Language of document : ECLI:EU:T:2019:824

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)

28 päivänä marraskuuta 2019 (*)

Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Yhteinen kriisinratkaisumekanismi (SRM) luottolaitoksia ja tiettyjä sijoituspalveluyrityksiä varten – Yhteinen kriisinratkaisurahasto (SRF) – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista – Kumoamiskanne – Päätös koskee kantajaa suoraan ja erikseen – Tutkittavaksi ottaminen – Olennaiset menettelymääräykset – Päätöksen todistusvoimaiseksi saattaminen – Päätöksen hyväksymismenettely – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑365/16,

Portigon AG, kotipaikka Düsseldorf (Saksa), edustajinaan asianajajat D. Bliesener, V. Jungkind ja F. Geber,

kantajana,

vastaan

yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB), edustajinaan asianajajat B. Meyring, T. Klupsch ja S. Ianc,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Steiblytė ja K.-P. Wojcik,

väliintulijana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota ensinnäkin yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 15.4.2016 tehty kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon päätös (SRB/ES/SRF/2016/06) ja toiseksi yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen mukauttamisesta kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 20.5.2016 tehty päätös (SRB/ES/SRF/2016/13), jolla täydennettiin kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 15.4.2016 tehtyä päätöstä, siltä osin kuin päätökset koskevat kantajaa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit M. Kancheva, R. Barents, J. Passer (esittelevä tuomari) ja G. De Baere,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Schall,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 14.2.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Käsiteltävä asia liittyy pankkiunionin toiseen pilariin, joka koskee yhteistä kriisinratkaisumekanismia (SRM), joka on perustettu yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1). Kriisinratkaisumekanismin perustamisen tarkoituksena on tehostaa kriisinratkaisukehyksen yhdentymistä euroalueen jäsenvaltioissa ja niissä euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa, jotka päättävät osallistua yhteiseen valvontamekanismiin (jäljempänä osallistuvat jäsenvaltiot).

2        Nyt käsiteltävä asia koskee tarkemmin sanottuna asetuksen N:o 806/2014 67 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua yhteistä kriisinratkaisurahastoa (SRF). Yhteistä kriisinratkaisurahastoa rahoitetaan rahoituslaitoksilta kansallisella tasolla kannettavilla maksuilla, joihin kuuluu erityisesti saman asetuksen 67 artiklan 4 kohdan mukainen ennakollinen vakausmaksu. Mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan 13 alakohdan mukaan laitoksen käsitteellä tarkoitetaan luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä, joka kuuluu saman asetuksen 2 artiklan c alakohdan mukaisesti konsolidoidun valvonnan piiriin. Maksut siirretään Euroopan unionin tasolla Brysselissä 21.5.2014 allekirjoitetun, yhteiseen kriisinratkaisurahastoon maksettavien vakausmaksujen siirtämistä ja yhdistämistä koskevan hallitustenvälisen sopimuksen (jäljempänä hallitustenvälinen sopimus) mukaisesti.

3        Asetuksen N:o 806/2014 70 artiklassa, jonka otsikko on ”Ennakolliset vakausmaksut”, säädetään seuraavaa:

”1. Kunkin laitoksen yksilöllinen vakausmaksu kerätään vähintään vuosittain, ja se on sama kuin sen velkojen määrä (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset, suhteessa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten velkojen kokonaismäärään (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset.

2. Kriisinratkaisuneuvosto laskee kunakin vuonna EKP:tä tai kansallista toimivaltaista viranomaista kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa yksilölliset vakausmaksut varmistaakseen, että kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten maksettavat rahoitusosuudet eivät ylitä 12,5:tä prosenttia tavoitetasosta.

Yksittäisten laitosten vakausmaksujen laskenta perustuu kunakin vuonna seuraaviin:

a)      kiinteä vakausmaksu, joka perustuu laitoksen velkojen määrään (poislukien omat varat ja suojatut talletukset) suhteessa kaikkien kyseisen jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneiden laitosten velkojen kokonaismäärään (poislukien omat varat ja suojatut talletukset); ja

b)      riskiprofiiliin mukautettu vakausmaksu, joka perustuu direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdassa säädettyihin perusteisiin ja jossa otetaan huomioon suhteellisuusperiaate luomatta vääristymiä jäsenvaltioiden pankkialan rakenteiden välille.

Kiinteän vakausmaksun ja riskiprofiiliin mukautetun vakausmaksun välisessä suhteessa on otettava huomioon vakausmaksujen tasapuolinen jakautuminen erityyppisten pankkien kesken.

Joka tapauksessa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten yksilöllisten vakausmaksujen a ja b alakohdan mukaisesti laskettu kokonaismäärä ei saa vuositasolla ylittää 12,5:tä prosenttia tavoitetasosta.

– –

6. Sovelletaan komission direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan nojalla hyväksymiä delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään käsitettä vakausmaksujen mukauttamisesta laitosten riskiprofiiliin.

7. Neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta 6 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten muodostamassa kehyksessä täytäntöönpanosäädöksiä 1, 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanoedellytysten määrittämiseksi erityisesti seuraavien suhteen:

a)      yksilöllisten vakausmaksujen laskennassa käytettävän menetelmän soveltaminen;

b)      käytännön menettelyt, joilla laitoksille yksilöidään delegoidussa säädöksessä määritetyt riskitekijät.”

4        Asetusta N:o 806/2014 on mainittujen ennakollisten vakausmaksujen osalta täydennetty asetuksen N:o 806/2014 yhdenmukaisista soveltamisedellytyksistä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen osalta 19.12.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/81 (EUVL 2015, L 15, s. 1).

5        Lisäksi asetuksessa N:o 806/2014 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/81 viitataan tiettyihin säännöksiin, jotka sisältyvät kahteen muuhun säädökseen eli

–        yhtäältä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190) ja

–        toisaalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettuun komission delegoituun asetukseen (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).

6        Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) (jäljempänä kriisinratkaisuneuvosto) on perustettu unionin virastoksi (asetuksen N:o 806/2014 42 artikla). Siihen kuuluvat muun muassa täysistunto ja johdon istunto (asetuksen N:o 806/2014 43 artiklan 5 kohta). Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto tekee kaikki päätökset asetuksen N:o 806/2014 täytäntöönpanemiseksi, jollei mainitussa asetuksessa toisin säädetä (asetuksen N:o 806/2014 54 artiklan1 kohdan b alakohta).

7        Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto antoi 29.4.2015 tekemällään päätöksellä (SRB/PS/2015/8) kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoa koskevat menettelysäännöt (jäljempänä menettelysäännöt).

8        Menettelysääntöjen 9 artiklan 1–3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1. Päätöksenteossa voidaan soveltaa myös kirjallista menettelyä, ellei vähintään kaksi 3 artiklan 1 kohdassa mainituista johdon istunnon jäsenistä, jotka osallistuvat kirjalliseen menettelyyn, vastusta sitä ensimmäisten 48 tunnin kuluessa kyseisen kirjallisen menettelyn aloittamisesta. Tällöin asia merkitään seuraavan johdon istunnon esityslistalle.

2. Kirjallinen menettely edellyttää yleensä, että kullakin johdon istunnon jäsenellä on mahdollisuus käyttää asian tutkimiseen vähintään viisi arkipäivää. Jos vaaditaan kiireellistä toimintaa, puheenjohtaja voi vahvistaa lyhyemmän ajan yksimielisen päätöksen tekemistä varten. Ajan lyhentäminen on perusteltava.

3. Jos yksimielisyyttä ei voida saavuttaa kirjallisessa menettelyssä, puheenjohtaja voi aloittaa 8 artiklan mukaisen tavanomaisen äänestysmenettelyn.”

 Asian tausta

9        Kantaja Portigon AG, aiemmin WestLB AG, on osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunut luottolaitos.

10      Vuonna 2009 Saksan kriisinratkaisuviranomaisessa Bundesanstalt für Finanzmarktstabilisierungissa (Saksan liittovaltion rahoitusvakausvirasto, jäljempänä FMSA) perustettiin Erste Abwicklungsanstalt (ensimmäinen roskapankki, jäljempänä EAA), joka on organisatorisesti ja taloudellisesti itsenäinen ja rajoitetusti oikeuskelpoinen julkisoikeudellinen laitos.

11      Euroopan komissio antoi 20.12.2011 päätöksen 2013/245/EU valtiontuesta C 40/2009 ja C 43/2008 WestLB AG:n rakenneuudistusta varten (EUVL 2013, L 148, s. 1).

12      Rakenneuudistuksen yhteydessä osa kantajan toimialoista ja arvopaperisalkuista (jäljempänä EAA:n salkku) siirrettiin EAA:lle. Osa EAA:n salkusta siirrettiin tosiasiallisesti EAA:lle jakamisjärjestelyn (split-off) kautta. Loput EAA:n salkusta, johon kuului OTC-johdannaissalkku, ei siirretty EAA:lle tosiasiallisesti vaan ainoastaan taloudellisena siirtona (synteettinen siirto). Tältä osin EAA:n kanssa on tehty sopimuksia käteismaksuna suoritettavasta lainaosakkuuden siirrosta, takaussopimuksia tai riskinsiirtosopimuksia.

 Kantajan ilmoitus vuoden 2016 ennakollisen vakausmaksun laskemista varten

13      Kantaja toimitti 28.1.2016 Deutsche Bundesbankin (Saksan keskuspankki) ExtraNet-sovelluksen kautta FMSA:lle ilmoituksensa vuoden 2016 ennakollista vakausmaksua varten.

14      Samana päivänä päivätyssä kirjeessään kantaja selitti FMSA:lle, että kyseisessä ilmoituksessa kenttien 2A 1 (velkojen kokonaismäärä) ja 4A 17 (varojen kokonaismäärä) mukainen taseen loppusumma ei sisältänyt omaisuudenhoitajana toimivan kantajan hallussa olevien varojen ja velkojen, jotka aiheutuivat EAA:lle synteettisesti siirretystä OTC-johdannaissalkusta, taseen arvoa. Delegoidun asetuksen 2015/63 6 artiklan 8 kohdan a alakohtaan liittyvässä kentässä 4D 17 se vastasi kieltävästi sillä perusteella, että se ei kuulunut mihinkään konserniin, joka oli ollut uudelleenjärjestelyn kohteena sen johdosta, että se oli vastaanottanut valtion varoja tai niitä vastaavia varoja rahoituskriisin ratkaisujärjestelynä.

15      Kantaja liitti samaan kirjeeseen ”selvyyden vuoksi mutta myös tarpeettomien ja liian suurten arvioiden välttämiseksi” ilmoituksestaan vaihtoehtoisen (paperisen) version, jonka ”pitäisi olla FMSA:n oikeudellisen lausunnon mukainen”.

16      FMSA ilmoitti kantajalle 3.3.2016 lähettämällään sähköpostiviestillä, että se oli tutkinut kantajan 28.1.2016 päivätyssä kirjeessä esiin tuomat ongelmat ja että se ”oli päässyt sopimukseen kriisinratkaisuneuvoston kanssa”. FMSA:n mukaan kentissä 2A 1 ja 4A 17 oli ilmoitettava kaikki tilinpäästöstä vastaavat tase-erät. FMSA totesi kentästä 4D 17, että delegoidun asetuksen 2015/63 6 artiklan 8 kohdan a alakohdassa mainittua riski-indikaattoria sovelletaan myös laitoksiin, jotka eivät kuulu mihinkään konserniin, ja näin ollen myös kantajaan.

17      Kantaja ilmoitti FMSA:lle 9.3.2016 päivätyllä kirjeellä pitävänsä edellä 13 kohdassa tarkoitetun ilmoituksensa voimassa kokonaisuudessaan.

 Ensimmäinen riidanalainen päätös ja siihen liittyvä perintäilmoitus

18      Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto päätti yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 15.4.2016 tekemällään päätöksellä (SRB/ES/SRF/2016/06, jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös) asetuksen N:o 806/2014 54 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 70 artiklan 2 kohdan nojalla kunkin laitoksen, muun muassa kantajan, ennakollisen vakausmaksun määrän vuodelta 2016.

19      Kyseisen päätöksen liite sisältää taulukkomuodossa kaikkien laitosten vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen määrät sekä tietyn määrän muita kohtia, kuten ”Method (EA)” (menetelmä (euroalue)) ja ”Risk adjustment factor in the EA environment” (riskiprofiiliin euroalueen ympäristössä perustuva mukautuskerroin).

