Language of document : ECLI:EU:T:2022:555

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kuudes jaosto)

14 päivänä syyskuuta 2022 (*)(1)

Valtiontuet – Bussiliikenne – Helsingin kaupungin myöntämät kalustolaina ja pääomalainat – Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisinperimisestä – Taloudellinen jatkuvuus – Asianomaisten osapuolten menettelylliset oikeudet – Asetuksen (EU) 2015/1589 6 artiklan 1 kohta – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑603/19,

Helsingin Bussiliikenne Oy, kotipaikka Helsinki (Suomi), edustajinaan asianajajat O. Hyvönen ja N. Rosenlund,

kantajana,

jota tukee

Suomen tasavalta, asiamiehinään J. Heliskoski ja H. Leppo,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Huttunen ja F. Tomat,

vastaajana,

jota tukevat

Nobina Oy, kotipaikka Espoo (Suomi) ja

Nobina AB, kotipaikka Solna (Ruotsi),

edustajinaan asianajajat J. Åkermarck ja T. Kalliokoski,

väliintulijoina,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit A. Marcoulli (esittelevä tuomari), J. Schwarcz, C. Iliopoulos ja R. Norkus,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 24.3.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja Helsingin Bussiliikenne Oy vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan valtiontuesta SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP), jonka Suomi on toteuttanut Helsingin Bussiliikenne Oy:lle, 28.6.2019 annetun komission päätöksen (EU) 2020/1814 (EUVL 2020, L 404, s. 10; jäljempänä riidanalainen päätös).

I       Asian tausta

2        Helsingin kaupungin (Suomi) omistama yksityisoikeudellinen liikennepalveluja tarjoava yhtiö Suomen Turistiauto Oy perusti Helsingin bussiliikenteen (jäljempänä vanha HelB) 1.1.2005 hankittuaan ensin HKL-Bussiliikenne Oy:n, joka oli vuonna 1995 perustettu yritys, joka oli alun perin osa Helsingin kaupungin liikennelaitosta, varat ja velat. Vanha HelB liikennöi bussireittejä Helsingin (Suomi) alueella sekä tarjosi tilausajokuljetuksia ja bussien leasingpalveluja. Se oli kokonaan Helsingin kaupungin omistuksessa.

3        Helsingin kaupunki toteutti vuosina 2002–2012 erilaisia toimenpiteitä HKL-Bussiliikenteen ja vanhan HelB:n hyväksi (jäljempänä riidanalaiset toimenpiteet). Ensinnäkin vuonna 2002 HKL-Bussiliikenteelle myönnettiin 14,5 miljoonan euron kalustolaina bussikaluston hankinnan rahoittamiseksi. Vanha HelB otti kalustolainan vastuulleen 1.1.2005. Toiseksi Helsingin kaupunki myönsi vanhalle HelB:lle sen perustamisen yhteydessä yhteensä 15 893 700,37 euron suuruisen pääomalainan tiettyjen HKL-Bussiliikenteen ja Suomen Turistiauton velkojen jälleenrahoittamiseksi. Kolmanneksi Helsingin kaupunki myönsi 31.1.2011 ja 23.5.2012 vanhalle HelB:lle kaksi uutta pääomalainaa, joiden määrät olivat 5,8 miljoonaa euroa ja 8 miljoonaa euroa.

4        Julkista liikennettä harjoittavat yritykset Nobina Sverige AB ja Nobina Oy tekivät 31.10.2011 Euroopan komissiolle kantelun, johon niiden emoyhtiö Nobina AB yhtyi 15.11.2011. Kantelussaan ne väittivät, että Suomen tasavalta oli myöntänyt vanhalle HelB:lle sääntöjenvastaista valtiontukea. Komissio toimitti kyseisen kantelun 22.11.2011 Suomen tasavallalle.

5        Komissio aloitti valtiontuesta SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP) – Suomi – Helsingin Bussiliikenne Oy – 16.1.2015 antamallaan päätöksellä C(2015) 80 final (EUVL 2015, C 116, s. 22; jäljempänä aloittamispäätös) muun muassa riidanalaisia toimenpiteitä koskevan SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn. Aloittamispäätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 10.4.2015, ja asianomaisia osapuolia kehotettiin esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta. Komissio ei saanut huomautuksia kantajalta.

6        Helsingin kaupunki ilmoitti menettelyn aikana 24.6.2015 komissiolle vanhan HelB:n myyntiä koskevan prosessin aloittamisesta. Suomen tasavalta toimitti 5.11.2015 komissiolle kantajan kanssa laaditun kauppasopimuksen luonnoksen.

7        Vanha HelB myytiin 14.12.2015 kantajalle, jonka aiempi nimi oli ollut Viikin Linja Oy. Sen nimeksi tuli kauppakirjan ehtojen mukaisesti Helsingin Bussiliikenne Oy (jäljempänä uusi HelB). Kauppa-asiakirjoihin sisältyi ehto, jossa vanhan HelB:n ostajalle taattiin täysi korvaus siinä tapauksessa, että valtiontukea vaadittaisiin perittäväksi takaisin (jäljempänä korvausehto), ja osa kauppahinnasta talletettiin sulkutilille joko valtiontukea koskevan lopullisen päätöksen antamiseen tai enintään 31.12.2022 saakka. Kyseisiin asiakirjoihin sisältyi myös lisäkauppahintamekanismi, jolla ostaja sitoutui maksamaan myyjälle lisäkauppahintaerän samalle sulkutilille siinä tapauksessa, että ennalta määritetyt tuottotasot ylitetään.

8        Luovutus Viikin Linjalle koski vanhan HelB:n kaikkea liiketoimintaa. Vanhalle HelB:lle ei jäänyt mitään omaisuutta lukuun ottamatta sulkutilille kirjattuja tai myöhemmin kirjattavia määriä. Riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvia velvoitteita ei siirretty uudelle HelB:lle. Vanhan HelB:n myynnin jälkeen Helsingin kaupunki vapautti sen velvollisuudesta palauttaa vuoden 2002 kalustolainan jäljellä oleva määrä. Lisäksi Helsingin kaupunki muunsi 11.12.2015 vuosien 2005, 2011 ja 2012 pääomalainat, joita ei ollut maksettu takaisin, vanhan HelB:n omaksi pääomaksi.

9        Komissio teki 28.6.2019 riidanalaisen päätöksen. Riidanalaisen päätöksen päätösosa kuuluu seuraavasti:

”1 artikla

Valtiontuki, jonka määrä on 54 231 850 euroa, ja jonka [Suomen tasavalta] on myöntänyt [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti Helsingin Bussiliikenne Oy:n hyväksi [riidanalaisten toimenpiteiden] mukaisesti, ei sovellu sisämarkkinoille.

2 artikla

1.      Suomen [tasavallan] on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta.

2.      Koska vanhan HelB:n (nyt Helsingin kaupungin Linja-autotoiminta Oy) ja uuden HelB:n (koko nimi Helsingin Bussiliikenne Oy, aiemmin Viikin Linja Oy) välillä on taloudellinen jatkuvuus, velvollisuus maksaa tuki takaisin on laajennettava koskemaan uutta HelB:tä (koko nimi Helsingin Bussiliikenne Oy).

3.      Takaisinperittävistä tukimääristä on perittävä korkoa, joka lasketaan siitä päivästä alkaen, jona tuet saatettiin tuensaajien käyttöön, niiden tosiasialliseen takaisin maksamiseen saakka.

– –

4 artikla

1.      Kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta Suomen [tasavallan] on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)      tuensaajalta takaisin perittävän tuen kokonaismäärä (tukisumma ja siitä perittävä korko);

– –”

II     Asianosaisten vaatimukset

10      Kantaja vaatii Suomen tasavallan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

11      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12      Nobina tukee komission vaatimuksia ja vaatii, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

13      Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee olennaista menettelyvirhettä sillä perusteella, että riidanalainen päätös annettiin kantajan menettelyllisten oikeuksien vastaisesti, toinen komission ilmeistä virhettä vanhan ja uuden HelB:n välisen taloudellisen jatkuvuuden arvioinnissa, kolmas riidanalaisen päätöksen perustelujen riittämättömyyttä, neljäs luottamuksensuojan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja viides SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista.

14      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että viides kanneperuste on syytä tutkia ensin. Tämän jälkeen muut kanneperusteet tutkitaan siinä järjestyksessä, jossa kantaja on ne esittänyt, joskin toinen kanneperuste käsitellään yhdessä niiden kolmannen ja neljännen kanneperusteen yhteydessä esitettyjen perustelujen kanssa, jotka liittyvät väitettyyn ilmeiseen arviointivirheeseen.

A       Viides kanneperuste, joka koskee SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista

15      Kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen virheen SEUT 107 artiklan 1 kohtaa koskevassa arvioinnissa katsoessaan, että riidanalaiset toimenpiteet olivat sääntöjenvastaista valtiontukea. Se viittaa Helsingin kaupungin asiassa T‑597/19, Helsingin kaupunki v. komissio, esittämiin perusteluihin ja katsoo, ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa, koska komissio kieltäytyi toimittamasta sille hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineistoa.

16      Komission mukaan viides kanneperuste on jätettävä tutkimatta, koska kantaja tyytyy toistamaan Helsingin kaupungin toisessa asiassa esittämät väitteet. Se täsmentää, että asianomaista jäsenvaltiota lukuun ottamatta asianomaisilla osapuolilla ei ole oikeutta tutustua sen hallinnolliseen asiakirja-aineistoon.

17      On muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen peruskirjan 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista. Ilmoitettujen tietojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät edes pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi esitettynä itse kannekirjelmän tekstistä (ks. tuomio 24.9.2019, Alankomaat ym. v. komissio, T‑760/15 ja T‑636/16, EU:T:2019:669, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18      Kantaja viittaa nyt käsiteltävässä asiassa viidennen kanneperusteen tueksi perusteluihin, joihin Helsingin kaupunki on vedonnut riidanalaisesta päätöksestä nostamassaan kanteessa. Sellaisen kanneperusteen ottaminen tutkittavaksi, johon ei ole kannekirjelmässä nimenomaisesti liitetty niitä olennaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joihin se perustuu, siksi, että kolmas on esittänyt kyseiset seikat toisessa asiassa, johon viitataan, merkitsisi kuitenkin edellä 17 kohdassa mainittujen ehdottomien vaatimusten kiertämistä (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2005, Honeywell v. komissio, T‑209/01, EU:T:2005:455, 63 ja 64 kohta ja tuomio 27.9.2012, Dura Vermeer Infra v. komissio, T‑352/06, ei julkaistu, EU:T:2012:483, 25 ja 26 kohta).

19      Siltä osin kuin kantaja väittää, ettei sillä ollut tilaisuutta tutustua komission hallinnolliseen asiakirja-aineistoon, voidaan lisäksi mainita, että yhtäältä – kuten edellä 5 kohdassa mainittiin – kantaja ei esittänyt aloittamispäätöksen julkaisemisen jälkeen huomautuksia riidanalaisten toimenpiteiden luonteesta, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuus tehdä niin, tarvittaessa määräajan pidentämisen pyytämisen jälkeen. Toisaalta se ei ole pyytänyt saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Helsingin kaupungin vaatimuksia asiassa T‑597/19, Helsingin kaupunki v. komissio.

20      Tästä seuraa, että viides kanneperuste on jätettävä tutkimatta.

B       Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee olennaista menettelyvirhettä siitä syystä, että riidanalainen päätös annettiin kantajan menettelyllisten oikeuksien vastaisesti

21      Kantaja väittää, että komissio teki olennaisen menettelyvirheen ja loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, koska se ei antanut kantajalle mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Sen mielestä komissio rikkoi näin SEUT 108 artiklan 2 kohtaa ja loukkasi sen taustalla olevaa periaatetta eli oikeutta tulla kuulluksi ennen asianomaiselle vastaisen päätöksen antamista sekä rikkoi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 6 artiklan 1 kohtaa.

