EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

29 päivänä elokuuta 2016

Yhdistetyt asiat F-106/13 DEP ja F-25/14 DEP

DD

vastaan

Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka DD on esittänyt virkamiestuomioistuimen 8.10.2015 antaman tuomion, DD v. FRA (F-106/13 ja F-25/14, EU:F:2015:118, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T-742/15 P) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Euroopan unionin perusoikeusviraston on korvattava DD:lle asioissa F-106/13 ja F-25/14, vahvistetaan yhtäältä 20 643 euroa kantajan asianajajien palkkioita varten, korotettuna tästä summasta maksettavalla arvonlisäverolla ja toisaalta 79,80 euroa sellaisia juna- ja taksimatkojen kustannuksia varten, joita kantajalle on aiheutunut siitä, että hänen asianajajansa matkustivat Luxemburgiin istuntoa varten. Kohdassa 1 tarkoitettuihin määriin lisätään viivästyskorot tämän määräyksen tiedoksiantamisen päivästä tosiasialliseen maksupäivään, ja ne lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioitaan varten vahvistaman sen korkokannan mukaisesti, joka on voimassa eräpäivän kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen riitauttaminen – Käsite – Sellaisen vaatimuksen puuttuminen, jonka mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen tuomitun osapuolen pitäisi kiistää korvausvaatimus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 1 kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Huomioon otettavat seikat

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa aiheutuneet kustannukset – Käsitteen ulkopuolelle jääminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Muiden henkilöiden kuin asianosaisten asianajajien matka- ja oleskelukulut – Korvaamisen edellytykset

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

5.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Arviointi pääasiallisesti oikeudenkäyntimenettelyn kannalta välttämättömien työtuntien kokonaismäärän kannalta

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

6.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Viivästyskorot

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 106 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, virkamiestuomioistuin ratkaisee sen asianosaisen pyynnöstä ja kuultuaan toisen asianosaisen huomautukset antamalla määräyksen, josta ei voi valittaa.

Jottei edellä mainitussa määräyksessä määrätyltä menettelyltä, jolla pyritään siihen, että oikeudenkäyntikuluista päätetään lopullisesti, evättäisi tehokasta vaikutusta, ei voida hyväksyä sitä, että mainitussa artiklassa tarkoitettu riita katsotaan syntyneeksi vain, jos se, jolle asian voittanut asianosainen on esittänyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan pyynnön, vastustaa tätä pyyntöä nimenomaisesti ja kokonaisuudessaan.

(ks. 31 ja 32 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 25.3.2014, Marcuccio v. komissio (T-126/11 P-DEP, EU:T:2014:171, 13 kohta) ja määräys 11.12.2014, Longinidis v. Cedefop (T-283/08 P-DEP, EU:T:2014:1083, 13 kohta)

2.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohdan mukaan katsotaan korvattaviksi ”asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio”. Tästä määräyksestä seuraa, että korvattavat oikeudenkäyntikulut on rajattu yhtäältä asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa aiheutuneisiin kustannuksiin ja toisaalta tässä tarkoituksessa välttämättömiin kustannuksiin.

Tältä osin unionin tuomioistuimilla ei ole valtuutta vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niiden on määriteltävä, mihin määrään asti oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitetun asianosaisen on ne korvattava. Vahvistaessaan oikeudenkäyntikulujen määrää unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia asianajajien palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien tekemää sopimusta asiasta.

Ellei unionin oikeuteen sisälly säännöksiä palkkion suuruudesta, unionin tuomioistuinten on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ottamalla huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäyntimenettelystä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnin taloudellinen merkitys asianosaisille.

Virkamiestuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti, oikeudenkäyntikuluja koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvät välttämättömät kustannukset mukaan lukien.

(ks. 35–38 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 23.3.2012, Kerstens v. komissio (T-498/09 P-DEP, EU:T:2012:147, 15 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys 10.11.2009, X v. parlamentti (F-14/08 DEP, EU:F:2009:149, 22 kohta); määräys 26.4.2010, Schönberger v. parlamentti (F-7/08 DEP, EU:F:2010:32, 23 ja 24 kohta) ja määräys 27.9.2011, De Nicola v. EIP (F-55/08 DEP, EU:F:2011:155, 41 kohta)

3.      Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevissa riidoissa palkkiot asianajajan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn vaiheessa suorittamista palveluista eivät poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta ole korvattavia oikeudenkäyntikuluja.

(ks. 39 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 28.10.2010, Cerafogli v. EKP (F-23/09, EU:F:2010:138, 63 kohta)

4.      Muille henkilöille kuin kantajan asianajajalle aiheutuneet matka- ja oleskelukulut voidaan korvata vain jos näiden henkilöiden läsnäolo oli välttämätöntä asian käsittelyn kannalta.

(ks. 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys 8.7.1998, Eugénio Branco v. komissio (T-85/94 (92) ja T-85/94 (122) (92), EU:T:1998:156, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.      Oikeudenkäyntikulujen korvaamista vaatineen asianosaisen toimittama laskelma ei sido tuomioistuinta, vaan sen on ainoastaan otettava huomioon työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan pitää menettelyä varten objektiivisesti välttämättöminä.

(ks. 45 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 26.4.2010, Schönberger v. parlamentti (F-7/08 DEP, EU:F:2010:32, 29 kohta) ja määräys 25.10.2012, Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (F-50/09 DEP, EU:F:2012:147, 21 kohta)

6.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan nojalla virkamiestuomioistuin yksin on toimivaltainen toteamaan virkamiestuomioistuimen määräämistä oikeudenkäyntikuluista maksettavien viivästyskorkojen maksamista koskevan velvollisuuden ja vahvistamaan, mitä korkokantaa on sovellettava.

(ks. 61 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 24.10.2014, Marcuccio v. komissio (F-14/10 DEP, EU:F:2014:240, 32 kohta)