Language of document : ECLI:EU:T:2021:782

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

10 päivänä marraskuuta 2021 (*)

Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää rakennuslevyä – Aikaisempi yhteisömalli, joka esittää äänieristävää seinälevyä – Mitättömyysperuste – Yksilöllisen luonteen puuttuminen – Kyseessä oleva ala – Asiantunteva käyttäjä – Mallin luoneella ollut vapaus – Erilaisen yleisvaikutelman puuttuminen – Tosiasiallisesti kaupan pidettyjen tuotteiden merkityksellisyys – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta

Asiassa T‑193/20,

Eternit, kotipaikka Capelle-au-Bois (Belgia), edustajinaan asianajajat J. Muyldermans ja P. Maeyaert,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään J. Ivanauskas ja V. Ruzek,

vastaajana,

jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on

Eternit Österreich GmbH, kotipaikka Vöcklabruck (Itävalta), edustajanaan asianajaja M. Prohaska-Marchried,

ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 5.2.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1661/2018‑3), joka liittyy Eternit Österreichin ja Eternitin väliseen mitättömyysmenettelyyn,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kornezov (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Buttigieg ja G. Hesse,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Pichon,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.4.2020 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.8.2020 jätetyn EUIPO:n vastineen,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.8.2020 jätetyn väliintulijan vastineen,

ottaen huomioon 21.4.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Eternit on sellaisen numerolla 2538140‑0001 rekisteröidyn yhteisömallin haltija, jota koskeva rekisteröintihakemus jätettiin 15.9.2014 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla.

2        Riidanalainen malli on seuraavanlainen:

Image not found1.1

Image not found1.2

Image not found1.3

Image not found1.4

Image not found1.5

3        Tuotteet, joihin riidanalaista mallia on tarkoitus soveltaa, kuuluvat teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyssä Locarnon sopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, määritettyyn luokkaan 25.01 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”[Rakennus]levyt”.

4        Väliintulija Eternit Österreich GmbH teki 12.12.2016 EUIPO:lle asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan nojalla riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen.

5        Mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tueksi esitettiin asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 4–8 artiklan kanssa, tarkoitettu peruste.

6        Väliintulija väitti mitättömäksi julistamista koskevassa hakemuksessaan muun muassa, että riidanalainen malli ei ollut asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla uusi, ettei se ollut luonteeltaan yksilöllinen tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja että sen ulkoasun piirteet määräytyivät saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pelkästään sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan.

7        Mitättömyysosasto teki 28.6.2018 päätöksen, jossa se yhtäältä totesi, ettei väliintulija ole osoittanut, että riidanalainen malli kuuluu asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn, suojaa koskevan poikkeuksen piiriin, ja toisaalta totesi riidanalaisen mallin mitättömäksi sillä perusteella, että se ei ole asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla luonteeltaan yksilöllinen verrattuna malliin, joka oli tullut tunnetuksi 4.3.2013 – eli ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää – äänieristäviä seinälevyjä koskevassa esitteessä, jonka otsikko on ”Lärmschutz”,  joka on saatavilla internetsivustolla http://www.rieder.at ja on seuraavanlainen:

Image not found

8        Kantaja teki mitättömyysosaston päätöksestä 23.8.2018 valituksen EUIPO:lle asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.

9        EUIPO:n kolmas valituslautakunta hylkäsi valituksen 5.2.2020 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja totesi, että riidanalaiselta mallilta puuttuu asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettu yksilöllinen luonne sillä perusteella, että se on asiantuntevalle käyttäjälle kokonaisuutena tarkasteltuna samankaltainen kuin aikaisempi malli.

 Asianosaisten vaatimukset

10      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

11      EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

12      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan kanssa, rikkomista. Tämä kanneperuste muodostuu kolmesta osasta, jotka koskevat arviointivirheitä, jotka valituslautakunnan väitetään tehneen ensinnäkin kyseisen alan ja asiantuntevan käyttäjän määritelmissä, toiseksi mallin luoneella olleen vapauden määrittämisessä kyseessä olevalla alalla ja kolmanneksi kyseisten mallien antamia yleisvaikutelmia koskevassa päätelmässä.

13      Aluksi on todettava, että valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 15 kohdassa, että aikaisempi malli oli tullut asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tunnetuksi ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Asianosaiset eivät ole riitauttaneet tätä toteamusta. Näin ollen sitä, puuttuuko riidanalaiselta mallilta asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettu yksilöllinen luonne, on arvioitava aikaisemman mallin kannalta.

 Ensimmäinen osa, joka koskee kyseessä olevan alan ja asiantuntevan käyttäjän määritelmiä

14      Riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa valituslautakunta totesi, että kyseiset mallit ovat rakennusalalla käytettäviä levyjä. Näin ollen riippumatta siitä, pitäisikö nämä levyt luokitella ”äänieristäviksi seinälevyiksi”, kuten kantaja teki aikaisemman mallin osalta, vai ”rakennusten julkisivun kuitulevyiksi”, kuten kantajan mukaan on erityisesti riidanalaisen mallin osalta, valituslautakunnan mukaan kyseessä on tuotteen eli rakennuslevyn sama ulkopuoli. Lisäksi valituslautakunta totesi, että asetuksen N:o 6/2002 10 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisömallin antaman suojan piiriin kuuluvat ”kaikki mallit”, joista asiantunteva käyttäjä ei saa erilaista yleisvaikutelmaa, ja että näin ollen mallisuoja ei riipu sen tuotteen luonteesta, johon malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan. Se perusti tämän päättelyn 21.9.2017 annettuun tuomioon Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles (C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720).

15      Riidanalaisen päätöksen 19–21 kohdassa valituslautakunta katsoi, että asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettu asiantunteva käyttäjä on käsiteltävässä asiassa rakennusalan ammattilainen eli esimerkiksi rakentaja, rakennuttaja tai arkkitehti. Kyseisellä elinkeinonharjoittajalla on tietty tuntemus eri rakennuslevyistä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea. Valituslautakunta täsmensi tältä osin, että kantajan esittämällä riidanalaisen mallin kattaman alan luokittelulla ”rakennusten julkisivun kuitulevyiksi” ei ole merkittävää vaikutusta asiantuntevan käyttäjän määritelmään.