22      Kantaja katsoo tältä osin, että se mainitaan riidanalaisessa päätöksessä riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvan tuen saajana, koska kyseisessä päätöksessä mainitaan, että tuki oli siirretty sille ja että takaisinperintävelvollisuus laajennetaan koskemaan sitä. Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä analysoidaan liiketoiminnan luovuttamista, mukaan lukien kaupan yhteydessä sovitut ehdot, kuten korvausehto ja lisäkauppahintamekanismi, sekä taloudellisen jatkuvuuden edellytyksiä, vaikka muodollista tutkintamenettelyä ei ollut laajennettu koskemaan luovutusta eikä sitä itseään mainittu aloittamispäätöksessä. Kantaja päättelee tästä, että komissio on muuttanut käsitystään tuensaajasta ja menettelyn kohteesta tekemättä päätöstä kyseisen menettelyn laajentamisesta, jolloin kantaja olisi voinut esittää huomautuksensa, vaikka tuensaajan yksilöinti on asetuksen 2015/1589 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asiaan liittyvä tosiseikka ja oikeudellinen seikka. Kantaja esittää, että komissiolla oli käytännössä kolme ja puoli vuotta aikaa kuulla sitä, ja päättelee tästä komission laiminlyöneen velvollisuutensa tutkia asiakirja-aineisto vaadittavalla huolellisuudella. Kantaja väittää myös, ettei se ollut aloittamispäätöksen antamishetkellä SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomainen osapuoli, eikä siten voinut esittää huomautuksia.

23      Kantaja väittää lisäksi, että se saattoi perustellusti olettaa, etteivät sen huomautukset olleet tarpeen, koska aloittamispäätös tai menettelyn myöhemmät vaiheet eivät kohdistuneet siihen. Se, että kantaja oli ollut tietoinen tutkintamenettelystä, ei sen mukaan vapauta komissiota velvollisuuksistaan.

24      Lopuksi kantaja väittää, että jos sillä olisi ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa muodollisen tutkintamenettelyn aikana, menettely olisi johtanut tai voinut johtaa erilaiseen tulokseen pääasiallisesti taloudellisen jatkuvuuden periaatteen soveltamisen osalta.

25      Suomen tasavalta tukee kantajan väitteitä. Se lisää, että siitä, että kantajan oikeutta osallistua hallinnolliseen menettelyyn loukataan, seuraa riidanalaisen päätöksen kumoaminen ilman, että on tarpeen osoittaa tällaisen loukkaamisen vaikutusta.

26      Komissio väittää Nobinan tukemana, että kantajan ja Suomen tasavallan väitteet on osittain jätettävä tutkimatta ja että ne ovat osittain selvästi perusteettomia.

27      Aluksi on muistutettava, että valtiontukien valvontamenettely on yleisen systematiikkansa mukaisesti menettely, joka aloitetaan sitä jäsenvaltiota vastaan, joka on tuen myöntämisestä vastuussa Euroopan unionin oikeuden mukaisten velvoitteidensa valossa. Tämän vuoksi puolustautumisoikeuksien noudattaminen edellyttää sitä, että siltä osin kuin kyseisen jäsenvaltion ei ole annettu esittää näkemyksiään tietyistä tiedoista, komissio ei voi käyttää niitä kyseistä jäsenvaltiota vastaan tekemässään päätöksessä (tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C‑56/18 P, EU:C:2020:192, 73 kohta).

28      Lisäksi SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätään, että kun komissio päättää aloittaa tukitoimenpidettä koskevan muodollisen tutkintamenettelyn, sen on annettava niille, joita asia koskee (ts. asianomaisille osapuolille), mahdollisuus esittää huomautuksensa. Kyseinen määräys on luonteeltaan olennainen menettelymääräys (tuomio 11.12.2008, komissio v. Freistaat Sachsen, C‑334/07 P, EU:C:2008:709, 55 kohta; ks. myös tuomio 11.11.2021, Autostrada Wielkopolska v. komissio ja Puola, C‑933/19 P, EU:C:2021:905, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Vaikka asianomaiset osapuolet eivät voi vedota puolustautumisoikeuksiin, niillä on silti oikeus osallistua komission hallinnolliseen menettelyyn siinä määrin kuin se yksittäistapauksen olosuhteet huomioon ottaen on asianmukaista. Tältä osin ilmoituksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä on asianmukainen keino tiedottaa menettelyn alkamisesta kaikille asianomaisille osapuolille. Tällä tiedonannolla pyritään saamaan viimeksi mainituilta kaikki tiedot, joista komissiolle voisi olla hyötyä tulevassa toiminnassaan. Tällaisella menettelyllä taataan myös muille jäsenvaltioille ja niille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi (tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C‑56/18 P, EU:C:2020:192, 71 ja 72 kohta).

30      Tätä varten asetuksen N:o 2015/1589 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että komission on aloittamispäätöksessä ”esitet[tävä] – – lyhyesti” asiaan liittyvät oikeudelliset seikat ja tosiseikat, sisällytettävä siihen alustava arvio kyseessä olevan toimenpiteen tukiluonteesta ja epäilyt toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

31      Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että vaikka kantajan katsottaisiin pyrkivän vetoamaan puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen, tällainen väite on hylättävä tehottomana, koska kantajalla ei ole tällaisia oikeuksia, kuten edellä 29 kohdassa muistutettiin.

32      Väitteestä, jonka mukaan kantajan SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä oikeutta osallistua menettelyyn on loukattu, on mainittava, että kuten kantaja vahvisti istunnossa, se ei kiistä sitä, etteikö aloittamispäätös olisi ollut sääntöjenmukainen sinä päivänä, jona se julkaistiin virallisessa lehdessä.

33      Kantaja väittää sen sijaan, että komission olisi vanhan HelB:n luovutuksen jälkeen pitänyt oikaista tai laajentaa aloittamispäätöstä tai ainakin antaa kantajalle mahdollisuus esittää huomautuksensa.

34      Ensinnäkin siltä osin kuin komission olisi kantajan mielestä pitänyt antaa muutettu aloittamispäätös, on mainittava, että vaikka valtiontukiasioissa noudatettavaa menettelyä koskevissa teksteissä ei nimenomaisesti säädetä mahdollisuudesta tehdä vireillä olevan menettelyn oikaisemista ja laajentamista koskevaa päätöstä (tuomio 13.6.2013, HGA ym. v. komissio, C‑630/11 P–C‑633/11 P, EU:C:2013:387, 50 kohta), komissiolla pitäisi siinä tapauksessa, että se havaitsee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen, että kyseinen päätös oli perustunut epätäydelliseen tosiseikastoon tai sen virheelliseen oikeudelliseen luonnehdintaan, olla mahdollisuus tai jopa velvollisuus muuttaa kantaansa antamalla oikaisupäätös tai uusi aloittamispäätös, jotta asianomaiset osapuolet voivat esittää tehokkaasti huomautuksensa (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2019 UPF v. komissio, T‑747/17, EU:T:2019:271, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Erityisesti silloin, kun komissio muuttaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen jälkeen näkemystään tuen olemassaoloa tai sen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevan arvioinnin kannalta ratkaisevista tosiseikoista tai näiden tosiseikkojen oikeudellisesta luonnehdinnasta, sen on oikaistava kyseisen menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tai laajennettava sitä, jotta asianomaiset osapuolet voivat esittää tehokkaasti huomautuksia (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2019, UPF v. komissio, T‑747/17, EU:T:2019:271, 77 kohta).

36      Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja perustaa komission velvollisuuden oikaista aloittamispäätöstä siihen, että komissio muutti riidanalaisessa päätöksessä käsitystään riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajasta ja menettelyn kohteesta.

37      Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee kuitenkin, että komissio ei muuttanut aloittamispäätöksessä tekemäänsä analyysiä riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajan eikä yleisemminkään tuen olemassaolon tai sen sisämarkkinoille soveltuvuuden osalta. Riidanalaisessa päätöksessä yksilöidään siten selvästi vanha HelB yritykseksi, jonka hyväksi riidanalaiset toimenpiteet toteutettiin, ja tuen olemassaoloa ja sisämarkkinoille soveltuvuutta koskeva analyysi tehtiin yksinomaan sen osalta.

38      Tässä yhteydessä on muistutettava, että valtiontukiasiassa annettavan päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät erottamattomasti toisiinsa, minkä vuoksi päätöksen tulkinnassa on tarvittaessa otettava huomioon sen tekemiseen johtaneet syyt (ks. vastaavasti tuomio 15.5.1997, TWD v. komissio, C‑355/95 P, EU:C:1997:241, 21 kohta ja tuomio 29.4.2021, komissio v. Espanja (Maanpäällinen digitaalitelevisioverkko Kastilia-La Manchassa), C‑704/19, ei julkaistu, EU:T:2021:342, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikka riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa siis yksilöidään riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajaksi ”Helsingin Bussiliikenne” täsmentämättä, onko kyse vanhasta vai uudesta HelB:stä, kyseisen päätöksen kokonaistarkastelusta ilmenee, että nimityksellä viitataan väistämättä vanhaan HelB:hen.

39      Toisin kuin kantaja väittää, sitä, että komissio katsoo riidanalaisen päätöksen päätösosassa, että velvollisuus palauttaa riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuva tuki on laajennettava koskemaan uutta HelB:tä vanhan ja uuden HelB:n välisen taloudellisen jatkuvuuden vuoksi, ei voida rinnastaa siihen, että toimenpiteillä olisi eri edunsaaja, jonka osalta komission on arvioitava tuen olemassaolo ja sen soveltuvuus sisämarkkinoille.

40      Tällaista seikkaa ei myöskään voida rinnastaa menettelyn kohteen laajentamiseen, koska menettelyn kohde rajoittui edelleen neljään edellä 3 kohdassa mainittuun riidanalaiseen toimenpiteeseen. Komissio tutki vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutuksen yksinomaan siinä yhteydessä, kun se arvioi taloudellista jatkuvuutta vanhan HelB:n ja kantajan välillä. Erityisesti komissio ei ulottanut muodollista tutkintamenettelyä koskemaan kysymystä siitä, voiko vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutus kantajalle merkitä valtiontukea. Kuten riidanalaisen päätöksen 269 ja 270 perustelukappaleesta selvästi ilmenee, komissio ei myöskään arvioinut, olivatko korvausehto ja sulkutiliä koskeva sopimus valtiontukea.

41      Tästä seuraa, ettei kantaja voi perustellusti väittää, että komission olisi pitänyt tehdä päätös muodollisen tutkintamenettelyn oikaisemisesta tai laajentamisesta.

42      Toiseksi siltä osin kuin kantaja arvostelee komissiota siitä, ettei sille annettu tilaisuutta esittää huomautuksiaan, on muistutettava, että asianomaisten osapuolten oikeutta osallistua menettelyyn on arvioitava kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella (ks. edellä 29 kohta). On mahdollista, että joissakin olosuhteissa aloittamispäätöksessä mainittuihin seikkoihin nähden uusien tosiseikkojen toteaminen voi edellyttää asianomaisten osapuolten osallistumisen lisäämistä (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2021, Autostrada Wielkopolska v. komissio ja Puola, C‑933/19 P, EU:C:2021:905, 71 kohta).

43      Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissiolle ilmoitettiin sen jälkeen, kun aloittamispäätös julkaistiin 10.4.2015, Helsingin kaupungin 24.6.2015 päivätyllä kirjeellä vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevan prosessin aloittamisesta. Kirjeen liitteenä oli huhtikuussa 2015 päivätty muistio, joka koski myyntihanketta, josta käytettiin nimeä ”Projekti Viima”. Suomen tasavalta toimitti komissiolle 5.11.2015 muun muassa kauppakirjan, joka oli tarkoitus allekirjoittaa kantajan kanssa. Komissio esitti Suomen tasavallalle kyseistä luovutusta koskevia kysymyksiä muun muassa vuoden 2016 aikana. Komissio katsoi siten, että riidanalaisessa päätöksessä oli asianmukaista lausua siitä, oliko riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuva tuki siirtynyt kantajalle kyseisen luovutuksen seurauksena, ja se esitti kantanaan, että vanhan ja uuden HelB:n välillä oli taloudellinen jatkuvuus. Komissio vahvisti istunnossa katsoneensa näin, että kantajasta oli tullut kyseessä olevan tuen tosiasiallinen edunsaaja ja että se oli siten mahdollisesti velvollinen palauttamaan kyseisen tuen.

