Yhdistetyt asiat T-515/13 RENV ja T-719/13 RENV
Espanjan kuningaskunta ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 23.9.2020
Valtiontuet – Espanjan viranomaisten tietyille taloudellisille etuyhtymille ja niiden sijoittajille myöntämä tuki– Tiettyihin alusten hankintaa varten tehtyihin rahoitusleasingsopimuksiin sovellettava verojärjestelmä (Espanjan tax lease -järjestelmä) – Päätös, jolla valtiontuki todetaan osittain sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen osittaisesta takaisinperimisestä – Valikoivuus – Perusteluvelvollisuus – Tuen takaisinperiminen – Yhdenvertainen kohtelu – Luottamuksensuoja – Oikeusvarmuus
1. Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Vain muutoksenhakumenettelyssä väliintulijana olleen osapuolen väliintulo palauttamismenettelyssä on sallittu
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohta)
(ks. 64 ja 65 kohta)
2. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Tiettyjen taloudellisten etuyhtymien ja niiden sijoittajien hyväksi toteutetut verotustoimenpiteet – Tiettyihin alusten hankintaa varten tehtyihin rahoitusleasingsopimuksiin sovellettava verojärjestelmä – Veroviranomaisten tulkintaa edellyttävien epämääräisten perusteiden perusteella myönnetyn ennakkoluvan saamiseen perustuva järjestelmä – Epämääräiset perusteet, joita ei voida pitää objektiivisina – Säännöstön oikeudellisesti harkinnanvarainen luonne kuuluu näihin
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 81–102 kohta)
3. Valtiontuki – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Tiettyjen taloudellisten etuyhtymien ja niiden sijoittajien hyväksi toteutetut verotustoimenpiteet – Tiettyihin alusten hankintaa varten tehtyihin rahoitusleasingsopimuksiin sovellettava verojärjestelmä – Jäsenvaltioiden väliselle kaupalle avoimet markkinat – Hinnanalennus, joka on omiaan väristämään kilpailua merialusten osto- ja myyntimarkkinoilla
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 103–107 kohta)
4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Valtiontukia koskeva komission päätös – Tuomioistuinvalvonta
(SEUT 296 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohta)
(ks. 118–132 kohta)
5. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – Tiettyjen taloudellisten etuyhtymien ja niiden sijoittajien hyväksi toteutetut verotustoimenpiteet – Toiseen järjestelmään, jonka osalta on annettu takaisinperimismääräys, rinnastettavat toimenpiteet – Kohtelun erilaisuus – Perusteltu syy
(SEUT 108 artikla)
(ks. 139–146 kohta)
6. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – SEUT 108 artiklassa määrättyjen menettelymääräysten vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Suoja – Edellytykset ja rajoitukset – Poikkeukselliset olosuhteet puuttuvat
(SEUT 108 artikla)
(ks. 155–176 kohta)
7. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – Oikeusvarmuuden periaate – Edellytykset ja rajoitukset – Poikkeukselliset olosuhteet puuttuvat
(SEUT 108 artikla)
(ks. 193–206 kohta)
8. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – Tuensaajan määrittäminen – Arviointiperuste – Tuen tosiasiallinen saaminen
(SEUT 108 artiklan 2 kohta)
(ks. 217–220 kohta)
Tiivistelmä
Espanjan verojärjestelmä, jota sovelletaan tiettyihin telakoiden tekemiin rahoitusleasingsopimuksiin, on tukijärjestelmä
Tällä perusteella myönnetyt sääntöjenvastaiset valtiontuet on perittävä takaisin niiden saajilta
Vuonna 2006 Euroopan komissiolle tehtiin useita kanteluja ”Espanjan tax lease -järjestelmän” soveltamisesta tiettyihin rahoitusleasingsopimuksiin siltä osin kuin laivanvarustamot saattoivat saada 20–30 prosentin suuruisen hinnanalennuksen espanjalaisten telakoiden rakentamien alusten ostosta. Komission mukaan Espanjan tax lease -järjestelmän tavoitteena oli myöntää veroetuja taloudellisille etuyhtymille (jäljempänä taloudelliset etuyhtymät) ja siihen osallistuville sijoittajille, jotka siirsivät tämän jälkeen osan näistä eduista varustamoille, jotka ovat ostaneet uuden aluksen.