16      Kantaja katsoo, että valituslautakunta teki oikeudellisen virheen, kun se ei määritellyt kyseessä olevaa alaa ja asiantuntevaa käyttäjää tarkemmin. Sen mukaan riidanalaisen mallin kattama ala on rajoitettava ”rakennusten julkisivulevyjen” alaan, jolla on hyvin erityisiä ominaispiirteitä, eikä yleisesti rakennuslevyjen alaan. Asiantunteva käyttäjä on sen mukaan ”rakennusten julkisivulevyjen” käyttäjä, joka yleensä vertailee suoraan kyseisiä malleja lukemalla aikakauslehtiä ja internetsivustoja tai tarkastelemalla tavaroita tai näytteitä myyntipisteissä.

17      Kantaja katsoo lisäksi, että 21.9.2017 annetusta tuomiosta Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles (C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720) ilmeneviä ohjeita sovelletaan ainoastaan asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ”alaan”, joten niiden on ymmärrettävä osoittavan, että sen tuotteen, johon kyseinen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, asiantuntevan käyttäjän ei ole tarpeen tuntea aikaisempaa mallia, jos aikaisempi malli sisältyy tuotteeseen, joka kuuluu eri teollisuudenalaan kuin tuote, johon riidanalainen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan. Jos kaikki mallit, mukaan lukien eri aloille kuuluvat mallit, olisi otettava huomioon tutkittaessa riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta, tällä huomioon ottamisella olisi merkitystä ainoastaan arvioinnin neljännen ja viimeisen vaiheen yhteydessä eli kyseisten mallien yleisvaikutelmien vertailussa. Sitä vastoin arvioinnin kolme ensimmäistä vaihetta, jotka liittyvät kyseessä olevan alan, asiantuntevan käyttäjän ja mallin luoneella tällä alalla olleen vapauden tunnistamiseen, on suoritettava vain suhteessa riidanalaiseen malliin. Lisäksi mainitussa tuomiossa mahdollistetaan, tai asetetaan jopa edellytykseksi, niiden tosiasiallisesti kaupan pidettyjen tuotteiden huomioon ottaminen, joihin riidanalainen malli sisältyy tai johon sitä on sovellettava.

18      EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.

 Sovellettavat periaatteet

19      Aluksi – ottaen huomioon asianosaisten tältä osin eroavat väitteet – on täsmennettävä se analyyttinen kehys, jonka puitteissa riidanalaisen mallin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua yksilöllistä luonnetta on arvioitava. Erityisesti on selvitettävä, onko kyseessä oleva ala, asiantunteva käyttäjä ja mallin luoneella ollut vapaus määritettävä pelkästään riidanalaisen mallin perusteella. Lisäksi on täsmennettävä, onko niillä tosiasiallisesti kaupan pidetyillä tuotteilla, joihin kyseiset mallit sisältyvät tai joihin niitä sovelletaan, merkitystä arvioitaessa riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta.

20      Ensinnäkin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetun riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin analyyttisestä kehyksestä on muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään erityisesti, että rekisteröityä yhteisömallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.

21      Edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetun riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arviointi perustuu vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lähinnä nelivaiheiseen tutkintaan. Tässä tarkastelussa määritellään ensiksi se sektori, johon kuuluviin tuotteisiin malli aiotaan sisällyttää tai sitä aiotaan soveltaa, toiseksi mainittujen tuotteiden käyttötarkoituksen mukainen asiantunteva käyttäjä ja tämän asiantuntevan käyttäjän tuntemus aikaisemmasta muotoilusta sekä tarkkaavaisuuden aste mallien samankaltaisuuksien ja erojen vertailussa, kolmanneksi mallin luoneen vapaus mallin suunnittelussa, minkä vaikutus on käänteisessä suhteessa mallin yksilölliseen luonteeseen, ja neljänneksi, viimeksi mainittu yksilöllinen luonne huomioon ottaen, kyseisten mallien – jos mahdollista suoran – vertailun tuloksena asiantuntevalle käyttäjälle riidanalaisesta mallista ja kaikista yleisön tuntemista aikaisemmista malleista erikseen tarkasteltuina syntyvä yleisvaikutelma (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, Visi/one v. EUIPO – EasyFix (Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo), T‑74/18, EU:T:2019:417, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      On täsmennettävä, että vaikka arvioinnin ensimmäinen vaihe eli niiden tavaroiden alan määrittäminen, joihin malli aiotaan sisällyttää tai joihin sitä aiotaan soveltaa, ei ilmene nimenomaisesti asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, tämä vaihe on todellisuudessa välttämätön ennakkoedellytys asiantuntevan käyttäjän ja mallin luoneen vapauden määrittämiseksi, koska viimeksi mainitut käsitteet on nimenomaisesti mainittu asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut, että sillä, että mallin kattama tavara tunnistetaan, voidaan määritellä asiantunteva käyttäjä sekä mallin luoneen vapaus mallin kehittelyssä (tuomio 18.3.2010, Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV – PepsiCo (Pyöreä mainostarvike), T‑9/07, EU:T:2010:96, 56 kohta ja tuomio 21.6.2018, Haverkamp IP v. EUIPO – Sissel (Matto), T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 39 kohta).

23      Toiseksi siitä kysymyksestä, missä vaiheessa riidanalaisen mallin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetun yksilöllisen luonteen arvioinnissa on otettava huomioon kukin kyseessä oleva malli, on korostettava, että koska asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, mukaisen arvioinnin kohteena on kyseisen mallin yksilöllinen luonne, on loogista määrittää kyseessä oleva ala, asiantunteva käyttäjä ja mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä suhteessa niihin tavaroihin, joihin riidanalaisen mallin on tarkoitus sisältyä tai joihin sitä on tarkoitus soveltaa.

