Language of document : ECLI:EU:C:2020:384

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

14 päivänä toukokuuta 2020 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 6 artiklan 1 kohdan c ja h alakohta ja 4 kohta – Liitteessä I oleva A osa – Peruuttamisoikeus – Peruuttamisoikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt, jotka elinkeinonharjoittajan on toimitettava – Elinkeinonharjoittajan velvollisuus ilmoittaa puhelinnumeronsa, ”jos se on käytettävissä” – Ulottuvuus

Asiassa C‑266/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 7.3.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.3.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

EIS GmbH

vastaan

TO,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Safjan (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Toader ja N. Jääskinen,

julkisasiamies: G. Pitruzzella,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        EIS GmbH, edustajanaan A. Rinkler, Rechtsanwalt,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään C. Valero ja M. Kellerbauer,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 6 artiklan 1 kohdan c ja h alakohdan ja 4 kohdan, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä I olevan A osan kanssa, tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä EIS GmbH, joka on saksalainen verkkokauppayhtiö, ja toisaalta TO, joka on yksi sen kilpailijoista ja joka harjoittaa liiketoimintaa luonnollisena henkilönä, ja jossa on kyse TO:n EIS:ää vastaan esittämästä vaatimuksesta lopettaa EIS:n kaupallinen menettely, joka perustuu siihen, ettei sen verkkosivustolla ilmoiteta sen puhelinnumeroa kuluttajan peruuttamisoikeutta koskevien tietojen yhteydessä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 4, 5, 7 ja 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)      – – Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen kuluttajasopimusten tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä – –

(5)      – – Kuluttajille annettavien tietojen ja peruuttamisoikeuden täysi yhdenmukaistaminen etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta edistää kuluttajansuojan korkeaa tasoa ja parantaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sisämarkkinoiden toimivuutta.

– –

(7)      Joidenkin keskeisten sääntelynäkökohtien täysi yhdenmukaistaminen lisäisi tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta. Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien olisi voitava luottaa selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin liittyviä tiettyjä näkökohtia kaikkialla unionissa. Tällaisen yhdenmukaistamisen myötä sääntöjen hajanaisuudesta johtuvat esteet poistuisivat ja sisämarkkinat toteutuisivat tällä alalla. Esteet voidaan poistaa vain vahvistamalla yhdenmukaiset säännöt unionin tasolla. Lisäksi kuluttajat hyötyisivät korkeatasoisesta kuluttajansuojasta koko unionissa.

– –

(34)      Elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle selkeää ja ymmärrettävää tietoa ennen kuin kuluttaja sitoutuu etäsopimukseen, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen tai muuhun vastaavaan tarjoukseen. – –”

4        Direktiivin 1 artiklan otsikkona on ”Aihe”, ja kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia.”

5        Mainitun direktiivin III luku, jonka otsikko on ”Kuluttajalle annettavat tiedot ja peruuttamisoikeus etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä”, sisältää direktiivin 6–16 artiklan.

6        Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:

– –

c)      maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, ja elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;

– –

h)      jos peruuttamisoikeus on olemassa, kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake;

– –

4.      Edellä olevan 1 kohdan h, i ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun peruuttamisohjeen mallin avulla. Elinkeinonharjoittajan katsotaan täyttäneen 1 kohdan h, i ja j alakohdassa säädetyt tiedonantovaatimukset, jos hän on toimittanut kuluttajalle nämä ohjeet oikein täytettyinä.

5.      Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat olennainen osa etäsopimusta tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyä sopimusta, eikä niitä saa muuttaa, elleivät sopimuspuolet nimenomaisesti sovi toisin.

– –”

7        Direktiivin 2011/83 11 artiklan otsikkona on ”Peruuttamisoikeuden käyttäminen”, ja 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kuluttajan on ennen peruuttamisen määräajan päättymistä ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa sopimus. Kuluttaja voi tätä varten joko

a)      käyttää liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta; tai

b)      antaa minkä tahansa muun yksiselitteisen ilmoituksen päätöksestään peruuttaa sopimus.

