UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
28 päivänä marraskuuta 2019 (*)
Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palkkaus – Päätös olla myöntämättä ulkomaankorvausta – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta – Toiselle valtiolle suoritetut palvelukset – Diplomaattiasema – Viiden vuoden viitejakso
Asiassa T-592/18,
Katarzyna Wywiał-Prząda, kotipaikka Wezembeek-Oppem (Belgia), edustajinaan asianajajat S. Orlandi ja T. Martin,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään T. Bohr ja D. Milanowska,
vastaajana,
jossa on kyseessä SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan 23.11.2017 tehty komission päätös, jolla kantajalle ei myönnetty ulkomaankorvausta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit A. Marcoulli ja R. Frendo (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 9.7.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja on Puolan kansalainen. Hän saapui Belgiaan 22.9.2010 sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä oli nimitetty diplomaattiseksi neuvonantajaksi Puolan tasavallan pysyvään edustustoon Pohjois-Atlantin liitossa (Nato).
2 Kantajalla oli 2.7.2010 lähtien Puolan ulkoministeriön myöntämä diplomaattipassi.
3 Kantaja toimi 7.1.2011–31.12.2011 sihteerin tehtävissä Puolan tasavallan pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa.
4 Hän johti 9.11.2012–11.1.2013 erään voittoa tavoittelemattoman järjestön lukuun Brysselissä (Belgia) järjestettyjä keskustelutilaisuuksia, mistä hänelle myönnettiin kulukorvaus.
5 Kantaja palautti diplomaattipassinsa ja ilmoittautui Woluwe-Saint-Pierren (Belgia) ulkomaalaisrekisteriin 7.6.2013.
6 Kantaja työskenteli ensin 16.6.2014–31.12.2015 ja sitten 4.1.2016–31.8.2017 kahden belgialaisen yrityksen palveluksessa tarjoten palveluja Euroopan komissiolle.
7 Kantajan aviomies palasi 9.9.2016 Puolaan ulkomaankomennuksensa päätyttyä. Kantaja jäi Belgiaan heidän poikansa kanssa.
8 Komissio otti kantajan palvelukseensa 1.9.2017 sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi.
9 Komission työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen (jäljempänä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen) kieltäytyi 23.11.2017 tekemällään päätöksellä myöntämästä kantajalle ulkomaankorvausta (jäljempänä riidanalainen päätös).
10 Kantaja valitti riidanalaisesta päätöksestä 21.2.2018. Valitus hylättiin työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 18.6.2018 tekemällä päätöksellä, joka annettiin tiedoksi samana päivänä. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen määritti ensin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ”kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden jakson” (jäljempänä viitejakso), jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 21 ja 92 artiklan nojalla. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen vahvisti viitejaksoksi 1.3.2012–28.2.2017. Sitten työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen perusteli kantajan hakemuksen hylkäämisen sillä, että kantaja oli asunut Belgiassa 22.9.2010 lähtien ja harjoittanut siellä ammattitoimintaa sekä jatkanut Belgiassa asumistaan sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä lähti pois syyskuussa 2016.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.9.2018 jättämällään kannekirjelmällä.
12 Komissio toimitti vastineensa 14.12.2018.
13 Kantaja toimitti vastauksensa 14.2.2019.
14 Komissio toimitti vastauksensa 1.4.2019.
15 Unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, ja se esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja kehotti niitä vastaamaan näihin istunnossa.
16 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 9.7.2019 pidetyssä istunnossa.
17 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
19 Kantaja esittää yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomista. Kanneperuste voidaan jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee kantajan diplomaattiaseman sivuuttamista ja toinen virhettä vakituisen asuinpaikan käsitteen soveltamisessa.
Ensimmäinen osa, joka koskee kantajan diplomaattiaseman sivuuttamista
20 Kantaja väittää, että hänellä oli ollut diplomaattiasema diplomaattisen edustajan puolisona Belgiaan saapumisesta aina diplomaattipassin palauttamiseen asti eli 22.9.2010–16.6.2013. Hän väittää, että tämän diplomaattiaseman vuoksi ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan toisen virkkeen nojalla kyseinen ajanjakso olisi pitänyt jättää huomioimatta hänen edukseen. Tämän huomioimatta jättämisen vaikutuksesta viitejakson olisi pitänyt alkaa 1.5.2009, jolloin hän asui ja työskenteli Puolassa ja jolloin hänellä ei ollut minkäänlaista sidettä Belgiaan. Toimihenkilö menettää oikeuden ulkomaankorvaukseen vain, jos hänen vakituinen asuinpaikkansa on ollut tai hän on harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa asemapaikkansa maassa koko viitejakson ajan. Koska näin ei ollut, kantaja katsoi, että hänelle oli myönnettävä ulkomaankorvaus.
