UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
25 päivänä kesäkuuta 2020 (*)
EU-tavaramerkki – Hakemus kuviomerkin Credit24 rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta
Asiassa T‑651/19,
Brands Up OÜ, kotipaikka Tallinna (Viro), edustajanaan asianajaja M. Welin,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään V. Ruzek,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n toisen valituslautakunnan 16.7.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 465/2019-2), joka koskee hakemusta kuviomerkin Credit24 rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit U. Öberg (esittelevä tuomari) ja O. Spineanu-Matei,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.9.2019 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.12.2019 jätetyn vastauskirjelmän,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisestä ilmoitettiin, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Brands Up OÜ jätti 10.8.2018 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) EU-tavaramerkin rekisteröimistä koskevan hakemuksen Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä tehdyn rajauksen jälkeen tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 36 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Vakuutuspalvelut; rahoituspalvelut; rahatoimiin liittyvät palvelut; kiinteistöpalvelut; lainananto; rahanlainauspalvelut; luottokortti- ja pankkikorttipalvelut; ennalta maksettujen korttien ja arvoseteleiden tarjoaminen; rahataloudelliset arviointipalvelut; rahatalouteen ja raha-asioihin liittyvät palvelut ja pankkitoiminta; tallelokeropalvelut; varainkeruu ja taloudellinen sponsorointi; ja edellä mainittuihin tähän luokkaan sisältyviin palveluihin liittyvä neuvonta, konsultointi ja tiedotus”.
4 Tutkija ilmoitti kantajalle 31.8.2018 päivätyllä kirjeellä, että merkkiä ei voida rekisteröidä EU-tavaramerkiksi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan perusteella mitään edellä 3 kohdassa mainittuja palveluja varten sillä perusteella, että merkki on kuvaileva ja että siltä puuttuu erottamiskyky.
5 Kantaja esitti 31.10.2018 asiasta huomautuksensa, joissa se olennaisilta osin ilmoitti olevansa eri mieltä tutkijan kanssa.
6 Tutkija hylkäsi 20.12.2018 tekemällään päätöksellä hakemuksen haetun kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan sekä mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdan perusteella.
7 Kantaja teki tutkijan päätöksestä 20.2.2019 valituksen EUIPO:ssa asetuksen 2017/1001 66–71 artiklan nojalla.
8 EUIPO:n toinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 16.7.2019 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla sillä perusteella, että haettu tavaramerkki kuvailee kyseessä olevia palveluja ja että siltä puuttuu erottamiskyky. Se katsoi olennaisilta osin ensinnäkin yhtäältä, että mainitussa tavaramerkissä käytetty sana ”credit” ja luku 24 muodostavat yhdistelmän kyseisen merkin kattamia palveluja, jotka liittyvät luottorahoitukseen ja ovat jatkuvasti saatavilla, kuvailevista osatekijöistä, ja toisaalta, että kyseisen tavaramerkin kuvioelementit ovat melko tavanomaisia eivätkä voineet horjuttaa näkemystä merkin kuvailevuudesta. Koska samalla tavaramerkillä kuvaillaan suoraan kyseisiä palveluja, se lisäsi, että merkiltä myös puuttuu erottamiskyky. Lopuksi valituslautakunta jätti tutkimatta asetuksen 2017/1001 7 artiklan 3 kohdan rikkomista koskevan perusteen sillä perusteella, että se oli esitetty ensimmäisen kerran valituslautakunnassa, ja totesi, että se oli joka tapauksessa oikeudellisesti täysin perusteeton, koska kantaja ei ollut näyttänyt toteen, että kyseinen tavaramerkki oli tullut käyttämisen perusteella erottamiskykyiseksi siinä osassa unionia, jossa siltä alun perin puuttui erottamiskyky.
