EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

26 päivänä kesäkuuta 2013

Yhdistetyt asiat F‑135/11, F‑51/12 ja F‑110/12

BU

vastaan

Euroopan lääkevirasto (EMA)

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Asianomaiselle vastainen toimi – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus – Sopimuksen uudelleenluokittelua koskeva vaatimus – Kohtuullinen aika – Valituksen hylkäämistä koskeva valitus – Palvelussuhteen ehtojen 8 artikla – Huolenpitovelvollisuus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, joka on kirjattu asianumerolla F‑135/11 ja jossa BU vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan lääkeviraston (EMA tai jäljempänä virasto) ”30.5.2011 tekemän päätöksen”, jolla EMA:n työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ”kieltäytyi tutkimasta mahdollisuuksia uusia hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa”. BU vaatii toisessa kannekirjelmässään, joka saapui virkamiestuomioistuimeen 7.5.2012 ja kirjattiin asianumerolla F‑51/12, virkamiestuomioistuinta kumoamaan 1.9.2011 tehdyn päätöksen, jolla työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi hänen 23.8.2011 päivätyn sähköpostiviestinsä liitteenä olleen ”vaatimuksen”, joka koski hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa uusimista. BU vaatii kolmannessa kannekirjelmässään, joka saapui virkamiestuomioistuimeen 1.10.2012 ja kirjattiin numerolla F‑110/12, virkamiestuomioistuinta kumoamaan 21.11.2011 tehdyn päätöksen, jolla työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi hänen vaatimuksensa hänen 16.9.2002 tehdyn ylimääräisen toimihenkilön työsopimuksensa uudelleenluokittelusta.

Ratkaisu:      Kumotaan 30.5.2011 kirjeitse tiedoksi annettu Euroopan lääkeviraston päätös olla uusimatta BU:n työsopimusta. Asian F‑135/11 kanne hylätään muilta osin. Asioiden F‑51/12 ja F‑110/12 kanteet hylätään. Euroopan lääkevirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan BU:n kulut asioissa F‑135/11 ja F‑51/12. BU vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan lääkeviraston kulut asiassa F‑110/12

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Ylimääräisen toimihenkilön, sopimussuhteisen toimihenkilön tai ylimääräisen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen riitauttaminen – Tämän työsopimuksen luokittelua uudelleen väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi koskeva vaatimus – Muutoksenhakukeinot

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohta)

2.      Henkilöstökanne – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus – Vaatimuksen esittämisen määräaika – Kohtuullinen aika – Työsopimuksen uudelleenluokittelua koskeva vaatimus – Arviointiperusteet

(EU:n tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohta)

3.      Henkilöstökanne – Asianomaiselle vastainen toimi – Käsite – Väliaikaiselle toimihenkilölle osoitettu kirje, jossa muistutetaan häntä hänen työsopimuksensa päättymispäivästä – Tällainen kirje ei kuulu käsitteen soveltamisalaan – Päätös olla uusimatta työsopimusta – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

4.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan laajuus

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla ja 47 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, jota ei edeltänyt toimihenkilön tilanteen tutkiminen yksikön edun kannalta – Lainvastaisuus

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohta ja 8 artiklan 1 kohta)

6.      Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimatta jättämisestä tehdyn päätöksen kumoaminen – Hallinnon mahdollisuus tehdä tuomion mukainen uusi päätös – Kumotusta päätöksestä seuranneen aineellisen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Ylimääräinen toimihenkilö, sopimussuhteinen toimihenkilö tai ylimääräinen sopimussuhteinen toimihenkilö voi esittää hallinnolle työsopimustaan koskevan muutoksenhaun määräajan päättymisen jälkeen vaatimuksen siitä, että kun otetaan huomioon hänen tosiasiallisesti hoitamansa tehtävät, palvelusjakso, jonka hän on muodollisesti täyttänyt työsopimuksensa täytäntöönpanemiseksi, tunnustettaisiin väliaikaisena toimihenkilönä täytetyksi palvelusjaksoksi ja tämä toimihenkilö voisi vaatimuksen tultua hylätyksi nostaa tuomioistuimessa vaatimuksensa hylkäämistä koskevan kanteen henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaisin edellytyksin.

(ks. 22 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, 21.9.2011, 88 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑105/11, Davids v. komissio, 13.6.2012, 56 kohta

2.      Vaikka henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa ei vahvisteta määräaikaa, jonka kuluessa tämän säännöksen mukaiset vaatimukset on esitettävä, kohtuullisen määräajan noudattamista edellytetään kuitenkin kaikissa muissa tapauksissa kuin niissä, joiden osalta lainsäätäjä on määritellyt määräajan tai poissulkenut sen nimenomaisesti. Silloin, kun määräajasta ei säädetä mitään, kohtuullisen määräajan vahvistamisen oikeudellisena perustana on oikeusvarmuuden periaate, joka estää sen, että toimielimet ja luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt toimivat ilman aikarajaa ja vaarantavat siten olemassa olevien oikeudellisten tilanteiden vakauden. Siten sen, että henkilöstösäännöissä ei ole vahvistettu määräaikaa, ei voida sellaisenaan katsoa merkitsevän sitä, että olisi mahdollista esittää vaatimus tällaista määräaikaa noudattamatta. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja sillä perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella.