44      Erään riippumattoman yhtiön Helsingin kaupungin pyynnöstä laatimasta, 21.9.2015 päivätystä kauppahinnan perustelumuistiosta (jäljempänä kauppahintamuistio), joka esitetään kannekirjelmän liitteenä, ilmenee myös, että konserni, johon kantaja kuuluu, teki sitovan ostotarjouksensa 3.6.2015 ja että kauppakirja allekirjoitettiin 14.12.2015, joten molemmat ajankohdat ovat myöhäisempiä kuin asianomaisille osapuolille huomautusten esittämistä varten varatun määräajan, joka alkoi aloittamispäätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, päättymisajankohta.

45      On myös mainittava, ettei komissio osoittanut kantajalle tietopyyntöjä asetuksen 2015/1589 7 artiklan, luettuna yhdessä 12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kanssa, nojalla.

46      Tästä seuraa, että vaikka komissio oli kesäkuusta 2015 lähtien tietoinen vanhan HelB:n liiketoiminnan luovuttamiseksi käynnistetystä prosessista ja vaikka kyseisen luovutuksen ja riidanalaisen päätöksen antamisajankohdan välillä ehti kulua kolme ja puoli vuotta, komissio ei missään vaiheessa kutsunut kantajaa osallistumaan menettelyyn riidanalaisten toimenpiteiden tosiasiallisena edunsaajana, vaikka se päätti kyseisen menettelyn päätteeksi laajentaa kyseessä olevan tuen takaisinperintävelvollisuuden siihen.

47      Tältä osin on selvää, että kantaja oli väistämättä tietoinen vireillä olevasta muodollisesta tutkintamenettelystä ja kyseessä olevan tuen mahdollisen takaisinperintävelvollisuuden seurauksista, koska kauppakirja sisälsi korvausehdon, jonka osalta on muistutettava, että se suojasi kantajaa kaikkia valtiontuen takaisinmaksuvaatimuksia vastaan. Vaikka kantaja olisi huolellisena toimijana voinut omasta aloitteestaan toimittaa komissiolle kaikki tarvittavat tiedot vanhan HelB:n liiketoiminnan jatkamisesta, tämä seikka ei vapauta komissiota menettelyllisistä velvoitteistaan.

48      Niinpä nyt käsiteltävän tapauksen erityisissä olosuhteissa oli perusteltua, että komissio kutsuu kantajan riidanalaisten toimenpiteiden tosiasiallisena edunsaajana osallistumaan menettelyyn, kun se aikoi tutkia vanhan HelB:n ja uuden HelB:n liiketoimintojen välisen taloudellisen jatkuvuuden. Koska komissio ei antanut kantajalle tilaisuutta esittää huomautuksiaan taloudellisesta jatkuvuudesta, se loukkasi SEUT 108 artiklan 2 kohdassa taattua oikeutta.

49      Kolmanneksi siitä, loukkasiko komissio kantajan väittämällä tavalla olennaista menettelymääräystä, on muistutettava, että komissiolle asetettu velvollisuus antaa asianomaisille osapuolille aloittamispäätöksen vaiheessa mahdollisuus esittää huomautuksensa on olennainen menettelymääräys (ks. edellä 28 kohta), jonka rikkominen johtaa virheellisen toimen kumoamiseen ilman eri toimenpiteitä (ks. tuomio 10.3.2022, komissio v. Freistaat Bayern ym., C‑167/19 P ja C‑171/19 P, EU:C:2022:176, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että aloittamispäätös sisälsi kaikki vaadittavat tiedot ja se julkaistiin sääntöjenmukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä (ks. edellä 32 kohta). Edellä 48 kohdassa todettu rikkominen ei siis liity velvollisuuksiin, jotka komissiolla on muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisajankohtana SEUT 108 artiklan 2 kohdan määräysten ja asetuksen 2015/1589 6 artiklan 1 kohdan säännösten nojalla, vaan velvollisuuksiin, jotka sillä on sellaisten erityisten olosuhteiden vuoksi, jotka johtuvat seikasta, joka ilmeni sen jälkeen, kun asianomaisia osapuolia oli kehotettu esittämään huomautuksensa, ja ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Nyt käsiteltävä asia eroaa tältä osin 22.2.2006 annettuun tuomioon Le Levant 001 ym. v. komissio (T‑34/02, EU:T:2006:59) ja 12.12.2018 annettuun tuomioon Freistaat Bayern v. komissio (T‑683/15, EU:T:2018:916), joihin kantaja vetoaa, johtaneista asioista, jotka koskivat sitä, ettei komissio ollut noudattanut aloittamispäätöksen sisältöä koskevia velvoitteitaan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisajankohtana. Lisäksi on todettu, ettei komissiolla ollut nyt käsiteltävässä tapauksessa velvollisuutta tehdä päätöstä muodollisen tutkintamenettelyn oikaisemisesta tai laajentamisesta (ks. edellä 41 kohta).

51      Tästä seuraa, että kun komissio edellä 48 kohdassa todetulla tavalla loukkasi SEUT 108 artiklan 2 kohdassa taattua oikeutta, se ei rikkonut olennaista menettelymääräystä vaan syyllistyi menettelyvirheeseen, joka voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kokonaan tai osittain vain, jos osoitetaan, että ilman kyseistä menettelyvirhettä riidanalainen päätös olisi voinut olla sisällöltään erilainen (ks. tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C‑56/18 P, EU:C:2020:192, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Kantaja väittää tältä osin, että jos sille olisi annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa, se olisi toimittanut komissiolle ratkaisevia lisätietoja siitä, oliko kyseessä oleva tuki siirretty sille, ja että siten ei voida sulkea pois sitä, että riidanalainen päätös olisi ollut erilainen, jos tällaiset tiedot olisivat olleet käytettävissä. Kantaja väittää erityisesti, että komissio oli menettelyn aikana pyytänyt Suomen tasavallalta tietoja uuden HelB:n toteuttamasta vanhan HelB:n liiketoiminnan ostamisesta ja että vanhan HelB:n liiketoimintasuunnitelmaa ja sen liiketoimintastrategian mahdollista jatkuvuutta koskeviin kysymyksiin ei ollut saatu vastauksia. Se täsmentää kolmannen kanneperusteensa yhteydessä tehneensä lukuisia investointeja ja toteuttaneensa toimenpiteitä vanhan HelB:n liiketoiminnan integroimiseksi osaksi konsernia, johon se kuuluu (johto- ja hallintotehtävien siirtäminen konsernin emoyhtiölle, bussien ottaminen yhteiskäyttöön konsernin muiden yhtiöiden bussien kanssa, henkilöstön yhteiskäyttö, varikkopalvelujen, korjaamotoiminnan ja IT-toimintojen integrointi). Kantajan mukaan komissio lausui siten taloudellisesta jatkuvuudesta ilman kaikkia vaadittavia tietoja.

53      Aluksi on korostettava, että kun tutkitaan todetun menettelyvirheen vaikutusta riidanalaiseen päätökseen, kyse ei ole sen ratkaisemisesta, ovatko kantajan väitteet perusteltuja, vaan sen arvioimisesta, olisiko komissio voinut tehdä sisällöltään erilaisen päätöksen, jos edellä mainitut tiedot olisivat olleet sen käytettävissä.

54      Tältä osin on mainittava, että oikeuskäytännön mukaan varojen luovutukseen osallistuvien yhtiöiden jatkuvuutta arvioidaan ottamalla huomioon luovutuksen kohde eli varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat, luovutuksen hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, luovutuksen toteuttamisajankohta – eli se, sijoittuuko se tutkimusten, menettelyn aloittamisen vai lopullisen päätöksen jälkeen – ja vielä toimenpiteen taloudellinen logiikka (ks. tuomio 7.3.2018, SNCF Mobilités v. komissio, C‑127/16 P, EU:C:2018:165, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Nyt käsiteltävässä tapauksessa komissio yhtäältä päätteli riidanalaisessa päätöksessä, että kyseessä olevan valtiontuen takaisinperintä oli laajennettava kantajaan, tutkittuaan ensin liiketoiminnan luovutuksen ulottuvuuden, toiseksi luovutushinnan, kolmanneksi entisen omistajan ja nykyisen omistajan henkilöllisyyden, neljänneksi liiketoimen ajoituksen ja viidenneksi sen taloudellisen logiikan.

56      Kantaja pyrkii väitteillään osoittamaan, että se olisi voinut huomautuksillaan vaikuttaa arviointiin, jonka komissio teki transaktion taloudellista logiikkaa koskevasta arviointiperusteesta. Huomautukset, jotka kantajan mukaan olisi voitu esittää ilman todettua menettelyvirhettä, liittyvät siten vain yhteen niistä arviointiperusteista, joita käytetään taloudellisen jatkuvuuden olemassaolon ratkaisemiseksi.

57      Toisaalta transaktion taloudellisen logiikan osalta on mainittava, että tällä tekijällä pyritään määrittämään, onko omaisuus hankittu kyseessä olevaa tukea saaneen liiketoiminnan harjoittamiseen vai käytetäänkö sitä eri toimintoihin tai eri liiketoimintastrategian tai liiketoimintamallin mukaisesti. Se, että yritys, joka on ostanut tuen alun perin saaneen yrityksen omaisuuden, käyttää sitä samalla tavalla kuin kyseinen yritys liiketoimintastrategian muuttumatta, puhuu näiden kahden yrityksen välisen taloudellisen jatkuvuuden puolesta (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2021, Fortischem v. komissio, C‑890/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:345, 88 kohta).

58      Nyt käsiteltävässä tapauksessa komissio totesi riidanalaisen päätöksen 250 ja 251 perustelukappaleessa, että kantaja oli hankkinut kaiken omaisuuden, joka oli tarpeen vanhan HelB:n liiketoiminnan jatkamiseksi siten, että vanhan HelB:n koko henkilöstön sekä kaikkien siihen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien (lukuun ottamatta vuoden 2002 kalustolainaa sekä vuosien 2005, 2011 ja 2012 pääomalainoja) käyttämistä jatketaan, ja että myynti oli toteutunut liiketoimintaa keskeyttämättä. Komissio katsoi myös sen, että liiketoiminnan osti yhtiö, joka harjoittaa toimintaa samoilla markkinoilla kuin vanha HelB, osoittavan, että vanhan HelB:n liiketoiminta jatkui ilman huomattavia eroja samoilla busseilla, samoilla reiteillä ja samoissa väreissä.

59      Kantaja ei kiistä liiketoiminnan ostamisen laajuutta eikä sen jatkumista keskeytyksettä ja samoilla busseilla, samoilla reiteillä ja samoissa väreissä. Se ei kiistä myöskään sitä, että – kuten riidanalaisen päätöksen 221 perustelukappaleesta ilmenee – 14.12.2015 tehdyn kauppasopimuksen mukaan vanhan HelB:n liiketoiminta siirrettiin jatkuvana toimintana (going concern) ja että kauppaan kuuluvat kaikki omaisuus ja kaikki sitoumukset, joita tarvitaan liiketoiminnan jatkamiseksi. Tältä osin on selvää, että kantajasta tuli vanhan HelB:n seuraaja Helsingin alueen joukkoliikenteestä vastaavan viranomaisen kanssa tehdyissä sopimuksissa, joten kantaja toimii tiukasti kyseisissä sopimuksissa määritettyjen ehtojen puitteissa, eikä niitä voida muuttaa merkittävästi. Kantaja toteaa myös, että sen hankkima liiketoiminta perustuu kokonaan kyseisiin sopimuksiin.

60      Kantaja ei myöskään kyseenalaista sitä, että liiketoiminnan osti yhtiö, joka kuuluu konserniin, joka toimii Suomen bussiliikennemarkkinoilla eli samoilla markkinoilla, joilla vanha HelB toimi. Erityisesti on mainittava, ettei kantaja ole kirjelmissään missään vaiheessa kiistänyt sitä riidanalaisen päätöksen 23 perustelukappaleessa mainittua seikkaa, että kyseisellä konsernilla oli vuonna 2016 hallussaan 21,9 prosentin osuus kyseisistä markkinoista. Taloudellisen jatkuvuuden arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, että kantaja tai konserni, johon se kuuluu, ei ollut vuodesta 2001 lähtien enää toiminut kyseisillä markkinoilla Helsingin alueella.

61      Sitä vastoin kantaja kiistää sen, että se käyttäisi vanhan HelB:n omaisuutta samalla tavalla. Se väittää, että se olisi voinut esittää tästä näyttöä, joka perustuu yhtäältä siihen, että konserni, johon se kuuluu, oli tehnyt merkittäviä investointeja eli muun muassa hankkinut 83 uutta bussia, ja toisaalta siihen, että se oli toteuttanut useita toimenpiteitä vanhan HelB:n liiketoiminnan integroimiseksi, minkä avulla se olisi voinut saada merkittäviä synergiavaikutuksia.