Asianosaisten vaatimukset
9 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– rekisteröi kyseisen kuviomerkin EU-tavaramerkiksi
– määrää EUIPO:n tutkijan 20.12.2018 tekemän päätöksen sivulta 1 poistettavaksi sanan ”kyseenalainen”
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Toisen ja kolmannen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
11 Kantaja vaatii toisella vaatimuksellaan unionin yleistä tuomioistuinta rekisteröimään haetun tavaramerkin. Kolmannella vaatimuksellaan kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta määräämään, että EUIPO:n tutkijan 20.12.2018 tekemän päätöksen sivulta 1 on poistettava sana ”kyseenalainen”. Toisin kuin tutkija esittää, kantaja ei oman näkemyksensä mukaan ole koskaan käyttänyt tällaista ilmaisua tavaramerkkinsä kuvailemiseen, joten EUIPO on ilmaissut itseään sopimattomasti.
12 EUIPO esittää, että kantajan toinen vaatimus on jätettävä tutkimatta, mutta ei lausu kantajan kolmannen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta.
13 Kantajan toisen vaatimuksen osalta on todettava, että vaatimuksella, jolla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin rekisteröisi haetun tavaramerkin, pyritään todellisuudessa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin muuttaa riidanalaista päätöstä asetuksen 2017/1001 72 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tekemällä päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä mainitun asetuksen säännösten mukaisesti. Toimivaltaiset EUIPO:n elimet eivät kuitenkaan tee virallista päätöstä, jolla EU-tavaramerkin rekisteröinti todettaisiin ja johon voitaisiin hakea muutosta. Valituslautakunnalla ei näin ollen ole toimivaltaa tutkia vaatimusta, jossa vaaditaan, että se rekisteröi EU-tavaramerkin. Näin ollen myöskään unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole tutkia muuttamisvaatimusta, jossa sitä vaaditaan muuttamaan valituslautakunnan päätös tällaiseksi (ks. tuomio 28.11.2013, Vitaminaqua v. SMHV – Energy Brands (vitaminaqua), T‑410/12, ei julkaistu, EU:T:2013:615, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
14 Kantajan kolmannen vaatimuksen osalta on muistutettava yhtäältä, että unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole määrätä EUIPO:ta toimimaan tietyllä tavalla, vaan tämän on tehtävä johtopäätökset unionin tuomioistuinten tuomioiden tuomiolauselman ja perustelujen perusteella (ks. tuomio 11.7.2007, El Corte Inglés v. SMHV – Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), T‑443/05, EU:T:2007:219, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta asetuksen 2017/1001 72 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kanteen perusteena voi olla valituslautakuntien päätösten lainmukaisuus ja että kanteessa voidaan vaatia näiden päätösten kumoamista tai muuttamista. Unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa tutkia muuttamisvaatimus on siten arvioitava valituslautakunnalle myönnetyn toimivallan valossa (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2016, Raimund Schmitt Verpachtungsgesellschaft v. EUIPO (Brauwelt), T‑56/15, EU:T:2016:618, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15 Asetuksen 2017/1001 71 artiklan 1 kohdan mukaan valituslautakunnalla ei ole nyt käsiteltävässä tapauksessa toimivaltaa päättää ilmaisun ”kyseenalainen” poistamisesta EUIPO:n tutkijan 20.12.2018 tekemän päätöksen sivulta 1. Näin ollen myöskään unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole tutkia muuttamisvaatimusta, jossa sitä vaaditaan muuttamaan mainittua EUIPO:n tutkijan päätöstä tällä tavoin.
16 Niinpä kantajan toinen ja kolmas vaatimus on jätettävä tutkimatta.
Asiakysymys
17 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista, toinen mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista ja kolmas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja ”oikeuskäytännön yhtenäisyyden” periaatteen loukkaamista viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitetun erottamiskyvyn arvioimisen osalta.
18 Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista koskevan ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se katsoi, että haettu tavaramerkki oli kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla kuvaileva.