– –”

8        Kyseisen direktiivin liitteessä I, jonka otsikko on ”Tietoja peruuttamisoikeuden käytöstä”, on A osa, jonka otsikko on ”Peruuttamisohjeen malli”, ja B osa, jonka otsikko on ”Malliperuuttamislomake”.

9        Tässä liitteessä I olevassa A osassa esitetään muun muassa ohjeet, joita elinkeinonharjoittajan on noudatettava, kun se antaa kuluttajalle hänen peruuttamisoikeuttaan koskevia tietoja käyttäen peruuttamisohjeen mallia, ja erityisesti seuraava ohje:

”Lisätkää nimenne, maantieteellinen osoitteenne ja, mikäli saatavilla, puhelinnumeronne, faksinumeronne ja sähköpostiosoitteenne.”

10      Mainitussa liitteessä I oleva B osa sisältää kohdan, jonka sanamuoto on seuraava:

”Vastaanottaja [elinkeinonharjoittajan on lisättävä tähän nimensä, maantieteellinen osoitteensa ja, mikäli saatavilla, faksinumeronsa ja sähköpostiosoitteensa].”

 Saksan oikeus

11      Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB) 312d §:n, jonka otsikko on ”Tiedonantovaatimukset”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Elinkeinonharjoittajan on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten ja etäsopimusten yhteydessä annettava kuluttajalle tietoja siviililain täytäntöönpanosta annetun lain [(Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuche)] 246a §:n säännösten mukaisesti. Elinkeinonharjoittajan tämän vaatimuksen täyttämiseksi toimittamat tiedot ovat erottamaton osa sopimusta, elleivät sopimuspuolet ole nimenomaisesti toisin sopineet.”

12      Siviililain täytäntöönpanosta annetun lain (jäljempänä EGBGB) 246a §:n otsikko on ”Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia ja etäsopimuksia, rahoituspalveluja koskevia sopimuksia lukuun ottamatta, koskevat tiedonantovaatimukset”, ja 246a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)      Elinkeinonharjoittaja on BGB:n 312d §:n 1 momentin nojalla velvollinen toimittamaan kuluttajille seuraavat tiedot:

– –

2.      tunnistamiseen liittyvät tiedot, kuten toiminimensä, sijaintipaikkansa osoitteen, puhelinnumeronsa sekä tarvittaessa faksinumeronsa ja sähköpostiosoitteensa, sekä tarvittaessa toisen elinkeinonharjoittajan osoitteen ja tunnistamiseen liittyvät tiedot, jos elinkeinonharjoittaja toimii tämän lukuun,

– –

(2)      Jos kuluttajalla on BGB:n 312g §:n 1 momentin mukainen peruuttamisoikeus, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle

1.      BGB:n 355 §:n 1 momentin mukaisen peruuttamisoikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt sekä liitteessä 2 vahvistettu malliperuuttamislomake

– –

Elinkeinonharjoittaja voi täyttää nämä tiedonantovaatimukset toimittamalla liitteessä 1 olevan peruuttamisohjeen mallin, joka on täytetty oikein ja tekstimuotoisena.

(3)      Elinkeinonharjoittajan on myös ilmoitettava kuluttajalle

1.      siitä, että kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta BGB:n 312g §:n 2 momentin 1, 2, 5 ja 7–13 kohdan, jonka mukaan kuluttaja ei voi peruuttaa tahdonilmaisuaan, nojalla,

– –”

13      Sopimattoman kilpailun estämisestä annetun lain (Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, jäljempänä UWG), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä. – –”

14      UWG:n 4 §:n 1 momentin 11 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimattomaan kaupalliseen menettelyyn syyllistyy erityisesti henkilö, joka

