Language of document :

Valitus, jonka Fakro sp. z o.o. on tehnyt 5.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-515/18, Fakro v. komissio, 16.12.2020 antamasta tuomiosta

(asia C-149/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: Fakro sp. z o.o. (edustajat: A. Radkowiak-Macuda ja Z. Kiedacz, radcy prawni)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Puolan tasavalta

Vaatimukset

Valituksenalainen tuomio on kumottava osittain eli sen tuomiolauselman 1 kohdan osalta

asia on ratkaistava ja komission päätös on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan unionin tuomioistuimen menettelyssä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka koostuu kahdesta osasta, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 105 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 102 artiklan kanssa, kun se on todennut seuraavaa:

Komissio ei ole tehnyt ilmeisiä virheitä, kun se on arvioinut, että unionin etu tutkia asiaa on vähäinen, ja hylännyt kantelun vähäisen prioriteetin vuoksi. Tämä valitusperuste koostuu neljästä osasta, joissa väitetään, että seuraavat unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset ovat oikeudellisesti virheellisiä: i) komissio ei ole tehnyt ilmeistä virhettä katsoessaan, että väitetyn rikkomisen toteaminen on epätodennäköistä; ii) komissio ei ole tehnyt ilmeistä virhettä katsoessaan, että tarvittavan tutkinnan laajuus on suhteeton väitetyn rikkomisen toteamisen todennäköisyyteen nähden; iii) komissio ei ole tehnyt ilmeistä virhettä, kun se ei ole punninnut väitetyn rikkomisen vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan; ja iv) muita kuin komission huomioon ottamia unionin edun arvioimisen edellytyksiä ei hyväksytä;

kyseiset kaksi kattoikkunoiden jakelukanaa (myynti investointiin ja muu myynti) eivät ole saman tasoisia.

Valittaja väittää toisessa valitusperusteessaan, joka koostuu kahdesta osasta, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisen tulkinnan vuoksi tehnyt oikeudellisia virheitä, jotka liittyvät oikeuteen hyvään hallintoon (Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artikla), oikeuteen tehokkaaseen oikeussuojaan, oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (perusoikeuskirjan 47 artikla) ja SEUT 102 artiklaan, kun se on katsonut, että

komissiossa käydyn menettelyn kesto ja se seikka, ettei asiassa ole tehty päätöstä, ei ole estänyt Fakroa harjoittamasta perusoikeuksiaan

komissio ei ole loukannut puolueettomuusperiaatetta, eikä sen toteaminen, ettei unionin etu edellytä asian tutkimista, tämän vuoksi perustu syrjiviin perusteisiin.

Valittaja väittää kolmannessa valitusperusteessaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut SEUT 102 artiklalle, luettuna yhdessä EUT 17 artiklan 1 kohdan, EUT 105 artiklan, hyvän hallinnon periaatteen ja oikeuden tehokkaaseen oikeussuojan kanssa, oikeudellisesti virheellisesti tehokasta vaikutusta (effet utile), kun se on katsonut, ettei menettelyn toteuttaminen kuulunut yksin komissiolle eikä se ollut tämän vuoksi velvollinen tarkastamaan Fakron tilannetta siltä kannalta, että tämä voisi toteuttaa tehokkaasti oikeutensa komissiolle tehdyn kantelun yhteydessä, ja että Fakron olisi oikeuksiensa käyttämiseksi pitänyt samanaikaisesti komission menettelyn kanssa ryhtyä oikeussuojakeinoihin kansallisissa kilpailuviranomaisissa ja niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joissa väitetyt rikkomiset olivat tapahtuneet.

Valittaja väittää neljännessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 296 artiklaa tulkitsemalla sitä virheellisesti ja katsomalla, ettei komissio ole loukannut velvollisuuttaan asianmukaiseen perusteluun kilpailevien tavaramerkkien ja alennusten osalta.

____________