20      Samana päivänä kriisinratkaisuneuvosto toimitti kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille jäljennöksen tiedostoista, jotka koskivat niiden toimivaltaan kuuluvilla alueilla sijaitsevia laitoksia.

21      FMSA, jolla on asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitetun kriisinratkaisuviranomaisen asema Saksassa, ilmoitti 22.4.2016 päivätyllä perintäilmoituksella kantajalle, että kriisinratkaisuneuvosto oli hyväksynyt sen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavat ennakolliset vakausmaksut ja ilmoitti sille maksettavan määrän (jäljempänä ensimmäinen perintäilmoitus).

 Toinen riidanalainen päätös ja siihen liittyvä perintäilmoitus

22      Kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen mukauttamisesta 20.5.2016 tekemässään päätöksessä (SRB/ES/SRF/2016/13), jolla täydennettiin ensimmäistä riidanalaista päätöstä, (jäljempänä toinen riidanalainen päätös), kriisinratkaisuneuvosto korotti kantajan vakausmaksua.

23      Kyseisen päätöksen liitteessä ilmoitetaan kunkin laitoksen osalta vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen alkuperäiset määrät, vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen määrät ns. IPS-vaikutuksen (laitosten suojajärjestelmän jäsenyyttä koskevan indikaattorin vaikutuksen) jälkeen ja näiden määrien välinen erotus sekä erityisesti menetelmä (euroalue) ja riskiprofiiliin euroalueen ympäristössä perustuva mukautuskerroin.

24      Kriisinratkaisuneuvosto toimitti 22.5.2016 kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille jäljennöksen tiedostosta, joka koski niiden toimivaltaan kuuluvilla alueilla sijaitsevia laitoksia.

25      Kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti samana päivänä päivätyllä kirjeellä kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille tämän päätöksen hyväksymisperusteista.

26      FMSA ilmoitti 23.5.2016 päivätyllä kirjeellä Bundesverband Öffentlicher Banken Deutschlands e.V:lle (Saksan liittovaltion julkisten pankkien yhdistys, Saksa), että on tarpeen oikaista vuoden 2016 ennakollisista vakausmaksuista tehtyä alkuperäistä laskelmaa ja tämän oikaisutarpeen taustalla olevista syistä. Mainittu yhdistys toimitti kyseisen kirjeen kantajalle.

27      FMSA määräsi 10.6.2016 annetulla ja 13.6.2016 vastaanotetulla perintäilmoituksella kantajan maksamaan edellä 22 kohdassa tarkoitetun korotetun maksun (jäljempänä toinen perintäilmoitus).

 Kantajan pyyntö saada tutustua asiakirjoihin

28      Kantaja pyysi 22.6.2016 päivätyllä kirjeellä kriisinratkaisuneuvostolta oikeutta tutustua seuraaviin asiakirjoihin:

–        kriisinratkaisuneuvoston päätös kantajan maksuvelvollisuudesta

–        kriisinratkaisuneuvoston päätös, joka koskee kantajalta perittävien, kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentaa

–        päätös edellä mainittuja maksuja koskevan laskelman muuttamisesta.

29      Kriisinratkaisuneuvosto antoi 3.8.2016 päivätyllä kirjeellä kantajan saataville jäljennöksen ensimmäisestä ja toisesta riidanalaisesta päätöksestä (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset), joiden liitteet esitettiin ainoastaan siltä osin kuin ne koskivat kantajaa, jäljennöksen kantajaa koskevasta tiedostosta ja jäljennökset seuraavista päätöksistä:

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 14.9.2015 tekemä päätös pilarin ”kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamat muut riski-indikaattorit” määritelmästä (SRB/ES/SRF/2015/00)

–        kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon 30.9.2015 tekemä päätös vuoden 2016 vakausmaksujen ilmoituslomakkeesta (SRB/PS/SRF/2015/01)

–        kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon 23.10.2015 tekemä päätös vuoden 2016 vakausmaksujen ilmoituslomakkeen muuttamisesta (SRB/PS/SRF/2015/02)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 30.11.2015 tekemä päätös kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentaa koskevista yhteisistä säännöistä vaiheessa 2 suoritettavan diskretoinnin osalta (SRB/ES/SRF/2015/03)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 30.11.2015 tekemä päätös kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentaa varten toimitettaviin tietoihin liittyvistä lisätakeista (SRB/ES/SRF/2015/04)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 30.11.2015 tekemä päätös kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentaa koskevista yhteisistä säännöistä valtiontuen viiteajankohdan osalta (SRB/ES/SRF/2015/05)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 24.2.2016 tekemä päätös puuttuvien tietojen käsittelystä lopullisten tietokokonaisuuksien toimittamisen jälkeen (SRB/ES/SRF/2016/00/A)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 10.3.2016 tekemä päätös kriisinratkaisurahaston tavoitetasosta vuonna 2016 (SRB/ES/SRF/2016/01)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 10.3.2016 tekemä päätös vuoden 2015 ennakollisten vakausmaksujen vähentämisestä vuoden 2016 ennakollisista vakausmaksuista (SRB/ES/SRF/2016/03)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 6.4.2016 tekemä päätös vuoden 2016 vakausmaksujen ilmoituslomakkeen muuttamisesta (SRB/ES/SRF/2016/04)

–        kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon 6.4.2016 tekemä päätös puuttuvien tietojen käsittelyn muuttamisesta lopullisten tietokokonaisuuksien toimittamisen jälkeen (SRB/ES/SRF/2016/05/A).

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

30      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleiseen tuomioistuimeen 8.7.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.

31      Komissio toimitti 9.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kriisinratkaisuneuvoston vaatimuksia.

32      Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 10.1.2017 antamallaan määräyksellä.

33      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti työjärjestyksensä 89 artiklan nojalla 9.10.2017 annetulla ensimmäisellä prosessinjohtotoimella kriisinratkaisuneuvostoa esittämään täydellisen jäljennöksen riidanalaisten päätöksen alkuperäiskappaleista ja niiden liitteistä.

34      Kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti 26.10.2017 päivätyllä asiakirjalla, ettei se pysty noudattamaan 9.10.2017 määrättyä prosessinjohtotoimea, ja vetosi erityisesti riidanalaisten päätösten liitteisiin sisältyvien tietojen luottamuksellisuuteen.

35      Unionin yleinen tuomioistuin määräsi asian selvittämistoimista 14.12.2017 antamallaan määräyksellä kriisinratkaisuneuvoston yhtäältä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan ensimmäisen kohdan ja toisaalta sen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan, 92 artiklan 3 kohdan sekä 103 artiklan perusteella toimittamaan täydellisen jäljennöksen riidanalaisten päätösten alkuperäiskappaleista, mukaan lukien niiden liitteet, luottamuksellisena ja ei-luottamuksellisena versiona.

36      Kriisinratkaisuneuvosto vastasi ensimmäiseen määräykseen 15.1.2018 päivätyllä asiakirjalla ja toimitti luottamuksellisen ja ei-luottamuksellisen version neljästä asiakirjasta eli ensimmäisen riidanalaisen päätöksen osalta kaksi asiakirjaa ja toisen riidanalaisen päätöksen osalta kaksi asiakirjaa, jotka olivat kummankin päätöksen osalta vastaavat: ensinnäkin riidanalaisen päätöksen tekstin osalta PDF-muotoisen skannatun kappaleen kaksisivuisesta, allekirjoitetusta paperiasiakirjasta ja toiseksi numerotietoa sisältävän PDF-muotoisen sähköisen asiakirjan, joka muodostaa kyseisen päätöksen liitteen.

37      Unionin yleinen tuomioistuin määräsi kriisinratkaisuneuvoston ensimmäiseen määräykseen antaman vastauksen perusteella 12.3.2018 toisesta prosessinjohtotoimesta ja kehotti kriisinratkaisuneuvostoa ensinnäkin selventämään, missä muodossa liitteet olivat silloin, kun riidanalaiset päätökset tehtiin, toiseksi siinä tapauksessa, että liitteet oli esitetty sähköisessä muodossa, antamaan niitä koskevan selvityksen ja toimittamaan kaikki tarvittavat todistusvoimaiseksi saattamista koskevat tekniset tiedot sen osoittamiseksi, että unionin yleisessä tuomioistuimessa PDF-muodossa esitetty sähköinen aineisto vastaa 15.4.2016 ja 20.5.2016 pidetyissä kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon kokouksissa konkreettisesti allekirjoitettavana ollutta ja hyväksyttyä aineistoa, ja kolmanneksi esittämään huomautuksensa riidanalaisten päätösten oikeudellisesta olemassaolosta ja olennaisten menettelymääräysten noudattamisesta.

38      Kriisinratkaisuneuvosto vastasi toiseen prosessinjohtotoimeen 27.3.2018 päivätyllä asiakirjalla. Edellä 37 kohdassa mainitun toisen kehotuksen osalta kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti, ettei se voi noudattaa sitä tiettyjen esitettäväksi määrättyjen asiakirjojen luottamuksellisuuden vuoksi, ja pyysi asian selvittämistoimen määräämistä.

39      Unionin yleinen tuomioistuin antoi 2.5.2018 uuden määräyksen asian selvittämistoimista ja velvoitti kriisinratkaisuneuvoston noudattamaan toista, 12.3.2018 annettuun prosessinjohtotoimeen sisältyvää vaatimusta (jäljempänä toinen määräys).

40      Kriisinratkaisuneuvosto vastasi toiseen määräykseen 18.5.2018 päivätyllä asiakirjalla, jota oikaistiin 29.6.2018, ja esitti luottamuksellisen ja ei-luottamuksellisen version asiakirjasta, jonka otsikkona oli ”Tekniset tiedot tunnistamisesta”, neljä kriisinratkaisuneuvoston sähköpostiviestiä, jotka oli lähetetty 13.4.2016 kello 17.41, 15.4.2016 kello 19.04 ja 20.06 ja 19.5.2016 kello 21.25, sekä USB-muistitikun, joka sisälsi kaksi XLSX-muotoista ja kaksi TXT‑muotoista tiedostoa.

41      Unionin yleinen tuomioistuin poisti työjärjestyksensä 103 artiklan 1 kohdan mukaisen tutkinnan jälkeen 11.7.2018 tekemällään päätöksellä asiakirja-aineistosta kriisinratkaisuneuvoston vastauksena ensimmäiseen ja toiseen määräykseen toimittamien asiakirjojen luottamukselliset versiot, lukuun ottamatta kriisinratkaisuneuvoston 18.5.2018 toimittamalla USB-muistitikulla olevia TXT‑tiedostoja, jotka eivät sisältäneet mitään luottamuksellisia tietoja ja jotka sisällytettiin asiakirja-aineistoon paperimuodossa.

42      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 11.7.2018 työjärjestyksen 89 artiklan nojalla antamallaan kolmannella prosessinjohtotoimella kantajaa ja komissiota esittämään huomautuksensa kriisinratkaisuneuvoston vastauksista edellä 33, 35, 37 ja 39 kohdassa tarkoitettuihin prosessinjohtotoimiin ja asian selvittämistoimiin.

43      Kantaja esitti 12.7.2018 uuden kanneperusteen.

44      Komissio ja kantaja toimittivat 27. ja 30.7.2018 huomautuksensa kriisinratkaisuneuvoston vastauksista edellä 33, 35, 37 ja 39 kohdassa tarkoitettuihin prosessinjohtotoimiin ja asian selvittämistoimiin.

45      Kriisinratkaisuneuvosto esitti 17.8.2018 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa kantajan esittämästä uudesta kanneperusteesta.

46      Unionin yleinen tuomioistuin päätti kahdeksannen jaoston ehdotuksesta siirtää asian laajennetulle ratkaisukokoonpanolle työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla.

47      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 19.11.2018 työjärjestyksensä 89 artiklan nojalla antamallaan neljännellä prosessinjohtotoimella kriisinratkaisuneuvostoa esittämään tarkennuksia siitä, miten se oli otettu mukaan FMSA:n ja kantajan välisiin keskusteluihin, jotka koskivat kantajan tekemää ilmoitusta sen vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen laskemista varten, ja kehotti asianosaisia vastaamaan tiettyihin kysymyksiin ja täsmentämään istunnossa yksityiskohtaisemmin kantaansa siitä, oliko kriisinratkaisuneuvosto noudattanut riidanalaisia päätöksiä koskevaa perusteluvelvollisuutta.