24      Asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta käy näet ilmi, että arvioitaessa, onko mallilla yksilöllinen luonne, olisi määriteltävä, poikkeaako mallia tarkastelevan asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma selvästi olemassa olevien mallien antamasta yleisvaikutelmasta ottaen huomioon sen tuotteen luonteen, johon ”mallia” sovelletaan tai johon ”se” sisältyy, ja erityisesti sen teollisuudenalan, johon ”malli” kuuluu, sekä ”mallin” luoneella olleen vapauden sen kehittelyssä”. Yksikössä tehty viittaus ”malliin”, jotta voidaan määritellä se teollisuudenala, johon ”malli” kuuluu, sekä mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä, verrattuna ”olemassa olevien mallien” käsitteeseen, joka viittaa useisiin olemassa oleviin malleihin, osoittaa selvästi, että arvioinnin kolme ensimmäistä vaihetta eli kyseessä olevan alan, asiantuntevan käyttäjän ja mallin luoneella olleen vapauden määrittämistä koskevat vaiheet on suoritettava ainoastaan siihen malliin nähden, jonka yksilöllistä luonnetta arvioidaan, eli käsiteltävässä asiassa riidanalaiseen malliin nähden.

25      Sitä vastoin aikaisemmalla mallilla ei ole merkitystä edellä 21 kohdassa mainitun arvioinnin kolmen ensimmäisen vaiheen tutkinnassa. Riidanalaisen mallin yksilöllinen luonne voi nimittäin hävitä sellaisen aikaisemman mallin, jota aiotaan soveltaa tavaroihin, jotka kuuluvat täysin eri alaan kuin tuotteet, joita riidanalainen malli koskee, vuoksi. Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodosta seuraa siten, että tässä säännöksessä mallin julkiseksi tulemisen olemassaolo tehdään riippuvaiseksi tämän julkiseksi tulemisen tosiasiallisista tavoista, ei tuotteesta, johon malli aiotaan sisällyttää tai johon sitä aiotaan soveltaa (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 99 kohta). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että mainitussa säännöksessä ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että olisi välttämätöntä, että sen tuotteen, johon riidanalainen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, asiantunteva käyttäjä tuntee aikaisemman mallin, jos aikaisempi malli sisältyy tuotteeseen, joka kuuluu eri teollisuudenalaan kuin tuote, johon riidanalainen malli aiotaan sisällyttää tai johon sitä aiotaan soveltaa (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 131 kohta). Koska aikaisempi malli voi näin ollen kuulua täysin eri alaan, jolla asiantunteva käyttäjä ja mallin luoneella ollut vapaus ovat erilaiset, sillä ei ole merkitystä määritettäessä riidanalaisen mallin kattamaa alaa, sen asiantuntevaa käyttäjää ja mallin luoneella ollutta vapautta.

26      Kantaja on siis oikeassa väittäessään, että arvioinnin kolme ensimmäistä vaihetta suoritetaan pelkästään riidanalaiseen malliin nähden, minkä myös EUIPO myöntää.

27      Riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin neljännessä ja viimeisessä vaiheessa on otettava huomioon sekä riidanalainen malli että aikaisempi malli. Kuten edellä 21 kohdassa on muistutettu, tässä vaiheessa verrataan kyseisistä malleista saatavia yleisvaikutelmia, mikä edellyttää kummankin mallin huomioon ottamista.

28      Kolmanneksi siitä kysymyksestä, onko tosiasiallisesti kaupan pidetyillä tavaroilla, joihin kyseiset mallit sisältyvät tai joihin niitä sovelletaan, merkitystä arvioitaessa riidanalaisen mallin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua yksilöllistä luonnetta, on todettava, kuten kantaja perustellusti väittää, että oikeuskäytännössä hyväksytään tietyin edellytyksin mahdollisuus ottaa huomioon ne tosiasiallisesti kaupan pidetyt tavarat, joihin kyseiset mallit liittyvät.

29      Oikeuskäytännössä on näet todettu, että kyseisistä malleista saatavaa yleisvaikutelmaa arvioitaessa ei ole virheellistä ottaa huomioon näitä malleja vastaavia tosiasiallisesti markkinoitavia tavaroita (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 73 kohta ja tuomio 29.4.2020, Bergslagernas Järnvaru v. EUIPO – Scheppach Fabrikation von Holzbearbeitungsmaschinen (Puunhalkaisutyökalu), T‑73/19, ei julkaistu, EU:T:2020:157, 39 kohta).

30      Se, että tosiasiallisesti kaupan pidetyt tavarat on otettu huomioon havainnollistamistarkoituksessa yleisvaikutelmia vertailtaessa, pätee kuitenkin vain siltä osin kuin tavarat vastaavat rekisteröityjä malleja (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 73 ja 74 kohta ja tuomio 6.6.2019, Porsche v. EUIPO – Autec (Moottoriajoneuvot), T‑209/18, EU:T:2019:377, 76 kohta).

31      Tässä yhteydessä on lisäksi todettava, että asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan mukaan ”mallilla” tarkoitetaan ”tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista”. Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu mallisuoja muodostuu siis tuotteen ulkomuodon suojasta. Asetuksen N:o 6/2002 12 perustelukappaleesta ilmenee tässä yhteydessä, että suojaa ei olisi ulotettava tuotteen osiin, jotka eivät sen tavanomaisen käytön aikana ole näkyvissä, eikä osien sellaisiin piirteisiin, jotka eivät ole näkyvissä asennuksen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2014, Biscuits Poult v. SMHV – Banketbakkerij Merba (Keksi), T‑494/12, EU:T:2014:757, 22–24 kohta ja tuomio 3.10.2014, Cezar v. SMHV – Poli-Eco (Lisäosa), T‑39/13, EU:T:2014:852, 40 kohta).

32      Jos siis pelkästään kyseisen mallin graafisen esityksen tai valokuvan perusteella ei voida määrittää, mitkä sen osat ovat näkyvissä, tai tapaa, jolla mallin ulkoasu havaitaan, juuri tässä tarkoituksessa on mahdollista ottaa huomioon tosiasiallisesti kaupan pidetyt tavarat tai niiden käyttötapa.