19 Kantaja katsoo ensinnäkin, että sana ”credit” ei liity suoraan haetun tavaramerkin kattamiin palveluihin, koska kyseessä on englannin kielen sana, jolla ei ole mitään merkityssisältöä millään muulla kielellä ja jolla voi myös englannin kielessä olla monia merkityssisältöjä, joten valituslautakunta rajoitti sen merkityssisällön virheellisesti ainoastaan ”luottoon” tai ”lainaan”.
20 Lisäksi kantaja katsoo, ettei sana ”credit” kuvaile kaikkia haetun tavaramerkin kattamia palveluja, sillä niihin sisältyy useita toimintoja, jotka eivät liity suoranaisesti luotonantopalveluihin, kuten kiinteistöpalvelut tai tallelokeropalvelut.
21 Toiseksi kantaja katsoo, ettei kohdeyleisö automaattisesti miellä luvun 24 tarkoittavan haetun tavaramerkin kattamien palvelujen ympärivuorokautista saatavuutta, vaan se voi sen sijaan viitata moneen eri asiaan.
22 Kolmanneksi kantaja väittää, että sanan ”credit” ja luvun 24 yhdistelmä on epätavallinen, poikkeaa kielioppisäännöistä eikä ole yleisessä käytössä, joten haetulla tavaramerkillä voidaan yksilöidä kyseessä olevat palvelut.
23 Neljänneksi kantaja vetoaa siihen, että edellinen versio samasta merkistä rekisteröitiin EU-tavaramerkiksi vuonna 2007 numerolla 005444526, ja United Kingdom Intellectual Property Officen (Yhdistyneen kuningaskunnan teollisoikeuksien virasto) 28.12.2018 tekemään kansalliseen päätökseen, jolla kantajan kuviomerkki ja sanamerkki ”CREDIT24” rekisteröitiin samoja luokkaan 36 kuuluvia palveluja varten.
24 EUIPO riitauttaa kantajan väitteet.
25 Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan rekisteröimättä on jätettävä tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia. Lisäksi mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että kyseisen artiklan 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa Euroopan unionia.
26 Merkit tai merkinnät, joilla voidaan elinkeinotoiminnassa kuvata sen tavaran tai palvelun ominaisuuksia, jolle rekisteröintiä on haettu, ovat asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan sellaisia merkkejä, jotka eivät kykene täyttämään tavaramerkille asetettua keskeistä tehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun kaupallista alkuperää niin, että kuluttaja voi myöhempiä hankintoja tehdessään hankkia lisää kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita tai palveluita, jos hän on pitänyt niitä hyvinä, tai valita jonkin toisen tavaran tai palvelun, jos hän ei ole ollut tyytyväinen niihin (tuomio 17.9.2019, TrekStor v. EUIPO (Theatre), T‑399/18, ei julkaistu, EU:T:2019:612, 16 kohta).
27 Kun asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kielletään tällaisten merkkien tai merkintöjen rekisteröiminen EU-tavaramerkiksi, sillä tavoitellaan yleistä etua, joka edellyttää, että kaikki voivat vapaasti käyttää merkkejä tai ilmauksia, joilla kuvaillaan niiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä haetaan. Tällä säännöksellä estetään siten se, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää tällaisia merkkejä tai ilmauksia sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi (ks. tuomio 23.10.2003, SMHV v. Wrigley, C‑191/01 P, EU:C:2003:579, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Tästä seuraa, että jotta merkki kuuluisi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan, sen ja kyseisten tavaroiden tai palvelujen välillä on oltava riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita, että merkillä kuvaillaan kyseessä olevia tavaroita tai palveluja tai niiden tiettyä ominaisuutta. Merkin kuvailevuutta voidaan siten arvioida ainoastaan yhtäältä suhteessa kyseisiin tavaroihin tai palveluihin ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin (ks. tuomio 25.10.2005, Peek & Cloppenburg v. SMHV (Cloppenburg), T‑379/03, EU:T:2005:373, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Kantajan ensimmäistä kanneperustetta on tarkasteltava edellä mainittujen periaatteiden valossa.