– –

11.      menettelee sellaisen lainsäädännön vastaisesti, jolla on tarkoitus säännellä myös markkinakäyttäytymistä markkinatoimijoiden edun mukaisesti.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

15      EIS lähetti 29.12.2014 TO:lle, joka on sen kilpailija erotiikkatuotteiden verkkokaupan alalla, kirjeen, jossa se vaati tätä lopettamaan kaupallisen menettelyn, joka perustui muun muassa virheellisen tiedon antamiseen siltä osin kuin oli kyse kuluttajien oikeudesta käyttää peruuttamisoikeuttaan sopimuksen tekemisen jälkeen. EIS vaati kirjeessään TO:ta antamaan rangaistuslausekkeella varustetun pidättäytymissitoumuksen (strafbewehrte Unterlassungserklärung), jonka mukaan mainittu henkilö sitoutuu lopettamaan kyseisen menettelyn seuraamuksen uhalla.

16      TO toimitti tällaisen sitoumuksen EIS:lle 8.1.2015. TO puolestaan lähetti EIS:lle 12.1.2015 päivätyn kirjeen, jossa hän vaati tätä lopettamaan kaupallisen menettelynsä, joka perustui siihen, ettei sen puhelinnumeroa ilmoitettu sen verkkosivustolla kuluttajan peruuttamisoikeutta koskevien tietojen yhteydessä.

17      EIS nosti Landgericht Arnsbergissä (Arnsbergin alueellinen alioikeus, Saksa) kanteen, jossa se vaati kyseistä tuomioistuinta toteamaan, ettei TO:lla ollut perusteita vaatia 12.1.2015 päivätyssä kirjeessä tarkoitetun kaupallisen menettelyn lopettamista. TO puolestaan vaati vastakanteessa, että EIS velvoitettaisiin lopettamaan mainitussa kirjeessä tarkoitettu menettely.

18      Landgericht Arnsberg antoi 9.7.2015 tuomion, jolla se hylkäsi EIS:n kanteen ja hyväksyi TO:n vastakanteen.

19      Oberlandesgericht Hamm (Hammin alueellinen ylioikeus, Saksa) pääasiallisesti hylkäsi EIS:n mainitusta tuomiosta tekemän valituksen 10.8.2017 antamallaan tuomiolla.

20      EIS teki valituksesta annetusta tuomiosta Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin (ylin tuomioistuin, Saksa).

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasian ratkaisu riippuu siitä, ovatko kuluttajan peruuttamisoikeutta koskevat tiedot, jotka EIS esittää verkkosivustollaan, BGB:n 312d §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen ja EGBGB:n 246a §:n 1 momentin 2 kohdan ensimmäisen virkkeen 1 kohdan ja toisen virkkeen, luettuina yhdessä EGBGB:n liitteen 1 kanssa, vastaisia ja ovatko kyseiset tiedot näin ollen UWG:n 3 §:ssä ja 4 §:n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitetulla tavalla kilpailunvastaisia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että mainituilla säännöksillä pannaan Saksan oikeudessa täytäntöön direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohta ja 4 kohta, luettuina yhdessä direktiivin liitteessä I olevan A osan kanssa, ja että niitä on näin ollen tulkittava kyseisten säännösten mukaisesti.

22      Nyt käsiteltävän asian osalta on todettava, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – EIS on turvautunut direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa A osassa oleviin peruuttamisohjeen mallin mukaisiin tietoihin. EIS ei kuitenkaan ole ilmoittanut puhelinnumeroaan, vaikka sillä oli käytössään puhelinliittymä yrityksensä toimintaa varten. EIS on kuitenkin ilmoittanut puhelinnumeronsa verkkosivustollaan olevien lakisääteisten mainintojen yhteydessä sekä selvästi ja helposti luettavasti kyseisen sivuston aloitussivun alaosassa.

