Asia T-76/14

Morningstar, Inc.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Maailmanlaajuiset yhdennettyjen reaaliaikaisten tiedonsyöttöpalvelujen markkinat – Päätös, jolla määräävässä asemassa olevan yrityksen antamat sitoumukset tehdään velvoittaviksi – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artikla

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 15.9.2016

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Arviointiperusteet – Komission päätös, jolla yrityksen, johon sovelletaan määräävän aseman arviointia, antamat sitoumukset tehdään velvoittaviksi – Mahdollinen kilpailijayritys, joka saattaa kärsiä kyseisten sitoumusten vuoksi huomattavista kielteisistä vaikutuksista ja joka on osallistunut aktiivisesti hallinnolliseen menettelyyn – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohta)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission toimivalta – Sitoumukset – Harkintavalta – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonta – Laajuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 9 artikla)

3.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Kanneperusteen laajentaminen – Rajat

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 48 artiklan 2 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission päätös, jolla asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti annetut sitoumukset tehdään velvoittaviksi – Ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty

(SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 9 artikla)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission päätös, jolla asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti annetut sitoumukset tehdään velvoittaviksi – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuutta ei ole laiminlyöty

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 9 artikla)

1.      Vaikka on totta, ettei pelkkä yrityksen osallistuminen hallinnolliseen menettelyyn, joka johtaa sellaisen päätöksen tekemiseen, jolla tehdään velvoittaviksi asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaiset sitoumukset, jotka on antanut toinen yritys, johon sovelletaan SEUT 102 artiklan ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 54 artiklan mukaista menettelyä, riitä yksinään osoittamaan, että päätös kyseisten sitoumusten tekemisestä velvoittaviksi koskee kantajaa erikseen, sen aktiivinen osallistuminen hallinnolliseen menettelyyn on kilpailualalla, mukaan lukien asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisia sitoumuksia koskeva erityisala, yhdessä muiden erityisten olosuhteiden kanssa huomioon otettava seikka sen ratkaisemisessa, voidaanko sen nostama kanne ottaa tutkittavaksi. Tällaisena erityisenä olosuhteena voidaan pitää vaikutusta kantajan asemaan kyseessä olevilla markkinoilla. Näin on muun muassa silloin, jos kantaja toimii markkinoilla, joille on ominaista kilpailijoiden rajoitettu määrä ja joilla mainitut sitoumukset antaneella yrityksellä on määräävä asema. Tällaisessa tapauksessa määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttämillä rajoittavilla toimenpiteillä, kuten niillä, jotka ovat komission ennakkoarvioinnin kohteena, voi olla huomattavia haitallisia vaikutuksia kantajan toimintaan.

(ks. 30, 31, 34 ja 35 kohta)

2.      Asetuksen N:o 1/2003 9 artiklalla käyttöön otetussa järjestelmässä komissiolla on laaja harkintavalta hyväksyä tai hylätä sitoumuksia, joita yritys ehdottaa komission ennakkoarvioinnissa esittämien mahdollista määräävän aseman väärinkäyttöä koskevien huolenaiheiden poistamiseksi. Koska komission on suoritettava tutkimus, joka edellyttää monien taloudellisten tekijöiden huomioon ottamista, kuten tulevaisuuteen suuntautuva tutkimus, jossa arvioidaan kyseessä olevan yrityksen ehdottamien sitoumusten asianmukaisuutta, sillä on tässä harkintavaltaa, joka unionin yleisen tuomioistuimen on otettava huomioon valvontaansa harjoittaessaan. Tästä seuraa, etteivät unionin tuomioistuimet voi tällaisia monitahoisia taloudellisia tilanteita koskevan rajallisen valvonnan yhteydessä korvata komission arviointia omalla taloudellisella arvioinnillaan.

Sitoumusten oikeasuhteisuuden osalta komissio tarkastaa asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä, ovatko sitoumukset riittäviä ja voidaanko sen huolenaiheet poistaa asianmukaisesti, kun otetaan huomioon asian olosuhteet eli huolenaiheiden vakavuus, niiden laajuus ja kolmansien edut. Unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen tarkastamiseen, onko komission toteuttama arviointi ilmeisen virheellinen, ja tällöin on noudatettava edellä mainittuja periaatteita.

Lisäksi on mainittava, että se, että myös muita sitoumuksia olisi voitu hyväksyä tai että ne olisivat olleet kilpailun kannalta jopa suotuisampia, ei voi johtaa sitoumusten tekemistä velvoittaviksi koskevan komission päätöksen kumoamiseen, jos komissio saattoi perustellusti todeta, että kyseisessä päätöksessä mainituilla sitoumuksilla voitiin hälventää ennakkoarvioinnissa yksilöidyt huolenaiheet.

(ks. 40, 41, 45, 46, 56, 58, 59, 78 ja 84–88 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 53 ja 54 kohta)

4.      Komissio ei tee oikeudellista virhettä, jos se arvioi, että sen määräävän aseman mahdollista väärinkäyttöä koskevat huolenaiheet voidaan ratkaista vaatimalla yhdennettyjen reaaliaikaisten tiedonsyöttöpalvelujen markkinoilla määräävässä asemassa olevalta yritykseltä ratkaisuja, ei sen kilpailijoiden kohtelun vaan sen asiakkaiden ja kolmansien osapuolten kohtelun osalta siten, että kyseisen yrityksen asiakkaille tarjotaan erilaisia, niiden infrastruktuurin suhteen sisäisiä tai ulkoisia vaihtoehtoja palveluntarjoajan vaihtamiseksi. Hyväksymällä kyseiset sitoumukset komissio arvioi, että sen esittämien huolenaiheiden ratkaisemiseksi mainitun yrityksen kilpailijoita ei ole tarpeen sisällyttää sen asiakkailleen ja kolmansina osapuolina oleville kehittäjille ehdottamiin lisenssiehtoihin.

Määräävässä asemassa olevalta yritykseltä vaadittavien sitoumusten edellyttämien muutosten kustannuksista asiakkaille on todettava, ettei komissio tee oikeudellista virhettä myöskään, jos kyseiset sitoumukset mahdollistavat määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaiden saaman paremman tarjonnan seurauksena niille todellisen edistysaskeleen siten, ettei niille enää aiheudu liian suuria kustannuksia palveluntarjoajan vaihtamisesta. Sama koskee komission toteamusta, jonka mukaan yhdennettyjen reaaliaikaisten tiedonsyöttöpalvelujen tarjoajien ja kolmansina osapuolina olevien kehittäjien välinen yhteistyö voi saada aikaan mittakaavaetuja, jotka voivat alentaa palveluntarjoajan vaihtamiskustannuksia, mikä voi olla lisäkannustin asiakkaille, mukaan lukien pienet asiakkaat, vaihtaa palveluntarjoajaa.

(ks. 62, 63, 67 ja 69 kohta)

5.      Kun kyse on päätöksistä, joilla asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan mukaisesti annetut sitoumukset, joilla pyritään poistamaan komission huolenaiheet mahdollisesta määräävän aseman väärinkäytöstä, tehdään velvoittaviksi, komissio täyttää perusteluvelvoitteensa esittämällä ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella se totesi, että ehdotetuilla sitoumuksilla voidaan vastata asianmukaisesti sen yksilöimiin kilpailuongelmiin siten, ettei jatkotoimille ole enää perusteita. Vaikka komission on perusteltava päätöksensä, sillä ei ole velvollisuutta selittää, miksei se tehnyt erilaista päätöstä.

(ks. 97 ja 101 kohta)