Language of document : ECLI:EU:F:2007:163

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

20 päivänä syyskuuta 2007

Asia F-111/06

Nikos Giannopoulos

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uudelleenmäärittelyä koskeva vaatimus – Yhdenvertainen kohtelu – Työkokemus – Perusteluvelvollisuus – Uusi seikka – Tutkittavaksi ottaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Nikos Giannopoulos vaatii neuvoston nimittävän viranomaisen 29.11.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla on hylätty hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla tekemänsä vaatimus hänen palkkaluokkansa uudelleenmäärittelystä, sekä vahingonkorvausta

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Oikeuden vanhentuminen – Alkaminen uudelleen – Edellytys

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen

(Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta)

3.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen

(Henkilöstösääntöjen 5 artikla ja 31 artiklan 2 kohta)

4.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokan määrittämistä koskeva päätös – Perusteluvelvollisuus – Laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)

5.      Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittäminen

(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohta ja 31 artiklan 2 kohta)

1.      Vaikka henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaan virkamies voi vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevan päätöksen, virkamies ei kuitenkaan voi tämän mahdollisuuden vuoksi jättää noudattamatta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetettuja määräaikoja kyseenalaistamalla välillisesti esittämällään vaatimuksella aikaisemman päätöksen, jota ei ole riitautettu asetetussa määräajassa. Tällaisen päätöksen uudelleen tutkimista koskevan vaatimuksen esittäminen voidaan perustella ainoastaan uusilla olennaisilla seikoilla.

Tämä koskee tilannetta, jossa virkamies vaatii tutkimaan uudelleen vakinaistamisensa yhteydessä määritetyn palkkaluokan, kun hallinto on ennen tätä vaatimusta tutkinut uudelleen hänen henkilökansionsa yhdessä sellaisten muiden virkamiesten henkilökansioiden kanssa, joiden palkkaluokka on niin ikään määritetty lopullisesti, niiden uudelleenmäärittelyä varten, antamatta tätä tietoa kuitenkaan asianomaiselle henkilölle. Tämä seikka oikeuttaa virkamiestuomioistuimen tutkimaan oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa koskevan periaatteen mukaisesti, onko päätös kieltäytyä kantajan palkkaluokan uudelleenmäärittelystä perusteltu.

(ks. 28 ja 31 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan soveltamiseen oikeuttavia poikkeuksellisia ansioita ei ole arvioitava koko väestöön nähden vaan verrattuna kilpailun läpäisseiden hakijoiden keskimääräiseen kuvaukseen, ja nämä henkilöt muodostavat jo hyvin tarkkaan valikoidun joukon henkilöstösääntöjen 27 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisesti.

Tarkasteltaessa äskettäin palvelukseen otetun virkamiehen työkokemusta se, että henkilö voi vedota useiden vuosien työkokemukseen, ei itsessään anna tälle henkilölle oikeutta tulla nimitetyksi ura-alueen ylempään palkkaluokkaan. Pelkästään se, että tämän kokemuksen pituus ylittää vähimmäispituuden, jota on edellytetty siihen kilpailuun osallistumiselta, jonka virkamies on läpäissyt, ei riitä osoittamaan tämän kokemuksen pituuden poikkeuksellisuutta, vaan sitä on arvioitava vastaavien valintamenettelyjen mukaisesti järjestettyjen kilpailujen läpäisseiden muiden hakijoiden työkokemukseen verraten. Vaikka oletettaisiinkin, että virkamiehen työkokemuksen pituutta on täytynyt pitää poikkeuksellisena, tämä arviointi ei kuitenkaan anna hänelle oikeutta tulla nimitetyksi ura-alueensa ylempään palkkaluokkaan. Vaikka äskettäin palvelukseen otettu virkamies täyttää henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset voidakseen tulla nimitetyksi ura-alueensa ylempään palkkaluokkaan, hänellä ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta tällaiseen palkkaluokan määrittämiseen. Tämä arviointi pätee varsinkin virkamieheen, joka ei täytä kaikkia nimittävän viranomaisen tarkastelemia edellytyksiä, kun se arvioi mahdollisten poikkeuksellisten ansioiden olemassaoloa.

Työkokemuksen laatua ei voida arvioida abstraktisti vaan ainoastaan niiden tehtävien edellyttämien vaatimusten perusteella, jotka asianomaiselle henkilölle on annettu hänen tullessaan yhteisöjen palvelukseen.

(ks. 57, 60 ja 62–64 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I‑3009, 30 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑12/97, Barnett v. komissio, 5.11.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑313 ja II‑863, 50 kohta); asia T‑203/97, Forvass v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑129 ja II‑705, 49 kohta); asia T‑381/00, Wasmeier v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑125 ja II‑677, 56, 57, 65 ja 125 kohta); asia T‑6/02, Platte v. komissio, 3.10.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑189 ja II‑973, 38 kohta); asia T‑133/02, Chawdhry v. komissio, 17.12.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑329 ja II‑1617, 102 kohta); asia T‑145/04, Righini v. komissio, 15.11.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑349 ja II‑1547, 92 kohta); asia T‑411/03, Herbillon v. komissio, 15.3.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-45 ja II-A-2-193, 62 kohta); asia T‑429/03, Valero Jordana v. komissio, 15.3.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-51 ja II-A-2-217, 89 ja 91 kohta) ja asia T‑331/04, R v. komissio, 10.5.2006 (72 ja 74 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑16/05, Falcione v. komissio, 26.4.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-1-3 ja II-A-1-7, 55 ja 56 kohta).

