Kanne 14.5.2010 - Autogrill España v. komissio

(Asia T-219/10)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Autogrill España SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, M. Muñoz de Juan ja R. Calvo Salinero)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

kanteessa esitetyt kumoamisvaatimukset on otettava tutkittavaksi

komission 28.10.2009 tekemän päätöksen (valtiontuki C 45/2007, ex NN 51/2007, ex CP 9/2007), joka koskee omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamista kuluksi, 1 artiklan 1 kohta on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että kodifioidun yhteisöverolain (TRLIS) 12 §:n 5 momentti sisältää osatekijöitä, joita pidetään valtiontukena

toissijaisesti mainitun päätöksen 4 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä sovelletaan tukien takaisinperimisvelvoitetta toimenpiteisiin, jotka on toteutettu ennen tällä kanteella riitautetun lopullisen päätöksen julkaisemista EUVL:ssä

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella riitautetussa päätöksessä katsotaan, että tukijärjestelmä, jonka Espanja on toteuttanut TRLIS:n 12 §:n 5 momentin mukaisesti ei sovellu yhteismarkkinoille, koska sillä myönnetään tukea yhteisön sisäisiä hankintoja suorittaville tuensaajille. Tältä osin on täsmennettävä, että edellä mainitussa pykälässä sallitaan sellaisen liikearvon kirjaaminen kuluksi, joka liittyy yli 5 prosentin omistusosuuden hankintaan ulkomailla asuvista yhtiöistä.

Vaatimustensa tueksi kantaja esittää seuraavat perusteet:

1. SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska riidanalaisessa päätöksessä katsotaan, että esillä oleva toimenpide muodostaa valtiontukea. Kantajan mukaan komissio ei ole osoittanut, että kyseessä olevalla verotuksellisella toimenpiteellä suositaan "jotain yritystä tai tuotannonalaa", niin kuin SEUT 107 artiklan 1 kohdassa edellytetään. Komissio on ainoastaan olettanut, että kyseinen verotuksellinen toimenpide on valikoiva siitä syystä, että sitä sovelletaan ainoastaan omistusosuuksien hankintaan ulkomaisista yhtiöistä eikä niiden hankintaan kotimaisista yhtiöistä. Kantajan mukaan tämä päätelmä on virheellinen ja se muodostaa lisäksi kehäpäätelmän: se seikka, että esillä olevan toimenpiteen - kuten kaikkien muidenkin verotuksellisten toimenpiteiden - soveltaminen perustuu tiettyjen objektiivisten edellytysten täyttymiseen, ei tee tästä toimenpiteestä valikoivaa oikeudelliselta tai tosiseikkojen kannalta arvioituna. Komission soveltama itsestäänselvyyksiin perustuva päättely johtaa siihen, että kaikkia verotuksellisia toimenpiteitä pidetään ensisilmäykseltä valikoivina.

Lisäksi sekä toimenpidettä koskeva oikeudellinen arviointi että Espanjan tasavallan esittämät tilastotiedot vahvistavat sen, että TRLIS:n 12 §:n 5 momentti on oikeudelliselta ja tosiseikkojen kannalta arvioituna yleinen toimenpide, joka on avoin kaikille Espanjan yhteisöverotuksessa verovelvollisille yhteisöille niiden koosta, luonteesta, toimialasta tai alkuperästä riippumatta.

Toisaalta TRLIS:n 12 §:n 5 momentin ensi näkemältä erilainen kohtelu ei suinkaan muodosta valikoivaa etuutta, vaan sillä voidaan saattaa verotuksellisesti yhdenvertaiseen asemaan kaikki toimenpiteet, joilla hankitaan kotimaisia tai ulkomaisia osakkeita, koska siinä tapauksessa, että rajat ylittäviä fuusioita ei voidakaan saattaa päätökseen, liikearvon kirjaaminen kuluksi voidaan toteuttaa ainoastaan kansallisella tasolla, mitä varten on olemassa tämän sallivia verosäännöksiä, ja TRLIS:n 12 §:n 5 momentissa ainoastaan laajennetaan tämä mahdollisuus ulkomaisista yhtiöistä hankittuihin omistusosuuksiin.

Toissijaisesti kantaja väittää, että komission päätös on suhteeton, sillä sen soveltaminen määräysvallan hankkimisiin ulkomaisista yrityksistä olisi ainakin oltava samanlaista kuin kansallisia fuusioita koskeviin tilanteisiin, ja näin ollen nämä tilanteet olisivat oikeutettuja espanjan verojärjestelmän systematiikan ja johdonmukaisuuden perusteella.

2. SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska kyseessä olevan toimenpiteen tuensaajan yksilöinnissä on tapahtunut oikeudellinen virhe.

Toissijaisesti kantaja toteaa, että vaikka asiassa katsottaisiinkin, että TRLIS:n 12 §:n 5 momenttiin sisältyy valtiontukea merkitseviä osatekijöitä, komission olisi tullut suorittaa kattava taloudellinen arviointi niiden toimijoiden määrittämiseksi, jotka ovat hyötyneet tukijärjestelmästä. Kantaja katsoo, että joka tapauksessa tämän tuen edunsaajia (omistusosuuksien kohtuuttoman hinnan muodossa), ovat näiden omistusosuuksien myyjät eivätkä komission väittämällä tavalla espanjalaiset yhtiöt, joihin toimenpidettä on sovellettu.

3. Lopuksi kantaja vetoaa luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin kyse on tuen takaisinperimisvelvoitteen ajallisesta soveltamisesta.

____________