33      Tästä seuraa, että tosiasiallisesti kaupan pidetyt tavarat, joihin kyseisiä malleja sovelletaan tai joihin ne sisältyvät, voidaan ottaa huomioon vain havainnollistamistarkoituksessa kyseisten mallien ulkoasujen määrittämiseksi. Tällainen huomioon ottaminen on kuitenkin sallittua vain sillä edellytyksellä, että tosiasiallisesti kaupan pidetyt tavarat vastaavat rekisteröityjä malleja. Näin ollen tosiasiallisesti kaupan pidettyä tuotetta ei voida ottaa huomioon, jos siihen sovellettava tai siihen sisältyvä malli poikkeaa rekisteröidystä mallista tai jos siinä on ominaispiirteitä, jotka eivät ilmene selvästi kyseisen mallin graafisesta esityksestä, sellaisena kuin se on rekisteröity.

34      Ainoan kanneperusteen ensimmäistä osaa on tarkasteltava näiden periaatteiden valossa.

 Kyseessä oleva ala

35      Kuten edellä 21 kohdasta ilmenee, riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa on määritettävä kyseisen mallin kattamien tavaroiden ala.

36      Tätä varten on otettava huomioon rekisteröintihakemuksessa oleva maininta tavaroista, joihin kyseinen malli aiotaan sisällyttää tai joihin sitä aiotaan soveltaa. Asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 2 kohdan mukaan rekisteröintihakemuksessa on näet oltava maininta tuotteista, joihin malli aiotaan sisällyttää tai joihin sitä aiotaan soveltaa.

37      On myös otettava tarvittaessa huomioon itse malli, mikäli sillä voidaan täsmentää tavaran luonnetta tai käyttötarkoitusta. Sillä, että malli itsessään otetaan huomioon, voidaan nimittäin tunnistaa tavara rekisteröinnin yhteydessä mainitusta laajemmasta tavaraluokasta, ja täten määritellä tosiasiallisesti asiantunteva käyttäjä sekä mallin luoneen vapaus mallin kehittelyssä (tuomio 18.3.2010, Pyöreä mainostarvike, T‑9/07, EU:T:2010:96, 56 kohta ja tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 39 kohta).

38      Käsiteltävässä asiassa ensinnäkin riidanalaisen mallin rekisteröintihakemukseen liitetystä kuvauksesta ilmenee, että siinä tarkoitetut tavarat kuvattiin Locarnon sopimuksen mukaiseen luokkaan 25.01 kuuluviksi ”[rakennus]levyiksi”. Kantaja on siis itse päättänyt olla rajaamatta riidanalaisen mallin rekisteröintiä pelkästään rakennusten julkisivulevyjä varten. Kyseisessä hakemuksessa mainitut ”[rakennus]levyt” liittyvät nimittäin rajoituksetta rakennusalaan laajassa merkityksessä.

39      Toiseksi edellä 2 kohdassa esitetyistä riidanalaista mallia esittävistä kuvista on todettava, ettei niistä ilmene niiden tavaroiden luonnetta, joihin tämä malli aiotaan sisällyttää tai joihin sitä aiotaan soveltaa, eikä niiden käyttötarkoitusta. Mainitun mallin mikään osa ei nimittäin viittaa siihen, että mallia olisi tarkoitus käyttää yksinomaan rakennusten julkisivulevyissä mutta ei missään muissa rakennuslevyissä.

40      Näissä olosuhteissa valituslautakunta saattoi virhettä tekemättä katsoa, että kyseessä oleva ala oli rakennuslevyjen ala.

41      Kantaja pyrkii kyseenalaistamaan tämän päätelmän korostamalla lähinnä sitä, että sen markkinoilla kaupan pitämät tavarat, joihin se soveltaa riidanalaista mallia, ovat yksinomaan rakennusten julkisivulevyjä. Tämä väite perustuu siten olettamaan, jonka mukaan riidanalaisen mallin kattama ala on määritettävä yksinomaan markkinoilla tosiasiallisesti kaupan pidettyjen tavaroiden perusteella.

42      Tätä olettamaa ei kuitenkaan voida hyväksyä. Yhtäältä nimittäin tällainen olettama ei perustu mihinkään asetuksen N:o 6/2002 säännökseen. Lisäksi siitä seuraisi, että tiedot, joiden on sisällyttävä rekisteröintihakemukseen ja jotka luetellaan asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 2 kohdassa, menettäisivät kaiken merkityksensä, jos ne korvattaisiin markkinoiden hetkelliseen tilanteeseen perustuvilla tiedoilla. Viimeksi mainittu tilanne on kuitenkin jo määritelmällisesti omiaan kehittymään, koska tosiasiallisesti kaupan pidetty tuotevalikoima voi vaihdella ajan myötä huomattavasti useiden tekijöiden, kuten oikeudenhaltijan kaupallisen strategian, tarjonnan ja kysynnän tai tietyn tuotteen markkinoilla menestymisen tai epäonnistumisen perusteella

43      Toisaalta on niin, että vaikka edellä 29–33 kohdassa mieleen palautettujen periaatteiden mukaisesti ei ole virheellistä ottaa huomioon markkinoilla tosiasiallisesti kaupan pidettyjä tavaroita, tämä huomioon ottaminen on sallittua vain havainnollistamistarkoituksessa kyseisen mallin ulkoasun määrittämiseksi ja vain sillä edellytyksellä, että mainitut tavarat vastaavat rekisteröityä mallia. Jos siis riidanalaisen mallin, sellaisena kuin se on rekisteröity, tarkastelusta itsestään ilmenee, että kyse on rekisteröinnissä ilmoitettuun laajempaan tavararyhmään kuuluvasta erityisestä ryhmästä, tämä erityinen ryhmä voidaan ottaa huomioon (tuomio 18.3.2010, Pyöreä mainostarvike, T‑9/07, EU:T:2010:96, 59 ja 60 kohta). Jos sitä vastoin riidanalaisen mallin tarkastelusta itsestään ei ilmene, että se koskee suppeampaa tavararyhmää, kuten käsiteltävässä asiassa, pelkkä viittaus markkinoilla tosiasiallisesti kaupan pidettyihin tavaroihin ei voi johtaa kyseessä olevan alan määrittämiseen muulla tavoin.

