Asia C-616/17
Rikosasia, jossa vastaajina ovat
Mathieu Blaise ym.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal correctionnel de Foix (Foix’n rikosasioiden tuomioistuin, Ranska))
Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio 1.10.2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus (EY) n° 1107/2009 – Pätevyys – Varovaisuusperiaate – ”Tehoaineen” määritelmä – Tehoaineiden kumulatiiviset vaikutukset – Arviointimenettelyn luotettavuus – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Pitkän aikavälin toksisuustestit – Torjunta-aineet – Glyfosaatti
1. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Varovaisuusperiaatteen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Ilmeinen arviointivirhe
(SEUT 9 artikla ja SEUT 168 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan 8 perustelukappale ja 1 artiklan 2 ja 4 kohta)
(ks. 41, 42, 46, 47 ja 49 kohta)
2. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen käsite, jota ei ole määritelty – Ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty – Varovaisuusperiaatetta ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 2 artiklan 2 ja 3 kohta ja 33 artiklan 3 kohdan b alakohta)
(ks. 52–54, 56 ja 60 kohta)
3. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksyminen – Vaarojen arviointi – Arviointiperusteet – Kyseisen tuotteen osien yhdistämisen potentiaalisten vaikutusten huomioon ottaminen – Ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty – Varovaisuusperiaatetta ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklan 1–3 kohta ja 5 kohta, 11 artiklan 2 kohta ja 36 artiklan 1 kohta)
(ks. 62–67 ja 75 kohta)
4. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksyminen – Hyväksyntää koskeva hakemus – Hakijan toimittamat testit ja tutkimukset, jotka osoittavat tuotteiden turvallisuuden – Riippumattoman vasta-analyysin puuttuminen – Ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty – Varovaisuusperiaatetta ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 7 artiklan 1 kohta, 8 artiklan 1 ja 2 kohta, 29 artiklan 2 ja 3 kohta ja 33 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta)
(ks. 77–79, 81, 84, 87, 89–94 ja 99 kohta)
5. Ympäristö – Tiedonsaannin vapaus – Direktiivi 2003/4 – Perusteet, joilla voidaan perustella ympäristöä koskevien tietojen antamisesta kieltäytyminen – Pyyntö saada tutustua kasvinsuojeluaineen tai torjunta-aineen markkinoille saattamista koskevan menettelyn yhteydessä toimitettuihin tietoihin – Kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuus ei ole tällainen peruste
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2004 63 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohta)
(ks. 105–107 kohta)
6. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskeva lupa – Edellytykset – Ei välittömiä tai myöhemmin ilmeneviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen – Ei vapautusta esittämästä tuotteiden pitkän aikavälin toksisuutta koskevia testejä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 29 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 2 kohta)
(ks. 112–114 kohta)
Tiivistelmä
Glyfosaatin kaltaisten kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevan asetuksen pätevyyttä ei voida saattaa kyseenalaiseksi minkään seikan perusteella.
Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) lausui 1.10.2019 antamassaan tuomiossa Blaise ym. (C-616/17) kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(1) pätevyydestä varovaisuusperiaatteen valossa. Ennakkoratkaisupyyntö esitettiin rikosasiassa, jossa vastaajina ovat Blaise ja 20 muuta syytettyä, jotka ovat syytettyinä toiselle kuuluvan omaisuuden vahingoittamisesta tai pilaamisesta yksituumaisesti. Nämä henkilöt menivät Ariègen departementissa (Ranska) sijaitseviin myymälöihin ja vahingoittivat kanistereita, joissa oli glyfosaattia sisältäviä rikkakasvien torjunta-aineita, sekä lasivitriinejä. Syytetyt vetosivat varovaisuusperiaatteeseen oikeutuksena toiminnalleen, jonka tarkoituksena oli varoittaa liikkeitä ja niiden asiakkaita niistä vaaroista, jotka liittyvät glyfosaattia sisältävien rikkakasvien torjunta-aineiden myyntiin. Sen ratkaisemiseksi, onko tämä väite perusteltu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että sen on lausuttava asetuksen N:o 1107/2009 pätevyydestä varovaisuusperiaatteen valossa, ja esitti näin ollen unionin tuomioistuimelle tätä koskevan kysymyksen.