23      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan EIS esittää, että koska se ei tee sopimuksia puhelimitse, se ei ole velvollinen ylläpitämään puhelinliittymää sitä varten, että kuluttajat voivat sitä käyttäen tarvittaessa vedota peruuttamisoikeuteensa etäsopimusten osalta.

24      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii tässä tilanteessa selvittämään, onko puhelinnumero direktiivin 2011/83 liitteessä I olevan A osan peruuttamisohjeen mallia koskevissa täyttöohjeissa tarkoitetulla tavalla ”saatavilla”, jos elinkeinonharjoittaja ilmoittaa puhelinnumeron lakisääteisiä mainintoja koskevissa tiedoissaan tai selvästi ja helposti luettavasti verkkosivustonsa aloitussivulla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tältä osin, että jos elinkeinonharjoittaja ei selvästi täsmennä, että kyseinen numero ei ole tarkoitettu sopimuksen peruuttamista koskevien ilmoitusten tekemiseen, on katsottava, että kyseinen puhelinnumero on direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa A osassa tarkoitetulla tavalla ”saatavilla”.

25      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että se, että elinkeinonharjoittaja ei käytä yrityksensä toiminnassa käytettävää puhelinnumeroa etäsopimusten tekemiseen, ei sulje pois mahdollisuutta käyttää kyseistä puhelinnumeroa kuluttajien peruuttamisilmoitusten vastaanottamiseen.

26      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että nyt käsiteltävä asia koskee yksinomaan kysymystä kuluttajien peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevien ilmoitusten vastaanottamisesta, toisin kuin asia, jossa Bundesgerichtshof saattoi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymyksiä direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinnasta ja joka johti 10.7.2019 annettuun tuomioon Amazon EU (C‑649/17, EU:C:2019:576), joka koski sopimuksen tekemistä edeltäviä tiedonantovaatimuksia.

27      Bundesgerichtshof on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko puhelinnumero direktiivin 2011/83 liitteessä I olevan A osan peruuttamisohjeen mallia koskevissa täyttöohjeissa tarkoitetulla tavalla ”saatavilla”, jos elinkeinonharjoittaja ilmoittaa puhelinnumeron lakisääteisiä mainintoja koskevissa tiedoissaan tai verkkosivustonsa aloitussivulla selvästi ja helposti luettavasti?

2)      Onko puhelinnumero direktiivin 2011/83 liitteessä I olevan A osan peruuttamisohjeen mallia koskevissa täyttöohjeissa tarkoitetulla tavalla ”saatavilla”, jos elinkeinonharjoittaja kylläkin käyttää puhelinliittymää kaupalliseen tarkoitukseen mutta ei etäsopimusten tekemiseen eikä näin ollen myöskään etäsopimusten purkamiseen, eli peruuttamisilmoitusten vastaanottamiseen?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

28      Kysymyksillään, joita on aiheellista tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhtäältä, onko direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan puhelinnumero on näkyvillä sen verkkosivustolla ja sitä käytetään yrityksen toiminnassa, puhelinnumero on kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”käytettävissä”, ja toisaalta, onko kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c ja h alakohtaa ja 4 kohtaa, luettuina yhdessä direktiivin liitteessä I olevan A osan kanssa, tulkittava siten, että elinkeinonharjoittaja, joka ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, toimittaa kuluttajalle tietoja, jotka koskevat peruuttamisoikeuden käyttöä, turvautumalla tässä tarkoituksessa mainitussa liitteessä I olevassa A osassa olevan peruuttamisohjeen mallin mukaisiin tietoihin, on velvollinen mainitsemaan puhelinnumeron, jotta kyseinen kuluttaja voi ilmoittaa sille mahdollisesta päätöksestään käyttää tätä oikeutta.

29      Aluksi on muistettava, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla tiedot, jotka koskevat maantieteellistä osoitetta, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumeroa sekä sähköpostiosoitetta, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellistä osoitetta ja henkilöllisyyttä, jonka puolesta hän toimii.