62      Tältä osin on huomautettava, että vastauksena komission Suomen tasavallalle esittämiin kantajan liiketoimintastrategiaa koskeviin kysymyksiin Suomen tasavalta – joka tosin ilmoitti, ettei se tuntenut konsernin, johon kantaja kuuluu, strategiaa ja liiketoimintasuunnitelmia – toisti mainitun konsernin intranet-sivustolla olevat tiedot, joissa mainittiin muun muassa prosessi kantajan sulauttamiseksi osaksi kyseistä konsernia. Kuten komissio väittää, liiketoiminnan harjoittamisen rationalisointi toimenpiteillä, joilla liiketoiminta integroidaan osaksi konsernia – muun muassa tiettyjen kustannusten kantaminen yhdessä – ei kuitenkaan ole omiaan osoittamaan, että liiketoimintamallia tai ‑strategiaa olisi muutettu, kun kantaja on jatkanut liiketoimintaa voimassa olleiden sopimusten mukaisesti eikä niihin ollut tehty merkittäviä muutoksia.

63      Tästä seuraa, että toisin kuin kantaja väittää, nyt käsiteltävän tapauksen olosuhteet huomioon ottaen vanhan HelB:n liiketoiminnan integroimista osaksi sitä konsernia, johon kantaja kuuluu, koskevat toimenpiteet eivät ole omiaan osoittamaan liiketoimintastrategian muuttumista. Sama koskee väitettä siitä, että mainittu konserni toteutti edellä mainitut investoinnit kantajan hyväksi.

64      Niinpä on katsottava, ettei kantaja ole osoittanut, että sen huomautukset liiketoiminnan jatkuvuudesta olisivat voineet muuttaa komission tältä osin tekemää arviota, jos sille olisi annettu tilaisuus esittää ne.

65      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

C       Toinen kanneperuste ja tietyt kolmannen ja neljännen kanneperusteen tueksi esitetyt perustelut, jotka koskevat lähinnä ilmeistä arviointivirhettä vanhan ja uuden HelB:n välisen taloudellisen jatkuvuuden osalta

66      Kantajan mukaan riidanalainen päätös perustuu puutteellisiin ja virheellisiin tietoihin, sillä komissio laiminlöi tutkinnassaan huolellisuusvelvoitteensa. Se lisää, että uuden yksityisen toimijan tulo Helsingin bussiliikennemarkkinoille vanhan HelB:n liiketoiminnan ostamisen jälkeen osoittaa, että vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutus korjasi kyseisillä markkinoilla väitetysti vallinneen kilpailun vääristymän. Kantajan mukaan komissio teki neljä ilmeistä virhettä taloudellista jatkuvuutta koskevassa arvioinnissaan.

67      Ensinnäkin komissio katsoi luovutushinnan osalta epämääräisen, puutteellisen ja epäloogisen arvion perusteella virheellisesti, että vanhan HelB:n liiketoiminnasta maksettu hinta ei ollut markkinaehtoinen. Strukturoituun yrityskauppaprosessiin osallistuvan riippumattoman yrityksen tarjoamaa hintaa on kantajan mukaan nimittäin pidettävä lähtökohtaisesti markkinaehtoisena, varsinkin jos se vastaa riippumattomien asiantuntijoiden laatimaa hinta-arviota. Kantaja lisää, ettei julkisella tarjouspyynnöllä aloitettavaa avointa menettelyä ollut mahdollista toteuttaa. Joka tapauksessa se katsoo, että kauppahinta korotettuna lisäkauppahintamekanismin mukaisesti maksettavilla lisämäärillä, jotka komission olisi pitänyt ottaa huomioon, vastaa komission arviota. Lisäksi se katsoo, ettei korvausehdolla ole vaikutusta luovutetun liiketoiminnan arvoon. Kantajan mielestä komissio ei myöskään tutkinut, miltä osin kyseessä oleva tuki olisi siirtynyt sille, ja katsoo sen tulleen kokonaan käytetyksi vanhan HelB:n tappiollisuuden vuoksi.

68      Kantaja lisää, että vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntihinnan markkinaehtoisuus riittää osoittamaan taloudellisen jatkuvuuden puuttumisen. Se kiistää myös kritiikin, jota komissio esitti kustakin riippumattomien asiantuntijoiden hyväksymästä kolmesta vanhan HelB:n markkina-arvon määrittämismenetelmästä, ja moittii komissiota siitä, ettei tämä arvioinut itse vanhan HelB:n markkina-arvoa, mikä olisi ollut tarpeen kantajan saaman todellisen edun arvioimiseksi. Tarkemmin sanottuna kantaja väittää, että vaikka ensimmäisessä menetelmässä käytetty epälikvidisyyspreemio on subjektiivinen, se ei ole mielivaltainen. Komissio teki sen mukaan myös tosiseikkoja koskevan virheen arvostellessaan sitä, ettei toisessa menetelmässä otettu huomioon odotettua käyttökatetta eli liikevoittoa ennen korkoja, veroja, arvonalentumisia ja poistoja. Lisäksi se katsoo, ettei komission mainitsemaa diskonttokorkoa sovelleta kolmannessa menetelmässä ja että sekä asiantuntijat että vanhan HelB:n toimitusjohtaja vahvistivat bussien oikean arvon sellaisten tekijöiden perusteella, kuten bussien jälkimarkkinoiden heikkous Suomessa, kaluston ikä ja päästönormit. Kantaja väittää vielä, ettei korvausehtoa ollut aihetta ottaa huomioon luovutetun liiketoiminnan arvonmäärityksessä.

69      Toiseksi komissio sivuutti kantajan mukaan virheellisesti sen, ettei luovutetun liiketoiminnan aikaisemman ja uuden omistajan välillä ole yhteyttä.

70      Kolmanneksi se katsoo, että komissio totesi vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutuksen tarkoituksen osalta virheellisesti, että sillä pyrittiin välttämään kyseessä olevan tuen takaisinperintä, vaikka luovutuksen yhteydessä sovittujen menettelytapojen nimenomaisena tarkoituksena oli varmistaa takaisinperinnän toteutuminen alkuperäiseltä tuensaajalta. Kantaja lisää, että komissiolle ilmoitettiin viivytyksettä myyntiprosessin aloittamisesta, sen edistymisestä ja siinä sovituista ehdoista. Lisäksi kantajalla ei ollut Helsingin kaupungista ja riidanalaisten toimenpiteiden alkuperäisestä edunsaajasta erillisenä kolmantena osapuolena mitään intressiä välttyä takaisinperinnältä. Se lisää, että komissio ei ottanut huomioon vuonna 2012 tehtyä aikaisempaa yritystä luovuttaa vanhan HelB:n liiketoiminta. Kantaja katsoo vielä, että komissio laajensi kyseessä olevan tuen takaisinperintävelvollisuuden koskemaan kantajaa ainoastaan siksi, että se pelkäsi, ettei vanhan HelB:n omaisuus riitä tuen palauttamiseen, mikä ei ole oikeudellisesti pätevä syy.

71      Neljänneksi se esittää taloudellisen logiikan osalta, että komissio ei hankkinut tietoa vanhan HelB:n ja kantajan liiketoiminnan eroavuuksista, erityisesti toteutetuista investoinneista ja integrointitoimenpiteistä, joiden vuoksi taloudellisen jatkuvuuden on komission käytännön mukaisesti katsottava puuttuvan. Kyseiset integrointitoimenpiteet, joilla oli kantajan mukaan merkittäviä synergiavaikutuksia, koskivat yhtiön johtoon ja taloushallintoon, bussikaluston käyttöön, varikkopalveluihin, korjaamotoimintoihin, IT-toimintoihin ja kuljettajien käyttöön liittyviä tehtäviä. Se, ettei bussien aikatauluja, reittejä ja väritystä muutettu vanhan HelB:n liiketoiminnan ostamisen jälkeen, johtuu kantajan mukaan Helsingin kaupungin asettamista vaatimuksista.

72      Suomen tasavalta tukee kantajan väitteitä.

73      Komissio väittää, että toinen kanneperuste on jätettävä tutkimatta epäselvyyden vuoksi. Vastauskirjelmässään se väittää myös, että tietyt kantajan vastauskirjelmässä esitetyt väitteet on jätettävä tutkimatta, koska ne ovat samat kuin Helsingin kaupungin asiassa T‑597/19, Helsingin kaupunki vastaan komissio, jättämässä vastauskirjelmässä esittämät väitteet. Se väittää, että ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste on joka tapauksessa perusteeton.

74      Nobina tukee komission väitteitä.

1.     Alustavia huomautuksia

75      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastaisesti maksetun valtiontuen takaisin maksamisen pääasiallinen tavoite on poistaa kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut sääntöjenvastaisesta tuesta saadusta kilpailuedusta. Lainvastaisen tai sisämarkkinoille soveltumattoman tuen maksamista edeltäneen tilanteen palauttaminen on välttämätöntä perussopimusten valtiontukia koskevien määräysten tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi (ks. tuomio 7.3.2018, SNCF Mobilités v. komissio, C‑127/16 P, EU:C:2018:165, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Vaikka asetuksessa N:o 2015/1589 ei nimenomaisesti säädetä tilanteesta, jossa komission päätöksessä todetaan taloudellinen jatkuvuus kyseessä olevan tuen alkuperäisen saajan ja jonkin toisen yrityksen välillä, unionin tuomioistuimet ovat kehittäneet kyseisen periaatteen, jotta komissio voisi laajentaa tuen takaisinperintävelvollisuuden kyseessä olevan tuen alkuperäisen saajan omaisuuden ostajaan ja taata takaisinperintäpäätösten tehokkaan vaikutuksen.

77      Niinpä sääntöjenvastaiset tuet on perittävä takaisin yhtiöltä, joka jatkaa tukia alun perin saaneen yrityksen taloudellista toimintaa, kun todetaan, että kyseinen yhtiö edelleen tosiasiallisesti hyötyy mainittujen tukien saamiseen liittyvästä kilpailuedusta (ks. tuomio 7.3.2018, SNCF Mobilités v. komissio, C‑127/16 P, EU:C:2018:165, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Tällaista omaisuuden siirtoon osallistuvien yhtiöiden välistä jatkuvuutta on arvioitava edellä 54 kohdassa mainittujen eri seikkojen perusteella. Komissiolla ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa huomioon kaikkia kyseisiä seikkoja (ks. tuomio 17.12.2015, SNCF v. komissio, T‑242/12, EU:T:2015:1003, 235 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79      Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että kun sääntöjenvastaista valtiontukea saanut yritys ostetaan markkinahintaan eli korkeimpaan hintaan, jonka tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja oli valmis maksamaan kyseisestä yhtiöstä tilanteessa, jossa yritys silloin erityisesti valtiontukia saatuaan oli, tuki on arvostettu markkinahintaan ja otettu huomioon kauppahinnassa. Tässä tilanteessa ostajan ei voida katsoa saaneen etua verrattuna muihin markkinoilla toimiviin yrityksiin (ks. tuomio 13.11.2008, komissio v. Ranska, C‑214/07, EU:C:2008:619, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.4.2021, Fortischem v. komissio, C‑890/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:345, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Lisäksi on mainittava, että tuen tosiasiallisen saajan yksilöinnille oikeuskäytännössä asetetut arviointiperusteet ovat objektiivisia ja että tarkoituksellisuus ei ole välttämätön sen toteamiseksi, että omaisuuden siirrolla on kierretty palauttamisvelvollisuutta (ks. tuomio 24.9.2019, Fortischem v. komissio, T‑121/15, EU:T:2019:684, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      On vielä mainittava, että kun unionin tuomioistuimet valvovat komission tekemiä monitahoisia taloudellisia arviointeja valtiontukien alalla, niiden tehtävänä ei ole korvata omalla taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan komission arviointia (ks. tuomio 10.12.2020, Comune di Milano v. komissio, C‑160/19 P, EU:C:2020:1012, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuinten on kuitenkin paitsi tutkittava erityisesti esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, ovatko nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (ks. tuomio 30.11.2016, komissio v. Ranska ja Orange, C‑486/15 P, EU:C:2016:912, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Komission taloudellisesta jatkuvuudesta tekemään arviointiin kohdistuvat kantajan väitteet, jotka koskevat kaikkia komission huomioon ottamia seikkoja, on tutkittava kyseisten seikkojen valossa.

