VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

15 päivänä maaliskuuta 2011

Asia F-120/07

Guido Strack

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Vuosilomapäivien siirtäminen – Henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 4 artikla – Yksikön tarpeista johtuvat syyt – Henkilöstösääntöjen 73 artikla – Direktiivi 2003/88/EY – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Sairausloma

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Guido Strack vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission 30.5.2005, 25.10.2005, 15.3.2007 ja 20.7.2007 tekemät päätökset siltä osin kuin niiden mukaan kantaja voi siirtää vuonna 2004 pitämättä jättämästään vuosilomasta seuraavalle vuodelle ainoastaan 12 päivää ja hänelle palvelussuhteen päättyessä maksettavaa korvausta rajoitetaan vastaavasti sekä velvoittamaan komission maksamaan kantajalle korvauksen, joka vastaa suuruudeltaan 26,5:tä vuosilomapäivää viivästyskorkoineen 1.4.2005 alkaen.

Ratkaisu: Komission 15.3.2007 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan vaatimus vuodelta 2004 jääneiden lomapäivien siirtämisestä, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Lomat – Vuosiloma – Palvelussuhteen lopullinen päättyminen – Pitämättä jääneistä lomista maksettava lomakorvaus – Korvauksen laskeminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Lomat – Vuosiloma – Siirtäminen pitkäaikaisesta sairaudesta johtuvan poissaolon vuoksi

(Henkilöstösääntöjen 1 e ja 57 artikla sekä liitteessä V olevan 4 artiklan ensimmäinen kohta)

1.      Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohdasta seuraa, että virkamieheltä, joka oli lääketieteellisesti perustellusta syystä työkyvytön lähes koko viitekauden ajan, ei voida ottaa pois mahdollisuutta saada taloudellinen korvaus pitämättä jääneestä vuosilomasta.

Tämä lomakorvaus on laskettava siten, että asianomainen henkilö asetetaan sitä asemaa vastaavaan asemaan, jossa hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt kyseistä oikeutta työsuhteensa kestäessä. Näin ollen virkamiehen tavanomainen palkka, toisin sanoen palkka, jonka maksamista on jatkettava palkallista vuosilomaa vastaavan lepokauden aikana, on myös ratkaiseva tekijä laskettaessa lomakorvausta vuosilomasta työsuhteen päättyessä.

(ks. 65 ja 69 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑350/06 ja C‑520/06, Schultz-Hoff, 20.1.2009, 61 kohta

2.      Jos virkamies on pitkäaikaisesta sairaudesta johtuvan poissaolonsa vuoksi estynyt pitämästä vuosilomaansa, on vuosiloma, sellaisena kuin siitä säädetään henkilöstösäännöissä niiden 1 e ja 57 artiklassa yhdessä, siirrettävä kokonaisuudessaan huolimatta liitteessä V olevan 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyistä rajoituksista siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta siirtää pitämättä jäänyt vuosiloma seuraavaan vuoteen.

Hallinnon päätös, jossa kieltäydyttiin tämän artiklan nojalla siirtämästä virkamieheltä pitkäaikaisen sairausloman vuoksi pitämättä jääneet suoraan henkilöstösääntöjen nojalla siirrettävät 12 päivää ylittävät vuosilomapäivät, on näin ollen kumottava.

(ks. 77 ja 79 kohta)