21 Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ulkomaankorvaus, joka on 16 prosenttia virkamiehelle maksettavan peruspalkan, kotitalouslisän ja huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän kokonaismäärästä, myönnetään
a) virkamiehelle,
– joka ei ole eikä ole koskaan ollut sen valtion kansalainen, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee,
– joka ei ole kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden jakson aikana asunut vakituisesti tai harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa kyseisen valtion eurooppalaisella alueella. Tätä säännöstä sovellettaessa ei oteta huomioon olosuhteita, jotka aiheutuvat toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetuista palveluksista.
b) virkamiehelle, joka on tai on ollut sen valtion kansalainen, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee, ja joka on ennen palvelukseen tuloaan asunut vakituisesti kymmenen vuotta kyseisen valtion eurooppalaisen alueen ulkopuolella muusta syystä kuin hoitaakseen tehtäviään jonkin valtion tai kansainvälisen organisaation palveluksessa.”
22 Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta jakautuu siis kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa määritellään ne kaksi kumulatiivista edellytystä, jotka virkamiehen on lähtökohtaisesti täytettävä, jotta hänelle voidaan myöntää ulkomaankorvaus: hän ei ole ollut koskaan sen valtion kansalainen, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee, eikä hän ole asunut vakituisesti tai harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden jakson aikana kyseisen valtion alueella; toisessa osassa säädetään tästä periaatteesta poiketen, että toisen valtion tai kansainvälisen organisaation palveluksessa tehtävien hoitamisesta aiheutuvia tilanteita ei oteta huomioon. Kyseiset palvelusjaksot jätetään siis huomioimatta.
23 Ulkomaankorvausta ei myönnetä asianomaiselle virkamiehelle tai toimihenkilölle henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla myöskään silloin, jos hänen vakituinen asuinpaikkansa on ollut tai hän on harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa asemapaikkansa maassa koko viitejakson ajan (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2015, Pondichie v. komissio, F‑50/14, EU:F:2015:62, 35 kohta). Käsiteltävässä asiassa huomioimatta jätettävä jakso 22.9.2010–16.6.2013, jonka kantaja asui Belgiassa ja jona hänellä oli diplomaattiasema diplomaattisen edustajan puolisona, siirtäisi viitejakson alkavaksi 6.6.2009 eikä 1.5.2009, kuten kantaja väittää, ja tuolloin kantaja asui ja työskenteli Puolassa eikä hänellä ollut minkäänlaista sidettä Belgiaan.
24 Tämän perusteella on otettava kantaa siihen kysymykseen, onko henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytettyä käsitettä ”tilanteet, jotka aiheutuvat toiselle valtiolle suoritetuista palveluksista” tulkittava siten, että se kattaa ajanjakson, jona kantajalla oli diplomaattiasema diplomaattisen edustajan puolisona.
25 Asemapaikkana olevassa valtiossa toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle suoritetuista palveluksista aiheutuvaa tilannetta vastaavan ajanjakson huomioimatta jättäminen voidaan selittää sillä, että tällaisten palvelusten suorittamisesta oletetaan seuraavan, että asianomaisella henkilöllä on erityinen side tähän toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön, mikä estää häntä luomasta kestävää sidettä asemapaikkana olevaan valtioon ja siten sopeutumasta riittävästi sen yhteiskuntaan (tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T‑273/17, EU:T:2018:480, 49 kohta).
26 Kantaja väittää kuitenkin, että hänellä on ollut diplomaattisen edustajan puolisona erilaisia erioikeuksia ja vapauksia 18.4.1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (jäljempänä Wienin yleissopimus) nojalla. Kantajan mukaan tämä diplomaattiasema itsessään on estänyt häntä luomasta kestävää sidettä asemapaikkansa maahan. Kyseessä pitäisi näin ollen katsoa olevan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan toisessa virkkeessä tarkoitettu ”tilanne, joka aiheutuu toiselle valtiolle suoritetuista palveluksista”.
27 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut 2.5.1985 antamansa tuomion De Angelis v. komissio (246/83, EU:C:1985:165) 14 kohdassa, että kyseinen säännös koskee ainoastaan tilanteita, jotka aiheutuvat tehtävässä aloittavan virkamiehen itsensä suorittamista palveluksista, eikä sitä voida ulottaa koskemaan toista henkilöä.