30 Nyt käsiteltävässä tapauksessa valituslautakunta katsoi kohdeyleisön osalta riidanalaisen päätöksen 14 ja 15 kohdassa olennaisilta osin, että haetun tavaramerkin kattamat palvelut on suunnattu sekä suurelle yleisölle että ammattilaisille, joiden tarkkaavaisuustaso on korkea. Kantaja ei sitä paitsi ole kyseenalaistanut tätä päätelmää.
31 Lisäksi on todettava, että valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 16–23 kohdassa merkin kuvailevuutta koskevan arviointinsa yhteydessä, että sanalla ”credit” ja luvulla 24, joista haettu tavaramerkki muodostuu, kuvaillaan kummallakin kyseessä olevia palveluja siten, että mainitulla sanalla yhtäältä viitataan kohdeyleisön kannalta luottorahoituspalveluihin ja mainitulla luvulla toisaalta siihen, että kyseiset palvelut ovat ympärivuorokautisesti saatavilla. Tuloksena oli valituslautakunnan mukaan kahden kuvailevan osatekijän yhdistelmä, joka siten itsekin oli kuvaileva. Se lisäsi mainitun päätöksen 24 kohdassa, että haetun tavaramerkin yksinkertaiset kuvioelementit eivät vie kohdeyleisön huomiota pois sen sanaosan välittämästä kuvailevasta viestistä. Se päätteli tästä, että mainittu tavaramerkki kuvaili rekisteröintihakemuksessa tarkoitettuja palveluja asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
32 Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamiseksi on siten tutkittava, onko haetun tavaramerkin ja sen kattamien palvelujen välillä kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna riittävän suora ja konkreettinen yhteys.
33 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa haettu tavaramerkki on moniosainen tavaramerkki, joka muodostuu yhtäältä sanan ”credit” ja luvun 24 yhdistelmästä ja toisaalta kuvioelementeistä, jotka muodostuvat kyseisen sanan valkoisesta kirjasintyypistä ja kyseisen luvun punaisesta kirjasintyypistä harmaalla taustalla.
34 Valituslautakunta katsoi ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa sanan ”credit” osalta, että mainitulla sanalla on sama merkitys englannin, ranskan ja romanian kielessä, joissa se yhdistetään luottorahoituksen käsitteeseen. Lisäksi se katsoi, että sanalla on samankaltainen merkitys koko unionin englanninkieliselle kohdeyleisölle ja että se, ettei sen oikeinkirjoitus ole täysin asianmukainen, ei ole omiaan vaikeuttamaan sanan ymmärtämistä.
35 Nämä valituslautakunnan arvioinnit on vahvistettava. Vaikka sanaan ”credit” voidaan liittää useita eri merkityssisältöjä, kuten kantaja väittää, sillä on yleensä englannin kielessä ja valtaosassa unionin kielistä sama merkityssisältö eli sillä kuvataan toimea, jolla asiamies, laitos tai muu yksikkö antaa jonkun muun käyttöön rahasumman lainan muodossa.
36 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa se, että sanaa ”credit” ei lausuta eikä kirjoiteta samalla tavalla kuin ranskan kielen sanaa ”crédit”, ei voi olla esteenä sille, että kohdeyleisön ranskankielinen osa yhdistää sen luottorahoituksen käsitteeseen. Graafista eroa, joka muodostuu siitä, että haetussa merkissä on ”e” eikä ”é”, ei nimittäin voida havaita foneettisesti, eli sanat ”credit” ja ”crédit” lausutaan lähes samalla tavalla.