83      Aivan aluksi on hylättävä tehottomana väite, jonka mukaan vanhan HelB:n liiketoiminnan luovuttaminen kantajalle olisi mahdollistanut uuden toimijan pääsyn Helsingin kaupungin liikennemarkkinoille, koska tällä ei ole mitään vaikutusta siihen, onko kantaja säilyttänyt riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvan tuen.

2.     Luovutushinta

84      Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä yhtäältä, että vanhan HelB:n liiketoiminta oli myyty ilman tarjouskilpailua, mikä komission mukaan yleensä merkitsee sitä, että kauppahinta ei vastaa markkinahintaa. Se katsoi myös, että sijoitusmuistion jakelua myyjän itsensä esivalitsemille mahdollisille ostajille ei voida rinnastaa julkisella ilmoituksella käynnistettyyn tarjouskilpailumenettelyyn. Toisaalta komissio esitti Suomen viranomaisten väitteestä, jonka mukaan myyntihinta oli markkinaehtoinen ja perustui Helsingin kaupungin riippumattomalta yhtiöltä tilaamaan ennakkoarviointiin, että kyseisessä arvioinnissa, joka perustui kolmeen eri arviointimenetelmään, oli useita puutteita, jotka vääristävät valittuja arvoja ja jotka se yksilöi tämän jälkeen. Se totesi myös, ettei riippumattoman yhtiön tekemässä arvioinnissa otettu huomioon korvausehtoa, joka kuitenkin antoi ostajalle lisäedun. Komissio päätteli tästä, että kyseinen arviointi ei ilmentänyt luotettavasti vanhan HelB:n liiketoiminnan markkina-arvoa ja että kun tämä yhdistetään avoimen, läpinäkyvän, syrjimättömän ja ehtoja sisältämättömän tarjouskilpailun puuttumiseen, voidaan päätellä, ettei kantajan maksama hinta vastannut oikeaa markkinahintaa.

85      Kantaja kiistää komission näkemykset sekä myyntiprosessista että Helsingin kaupungin pyynnöstä laaditusta ennakkoarvioinnista. Se moittii komissiota myös siitä, ettei tämä tutkinut, miltä osin kyseessä oleva valtiontuki oli siirtynyt sille. Kyseinen väite liittyy kuitenkin neljännen kanneperusteen tueksi esitettyyn suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevaan väitteeseen. Se tutkitaan siis neljännen kanneperusteen yhteydessä.

86      Aluksi on muistutettava, että komission arviointi taloudellisesta jatkuvuudesta omaisuuden siirron osapuolina olevien kahden yrityksen välillä perustuu useisiin eri seikkoihin, kuten luovutushintaan (ks. edellä 54 kohta). Komissio voi tarkasteltavia eri seikkoja koskevassa kokonaisarvioinnissaan ottaa huomioon sen, ettei luovutushinnan markkinaehtoisuudesta ole takeita, päätelläkseen tällaisen taloudellisen jatkuvuuden olemassaolon (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2019, Fortischem v. komissio, T‑121/15, EU:T:2019:684, 221 kohta).

87      Tästä seuraa, että toisin kuin kantaja väittää, komissiolla ei ollut velvollisuutta määrittää itse vanhan HelB:n liiketoiminnan markkinahintaa vastaavaa myyntihintaa eikä antaa luotettavaa arviota kyseisestä hinnasta. Se saattoi siten tyytyä osoittamaan, ettei myyntihinnan ollut osoitettu ilmentävän markkinahintaa. Niinpä kantajan väite, jonka mukaan komissio ei tehnyt omaa, selkeää, yksiselitteistä ja johdonmukaista arviointiaan vanhan HelB:n liiketoiminnan oikeasta markkina-arvosta, on tehoton. Sama koskee väitettä siitä, ettei komissio olisi voinut tyytyä ilmaisemaan epäilyjään tietyistä kauppahintamuistiossa määritetyistä kertoimista, kuten epälikvidisyyspreemio tai bussien arvon laskemisessa käytetty diskonttokorko, esittämättä markkinaehtoisina pitämiään kertoimia.

88      Tässä yhteydessä on myös mainittava, että kantajan väite, jonka mukaan komissio sivuutti virheellisesti lisäkauppahintamekanismin perusteella suoritettavat maksut arvioidessaan vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutushinnan oikeaa arvoa ja teki päätöksensä puutteellisten tietojen perusteella, perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Komissio ei nimittäin pyrkinyt riidanalaisessa päätöksessä arvioimaan vanhan HelB:n liiketoiminnan markkinahintaa edes likimääräisesti. Se teki vain esimerkinomaisesti joitakin laskelmia osoittaakseen kauppahintamuistiossa havaitsemiensa metodologisten virheiden mahdollisen vaikutuksen.

a)     Vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevaan prosessiin liittyvät perustelut

89      Vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevan prosessin osalta on mainittava, että markkinahinnan selvittämisessä voidaan ottaa huomioon muun muassa yhtiön luovutuksessa käytetty muoto, esimerkiksi julkinen tarjouskilpailu, jonka tarkoituksena on taata myynnin markkinaehtoisuus. Tästä seuraa, että kun yrityksen myynti toteutetaan avoimella, läpinäkyvällä ja ehtoja sisältämättömällä tarjouskilpailulla, markkinahinnan voidaan tietyin edellytyksin olettaa vastaavan korkeinta tarjousta (ks. vastaavasti tuomio 24.10.2013, Land Burgenland ym. v. komissio, C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682, 93 ja 94 kohta ja tuomio 16.7.2015, BVVG, C‑39/14, EU:C:2015:470, 32 kohta).

90      Oikeuskäytännön mukaan tarjouskilpailumenettelyn avoimuutta ja läpinäkyvyyttä on arvioitava ottaen huomioon kutakin asiaa koskevien todisteiden kokonaisuus (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2000, Saksa v. komissio, C‑277/00, EU:C:2004:238, 95 kohta).

91      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka kantaja väittää, että vanhan HelB:n liiketoiminta luovutettiin ”strukturoidun tarjousmenettelyn” päätteeksi, on kiistatonta, ettei kyseistä menettelyä käynnistetty julkisella ilmoituksella. Riippumaton yhtiö nimittäin esivalitsi 15 yritystä, jotka tulivat kysymykseen vanhan HelB:n liiketoiminnan ostajina, ja sijoitusmuistio jaettiin yhdeksälle yritykselle, joihin kantaja kuului ja joita kehotettiin tekemään tarjous. Tältä osin kantaja ei voi perustellusti väittää, että tällainen menettely täyttäisi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä annetun komission tiedonannon (EUVL 2016, C 262, s. 1) 90 kohdassa asetetut vaatimukset. Kyseisen tiedonannon mukaan on nimittäin niin, että jotta omaisuuden myyntiä voidaan pitää markkinaehtojen mukaisena, myynti on muun muassa toteutettava kilpailuun perustuvassa ja läpinäkyvässä tarjousmenettelyssä ja että siten tarjouskilpailun täytyy saada riittävästi julkisuutta siten, että kaikki mahdolliset tarjoajat voivat saada siitä tiedon. Nyt käsiteltävässä asiassa näin ei ollut, koska menettely saatettiin vain tiettyjen riippumattoman yhtiön harkinnanvaraisesti valitsemien yritysten tietoon eikä se näin ollen mahdollistanut sitä, että kaikki mahdollisesti kiinnostuneet yritykset voivat tehdä tarjouksen.

92      Mikään kantajan esittämistä muista argumenteista ei myöskään osoita, että myyntihinnan voitaisiin olettaa vastanneen markkinahintaa vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevan prosessin perusteella.

93      Ensinnäkään se, että kaupan osapuolina oli kaksi erillistä yritystä, joilla ei ollut mitään omistussuhdetta toisiinsa, että Corporate Finance ‑asiantuntijat käyttävät yleisesti ”strukturoitua tarjousmenettelyä”, ja että myyntiprosessia johtivat riippumattomat asiantuntijat, ei yksinään riitä osoittamaan, että maksettu hinta vastaa markkinahintaa.

94      Toiseksi kantajan väitteellä, jonka mukaan nyt käsiteltävässä tapauksessa vanhan HelB:n liiketoimintaa ei olisi voitu myydä julkisella tarjouskilpailulla vähentämättä kyseisen liiketoiminnan arvoa, ei voida kyseenalaistaa sitä, että tällaisen tarjouskilpailun puuttumisen vuoksi kantajan maksaman hinnan on mahdotonta olettaa vastaavan markkinahintaa.

95      Lisäksi julkisen tarjouskilpailun mahdottomuutta ei ole millään tavoin näytetty toteen nyt esillä olevassa asiassa. Mahdollisten ostajien vähäisyys, kun otetaan huomioon sekä Helsingin alueen joukkoliikenteen järjestämiseen että ostajan taloudellisiin voimavaroihin liittyvät vaatimukset, ei siten vaikuta mahdollisuuteen järjestää avoin ja läpinäkyvä menettely, joka ei ole esteenä sille, että tarjoajien laatua ja niiden kykyä – mukaan lukien taloudelliset voimavarat – vastata tiettyihin vaatimuksiin arvioidaan. Ei ole myöskään näytetty toteen, että tarjouskilpailusta seuraava julkisuus olisi aiheuttanut kielteisiä seurauksia henkilöstölle tilanteessa, jossa bussiliikenneala kärsii työvoimapulasta.

96      Kolmanneksi on todettava siltä osin kuin kantaja väittää, että toteutettu myyntiprosessi takasi mahdollisimman korkean hinnan, että arviointiperusteet, joita riippumaton yhtiö sovelsi määrittääkseen esivalittavat yritykset ja tämän jälkeen ne yhdeksän yritystä, joille sijoitusmuistio jaettiin, ovat merkityksellisyydestään riippumatta väistämättä subjektiivisia. Kuten komissio esitti riidanalaisen päätöksen 228 perustelukappaleessa, on todennäköistä, ettei kaikkiin mahdollisiin ostajiin otettu yhteyttä. Tässä yhteydessä kantajan väitteet, joiden mukaan esivalittujen ja valittujen yritysten yksilöimisessä sovellettiin samoja perusteita kuin ne, joita komissio käyttää yrityskeskittymien valvontaa koskevia sitoumuksia koskevissa päätöksissään liiketoiminnan asianmukaisen ostajan määrittämiseksi, ovat tehottomia.

97      Tästä seuraa, että vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevaan prosessiin liittyvät väitteet on hylättävä.

b)     Perustelut, jotka koskevat kauppahinnan ennakkoarviointia

98      Kantaja kiistää menetelmälliset virheet, jotka komission mukaan vaikuttivat kauppahintamuistioon sisältyvään arviointiin vanhan HelB:n liiketoiminnan hinnasta.

99      Aluksi on tutkittava perustelut, jotka kantaja on esittänyt moittiakseen komission kustakin kolmesta arviointimenetelmästä tekemää arviointia, siten, että ensin tutkitaan ensimmäinen, sitten kolmas ja lopuksi toinen menetelmä ja niiden jälkeen perustelu, joka koskee korvausehdon sivuuttamista.

1)     Ensimmäinen menetelmä, joka perustuu diskontattuihin kassavirtoihin

100    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 232–234 perustelukappaleessa, että ensimmäisessä vanhan HelB:n liiketoiminnan arvon määrittämismenetelmässä, joka perustuu diskontattuihin kassavirtoihin, tarkastellaan kahta skenaariota ja että toisen skenaarion lähtökohtana on oletus, jonka mukaan yritys ei enää vuoden 2022 jälkeen tuota kassavirtoja. Komission mukaan tällainen skenaario saattoi olla liian pessimistinen, koska ostaja ei olisi ottanut vastatakseen riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvista velvoitteista ja koska positiivisia kassavirtoja olisi voinut syntyä. Kummassakin skenaariossa diskonttokorkona käytetty vanhan HelB:n keskimääräinen pääomakustannus oli 7,3 prosenttia, ja siihen sisältyi keskimääräisen pääomakustannuksen ”oman pääoman kustannusten” komponenttiin lisätty 5 prosentin suuruinen epälikvidisyyspreemio. Suomen tasavalta ei ole selittänyt, miksi kyseisen preemion taso oli perusteltu. Komission mukaan Suomen tasavalta on jopa myöntänyt, että kyseinen preemio, joka saattoi vääristää vanhan HelB:n liiketoiminnan arvon arviointia, oli mielivaltainen.