28 Kantaja väittää kuitenkin, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa häneen, sillä 2.5.1985 annetun tuomion De Angelis v. komissio (246/83, EU:C:1985:165) taustalla olevassa tilanteessa asianomaisella henkilöllä, joka oli tullut Belgiaan Euroopan komission virkamiehenä työskennelleen aviomiehensä mukana, ei ollut tuolla perusteella diplomaattiasemaa.
29 On kuitenkin todettava, ettei yhteisöjen tuomioistuin esitä perusteeksi lainkaan tätä diplomaattiaseman puuttumista evätessään asianomaisen henkilön oikeuden ulkomaankorvaukseen 2.5.1985 antamassaan tuomiossa De Angelis v. komissio (246/83, EU:C:1985:165).
30 On totta, että yhteisöjen tuomioistuin myöntää kantajan mainitsemassa 21.6.2007 annetussa tuomiossa komissio v. Hosman-Chevalier (C‑424/05 P, EU:C:2007:367, 42 ja 43 kohta), että asianomaisella henkilöllä oli erioikeuksiensa ja vapauksiensa sekä erityisasemansa perusteella erityinen side toiseen valtioon, mikä esti häntä kotoutumasta asemapaikkansa maahan. Kyseisessä asiassa ratkaistavana oli kuitenkin kysymys siitä, suorittiko kantaja, joka työskenteli Itävallan tasavallan osavaltioiden yhteystoimistossa, palveluksia tuolle valtiolle ja oliko hänellä näin side tuohon valtioon. Yhteisöjen tuomioistuin päättelee tämän siteen olemassaolon useista seikoista. Ensimmäinen näistä seikoista on se, että pysyvän edustuston henkilöstön on katsottava olevan asianomaisen jäsenvaltion palveluksessa, ja näin tilanteessa on kyse kotivaltiosta pois muuttamisesta, koska henkilöstö kuuluu tällaisen edustuston organisaatioon. Toinen seikka liittyy siihen, että vaikka asianomainen henkilö työskenteli osavaltioiden yhteystoimistossa, hän oli Itävallan pysyvän edustuston henkilökunnan jäsen ja kuului Itävallan suurlähettilään alaisuuteen, niin että hänen oli katsottava suorittaneen palveluksia Itävallan valtiolle. Kolmas seikka perustuu siihen, että hänen asemansa oli sama kuin muilla kyseisessä edustustossa työskentelevillä virkamiehillä (tuomio 21.6.2007, komissio v. Hosman-Chevalier, C‑424/05 P, EU:C:2007:367, 41 ja 42 kohta). Erityisaseman, jonka yhteisöjen tuomioistuin mainitsee kyseisen tuomion 43 kohdassa, ei pitäisi katsoa johtuvan vain asianomaisen henkilön erioikeuksista ja vapauksista. Yhteisöjen tuomioistuin painottaa päinvastoin sitä, että asianomainen henkilö oli suorittanut palveluksia Itävallan tasavallalle Itävallan pysyvässä edustustossa.
31 Kantaja mainitsee niin ikään 29.11.2007 annetun tuomion Salvador García v. komissio (C‑7/06 P, EU:C:2007:724, 51 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin viittaa 21.6.2007 antamaansa tuomioon komissio v. Hosman-Chevalier (C‑424/05 P, EU:C:2007:367) ja katsoo, että asianomaisen henkilön erityinen asema pysyvän edustuston henkilökunnan jäsenenä synnyttää erityisen suhteen kyseiseen jäsenvaltioon ja että tämä etuoikeutettu asema, jossa hänellä on erilaisia erioikeuksia ja vapauksia, luo itsessään esteen sille, että asianomainen henkilö voisi solmia kestävän siteen asemapaikkansa valtioon, ja siten se estää henkilön riittävän kotoutumisen kyseisen valtion yhteiskuntaan. Yhteisöjen tuomioistuin täsmentää kuitenkin 29.11.2007 antamansa tuomion Salvador García v. komissio (C‑7/06 P, EU:C:2007:724) 50 kohdassa ottaen edelleen huomioon 21.6.2007 annetun tuomion komissio v. Hosman-Chevalier (C‑424/05 P, EU:C:2007:367), että virkamiehen kuuluminen toiminnallisesti pysyvään edustustoon oli ratkaisevaa sille, että palvelukseen otetun henkilön voitiin katsoa suorittaneen palveluksia toiselle valtiolle (ks. vastaavasti myös tuomio 24.1.2008, Adam v. komissio, C‑211/06 P, EU:C:2008:34, 45 kohta).
