sellaisen päätöksen kohteena, jossa todetaan rikkominen, on tukeuduttava päätöksen päätösosaan, edellyttäen, että se on yksiselitteinen.

(ks. 32 kohta)

3.      Unionin kilpailuoikeudessa SEUT 101 artiklan 1 kohta tuottaa välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten välisissä suhteissa ja sillä perustetaan välittömästi yksityisille oikeuksia, joissa edellytetään, että henkilö voi vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka hänelle on aiheutunut kilpailua rajoittavasta tai vääristävästä sopimuksesta tai menettelytavasta. Kansallisten tuomioistuinten, joiden tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa tätä määräystä, on siis varmistettava, että tämä oikeussääntö saa täysimääräisesti aikaan vaikutuksensa, sekä suojeltava näitä oikeuksia. Jokainen voi siten vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista, jos tämän vahingon ja SEUT 101 artiklassa kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan välillä on syy-yhteys.

Asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja SEUT 101 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa, myös kun kyse on tutkittujen menettelytapojen ajallisesta tai maantieteellisestä laajuudesta tai tutkinnan kohteena olleiden henkilöiden vastuusta. Tästä seuraa, että komission tekemä päätös sitoo kansallisia tuomioistuimia sikäli kuin sitä ei ole kumottu tai todettu mitättömäksi, mikä edellyttää, että sen päätösosa voidaan ymmärtää yksiselitteisesti.

Erityisesti kansallisille tuomioistuimille on oltava mahdollista ymmärtää sellaisen päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, päätösosan selvän sanamuodon perusteella tämän rikkomisen ulottuvuus sekä yksilöidä siitä vastuussa olevat henkilöt voidakseen tehdä tarvittavat johtopäätökset rikkomisen aiheuttamien vahinkojen sellaisten korvausvaatimusten osalta, joita ovat nostaneet henkilöt, joita tämä sama rikkominen on vahingoittanut.

Tältä osin ei voi olla pois suljettua, että henkilön, jonka katsotaan olevan vastuussa komission toteamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, on korvattava vahinko, joka on aiheutunut muiden samasta rikkomisesta vastuussa oleviksi katsottujen henkilöiden asiakkaille. Sen päätöksen sanamuoto, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, on tästä näkökulmasta ratkaiseva siltä osin kuin sillä vahvistetaan kyseisten henkilöiden keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Kansallinen tuomioistuin voi myös, jos siitä säädetään kansallisessa laissa, olla velvollinen katsomaan, että kaikkien komission toteamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuussa oleviksi katsottujen henkilöiden on korvattava yhteisvastuullisesti aiheutettu vahinko. Tässä tapauksessa sen päätöksen, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, päätösosan sanamuoto voi myös olla kyseessä olevien henkilöiden osalta ratkaiseva.

(ks. 33–39 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 55 ja 60 kohta)

5.      Kilpailuasiassa on niin, että kun komission päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko, perusteluissa kuvataan yhtä ainoaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, johon kaikki syytetyt liikenteenharjoittajat osallistuivat, kun taas kyseisen päätöksen päätösosassa, joka käsittää useita artikloja, todetaan joko usea erillinen yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen tai yksi ainoa yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen, joka luetaan ainoastaan sellaisten yritysten syyksi, jotka osallistuivat välittömästi kussakin näistä artikloista tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin menettelytapoihin, nämä perustelut ja päätöksen päätösosa ovat ristiriidassa keskenään.

Tältä osin pelkästään sen vuoksi, että päätöksen perustelut ovat ristiriidassa päätösosan kanssa, ei voida katsoa, että päätöstä rasittaisi perusteluja koskeva virhe, jos ensinnäkin päätös kokonaisuudessaan mahdollistaa sen, että ne, joita asia koskee, saattavat havaita tämän epäjohdonmukaisuuden ja vedota siihen, ja toiseksi päätöksen päätösosan sanamuoto on riittävän selvä ja täsmällinen, jotta ne, joita asia koskee, saattavat ymmärtää päätöksen täsmällisen ulottuvuuden, ja kolmanneksi ne todisteet, joilla komissio on näyttänyt toteen syytettyjen yritysten osallistumisen rikkomisiin, joista niiden on katsottu olevan vastuussa päätösosassa, on selvästi yksilöity ja tutkittu perusteluissa.

Sen sijaan jos päätöksen sisäiset ristiriitaisuudet ovat omiaan vaarantamaan syytettyjen yritysten puolustautumisoikeudet ja estävät unionin tuomioistuinta harjoittamasta valvontaansa, päätöstä rasittaa perustelujen puutteellisuus, mikä oikeuttaa sen kumoamisen. Näin on muun muassa silloin, kun päätöksen perusteella ei ole mahdollista yhtäältä arvioida perusteluissa esitettyjen todisteiden riittävyyttä eikä toisaalta ymmärtää logiikkaa, jonka perusteella komissio katsoi päätöksen adressaattien olevan vastuussa rikkomisesta.

(ks. 58, 74–76, 78 ja 84 kohta)

6.      Kun kyse on komission päätöksestä, jossa todetaan unionin kilpailuoikeuden rikkominen, perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

Muutoin yksittäistapausta koskevan päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoitus, joka on taata, että ne, joita asia koskee, saavat riittävät tiedot voidakseen arvioida, onko päätös perusteltu vai liittyykö siihen mahdollisesti virhe, jonka perusteella päätöksen pätevyys voidaan riitauttaa, ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen lainmukaisuutta, vaarantuisi.

(ks. 80 ja 81 kohta)