37 Lisäksi olettamana on merkin ymmärtäminen, jos merkkiä haetaan alueelle, jolla merkissä käytetty kieli on alueen väestön äidinkieli, ja merkin ymmärtäminen on näytettävä toteen alueilla, joilla asianomainen kieli ei ole kyseisen väestön äidinkieli, paitsi jos osoitetaan, että kohdeyleisö näillä alueilla osaa merkissä käytettyä kieltä riittävästi. Käsiteltävän tapauksen tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kuluttajien Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Maltalla, joissa englanti on virallinen kieli, saatettiin siis olettaa ymmärtävän sanan ”credit” merkityksen.
38 On todettu, että suuri osa unionin kuluttajista tuntee englannin kielen perussanaston (ks. vastaavasti tuomio 13.10.2009, Deutsche Rockwool Mineralwoll v. SMHV – Redrock Construction (REDROCK), T‑146/08, ei julkaistu, EU:T:2009:398, 53 kohta) ja että voidaan katsoa, etteivät jotkin englanninkieliset sanat tai osa niiden merkityksistä kuulu tällaiseen perussanastoon (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, Junited Autoglas Deutschland v. SMHV – Belron Hungary (United Autoglas), T‑297/13, ei julkaistu, EU:T:2014:893, 32 ja 42 kohta). On kuitenkin mainittava, että englanninkielinen sana ”credit” ja sen merkitys nyt käsiteltävässä tapauksessa kuuluvat tähän perussanastoon ja että suuri osa unionin kuluttajista voi siten ymmärtää ne.
39 Tästä seuraa, että sanan ”credit” merkityksen ymmärtää ainakin kohdeyleisön englanninkielinen osa eli kuluttajat Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Maltalla ja englannin kielen perussanaston hallitseva osa eli muun muassa kuluttajat Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Kyproksella, sekä nyt käsiteltävässä tapauksessa myös ranskankieliset ja romaniankieliset kuluttajat, koska kyseisen sanan merkitys on myös ranskan ja romanian kielessä ”luotto”.
40 Joka tapauksessa on riittävää, että tavaramerkki kuvailee kyseessä olevia palveluja osassa unionin aluetta, jotta sen rekisteröinti voidaan evätä asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.
41 Kantajan mukaan valituslautakunnan päättely on ristiriitainen yhtäältä siltä osin kuin se käytti riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa ilmaisua ”ainakin” luetellakseen ne kielet ja maat, joissa sanalta ”credit” tai haetulta tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky, ja totesi, että sanalta ”credit” puuttuu erottamiskyky englantia, ranskaa ja romaniaa puhuvan kohdeyleisön kannalta, ja toisaalta siltä osin kuin se vahvisti mainitun päätöksen 40 kohdassa, ettei kyseiseltä tavaramerkiltä alun perin puuttunut erottamiskykyä Ranskassa ja Romaniassa. Kyseinen väite ei voi kuitenkaan menestyä, koska englanninkielinen kohdeyleisö ymmärtää mainitun sanan merkityksen, kuten edellä 39 kohdassa todettiin, ja koska – kuten EUIPO muistuttaa – on riittävää, että kyseinen tavaramerkki on kuvaileva osassa unionia, jotta hylkäysperustetta voidaan soveltaa asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Valituslautakunnan päättelyssä ei myöskään voida havaita ristiriitaa yhtäältä siltä osin kuin se päätteli perustellusti – kuten edellä 39 kohdassa todettiin –, että kyseinen sana kuvailee kyseessä olevan tavaramerkin kattamia palveluja ranskalaisen ja romanialaisen yleisön kannalta, ja toisaalta siltä osin kuin näiden maiden yleisöä ei alun perin ollut lueteltu.
42 Koska edellä esitetystä ilmenee, että kohdeyleisö saattoi – merkittävässä osassa unionin aluetta – yhdistää sanan ”credit” suoraan rekisteröintihakemuksessa tarkoitettuihin palveluihin, valituslautakunnalla ei siten ollut velvollisuutta ilmoittaa tyhjentävästi, millä kielillä ja millä unionin alueilla mainittua sanaa oli pidettävä kuvailevana.