32 Jatkoksi 29.11.2007 antamalleen tuomiolle Salvador García v. komissio (C‑7/06 P, EU:C:2007:724) yhteisöjen tuomioistuin toteaa vielä 24.1.2008 antamassaan tuomiossa Adam v. komissio (C‑211/06 P, EU:C:2008:34, 49 kohta), että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun ilmaisun ”toiselle valtiolle suoritetut palvelukset” tulkitsemisessa merkityksellisenä on pidettävä ainoastaan sitä seikkaa, että palvelukset on suoritettu muun valtion kuin asemapaikan valtion pysyvässä edustustossa.
33 Tämän perusteella on niin, että myös kantajan mainitsemassa oikeuskäytännössä ainoa seikka, joka estää luomasta kestävää sidettä asemapaikan maahan, on palvelusten suorittaminen tilanteessa, jossa henkilö kuuluu toiminnallisesti toisen valtion tai kansainvälisen järjestön diplomaattiseen edustustoon.
34 Kantaja väittää kuitenkin, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan toisessa virkkeessä käytetty ilmaus ”tilanne, joka aiheutuu toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetuista palveluksista” käsittäisi muitakin tilanteita kuin ne, jotka aiheutuvat pelkästä tehtävien hoitamisesta tällaiselle valtiolle tai organisaatiolle.
35 Oikeuskäytännössä on todella vahvistettu näin: kyseistä säännöstä ei voida rajoittaa koskemaan vain henkilöitä, jotka kuuluvat muun jäsenvaltion kuin asemapaikan valtion tai kansainvälisen organisaation henkilökuntaan, koska se koskee kaikkia ”tilanteita, jotka aiheutuvat [tällaiselle] valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetuista palveluksista” (tuomio 25.10.2005, Salazar Brier v. komissio, T-83/03, EU:T:2005:371, 45 kohta ja tuomio 25.10.2005, De Bustamante Tello v. neuvosto, T-368/03, EU:T:2005:372, 42 kohta). Kuten kantaja väittää, tämä oikeuskäytäntö voidaan selittää sillä seikalla, että näiden termien soveltamisala on laajempi kuin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käytetty ”tehtävien hoitaminen” (tuomio 30.3.1993, Vardakas v. komissio, T-4/92, EU:T:1993:29, 36 kohta).
36 Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelman viimeinen virke kattaa siis muitakin tapauksia kuin ne, joissa asianomainen henkilö on työsuhteessa sanan suppeassa merkityksessä (ks. vastaavasti tuomio 3.5.2001, Liaskou v. neuvosto, T-60/00, EU:T:2001:129, 50 kohta). Saman oikeuskäytännön mukaan käsite ”tilanne, joka aiheutuu toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetuista palveluksista” vastaa ainoastaan tilanteita, joissa palvelus perustuu asianomaisen henkilön ja kyseessä olevan valtion tai kansainvälisen organisaation väliseen välittömään oikeussuhteeseen esimerkiksi työharjoittelun tai asiantuntijasopimuksen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2005, Salazar Brier v. komissio, T‑83/03, EU:T:2005:371, 45 kohta ja tuomio 25.10.2005, De Bustamante Tello v. neuvosto, T-368/03, EU:T:2005:372, 42 kohta).
37 Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen ei voida siis katsoa ulottuvan diplomaattisen edustajan puolisoon, jolla on ollut tässä ominaisuudessa tiettyjä erioikeuksia ja vapauksia Wienin yleissopimuksen nojalla mutta joka ei voi vedota tällaiseen välittömään oikeussuhteeseen. Komissio korostaa tässä yhteydessä perustellusti, että kantajan oikeus diplomaattiasemaan ei ollut oma oikeus vaan johdettu oikeus, jolla oli tarkoitus helpottaa diplomaattisten edustajien perhe-elämää ja joka perustui hänen aviomiehensä tehtäviin.
38 Kantaja tuo vielä esille, että tarkasteltaessa, miten hyvin hän oli kotoutunut Belgiaan, minkä perusteella ulkomaankorvaus viime kädessä myönnetään, oli otettava huomioon, että Wienin yleissopimuksen ja Belgian valtion 15.5.2014 antaman muistion, joka koskee diplomaatti- tai konsuliedustuston henkilökunnan jäsenten ja heidän perheenjäsentensä ansiotoiminnan tai voittoa tavoittelevan liiketoiminnan harjoittamista (jäljempänä Belgian valtion muistio), mukaisesti hän ei voinut harjoittaa mitään ansiotoimintaa Belgiassa muutoin kuin palauttamalla diplomaattipassinsa ja luopumalla näin diplomaattisen edustajan perheenjäsenille myönnetystä diplomaattiasemasta.