48      Asianosaiset noudattivat tätä kehotusta 3. ja 4.12.2018.

49      Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 20.12.2018 antamallaan määräyksellä kriisinratkaisuneuvostoa toimittamaan luottamuksellisena ja ei-luottamuksellisena versiona kriisinratkaisuneuvoston ja FMSA:n vaihtamat sähköpostiviestit, jotka koskivat FMSA:n ja kantajan välistä keskustelua kantajan vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen laskentaa varten tekemästä ilmoituksesta ja jotka mainittiin kriisinratkaisuneuvoston vastauksessa unionin yleisen tuomioistuimen 19.11.2018 päivättyyn kirjeeseen.

50      Kriisinratkaisuneuvosto noudatti tätä määräystä 10.1.2019.

51      Unionin yleinen tuomioistuin poisti työjärjestyksensä 103 artiklan 1 kohdan mukaisen tutkinnan jälkeen 24.1.2019 tekemällään päätöksellä asiakirja-aineistosta kriisinratkaisuneuvoston toimittamien sähköpostiviestien luottamukselliset versiot.

52      Kantaja vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaiset päätökset

–        velvoittaa kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

53      Kriisinratkaisuneuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta tai vaihtoehtoisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

54      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

55      Kriisinratkaisuneuvoston mukaan riidanalaisilla päätöksillä ei ole oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden eikä missään tapauksessa kantajaan nähden.

56      Se, että kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy johdon istunnossaan ennakollisten vakausmaksujen määrät, ei sen mukaan luo laitoksille mitään velvoitteita, joita syntyy ainoastaan, jos ja kun toimivaltainen kansallinen kriisinratkaisuviranomainen esittää kansalliseen oikeuteen perustuvan pätevän oikeudellisen asiakirjan. Näin ollen riidanalaiset päätökset eivät sen mukaan päätä menettelyä, joka saatetaan päätökseen vasta silloin, kun kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset perivät vakausmaksut niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilta laitoksilta.

57      Vastaavasti se, että kriisinratkaisuneuvosto laskee ennakolliset vakausmaksut, ei sen mukaan vaikuta suoraan laitosten oikeusasemaan, koska se vaikuttaa niihin suoraan ainoastaan silloin, kun kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset keräävät vakausmaksut.

58      Näin ollen kantajan tehtävänä on riitauttaa FMSA:n perintäilmoitukset kansallisissa tuomioistuimissa, joilla on kriisinratkaisuneuvoston mukaan mahdollisuus esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä kriisinratkaisuneuvoston päätösten pätevyydestä tai tulkinnasta.

59      Vaikka ennakollisten vakausmaksujen järjestelmää verrattaisiin valtiontukijärjestelmään, tätä alaa koskeva viimeaikainen oikeuskäytäntö vahvistaa kriisinratkaisuneuvoston mukaan sen väitteen, jonka mukaan nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta. Unionin tuomioistuin on sen mukaan nimittäin katsonut, että silloin, kun valtiontukea koskeva päätös on osoitettu ainoastaan jäsenvaltiolle (ts. päätös ei velvoita muita henkilöitä) eikä siinä määritellä sen kolmansiin nähden aiheuttamia seurauksia (jotka konkretisoituvat hallinnollisissa toimissa), sen osalta nostettu kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta.

60      Kantaja kiistää nämä väitteet.

61      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

62      Näin ollen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa rajataan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamat kumoamiskanteet kolmentyyppisiin toimiin eli ensinnäkin hänelle osoitettuihin toimiin, toiseksi toimiin, joita ei ole osoitettu hänelle mutta jotka koskevat häntä suoraan ja erikseen, ja kolmanneksi sääntelytoimiin, joita ei ole osoitettu hänelle mutta jotka koskevat häntä suoraan ja jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä (ks. määräys 10.12.2013, von Storch ym. v. EKP, T‑492/12, ei julkaistu, EU:T:2013:702, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan osalta, että kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. määräys 21.4.2016, Borde ja Carbonium v. komissio, C‑279/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:297, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Lisäksi silloin, kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä eli esimerkiksi sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia (ks. määräys 9.3.2016, Port autonome du Centre et de l’Ouest ym. v. komissio, T‑438/15, EU:T:2016:142, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että silloin, kun muu kuin etuoikeutettu kantaja nostaa kumoamiskanteen toimesta, jota ei ole osoitettu sille, vaatimus siitä, että riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten on vaikutettava kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, menee päällekkäin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa (ks. määräys 6.3.2014, Northern Ireland Department of Agriculture and Rural Development v. komissio, C‑248/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:137, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Tässä yhteydessä on mainittava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle päätöstä ei ole osoitettu, voi väittää, että päätös koskee sitä erikseen, ainoastaan, jos päätös vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan tästä syystä yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223 ja tuomio 2.4.1998, Greenpeace Council ym. v. komissio, C‑321/95 P, EU:C:1998:153, 7 ja 28 kohta).

67      Toisaalta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellytys siitä, että kanteen kohteena olevan päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 22.3.2007, Regione Siciliana v. komissio, C‑15/06 P, EU:C:2007:183, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että vaikka se, että riidanalaisella toimella olisi vaikutuksia yksityisten oikeusasemaan, edellyttää väistämättä täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista, vaatimus, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan, katsotaan kuitenkin täyttyneeksi, mikäli tällä toimella asetetaan henkilölle, jolle toimi on osoitettu, velvollisuuksia toimen täytäntöönpanemiseksi ja mikäli tämän henkilön on automaattisesti toteuttava toimenpiteitä, joilla muutetaan kantajan oikeusasemaa (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2015, Federcoopesca ym. v. komissio, T‑312/14, EU:T:2015:472, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Kuten julkisasiamies Wathelet on muistuttanut ratkaisuehdotuksessaan Stichting Woonpunt ym. v. komissio (C‑132/12 P, EU:C:2013:335, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), jäsenvaltioiden harkintavallan puuttuminen tekee tyhjäksi sen seikan, että unionin toimen ja yksityisen oikeussubjektin suora yhteys selvästi puuttuu. Toisin sanoen on niin, että jotta toimi ei koskisi henkilöä suoraan, ei unionin toimen täytäntöönpanemiseksi tarkoitetun välissä olevan toimen toteuttajan harkintavalta voi olla pelkästään muodollista. Harkintavallan puuttumisen on oltava alkuperänä sille, että toimi oikeudellisesti koskee kantajaa suoraan.

70      Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että sovellettavasta lainsäädännöstä ja erityisesti asetuksen N:o 806/2014 54 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sekä saman asetuksen 70 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kriisinratkaisuneuvosto on sekä konkreettisesti laskenut yksilölliset vakausmaksut että tehnyt päätöksen näiden vakausmaksujen hyväksymisestä. Kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välinen yhteistyö ei muuta tätä toteamusta (määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 27 kohta).

71      Ainoastaan kriisinratkaisuneuvostolla on näet toimivalta ”EKP:tä tai kansallista toimivaltaista viranomaista kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa” (asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohta) laskea laitosten ennakolliset vakausmaksut. Kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla on lisäksi unionin oikeuteen perustuva velvollisuus kerätä kyseiset maksut sellaisina, kuin ne on vahvistettu kriisinratkaisuneuvoston päätöksessä (asetuksen N:o 806/2014 67 artiklan 4 kohta).

72      Kriisinratkaisuneuvoston päätökset, joilla vahvistetaan asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan nojalla ennakolliset vakausmaksut, ovat siis luonteeltaan lopullisia.

73      Riidanalaisia päätöksiä ei näin ollen voida luokitella puhtaasti valmisteleviksi toimenpiteiksi tai menettelyn aikaisiksi toimenpiteiksi, koska niillä vahvistetaan lopullisesti kriisinratkaisuneuvoston laitoksen kanta vakausmaksuihin menettelyn päätteeksi.

74      Toiseksi on mainittava, että riippumatta täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 5 artiklan eri kieliversioiden välisistä terminologisista vaihteluista, elimiä, joille ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen tehnyt kriisinratkaisuneuvosto on sen osoittanut, ovat kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset eivätkä laitokset. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat tosiasiallisesti ja sovellettavaa lainsäädäntöä täytäntöön pantaessa ainoat elimet, joille kyseisen päätöksen tekijän on lähetettävä kyseinen päätös, ja ne ovat näin ollen viime kädessä kyseisen päätöksen adressaatteja SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla (määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 28 kohta).

75      Toteamusta siitä, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ovat kriisinratkaisuneuvoston päätöksen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja adressaatteja, tukee sitä paitsi se, että ne ovat asetuksella N:o 806/2014 käyttöön otetussa järjestelmässä vastuussa kriisinratkaisuneuvoston päättämien yksilöllisten vakausmaksujen keräämisestä laitoksilta kyseisen asetuksen 67 artiklan 4 kohdan mukaisesti (määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 29 kohta).

76      Vaikka laitokset eivät ole riidanalaisten päätösten adressaatteja, kyseiset päätökset koskevat kuitenkin niitä erikseen ja suoraan, koska ne vaikuttavat niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella laitokset erottuvat kaikista muista ja ne voidaan tästä syystä yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu, ja koska kyseisillä päätöksillä on välittömiä vaikutuksia laitosten oikeusasemaan eikä niillä jätetä niiden adressaateille, jotka ovat vastuussa niiden täytäntöönpanosta, mitään harkintavaltaa.

77      Tältä osin on yhtäältä todettava, että riidanalaisissa päätöksissä mainitaan erikseen kaikki laitokset ja vahvistetaan – tai toisen riidanalaisen päätöksen tapauksessa mukautetaan – niiden yksilölliset maksut. Tästä seuraa, että riidanalaiset päätökset koskevat erikseen laitoksia, mukaan lukien kantajaa.

78      Toisaalta siitä, koskevatko riidanalaiset päätökset kantajaa suoraan, on todettava, että kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla, joiden tehtävänä on riidanalaisten päätösten täytäntöönpano, ei ole minkäänlaista harkintavaltaa kyseisissä päätöksissä määritettyjen yksilöllisten maksujen määrien osalta. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset eivät varsinkaan voi muuttaa kyseisiä määriä, ja niiden on kerättävä ne kyseessä olevilta laitoksilta.

79      Sen viittauksen osalta, jonka kriisinratkaisuneuvosto teki hallitustenväliseen sopimukseen kyseenalaistaakseen sen, että päätös koskisi kantajaa suoraan, on lisäksi todettava, että kyseinen sopimus ei koske kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten suorittamaa vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen keräämistä vaan ainoastaan kyseisten maksujen siirtämistä kriisinratkaisurahastoon.

80      Kuten asetuksen N:o 806/2014 säännöksistä (ks. mainitun asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappale ja 67 artiklan 4 kohta) ja hallitustenvälisestä sopimuksesta (ks. hallitustenvälisen sopimuksen johdanto-osan seitsemäs kohta, 1 artiklan a alakohta ja 3 artikla) ilmenee, maksut kerätään unionin oikeuden (eli direktiivin 2014/59 ja asetuksen N:o 806/2014) nojalla, kun taas kyseiset maksut siirretään kriisinratkaisurahastoon hallitustenvälisen sopimuksen nojalla.

81      Näin ollen on niin, että vaikka laitosten oikeudellinen velvollisuus suorittaa ennakollisten vakausmaksujensa määrät kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ilmoittamille tileille edellyttää kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kansallisia toimia, kriisinratkaisuneuvoston päätökset, joissa laitosten yksilölliset maksut on määritetty, koskevat suoraan kyseisiä laitoksia.

82      Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaiset päätökset koskevat kantajaa erikseen ja suoraan.

83      Edellä esitetty huomioon ottaen kriisinratkaisuneuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite, jolla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta, on hylättävä.

 Pääasia

84      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahdeksaan kanneperusteeseen. Se väittää ensisijaisesti lähinnä, että kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt vapauttaa se velvollisuudesta maksaa ennakollinen vakausmaksu (ensimmäinen ja toinen kanneperuste). Se väittää toissijaisesti, että kriisinratkaisuneuvoston olisi joka tapauksessa pitänyt ensinnäkin poistaa vakausmaksun kantamista varten huomioon otettavista veloista edellä 12 kohdassa tarkoitettu OTC-johdannaissalkku (kolmas kanneperuste), toiseksi ottaa huomioon OTC-johdannaissopimusten nettoarvo bruttoarvon sijasta (neljäs kanneperuste) ja kolmanneksi katsoa, ettei kantaja ole laitos, jossa on meneillään rakenneuudistus (viides kanneperuste). Lisäksi se väittää, että kriisinratkaisuneuvosto loukkasi oikeutta tulla kuulluksi (kuudes kanneperuste), laiminlöi perusteluvelvollisuuden (seitsemäs kanneperuste) ja rikkoi menettelysääntöjä (uusi kanneperuste).

