Kanne 8.3.2024 – CW v. Europol ja Eurojust

(Asia T-148/24)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: CW (edustaja: asianajaja J. Reisinger)

Vastaajat: Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

määräämään SEUT 268 artiklan mukaisesti, luettuna yhdessä SEUT 340 artiklan kanssa, 10 000 euron suuruisesta korvauksesta vahingosta, jota on aiheutunut Ranskan ja Alankomaiden yhteisen tutkimusryhmän perustamista koskevasta sopimuksesta, joka allekirjoitettiin 10.4.2020, sekä siihen liittyvistä Europolin ja Eurojustin toimista

velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää Europolin ja Eurojustin toimintaa EncroChat-operaation yhteydessä koskevan kanteensa tueksi kolme kanneperustetta.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan henkilötietoja on hankittu ja käsitelty lainvastaisesti ja suhteettomasti.

EncroChat-dataa hankittaessa ja käsiteltäessä (mm. säilytettäessä, analysoitaessa ja levitettäessä) on loukattu käyttäjien, mm. kantajan, ihmisoikeuksia. Erityisesti 2016/794¹ 18, 28 ja 38 artiklaa, asetuksen 2018/1727² 9, 26 ja 27 artiklaa ja asetuksen 2018/1725³ 71 ja 72 artiklaa on rikottu.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7, 8 ja 10–12 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 51 ja 52 artiklan kanssa, on rikottu, samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (jäljempänä KP-yleissopimus) 17 artiklaa.

Kantaja väittää kärsineensä vahinkoa, koska ei ollut tarpeen eikä oikeasuhteista hakkeroida kaikkia EncroChatin käyttäjiä sen sijaan että olisi toteutettu kohdistettu ja yksilöity toimi. Tätä ei ole myöskään perusteltu millään tavalla ennen kyseisiä toimia eikä niiden jälkeen.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan mahdollisuutta selvittää, voidaanko näyttöä käyttää rikosasioissa, ei ole, ja lisäksi tätä koskevat muodolliset ja aineelliset takeet puuttuvat.

Kantaja väittää, että EncroChat-dataa, mm. kantajan henkilötietoja, ei ole hankittu eikä käsitelty asianmukaisesti, kun otetaan huomioon, että tarkoituksena oli käyttää tätä dataa rikosasioissa. Tästä syystä on rikottu ensimmäisessä kanneperusteessa mainittuja säännöksiä ja määräyksiä, sekä asetuksen 2016/794 28 artiklaa, asetuksen 2018/1725 71 ja 74 artiklaa, perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaa, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja KP-yleissopimuksen 14 ja 15 artiklaa.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan EncroChat-dataa ei ole suojattu asianmukaisesti sitä hankittaessa ja käsiteltäessä.

Kantaja väittää, ettei kohtuudella voida katsoa, että kyseessä olisi edellä mainituissa asetuksissa tarkoitettu asianmukainen turvallisuus, kun otetaan huomioon saatujen tietojen luonne, laajuus ja monitahoisuus. Kantaja väittää myös, että rekisterinpitäjän on arvioitava suunnitellun käsittelyn vaikutukset. Asiassa ei ole selvää, onko näin tapahtunut. Mikäli näin ei olisi, on tästä saattanut aiheutua lisää vahinkoa.

____________

¹     Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11.5.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794 (EUVL 2016, L 135, s. 53).

¹     Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja neuvoston päätöksen 2002/187/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 14.11.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1727 (EUVL 2018, L 295, s. 138).

¹     Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).