101    Tältä osin kantaja ei kiistä sitä, että jälkimmäinen skenaario on mahdollisesti liioitellun pessimistinen. Se väittää sitä vastoin, että molemmissa skenaarioissa käytetty epälikvidisyyspreemio ei ollut mielivaltainen. Sen mukaan tällainen preemio kuuluu teoreettisten mallien, joiden avulla sen taso voitaisiin määrittää, puuttumisen vuoksi sellaisiin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin, joiden osalta asiantuntijat saattoivat käyttää mahdollisuutta subjektiiviseen harkintaan. Kantaja lisää, että nyt käsiteltävässä tapauksessa mainittu preemio on varovainen luku, joka voidaan sitoa markkinahavaintoihin, ja viittaa tältä osin erääseen amerikkalaiseen teokseen.

102    On todettava, että kauppahintamuistion mukaan diskontattujen kassavirtojen menetelmä on erityisen herkkä käytetyille oletuksille, kuten painotetuille keskimääräisille pääomakustannuksille. On kuitenkin selvää, että Suomen tasavalta myönsi muodollisessa tutkintamenettelyssä, että kyseisessä muistiossa huomioon otettu epälikvidisyyspreemio oli täysin mielivaltainen. Tältä osin on todettava, että vaikka kantaja esittää, että kyseisen preemion suuruus määritettiin kannekirjelmän liitteenä C.12 esitetyn asiakirjan perusteella, kauppahintamuistiosta ilmenee päinvastoin, että kyseinen preemio perustuu yksinomaan riippumattoman yhtiön arviointiin. Lisäksi on niin, että vaikka oletettaisiin, että liite C.12 voitaisiin ottaa huomioon, siinä esitetään arvio epälikvidisyyspreemiosta erikokoisille Yhdysvaltoihin sijoittautuneille yhtiöille. Kantaja, jolla on todistustaakka, ei kuitenkaan osoita, miten tällä tavoin laadittu arvio olisi merkityksellinen myös Eurooppaan sijoittautuneen yhtiön kannalta.

103    Niinpä kantajan väitteet, jotka koskevat vanhan HelB:n liiketoiminnan hinnan arvioimisessa käytettyä ensimmäistä menetelmää, eivät voi menestyä.

2)     Kolmas menetelmä, joka perustuu omaisuuden käypään arvoon

104    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 237–239 perustelukappaleessa, että vanhan HelB:n liiketoiminnan hinnan arvioimisessa käytetty kolmas menetelmä perustui omaisuuden käypään arvoon, joka laskettiin bussien, joiden osuus oli 95 prosenttia vanhan HelB:n kaikesta käyttöomaisuudesta, kirjanpitoarvon perusteella siten, että siihen sovellettiin ennen vuotta 2015 hankittujen bussien osalta 50 prosentin diskonttokorkoa sekä vuonna 2015 hankittujen ja syksyllä 2015 hankittavien bussien osalta 30 prosentin diskonttokorkoa. Komissio katsoi, että 50 prosentin korko oli mielivaltainen ja liian korkea, sillä kirjanpitoarvossa otettiin jo huomioon arvon aleneminen. Sen mukaan 30 prosentin vähennys saattoi myös olla liian suuri erityisesti tulevaisuudessa hankittavien bussien osalta.

105    Kantaja väittää, että komissio käyttää virheellisesti ilmaisua ”diskonttokorko” tarkoittamaan kolmannen arviointimenetelmän yhteydessä tehtyä bussien kirjanpitoarvojen oikaisua. Sen mukaan oikaisukertoimet perustuivat sekä riippumattoman yhtiön että vanhan HelB:n tuolloisen toimitusjohtajan määrittämään arvoon. Kantajan mukaan kertoimet olivat perusteltuja, kun otetaan huomioon bussien jälkimarkkinoiden heikkous, bussien ikä ja päästönormit.

106    On todettava ensinnäkin, että ilmaisun ”diskonttokorko” valinnalla ei ole vaikutusta kirjanpitoarvoihin sovellettavan oikaisukertoimen tasoon. Toiseksi kantaja ei voi tehokkaasti tukeutua bussien markkina-arvoa koskevaan vanhan HelB:n toimitusjohtajan lausuntoon, joka ei kuulu tuomioistuimen asiakirja-aineistoon. Kolmanneksi kauppahintamuistiosta ilmenee, että bussien – erityisesti suhteellisen vanhojen bussien – jälkimarkkinat olivat heikot, minkä vuoksi riippumaton yhtiö piti oikaisukertoimien käyttämistä tarpeellisena. Tässä tilanteessa on niin, että koska kirjanpitoarvossa otetaan jo huomioon bussien ikä poistojen avulla, koska vanhan HelB:n liiketoiminta oli tarkoitus siirtää jatkuvana toimintana (going concern) siten, että ostaja tulee sen seuraajaksi kaikissa voimassa olevissa sopimuksissa, ja koska eräitä busseja ei ollut vielä hankittu ja eräät toiset bussit olivat alle vuoden vanhoja, kantaja ei ole osoittanut, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että valitut oikaisukertoimet olivat liian suuret.

3)     Toinen menetelmä, joka perustuu kerrannaisiin vastaaviin transaktioihin

107    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 235 ja 236 perustelukappaleessa, että toisessa, kerrannaisiin vastaaviin transaktioihin perustuvassa HelB:n liiketoiminnan arvon määrittämismenetelmässä lähtökohtana oli sen käyttökate vuosina 2014 ja 2015. Komissio katsoi, että koska vanhan HelB:n myyntiprosessi oli käynnissä, huomioon olisi pitänyt ottaa uuden HelB:n odotettu käyttökate, sellaisena kuin sitä käytettiin ensimmäisessä menetelmässä, eikä vanhan HelB:n aiempaa käyttökatetta.

108    Kantaja väittää kannekirjelmässä, että riidanalaisessa päätöksessä on tosiseikkoja koskeva virhe, koska asiantuntijat ottivat huomioon juuri vuoden 2015 käyttökatteen. On kuitenkin todettava, että komission havaitsema metodologinen virhe koskee sitä, että huomioon otettiin vuosien 2014 ja 2015 käyttökate, vaikka riippumattoman yhtiön olisi sen mukaan pitänyt tukeutua vuoden 2015 jälkeisen vuoden tai sen jälkeisten vuosien odotettuihin tuloksiin, koska vanhan HelB:n myyntiprosessi oli käynnissä. Kantajan väite on siten hylättävä.

109    Kantaja kiistää vastauskirjelmässään riidanalaisen päätöksen 235 ja 236 perustelukappaleessa mainitun metodologisen virheen ja väittää, että odotettu käyttökate vuodesta 2016 eteenpäin ei ollut toisen arviointimenetelmän yhteydessä huomioon otettava seikka.

110    Tältä osin on yhtäältä todettava – tarvitsematta lausua komission kyseenalaistamasta kyseisen väitteen tutkittavaksi ottamisesta –, että kantaja väittää ensimmäisen ja toisen menetelmän perustuvan erilaisiin lähestymistapoihin, millä voidaan perustella se, että ensin mainitussa menetelmässä otettiin huomioon tulevien vuosien kassavirrat ja toisessa menetelmässä yritysten arvonmäärityksen ammattilaisten noudattaman käytännön mukaisesti myyntiajankohdan tulokset, koska ostajan tulevia tuloksia koskevat odotukset oli sisällytetty kyseisiin tuloksiin sovellettuun arvostuskertoimeen. Toisaalta komissio väittää vastauskirjelmässään, että vanhan HelB:n epävarman taloudellisen tilanteen vuoksi oli perusteltua ottaa huomioon odotettu käyttökate tervehdyttämistoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen, koska huomioon otetut vastaavat transaktiot koskivat terveitä yrityksiä.

111    Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että vaikka oletettaisiin, että toiseen menetelmään ei olisi liittynyt mitään metodologista virhettä, tällainen seikka ei riittäisi kyseenalaistamaan komission riidanalaisen päätöksen 241 perustelukappaleessa esittämää päätelmää, jonka mukaan riippumattoman yhtiön laatima arvio ei vastaa vanhan HelB:n oikeaa markkina-arvoa. Kauppahintamuistiosta nimittäin ilmenee, että riippumaton yhtiö laati karkean arvion vanhan HelB:n liiketoiminnan arvosta käyttämällä kolmea arviointimenetelmää, joista jokainen perustui useisiin harkinnanvaraisiin seikkoihin ja joiden perusteella markkina-arvoksi arvioitiin 11,6–25,6 miljoonaa euroa. Kyseisessä muistiossa korostettiin myös sitä, että markkina-arvon määrittämiseen liittyvä epävarmuus johtui siitä, että vanhan HelB:n liiketoiminta oli ollut useiden vuosien ajan tappiollista. Niinpä on katsottava, että vanhan HelB:n liiketoiminnan markkina-arvon arviointi toisella menetelmällä ei erikseen tarkasteltuna ole riittävän luotettava, vaikka sen oletettaisiin olevan virheetön.

4)     Korvausehdon huomiotta jättäminen

112    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 240 perustelukappaleessa, että korvausehto, jolla ostajaa suojattiin kaikilta kyseisen valtiontuen takaisinperintävaatimuksilta, pienensi ostajan liiketoimintariskiä ja antoi sille siten lisäetuuden. Korvausehtoa ei kuitenkaan virheellisesti otettu huomioon riippumattoman yhtiön arviossa vanhan HelB:n liiketoiminnan markkina-arvosta.

113    Vastauskirjelmässään kantaja kiistää tämän komission arvioinnin sillä perusteella, että kyse on myyjän ja ostajan välisestä vastuunjakoehdosta, joka on tavanomainen nyt esillä olevan kaltaisissa tilanteissa, joissa riidanalaisten toimenpiteiden myöntämiseen perustuvat velvoitteet eivät ole kaupan kohteena. Kantajan mukaan kyseisellä ehdolla ei ole vaikutusta siirretyn liiketoiminnan arvoon.

114    Tältä osin on mainittava, että korvausehdolla taattiin vanhan HelB:n liiketoiminnan ostajalle se, että se oli toimenpiteitä, jotka voitiin luokitella sääntöjenvastaisiksi valtiontuiksi, koskevan muodollisen tutkintamenettelyn vireilläolosta huolimatta suojassa kaikilta takaisinperintävaatimuksilta. Lienee kiistatonta, että tällainen ehto pienensi ostajan taloudellista riskiä ja oli tällä perusteella omiaan lisäämään kyseessä olevan hankinnan arvoa. Kantajan väite on siten hylättävä.

115    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että väite, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantaja oli hankkinut vanhan HelB:n liiketoiminnan hintaan, joka ei ilmennä asianmukaisesti markkinahintaa, on hylättävä. Tästä seuraa, että edellä 79 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseiseen oikeuskäytäntöön perustuvat kantajan väitteet on siis hylättävä tehottomina, ja tämä koskee myös niitä kantajan väitteitä, jotka kohdistuvat ylimääräisenä perusteluna esitettyyn riidanalaisen päätöksen 255 perustelukappaleen toiseen virkkeeseen, jonka mukaan toteen näytettynäkään myyntihinnan markkinaehtoisuus ei olisi riittänyt sulkemaan pois taloudellista jatkuvuutta.

3.     Transaktion tarkoitus, sellaisena kuin transaktion laajuus ja ajoitus sitä ilmentävät

116    Komissio esitti riidanalaisessa päätöksessä kaupan laajuuden osalta, että vanhan HelB:n liiketoiminta oli myyty ”jatkuvana toimintana” (going concern) ja että transaktio kattoi kaikkiin liiketoimintoihin tarvittavan omaisuuden sekä kaikki sopimukset ja niihin liittyvät velvoitteet lukuun ottamatta riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvia velvoitteita. Komissio päätteli tästä, että uusi HelB yksinkertaisesti jatkoi vanhan HelB:n taloudellista toimintaa pääosin vastaavassa laajuudessa kuin ennen transaktiota. Se katsoi myös, että suunnitelma vanhan HelB:n eli ”tyhjän kuoren” pitämiseksi elossa riidanalaisista toimenpiteistä aiheutuvine velvoitteineen mutta ilman riittäviä varoja niiden kattamiseksi kertoi selvästi pyrkimyksestä välttää takaisinperintä ja ilmensi taloudellista jatkuvuutta vanhan ja uuden HelB:n välillä.