43 Ei myöskään ole tarpeen, että merkkiä, josta haettu tavaramerkki muodostuu, todella käytetään kuvailemaan palveluja, joita varten rekisteröintiä on haettu, tai näiden palveluiden ominaisuuksia. Riittää, että ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä voidaan kohdeyleisön näkökulmasta liittää kyseisten palvelujen ominaisuuksiin (tuomio 19.12.2019, Nosio v. EUIPO (BIANCOFINO), T‑54/19, ei julkaistu, EU:T:2019:893, 41 kohta).
44 On kuitenkin todettava, kuten valituslautakunta mainitsi riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa, että kaikki haetun tavaramerkin kattamat palvelut voivat liittyä tai kytkeytyä luotonantotoimeen. Ei nimittäin ole epäilystäkään siitä, että ”kiinteistöpalvelut” tai ”varainkeruu ja taloudellinen sponsorointi” liittyvät luotonanto- tai rahoitustoimiin.
45 Näin ollen ainakin yksi sanan ”credit” mahdollisista merkityksistä voi kohdeyleisön näkökulmasta yhdistyä haetun tavaramerkin kattamiin palveluihin.
46 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kohdeyleisö mieltää sanan ”credit” erikseen tarkasteltuna siten, että sillä kuvaillaan haetun tavaramerkin kattamien palvelujen luonnetta eli luottorahoitustoimia.
47 Toiseksi on mainittava luvun 24 osalta, että valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, että kohdeyleisö ymmärtää kyseisen luvun välittömästi viittauksena lyhenteeseen ”24h/24h” ja siten ilmaisuna haetun tavaramerkin kattamien palvelujen saatavuudesta.
48 Tämä valituslautakunnan arviointi on vahvistettava. Lukua 24 käytetään yleisesti sekä alan ammattipiireissä että yleiskielessä lyhenteenä ilmaisulle ”24h/24h” eli ajallisen saatavuuden ilmauksena. Lisäksi on mainittava, että kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, oikeuskäytännön mukaan kyseinen luku voidaan ymmärtää 24 tunnin eli ympärivuorokautisuuden – 24h/24h – vakiintuneena lyhenteenä (ks. tuomio 3.9.2015, iNET24 Holding v. SMHV (IDIRECT24), T‑225/14, ei julkaistu, EU:T:2015:585, 56 kohta).
49 Nyt käsiteltävässä tapauksessa kohdeyleisö, joka muodostuu sekä suuresta yleisöstä että ammattilaisista, voi siis yhdistää luvun 24 viittaukseen haetun tavaramerkin kattamien palvelujen ajallisesta saatavuudesta. Näin ollen valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 16 kohdassa perustellusti, että mainittu luku oli lyhenne 24 tunnista ja ilmaisee, että kyseisellä tavaramerkillä markkinoitavat palvelut ovat ajallisesti keskeytyksettä saatavilla.
50 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että haetun tavaramerkin sanaosan muodostavat sana ”credit” ja luku ”24” viittaavat erikseen tarkasteltuna mainitun tavaramerkin kattamien palvelujen ominaisuuksiin siten, että ensimmäinen kertoo kyseisten palvelujen luonteesta ja toinen niiden ajallisesta saatavuudesta.
51 Kolmanneksi valituslautakunta katsoi ilmaisun ”Credit24” osalta, että se muodostuu kahden sellaisen osatekijän yhdistelmästä, joilla kuvaillaan haetun tavaramerkin kattamia palveluita, joten se kuvailee itse kyseisiä palveluja sisältämättä mitään epätavallista muunnelmaa. Valituslautakunta katsoi lisäksi, että mainitun tavaramerkin kuvioelementit olivat suhteellisen tavanomaisia ja vahvistivat kyseisen tavaramerkin sanaosan kuvailevuutta.