44      Kantaja huomauttaa lisäksi perustellusti, että valituslautakunta on kyseistä alaa määrittäessään virheellisesti viitannut riidanalaisen päätöksen 17 ja 18 kohdassa sekä riidanalaiseen malliin että aikaisempaan malliin. Kuten edellä 23–27 kohdasta kuitenkin ilmenee, arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa on tukeuduttava pelkästään riidanalaiseen malliin, mitä EUIPO ei myöskään kiistä.

45      Tämä epätarkkuus ei kuitenkaan vaikuta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen, koska valituslautakunta on määritellyt asianmukaisesti riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen tutkimiseksi kyseessä olevan alan eli rakennuslevyjen alan, kuten edellä 36–40 kohdasta ilmenee.

46      Näin ollen kantajan väitteet, jotka koskevat riidanalaisen mallin kattaman alan määritelmää, on hylättävä.

 Asiantunteva käyttäjä

47      Oikeuskäytännön mukaan asiantuntevan käyttäjän käsite on ymmärrettävä välimuodoksi keskivertokuluttajan, jota sovelletaan tavaramerkkialalla ja jolta ei edellytetä mitään erityistä tietämystä ja joka ei pääsääntöisesti tee suoraa vertailua vastakkain olevien tavaramerkkien välillä, ja toimialan tuntijan eli syvällisen teknisen tietämyksen omaavan asiantuntijan käsitteiden välillä. Näin ollen asiantuntevan käyttäjän käsite voidaan ymmärtää sellaisen käyttäjän määritelmäksi, joka ei ole keskimääräisen tarkkaavainen vaan erityisen tarkkaavainen joko henkilökohtaisen kokemuksensa tai kyseisen alan laajan tuntemuksensa vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 53 kohta).

48      Lisäksi asiantuntevan käyttäjän käsitettä, joka on luotu nimenomaisesti asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan perusteella suoritettavan mallin luonteen yksilöllisyyden arvioimisen tarkoituksiin, ei voida määritellä kuin yleisesti viittaamalla tyypillisiä ominaisuuksia edustavaan henkilöön eikä tapauskohtaisesti suhteessa riidanalaisen mallin tiettyyn käyttöön (ks. analogisesti tuomio 6.6.2019, Moottoriajoneuvot, T‑209/18, EU:T:2019:377, 37 kohta).

49      Asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden asteesta on erityisesti huomautettava, että vaikka asiantunteva käyttäjä ei ole tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, joka tavallisesti mieltää mallin kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia, hän ei myöskään ole asiantuntija tai toimialan tuntija, joka kykenee tarkastelemaan yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja. Määrite ”asiantunteva” viittaa siten siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (ks. tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Kun käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon edellä 47–49 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ja koska riidanalaisen mallin kattama ala on rakennuslevyjen ala, valituslautakunta saattoi käsiteltävässä asiassa perustellusti katsoa, että asiantunteva käyttäjä oli rakennusalan ammattilainen eli esimerkiksi valmistaja, rakennuttaja tai arkkitehti, jolla oli tietty tuntemus eri rakennuslevyistä ja jonka tarkkaavaisuuden taso oli korkea.

51      Kantajan väite, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä on määriteltävä ”rakennusten julkisivulevyjen” käyttäjäksi, on näin ollen hylättävä edellä 38 ja 39 kohdassa jo selostetuista syistä.

52      Vaikka kantaja katsoo, että kyseessä oleva ala on määriteltävä suppeammin siten, että kyseessä on ainoastaan rakennusten julkisivulevyjen ala, se ei kuitenkaan väitä, että näin määritellyn asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuusaste olisi erilainen kuin rakennusalan ammattilaisella.

53      Tästä seuraa, että valituslautakunta saattoi katsoa arviointivirhettä tekemättä, että asiantunteva käyttäjä oli käsiteltävässä asiassa rakennusalan ammattilainen, jonka tarkkaavaisuustaso oli korkea.

54      Ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on edellä esitetyn perusteella hylättävä perusteettomana.

 Toinen osa, joka koskee riidanalaisen mallin luoneella ollutta vapautta

55      Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa, että mallin luoneella ollutta vapautta rakennuslevyjen kehittelyssä rajoitti tietyssä määrin se, että kyseiset levyt täyttivät teknisen tehtävän, jona oli suojata huonolta säältä, tai niillä oli muita, esimerkiksi akustisia, palonsuoja- ja rakenteellisia ominaisuuksia, koska ne on kiinnitettävä tukevasti seinään, julkisivuun tai katolle, ja koska niiden on lisättävä rakennuksen kauneusarvoa. Mallin luoneella on kuitenkin huomattava vapaus tyyppien, muotojen, värien ja pintakuvioiden osalta. Valituslautakunta katsoi lisäksi, ettei kantaja ollut näyttänyt toteen aiempien muotoilumahdollisuuksien loppuun käyttämistä. Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa, että kyseisten mallien yhteiset ominaispiirteet koskivat osatekijöitä, joiden osalta mallin luoneella oli keskisuuri vapaus.

56      Kantaja väittää, että mallin luoneella ollutta vapautta on arvioitava ”rakennusten julkisivulevyjen” alan perusteella. Riidanalainen malli perustuu näet suurelta osin näiden levyjen toimintaan. Nämä rajoitukset vaikuttavat suunniteltaessa levyjen pintaa, jonka on välttämättä oltava melko litteä ja joka sisältää yleensä linjoja ja värejä. Koska värien määrä on rajallinen, samoin kuin myös kuvioiden ”linjoja käytettäessä”, mallin luoneella ei ole rajoittamatonta tai huomattavaa vapautta. Kantajan mukaan vaikuttaa siltä, että rakennusten julkisivulevyjen, joissa on suoraviivainen muotoilu, osalta muotoilumahdollisuudet on jokseenkin käytetty loppuun. Näin ollen rakennusten julkisivulevyjen luojan vapaus on enintään keskisuuri.

57      EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.

58      Oikeuskäytännön mukaan mallin luoneella ollut vapaus mallin kehittelyssä määräytyy erityisesti tavaran tai tavaran osan teknisestä käyttötarkoituksesta johtuvien rajoitusten tai tavaraan sovellettavien lakisääteisten vaatimusten perusteella. Näistä rajoituksista seuraa se, että tietyistä ominaisuuksista tulee standardeja ja täten kyseiseen tavaraan sovellettavien useiden mallien osalta yleisiä (tuomio 18.3.2010, Pyöreä mainostarvike, T‑9/07, EU:T:2010:96, 67 kohta).