Kun kyseessä on vaatimus ylimääräisen toimihenkilön työsopimuksen uudelleenluokittelusta väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan nojalla, mahdollisuus vaatia tällaista voi kyllä korjata peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön, mutta sen perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että useiden vuosien pituinen määräaika on kohtuullinen.

Tässä yhteydessä viiden vuoden määräaika, jota sovelletaan henkilöstöasioihin liittyviin vahingonkorvausasioihin analogisesti unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan perusteella, ei välttämättä ole kohtuullinen. Vahingonkorvauskanne, joka koskee yksinomaan vahingonkorvauksen ja viivästyskorkojen myöntämistä, poikkeaa näet perustavanlaatuisesti aikaisemman työsopimuksen uudelleenluokittelua koskevasta vaatimuksesta. Tällainen vaatimus edellyttää näet toimenpiteitä, joilla taannehtivasti luodaan uudelleen toimihenkilön työnantajaan sitova työsuhde, ja nämä toimenpiteet ovat lisäksi omiaan vaikuttamaan työn rakenteeseen ja hallinnon henkilöstöpolitiikkaan erityisesti virastossa, jonka henkilöstö on pieni.

Uudelleenluokittelun olosuhteet edellyttävät näet sitä joutuisampaa reaktiota, mitä merkittävämpi asia on kyseessä, koska se koskee asianomaisen ja hallinnon työsuhteen luonnetta kaikkine niine seurauksineen, joita aiheutuu ylimääräisiin toimihenkilöihin ja väliaikaisiin toimihenkilöihin sovellettavien järjestelmien eroista sekä määräaikaisella työsopimuksella ja toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella työskenteleviin väliaikaisiin toimihenkilöihin sovellettavien järjestelmien eroista.

(ks. 24, 25, 31 ja 32 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑334/12 RX-II, Arango Jaramillo ym. v. EIP, 28.2.2013, 28 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑202/97, Koopman v. komissio, 25.3.1998, 25 kohta ja asia T‑114/08 P, Marcuccio v. komissio, 26.6.2009, 25 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio, 67 ja 87 kohta ja asia T‑433/10 P, Allen ym. v. komissio, 14.12.2011, 26 ja 31 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑125/05, Tsarnavas v. komissio, 1.2.2007, 50 kohta; asia F‑30/08, Nanopoulos v. komissio, 11.5.2010, 117 kohta ja asia F‑73/09, Sukup v. komissio, 13.4.2011, 83 kohta

3.      Erityisesti kirje, jossa vain muistutetaan toimihenkilöä hänen työsopimuksensa määräyksistä, jotka koskevat sopimuksen päättymispäivää, ja joihin ei näin ollen sisälly mitään näihin määräyksiin nähden uutta seikkaa, ei ole hänelle vastainen toimi. Myös silloin kun sopimus on mahdollista uusia, hallinnon päätös jättää se uusimatta on kuitenkin asianomaiselle vastainen, kyseessä olevasta sopimuksesta erillinen toimi, josta voidaan tehdä valitus ja nostaa kanne henkilöstösääntöjen mukaisissa määräajoissa.

(ks. 36 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑160/04, Potamianos v. komissio, 15.10.2008, 21 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑102/09, Bennett ym. v. SMHV, 15.9.2011, 57 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Koska hallinnolla on laaja harkintavalta väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimusten uusimista koskevissa asioissa, tätä arviointia koskevan unionin tuomioistuinten valvonnan on koskettava vain sitä, että hallinto pysytellyt hyväksyttävissä rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla, kun otetaan huomioon muutoksenhakukeinot ja perusteet, jotka ovat saattaneet johtaa tähän arviointiin.

Vaikka hallinnolla on laaja harkintavalta, unionin tuomioistuimet, joiden käsiteltävänä on tällaisen harkintavallan käytön yhteydessä toteutettuun toimenpiteeseen kohdistettu kumoamiskanne, eivät kuitenkaan harjoita laillisuusvalvontaa, joka ilmenee muilta osin. Unionin tuomioistuimet varmistavat siten huolellisuusvelvollisuuden noudattamisen. Tämä velvollisuus, samoin kuin hyvän hallinnon periaate, edellyttää muun muassa sitä, että kun toimivaltainen viranomainen antaa ratkaisun virkamiehen tai toimihenkilön tilanteesta, se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka voivat vaikuttaa sen päätökseen, vaikka se käyttäisikin laajaa harkintavaltaa. Tässä yhteydessä on viranomaisen tehtävänä ottaa huomioon paitsi yksikön etu, myös asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön etu.