52 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että pelkkä sellaisten osien yhdistelmä, joista kukin kuvailee niiden tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä on haettu, on pääsääntöisesti itsekin mainittuja ominaisuuksia kuvaileva asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällainen yhdistelmä voi kuitenkin olla olematta samassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla kuvaileva, jos se luo vaikutelman, joka on riittävän kaukana edellä mainittujen osien yhdistelmän synnyttämästä vaikutelmasta (ks. tuomio 25.2.2010, Lancôme v. SMHV, C‑408/08 P, EU:C:2010:92, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Näin ollen tavaramerkki, joka koostuu sanasta, joka puolestaan muodostuu osista, jotka kaikki kuvailevat niiden tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä on haettu, itsekin kuvailee mainittuja ominaisuuksia, paitsi jos on olemassa havaittavissa oleva ero yhtäältä sanan ja toisaalta tämän sanan muodostavien osien pelkän summan välillä, mikä edellyttää sitä, että sen takia, että yhdistelmä on tavanomaisesta poikkeava mainittujen tavaroiden tai palvelujen osalta, sana luo vaikutelman, joka on riittävän kaukana siitä vaikutelmasta, joka syntyy kyseisen sanan muodostavien osien pelkästä yhdistelmästä, jolloin sana on enemmän kuin mainittujen osien summa (ks. tuomio 25.2.2010, Lancôme v. SMHV, C‑408/08 P, EU:C:2010:92, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tästä. Kuten edellä 50 kohdassa todettiin, ilmaisun ”credit24” kumpikin osatekijä kuvailee haetun tavaramerkin kattamia palveluja. Lisäksi on mainittava, että toisin kuin kantaja väittää, tällaisten kuvailevien sanojen yhdistelmä ei sisällä epätavallisia – erityisesti lauseopillisia tai semanttisia – muutoksia, jotka voisivat estää sen, että kohdeyleisö ymmärtää sen kyseessä olevien palvelujen kuvailuksi. Päinvastoin nämä osat on yhdistetty luonnollisesti ja loogisesti, koska luvulla 24 viitataan suoraan sanaan ”credit” ja täsmennetään tiettyjä sen ominaisuuksia.
55 Tästä seuraa, että haettuun tavaramerkkiin sisältyvä sanan ”credit” ja luvun 24 yhdistelmä itsessään kuvailee tavaramerkin kattamien palvelujen ominaisuuksia.
56 Neljänneksi oikeuskäytännön mukaan kyseessä olevan merkin kuvailevuuden arvioimisessa ratkaiseva kysymys on se, muuttavatko kuvioelementit kohdeyleisön näkökulmasta haetun tavaramerkin merkitystä suhteessa kyseessä oleviin tavaroihin ja palveluihin (tuomio 15.5.2014, Katjes Fassin v. SMHV (Yoghurt-Gums), T‑366/12, ei julkaistu, EU:T:2014:256, 30 kohta).
57 Tästä seuraa, että jos tavaramerkin sanaosa on kuvaileva, tavaramerkki on kokonaisuutena tarkasteltuna kuvaileva, jos sen graafiset osat eivät vie kohdeyleisön huomiota pois sanaosan välittämästä kuvailevasta viestistä (määräys 20.11.2015, Zitro IP v. SMHV (WORLD OF BINGO), T‑202/15, ei julkaistu, EU:T:2015:914, 22 kohta).
58 Nyt käsiteltävässä tapauksessa sana ”credit” ja luku 24, joista haetun tavaramerkin sanaosa muodostuu, on kirjoitettu erivärisillä kirjasintyypeillä siten, että mainittu sana on valkoisella ja mainittu luku on punaisella, molemmat tummanharmaata taustaa vasten.