85      Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia ensin kysymystä riidanalaisten päätösten todistusvoimaiseksi saattamisesta, jolla pyritään takaamaan oikeusvarmuus vahvistamalla lopullisesti toimen antajan hyväksymä teksti ja joka on olennainen menettelymääräys (ks. vastaavasti tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 75 ja 76 kohta ja tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 40 ja 41kohta), jonka rikkominen on oikeusjärjestyksen perusteita koskeva peruste, joka unionin tuomioistuinten on tutkittava viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2013, Unkari v. komissio, T-240/10, EU:T:2013:645, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 Riidanalaisten päätösten todistusvoimaiseksi saattaminen

86      On muistutettava unionin tuomioistuimen todenneen, että koska toimen intellektuaalinen ja muodollinen puoli muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, toimen kirjalliseen muotoon saattaminen on välttämätöntä sen hyväksyneen viranomaisen tahdon ilmaisemiseksi (tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 70 kohta ja tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 38 kohta).

87      Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että jo toimen todistusvoimaiseksi saattamatta jättäminen merkitsee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista ilman, että olisi tarpeen osoittaa lisäksi, että toimea rasittaa jokin muu virhe tai että todistusvoimaiseksi saattamatta jättämisestä on aiheutunut vahinkoa siihen vetoavalle (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 42 kohta).

88      Todistusvoimaiseksi saattamista koskevan muotomääräyksen noudattaminen ja näin ollen toimen luotettavuus on tarkistettava ennen minkään muun seikan, kuten toimen antajan toimivallan, kollegisen päätöksenteon periaatteen noudattamisen tai toimen perusteluvelvollisuuden noudattamisen varmistamista (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 46 kohta).

89      Jos unionin tuomioistuimet toteavat niille esitettyä toimea tarkastellessaan, että sitä ei ole saatettu sääntöjenmukaisesti todistusvoimaiseksi, niiden on viran puolesta otettava huomioon peruste, jonka mukaan olennaista menettelymääräystä on rikottu, koska todistusvoimaiseksi saattamista ei ole tehty sääntöjenmukaisesti, ja tämän johdosta kumottava toimi, jota rasittaa tällainen virhe (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 51 kohta).

90      Tältä osin sillä, että todistusvoimaiseksi saattamisen puuttumisesta ei ole aiheutunut mitään vahinkoa kenellekään riidan asianosaisista, ei ole merkitystä. Toimien todistusvoimaiseksi saattaminen on oikeusvarmuuden kannalta oleellinen, SEUT 263 artiklassa tarkoitettu olennainen menettelymääräys, jonka rikkomisen johdosta toimi, jota virhe rasittaa, on kumottava ilman, että olisi tarpeen osoittaa tällaisen vahingon olemassaoloa (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 52 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 8.9.2016, Goldfish ym. v. komissio, T‑54/14, EU:T:2016:455, 47 kohta).

91      Käsiteltävässä asiassa kriisinratkaisuneuvosto toimitti 15.1.2018 vastauksena ensimmäiseen määräykseen, jolla se velvoitettiin esittämään täydellinen jäljennös riidanalaisten päätösten alkuperäiskappaleista sekä niiden ainoista liitteistä, kummankin päätöksen tekstin osalta PDF-muotoisen skannatun kappaleen kaksisivuisesta, allekirjoitetusta paperiasiakirjasta, minkä perusteella voitiin ajatella, että kyseiset sivut todella olivat jäljennöksiä alkuperäiskappaleista eli toisin sanoen jäljennöksiä asiakirjasta, joka oli virallisesti esitetty allekirjoitettavaksi ja jonka kriisinratkaisuneuvosto oli hyväksynyt johdon istunnossaan. Kriisinratkaisuneuvosto ei toimittanut jäljennöstä riidanalaisten päätösten liitteiden alkuperäiskappaleista vaan kummankin päätöksen osalta ainoastaan numerotietoa sisältävän PDF-muotoisen sähköisen asiakirjan, johon ei liity tietoja, joiden avulla sen aitous voitaisiin varmistaa.

92      Toisella prosessinjohtotoimella ja sitten toisella määräyksellä unionin yleinen tuomioistuin pyysi kriisinratkaisuneuvostoa selventämään, millaisessa muodossa liitteet olivat riidanalaisten päätösten tekohetkellä, ja siinä tapauksessa, että kyseiset liitteet oli esitetty sähköisessä muodossa, antamaan niitä koskevan selvityksen ja toimittamaan kaikki tarvittavat todistusvoimaiseksi saattamista koskevat tekniset tiedot sen osoittamiseksi, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyt PDF-muotoiset asiakirjat vastasivat 15.4.2016 ja 20.5.2016 pidetyissä kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon kokouksissa virallisesti allekirjoitettavana olleita ja hyväksyttyjä asiakirjoja. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi kriisinratkaisuneuvostoa myös esittämään huomautuksensa riidanalaisten päätösten oikeudellisesta olemassaolosta ja olennaisten menettelymääräysten noudattamisesta.

93      Kriisinratkaisuneuvosto mainitsi toiseen prosessinjohtotoimeen ja toiseen määräykseen antamissaan vastauksissa ensimmäisen kerran, että riidanalaisia päätöksiä ei ollut tehty kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenten kokouksissa vaan sähköisesti kirjallisessa menettelyssä menettelysääntöjen 7 artiklan 5 kohdan – jonka mukaan kaikki johdon istunnon kannalta merkityksellinen viestintä ja asiakirjojen toimittaminen tapahtuu lähtökohtaisesti sähköisesti menettelysääntöjen luottamuksellisuutta koskevien 15 artiklan säännösten mukaisesti – ja menettelysääntöjen 9 artiklan mukaisesti.

94      Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen tekomenettelyn osalta asiakirja-aineistosta ilmenee erityisesti, että sähköpostiviestissä, jonka kriisinratkaisuneuvosto lähetti 13.4.2016 kello17.41 johdon istunnon jäsenille ja johon sisältyi kolme yhdistettyä asiakirjaa, joista yksi oli PDF-muotoinen asiakirja otsikoltaan ”Memorandum2_Final results.pdf”, pyydettiin vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen määrien hyväksymistä 15.4.2016 kello 12 pidettävässä kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa.

95      Kriisinratkaisuneuvosto mainitsi 15.4.2016 kello 19.04 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että maksujen laskemisessa oli tehty virhe, ilmoitti, että asiakirjasta, jonka otsikko oli ”Memorandum 2”, lähetettäisiin oikaistu versio, ja mainitsi, että jo annetun hyväksynnän ymmärrettäisiin kattavan myös oikaistut määrät, elleivät vastaanottajat tätä vastusta.

96      Ilmoitettu asiakirja toimitettiin 15.4.2016 kello 20.06 lähetetyllä sähköpostiviestillä XLSX-muodossa ja otsikolla ”Final results15042016.xlsx”.

97      Toisen riidanalaisen päätöksen hyväksymismenettelyn osalta kriisinratkaisuneuvosto täsmensi, että se oli kirjallisen menettelyn aloittamista varten lähettänyt 19.5.2016 kello 21.25 kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenille sähköpostiviestin, jossa se pyysi hyväksymään vuoden 2016 ennakollisia vakausmaksuja koskevan laskelman tulosten mukauttamisen ja jonka liitteenä oli XLSX-muodossa oleva tiedosto nimeltä ”Delta”, jossa esitettiin mukautettujen laskelmien tulokset. ”Asian kiireellisyyden vuoksi” mukautukset pyydettiin hyväksymään 20.5.2016 kello 17.

98      Kriisinratkaisuneuvosto väitti suullisessa käsittelyssä lopuksi, että sen puheenjohtaja oli allekirjoittanut riidanalaisten päätösten asiakirjat sähköisesti.

99      On kuitenkin todettava, että kriisinratkaisuneuvosto ei ole esittänyt eikä edes ilmoittanut esittävänsä tällaisen väitteen tueksi näyttöä eli lähtökohtaisesti kappaleita digitaalisista päätösasiakirjoista ja sähköisen allekirjoituksen aitouden takaavia varmenteita, vaan se on esittänyt seikkoja, jotka todellisuudessa puhuvat kyseistä väitettä vastaan.

100    Riidanalaisten päätösten tekstin osalta kriisinratkaisuneuvosto nimittäin on esittänyt PDF-asiakirjoja, joiden viimeisellä sivulla on käsinkirjoitetulta näyttävä allekirjoitus, joka on ilmeisesti tehty kopioimalla ja liittämällä kuvatiedosto, ja joihin ei liity sähköistä allekirjoitusta koskevia varmenteita.

101    Myöskään riidanalaisten päätösten liitteissä, jotka sisältävät maksujen ja niiden mukautusten määrät ja ovat näin ollen päätösten olennainen osa, ei ole mitään sähköistä allekirjoitusta, vaikka ne eivät mitenkään liity erottamattomasti riidanalaisten päätösten tekstiin.

102    Osoittaakseen riidanalaisten päätösten liitteiden aitouden kriisinratkaisuneuvosto on esittänyt toiseen määräykseen annettuna vastauksena TXT‑muotoisia asiakirjoja, joilla on tarkoitus osoittaa, että kyseisten liitteiden hajautusarvo on sama kuin 15.4.2016 kello 20.06 ja 19.5.2016 kello 21.25 lähetettyihin sähköpostiviesteihin liitettyjen XLSX-muotoisten asiakirjojen hajautusarvo.

103    On kuitenkin huomautettava, että kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt sen osoittamiseksi, että riidanalaiset päätökset oli sen väittämän mukaisesti allekirjoitettu sähköisesti (ks. edellä 98 kohta), pitänyt esittää kyseisiin liitteisiin liittyvät sähköisen allekirjoituksen varmenteet eikä hajautusarvoa sisältäviä TXT‑asiakirjoja. Tällaisten TXT‑asiakirjojen esittäminen antaa aiheen olettaa, ettei kriisinratkaisuneuvostolla ollut hallussaan sähköisten allekirjoitusten varmenteita ja että riidanalaisten päätösten liitteitä ei sen väittämän vastaisesti ollut allekirjoitettu sähköisesti.

104    Kriisinratkaisuneuvoston toimittamat TXT‑asiakirjat eivät myöskään liity objektiivisesti ja erottamattomasti kyseessä oleviin liitteisiin.

105    Lopuksi on mainittava täydentävästi, että vaadittu todistusvoimaiseksi saattaminen ei missään tapauksessa voi koskea luonnoksia, jotka toimitettiin hyväksyttäviksi 15.4.2016 kello 20.06 ja 19.5.2016 kello 21.25 lähetetyillä sähköpostiviesteillä, vaan päätösasiakirjoja, jotka on ilmeisesti laadittu kyseisen hyväksymisen jälkeen. Päätösasiakirjat on nimittäin laadittu ja saatettu todistusvoimaisiksi allekirjoituksella vasta hyväksymisen jälkeen.

106    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisten päätösten todistusvoimaisiksi saattamista koskeva vaatimus ei täyty.

107    Näiden riidanalaisten päätösten todistusvoimaiseksi saattamisen laiminlyöntiä koskevien toteamusten, jotka jo sellaisinaan riittävät edellä 87–90 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan riidanalaisten päätösten kumoamiseen, lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi on asianmukaista tutkia myös uusi kanneperuste, joka perustuu menettelyn kuluessa esiin tulleisiin tosiseikkoihin ja jonka kantaja on esittänyt työjärjestyksen 84 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja seitsemäs kanneperuste.

 Riidanalaisten päätösten hyväksymismenettelyä koskevien sääntöjen rikkomista koskeva uusi kanneperuste

108    Kantajan mukaan kriisinratkaisuneuvosto teki riidanalaiset päätökset Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaan, SEUT 298 artiklaan ja yleisiin oikeusperiaatteisiin sekä menettelysääntöihin perustuvien yleisten menettelyllisten vaatimusten vastaisesti.

109    Kantaja väittää ensinnäkin, että koska se puoltaa maksuvelvollisuutensa ja vakausmaksunsa määrän osalta kriisinratkaisuneuvoston kannasta poikkeavaa oikeudellista näkökantaa (ks. edellä 13–17 kohta), kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt ilmoittaa sen näkökannasta johdon istunnon jäsenille. Sen mukaan kriisinratkaisuneuvosto kuitenkin ilmoitti johdon istunnolle vain vakausmaksulaskelmien tulokset.

