VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
9 päivänä joulukuuta 2010
Asia F-83/05
Kristine Ezerniece Liljeberg ym.
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Nimitys – Juristi-lingvistit, jotka on merkitty varallaololuetteloon ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa – Syrjintä sellaisiin juristi-lingvisteihin nähden, jotka on otettu palvelukseen muihin unionin toimielimiin ja elimiin
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Kristine Ezerniece Liljeberg ja yhdeksän muuta virkamiestä, jotka kaikki ovat komission juristi-lingvistejä, vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan ensisijaisesti 6.10.2004 tehdyt päätökset, joilla heidän nimitettiin virkaan, siltä osin kuin niissä vahvistetaan heidän palkkaluokakseen A*6, vaikka heidän palkkaluokakseen olisi pitänyt määrittää A*7.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista. Kantajat vastaavat puolesta omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset
(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)
2. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)
3. Virkamiehet – Tehtävään määrääminen – Palkkaluokan ja tehtävän vastaavuus – Määrääminen ylemmän palkkaluokan tehtävään – Oikeutta palkkaluokan uudelleenmäärittelyyn ei ole
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)
4. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Eri toimihenkilöryhmien erilainen kohtelu henkilöstösääntöjen mukaisia takeita koskevissa asioissa – Syrjintää ei ole todettu
5. Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset
6. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Ulottuvuus – Rajat
(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohta)
1. Muiden toimielinten kuin komission henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohdan perusteella tekemät palkkaluokan määrittämistä koskevat päätökset ovat toimenpiteitä, joihin ei voida vedota sellaisen kanneperusteen tueksi, joka koskee sitä, että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
Kun on kyse väitteestä, jonka mukaan juristi-lingivstejä, joiden palkkaluokaksi komissio on määritellyt A*6, syrjitään saman kilpailun läpäisseihin sellaisiin henkilöihin nähden, joiden palkkaluokaksi muut toimielimet ovat määritelleet A*7, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että jokaisella toimielimellä on toimivalta päättää, onko juristi-lingvistin palkkaluokaksi määriteltävä A*7. Tästä seuraa, että virkamiesten, jotka on otettu palvelukseen toimielimeen ja joiden palkkaluokaksi on tämän säännöksen nojalla määritelty tämä palkkaluokka, on katsottava olevan eri tilanteessa kuin virkamiesten, jotka on otettu palvelukseen toiseen toimielimeen, joka on päättänyt olla soveltamatta kyseistä säännöstä.
Sillä seikalla, että henkilöt on merkitty samaan varallaololuetteloon, ei ole merkitystä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta, koska, kuten on muistutettu, jokainen toimielin voi päättää, onko tätä säännöstä aiheellista soveltaa ja määritellä juristi-lingvistin palkkaluokaksi A*7. Lisäksi oikeuskäytäntö, jonka mukaan kaikki saman kilpailun läpäisseet henkilöt ovat samassa tilanteessa, koskee virkamiesten palvelukseen ottamista samaan toimielimeen eikä eri toimielimiin. Lopuksi, vaikka sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan henkilöstö muodostaa yhden kokonaisuuden, sellaisena kuin tämä periaate on vahvistettu Amsterdamin sopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa, kaikkien unionin toimielinten kaikkiin virkamiehiin sovelletaan samoja henkilöstösääntöjä, tämä periaate ei merkitse sitä, että kaikkien toimielinten on käytettävä niille henkilöstösäännöissä annettua harkintavaltaa samalla tavoin, koska niitä päinvastoin koskee itsenäisyysperiaate.
(ks. 55, 58 ja 59 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑220/95, Gimenez v. alueiden komitea, 16.9.1997 (Kok. H., s. I‑A‑275 ja II‑775, 72 kohta)
2. Kun hallinnolla on laaja harkintavalta sen ratkaisemiseksi, onko jotakin säännöstä tai määräystä aiheellista soveltaa, jotta tämän säännöksen tai määräyksen hyödyllistä vaikutusta ei tehtäisi tyhjäksi, hallinnon on asian erityiset olosuhteet huomioon ottaen toteutettava käytännön arvio siitä, onko kyseessä olevaa säännöstä tai määräystä mahdollisesti sovellettava.
Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan toimielimet voivat ottaa palvelukseen juristi-lingvistin tehtäviä hoitamaan palkkaluokan A*7 tai AD 7 virkamiehiä, mikä merkitsee, ettei nimittävällä viranomaisella ole velvollisuutta soveltaa tätä säännöstä ja että palvelukseen otetuilla uusilla virkamiehillä ei ole subjektiivista oikeutta tulla nimitetyiksi tähän palkkaluokkaan.
Koska nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta sen ratkaisemiseksi, onko henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohtaa sovellettava vai ei, palkkaluokan määrittämistä koskevan päätöksen tuomioistuinvalvonta ei voi korvata nimittävän viranomaisen suorittamaa arviota. Näin ollen unionin tuomioistuinten on rajoituttava tarkistamaan, ettei olennaisia menettelymääräyksiä ole rikottu, ettei nimittävä viranomainen ole tehnyt päätöstään virheellisten tai puutteellisten tosiseikkojen perusteella, ettei päätöstä ole tehty harkintavaltaa väärinkäyttäen, ettei siinä ei ole oikeudellista virhettä, etteivät sen perustelut ole puutteelliset ja ettei nimittävä viranomainen ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.
