Kanne 24.1.2011 - Martinair Holland v. komissio

(Asia T-67/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Martinair Holland BV (Haarlemmermeer, Alankomaat) (edustaja: asianajaja R. Wesseling)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Päätöksen 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 artikla on kumottava joko kokonaan tai osittain tai

päätöksen 5 artiklassa asetettujen sakkojen määrää on alennettava ja

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

SEUT 263 artiklan 261 SEUT artiklan sekä asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan mukainen vaatimus, joka koskee SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja lentoliikenteestä tehdyn Sveitsin valaliiton ja Euroopan yhteisön välisen sopimuksen 8 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä 9.11.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen (asia COMP/39258 - Lentorahti) kumoamista ja uudelleentarkastelua, ja toissijaisesti kantajalle määrätyn sakon määrän alentamista koskeva vaatimus.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että

komissio laiminlöi SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan (hyvän hallinnon periaate) mukaisen perusteluvelvollisuutensa siltä osin kuin päätöksen perusteella ei ole mahdollista varmistua kilpailusääntöjen rikkomisten luonteesta ja laajuudesta: toisaalta päätöksen päätösosassa yksilöidään selvästi neljä (väitetysti yhtenä kokonaisuutena pidettävää ja jatkettua) rikkomista, jotka liittyvät eri yritysten, joille päätös on osoitettu, muodostamiin ryhmiin, eri ajanjaksoihin ja eri maantieteellisiin reitteihin. Toisaalta väitetiedoksianto ei pohjaudu näihin neljään erityiseen rikkomiseen eikä siinä edes viitata niihin;

siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei voi tutkia aineellisesti niitä perusteita, joihin päätös pohjautuu, puutteellisten perustelujen (tai niiden riittämättömän selkeyden) vuoksi, komissio loukkasi kantajan menettelyllisiä oikeuksia; kantaja väittää erityisesti, että päätöksessä loukataan hyvää hallintoa koskevaa oikeutta, oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä syyttömyysolettamaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41, 47 ja 48 artiklassa taattuja puolustautumisoikeuksia.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä laskiessaan sakon määrää asetuksen N:o 1/2003 ja sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen vastaisesti sekä loukkasi yhdenvertaisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 49 artiklan, SEUT 296 artiklan ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaisesti. Kantaja esittää tältä osin seuraavaa:

komissio teki ensinnäkin ilmeisiä arviointivirheitä rikkoen siten sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja ja loukaten suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se otti myyntiarvoa laskiessaan huomioon hinnat ja saapuvat lennot;

toiseksi komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä arvioidessaan rikkomisen törkeyttä rikkoen siten asetusta N:o 1/2003 ja sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja sekä loukaten suhteellisuusperiaatetta;

kolmanneksi komissio rikkoi asetusta N:o 1/2003 ja sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja sekä loukkasi suhteellisuusperiaatetta ottaessaan huomioon sääntelyjärjestelmät lieventävänä seikkana, jonka perusteella sakon määrä alennettiin ainoastaan 15 prosenttia

neljänneksi komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa sakkojen laskennan osalta SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan vastaisesti.

____________