110    Se väittää seuraavaksi, että riidanalaiset päätökset tehtiin kirjalliselle menettelylle asetettua vähimmäisaikaa lyhyemmässä ajassa. Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen ensimmäinen hyväksymismenettely kesti kantajan mukaan nimittäin alle 48 tuntia, ja mainitun päätöksen toisessa hyväksymismenettelyssä johdon istunnon jäsenillä oli käytettävissään vain muutama tunti aikaa. Kriisinratkaisuneuvosto ei kantajan mukaan kummassakaan tapauksessa perustellut näin lyhyiden määräaikojen tarpeellisuutta. Myös toista riidanalaista päätöstä edelsi sen mukaan liian lyhyt kirjallinen menettely, joka kesti noin 19 tuntia. Kantajan mukaan sihteeristö perusteli lyhyttä määräaikaa viittaamalla yleisesti kiireellisyyteen mutta täsmentämättä viittaustaan. Kriisinratkaisuneuvosto rikkoi sen mukaan siis menettelysääntöjen 9 artiklan 1 ja 2 kohdan määräyksiä.

111    Kantaja väittää vielä, että ensimmäisen riidanalaisen päätöksen toisessa hyväksymismenettelyssä rikottiin lisäksi menettelysääntöjen 9 artiklan 3 kohtaa. Kyseisessä määräyksessä edellytetään sen mukaan yksimielistä päätöksentekoa, eikä poissaoloja oteta huomioon. Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen toinen hyväksymismenettely oli kantajan mukaan joka tapauksessa aivan liian lyhyt. Kun nimittäin otetaan huomioon päätöksen toimittaminen myöhässä ja erittäin lyhyt varoitusaika, kriisinratkaisuneuvoston sihteeristö ei kantajan mukaan voinut olla varma siitä, että kaikki johdon istunnon jäsenet olivat saaneet tiedon päätöksestä ja siitä, että heidän oli oma-aloitteisesti ilmaistava olevansa siitä eri mieltä.

112    Kriisinratkaisuneuvosto kiistää nämä väitteet.

113    Se väittää ensinnäkin, että hyvää hallintoa koskeva oikeus ei merkitse sitä, että toimielimen, elimen tai laitoksen päätöksentekoelimen jäsenten on tutkittava henkilökohtaisesti kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka liittyvät jollakin tavoin päätökseen. Tämä lähestymistapa ei sen mukaan tule käytännössä kyseeseen, koska riidanalaiset päätökset koskevat lähes 3 800 laitoksen ennakollisten vakausmaksujen laskemista. Lisäksi hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy sen mukaan myös hallinnon velvollisuus tehokkaaseen päätöksentekoon.

114    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan sen asiasta vastaava yksikkö laati nyt käsiteltävässä asiassa yksityiskohtaisesti riidanalaiset päätökset, kaikille sen johdon istunnon jäsenille ilmoitettiin sekä laskentatavasta että ‑menettelystä, ja he seurasivat vuonna 2015 alkaneen menettelyn etenemistä, mukaan lukien vakausmaksujen laskemista kaikissa valmisteluvaiheissa. Näin ollen siinä vaiheessa, kun vakausmaksusta päätettiin virallisesti, ei kriisinratkaisuneuvoston mukaan käytännössä enää ollut jäljellä ratkaisemattomia kysymyksiä, joita sen olisi pitänyt käsitellä tai joista sen olisi pitänyt päättää, varsinkaan itse laskentamenetelmän osalta.

115    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan kantaja ei myöskään täysin noudattanut tiedonantovelvollisuuttaan. Sen mukaan kantajan ennakollinen vakausmaksu perustui kuitenkin kantajan itse toimittamiin eli niihin tietoihin, jotka se toimitti myöhemmässä vaiheessa paperimuodossa ja omien sanojensa mukaan ”FMSA:n oikeudellisen näkemyksen mukaisesti”.

116    Kriisinratkaisuneuvosto korostaa toiseksi, että johdon istunnon jäsenet eivät vastustaneet päätöstä aloittaa kirjallinen menettely. Lisäksi laskennan tulosten validointi päättää sen mukaan virallisesti pitkään jatkuneen menettelyn. Mainitut jäsenet oli sen mukaan otettu asianmukaisesti mukaan kyseiseen menettelyyn, eivätkä he siis tarvinneet 48:aa tuntia saati viittä työpäivää laskennan tulosten validointia varten.

117    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan sen johdon istunnon jäsenet olivat joka tapauksessa hyvin selvillä siitä, että laskelmien tulokset oli toimitettava kiireesti kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille. Se väitti, että se oli kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tekemänsä tiiviin yhteistyön puitteissa sitoutunut toimittamaan niille kyseiset tulokset huhtikuun 2016 puolivälissä. Hallitustenvälisen sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla vuonna 2016 kansallisella tasolla kannettavan ennakollisen vakausmaksun määrät oli lisäksi siirrettävä kriisinratkaisurahastoon ennen 30.6.2016.

118    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan tämä menettelysäännöistä tehty tulkinta oli myös hallinnon joustavaa ja nopeaa toimintaa koskevien edellytysten mukainen. Menettelysääntöjen 9 artiklan 1 ja 2 kohdan väitettyä rikkomista ei sen mukaan missään tapauksessa voida pitää SEUT 263 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna olennaisten menettelymääräysten rikkomisena. Kyse on päinvastoin sisäisistä menettelysäännöistä, joihin kolmannet osapuolet eivät voi vedota. Lisäksi on sen mukaan niin, että jos menettelysäännön rikkominen ei kuitenkaan estä kyseisen säännön tavoitteiden saavuttamista, siitä ei seuraa olennaisten menettelymääräysten rikkominen. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole tarpeen noudattaa menettelysääntöjen 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettuja määräaikoja, eikä näitä sääntöjä voida tulkita siten, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoon osallistuvien jäsenten on pakko noudattaa vähimmäismääräaikaa, vaikka tämä määräaika ei olisi tarpeen päätöksen tekemiseksi.

119    Kriisinratkaisuneuvosto väittää lopuksi ensimmäisen riidanalaisen päätöksen toisen hyväksymismenettelyn osalta, että unionin tuomioistuin oli jo todennut, että päätöksen yksimielinen hyväksyminen ei ole enää pätevä, jos sen hyväksymistä on selvästi vastustettu. Kriisinratkaisuneuvoston mukaan kantaja ei myöskään voinut johdon istunnon käytännöstä oikeutetusti päätellä, että yksimielisyys edellyttää aina aktiivista äänestystä. Se, että yksimielisyys oli saavutettava hyvin lyhyessä ajassa, ei sen mukaan myöskään merkitse menettelysääntöjen 9 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista, sillä jopa tämä lyhyt aika olisi nyt käsiteltävän asian olosuhteissa riittänyt, etenkin siksi, että mukautetut määrät, jotka annettiin tiedoksi sähköpostiviestillä 15.4.2016 kello 20.06, erosivat vain hieman ensimmäisen riidanalaisen päätöksen ensimmäisessä hyväksymismenettelyssä jo hyväksytyistä määristä.

120    Käsiteltävässä asiassa ensimmäisen riidanalaisen päätöksen hyväksymiseen johtanut kirjallinen menettely aloitettiin – kuten edellä 94 kohdassa mainitaan – 13.4.2016 kello 17.41 lähetetyllä sähköpostiviestillä, jossa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenille päätösluonnoksen hyväksymistä varten annettu määräaika päättyi 15.4.2016 kello 12 ja oli siis alle kahden työpäivän mittainen, vaikka menettelysääntöjen 9 artiklan 2 kohdan mukaan määräajan on oltava ”yleensä – – vähintään viisi arkipäivää”. Toisin kuin menettelysäännöissä edellytetään, 13.4.2016 päivätyssä sähköpostiviestissä ei esitetä mitään syytä, joka oikeuttaisi määräajan lyhentämiseen. Siinä ei myöskään mainita menettelysääntöjen 9 artiklan 2 kohtaa.

121    Lisäksi on ylimääräisenä perusteluna mainittava, että kriisinratkaisuneuvosto ei ole osoittanut, että päätös oli tehtävä kiireellisesti 15.4.2016 eikä 20.4.2016, joka olisi ollut menettelysääntöjen mukainen ajankohta. Tältä osin on huomautettava, että 15.4.2016 ei ole säännöissä asetettu ajankohta. Kyseinen päätöksen hyväksymistä koskevan määräajan lyhentäminen on ensimmäinen menettelyllinen sääntöjenvastaisuus.

122    Lisäksi on mainittava, että menettelysääntöjen 9 artiklan 1 kohdan mukaan päätökset voidaan tehdä kirjallisessa menettelyssä, ellei vähintään kaksi johdon istunnon jäsentä ilmaise 48 tunnin kuluessa kirjallisen menettelyn aloittamisesta vastustavansa tätä.

123    Kriisinratkaisuneuvosto rikkoi myös tältä osin menettelysääntöjä, koska kirjallisen menettelyn kesto asetettiin kuusi tuntia lyhyemmäksi kuin kirjallisen menettelyn vastustamista varten säädetty 48 tunnin määräaika. Vaikka katsottaisiin, että päätös olisi pitänyt hyväksyä 15.4.2016, mikään ei olisi estänyt asettamasta vastauksen määräajaksi kello 18 kyseisenä päivänä. Tämä on toinen menettelyllinen sääntöjenvastaisuus.

124    Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii virheellisesti perustelemaan näitä menettelysääntöjen rikkomisia sillä, että sen johdon istunnon jäsenet eivät esittäneet vastalauseita. On riittävää todeta yhtäältä, että kriisinratkaisuneuvostolla on velvollisuus soveltaa päätöksentekomenettelyään koskevia sääntöjä, joissa määrätään täsmällisesti mahdollisuudesta lyhentää määräaikoja sillä edellytyksellä, että tiettyjä sääntöjä noudatetaan, ja toisaalta, että vastalauseiden puuttumista koskevat väitteet eivät millään tavoin poista rikkomista, joka tapahtui alun perin eli siinä vaiheessa, kun kriisinratkaisuneuvosto vahvisti menettelysääntöjen vastaisen määräajan.

125    Vaikka 13.4.2016 päivätyssä sähköpostiviestissä kehotettiin kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäseniä toimittamaan virallinen hyväksyntänsä kriisinratkaisuneuvoston tätä varten käyttämään sähköpostiosoitteeseen, kriisinratkaisuneuvosto ei esitä mitään hyväksymistä koskevia sähköpostiviestejä. Ainoa hyväksymiseen viittaava seikka on kriisinratkaisuneuvoston perjantaina 15.4.2016 kello 19.04 lähettämässä sähköpostiviestissä esitetty väite hyväksymisen antamisesta.

126    Lisäksi kriisinratkaisuneuvosto mainitsi kyseisessä perjantaina 15.4.2016 kello19.04 lähetetyssä sähköpostiviestissä, jota ei osoitettu – ainakaan aluksi – kaikille johdon istunnon jäsenille (kriisinratkaisuneuvoston jäsen A ei ollut kyseisen viestin vastaanottaja vaan se lähetettiin hänelle 21 minuuttia myöhemmin), ennakollisten vakausmaksujen laskemisessa tapahtuneesta virheestä ja ilmoitti, että ”muistiosta 2” lähetettäisiin oikaistu versio erillisellä sähköpostiviestillä. Kello 19.04 lähetetyssä sähköpostissa lisättiin vielä, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenten hyväksynnän katsotaan koskevan myös maksujen oikaistuja määriä, elleivät jäsenet vastusta tätä, mutta ei asetettu mitään määräaikaa mahdollisille vastaväitteille. Näin menetellessään kriisinratkaisuneuvosto käynnisti vastustamatta jättämiseen perustuvan hyväksymismenettelyn, jonka menettelysäännöt tuntevat mutta joka aloitettiin epätavallisissa olosuhteissa, kun otetaan huomioon, ettei päätöksen hyväksymistä koskevasta määräajasta ollut mitään mainintaa. Tämä muodostaa edellä 120–123 kohdassa mainittujen kahden sääntöjenvastaisuuden ohella kolmannen menettelyllisen sääntöjenvastaisuuden.

127    Sen jälkeen samana päivänä kello 20.06 lähettiin kriisinratkaisuneuvoston erillinen sähköpostiviesti, jonka liitteenä oli XLSX-asiakirja otsikkonaan ”Final results15042016.xlsx”. Tätäkään sähköpostiviestiä ei lähetetty A:lle. Tämä viimeinen seikka on neljäs menettelyllinen sääntöjenvastaisuus.

