Kanne 23.11.2012 - Alro v. komissio
(Asia T-517/12)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Alro SA (Slatina, Romania) (edustajat: C. Quigley, QC, solicitor O. Bretz ja asianajaja S. Verschuur)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan komission 26.4.2012 tekemän päätöksen aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 108 artiklan 2 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti muodollinen tutkintamenettely väitetysti lainvastaisesta valtiontuesta, jonka Romania on myöntänyt ALRO:lle etuuskohteluun perustuvien sähkötariffien muodossa vuonna 2005 tehdyllä sopimuksella ja sen myöhemmillä muutoksilla, koska Hidroelectrica S.A. (jäljempänä Hidroelectrica) on sen määräysvallassa
toissijaisesti kumoamaan kyseisen 26.4.2012 tehdyn päätöksen siltä osin kuin sitä sovelletaan ajanjaksolla 1.1.2007−31.12.2009
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, jossa vedotaan ilmeiseen asiavirheeseen
Ensimmäisestä perusteesta, jonka mukaan komissio teki ilmeisen asiavirheen SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalan osalta, ALRO osoittaa, että komissio ei soveltanut asianmukaisesti vaatimuksia, jotka koskevat vastuuseen joutumista ja jotka vahvistettiin asiassa C-482/99, Ranska vastaan komissio 16.5.2002 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-4397; jäljempänä Stardust Marine -tuomio). Komissio pyrki erityisesti perustamaan analyysinsä yksinomaan "elimellisiin" indikaattoreihin. ALRO kuitenkin osoittaa, että Stardust Marine -tuomiossa vahvistetut vaatimukset edellyttävät myös sitä, että komissio osoittaa muiden olennaisten indikaattorien olemassaolon, koska pelkästään "elimelliset" indikaattorit eivät riitä osoittamaan vastuuseen joutumista.
Toinen kanneperuste, jossa vedotaan ilmeiseen arviointivirheeseen
Toisesta perusteesta, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan, että Romanian valtio oli vastuussa Hidroelectrican toiminnasta, ALRO osoittaa, että komissio ei analysoinut asianmukaisesti Hidroeclectrican hallintorakennetta ja vaikutusta, joka tällä rakenteella on kyseisen organisaation päätöksentekomenettelyyn. ALRO esittää toiseksi, miksi komissio erehtyi vertaillessaan ALRO-sopimusta Hidroelectrican ja ArcelorMittalin väliseen sopimukseen. Se osoittaa kolmanneksi, miksi ministeriön päätöksellä nro 445/2009 ei ole merkitystä komission analyysiin ja miksi sen viittaukset vuoden 2010 lehdistötiedotteisiin eivät riitä siihen, että todistuskynnys vastuuseen joutumisen osoittamiseksi täyttyy.
Kolmas kanneperuste, jossa vedotaan perustelujen puutteellisuuteen
Kolmannesta perusteesta ALRO osoittaa, että komissio ei perustellut riittävästi seikkoja, joihin se vetoaa (ja jotka esitetään edellisessä kohdassa), minkä vuoksi se toimi SEUT 296 artiklan vaatimusten vastaisesti. Tällaiset perustelut ovat tarpeen, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden ja jotta asianosaisilla on tarvittavat tiedot, jotta ne voivat arvioida, onko päätös perusteltu vai ei. Kuten tässä kannekirjelmässä yksityiskohtaisemmin esitetään, riidanalaisessa päätöksessä ei täytetä tätä vaatimusta.
____________1 - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1)