30      Kuten kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan h alakohdasta ilmenee, on niin, että jos peruuttamisoikeus on olemassa, elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä toimitettava kuluttajalle mainitun direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti tiedot kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvistä ehdoista, määräajoista ja menettelyistä sekä direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa oleva malliperuuttamislomake.

31      Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h–j alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaa liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun peruuttamisohjeen mallin avulla. Mainitussa 6 artiklan 4 kohdassa täsmennetään myös, että elinkeinonharjoittajan katsotaan täyttäneen 1 kohdan h, i ja j alakohdassa säädetyt tiedonantovaatimukset, jos hän on toimittanut kuluttajalle nämä ohjeet oikein täytettyinä.

32      Direktiivin 2011/83 liitteessä I oleva A osa sisältää muun muassa ohjeet, joita elinkeinonharjoittajan on noudatettava ilmoittaakseen kuluttajalle peruuttamisohjeen mallin mukaiset tiedot peruuttamisoikeudesta, ja erityisesti seuraavan ohjeen:

”Lisätkää nimenne, maantieteellinen osoitteenne ja, mikäli saatavilla, puhelinnumeronne, faksinumeronne ja sähköpostiosoitteenne.”

33      Tältä osin on todettava, että 10.7.2019 annetusta tuomiosta Amazon EU (C‑649/17, EU:C:2019:576) ilmenee, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava yhtäältä siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ennen tämän direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun etäsopimuksen tai 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävän sopimuksen tekoa ilmoittamaan puhelinnumeronsa kaikissa tapauksissa. Toisaalta mainittu säännös ei merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus ottaa käyttöön puhelinliittymä, jotta kuluttajat voivat ottaa elinkeinonharjoittajaan yhteyttä, ja siinä velvoitetaan ilmoittamaan kyseinen puhelinnumero vain, mikäli tällä elinkeinonharjoittajalla on jo käytössään tämä viestintäväline yhteydenpitoon kuluttajien kanssa.

34      Unionin tuomioistuin on kyseisessä tuomiossa todennut erityisesti, että vaikka direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ei määritetä tarkasti sen viestintävälineen luonnetta, joka elinkeinonharjoittajan on otettava käyttöönsä, tämä säännös velvoittaa väistämättä elinkeinonharjoittajan asettamaan kaikkien kuluttajien saataville viestintävälineen, jonka avulla viimeksi mainitut voivat ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän (tuomio 10.7.2019, Amazon EU, C‑649/17, EU:C:2019:576, 46 kohta).

35      Ehdoton vaatimus siitä, että kuluttajan saataville on kaikissa tilanteissa asetettava puhelinnumero, jotta kuluttaja voi olla elinkeinonharjoittajaan yhteydessä, vaikuttaa kohtuuttomalta, kun otetaan huomioon joidenkin yritysten, varsinkin kaikkein pienimpien, taloudellinen toimintaympäristö, sillä ne saattavat pyrkiä alentamaan toimintakulujaan järjestämällä myynnin tai palvelusuoritukset etämyyntinä tai ‑palveluina tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa (tuomio 10.7.2019, Amazon EU, C‑649/17, EU:C:2019:576, 48 kohta).

36      Tämän tuomion 33–35 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että elinkeinonharjoittaja, joka tekee kuluttajan kanssa sopimuksen verkkosivuston välityksellä ja joka ei tätä varten käytä puhelinta, mutta jolla on puhelinliittymä yrityksensä muuta toimintaa varten, ei lähtökohtaisesti ole velvollinen ilmoittamaan kyseiseen puhelinliittymään liitettyä numeroa kuluttajalle silloin, kun se päättää turvautua direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa A osassa olevaan peruuttamisohjeen malliin, jonka tarkoituksena on tehdä peruuttamisoikeuden käyttö helpommaksi mainitun kuluttajan kannalta.