Komissio katsoi heinäkuussa 2013 tekemässään riidanalaisessa päätöksessä(1), että Espanjan tax lease -järjestelmä oli valikoivan veroedun muodossa valtiontukea(2), joka oli osittain sisämarkkinoille soveltumaton. Koska kyseinen tukijärjestelmä oli pantu täytäntöön 1.1.2002 alkaen ilmoitusvelvollisuuden(3) vastaisesti, komissio oli määrännyt kansalliset viranomaiset perimään nämä tuet takaisin sijoittajilta eli taloudellisten etuyhtymien jäseniltä.
Espanjan kuningaskunta, Lico Leasing, SA ja Pequeños y Medianos Astilleros Sociedad de Reconversión, SA (jäljempänä kantajat) nostivat syyskuussa 2013 kanteet riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi 17.12.2015 antamassaan tuomiossa Espanja ym. v. komissio(4) (T-515/13 ja T-719/13, EU:T:2015:1004), että taloudellisten etuyhtymien sijoittajien saama etu ei ollut valikoiva ja että kilpailun vääristymisen ja kauppaan kohdistuvan vaikutuksen kriteerejä koskevat perustelut olivat riittämättömät. Riidanalainen päätös kumottiin näin ollen ilman, että oli tarpeen lausua muista kantajien esittämistä kanneperusteista ja väitteistä. Unionin tuomioistuin, jolle komissio teki valituksen, kumosi 25.7.2018 antamallaan tuomiolla komissio v. Espanja ym.(5) (C-128/16 P, EU:C:2018:591) unionin yleisen tuomioistuimen tuomion. Unionin tuomioistuin nimittäin katsoi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli verotuksellisten toimenpiteiden valikoivuutta koskevassa analyysissään soveltanut virheellisesti valtiontukia koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ja että toisin kuin se oli katsonut, komission päätös ei ollut puutteellisesti perusteltu. Todettuaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ollut lausunut kaikista sille esitetyistä kanneperusteista, unionin tuomioistuin katsoi, ettei asia ollut ratkaisukelpoinen, ja palautti näin ollen asiat unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt kantajien kanteet asian palauttamisen johdosta 23.9.2020 antamallaan tuomiolla Espanja ym. v. komissio (T-515/13 RENV ja T-719/13 RENV).
Unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut ensiksi verotuksellisten toimenpiteiden luonnehdintaa valtiontueksi. Se on tässä yhteydessä tutkinut ensinnäkin, saattoiko komissio päätellä, että Espanjan tax lease-järjestelmästä kokonaisuutena tarkasteltuna myönnetyt edut olivat valikoivia. Muistutettuaan valikoivuutta koskevasta oikeuskäytännöstä, joka perustuu kansallisten viranomaisten harkintavaltaan niiden käyttäessä verotusvaltaansa(6), unionin yleinen tuomioistuin on huomauttanut, että veroviranomaiset olivat sallineet kyseisen verojärjestelmän soveltamisen ennakkolupajärjestelmän puitteissa epämääräisten arviointiperusteiden perusteella, jotka edellyttävät tulkintaa, jota ei ole mitenkään rajattu. Veroviranomaiset saattoivat siten vahvistaa poiston alkamispäivän sellaisten olosuhteiden perusteella, jotka oli määritelty siten, että hallinnolle annettiin huomattavaa harkintavaltaa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan näiden harkinnanvaraisten seikkojen olemassaolo oli omiaan suosimaan edunsaajia verrattuna muihin verovelvollisiin, jotka olivat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti niihin rinnastettavassa tilanteessa. Erityisesti muut taloudelliset etuyhtymät eivät hyötyneet varhennetusta poistosta samoin edellytyksin. Lisäksi sen väitteen hylkäämiseksi, jonka mukaan lupa oli myönnetty käytännössä kaikille kyseessä olevalla alalla toimiville taloudellisille etuyhtymille, unionin yleinen tuomioistuin on korostanut, että kun otetaan huomioon sääntelyn oikeudellinen harkinnanvaraisuus, merkitystä ei ole sillä, onko sen soveltaminen ollut tosiasiallisesti harkinnanvaraista vai ei. Unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt tästä, että koska yksi toimenpiteistä, jonka avulla Espanjan tax lease -järjestelmästä voitiin hyötyä kokonaisuudessaan, eli varhennetun poiston salliminen, oli valikoiva, komissio ei ollut tehnyt virhettä katsoessaan, että järjestelmä oli kokonaisuudessaan valikoiva. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin on korostanut, että merialusten hankinta- ja myyntimarkkinat olivat avoinna jäsenvaltioiden väliselle kaupalle ja että aluksen hinnan alentaminen 20–30 prosentilla uhkasi vääristää kilpailua näillä markkinoilla, joilla taloudelliset etuyhtymät toimivat. Siten kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen vaaraa koskevat edellytykset täyttyivät. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen hylännyt kanneperusteen, jonka mukaan toimenpide oli virheellisesti luokiteltu valtiontueksi.
Unionin yleinen tuomioistuin on toiseksi tutkinut sääntöjenvastaisten tukien takaisinperimistä ja hylännyt kantajien tältä osin esittämät eri kanneperusteet. Se on erityisesti hylännyt luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskevan väitteen. Kantajat eivät nimittäin ole kyenneet osoittamaan, että ne olivat saaneet komissiolta täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, joista olisi ilmennyt, ettei kyseinen järjestelmä kuulunut valtiontuen käsitteen soveltamisalaan. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että komissio oli ottanut riidanalaisessa päätöksessä asianmukaisesti huomioon oikeusvarmuuden vaatimuksen, minkä vuoksi se oli rajannut sääntöjenvastaisten tukien takaisinperimistä ajallisesti. Tukien takaisinperiminen rajattiin tukiin, jotka oli myönnetty Ranskan verotuksellisia taloudellisia etuyhtymiä koskevan sellaisen päätöksen julkaisemisen jälkeen, jolla oli lakkautettu Brittany Ferries -päätöksestä(7) johtuva oikeudellisesti epävarma tilanne. Unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin todennut, ettei komissio ollut tehnyt virhettä katsoessaan, että tämän päätöksen julkaiseminen on lopettanut kaiken oikeudellisen epävarmuuden, kun otetaan huomioon, että tässä päätöksessä Espanjan tax lease ‑järjestelmä oli luokiteltu valtiontueksi. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on korostanut, että tämän toteamuksen pätevyyttä eivät horjuta myöhemmät seikat, kuten komission väitetty passiivisuus kyseessä olevan järjestelmän osalta.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt myös takaisinperimiseen sovellettavien periaatteiden loukkaamista koskevan kanneperusteen. Kantajat kritisoivat riidanalaista päätöstä siltä osin kuin siinä määrättiin koko tuen takaisinperimisestä sijoittajilta (taloudellisten etuyhtymien jäsenet), vaikka osa verotuksellisesta edusta oli siirretty varustamoille. Komissio oli päättänyt, että varustamot eivät olleet tuensaajia, joten takaisinperimismääräys koski yksinomaan ja kokonaisuudessaan sijoittajia, jotka olivat taloudellisten etuyhtymien verotuksellisen avoimuuden vuoksi ainoita tuensaajia. Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, ettei komissio ollut tehnyt virhettä määrätessään tuen perittäväksi kokonaisuudessaan takaisin sijoittajilta, vaikka ne olivat siirtäneet osan edusta muille toimijoille, koska näitä ei pidetty tuensaajina. Juuri sijoittajat ovat tosiasiallisesti hyötyneet tuesta, koska sovellettavassa lainsäädännössä ei velvoitettu niitä siirtämään osaa tuesta kolmansille osapuolille.