Asia C-512/08

Euroopan komissio

vastaan

Ranskan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – EY 49 artikla – Sosiaaliturva – Toisessa jäsenvaltiossa annettava suunniteltu sairaanhoito, joka edellyttää suurten lääketieteellisten laitteiden käyttämistä – Ennakkolupaa koskeva vaatimus – Toisessa jäsenvaltiossa annettava erikseen määritelty hoito – Ero vakuutusjäsenvaltiossa ja oleskelujäsenvaltiossa voimassa olevan suojan tasossa – Vakuutetun oikeus siihen, että toimivaltainen laitos maksaa oleskelujäsenvaltion laitoksen maksamaa korvausta täydentävän korvauksen

Tuomion tiivistelmä

Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Toisessa jäsenvaltiossa annetusta hoidosta aiheutuvien kulujen korvaamista koskeva kansallinen lainsäädäntö

(EY 49 artikla)

Sellainen jäsenvaltio ei jätä noudattamatta EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jonka kansallisessa lainsäädännössä asetetaan tiettyjä erityisesti vakuutetun terveydentilaan tai tarvittavan hoidon kiireellisyyteen liittyviä erityisiä tilanteita lukuun ottamatta ennakkolupa edellytykseksi sille, että toimivaltainen laitos korvaa sen jäsenvaltion, johon se kuuluu, voimassa olevan korvausjärjestelmän mukaisesti toisessa jäsenvaltiossa muualla kuin sairaalassa saatavan erikseen määritellyn hoidon, joka edellyttää suurten lääketieteellisten laitteiden käyttämistä.

Vaikka tällainen lainsäädäntö on omiaan vaikuttamaan kielteisesti kansallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä vakuutettujen haluun kääntyä asianomaisen hoidon saamiseksi muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa heidät on vakuutettu, toimivien hoitopalvelujen tarjoajien puoleen tai jopa estämään tämän ja merkitsee siten sekä vakuutettujen että palvelujen tarjoajien kannalta palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista, on kuitenkin niin, että kun otetaan huomioon kansanterveyspolitiikan järjestämiselle ja sosiaaliturvajärjestelmän taloudelliselle tasapainolle aiheutuvat riskit, tämä vaatimus vaikuttaa unionin tämänhetkisen lainsäädännön mukaan oikeutetulta rajoitukselta. Nämä riskit liittyvät siihen, että riippumatta siitä, käytetäänkö asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä tyhjentävästi lueteltuja suuria lääketieteellisiä laitteita sairaalaympäristössä vai ei, niiden on voitava olla suunnittelupolitiikan kohteena, sellaisena kuin se määritellään kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä, siltä osin kuin kyse on esimerkiksi niiden lukumäärästä ja maantieteellisestä jakautumisesta, ja näin on siksi, että voidaan osaltaan taata, että koko valtion alueella on saatavilla riittävästi ja pysyvästi monipuolisia laadukkaita sairaalahoitopalveluja, mutta myös siksi, että voidaan välttää niin pitkälle kuin mahdollista rahavarojen, teknisten resurssien ja henkilöstöresurssien tuhlaaminen.

Kun ei unionin oikeuden vastaisesta hallintokäytännöstä eikä vakuutettujen tällä alalla tehdyistä kanteluista ole näyttöä, kansallinen säännöstö, joka vahvistetaan ainakin yhdessä kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen antamassa ratkaisussa ja jossa ilmaistaan yleinen periaate siitä, että toimivaltainen kansallinen laitos ottaa vastattavakseen kansallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä vakuutetulle toisessa jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimusvaltiossa annetun hoidon samoin edellytyksin kuin jos hoito olisi saatu asianomaisessa jäsenvaltiossa ja vakuutetulle tosiasiallisesti aiheutuneiden kustannusten rajoissa, ei aiheuta tilannetta, jossa asianomaisessa kansallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä vakuutetuilta voidaan viedä oikeus täydentävään korvaukseen asiassa C-368/98, Vanbraekel ym., 12.7.2011 annetussa tuomiossa tarkoitetussa tilanteessa, jossa oleskeluvaltiossa annetuista sairaalapalveluista aiheutuvien kulujen korvaus, joka perustuu kyseisessä valtiossa voimassa olevien säännösten soveltamiseen, on pienempi kuin se korvaus, joka siinä jäsenvaltiossa, jossa potilas on vakuutettu, olisi maksettu. Tämän säännöstön yleinen sanamuoto kattaa oikeuden täydentävään korvaukseen, josta vastaa toimivaltainen kansallinen laitos kyseisessä asiassa annetussa tuomiossa tarkoitetussa tilanteessa.

(ks. 27, 28, 32, 37, 42, 43, 51, 57, 58 ja 67–69 kohta)