128    Lisäksi ensimmäisen riidanalaisen päätöksen tekoajankohdasta (15.4.2016) ilmenee, että vaikka 15.4.2016 kello19.04 lähetetyssä sähköpostiviestissä ei ilmoitettu mitään määräaikaa, yksimielisyys katsottiin saavutetuksi samana päivänä eli näin ollen loogisesti keskiyöllä. On totta, että kriisinratkaisuneuvosto ilmaisi 13.4.2016 lähettämässään sähköpostiviestissä (joka liitettiin 15.4.2016 kello 19.04 lähetettyyn sähköpostiviestiin) aikovansa tehdä päätöksen 15.4. Vaikka kyseisen tiedon katsottaisiin riittävän osoittamaan, että vastaväitteet oli muotoiltava ennen 15.4.2016 keskiyötä, on kuitenkin niin, että nyt käsiteltävässä asiassa yksimielisyyteen perustuva hyväksymismenettely aloitettiin perjantai-iltana klo 19.04 siten, että sen oli määrä päättyä samana päivänä keskiyöllä. Nämä seikat pahentavat edellä 103 kohdassa todetun kolmannen sääntöjenvastaisuuden vaikutuksia.

129    Yksimielisyyteen perustuvaa päätöksentekomenettelyä on vieläkin vaikeampi pitää asianmukaisena siitä syystä, että sen lisäksi, ettei kello 20.06 lähetettyä sähköpostiviestiä toimitettu A:lle (ks. edellä 127 kohta) – mikä itsessään tekee menettelystä sääntöjenvastaisen –, kriisinratkaisuneuvosto ei ole osoittanut, että sen johdon istunnon jäsenet olisivat saaneet tiedon kello 20.06 lähetetystä sähköpostiviestistä (tai myöskään kello 19.04 lähetetystä sähköpostiviestistä) tai sen sisällöstä. Kriisinratkaisuneuvosto on toimittanut tiettyjä varmistustietoja, joilla se pyrkii osoittamaan, että kello 19.04 ja 20.06 lähetetyt sähköpostiviestit olivat saapuneet vastaanottajien sähköpostilaatikoihin. Riippumatta siitä, että kyseinen varmistus, joka tehtiin pistokokein, ei koskenut kaikkia kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäseniä, se ei kuitenkaan millään tavalla todista, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenet olisivat olleet konkreettisesti tietoisia edes kyseisten sähköpostien lähettämisestä ennen saman päivän keskiyötä.

130    Kun otetaan huomioon, että yksimielisyyteen perustuva menettely on luonteeltaan sellainen, jossa hyväksyminen päätellään vastustamatta jättämisestä, tällainen menettely edellyttää välttämättä ja vähintään sitä, että ennen päätöksen tekemistä näytetään toteen, että yksimielisyyteen perustuvaan menettelyyn osallistuneet henkilöt ovat saaneet tiedon kyseisestä menettelystä ja voineet tutkia hyväksymistään edellyttävän luonnoksen. Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäinen riidanalainen päätös tehtiin viimeistään 15.4.2016 keskiyöllä, kun otetaan huomioon sekä sen tekstistä ilmenevät maininnat että kyseiseen päätökseen liittyvien tiedostojen lähettäminen samana päivänä kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille (ks. edellä 20 kohta). Kriisinratkaisuneuvosto ei kuitenkaan ole esittänyt näyttöä siitä, että sen johdon istunnon jäsenten on voitu todeta saaneen ennen keskiyötä tiedon muutetusta päätösluonnoksesta tai edes kello19.04 ja 20.06 lähetettyjen sähköpostiviestien olemassaolosta.

131    Lisäksi ja toissijaisesti on mainittava, että ensimmäisen riidanalaisen päätöksen liite, jota ehdotettiin hyväksyttäväksi 13.4.2016, oli PDF-muotoinen sähköinen asiakirja (ks. edellä 94 ja 120 kohta), kun taas 15.4.2016 illalla hyväksyttäväksi ehdotettu liite oli XLSX-muotoinen sähköinen asiakirja (ks. edellä 96 ja127 kohta).

132    Niinpä on huomautettava, että ilman 15.4.2016 illalla lähetetyissä sähköpostiviesteissä mainittua virhettä (ks. edellä 95 kohta) ensimmäisen riidanalaisen päätöksen liitteenä olisi esitetty hyväksyttäväksi PDF-muotoinen sähköinen asiakirja eikä XLSX-tiedosto.

133    Unionin yleinen tuomioistuin voi todeta kyseisestä erosta vain, että kriisinratkaisuneuvosto, jonka tehtävänä on huolehtia hyväksyttävien asiakirjojen muodollisesta yhtenäisyydestä, on vaihtanut sähköisiä formaatteja. Tämä epätarkkuus aiheuttaa seurauksia, jotka eivät ole luonteeltaan pelkästään menettelyllisiä, koska PDF-tiedostona toimitetuista tiedoista ei ilmene yksityiskohtia XLSX-tiedoston laskentasoluista ja koska tällaisessa PDF-tiedostossa käytetään ainakin tässä tapauksessa pyöristettyjä arvoja toisin kuin XLSX-tiedostossa. Siltä osin kuin on kyse ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä käytetystä ainoasta mukautustekijästä, joka perustuu riskiprofiiliin eurooppalaisessa asiayhteydessä, kriisinratkaisuneuvoston vastauksiin sisältyvistä tiedoista ilmenee, että riidanalaisessa päätöksessä esitetty arvo, sellaisena kuin se esitettiin vastauksena ensimmäiseen määräykseen – eli PDF-tiedostossa –, ei ole XLSX-tiedostossa käytetty täsmällinen arvo, joka sisältää 14 desimaalia, vaan kahteen desimaaliin pyöristetty arvo, jota ei voida käyttää maksulaskelman tarkistamiseen.

134    Edellä esitetystä seuraa, että edellä 106 kohdassa todetun todistusvoimaiseksi saattamista koskevan laiminlyönnin, josta seuraa riidanalaisten päätösten kumoaminen, lisäksi ensimmäisen riidanalaisen päätöksen tekomenettelyssä ei selvästikään noudatettu menettelyllisiä takeita, jotka koskevat sitä, miten kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon jäsenten on hyväksyttävä kyseinen päätös ja miten hyväksyntä hankitaan.

135    Tässä yhteydessä on huomautettava, ettei se, etteivät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voi vedota sellaisten sääntöjen rikkomiseen, joilla ei ole tarkoitus suojella yksityisiä vaan joiden tarkoituksena on toimielimen yksikköjen sisäisen toiminnan organisointi hyvän hallintotavan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 7.5.1991, Nakajima v. neuvosto, C‑69/89, EU:C:1991:186, 49 ja 50 kohta), kuitenkaan merkitse sitä, ettei yksityinen voisi koskaan tehokkaasti vedota unionin toimen antamiseen johtavaa päätöksentekomenettelyä koskevan säännön rikkomiseen. Toimielimen sisäisiä menettelyjä koskevien säännösten joukosta on nimittäin erotettava sellaiset säännökset, joiden rikkomiseen luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät voi vedota, koska ne koskevat ainoastaan toimielimen sisäistä toimintaa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden ei katsota vaikuttavan niiden oikeusasemaan, niistä säännöistä, joiden rikkomiseen voidaan sitä vastoin vedota, koska niillä luodaan oikeuksia ja oikeusvarmuutta kyseisille henkilöille (tuomio 17.2.2011, Zhejiang Xinshiji Foods ja Hubei Xinshiji Foods v. neuvosto, T‑122/09, ei julkaistu, EU:T:2011:46, 103 kohta).

136    Riidanalaisen päätöksen tekomenettelyn kulun tarkastelu osoittaa nyt käsiteltävässä asiassa, että useita kirjallisen ja sähköisen päätöksentekomenettelyn järjestämistä koskevia sääntöjä on rikottu. Vaikka menettelysääntöjen 9 artiklassa ei määrätä tästä nimenomaisesti, on itsestään selvää, että jokainen kirjallinen menettely edellyttää väistämättä päätösluonnoksen toimittamista kaikille kyseisen menettelyn suorittavan päätöksentekoelimen jäsenille. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan yksimielisyyteen perustuvan päätöksentekomenettelyn (ks. edellä 126–130 kohta) osalta on todettava, että päätöstä ei voida tehdä ilman, että olisi näytetty toteen ainakin se, että kaikki jäsenet ovat voineet etukäteen tutustua päätösluonnokseen. Kyseinen menettely edellyttää myös sellaisen määräajan ilmoittamista, jonka kuluessa kyseisen elimen jäsenet voivat ottaa luonnokseen kantaa.

137    Kyseisiä menettelysääntöjä, joilla pyritään varmistamaan, että kaikkia sähköisesti toteutettavaan kirjalliseen menettelyyn ja yksimielisyyteen perustuvaan menettelyyn liittyviä olennaisia menettelymääräyksiä noudatetaan, rikottiin nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseisillä rikkomisilla on välitön vaikutus oikeusvarmuuteen, koska ne johtavat sellaisen päätöksen tekemiseen, jonka osalta ei ole näytetty toteen sitä, että se on toimivaltaisen elimen hyväksymä, eikä edes sitä, että elimen kaikki jäsenet ovat saaneet siitä tiedon etukäteen.

138    Tällaisten hyväksymisen ilmaisemisen kannalta välttämättömien menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, jonka unionin tuomioistuimet voivat tutkia viran puolesta (tuomio 24.6.2015, Espanja v. komissio, C‑263/13 P, EU:C:2015:415, 56 kohta ja tuomio 20.9.2017, Tilly-Sabco v. komissio, C‑183/16 P, EU:C:2017:704, 116 kohta).

139    Toisesta riidanalaisesta päätöksestä on lopuksi todettava, ettei sillä korvata ensimmäistä riidanalaista päätöstä, jossa vahvistettiin maksujen määrät, vaan ainoastaan mukautetaan näitä määriä rajoitetun teknisen seikan osalta. Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoaminen johtaa välttämättä toisen päätöksen kumoamiseen.

140    Edellä esitetyn perusteella riidanalaiset päätöksen on kumottava myös niiden hyväksymistä koskevien menettelysääntöjen rikkomisen vuoksi, eikä kantajan muista väitteistä ole tarpeen lausua.

 Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty

141    Kantaja muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuutta on arvioitava sen tarpeen perusteella, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen.

142    Kantajan mukaan riidanalaisissa päätöksissä tai perintäilmoituksissa esitettyjä perusteluja ei kuitenkaan voida pitää riittävinä.

143    Näiden perustelujen nojalla ei sen mukaan ensinnäkään voida ratkaista, onko kriisinratkaisuvirasto tukeutunut sen sähköiseen (korjattuun) ilmoitukseen vai sen kirjalliseen ilmoitukseen, mihin määrään saakka taseen loppusumma (joko OTC-sijoitusjohdannaisten korjattu loppusumma tai korjaamaton loppusumma) on otettu huomioon vakausmaksun laskemisessa ja perustuuko riidanalaisissa päätöksissä tehty laskelma johdannaissopimusten brutto- vai nettoarvoon.

144    Kantaja väittää toiseksi, että ensimmäisen perintäilmoituksen liite 2 liittyy yksinomaan vuoden 2015 vakausmaksuun. Vaikka ensimmäisen perintäilmoituksen liite 1 koski vuoden 2016 vakausmaksua, siitä ilmenee kantajan mukaan kuitenkin vain laskelma ilman siihen liittyviä muuttujia. Riidanalaisissa päätöksissä ja perintäilmoituksissa ei sen mukaan esitetä selvästi laskentavaiheita eikä kantajaan sovellettuja luokituksia. Kantajan mukaan niihin sisältyvässä vakausmaksulaskelmassa ei tosiasiassa esitetä sen ilmoittamia arvoja (kuten velkojen kokonaismäärää, omia varoja, suojattuja talletuksia, kaikista johdannaissopimuksista aiheutuvia velkoja jne.). Kantajan mukaan sen on myös mahdotonta tietää, missä määrin kriisinratkaisuneuvosto on arvioissaan jättänyt huomiotta kirjallisessa ilmoituksessa esitettyjä tietoja. Kantaja muistuttaa tältä osin esittäneensä kaksi ilmoituslomaketta, joista vain yhtä oli sen oikeuskäsityksen mukaan tarkoitus käyttää.