(ks. 75–77 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑17/95, Alexopoulou v. komissio, 5.10.1995 (Kok. H., s. I‑A‑227 ja II‑683, 21 kohta); asia T‑55/03, Brendel v. komissio, 26.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑311 ja II‑1437, 60 kohta) ja asia T‑145/04, Righini v. komissio, 15.11.2005 (Kok. H., s. I‑A‑349 ja II‑1547, 53 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑16/05, Falcione v. komissio, 26.4.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑3 ja II‑A‑1‑7, 49 kohta) ja asia F‑111/06, Giannopoulos v. neuvosto, 20.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑253 ja II‑A‑1‑1415, 52 kohta)
3. Vaikka virkamies vastaanottaa viran, jonka palkkaluokka on hänen palkkaluokkaansa korkeampi, palkkaluokan ja tehtävien vastaavuuden periaate ei luo virkamiehelle oikeutta siihen, että hänen virkansa palkkaluokaksi määriteltäisiin ylempi palkkaluokka.
Joka tapauksessa yhdessäkään henkilöstösääntöjen tai muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksessä ei aseteta hallinnolle velvollisuutta ottaa huomioon kilpailun läpäisseiden henkilöiden aiempaa tilannetta heidän palkkaluokkansa määrittelemistä varten.
(ks. 89 ja 90 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 28/72, Tontodonati v. komissio, 12.7.1973 (Kok., s. 779, 8 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑18/90, Jongen v. komissio, 7.5.1991 (Kok., s. II‑187, 27 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑112/96 ja T‑115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑623, 182 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑104/06, Arpaillange ym. v. komissio, 12.3.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑57 ja II‑A‑1‑273, 106 kohta)
4. Niiden eri henkilöryhmien, jotka unioni on ottanut palvelukseensa joko varsinaisina virkamiehinä tai jossakin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvassa toimihenkilöiden ryhmässä, asemien välisiä eroja ei voida kyseenalaistaa, koska jokainen näistä henkilöstöryhmistä vastaa unionin hallinnon perusteltuja tarpeita ja niille annettujen pysyvien tai väliaikaisten tehtävien luonnetta.
(ks. 93 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑57/08, Palazzo v. komissio, 17.11.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑437 ja II‑A‑1‑2371, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
5. Oikeus vaatia luottamuksensuojaa koskee kaikkia oikeussubjekteja, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, josta ilmenee, että heille on hallinnon antamien täsmällisten vakuutusten vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia.
Oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää kolmen edellytyksen toteutumista. Hallinnon on ensiksikin täytynyt toimittaa asianomaiselle täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät takeet, jotka on antanut valtuudet omaava ja luotettava taho. Näiden takeiden on toiseksi oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Takeiden täytyy kolmanneksi olla henkilöstösääntöjen säännösten mukaisia ja yleisesti sovellettavien normien mukaisia, tai niiden mahdollisen lainvastaisuuden on oltava ainakin sellainen, että se voi jäädä järkevältä ja huolelliselta virkamieheltä havaitsematta kun otetaan huomioon hänen tiedossaan olevat seikat ja hänen kykynsä suorittaa tarvittavat tarkistukset.
Palkkaluokan määrittämistä koskevien päätösten osalta yksikönpäällikön mahdollisia toteamuksia ei voida pitää valtuudet omaavalta ja luotettavalta taholta peräisin olevina tietoina, koska nämä päätökset kuuluvat yksinomaan nimittävän viranomaisen toimivaltaan.
(ks. 98, 99 ja 101 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/97, Forvass v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H., s. I‑A‑129 ja II‑705, 70 kohta); asia T‑381/00, Wasmeier v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑677, 106 kohta); em. asia Righini v. komissio, 130 ja 131 kohta ja asia T‑237/00, Reynolds v. parlamentti, 8.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑385 ja II‑1731, 146 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑51/07, Bui Van v. komissio, 11.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑289 ja II‑A‑1‑1533, 55 kohta) ja asia F‑55/09, Maxwell v. komissio, 11.5.2010 (87 kohta)
6. Huolenpitovelvollisuus heijastaa vastavuoroisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa, joka henkilöstösäännöissä on luotu viranomaisen ja julkishallinnon palveluksessa työskentelevien välisiin suhteisiin. Tämä velvollisuus merkitsee muun muassa, että lausuessaan virkamiehen tai toimihenkilön tilanteesta, viranomainen ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa sen päätökseen ratkaisevasti, ja että viranomainen ottaa tässä yhteydessä huomioon paitsi yksikön edun, myös asianomaisen virkamiehen edun. Virkamiesten oikeuksien ja etujen suojan on aina rajoituttava voimassaolevien normien noudattamiseen.
Huolenpitovelvollisuuden vaikutuksena ei voi olla, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohdassa tarjottu mahdollisuus muuttuu hallinnon velvollisuudeksi. Näin ollen se seikka, että nimittävä viranomainen ei ole soveltanut tätä 13 artiklan 2 kohtaa, ei sellaisenaan muodosta huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.
(ks. 110 ja 111 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Forvass v. komissio, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑101/05, Grünheid v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑55 ja II‑A‑1‑199, 149 kohta)