39 Tässä yhteydessä on muistettava, että kotivaltiosta pois muuttamisen käsite riippuu erityisesti virkamiehen henkilökohtaisesta tilanteesta eli siitä, miten hyvin hän on kotoutunut asemapaikkansa valtioon, mikä voidaan selvittää esimerkiksi aiemman ansiotoiminnan harjoittamisen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2008, Adam v. komissio, C‑211/06 P, EU:C:2008:34, 38 kohta ja tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T-273/17, EU:T:2018:480, 44 kohta). Jos tällaisen ansiotoiminnan harjoittaminen todetaan siis mahdottomaksi, voisi tämä estää kotoutumisen ja osoittaa päinvastoin, että kyseessä on kotivaltiosta pois muuttaminen.
40 On kuitenkin tuotava esille, että Wienin yleissopimuksen 42 artiklan mukaan ”diplomaattinen edustaja ei saa vastaanottajavaltiossa omaksi hyödykseen harjoittaa ammatti- tai liiketoimintaa” eikä yhdelläkään sen määräyksellä uloteta kyseisen kiellon soveltamisalaa edustajan perheenjäseniin. Toisin kuin diplomaattiset edustajat, perheenjäsenet voivat siis harjoittaa ammatti- tai liiketoimintaa vastaanottajavaltiossa kyseisen valtion lakien ja asetusten mukaisesti eli hankkien tarvittaessa luvat – esimerkiksi työluvan – joita vaaditaan kaikilta samaa kansalaisuutta olevilta henkilöiltä. Unionin jäsenvaltion kansalaisena kantaja oli kuitenkin vapautettu tästä velvollisuudesta. Ammatti- tai liiketoiminnan harjoittamisesta huolimatta diplomaattisen edustajan perheenjäsenet säilyttävät lisäksi lähtökohtaisesti erioikeutensa ja vapautensa, sellaisena kuin niistä on määrätty ja ne on rajattu kyseisen yleissopimuksen 29–36 artiklassa, joita sovelletaan heihin yleissopimuksen 37 artiklan 1 kohdan nojalla. Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään nimittäin, että vapautus siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta poistetaan, kun kyseessä on ammatti- tai liiketoimintaa koskeva kanne. Rikosoikeudellisesta tuomiovallasta vapauttamista ei lähtökohtaisesti poisteta.
41 Vaikka ajanjakso, joka olisi kantajan mukaan pitänyt jättää huomioimatta, onkin Belgian valtion muistiota aikaisempi, Belgian valtion muistio vahvistaa edellä esitetyn näkemyksen.
42 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava niin ikään, että kantajan aviomies, toisin kuin kantaja itse, ei voinut missään tapauksessa harjoittaa ammatti- tai liiketoimintaa Belgiassa. Kantaja ja hänen aviomiehensä eivät siis olleet samassa oikeudellisessa tilanteessa.
43 Kantaja vetoaa vielä 24.4.1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 57 artiklaan. Hän kuvaa kuitenkin aviomiehensä tehtäviä diplomaattisen edustajan tehtäviksi, tarkemmin sanottuna ”Puolan tasavallan pysyvässä edustustossa Natossa työskentelevän neuvonantajan” tehtäviksi. Koska ei ole täsmennetty, miten nämä tehtävät kuuluivat kyseisen yleissopimuksen soveltamisalaan, on kyseisen yleissopimuksen näin ollen katsottava olevan merkityksetön käsiteltävässä asiassa.
44 Kantaja väittää myös olevan mahdotonta, että asemapaikan maassa tehtäviään toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle hoitava virkamies olisi enemmän kotivaltiostaan pois muuttanut kuin hänen puolisonsa, joka asuu niin ikään kyseisessä maassa eikä hoida tällaisia tehtäviä mutta jolla on kuitenkin diplomaattiasema.