59 On todettava, että kohdeyleisön kannalta valkoinen ja punainen väri ovat suhteellisen perinteisiä värejä ja että niiden esittäminen harmaata taustaa vasten ei ole erityisen silmiinpistävää. Lisäksi verrattain erottumattoman kirjasintyypin käyttämisen ja mielikuvituksellisten elementtien puuttumisen vaikutuksesta haetun tavaramerkin sanaosa on luonteeltaan hallitseva, mikä vahvistaa siitä saatavaa kuvailevaa vaikutelmaa.
60 Kun otetaan huomioon, että haetun tavaramerkin kuvioelementit ovat pelkistettyjä, on todettava, ettei niiden käyttäminen vaikuta kohdeyleisön näkökulmasta mainitun tavaramerkin merkityssisältöön suhteessa kyseessä oleviin palveluihin.
61 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa perustellusti, että haetulla tavaramerkillä oli riittävän läheinen yhteys kyseisiin luotonantopalveluihin, jotta se voi kuulua asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan.
62 Lisäksi on mainittava, että oikeuskäytännön mukaan unionin yleistä tuomioistuinta eivät sido ne kaksi päätöstä, joihin kantaja vetoaa, eli yhtäältä vuonna 2007 tehty päätös haetun tavaramerkin kanssa samankaltaisen merkin rekisteröimisestä EU-tavaramerkiksi ja toisaalta Yhdistyneen kuningaskunnan teollisoikeuksien viraston 28.12.2018 tekemä päätös, vaikka kyse olisikin kantajan esittämällä tavalla ”englannin kielen ylimmästä auktoriteetista”.
63 EUIPO:n aikaisemman käytännön osalta on nimittäin mainittava, että EUIPO:n on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatetta, jotka oikeuskäytännön mukaan edellyttävät, että jo tehdyt samankaltaisia hakemuksia koskevat päätökset on otettava huomioon ja on pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 73 ja 74 kohta).
64 Yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen noudattamisen kanssa, mikä edellyttää sitä, että jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa ja se on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 74, 75 ja 77 kohta).
65 Lisäksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä valituslautakunnan päätösten, jotka kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin, laillisuutta on arvioitava yksinomaan asetuksen 2017/1001 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä EUIPO:n aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella, joka ei voi missään tapauksessa sitoa unionin tuomioistuimia (ks. tuomio 15.9.2005, BioID v. SMHV, C‑37/03 P, EU:C:2005:547, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Lisäksi on muistutettava Yhdistyneen kuningaskunnan teollisoikeuksien viraston 28.12.2018 tekemän päätöksen osalta, että Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmä muodostaa itsenäisen järjestelmän, joka koostuu sille ominaisista tavoitteista ja sääntöjen kokonaisuudesta ja jonka soveltaminen on riippumatonta kansallisista järjestelmistä. Niinpä jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa tehdyt päätökset eivät sido EUIPO:ta ja mahdollisesti unionin tuomioistuimia vaan ovat ainoastaan seikka, joka – olematta ratkaiseva – voidaan vain ottaa huomioon EU-tavaramerkiksi rekisteröimisen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2018, Apcoa Parking Holdings v. EUIPO, C‑32/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:396, 34 kohta).
67 Niinpä ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
68 Koska yhdenkin asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdassa luetellun ehdottoman hylkäysperusteen soveltaminen riittää siihen, ettei rekisteröitäväksi haettua merkkiä voida rekisteröidä EU-tavaramerkiksi (tuomio 16.10.2014, Larrañaga Otaño v. SMHV (GRAPHENE), T‑458/13, EU:T:2014:891, 31 kohta), kanne on hylättävä kokonaisuudessaan ilman, että unionin yleisen tuomioistuimen on tarpeen lausua toisesta ja kolmannesta kanneperusteesta.
Oikeudenkäyntikulut
69 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
70 Koska kantaja on hävinnyt asian, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n vaatimuksen mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Brands UP OÜ velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Spielmann | Öberg | Spineanu-Matei |
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2020.
Kirjaaja | | Jaoston puheenjohtaja |