Erityisesti tehokkaan, täydellisen ja yksityiskohtaisen tutkimuksen vaatimukset velvoittavat hallintoa varsinkin silloin, kun se järjestää sisäisen menettelyn, jossa kuullaan toimihenkilön esimiehiä hänen sopimuksensa mahdollisesta uusimisesta. Tästä kuulemismenettelystä ei näet olisi mitään hyötyä, jos kuultavat esimiehet eivät saisi käyttää lausunnonantoa koskevaa toimivaltaansa edellä mainituin edellytyksiin ja jos päätöksenteosta vastaava viranomainen ei itse olisi velvollinen ottamaan heidän suosituksiaan tosiasiallisesti huomioon.

(ks. 48–51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980, 22 kohta ja asia 125/80, Arning v. komissio, 29.10.1981, 19 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑63/11, Macchia v. komissio, 13.6.2012, 45, 47 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑368/12 P

5.      Vaikka unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole valvoa henkilöstöpolitiikan valintoja, joita toimielin aikoo tehdä hoitaakseen asianmukaisesti sille annettuja tehtäviä, se voi käsitellessään väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimisen hylkäämistä koskevaa kumoamisvaatimusta pätevästi selvittää, ovatko hallinnon perustelut sellaisia, että niillä kyseenalaistetaan lainsäätäjän henkilöstösäännöissä vahvistamat perusteet ja perusedellytykset, joilla pyritään erityisesti takaamaan sopimussuhteiselle henkilöstölle mahdollisuus nauttia tilanteen mukaan ajan myötä työsuhteen varmasta jatkuvuudesta. Tällä tavoin on tulkittava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa, jossa säädetään, että kyseisten ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimus voidaan uusia enintään kerran määräaikaiseksi ja että tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia toistaiseksi, mitä voidaan nimenomaan pitää ehkäisevinä toimenpiteinä, joilla pyritään estämään työsuhteen epävarmuus. Tätä tulkintaa tukee huolellisuusvelvollisuus, josta voidaan päätellä muun muassa, että on toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä tutkia, onko olemassa toimea, johon väliaikainen toimihenkilö voitaisiin yksikön edun mukaisesti ja asiaan liittyvien ensisijaisten vaatimusten mukaisesti ottaa hyödyllisellä tavalla palvelukseen tai työsopimus uusia. Tämä tulkinta on erityisen välttämätön silloin, jos työnantaja toteuttaa menettelyn, jolla pyritään arvioimaan mahdollisuutta pidentää työsuhdetta, joka sitoo sen toimihenkilöihinsä.

Tästä seuraa, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskeva sopimus, laiminlyö huolellisuusvelvoitteensa ja rikkoo muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklaa, jos se viittaa hylätessään kyseisten ehtojen 2 artiklan a alakohdan perusteella tehdyn väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen abstraktisti talousarvion antamiin mahdollisuuksiin ja asianomaisen ansioihin ja soveltuvuuteen mutta jättää tutkimatta asianomaisen tilanteen ja niiden palvelujen yksilöllisen tarkastelun yhteydessä, joita hän kykenisi antamaan toimielimelle, voitaisiinko sen tavoittelema yksikön etu sovittaa yhteen sen kanssa, että asianomaiselle annetaan uusia tehtäviä ja toimia sekä mahdollisuus uusia hänen työsopimuksensa tai tehdä hänen kanssaan uusi väliaikaisen toimihenkilön tai sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus.

(ks. 57, 59 ja 60 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑251/11, Huet, 8.3.2012, 37 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑87/08, Schuerings v. ETF, 9.12.2010, 58 ja 60 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑107/11 P; asia F‑88/08, Vandeuren v. ETF, 9.12.2010, 59 ja 60 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑108/11 P ja em. asia Macchia v. komissio, 54, 60 ja 61 kohta

6.      Kun unionin tuomioistuimet kumoavat hallinnon päätöksen olla uusimatta väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta sillä perusteella, että tosiseikkoja ei ole tutkittu täydellisesti ja yksityiskohtaisesti yksikön edun ja asianomaisen toimihenkilön ansioiden ja soveltuvuuden kannalta, silloin kun ei voida poissulkea sitä, että hallinto arvioi voivansa tehdä uudelleen päätöksen kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimatta jättämisestä asiakirja-aineiston täydellisen ja yksityiskohtaisen uudelleentarkastelun jälkeen siten, että tämän tuomion perustelut otetaan huomioon, toimielintä ei voida velvoittaa korvaamaan kyseiselle toimihenkilölle palkanmenetystä, joka seuraa hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa päättymistä, vaikka kyseessä olisi väliaikaisesti yhden euron suuruiseksi arvioitu korvaus.

(ks. 64–66 kohta)