45 Kuten on jo todettu (edellä 39 kohta), kotimaasta pois muuttamisen käsite riippuu erityisesti siitä, miten hyvin asianomainen henkilö on kotoutunut asemapaikan maahan. Vaikka voidaan olettaa, että henkilöllä säilyy erityinen side alkuperävaltioonsa, kun hän työskentelee edustustonsa tai lähetystönsä palveluksessa ja että tämä tilanne estää kestävän siteen luomisen asemapaikan maahan (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2007, komissio v. Hosman-Chevalier, C‑424/05 P, EU:C:2007:367, 38 kohta ja tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T-273/17, EU:T:2018:480, 49 kohta), sama ei päde välttämättä hänen puolisoonsa, joka ei jaa samaa työympäristöä kyseisen valtion palveluksessa ja jolla on näin laajemmat mahdollisuudet kotoutua vastaanottavan maan yhteiskuntaan.
46 Kantaja väittää vielä aiheettomasti, että jos hänen aviomiehensä olisi tullut unionin toimielinten palvelukseen samana päivänä kuin hän itse, olisi ajanjakso, jona hänen aviomiehellään oli diplomaattiasema, jätetty huomioimatta. Päinvastoin kuin kantaja väittää, edellä 27–37 kohdasta sekä 40 ja 45 kohdasta ilmenee nimittäin, etteivät hän ja hänen aviomiehensä olleet samassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa.
47 Yhteenvetona voidaan todeta, että henkilön muuttaminen pois kotimaastaan, mikä antaa oikeuden ulkomaankorvaukseen, on erillinen diplomaattiasemasta, joka kyseisellä henkilöllä on kansainvälisen oikeuden nojalla (ks. vastaavasti 30.3.1993, Vardakas v. komissio, T-4/92, EU:T:1993:29, 40 kohta). Näin on etenkin silloin, kun kyseisellä henkilöllä – kuten kantajalla käsiteltävässä asiassa – on tällainen asema, vaikkei hän ole kansainvälisen organisaation tai muun valtion kuin asemapaikan valtion edustuston henkilökunnan jäsen.
48 Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei siis ole jättänyt noudattamatta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan viimeistä virkettä, kun se on vahvistanut viitejaksoksi 1.3.2012–28.2.2017 eikä ole ulottanut sitä alkavaksi 6.6.2009.
49 Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajan kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.
Toinen osa, joka koskee virhettä vakituisen asuinpaikan käsitteen soveltamisessa
50 Kantaja väittää toissijaisesti, että vaikka ajanjaksoa, jona hänellä oli erityinen diplomaattiasema, ei voitaisi jättää huomioimatta, hän ei ole halunnut tuon ajanjakson aikana tehdä Belgiassa oleskelustaan riittävän pysyvää, niin että hänen tilanteensa kuuluisi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan. Hän luettelee tässä yhteydessä aineellisia seikkoja, jotka ovat hänen mukaansa aihetodisteita kotimaasta pois muuttamisesta.
51 Kantaja väittää ensinnäkin, että hänen oleskelunsa Belgiassa liittyi erottamattomasti hänen aviomiehensä ulkomaankomennukseen ja että hänen olonsa Belgiassa oli tämän vuoksi luonteeltaan epävarmaa ja väliaikaista. Tämän epävarmuuden ja väliaikaisuuden vuoksi hänen ei ollut lainkaan mielekästä yrittää luoda kestäviä siteitä Belgiaan.
52 Koska henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan soveltaminen riippuu siitä, miten hyvin asianomainen henkilö on kotoutunut asemapaikan maahan ennen palvelukseen tuloa (ks. edellä 39 kohta), ja koska kotoutumisen aste on erillinen diplomaattiasemasta, joka tällä henkilöllä on kansainvälisen oikeuden nojalla (ks. edellä 47 kohta), ei sillä seikalla, että kantajan oleskelu Belgiassa johtui pohjimmiltaan hänen aviomiehensä ulkomaankomennuksesta, ole kuitenkaan itsessään merkitystä.
53 Kyseisen oleskelun väitetystä epävarmuudesta ja väliaikaisuudesta on muistutettava, että kantajan tehtävänä on osoittaa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät (ks. tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T-273/17, EU:T:2018:480, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sen seikan perusteella, että diplomaattihenkilöstön on vaihdettava säännöllisesti asemapaikkaansa, ei voida olettaa kotoutumisen jäävän tapahtumatta. Diplomaattiset edustajat hoitavat tehtäviään yhdessä maassa vain poikkeustapauksessa useiden vuosien ajan. Käsiteltävässä asiassa kantajan aviomies hoiti sitä paitsi tehtäväänsä Brysselissä kuusi vuotta.
54 Toiseksi kantaja perustelee Belgiassa oleskelunsa erityistä luonnetta koskevaa väitettään sillä, että hän asui perheineen asunnossa, jonka oli saanut käyttöönsä Puolan tasavallan pysyvältä edustustolta Natossa, joka maksoi asunnon vuokran ja energialaskut.