145    Riidanalaisten päätösten viittauksilla niiden oikeusperustoihin ei myöskään voida korjata perustelujen puuttumista. Riidanalaisissa päätöksissä mainitaan yhtäältä vain asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohta viittaamatta direktiiviin 2014/59 tai delegoituun asetukseen 2015/63 siitä huolimatta, että ne ovat ratkaisevia vakausmaksun laskemisen kannalta. Tyhjentäväkään viittaus oikeusperustoihin ei toisaalta ole nyt käsiteltävässä asiassa riittävä. Perusteluja koskevat vaatimukset ovat sitäkin tiukemmat, kun tehdyn päätöksen oikeudellinen asiayhteys on tuntematon ja asianosaiset riitauttavat säädetyn toimenpiteen.

146    Kantaja myöntää, että ennakollisten vakausmaksujen laskeminen on monimutkaista. Tämä monimutkaisuus edellyttää sen mukaan kuitenkin nimenomaisesti, että maksuvelvolliset pystyvät tarkistamaan, onko kriisinratkaisuneuvosto laskenut vakausmaksut oikeudellisesti perustellulla tavalla. Lisäksi perustelut antavat kantajan mukaan myös kriisinratkaisuneuvostolle mahdollisuuden omavalvontaan. Kantaja väittää lisäksi, että – toisin kuin kartellioikeuden alalla – kriisinratkaisuneuvoston ennakollisten vakausmaksujen laskemisessa käyttämistä muuttujista säädetään sovellettavassa säännöstössä yksityiskohtaisesti. Näin ollen kriisinratkaisuneuvostolla ei sen mukaan olisi pitänyt olla ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selittää sille niitä laskentavaiheita, joiden kautta se pääsi saatuihin tuloksiin.

147    Muiden laitosten mahdollinen luottamuksellisuutta koskeva intressi ei myöskään ole esteenä riidanalaisten päätösten perustelemiselle asianmukaisesti, koska kantaja pyrkii ainoastaan tutustumaan sitä henkilökohtaisesti koskeviin tietoihin.

148    Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, joka myönnettiin kantajalle sen aloitteesta nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen, ei myöskään korjaa perustelujen puuttumista.

149    Kantaja väittää, ettei myöskään toista riidanalaista päätöstä ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla. Kriisinratkaisuneuvoston kansallisille sääntelyviranomaisille osoittamassa 22.5.2016 päivätyssä kirjeessä todetaan sen mukaan ainoastaan, että neljännen pilarin mukauttaminen edellytti muuttamaan ensimmäistä riidanalaista päätöstä. Teknistä muistiota (technical note with further background), johon kyseisessä kirjeessä viitataan, ei ollut kantajan mukaan liitetty toiseen riidanalaiseen päätökseen eikä toiseen perintäilmoitukseen.

150    Siltä osin kuin on kyse FMSA:n Saksan liittovaltion julkisten pankkien yhdistykselle osoittamasta, 23.5.2016 päivätystä kirjeestä, se väittää ilmoittaneensa, että Saksassa toimiluvan saaneilta laitoksilta kannettavan vuotuisen vakausmaksun keskimääräinen muutos on 1,21 prosenttia. Kantajan tapauksessa toisessa riidanalaisessa päätöksessä vahvistettu korotus vastaa sen mukaan kuitenkin 11,45:tä prosenttia vuodeksi 2016 siihen mennessä vahvistetusta maksusta.

151    Lisäksi peruste, johon toisessa perintäilmoituksessa vedottiin oikaisun tueksi, koskee sen mukaan laitosten suojajärjestelmään liittyvää muuttujaa. Kantajan mukaan kyseisessä ilmoituksessa viitattiin sen liitteen kenttiin CD 133 ja CD 134. Kentässä CD 134 ei kuitenkaan sen mukaan mainita mitään arvoa. Muutokset eivät sen mukaan myöskään rajoittuneet kahteen edellä mainittuun kenttään.

152    Kriisinratkaisuneuvosto kiistää nämä väitteet.

153    Se väittää, ettei riidanalaisia päätöksiä ole osoitettu kantajalle eivätkä ne koske sitä suoraan. Sen mukaan kyseiset päätökset on osoitettu FMSA:lle, ja niiden perustelut olivat riittävät FMSA:lle, joka kaikkien muiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten tavoin otettiin tiiviisti mukaan vuoden 2016 ennakollisten vakausmaksujen laskentaan. Kyseiset päätökset on sen mukaan joka tapauksessa perusteltu riittävästi myös kantajan kannalta.

154    Riidanalaisissa päätöksissä viitataan ensinnäkin kriisinratkaisuneuvoston mukaan asetukseen N:o 806/2014 oikeusperustana. Kyseisessä asetuksessa, delegoidussa asetuksessa 2015/63, täytäntöönpanoasetuksessa 2015/81 sekä direktiivissä 2014/59 esitetään kuitenkin sen mukaan yksityiskohtaisesti ennakollisten vakausmaksujen laskemisessa käytettävä menetelmä. Sen mukaan riidanalaiset päätökset tehtiin näin ollen kantajan hyvin tuntemassa asiayhteydessä. Toiseksi se väittää, että kantaja oli tiiviisti mukana menettelyssä. Sen mukaan kantaja on tietoinen pääasiallisesta päättelystä siltä osin kuin laskelma perustuu yhtäältä edellä mainituissa säädöksissä selitettyyn perusmenetelmään ja toisaalta kantajan itse toimittamiin yksityiskohtaisiin tietoihin. Kantaja on sen mukaan kolmanneksi saanut erittäin yksityiskohtaiset selvitykset laskelmasta ja perintäilmoituksissa noudatetusta päättelystä. Lisäksi kantaja on kriisinratkaisuneuvoston mukaan saanut asiakirjoihin tutustumista koskevan pyyntönsä johdosta täydentäviä tietoja eli lähtöarvot, välilaskelman ja laskelman lopullisen tuloksen.

155    Kantaja menee sen mukaan perusteluvelvollisuudesta johtuvia vaatimuksia pidemmälle väittäessään, että se on asetettava asemaan, jossa se voi laskea uudelleen ennakollisten vakausmaksujensa tarkan määrän. Sen mukaan laitosten ennakolliset vakausmaksut ovat sidoksissa toisiinsa, yhtä laitosta koskevan laskentamenettelyn eri vaiheet edellyttävät kaikkien tai ainakin hyvin monien laitosten tietojen käyttämistä. Tässä yhteydessä perusteluvelvollisuus on sen mukaan sovitettava yhteen muiden laitosten salassapitovelvollisuuden kanssa. Kantajalla on sen mukaan kuitenkin jo ollut mahdollisuus tutustua kaikkiin itseään koskeviin tietoihin, jotka eivät ole sidoksissa muihin laitoksiin.

156    Unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa komissio lisäsi tältä osin, että vaikka taloudellisesta näkökulmasta oli tosin mahdollista arvioida laitoksen riskiprofiilia yksinomaan sen omien tietojen perusteella, kaikkien laitosten ennakollisten vakausmaksujen keskinäisestä riippuvuudesta säädetään sovellettavassa lainsäädännössä ja erityisesti asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa ja 70 artiklan 2 kohdassa.

157    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan lähestymistapa, jonka perusteella ennakollisten vakausmaksujen määrää ei voida laskea kokonaan uudelleen, on sitä paitsi muilla unionin oikeuden aloilla – erityisesti kilpailuoikeuden alalla – vallitsevan hallintokäytännön mukainen. Sen mukaan on lisäksi otettava huomioon, miten perusteluvelvollisuutta on käytännössä ja teknisesti mahdollista noudattaa riidanalaisten päätösten tekemiselle asetetussa määräajassa.

158    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan FMSA:lle ilmoitettiin toisen riidanalaisen päätöksen osalta mukauttamisen taustalla olevasta menettelystä ja perusteluista kriisinratkaisuneuvoston varapuheenjohtajan allekirjoittamassa kirjeessä, joka annettiin tiedoksi kaikille kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille toisen riidanalaisen päätöksen kanssa. Uuden laskelman yksityiskohtaiset perustelut ja tiedot toimitettiin sen mukaan kantajalle toisessa perintäilmoituksessa.

159    Koska väite siitä, että vuoden 2016 ennakollisia vakausmaksuja koskevassa (tarkistetussa) laskelmassa oli kantajaa koskeva virhe, ei saa tukea, kantajalla ei kriisinratkaisuneuvoston mukaan ole oikeutettua intressiä riidanalaisten päätösten kumoamiseen mahdollisen muotovirheen takia.

160    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseisen toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (tuomio 20.12.2017, Comunidad Autónoma de Galicia ja Retegal v. komissio, C‑70/16 P, EU:C:2017:1002, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

161    Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien kaikkien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 7.3.2013, Acino v. komissio, T-539/10, ei julkaistu, EU:T:2013:110, 124 oikeuskäytäntöviittauksineen).

162    Lisäksi toimen perustelujen pitää olla johdonmukaiset eikä niissä saa varsinkaan olla sisäisiä ristiriitaisuuksia, jotka haittaisivat toimeen johtaneiden syiden ymmärtämistä (tuomio 15.7.2015, Pilkington Group v. komissio, T-462/12, EU:T:2015:508, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

163    Aluksi on muistutettava, että vaikka asetuksella N:o 806/2014 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/81 perustetussa järjestelmässä ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevat päätökset annetaan tiedoksi kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, mainitut päätökset koskevat maksuvelvollisia laitoksia suoraan ja erikseen (ks. edellä 61–82 kohta), toisin kuin kriisinratkaisuneuvosto väittää.

164    Se intressi, joka kyseisillä laitoksilla voi olla saada selvennystä tilanteeseen, on myös otettava huomioon arvioitaessa kyseessä olevia päätöksiä koskevan perusteluvelvollisuuden laajuutta. Lisäksi on muistutettava, että perustelujen tarkoituksena on myös antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus harjoittaa valvontaansa.

165    Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kriisinratkaisuneuvosto syyllistyi useisiin perusteluvelvollisuuden laiminlyönteihin, eikä kantajan väitteitä siitä, ettei ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä mainita, minkä sen tekemistä ilmoituksista kriisinratkaisuneuvosto otti huomioon laskentaa varten ja millä perusteella, ole tarpeen tutkia.

166    Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen tekstistä on yhtäältä todettava, että siinä mainitaan ainoastaan asetus N:o 806/2014 ja erityisesti sen 70 artiklan 2 kohta, vedotaan neuvotteluihin ja yhteistyöhön laitosten (Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansalliset viranomaiset) kanssa ja siihen, että laskeminen suoritetaan siten, että yksilöllisten maksujen kokonaismäärä ei ylitä tiettyä tasoa (eli 12,5:ttä prosenttia asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa säädetystä tavoitetasosta). Se ei sisällä mitään tietoa kantajan vakausmaksun laskemisen peräkkäisistä vaiheista eikä näihin eri vaiheisiin liittyviä lukuja.

167    Ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä mainitun asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan ja erityisesti sen 6 kohdan tulkinnan perusteella voidaan tosin ymmärtää, että kriisinratkaisuneuvosto soveltaa ennakollisten vakausmaksujen laskemiseen erityisesti ”komission direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan nojalla hyväksymiä delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään käsitettä vakausmaksujen mukauttamisesta laitosten riskiprofiiliin”, eli tässä tapauksessa delegoitua asetusta 2015/63.

168    Delegoidussa asetuksessa 2015/63 on lisäksi yksityiskohtaisia sääntöjä, joita kriisinratkaisuneuvoston on sovellettava vakausmaksuja laskiessaan.

169    Nämä seikat eivät kuitenkaan ole riittäviä sen ymmärtämiseksi, miten kriisinratkaisuneuvosto on näitä sääntöjä kantajan tapaukseen soveltaessaan päätynyt sitä koskevan maksun määrään, joka on mainittu ensimmäisen riidanalaisen päätöksen liitteessä.

170    On lisättävä, että ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä ei mainita välipäätöksiä, jotka kriisinratkaisuneuvosto teki maksujen laskemiseen liittyvän lainsäädännön täytäntöön panemiseksi, eli ainakaan edellä 29 kohdassa mainittuja päätöksiä.