3.      Mahdollisuudella määrittää Euroopan yhteisöjen palvelukseen haluavan poikkeuksellisen ansioituneen hakijan palkkaluokaksi ura-alueen ylempi palkkaluokka yksikön erityistarpeiden täyttämiseksi on tarkoitus antaa kyseiselle toimielimelle mahdollisuus työnantajana ottaa palvelukseen henkilö, joka voi työmarkkinoilla saada lukuisia yhteydenottoja muilta mahdollisilta työnantajilta ja siten jäädä palkkaamatta. Joka tapauksessa henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa edellytetään asianomaisen henkilön ansioiden vertailua niiden tehtävien edellyttämiin vaatimuksiin, joihin hänet on palkattu virkamiehenä hänen tullessaan yhteisöjen palvelukseen.

Näissä olosuhteissa äskettäin palvelukseen tullut virkamies voi vedota siihen, että hänen toimielimensä ei ole ottanut huomioon yksikön erityistarpeita, ainoastaan, jos hänen läpäisemäänsä kilpailua koskevaan kilpailuilmoitukseen, hänen ensimmäistä toimeaan koskevaa avointa virkaa koskevaan ilmoitukseen tai hänen tässä toimessaan tosiasiallisesti suorittamien tehtävien luonteeseen sisältyy seikkoja, jotka puoltavat hänen palkkaluokkansa määrittämistä ura-alueen ylempään palkkaluokkaan.

Tältä osin pelkästään sillä perusteella, että tiettynä ajankohtana äskettäin palvelukseen otetun virkamiehen erityisalalla hänen toimielimessään tarvitaan entistä enemmän tähän alaan erikoistuneita virkamiehiä, ei voida päätellä, että tällä toimielimellä olisi erityisiä vaikeuksia palkata kyseisten tehtävien suorittamiseen kykenevää henkilökuntaa.

(ks. 67–69 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑55/03, Brendel v. komissio, 26.10.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑311 ja II‑1437, 112 kohta) ja em. asia R v. komissio, 36 ja 39 kohta.

4.      Vaikka hyvän hallintotavan kannalta on valitettavaa, ettei hallinto ole arvioinut tarpeelliseksi ilmoittaa virkamiehelle siitä, että toimivaltaiset yksiköt ovat tarkastelleet uudelleen hänen palkkaluokkansa määrittämistä siinä tarkoituksessa, että hänen palkkaluokakseen mahdollisesti määritetään ura-alueen ylempi palkkaluokka, tämä ei merkitse perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä nimittävän viranomaisen päätöksessä, jossa on kieltäydytty tutkimasta asiaa uudelleen asianomaisen vaatimuksesta, kun tässä päätöksessä todetaan selvästi perusteet ja seikat, joihin kyseinen viranomainen on tukeutunut arvioidakseen kantajan koulutuksen ja työkokemuksen poikkeuksellisuutta. Kun otetaan huomioon nimittävän viranomaisen laaja harkintavalta, tällaisen perustelun avulla kantaja saa tietää yksittäisen ja olennaisen perusteen, jonka nojalla tämä viranomainen on kieltäytynyt määrittämästä hänen palkkaluokakseen ura-alueen ylempää palkkaluokkaa. Perusteluvelvollisuuden noudattaminen ei edellytä, että nimittävä viranomainen lisäksi täsmentää, minkälaista koulutusta ja kuinka pitkää työkokemusta kantajan hakemaan ylempään palkkaluokkaan tarvitaan, sillä tutkimus tehdään tapauskohtaisesti.

(ks. 84 kohta)

5.      Virkamiehen poikkeuksellisten ansioiden arviointia hänen palkkaluokkaansa määritettäessä ei voida suorittaa abstraktisti, vaan se on suoritettava niihin tehtäviin nähden, joita varten hänet on palkattu. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi arvioida yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevaa perustetta ryhtymällä arvioimaan yksityiskohtaisesti toisiinsa verrattavissa olevien hakijoiden ansioita, mikä voisi johtaa siihen, että yhteisöjen tuomioistuimet korvaisivat omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen arvioinnin, jolloin sivuutettaisiin nimittävän viranomaisen laaja harkintavalta. Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti tapauskohtaisesti suoritetun arvioinnin luonne myös estää lähtökohtaisesti virkamiestä vetoamasta tehokkaasti tämän periaatteen loukkaamiseen.

(ks. 94 ja 95 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Chawdhry v. komissio, 102 kohta; em. asia Brendel v. komissio, 129 kohta ja em. asia R v. komissio, 104 kohta.