59      Mallin luoneen vapaus on tässä yhteydessä tekijä, joka pikemminkin saattaa vaikuttaa riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arviointiin, eikä itsenäinen tekijä, joka määrittää vaadittavan etäisyyden kahden mallin välillä, jotta yhdellä niistä voitaisiin katsoa olevan yksilöllinen luonne. Mallin luoneen vapauteen liittyvä tekijä voi siis vahvistaa tai vastakkaisesti heikentää johtopäätelmää kunkin kyseessä olevan mallin asiantuntevalle käyttäjälle luomasta yleisvaikutelmasta (ks. tuomio 6.6.2019, Moottoriajoneuvot, T‑209/18, EU:T:2019:377, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Tekijän, joka koskee riidanalaisen mallin luoneen vapautta, vaikutus yksilölliseen luonteeseen vaihtelee käänteisen suhteellisuussäännön mukaan. Mitä suurempi siis on mallin luoneen vapaus sen kehittelyssä, sitä vähemmän pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät synnyttämään asiantuntevalle käyttäjälle erilaisia yleisvaikutelmia. Käänteisesti mitä rajoittuneempi on mallin luoneen vapaus sen kehittelyssä, sitä enemmän pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät synnyttämään asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen yleisvaikutelman. Toisin sanoen mallin luoneen suuri vapaus tukee päätelmää, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä saa vertailtavista malleista, joissa ei ole merkittäviä eroja, saman yleisvaikutelman, ja näin ollen riidanalainen malli ei ole luonteeltaan yksilöllinen. Käänteisesti mallin luoneen vähäinen vapaus tukee päätelmää, jonka mukaan mallien väliset riittävät erot synnyttävät asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen yleisvaikutelman, ja näin ollen riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T‑74/18, EU:T:2019:417, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että edellä 35–54 kohdassa esitetyistä syistä valituslautakunta ei ole tehnyt arviointivirhettä, kun se on tutkinut ”rakennuslevyt” luoneen vapautta eikä ”rakennusten julkisivulevyt” luoneen vapautta.

62      Toiseksi kantaja itsekin katsoo, että rakennusten julkisivulevyt luoneen vapaus on keskisuuri, minkä valituslautakunta on myös todennut riidanalaisen päätöksen 24 ja 35 kohdassa rakennuslevyt luoneen vapauden osalta.

63      Kolmanneksi kantajan väite, jonka mukaan kyseessä olevien levyjen pinnassa on yleensä linjoja ja värejä, ja jonka mukaan ”linjoja käytettäessä” mallin luoneella ei ole rajoittamatonta tai huomattavaa vapautta, ei voi menestyä. Kantaja ei nimittäin osoita, että rakennuslevyjen ja rakennusten julkisivulevyjen on välttämättä sisällettävä suoraviivaisia muotoiluja, jotka muodostuvat suoraviivaisista kohoumista ja urista, ja tiettyjä värejä, jolloin kaikki muut muotoilut ja värit ovat siten poissuljettuja. Vaikka ei ole poissuljettua, että rakennuslevyjen ja myös rakennusten julkisivulevyjen muotoilussa on tällainen yleinen suuntaus, tällaista seikkaa ei kuitenkaan voida katsoa muotoilijan vapautta rajoittavaksi tekijäksi, koska juuri tämä muotoilijan vapaus mahdollistaa uusien muotojen ja uusien suuntausten luomisen tai olemassa olevan suuntauksen kehittelyn (tuomio 13.11.2012, Antrax It v. SMHV – THC (Lämpöpatteri), T‑83/11 ja T‑84/11, EU:T:2012:592, 95 kohta).

64      Kysymys siitä, onko malli muotoilun yleisen suuntauksen mukainen vai ei, on nimittäin merkityksellinen korkeintaan kyseisen mallin esteettisen vaikutelman kannalta ja voi siten mahdollisesti vaikuttaa tavaran, johon tällainen malli sisältyy, kaupalliseen menestykseen. Sitä vastoin tällainen kysymys ei ole merkityksellinen kyseisen mallin luonteen yksilöllisyyden tutkimisessa, jossa arvioidaan esteettisistä tai kaupallisista näkökohdista riippumatta, eroaako tästä mallista saatava yleisvaikutelma aikaisemmin tunnetuksi tulleista malleista saatavista yleisvaikutelmista (tuomio 22.6.2010, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaite), T‑153/08, EU:T:2010:248, 58 kohta; tuomio 4.2.2014, Sachi Premium-Outdoor Furniture v. SMHV – Gandia Blasco (Nojatuoli), T‑357/12, ei julkaistu, EU:T:2014:55, 24 kohta ja tuomio 17.11.2017, Ciarko v. EUIPO – Maan (Liesituuletin), T‑684/16, ei julkaistu, EU:T:2017:819, 58 kohta).

65      Vaikka kantaja väittää käsiteltävässä asiassa, että alan muotoilumahdollisuudet on käytetty loppuun, on riittävää todeta valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa esittämällä tavalla, ettei kantaja ole osoittanut konkreettisilla ja merkityksellisillä todisteilla tällaista muotoilumahdollisuuksien loppuun käyttämistä.

66      Ainoan valitusperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.


 Kolmas osa, joka koskee kyseessä olevista kahdesta mallista saatavien yleisvaikutelmien vertailua

67      Käsiteltävässä asiassa vertailtavat mallit ovat seuraavat:

Riidanalainen malli

Aikaisempi malli

1.1Image not found

Image not found

1.2Image not found


1.3Image not found


1.4Image not found


1.5 Image not found


68      Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 31–35 kohdassa, että kyseisillä malleilla on seuraavat yhteiset ominaispiirteet: a) tasaiset suoraviivaiset pinnat, joissa erottuu useita yhdensuuntaisia kohoumia ja uria; b) kohoumat ja urat sijaitsevat samassa suhteessa ja yhdensuuntaisesti koko pinnalla; c) samanlainen rakenne, jossa jyrkästi nousevat ja laskevat sivut yhdistävät urat kohoumiin; d) samanlainen sarja kohoumaan nousevia sivuja ja uraan laskevia sivuja, ja e) samanlaiset leveydet kohoumien ja urien välillä. Näin ollen valituslautakunnan mukaan asiantunteva käyttäjä sai kyseisistä malleista saman yleisvaikutelman.

