Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia nº 8 de Donostia – San Sebastián (Espanja) on esittänyt 16.11.2023 – FG v. Caja Rural de Navarra SCC

(Asia C-699/23)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia nº 8 de Donostia – San Sebastián

Pääasian asianosaiset

Kantaja: FG

Vastaaja: Caja Rural de Navarra SCC

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko avoimuusperiaatteen vastaista, että elinkeinonharjoittaja perii toimituspalkkion palveluista, joiden sisältöä ja kestoa ei ole määritetty, mikä estää kuluttajaa todentamasta yhtäältä, että palkkio on sopimuksessa tai hinnastossa määrätyn mukainen tai joka tapauksessa kyseisen palvelun luonteeseen nähden kohtuullinen, ja toisaalta, ettei palvelu ole päällekkäinen minkään muun palvelun kanssa, ettei kuluttaja joudu maksamaan palveluista, joiden korvaus sisältyy jo sopimuskorkoon, ja ettei elinkeinonharjoittaja peri mistään palvelusta korvausta kahteen kertaan?

Onko avoimuusperiaatteen vastaista, että mainostaessaan kuluttajille tarkoitetuille kiinnelainoille tarjoamaansa korkoa elinkeinonharjoittaja ei samalla mainosta toimituspalkkiota, joka on pakollisesti maksettava mainostetun sopimuksen allekirjoittamishetkellä, erityisesti, jos tämä toimituspalkkio vastaa yleisesti tunnettua, ennalta määrättyä ja pysyvää prosenttiosuutta myönnetystä lainamäärästä, oli se mikä hyvänsä?

Jos lainan edellytysten selvittäminen ja lainahakemuksen käsittely, lainanhakijan luottokelpoisuutta ja takaisinmaksukykyä koskevien tietojen kokoaminen ja analysointi ja lainalle esitettyjen vakuuksien arviointi ovat palveluja, joista peritään korvauksena toimituspalkkio tilanteessa, jossa hakemus hyväksytään ja lainasopimus allekirjoitetaan, ja jos näistä samoista palveluista ei peritä palkkiota tilanteessa, jossa lainahakemus hylätään, voidaanko katsoa, että kyse on pankkitoimintaan liittyvistä palveluista, jotka kuuluvat osana pankin turvajärjestelyihin ja että näiden palvelujen kustannukset kuuluvat siten pankin vastuulle, kuten kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2014/17/EU¹ ilmenee?

Jos katsotaan, että toimituspalkkio peritään korvauksena muista kuin lainanantajana toimivan laitoksen toimintaan liittyvistä palveluista ja että tämä palkkio on sen vuoksi maksettava sopimuskoron päälle, eikö kyseisen laitoksen pitäisi esittää kuluttajalle lasku, jossa on eritelty toimituspalkkion ja arvonlisäveron määrät kutakin palvelusuoritusta kohti?

Onko avoimuusperiaatteen vastaista, että elinkeinonharjoittajalla, joka perii toimituspalkkion korvauksena useista konkreettisista palveluista, ei ole hinnastoa, josta ilmenisi kunkin palvelun hinta ja kesto, ja ettei se esitä kuluttajalle tällaista hinnastoa ennen sopimuksen allekirjoittamista, jotta kuluttaja voisi yhtäältä saada ennalta selville, mitkä ovat lainasopimuksen lopulliset kustannukset, ja toisaalta verrata kyseisten palvelujen hintaa muiden elinkeinonharjoittajien tarjoamien palvelujen hintoihin?

Onko avoimuusperiaatteen mukaista, että elinkeinonharjoittaja perii useista lainasopimuksen tekemisen kannalta välttämättömistä konkreettisista palveluista korvauksen, joka lasketaan tiettynä prosenttiosuutena myönnetyn lainan kokonaismäärästä, jolloin samasta palvelusta, jota tarjoaa sama määrä henkilöitä saman ajanjakson ajan, toimituspalkkiona laskutettava määrä vaihtelee sen mukaan, mikä lainamäärä kussakin tapauksessa on myönnetty?

Onko avoimuusvalvonta direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdan vastaista, kun siinä pidetään toimituspalkkiota koskevaa ehtoa kohtuuttomana, jos toimituspalkkion määrä ylittää tietyn konkreettisen luvun, joka perustuu internetistä saatuihin perittyjä toimituspalkkioita koskeviin tilastoihin?

Onko kansallinen oikeuskäytäntö, jonka mukaan toimituspalkkion suhteettomuus määräytyy sen mukaan, minkälaisia perittyjen toimituspalkkioiden määrät tilastojen mukaan olivat Espanjassa kyseisenä ajankohtana, direktiivin 93/13/ETY¹ 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan vastainen, kun kyseiset toimituspalkkiot on peritty ajankohtana, jona Espanjassa ei valvottu toimituspalkkioita koskevien sopimusehtojen kohtuuttomuutta?

Onko tehokkuusperiaatteen vastaista, että sopimuksissa, jotka on tehty ennen kuin Espanjan kuningaskunta saattoi direktiivin 2014/17/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään, elinkeinonharjoittaja perii toimituspalkkion korvauksena mahdollisen lainanottajan luottokelpoisuuden ja liiketoimen toteutuskelpoisuuden selvittämisestä, kun näistä selvityksistä ei enää kyseisen direktiivin täytäntöönpanon jälkeen ole saanut aiheutua mitään kustannuksia mahdolliselle lainanottajalle?

Onko direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä 29.5.2023 annetussa Tribunal Supremon tuomiossa STS 816/2023 vahvistetun kaltaiselle kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan toimituspalkkiota koskevan ehdon kohtuuttomuuden valvonnassa ei edellytetä, että kyseisessä ehdossa on eritelty palvelut, joista toimituspalkkio peritään, ja hinnat, jotka niistä laskutetaan, vaan kohtuuttomuutta valvottaessa on ainoastaan tarkistettava, että kyseisessä sopimusehdossa on selvästi ilmoitettu kuluttajan maksettavaksi tuleva määrä ja että tämä määrä ei ylitä tiettyä ennalta määrättyä rajaa, jonka ylittyessä sitä pidetään suhteettomana?

____________

¹ Kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/EU (EUVL 2014, L 60, s. 34).

¹ Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).