117    Transaktion ajoituksen osalta komissio totesi, että vanhan HelB:n liiketoiminnan myynti oli aloitettu huhtikuussa 2015 eli lähes välittömästi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen ja että komission tutkinta oli jopa mainittu kauppahintamuistiossa yhtenä perusteena myynnille. Komissio päätteli tästä, että myynnin avulla oli kuviteltu vältettävän sen tekemän mahdollisesti kielteisen päätöksen seuraukset.

118    Aluksi on todettava, että kantaja ei kiistä edellä 116 ja 117 kohdassa esitettyjä tosiseikkoja koskevia toteamuksia eli myynnin laajuutta, going concern ‑ehtoa, riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvien velvoitteiden jättämistä siirtämättä, myyntiprosessin aloittamisajankohtaa eikä sitä, että myynnin jälkeen vanhan HelB:n ainoat varat olivat sulkutilille talletetut määrät eli 1 879 766 euroa sekä lisäkauppahintamekanismin perusteella saadut ja vielä saatavat määrät. Viimeksi mainittujen määrä oli riidanalaisen päätöksen antamispäivänä 5 082 370,40 euroa tilikausilta 2016 ja 2017.

119    On myös huomattava, että kauppahintamuistiossa täsmennetään, että Helsingin kaupungilla oli vanhan HelB:n osalta kolme vaihtoehtoa eli liiketoiminnan myynti, sen alasajo tai sen jatkaminen entisessä muodossaan. Tämän jälkeen siinä mainitaan, että kolmas vaihtoehto kasvattaa riskiä meneillään olevan muodollisen tutkintamenettelyn epäsuotuisasta lopputuloksesta ja sen seurauksista.

120    Mikään kantajan esittämistä muista argumenteista ei myöskään osoita, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että sekä vanhan HelB:n liiketoiminnan myynnin laajuus että kyseisen transaktion ajoitus osoittavat taloudellisen jatkuvuuden vanhan ja uuden HelB:n välillä.

121    Ensinnäkin on niin, että vaikka kantaja väittää, että vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä sovituilla järjestelyillä pyrittiin nimenomaan varmistamaan tuen takaisinperintä alkuperäiseltä tuensaajalta siinä tapauksessa, että sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki todetaan, kantaja ei osoita, miten komission 54 231 850 euron suuruiseksi arvioima valtiontuki olisi voitu periä takaisin vanhalta HelB:ltä, jonka varat rajoittuivat riidanalaisen päätöksen antamispäivänä 6 962 136,40 euroon (1 879 766 euroa + 5 082 370,40 euroa; ks. edellä 118 kohta). Sillä, että takaisinperintävelvollisuuden täyttäminen olisi ilman kyseisiä järjestelyjä ollut luovutuksen jälkeen vielä epävarmempaa, ei ole tältä osin merkitystä.

122    Toiseksi on mainittava, ettei sillä, että myyntiprosessi aloitettiin tuloksettomasti jo vuoden 2012 aikana ja että Suomen tasavalta ilmoitti komissiolle viipymättä vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevan prosessin käynnistymisestä vuonna 2015, sen edistymisestä ja sen ehdoista, ole merkitystä vanhan ja uuden HelB:n välisen taloudellisen jatkuvuuden kannalta.

123    Kolmanneksi edellä 119 kohdassa mieleen palautetuista kauppahintamuistioon sisältyvistä maininnoista ilmenee selvästi, että riidanalaisia toimenpiteitä koskeva muodollinen tutkintamenettely esitettiin kolmatta vaihtoehtoa, jossa vanhan HelB:n liiketoimintaa jatkettaisiin, vastaan puhuvana seikkana ja siten – koska selvityksessä ei suositeltu toista vaihtoehtoa, jossa liiketoiminta yksinkertaisesti lopetettaisiin – ensimmäisen vaihtoehdon eli liiketoiminnan myynnin puolesta puhuvana seikkana. Toisin kuin kantaja väittää, komissio ei siis tulkinnut mainittua muistiota virheellisesti.

124    Neljänneksi sen kantajan väitteen osalta, jonka mukaan sillä ei ollut intressiä kiertää kyseessä olevan tuen takaisinperintää, on riittävää muistuttaa, että oikeuskäytännössä kehitetyt perusteet tosiasiallisen tuensaajan yksilöintiä varten ovat objektiivisia ja että tarkoituksellisuus ei ole välttämätöntä sen toteamiseksi, että omaisuuden siirrolla on kierretty palauttamisvelvollisuutta (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2010, Kreikka ym. v. komissio, T‑415/05, T‑416/05 ja T‑423/05, EU:T:2010:386, 146 kohta).

125    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan väitteet, jotka koskevat komission arviointia myynnin laajuudesta ja ajoituksesta, on hylättävä.

4.     Transaktion taloudellinen logiikka

126    Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kun otetaan huomioon myynnin laajuus ja se, että myynti tapahtui toiminnan keskeytymättä sellaisen samoilla markkinoilla toimivan yrityksen hyväksi, joka oli muuttanut nimensä ottaakseen käyttöön alkuperäisen edunsaajan nimen, oli katsottava, että vanhan HelB:n liiketoimintaa jatkettiin ilman merkittäviä eroja samoilla busseilla, samoilla reiteillä ja samoissa väreissä. Se päätteli tästä, että kantaja jatkoi vanhan HelB:n liiketoimintaa käyttämällä omaisuuttaan samalla tavalla.

127    Kantaja riitauttaa komission arvioinnin, jonka mukaan se käyttää vanhan HelB:n omaisuutta samalla tavoin kuin tämä. Väitteensä tueksi kantaja esittää, että päätelmä perustuu puutteellisiin tietoihin, että se oli tehnyt merkittäviä investointeja jatkaakseen vanhan HelB:n liiketoimintaa ja että useita toimenpiteitä oli toteutettu kyseisen liiketoiminnan integroimiseksi osaksi konsernia, johon se kuuluu.

128    Edellä 63 kohdassa kuitenkin jo todettiin, että toimenpiteet, joilla vanhan HelB:n liiketoiminta integroitiin osaksi konsernia, johon kantaja kuuluu, tai konsernin kantajan hyväksi toteuttamat investoinnit eivät ole osoitus liiketoimintastrategian muuttamisesta. Edellä 58–63 kohdasta ilmenee myös, ettei kantaja voi perustellusti väittää, että komissio olisi perustanut taloudellista jatkuvuutta koskevan arviointinsa puutteellisiin tietoihin.

129    Siltä osin kuin kantaja viittaa valtiontuesta SA.31550 (2012/C) (ex 2012/NN) jonka Saksa on myöntänyt Nürburgringille, 1.10.2014 annettuun komission päätökseen (EU) 2016/151 (EUVL 2016, L 34, s. 1) on lisäksi riittävää mainita, että komissio totesi kyseisessä päätöksessä, että ostajan noudattama taloudellinen logiikka oli ollut erilainen kuin myyjän, mainittuaan sitä ennen muun muassa, että osa toiminnoista oli lakkautettu, osa myyty ja osaa käytettiin eri tavalla. Komissio päätteli tästä, että harjoitetun liiketoiminnan laajuus oli huomattavan erilainen, mikä erottaa kyseisen tapauksen nyt esillä olevasta tapauksesta.

130    Edellä esitetyn perusteella väitteet, jotka koskevat vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiä koskevan transaktion taloudellista logiikkaa, on hylättävä.

5.     Omistajien henkilöllisyys

131    Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, ettei vanhan HelB:n liiketoiminnan myyneen Helsingin kaupungin ja kantajan välillä ollut mitään yhteyttä ja että ainoa myynnin aiheuttama muutos koski sitä oikeushenkilöä, jolle uusi HelB kuuluu.

132    Tältä osin kantaja moittii komissiota siitä, ettei se ottanut huomioon sitä, ettei luovutetun liiketoiminnan vanhan ja uuden omistajan välillä ole yhteyttä, kun se tutki yhtäältä vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntihintaa ja toisaalta kyseisen luovutuksen tarkoitusta.

133    On selvää, että ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen omistajien henkilöllisyys on merkityksellinen tekijä, joka voidaan ottaa huomioon taloudellisen jatkuvuuden arvioinnissa (ks. edellä 54 kohta). Jos oletetaan, että kantaja pyrkii perusteluillaan väittämään, ettei tälle seikalle annettu riittävää painoarvoa komission kokonaisarvioinnissa, on riittävää todeta, ettei tällaisella seikalla voi olla ratkaisevaa merkitystä, kun otetaan huomioon muut komission huomioon ottamat tekijät. Lisäksi edellä 93 kohdassa todettiin jo, ettei se, että kauppa toteutettiin kahden itsenäisen yksikön välillä, voi sellaisenaan osoittaa, että kantajan vanhan HelB:n liiketoiminnan hankinnasta maksama hinta oli markkinaehtoinen.

134    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantaja ei voi perustellusti väittää, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että vanhan ja uuden HelB:n välillä oli taloudellinen jatkuvuus ja että uusi HelB hyötyi edelleen vanhan HelB:n liiketoiminnan hyväksi riidanalaisilla toimenpiteillä myönnetystä valtiontuesta. On myös lisättävä, ettei sillä kantajan mainitsemalla seikalla, että kyseessä oleva tuki oli vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntiajankohtana käytetty loppuun kyseisen yhtiön tappiollisuuden vuoksi, ole mitään merkitystä, koska tuki oli hyödyttänyt vanhan HelB:n liiketoimintaa ja koska kantaja on todetun taloudellisen jatkuvuuden vuoksi säilyttänyt siitä saadun hyödyn.

135    Kaikesta edellä esitetystä seuraa myös, ettei kantaja voi perustellusti väittää, että komission tavoite olisi ollut muu kuin sen kilpailun vääristymisen poistaminen, joka aiheutui mainittuna tukena saadusta kilpailuedusta.

136    Toinen kanneperuste on siten hylättävä tarvitsematta lausua komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, jonka mukaan kyseinen kanneperuste ei ole riittävän selkeä.

D       Kolmas kanneperuste siltä osin kuin se koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

137    Aluksi on muistutettava, että SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätty perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Päätöksen perusteluissa toistetaan näet virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä. Väitteet ja argumentit, joilla pyritään riitauttamaan toimen asiasisällön oikeellisuus, ovat näin ollen merkityksettömiä perustelujen puuttumista tai niiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä (ks. tuomio 18.6.2015, Ipatau v. neuvosto, C‑535/14 P, EU:C:2015:407, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

138    Kantaja on esittänyt kolmannen kanneperusteensa tueksi perusteluja, joista suurin osa koskee komission taloudellisesta jatkuvuudesta vanhan ja uuden HelB:n välillä tekemän arvioinnin paikkansapitävyyttä. Se on itse myöntänyt vastauskirjelmässään, että kyseiset perustelut ovat osittain päällekkäisiä ilmeistä arviointivirhettä koskevan toisen kanneperusteen kanssa. Kyseiset perustelut, jotka tutkitaan toisen kanneperusteen yhteydessä, ovat tehottomia siltä osin kuin ne on esitetty kolmannen kanneperusteen tueksi.

139    Muilta osin kantaja väittää Suomen tasavallan tukemana, että komission analyysi luovutushinnasta perustuu epämääräisiin oletuksiin ja ilmaisuihin. Niiden mukaan komissio kyseenalaistaa erityisesti tietyt kolmessa luovutushinnan arviointia koskevassa menetelmässä käytetyt tiedot esittämättä analyysilleen riittäviä perusteluja. Se, ettei komissio esittänyt omaa arviotaan vanhan HelB:n liiketoiminnan oikeasta markkina-arvosta, merkitsee niiden mukaan myös perustelujen puutteellisuutta. Komission päätelmiä valtiontukisäännöstön kiertämistä koskevasta tavoitteesta ja liiketoiminnan jatkamisesta ilman merkittäviä eroja ei myöskään ole niiden mukaan perusteltu riittävästi.

140    Komissio vaatii Nobinan tukemana, että kolmas kanneperuste on hylättävä osittain tehottomana ja osittain perusteettomana.