55 Tästä on muistettava, että vakituisen asuinpaikan käsitettä tulkitaan oikeuskäytännössä vakiintuneesti siten, että sillä tarkoitetaan paikkaa, johon kyseessä oleva henkilö on keskittänyt ja halunnut vakiinnuttaa elinpiirinsä pysyvästi tai tavanomaisesti. Lisäksi asuinpaikan käsitteeseen sisältyy henkilön tämän tai muun valtion alueella viettämän ajan pituudesta riippumatta ja tietyllä alueella tapahtuvan fyysisen oleskelun lisäksi aikomus tehdä oleskelusta jatkuvaa elämäntapansa ja tavanomaisten sosiaalisten suhteidensa vuoksi (tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T-273/17, EU:T:2018:480, 48 kohta).
56 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantaja on asunut Belgiassa 22.9.2010 lähtien. Se, että hän on saanut aineellisia etuja eli virka-asunnon, jonka vuokran ja energialaskut Puolan tasavallan pysyvä edustusto Natossa maksoi, ei ole todiste sellaisen siteen säilymisestä alkuperämaahan, että tämä side estäisi kaiken kotoutumisen Belgiaan. Toisin sanoen se, että Puolan tasavalta vastasi näistä kuluista, ei merkitse sitä, ettei kantajan elinpiiri voinut vakiintua ja keskittyä pysyvästi tai tavanomaisesti kyseiseen asuntoon Belgiassa.
57 Tämä kuluista vastaaminen ei estänyt kantajaa myöskään solmimasta sosiaalisia suhteita Belgiassa. Näin ollen se, että kantaja jäi poikansa kanssa Belgiaan aviomiehensä palattua Puolaan, jotta poika saattoi jatkaa koulunkäyntiään Belgiassa, on kotoutumiseen viittaava aihetodiste. Kotoutumiseen viittaava aihetodiste on myös se seikka, että vaikka kantajalla oli edelleen diplomaattiasema, hän oli tehnyt tilapäisesti yhteistyötä Brysselissä koulutusalalla toimivan yhdistyksen kanssa ja osallistunut näin tulevan asemapaikkansa maan yhdistysverkostoon.
58 Tältä osin kantaja tuo kolmanneksi esille erityisesti, ettei keskustelutilaisuuksien johtaminen ollut henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ansiotoimintaa eikä hänen voitu sen perusteella olettaa tahtovan keskittää elinpiirinsä pysyvästi Belgiaan. Kyseinen toiminta oli ollut kantajan mukaan hyvin pienimuotoista, ja siitä oli maksettu ainoastaan kulukorvaus. Komissio katsoo puolestaan, että kyseessä oli palkkatyö.
59 On kuitenkin pidettävä mielessä, että ansiotoiminta on toki henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittu objektiivinen kriteeri, jolla arvioidaan uudelleen palvelukseen otettujen virkamiesten ja toimihenkilöiden tilannetta (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2019, Pozza v. parlamentti, T-216/18, ei julkaistu, EU:T:2019:118, 25 kohta), mutta sillä on ainoastaan esimerkkiarvo (tuomio 21.6.2007, komissio v. Hosman-Chevalier, C‑424/05 P, EU:C:2007:367, 35 kohta ja tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T-273/17, EU:T:2018:480, 44 kohta). Myös virkamiehen tai toimihenkilön osallistuminen yhdistystoimintaan tulevan asemapaikkansa maassa voi joissakin olosuhteissa olla yksi aihetodiste muiden asianomaisen henkilön kotoutumista tukevien aihetodisteiden joukossa.
60 Kantaja huomauttaa neljänneksi ilmoittautuneensa Belgian väestörekistereihin vasta luovutettuaan diplomaattipassinsa 16.6.2013.
61 Vaikka ilmoittautuminen kunnan asukkaaksi osoittaa asianomaisen henkilön tahdon ja aikomuksen vakiinnuttaa asuinpaikkansa ja elinpiirinsä pysyvästi kyseiselle alueelle (määräys 26.9.2007, Salvador Roldán v. komissio, F-129/06, EU:F:2007:166, 60 kohta), tämä ilmoittautuminen on kuitenkin muodollinen seikka, josta ei voida päätellä käsiteltävässä asiassa, ettei kantaja olisi asunut sitä aiemmin tosiasiallisesti Belgiassa, etenkään käsiteltävän asian olosuhteissa, kun tätä asumista ei ole edes kiistetty.