69      Aluksi kantaja tuo esiin useita kyseisten mallien välisiä eroja, jotka sen mukaan saavat aikaan erilaisia yleisvaikutelmia:

–        ensinnäkin riidanalaisessa mallissa on paljon enemmän linjoja (kohoumia ja uurteita) pinta-alaa kohti

–        toiseksi riidanalaisessa mallissa on kohoumia tai ulkonevia muotoja, jotka nousevat hieman (2 mm) levyistä noin 100 asteen kulmassa uriin nähden, mikä luo jokseenkin puolisuunnikkaan muotoisen rakenteen, kun taas aikaisemmassa mallissa ei ole tällaista puolisuunnikkaan muotoista rakennetta

–        kolmanneksi riidanalaisessa mallissa kohoumien tasaiset yläpinnat ovat hieman pienempiä kuin litteät uurteet (suhde noin 1/1,5), kun taas aikaisemmassa mallissa kohoumat ovat vähintään yhtä suuria kuin uurteet (suhde 1/1)

–        neljänneksi riidanalaisessa mallissa kohoumien korkeus (2 mm) on selvästi pienempi kuin litteiden uurteiden mitat (12 mm), kun taas vaikuttaa siltä, että aikaisemmassa mallissa kohoumat ovat paljon näkyvämpiä

–        viidenneksi riidanalaisessa mallissa on nukkainen pintarakenne (kuitusementti) harmaan eri sävyissä, kun taas aikaisempi malli vaikuttaa muodostuvan pelkistetystä sileästä pinnasta, joka on väriltään khakin vihreä, ja

–        kuudenneksi tosiasialliset tavarat, joihin riidanalaisia malleja sovelletaan, osoittavat selvästi, että niiden koko ja mittasuhteet ovat täysin erilaiset, koska aikaisemman mallin kohoumat ovat paljon leveämpiä kuin riidanalaisen mallin kohoumat.

70      EUIPO ja väliintulija kiistävät tämän argumentoinnin.

71      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mallilla on yksilöllinen luonne, kun asiantunteva käyttäjä saa siitä erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmista malleista tai hänelle ei synny ”déjà vu ‑vaikutelmaa”, jolloin hän ei ota huomioon eroja, jotka eivät ole riittäviä vaikuttamaan mainittuun yleisvaikutelmaan, vaikka ne eivät olekaan merkityksettömiä yksityiskohtia, vaan ottaa huomioon riittävät erot, jotka luovat erilaiset yleisvaikutelmat (ks. tuomio 16.2.2017, Antrax It v. EUIPO – Vasco Group (Luonnollisen kierron vedenlämmittimet, joita käytetään lämpöpattereissa), T‑828/14 ja T‑829/14, EU:T:2017:87, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72      Kyseisten mallien aikaansaamien yleisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen eikä siinä voida rajoittua lueteltujen samankaltaisuuksien ja eroavuuksien analyyttiseen vertailuun. Tämän vertailun perusteeksi on otettava riidanalaisen mallin tunnetuksi tulleet ominaispiirteet ja sen on koskettava pelkästään suojattuja ominaispiirteitä ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä – erityisesti teknisiä – ominaispiirteitä. Vertailun tulee kohdistua malleihin lähtökohtaisesti sellaisina kuin ne on rekisteröity eikä mitättömyysvaatimuksen esittäjältä voida vaatia riidanalaisen mallin rekisteröintihakemukseen sisältyvään graafiseen esitykseen rinnastettavaa esitystä siitä mallista, johon vaatimuksessa vedotaan (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T‑74/18, EU:T:2019:417, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi valituslautakunnan tavoin todettava, että näillä kahdella mallilla on hyvin samankaltainen muoto ja ne sisältävät samankaltaisia osatekijöitä, jotka on muotoiltu vastaavalla tavalla, eli niissä on suoraviivainen, litteä ja uurteinen pinta, joka sisältää monia yhdensuuntaisia kohoumia ja uria. Lisäksi vaikutelmat pinnalla yhdensuuntaisesti sijaitsevien kohoumien ja urien välisistä mittasuhteista ovat hyvin samankaltaisia, erityisesti niiden leveyden osalta. Lopuksi on todettava, että rakenne, jossa nousevat ja laskevat sivut yhdistävät uran kohoumaan on hyvin samankaltainen.

74      Kantajan korostamista eroista kyseisten mallien välillä on todettava, että edellä 69 kohdassa mainitut ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs ero koskevat kyseisten mallien eri osatekijöiden väitettyjä mittoja, kallistumiskulmaa ja mittasuhteita.

75      Tältä osin on yhtäältä niin, että koska haettu suoja koskee malleja riippumatta niiden tavaroiden, joihin näitä malleja on tarkoitus soveltaa, konkreettisista mitoista, tällaisilla mittoihin liittyvillä väitteillä ei ole mitään merkitystä vertailtaessa kyseisten mallien aikaansaamia yleisvaikutelmia (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2012, Lämpöpatteri, T‑83/11 ja T‑84/11, EU:T:2012:592, 67 kohta).

76      Toisaalta olennaista on se, että väitetyt erot eivät ilmene riittävän selvästi kyseisiä malleja esittävien kuvien vertailusta. Erityisesti on todettava, että riidanalaisen mallin mitat ja mittasuhteet, joihin kantaja vetoaa, eivät ilmene mallia esittävästä kuvasta sellaisena kuin se on rekisteröity.