Unionin tuomioistuin täsmensi tämän periaatteen ulottuvuutta ja totesi aluksi, että unionin lainsäätäjän on noudatettava tätä periaatetta antaessaan säännöksiä, joilla säännellään kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista. Koska asetuksella N:o 1107/2009 on tarkoitus antaa säännöt, joilla säännellään lupien myöntämistä kasvinsuojeluaineille ja niiden sisältämien tehoaineiden hyväksymistä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille, unionin lainsäätäjän oli luotava sääntelykehys, jonka avulla toimivaltaisilla viranomaisilla voi olla antaessaan tätä lupaa ja tätä hyväksyntää käytössään riittävät tiedot arvioidakseen tyydyttävällä tavalla näiden tehoaineiden ja näiden kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia terveysriskejä. Unionin tuomioistuin korosti tältä osin, että kun otetaan huomioon tarve punnita useita tavoitteita ja periaatteita ja merkityksellisten kriteerien täytäntöönpanon monimutkaisuus, laillisuusvalvonnan on rajoituttava siihen, onko unionin lainsäätäjä tehnyt ilmeisen arviointivirheen.
Tämän jälkeen unionin tuomioistuin totesi, ettei se, ettei asetuksessa ole määritelty ”tehoaineen” käsitettä, ole ristiriidassa varovaisuusperiaatteen kanssa. Hakijan on kasvinsuojeluaineen lupahakemusta jättäessään mainittava kaikki tämän tuotteen sisältämät aineet, jotka täyttävät kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset. Hakijalla ei siis ole mahdollisuutta valita oman harkintansa mukaan, mitä kyseisen tuotteen ainesosaa on pidettävä tehoaineena. Kun lainsäätäjä on määrittänyt näin tehoaineiden tunnistamiseen liittyvät hakijan velvollisuudet, se ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä.
Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että asetus on varovaisuusperiaatteen mukainen siltä osin kuin siinä velvoitetaan ottamaan huomioon kasvinsuojeluaineen ainesosien kumulatiiviset vaikutukset. Tehoaineiden hyväksymismenettelyssä ja kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyssä edellytetään, että hakemusten arviointi sisältää tuotteen mahdollisten haitallisten vaikutusten ja myös niiden vaikutusten arvioinnin, jotka aiheutuvat tuotteen ainesosien välisestä vuorovaikutuksesta. Myöskään tältä osin asetusta ei rasita ilmeinen arviointivirhe.
Sama päätelmä tehtiin niiden testien, tutkimusten ja analyysien luotettavuuden osalta, jotka otetaan huomioon kasvinsuojeluaineen lupaa myönnettäessä. Unionin tuomioistuimen mukaan se, että hakija toimittaa testit, tutkimukset ja analyysit, jotka ovat välttämättömiä tehoaineen hyväksymistä ja luvan myöntämistä kasvinsuojeluaineelle koskevien menettelyjen kannalta, ilman, että esitettäisiin riippumatonta vasta-analyysiä, ei merkitse varovaisuusperiaatteen loukkaamista. Asetuksessa edellytetään tältä osin, että hakija esittää todisteet siitä, että tuotteet eivät ole haitallisia, siinä säännellään esitettyjen testien ja analyysien laatua ja velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset, joiden käsiteltäväksi hakemus on saatettu, toteuttamaan objektiivisen ja riippumattoman arvioinnin. Viranomaisten on tässä yhteydessä ehdottomasti otettava huomioon muut kuin hakijan esittämät merkitykselliset seikat ja erityisesti luotettavimmat käytettävissä olevat tieteelliset tiedot ja kansainvälisen tutkimuksen tuoreimmat tulokset ja olla antamatta kaikissa tapauksissa ratkaisevaa merkitystä hakijan toimittamille tutkimuksille. Lopuksi unionin tuomioistuin täsmensi, ettei asetuksessa vapauteta hakijaa toimittamasta tuotteen karsinogeenisuutta ja toksisuutta koskevia testejä. Tällainen tuote voidaan nimittäin sallia vain, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että käytöllä ei ole välittömiä tai myöhemmin ilmeneviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Näin ollen ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, joka voisi vaikuttaa asetuksen pätevyyteen.