Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour administrative (Luxemburg) on esittänyt 12.7.2023 – F ja Ordre des avocats du barreau de Luxembourg v. Administration des contributions directes

(Asia C-432/23, Ordre des avocats du Barreau de Luxembourg)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative

Pääasian asianosaiset

Valittajat: F ja Ordre des avocats du barreau de Luxembourg

Vastapuoli: Administration des contributions directes

Ennakkoratkaisukysymykset

Kuuluuko asianajajan antama oikeudellinen neuvonta, joka koskee yhtiöoikeudellisia asioita ja käsiteltävässä asiassa sijoitusyhtiörakenteen perustamista, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaisen asianajajien ja heidän asiakkaidensa välisen viestinnän tehostetun suojan piiriin?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, tarkoittaako pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama tietojenantamismääräys, joka perustuu toisen jäsenvaltion direktiivin 2011/16¹ mukaisesti esittämään tietojenvaihtopyyntöön ja jolla asianajaja velvoitetaan toimittamaan kyseiselle viranomaiselle käytännöllisesti katsoen kaikki saatavilla olevat asiakirjat, jotka koskevat hänen suhteitaan asiakkaaseensa, sekä yksityiskohtainen kuvaus liiketoimista, joissa hän on antanut neuvoja, selvitys hänen osallistumisestaan näihin menettelyihin ja tiedot hänen yhteyshenkilöistään, puuttumista perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuun asianajajien ja heidän asiakkaidensa välisen viestinnän kunnioittamista koskevaan oikeuteen?

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivi 2011/16 perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan mukainen sikäli, että se ei sisällä 17 artiklan 4 kohdan lisäksi säännöstä, jossa virallisesti sallittaisiin puuttuminen asianajajien ja heidän asiakkaidensa välisen viestinnän luottamuksellisuuteen pyyntöön perustuvaa tietojenvaihtoa koskevan järjestelmän puitteissa ja jossa itsessään määriteltäisiin kyseisen oikeuden käyttämiselle asetettavien rajoitusten laajuus?

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, voivatko järjestely, joka koskee asianajajien (tai asianajotoimiston) velvollisuutta kolmantena osapuolena, jolla on tiedot hallussaan, tehdä yhteistyötä direktiivillä 2011/16 käyttöön otetun pyyntöön perustuvan tietojenvaihdon yhteydessä, ja erityisesti erityisrajoitukset, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon asianajajien ammatillisen salassapitovelvollisuuden vaikutus, määräytyä kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa olevan viittauksen mukaisesti kunkin jäsenvaltion sellaisten kansallisten säännösten perusteella, jotka koskevat asianajajien velvollisuutta tehdä kolmansina osapuolina yhteistyötä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti toteutetun verotarkastuksen yhteydessä?

Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko perusoikeuskirjan 7 artiklan noudattamiseksi kansallisessa säännöksessä, jollaisesta on kyse käsiteltävässä asiassa ja jossa säädetään asianajajien velvollisuudesta tehdä yhteistyötä kolmansina osapuolina, joilla on tiedot hallussaan, oltava erityissäännöksiä, joilla

–    varmistetaan asianajajien ja heidän asiakkaidensa välisen viestinnän luottamuksellisuuden olennaisen sisällön kunnioittaminen ja

–    asetetaan erityisedellytyksiä sen varmistamiseksi, että asianajajien yhteistyövelvoite rajoitetaan siihen, mikä on tarpeen direktiivin 2011/16 tavoitteen saavuttamiseksi ja siihen soveltuvaa?

Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko erityisedellytyksiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että asianajajien yhteistyö verotarkastuksessa rajoitetaan siihen, mikä on tarpeen direktiivin 2011/16 tavoitteen saavuttamiseksi ja siihen soveltuvaa, sisällyttävä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus

–    valvoa tehostetusti, että pyynnön esittävä jäsenvaltio on direktiivin 2011/16 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ensin käyttänyt kaikki tavanomaiset tietolähteet, joita se olisi kyseisissä olosuhteissa voinut käyttää pyydettyjen tietojen saamiseksi vaarantamatta tavoitteidensa saavuttamista, ja/tai

–    turvautua asianajajaan, jolla on kolmantena osapuolena mahdollisesti tiedot hallussaan, vasta viime kädessä ja käännyttyään ensin tuloksettomasti kyseisten tietojen muiden mahdollisten haltijoiden puoleen, ja/tai

–    verrata kussakin yksittäistapauksessa yleistä etua koskevaa tavoitetta ja kyseessä olevia oikeuksia keskenään siten, että asianajajalle voidaan pätevästi antaa tietojenantamismääräys vain, jos tietyt lisäedellytykset, kuten vaatimus siitä, että pyynnön esittävässä valtiossa meneillään olevan verotarkastuksen taloudellinen merkitys on suuri tai voi osoittautua sellaiseksi tai voi olla rikosoikeudellinen, täyttyvät?

____________

¹ Hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annettu neuvoston direktiivi 2011/16/EU (EUVL 2011, L 64, s. 1).