77      Joka tapauksessa on niin, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 32 kohdassa, että asiantunteva käyttäjä ei kiinnitä erityistä huomiota kohoumien ja urien välisiin täsmällisiin mittasuhteisiin tai eri kulmien suuruuteen. Asiantunteva käyttäjä kiinnittää pikemminkin erityistä huomiota mallien yleismuotoon ja niiden yhteisiin ominaispiirteisiin, jotka kokonaisuutena antavat vaikutelman vertailtujen mallien samankaltaisuudesta, eli tasaiseen suoraviivaiseen pintaan, jossa erottuu sarja visuaalisesti samankaltaisia kohoumia ja uria, samankaltaiseen rakenteeseen ja mittasuhteisiin, jotka, vaikka ne ovat erilaisia, eivät ole omiaan välttämään kaikkea edellä 71 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua ”déjà vu ‑vaikutelmaa”.

78      Kuten edellä 29–33 kohdassa korostetaan, tosiasiallisesti kaupan pidetyt tavarat, joihin kyseisiä malleja aiotaan soveltaa, voidaan tosin ottaa esimerkinomaisesti huomioon riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin tässä vaiheessa niiden näkyvien osien ja niiden havaitsemistavan määrittämiseksi. Tältä osin on todettava valituslautakunnan tavoin, että kyseessä olevia malleja tarkastellaan tavallisesti tietyltä etäisyydeltä, olipa kyse sitten rakennusten julkisivuista tai äänieristävistä seinistä. Näin ollen mahdollisilla eroilla linjojen lukumäärässä sekä kohoumien ja ulkonevien muotojen välisissä mittasuhteissa on vähäinen merkitys kyseisten mallien aikaansaamien yleisvaikutelmien kannalta.

79      Edellä 69 kohdassa mainitusta viidennestä erosta, joka koskee riidanalaisen mallin pintarakennetta, on todettava, että – kuten kantaja väittää – ei ole poissuljettua, että mallin sivusta otettua kuvaa nro 1.3 voidaan erityisen huolellisen tarkastelun jälkeen tulkita siten, että siinä näkyy nukkainen pintarakenne, jota ei ole aikaisempaa mallia esittävässä kuvassa. Koska rekisteröintihakemuksessa ei kuitenkaan ole mitään muita tietoja, kyseisestä kuvasta on myös mahdollista päätellä, että kyseessä oleva levy on leikattu siten, että kantajan korostama ”nukkainen” rakenne voisi näkyä kyseisessä kuvassa yksinkertaisesti leikattujen sivuosien hieman rosoisina pintoina tai, kuten EUIPO väittää, pelkkinä virheinä käytetyssä materiaalissa. Kuten valituslautakunta lisäksi perustellusti korostaa riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa, kyseisten mallien yläpinta on ainoa näkyvä pinta sen jälkeen, kun levyt on kiinnitetty rakennuksiin tai seiniin, joten sivusta otettu kuva nro 1.3 oli vähemmän merkityksellinen.

80      Kuten EUIPO perustellusti korostaa – ja koska rekisteröintihakemuksessa ei ole mitään muuta tätä koskevaa mainintaa – riidanalaista mallia esittävästä kuvasta sellaisena kuin se on rekisteröity ei näin ollen voida havaita riittävän selvästi tällaista väitettyä pintarakennetta.

81      Kuten valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa, asiantunteva käyttäjä on lisäksi todennäköisesti tietoinen siitä, että rakennuslevyn pintarakenne voi riippua käytetystä materiaalista, minkä vuoksi mahdollisuus käyttää eri materiaaleja ei voi riittää luomaan erilaista yleisvaikutelmaa.

82      Lisäksi EUIPO totesi asianmukaisesti kantajan väitteestä, joka koskee eroa kyseisten mallien väreissä, että koska riidanalainen malli on rekisteröity mustavalkoisena, aikaisemmassa mallissa käytetyillä väreillä ei ole merkitystä kyseisten mallien vertailussa, kun otetaan huomioon, ettei riidanalaisen mallin värin osalta ole esitetty mitään vaatimusta (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2011, Sphere Time v. SMHV – Punch (Hihnaan kiinnitetty kello), T‑68/10, EU:T:2011:269, 82 kohta ja tuomio 7.2.2018, Şölen Çikolata Gıda Sanayi ve Ticaret v. EUIPO – Zaharieva (Tötteröiden tarjoilulaatikko), T‑793/16, ei julkaistu, EU:T:2018:72, 67 kohta).

83      Toiseksi kantaja väittää, että valituslautakunta teki virheen, kun se ei ottanut huomioon todellisia tavaroita, joihin kyseiset mallit sisältyvät tai joihin niitä aiotaan soveltaa, aikaisemman mallin täsmälliseksi määrittelemiseksi.

84      Tältä osin on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, valituslautakunta otti huomioon tavarat, joihin riidanalaisia malleja sovelletaan, ja niiden käyttötavan. Kuten edellä 79 kohdassa on todettu, valituslautakunta esimerkiksi totesi, että kyseisten mallien yläpinta on ainoa näkyvä pinta sen jälkeen kun levyt on kiinnitetty rakennuksiin tai seiniin, joten sivusta otetulla kuvalla nro 1.3 on vähemmän merkitystä. Samoin valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa, että asiantunteva käyttäjä tiesi tarkkaan, että rakennuslevyjä voidaan leikata levy kerrallaan rakennuksen koon ja muodon mukaan yhtenäisen pinta-alan muodostamiseksi, eikä tällä näin ollen ole mitään syytä laskea kohoumien tarkkaa määrää. Nämä toteamukset perustuvat siten kyseisten mallien kattamien tavaroiden käyttötapaan, koska sillä on vaikutusta tapaan, jolla asiantunteva käyttäjä hahmottaa mainitut mallit.

85      Näin ollen on todettava valituslautakunnan tavoin, että kun otetaan huomioon riidanalaisen mallin luoneen keskisuuri vapaus, asiantunteva käyttäjä saa tästä mallista kokonaisuutena ”déjà vu -vaikutelman” aikaisempaan malliin nähden.

86      Edellä esitetyn perusteella kantajan ainoa kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

87      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan EUIPO:n ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut näiden vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Eternit vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ja Eternit Österreich GmbH:n oikeudenkäyntikulut.

Kornezov

Buttigieg

Hesse

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä marraskuuta 2021.

Allekirjoitukset



*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.