62 Viidenneksi kantaja väittää säilyttäneensä kestävät siteet Puolaan sinä aikana, jona hänen aviomiehensä toimi lähetystön edustajan tehtävässä Belgiassa.
63 Kantaja ilmoittaa siis säilyttäneensä Puolassa omistamansa kiinteistön sekä puolalaisen puhelinnumeron. Hän väittää säilyttäneensä Puolassa myös ammattitoiminnan kielenopettajana ja auktorisoituna kääntäjänä vuoteen 2013 asti ja jatkaneensa verojen maksamista Puolaan.
64 Verotuksellisen kotipaikan pysyminen alkuperämaassa ja siellä säilyvät varoihin liittyvät intressit ja omaisuus eivät kuitenkaan osoita, että kantajan vakituinen asuinpaikka on kyseisessä maassa (ks. vastaavasti määräys 26.9.2007, Salvador Roldán v. komissio, F-129/06, EU:F:2007:166, 59 kohta). Näin on varsinkin silloin, kun alkuperämaassa verotukseen ilmoitetut tulot ovat peräisin ulkomailla harjoitetusta ammattitoiminnasta. Kantaja on ilmoittanut istunnossa nimenomaisesti toimineensa itsenäisenä ammatinharjoittajana tarjoten auktorisoidun kääntäjän palveluja puolalaisille tuomioistuimille Belgiasta käsin ja ilmoittaneensa tästä toiminnasta vuonna 2012 saaduiksi tuloiksi 2 664,64 Puolan zlotya (noin 650 euroa). Kantaja on ilmoittanut istunnossa myös, että hän oli pyytänyt tietojensa poistamista Puolan kaupparekisteristä vuonna 2014 ja että tuolta vuodelta ilmoitetut 54 289,16 Puolan zlotya (noin 12 700 euroa) olivat Belgiassa saatua palkkaa, joka oli peräisin hänen työskentelystään kyseisenä vuonna komissiolle palveluja tarjoavassa belgialaisessa yrityksessä.
65 Myöskään puolalaisen puhelinnumeron säilyttäminen ei osoita kantajan säilyttäneen pääasiallisten intressiensä keskuksen Puolassa, etenkään siksi, että kyseessä oli – kuten kantaja on tuonut esille istunnossa – matkapuhelinnumero, jota oli siis mahdollista käyttää Belgian alueelta käsin.
66 Kuudenneksi kantaja väittää työskennelleensä aina kansainvälisellä julkisella sektorilla: ensin Puolan tasavallan pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa 7.1.–31.12.2011 ja sitten komissiossa 16.6.2014–31.8.2017. Kantajan mukaan se, että hän on työskennellyt tällä tavoin kansainvälisessä ympäristössä eikä ole harjoittanut mitään toimintaa yksityisellä sektorilla, kumoaa kaikki oletukset kotoutumisesta Belgian yhteiskuntaan.
67 Kuten kantaja itsekin myöntää, hän on kuitenkin harjoittanut ansiotoimintaa komissiossa ainoastaan kahden komissiolle palveluja tarjoavan belgialaisen yrityksen kanssa tekemiensä kahden peräkkäisen sopimuksen välityksellä. Oikeuskäytännössä jätetään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen soveltamisalan ulkopuolelle kolmitahoiset tilanteet, joissa uusi virkamies tai toimihenkilö on työskennellyt aiemmin unionin toimielimissä, mutta yksityisten yritysten lukuun toimien näiden yritysten palkkatyöntekijänä (tuomio 28.2.2019, Pozza v. parlamentti, T-216/18, ei julkaistu, EU:T:2019:118, 51 kohta). Myöskään ansiotoiminnan harjoittamista komissiossa ei näissä olosuhteissa voida pitää aihetodisteena siitä, ettei kantaja ole kotoutunut Belgiaan viitejakson aikana.
68 Kantajan suorittamista palveluksista Puolan tasavallan pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa on todettava, että ne ovat tapahtuneet ennen viitejaksoa. Ne eivät siis voineet vaikuttaa määräävällä tavalla työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen arviointiin siitä, oliko kantaja kotoutunut Belgiaan kyseisen viitejakson aikana.
69 Edellä esitetyn perusteella kanneperusteen toinen osa on perusteeton ja se on hylättävä kokonaisuudessaan.
70 Kanne on siis hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
71 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Katarzyna Wywiał-Prząda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä marraskuuta 2019.
Allekirjoitukset