Asia C-59/08

Copad SA

vastaan

Christian Dior couture SA ym.

(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 89/104/ETY – Tavaramerkkioikeus – Tavaramerkin haltijan oikeuksien sammuminen – Käyttölupasopimus – Tavaramerkillä varustettujen tavaroiden myynti käyttölupasopimuksen ehdon vastaisesti – Tavaramerkin haltijan suostumuksen puuttuminen – Myynti halpamyyjille – Tavaramerkin maineen vahingoittaminen

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Käyttölupa – Tavaramerkin haltija, joka voi vedota tavaramerkkiin perustuviin oikeuksiin sellaista käyttöluvanhaltijaa vastaan, joka rikkoo ehtoa, jolla kielletään prestiisituotteiden myynti halpamyyjille – Edellytykset

(Neuvoston direktiivin 89/104 8 artiklan 2 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Käyttöluvanhaltijan käyttölupasopimuksen ehdon vastaisesti toteuttama tavaroiden markkinoille saattaminen – Tavaramerkin haltijan suostumusta ei ole – Edellytys

(Neuvoston direktiivin 89/104 7 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 2 kohta)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Käyttöluvanhaltijan käyttölupasopimuksen ehdon vastaisesti toteuttama prestiisituotteiden markkinoille saattaminen, jonka on kuitenkin katsottava tapahtuneen tavaramerkin haltijan suostumuksella – Tavaramerkin haltijan esittämä kielto

(Neuvoston direktiivin 89/104 7 artiklan 2 kohta)

1.        Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltija voi vedota tähän tavaramerkkiin perustuviin oikeuksiin sellaista käyttöluvanhaltijaa vastaan, joka rikkoo käyttölupasopimuksen ehtoa, jolla kielletään tavaramerkin arvokkuuteen liittyvistä syistä tavaroiden myynti halpamyyjille, kunhan on osoitettu, että kyseessä olevan asian erityisissä olosuhteissa tällä rikkomisella vahingoitetaan kiehtovuutta ja arvokkuutta koskevaa mielikuvaa, joka antaa mainituille tavaroille ylellisyyden tunnun.

Prestiisituotteiden laatu ei ole peräisin ainoastaan niiden aineellisista ominaisuuksista vaan myös kiehtovuutta ja arvokkuutta koskevasta mielikuvasta, joka antaa tuotteille ylellisyyden tunnun.

Koska prestiisituotteet ovat korkealuokkaisia tuotteita, niistä tuleva ylellisyyden tuntu on nimittäin olennainen ominaisuus, jotta kuluttajat voivat erottaa ne muista samankaltaisista tuotteista.

Näin ollen mainitun ylellisyyden tunnun vahingoittaminen voi vaikuttaa näiden tuotteiden laatuun sinänsä.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia ottaen huomioon kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian erityiset olosuhteet, vahingoittaako se, että käyttöluvanhaltija rikkoo ehtoa, jolla kielletään prestiisituotteiden myynti halpamyyjille, näiden tuotteiden ylellisyyden tuntua vaikuttaen näin niiden laatuun.

Tältä osin on erityisen tärkeää ottaa huomioon yhtäältä tavaramerkillä varustettujen prestiisituotteiden laji, se, missä määrin käyttöluvanhaltija on myynyt näitä tuotteita valikoivaan jakeluverkostoon kuulumattomille halpamyyjille, ja näiden myyntien järjestelmällisyys tai satunnaisuus sekä toisaalta näiden halpamyyjien tavanomaisesti myymien tuotteiden laji sekä niiden liiketoiminnan alalla tavanomaisesti noudatettavat myyntitavat.

(ks. 24–26, 31, 32 ja 37 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se, että käyttöluvanhaltija saattaa tavaramerkillä varustetut tavarat käyttölupasopimuksen ehdon vastaisesti markkinoille, tapahtuu ilman tavaramerkin haltijan suostumusta, mikäli on osoitettu, että tämä ehto vastaa jotakin tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyistä ehdoista.

Näin ollen sen, että käyttöluvanhaltija saattaa markkinoille tavaramerkillä varustettuja tavaroita, on lähtökohtaisesti katsottava tapahtuvan direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavaramerkin haltijan suostumuksella.

Vaikka tästä seuraa, että tavaramerkin haltija ei näin ollen voi vedota sopimuksen virheelliseen täyttämiseen voidakseen vedota tavaramerkillä annettuihin oikeuksiinsa käyttöluvanhaltijaa vastaan, on kuitenkin niin, että käyttölupasopimus ei merkitse tavaramerkin haltijan täydellistä ja ehdotonta suostumusta siihen, että käyttöluvanhaltija saattaa tällä tavaramerkillä varustettuja tavaroita markkinoille.

Direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetään nimittäin nimenomaisesti tavaramerkin haltijalla olevasta mahdollisuudesta vedota tavaramerkillä annettuihin oikeuksiinsa käyttöluvanhaltijaa vastaan, jos viimeksi mainittu rikkoo tiettyjä käyttölupasopimuksen ehtoja.

(ks. 46–48 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Silloin kun käyttöluvanhaltija myy halpamyyjälle tavaroita käyttölupasopimuksen ehdon vastaisesti, on verrattava toisiinsa yhtäältä tavaramerkin, jota käyttölupasopimus koskee, haltijan perusteltua intressiä tulla suojatuksi siltä, että valikoivaan jakeluverkostoon kuulumaton halpamyyjä käyttää hänen tavaramerkkiään kaupallisiin tarkoituksiin sillä tavoin, että tavaramerkin maine voi vahingoittua, ja toisaalta halpamyyjän intressiä siihen, että hän voi jälleenmyydä kyseisiä tavaroita käyttämällä myyntitapoja, jotka ovat tavanomaisia hänen toimialallaan.

Koska kansallinen tuomioistuin katsoo, että käyttöluvanhaltijan kolmannelle suorittamalla myynnillä ei huononneta tavaramerkillä varustettujen prestiisituotteiden laatua ja että näiden tuotteiden markkinoille saattamisen on näin katsottava tapahtuneen tavaramerkin haltijan suostumuksella, kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen arvioida kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden nojalla se, vahingoittaako tämän tavaramerkin mainetta se, että kolmas osapuoli laskee uudelleen liikkeelle tavaramerkillä varustettuja prestiisituotteita käyttämällä myyntitapoja, jotka ovat tavanomaisia sen toimialalla.

Tältä osin on otettava erityisesti huomioon se, kenelle jälleenmyynti tapahtuu, sekä prestiisituotteiden myynnin erityisedellytykset.

Kun sen, että käyttöluvanhaltija on käyttölupasopimuksen ehdon vastaisesti saattanut prestiisituotteet markkinoille, on katsottava tapahtuneen tavaramerkin haltijan suostumuksella, tavaramerkin haltija voi vedota tällaiseen ehtoon kieltääkseen näiden tavaroiden jälleenmyynnin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 7 artiklan 2 kohdan perusteella vain silloin, kun tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen on osoitettu, että tällainen jälleenmyynti vahingoittaa tavaramerkin mainetta.

(ks. 56–59 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)