171    On kuitenkin todettava yhtäältä, että kyseisissä välipäätöksissä määritellään sekä laskentamenettelyn osatekijöitä että varsinainen maksujen laskeminen. Näissä välipäätöksissä ei toisaalta pelkästään panna täytäntöön sovellettavaa lainsäädäntöä, vaan joidenkin päätösten osalta myös täydennetään sitä. Koska näitä välipäätöksiä ei julkaista eikä anneta muulla tavoin tiedoksi laitoksille, kriisinratkaisuneuvoston väite, jonka mukaan ensimmäisen riidanalaisen päätöksen perustelut olivat riittävät sillä perusteella, että asetuksessa N:o 806/2014, delegoidussa asetuksessa 2015/63, täytäntöönpanoasetuksessa 2015/81 ja direktiivissä 2014/59 esitetään yksityiskohtaisesti ennakollisten vakausmaksujen laskemiseksi sovellettava menetelmä (ks. edellä 154 kohta), ei missään tapauksessa voi menestyä.

172    Edellä 20 kohdassa mainituista välipäätöksistä on riittävää mainita kaksi esimerkkiä eli ensinnäkin päätös SRB/ES/SRF/2016/01 (ks. edellä 29 kohdan kahdeksas luetelmakohta), jonka 1 artiklassa vahvistetaan vuoden 2016 tavoitetaso, joka on kantajan vakausmaksun laskemisessa huomioon otettava seikka (ks. täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 4 artikla ja delegoidun asetuksen 2015/63 liitteessä I oleva vaihe 6), ja toiseksi päätös SRB/ES/SRF/2015/00 (ks. edellä 29 kohdan ensimmäinen luetelmakohta), jossa pantiin täytäntöön delegoidun asetuksen 2015/63 6 artiklan 1 kohdan d alakohta, joka koskee kriisinratkaisuneuvoston määrittämiä muita riski-indikaattoreita, jotka muodostavat neljännen riskipilarin eli toisen niistä kahdesta riskipilarista, joita kriisinratkaisuneuvosto sovelsi käsiteltävässä asiassa, kuten myös edellä 29 kohdassa mainitusta tiedostosta ilmenee.

173    Vaikka kriisinratkaisuneuvosto antoikin nämä välipäätökset tiedoksi kantajalle, se kuitenkin teki sen vasta 3.8.2016 eli nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen.

174    Tältä osin on muistettava, että perusteluvelvollisuuden noudattamista on arvioitava niiden tietojen mukaan, jotka kantajalla on kanteen nostamisen hetkellä (ks. tuomio 12.11.2008, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-406/06, ei julkaistu, EU:T:2008:484, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

175    Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen liitteestä on toisaalta todettava, että vaikka siinä annetaan määrä riskiprofiiliin euroalueen ympäristössä perustuvan mukautuskertoimen osalta, siinä ei ole vastaavaa tietoa, joka koskee riskiprofiiliin perustuvasta mukautuskertoimesta kansallisessa ympäristössä tehdyn laskelman osuutta. Vaikka siinä täsmennetään, minkä tyyppistä laskentatapaa on käytetty eurooppalaisessa yhteydessä, siinä ei anneta mitään tietoa laskentatavasta, jota kriisinratkaisuneuvosto käyttää kansallisen yhteyden osalta.

176    Kuten täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 8 artiklan 1 kohdan a alakohdasta kuitenkin ilmenee, sen kriisinratkaisuneuvoston tekemän laskelman, jossa viitataan kansalliseen yhteyteen, osuus laitosten vakausmaksuja koskevasta laskelmasta vuonna 2016 on 60 prosenttia ja eurooppalainen osuus vain 40 prosenttia. Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen perustelut vaikuttavat siis tältä osin riittämättömiltä.

177    On lisättävä, että – toisin kuin kriisinratkaisuneuvosto väittää – ensimmäisen riidanalaisen päätöksen riittämättömiä perusteluja ei voida korvata FMSA:n kyseisen päätöksen mukaisesti tekemän ensimmäisen perintäilmoituksen perusteluilla

178    On totta, että käsiteltävässä asiassa ensimmäinen perintäilmoitus sisältää yksityiskohtaisempia selvityksiä kantajan vakausmaksun laskemisesta sekä sen ”eurooppalaisen” että ”kansallisen” osuuden osalta.

179    Sovellettavassa lainsäädännössä perustetussa järjestelmässä on kuitenkin niin, että kriisinratkaisuneuvosto laskee ja vahvistaa ennakolliset vakausmaksut. Kriisinratkaisuneuvoston kyseisten maksujen laskemisesta tekemät päätökset osoitetaan vain kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille (täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 5 artiklan 1 kohta), ja näiden viranomaisten on annettava ne tiedoksi laitoksille (täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 5 artiklan 2 kohta) ja perittävä maksut laitoksilta mainittujen päätösten perusteella (asetuksen N:o 806/2014 67 artiklan 4 kohta).

180    Kun kriisinratkaisuneuvosto toimii asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan nojalla, se tekee päätöksiä, jotka ovat luonteeltaan lopullisia ja koskevat laitoksia erikseen ja suoraan.

181    Näin ollen kriisinratkaisuneuvoston, joka on kyseisten päätösten laatija, on perusteltava ne. Tätä velvollisuutta ei voida delegoida kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, eivätkä ne voi myöskään korjata sen laiminlyöntiä, sillä silloin jätettäisiin huomiotta kriisinratkaisuneuvoston asema mainittujen päätösten laatijana ja sille tällä perusteella kuuluva vastuu ja – kun otetaan huomioon kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten erilaisuus – aiheutettaisiin laitosten eriarvoisen kohtelun riski siltä osin kuin on kyse kriisinratkaisuneuvoston päätösten perusteluista.

182    On joka tapauksessa todettava, että ensimmäisen perintäilmoituksen liitteessä 1 olevia tietoja, jotka on esitetty kantajan ennakollista vakausmaksua koskevan laskelman yksityiskohtina, ei ole yksilöity kriisinratkaisuneuvoston tiedoiksi. Ne on päinvastoin esitetty erottamattomana osana perintäilmoitusta, joka on Saksan oikeuden toimi, joten ei ole mahdollista erottaa FMSA:n hankkimia tietoja kriisinratkaisuneuvostolta mahdollisesti peräisin olevista tiedoista.

183    Lisäksi on todettava, että vaikka riskiprofiiliin perustuvan mukautuskertoimen välttämättä sisällettävä kaikki vaadittavat desimaalit, jotta laskelma ei olisi summittainen, ensimmäisessä perintäilmoituksessa (neljän desimaalin tarkkuudella) ilmoitettu mukautuskerroin ei vastaa (kahden desimaalin tarkkuudella) ensimmäisen riidanalaisen päätöksen liitteessä, sellaisena kuin kriisinratkaisuneuvosto antoi sen tiedoksi kantajalle 3.8.2016 (ks. edellä 29 kohta) ja se toimitettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle kannekirjelmän liitteessä A.22, ilmoitettua kerrointa eikä (15 desimaalin tarkkuudella) samassa liitteessä, sellaisena kuin se annettiin tiedoksi unionin yleiselle tuomioistuimelle vastauksena toiseen määräykseen, ilmoitettua kerrointa.

184    Myöskään muut arvot, joilta edellytetään samaa tarkkuutta ja jotka ilmoitettiin (neljän desimaalin tarkkuudella) ensimmäisessä perintäilmoituksessa (ks. kyseisen ilmoituksen liitteessä 1 olevat kentät CD 21 (vähimmäisomavaraisuusaste), CD 35 (yhdistelmäindikaattori pilari I), CD 36 (yhdistelmäindikaattori pilari IV), CD 37 (yhdistelmäindikaattori) tai CD 38 (lopullinen yhdistelmäindikaattori)), eivät vastaa arvoja, jotka kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti (vain kahden desimaalin tarkkuudella) kantajalle 3.8.2016 toimitetussa tiedostossa (ks. edellä 29 kohta), joka toimitettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle kannekirjelmän liitteessä A.25.

185    Lisäksi kriisinratkaisuneuvoston kantajalle toimittaman viimeksi mainitun tiedoston osalta on palautettava mieliin edellä 174 kohdassa jo mainittu oikeuskäytäntö, jonka mukaan perusteluvelvollisuuden noudattamista on arvioitava niiden tietojen mukaan, jotka kantajalla on kanteen nostamisen hetkellä.

186    Edellä esitetystä seuraa, että kriisinratkaisuneuvosto antoi edellä 29 kohdassa mainittujen päätösten tavoin myös kyseisen tiedoston kantajalle tiedoksi vasta nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen.

187    Toisesta riidanalaisesta päätöksestä on todettava, että sillä itsessään laiminlyödään perusteluvelvollisuus samoista syistä kuin ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä esitetyt syyt ja lisäksi sen vuoksi, ettei siinä millään tavoin perustella siinä tehtävää mukautusta.

188    Kyseisen mukautuksen perustelut on tosin esitetty 22.5.2016 päivätyssä kirjeessä, jonka kriisinratkaisuneuvosto lähetti kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille toisen riidanalaisen päätöksen kanssa, ja 23.5.2016 päivätyssä kirjeessä, jonka FMSA lähetti saksalaisille laitoksille.

189    Näihin kirjeisiin sisältyy kuitenkin vain yleisiä selvityksiä toisessa riidanalaisessa päätöksessä tehdyn mukautuksen syistä. Teknisestä mukautuksesta, johon 22.5.2016 päivätyssä kirjeessä viitataan, on todettava, ettei kriisinratkaisuneuvosto ole toimittanut sitä.

190    Toiseen perintäilmoitukseen ja kantajalle 3.8.2016 toimitettuun tiedostoon sisältyvien perusteiden osalta viitataan edellä 177–184 kohdassa esitettyihin seikkoihin.

191    Riskiprofiiliin euroalueen ympäristössä perustuvasta mukautuskertoimesta (risk adjustment factor in the EA environment) on vielä todettava, että sen lisäksi, että kyseessä olevissa asiakirjoissa ei ilmoiteta myöskään tämän kertoimen tarkkaa arvoa, vaan sen pyöristetty arvo yhdeksän tai jopa kahden desimaalin tarkkuudella, niissä ([luottamuksellinen] toisen perintäilmoituksen osalta ja [luottamuksellinen] tiedoston osalta) ilmoitettu arvo eroaa toisen riidanalaisen päätöksen liitteessä ilmoitetusta arvosta.

192    Lopuksi on todettava, että edellä 159 kohdassa mainitut kriisinratkaisuneuvoston perustelut on hylättävä. Vaikka oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, ettei valittajalla ole minkäänlaista oikeutettua intressiä päätöksen kumoamiseen muotovirheen, perustelujen puuttuminen tai puutteellisuuden perusteella silloin, kun päätöksen kumoaminen johtaisi ainoastaan sellaisen uuden päätöksen tekemiseen, joka on aineellisoikeudellisesti samanlainen kuin kumottu päätös (ks. vastaavasti tuomio 4.5.2017, Schräder v. CPVO – Hansson (SEIMORA), T-425/15, T-426/15 ja T-428/15, ei julkaistu, EU:T:2017:305, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on todettava, että käsiteltävässä asiassa ei ole mahdollista sulkea pois sitä, että riidanalaisten päätösten kumoaminen johtaa erilaisten päätösten tekemiseen. Kun nimittäin ei ole olemassa täydellisiä tietoja kriisinratkaisuneuvoston määrityksistä ja välilaskelmista eikä kaikkia muihin laitoksiin liittyviä tietoja huolimatta kantajan ja kunkin muun laitoksen vakausmaksujen keskinäisestä riippuvuudesta, kantaja ja unionin yleinen tuomioistuin eivät kykene käsiteltävässä asiassa varmistamaan, johtaisiko kyseisten päätösten kumoaminen välttämättä uuden aineellisoikeudellisesti samanlaisen päätöksen tekemiseen.

193    Edellä esitetystä seuraa, että edellä 86–107 ja 120–141 kohdassa jo esitettyjen kumoamisperusteiden lisäksi riidanalaiset päätökset on kumottava myös perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

194    Näin ollen riidanalaiset päätökset on kumottava, eikä kantajan esittämiä kuutta ensimmäistä kanneperustetta ole tarpeen tutkia.

 Oikeudenkäyntikulut

195    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kriisinratkaisuneuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti.

196    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista 15.4.2016 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon päätös (SRB/ES/SRF/2016/06) ja yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen mukauttamisesta kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 20.5.2016 tehty päätös (SRB/ES/SRF/2016/13), jolla täydennetään kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa 15.4.2016 kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2016 suoritettavista ennakollisista vakausmaksuista tehtyä päätöstä, kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Portigon AG:tä.

2)      Kriisinratkaisuneuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Portigonille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Collins

Kancheva

Barents

Passer

 

      De Baere

Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä marraskuuta 2019.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.