37      Tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan puhelinnumero on näkyvillä sen verkkosivustolla siten, että keskivertokuluttaja eli tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja mieltää asian (tuomio 11.9.2019, Romano, C‑143/18, EU:C:2019:701, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) niin, että kyseinen elinkeinonharjoittaja käyttää kyseistä numeroa yhteydenpidossaan kuluttajiin, on kuitenkin katsottava, että mainittu numero on direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”käytettävissä” yhteyden ottamiseksi kyseiseen elinkeinonharjoittajaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun puhelinnumero ilmoitetaan verkkosivustolla kohdassa ”Yhteydenotto”.

38      Siinä tapauksessa, että edellisessä kohdassa tarkoitetussa tilanteessa on katsottava, että elinkeinonharjoittajan puhelinnumero on direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”käytettävissä”, ja kyseinen elinkeinonharjoittaja päättää laittaa verkkosivustolleen näkyville kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa A osassa mainitut kuluttajan peruuttamisoikeuden käyttöä koskevat peruuttamisohjeen mallin mukaiset tiedot, on katsottava, että mainittu numero on myös liitteessä I olevassa A osassa tarkoitetulla tavalla ”saatavilla”, ja sen on sisällyttävä kyseisiin tietoihin.

39      Tämä tulkinta on direktiivin 2011/83 tavoitteiden mukainen. Kyseisen direktiivin 1 artiklasta, luettuna sen neljännen, viidennen ja seitsemännen perustelukappaleen valossa, nimittäin ilmenee, että direktiivin tarkoituksena on varmistaa kuluttajansuojan korkea taso takaamalla kuluttajien tiedonsaanti ja oikeusvarmuus heidän elinkeinonharjoittajien kanssa tekemissään liiketoimissa.

40      Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan puhelinnumero on näkyvillä sen verkkosivustolla siten, että keskivertokuluttaja eli tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja mieltää asian niin, että kyseinen elinkeinonharjoittaja käyttää kyseistä numeroa yhteydenpidossaan kuluttajiin, on katsottava, että mainittu numero on kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”käytettävissä”. Tällaisessa tapauksessa kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c ja h alakohtaa ja 4 kohtaa, luettuina yhdessä direktiivin liitteessä I olevan A osan kanssa, on tulkittava siten, että elinkeinonharjoittaja, joka ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, toimittaa kuluttajalle tietoja, jotka koskevat peruuttamisoikeuden käyttöä, turvautumalla tässä tarkoituksessa mainitussa liitteessä I olevassa A osassa olevan peruuttamisohjeen mallin mukaisiin tietoihin, on velvollinen mainitsemaan kyseisissä tiedoissa saman puhelinnumeron, jotta kyseinen kuluttaja voi mainittua numeroa käyttäen ilmoittaa sille mahdollisesta päätöksestään käyttää tätä oikeutta.

 Oikeudenkäyntikulut

41      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan puhelinnumero on näkyvillä sen verkkosivustolla siten, että keskivertokuluttaja eli tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja mieltää asian niin, että kyseinen elinkeinonharjoittaja käyttää kyseistä numeroa yhteydenpidossaan kuluttajiin, on katsottava, että mainittu numero on kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”käytettävissä”. Tällaisessa tapauksessa kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c ja h alakohtaa ja 4 kohtaa, luettuina yhdessä direktiivin liitteessä I olevan A osan kanssa, on tulkittava siten, että elinkeinonharjoittaja, joka ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, toimittaa kuluttajalle tietoja, jotka koskevat peruuttamisoikeuden käyttöä, turvautumalla tässä tarkoituksessa mainitussa liitteessä I olevassa A osassa olevan peruuttamisohjeen mallin mukaisiin tietoihin, on velvollinen mainitsemaan kyseisissä tiedoissa saman puhelinnumeron, jotta kyseinen kuluttaja voi mainittua numeroa käyttäen ilmoittaa sille mahdollisesta päätöksestään käyttää tätä oikeutta.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.