Kanne 30.7.2021 – Natixis v. komissio

(asia T-449/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Natixis (Pariisi, Ranska) (edustajat: Barrister-at-law J. Stratford ja asianajaja J.-J. Lemonnier)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa SEUT 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta asiassa AT.40324: eurooppalaiset valtion joukkovelkakirjalainat 20.5.2021 tehdyn komission päätöksen C(2021) 3489 final (jäljempänä riidanalainen päätös) kokonaisuudessaan kantajaa koskevilta osin ja

velvoittaa komission korvaamaan kantajalle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja muut kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissiolla ei ollut riidanalaista päätöstä tehdessään asiassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 7 artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettua oikeutettua etua.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan (a) kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja (b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja/tai (c) komission asetuksen (EY) N:o 773/2004/EY² 10 artiklan 1 kohtaa ja 11 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä komissio tukeutui oikeutetun edun tueksi rikkomisen toteamisesta johtuviin oikeudellisiin ja varoittaviin vaikutuksiin; näin siitä huolimatta, että tämä ei ollut kantajalle esitetty väite, josta sillä olisi ollut mahdollisuus tehokkaasti esittää huomautuksensa.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut olivat riittämättömät ja/tai se oli suhteellisuusperiaatteen vastainen. Kantaja väittää lisäksi, että

jos katsotaan, että komissiolla oli oikeutettu etu (minkä kantaja kiistää) todeta kantajan syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja sille, miten se käytti harkintavaltaansa todetessaan tämän, ja

komission harkintavallan käytöllä loukattiin suhteellisuusperiaatetta, koska riidanalainen päätös ei ollut välttämätön kilpailuoikeuden tehokkaan täytäntöönpanon tavoitteen saavuttamiseksi ja rikkomisen toteamisesta kantajalle aiheutuneet haitat olivat tähän tavoitteeseen nähden suhteettomia.

Mikäli ensimmäinen, toinen ja/tai kolmas kanneperuste tai ne kaikki hyväksytään, kantaja vaatii, että riidanalainen päätös kumotaan kokonaisuudessaan. Toissijaisesti kantaja esittää kuitenkin vielä yhden kanneperusteen.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 3 artikla on lainvastainen, koska komissio:

ylitti toimivaltansa määrätessään rikkomisen lopettamisesta ja kiellosta aloittaa sitä uudelleen tilanteessa, jossa tämä rikkominen oli päättynyt

sovelsi käännettyä todistustaakkaa syyttömyysperiaatteen vastaisesti, kun se käytti toimivaltaansa, koska se ei ollut varma rikkomisen päättymisestä

arvioi tosiseikkoja virheellisesti todetessaan, ettei rikkominen ollut päättynyt kantajan osalta tai kokonaisuudessaan ja/tai

toimi suhteellisuusperiaatteen vastaisella tavalla, koska komission ei ollut välttämätöntä eikä asianmukaista käyttää toimivaltaansa estämään sitä, ettei kantaja riko kilpailuoikeutta.

____________

¹ Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

² EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18).