141    On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riitautetun toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 25.7.2018, komissio v. Espanja ym., C‑128/16 P, EU:C:2018:591, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142    On mainittava, että kantaja väittää pääasiallisesti, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittämättömät siltä osin kuin päätöksessä arvioidaan taloudellista jatkuvuutta luovutushintaan sekä luovutustoimen laajuuteen, ajoitukseen ja taloudelliseen logiikkaan liittyvien arviointiperusteiden kannalta.

143    Tältä osin kantaja riitauttaa epämääräisten ja hypoteettisten ilmaisujen käyttämistä koskevilla väitteillään todellisuudessa sen, ettei komissio esittänyt omaa selkeää ja yksiselitteistä arviotaan vanhan HelB:n liiketoiminnan markkinahinnasta eikä erityisesti kertoimia, joita kyseisen hinnan arvioimiseksi käytetyissä eri menetelmissä olisi sen mielestä pitänyt soveltaa. Tällainen väite liittyy riidanalaisen päätöksen asiasisällön oikeellisuuteen. Niinpä se on edellä 137 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tehoton SEUT 296 artiklan toisen kohdan rikkomisen toteennäyttämiseksi. Joka tapauksessa kyseinen väite hylättiin edellä 87 kohdassa sillä perusteella, ettei komissiolla ollut velvollisuutta määrittää itse vanhan HelB:n liiketoiminnalle markkinahintaa vastaavaa myyntihintaa eikä esittää luotettavaa arviota kyseisestä hinnasta vaan se saattoi tyytyä osoittamaan, ettei sitä, että myyntihinta kuvasti markkinahintaa, ollut näytetty toteen.

144    Tässä mielessä nyt käsiteltävä asia eroaa 18.12.2008 annettuun tuomioon Componenta v. komissio (T‑455/05, ei julkaistu, EU:T:2008:597), johon kantaja vetoaa, johtaneesta asiasta. Kyseisessä asiassa todettu perustelujen puutteellisuus johtui nimittäin siitä, että komissio, joka käytti hypoteettisia muotoiluja, ei ollut täsmentänyt selvästi, millä perusteella se oli päätellyt kansallisten viranomaisten kiinteistösijoitusyhtiöltä hankkimien maa-alueiden hinnan yliarvostuksen määrän, jolla oli ratkaiseva merkitys tuen olemassaolon toteamisessa ja sen määrän yksilöimisessä.

145    Muilta osin kantaja tyytyy esittämään yleisiä väitteitä, joiden mukaan päätöstä ei ollut perusteltu riittävästi. On kuitenkin todettava, että kantaja voi edellä 84, 100, 104, 107, 112, 116, 117 ja 126 kohdassa mainittujen perustelujen ansiosta saada selville syyt, joihin komissio nojautui katsoessaan, että kun otetaan huomioon muun muassa luovutushintaan sekä transaktion laajuuteen, ajoitukseen ja taloudelliseen logiikkaan liittyvät arviointiperusteet, vanhan ja uuden HelB:n välillä oli katsottava olevan taloudellinen jatkuvuus. Perustelujen ansiosta unionin yleisellä tuomioistuimella on myös käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä.

146    Edellä mainitun perusteella kolmas kanneperuste on hylättävä.

E       Neljäs kanneperuste siltä osin kuin se koskee pääasiallisesti luottamuksensuojan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

147    Yhtäältä kantaja väittää Suomen tasavallan tukemana, että riidanalainen päätös on luottamuksensuojan periaatteen vastainen siitä syystä, että kantaja saattoi aloittamispäätöksen ja sen, ettei komissio laajentanut menettelyä saatuaan tiedon vanhan HelB:n liiketoiminnan luovutuksesta, perusteella perustellusti katsoa, että muodollinen tutkintamenettely ei koskenut sitä. Kyseinen päätös on kantajan mukaan täsmällinen tieto, joka synnytti sille perusteltuja odotuksia.

148    Toisaalta kantaja katsoo, että koska vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntihinta on markkinaehtoinen, velvollisuus periä takaisin 54 231 850 euron suuruiseksi vahvistettu määrä on suhteellisuusperiaatteen vastainen. Palautettava määrä nimittäin ylittää sen, mikä on tarpeen perusteettoman kilpailuedun poistamiseksi. Erityisesti tuen takaisinperinnällä vanhalta HelB:ltä loukataan kyseistä periaatetta, koska takaisinperittävä määrä ylittää myyntihinnan. Kantaja väittää myös, että jos myyntihintaa ei pidetä markkinaehtoisena, takaisinperintä siltä itseltään on suhteetonta siltä osin kuin vaadittava määrä ylittää kantajan maksaman hinnan ja vanhan HelB:n oikean markkina-arvon välisen erotuksen. Kantaja lisää, että vaikka maksetun hinnan ja komission arvioiman markkinahinnan välinen erotus on nyt käsiteltävässä tapauksessa yhdestä kahteen miljoonaa euroa, sitä vaaditaan maksamaan takaisin yli 54 miljoonaa euroa korkoineen, mikä on absurdi lopputulos. Se moittii komissiota myös siitä, ettei tämä ole osoittanut, missä määrin riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuva valtiontuki oli siirtynyt sille.

149    Komissio väittää Nobinan tukemana, että nämä väitteet on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomina.

150    Luottamuksensuojan periaatteen väitetyn loukkaamisen osalta on ensinnäkin mainittava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää, että unionin toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet asianomaiselle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka on saatu toimivaltaiselta ja luotettavalta taholta. Kyseinen oikeus on nimittäin jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin, elin tai laitos on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluita synnyttänyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu tiedoksi, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot (ks. tuomio 5.3.2019, Eesti Pagar, C‑349/17, EU:C:2019:172, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151    Nyt käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta, että aloittamispäätöstä ja muodollisen tutkintamenettelyn laajentamatta jättämistä ei voida rinnastaa komission kantajalle antamiin ”täsmällisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin vakuutteluihin”. Komissio ei nimittäin ole missään vaiheessa ilmoittanut kantajalle, ettei tutkintamenettely koske sitä.

152    Niinpä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva väite on hylättävä perusteettomana.

153    Toiseksi suhteellisuusperiaatteen väitetyn loukkaamisen osalta on aluksi todettava, että komissio mainitsi riidanalaisen päätöksen 272 perustelukappaleessa, että kyseessä oleva tuki oli perittävä takaisin kantajalta. Komissio väitti istunnossa, että kyseisen päätöksen 272 perustelukappale oli virheellinen. Tältä osin on muistutettava, että päätöksen tiettyä kohtaa on tulkittava koko päätöksen asiayhteydessä (ks. tuomio 11.11.2021, Autostrada Wielkopolska v. komissio ja Puola, C‑933/19 P, EU:C:2021:905, 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Nyt käsiteltävässä asiassa sekä riidanalaisen päätöksen päätösosan 2 artiklan 2 kohdassa että sen 257 ja 268 perustelukappaleessa täsmennetään, että velvollisuus maksaa kyseinen tuki takaisin on laajennettava koskemaan uutta HelB:tä. On myös mainittava, että komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen 214 ja 216 perustelukappaleessa ennen taloudellisen jatkuvuuden tarkastelua, että takaisinperintävelvollisuus voidaan laajentaa koskemaan uutta yritystä taloudellisen jatkuvuuden vuoksi ja että jos taloudellinen jatkuvuus todetaan nyt käsiteltävässä tapauksessa, se tuki, jota ei voida periä takaisin vanhalta HelB:ltä, voidaan periä takaisin kantajalta. Vaikka riidanalaisen päätöksen 272 perustelukappaleeseen sisältyvä virhe onkin valitettava, se ei saata kyseenalaiseksi sitä, että komissio tarkoitti kyseisellä päätöksellä ainoastaan laajentaa takaisinperintävelvollisuuden koskemaan myös kantajaa eikä halunnut korvata vanhan HelB:n takaisinmaksuvelvollisuutta kantajan takaisinmaksuvelvollisuudella.

154    Tämän jälkeen on mainittava, että suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin toimielinten toimilla ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 17.5.1984, Denkavit Nederland, 15/83, EU:C:1984:183, 25 kohta ja tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö), C‑611/17, EU:C:2019:332, 55 kohta).

155    Oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on johdonmukainen seuraus siitä, että se on todettu sääntöjenvastaiseksi, ja tuen takaisin perimisellä pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne. Tämä tavoite saavutetaan heti, kun tuensaaja eli ne yritykset, jotka tuista ovat tosiasiallisesti hyötyneet, ovat palauttaneet ne tarvittaessa viivästyskorkoineen. Tämän palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun, ja valtiontuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu (ks. tuomio 1.10.2015, Electrabel ja Dunamenti Erőmű v. komissio, C‑357/14 P, EU:C:2015:642, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällaisen tuen takaisin perimistä aiemman tilanteen palauttamiseksi ei lähtökohtaisesti voida pitää valtiontukia koskevien EUT-sopimuksen määräysten tavoitteisiin nähden suhteettomana toimenpiteenä (ks. tuomio 21.12.2016, komissio v. Aer Lingus ja Ryanair Designated Activity, C‑164/15 P ja C‑165/15 P, EU:C:2016:990, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156    Ensinnäkin edellä 155 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei kantaja voi perustellusti väittää, että riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvan valtiontuen takaisinperintävelvollisuuden pitäisi rajoittua riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklassa yksilöityä tuen määrää ja sen korkoja pienempään määrään, koska muutoin loukattaisiin suhteellisuusperiaatetta.

157    Tässä yhteydessä on katsottava, että kytkös, jonka kantaja tekee takaisinperittävän määrän ja vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntihinnan tai sen markkinahinnan välillä, johtuu kyseessä olevan tuen luonnetta koskevasta sekaannuksesta. On nimittäin muistutettava, että takaisinperittäväksi määrätty tuki ei muodostunut vanhan HelB:n liiketoiminnan myynnistä markkinahintaa alempaan hintaan vaan eri lainojen myöntämisestä vanhalle HelB:lle. Tältä osin komissio ei tutkinut vanhan HelB:n liiketoiminnan myyntihintaa osoittaakseen valtiontuen mahdollisen olemassaolon vaan arvioidakseen vanhan HelB:n ja kantajan välistä taloudellista jatkuvuutta.

158    Siltä osin kuin kantajan väitteet perustuvat oletukseen siitä, että vanhan HelB:n liiketoiminta hankittiin markkinahinnalla, on lisäksi muistutettava, että edellä 115 kohdassa todettiin, että komissio oli perustellusti katsonut, ettei myyntihinta ilmentänyt asianmukaisesti markkinahintaa.

159    Toiseksi on mainittava, että toisin kuin kantaja väittää, komissiolla ei ollut velvollisuutta määrittää, miltä osin riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuva tuki oli perittävä takaisin siltä. Suomen tasavallan, jolle riidanalainen päätös on osoitettu, tehtävänä on nimittäin niiden toimenpiteiden puitteissa, jotka sen on SEUT 288 artiklan nojalla toteutettava maksettavien määrien perimiseksi tosiasiallisesti takaisin, periä kyseessä oleva tuki takaisin ensisijaisesti vanhalta HelB:ltä ja toissijaisesti kantajalta.

160    Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva väite on siten hylättävä perusteettomana.

161    Tästä seuraa, että neljäs kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana tarvitsematta lausua komission kannekirjelmän tiettyjen liitteiden ja kantajan asiakirja-aineistoon liittämien todisteiden osalta esittämistä oikeudenkäyntiväitteistä, jotka perustuvat siihen, ettei niitä ollut käännetty oikeudenkäyntikielelle tai että ne ovat riidanalaista päätöstä myöhäisempiä.

 Oikeudenkäyntikulut

162    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien, sekä Nobinan oikeudenkäyntikulut näiden esittämien vaatimusten mukaisesti.

163    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Niinpä Suomen tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Helsingin Bussiliikenne Oy vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien, sekä Nobina Oy:n ja Nobina AB:n oikeudenkäyntikulut.

3)      Suomen tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Papasavvas

Marcoulli

Schwarcz

Iliopoulos

 

      Norkus

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä syyskuuta 2022.

E. Coulon

 

A. Marcoulli

kirjaaja

 

puheenjohtaja


*      Oikeudenkäyntikieli: suomi.


1      Tämä tuomio julkaistaan otteina.