YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

8 päivänä elokuuta 2002 (1)

Välitoimimenettely - Asetus N:o 560/2002 - Pääasian tutkittavaksi ottaminen

Asiassa T-155/02 R,

VVG International Handelsgesellschaft mbH, kotipaikka Salzburg (Itävalta),

VVG (International) Ltd, kotipaikka Europort Gibraltar (Gibraltar),

Metalsivas Metallwarenhandelsgesellschaft mbH, kotipaikka Wien (Itävalta),

edustajinaan asianajaja W. Schuler,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään G. zur Hausen ja B. Eggers, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa hakijat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta lykkäämään väliaikaisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa 27 päivänä maaliskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 560/2002 (EYVL L 85, s. 1) täytääntöönpanoa tai määräämään muista sellaisista välitoimista, joiden perusteella hakijoilla olisi mahdollisuus tuoda yhteisöön tariffikiintiön lisäksi ja lisätulleista vapautettuina 95 129 tonnia seosteräksestä valmistettuja kuumavalssattuja levyvalmisteita, jotka katsotaan kyseisessä asetuksessa tarkoitetuksi tuotteeksi 4,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1.

    Komissio antoi 27.3.2002 asetuksen N:o 560/2002 väliaikaisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa (EYVL L 85, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus). Riidanalaisella asetuksella otetaan käyttöön kuuden kuukauden ajaksi tariffikiintiöt viidentoista terästuoteryhmän osalta, ja kyseiset tariffikiintiöt perustuvat yhteisön tuonnin keskimääräisiin tasoihin vuosina 1999, 2000 ja 2001 korotettuna 10 prosentilla. Kun kyseiset kiintiöt on ylitetty, maahantuonnin osalta on maksettava kullekin tuoteryhmälle vahvistettua lisätullia. Riidanalainen asetus tuli voimaan 29.3.2002.

2.

    Riidanalainen asetus perustuu tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä ja asetuksen (ETY) N:o 518/94 kumoamisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 3285/94 (EYVL L 349, s. 53), jonka 8 artiklassa todetaan seuraavaa:

”1.    Tämän osaston (Yhteisön tutkintamenettely) säännökset eivät estä valvontatoimenpiteiden toteuttamista 11-15 artiklan mukaisesti, koska tahansa tai suojatoimenpiteiden toteuttamista 16, 17 ja 18 artiklan mukaisesti:

-    jos kriittiset olosuhteet, joiden aikana kaikki viivytykset aiheuttaisivat     vaikeasti korjattavissa olevan haitan, edellyttävät välitöntä toimintaa,

    ja

-    jos on päätetty alustavasti, että on olemassa riittävästi todisteita siitä, että     tuonnin kasvu on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa.

2.    Nämä toimenpiteet eivät saa kestää enemmän kuin 200 päivää.

- -

4.    Komissio ryhtyy välittömästi toteuttamaan vielä tarpeellisiksi katsomiaan tutkintatoimenpiteitä.

5.    Jos väliaikaiset suojatoimenpiteet peruutetaan sen vuoksi, että vakavaa haittaa tai vakavan haitan uhkaa ei ole, näiden toimenpiteiden soveltamiseksi kannetut tullit on ilman eri toimenpiteitä palautettava viipymättä. Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 235 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädettyä menettelyä on sovellettava.”

3.

    Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.    Avataan tariffikiintiö, jota sovelletaan kunkin liitteessä 3 yksilöidyn (määritelty viittaamalla tuotetta koskevaan CN-koodiin) viidentoista tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin yhteisöön tämän asetuksen voimaantulopäivästä sitä seuraavan kuuden kuukauden jakson päättymistä edeltävään päivään.

2.    Jatketaan näille tuotteille neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2658/97 säädetyn sopimustullin tai mahdollisen etuustullin soveltamista.

3.    Sellaisten tuotteiden tuontiin, joka ylittää liitteessä 3 vahvistetun asianomaisen tariffikiintiön määrän tai jonka osalta ei ole pyydetty kiintiön soveltamista, sovelletaan liitteessä 3 kyseiselle tuotteelle vahvistettua lisätullia. Kyseistä lisätullia sovelletaan tuotavan tuotteen tullausarvoon.

- - ”

4.

    Riidanalaisen asetuksen liitteenä 2 olevassa taulukossa esitetään seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden (tuote 4) tuonnin kasvu vuosina 1999, 2000 ja 2001. Taulukosta ilmenee, että kyseisen tuonnin määrä oli vuonna 1999 25 719 tonnia, vuonna 2000 154 916 tonnia ja vuonna 2001 468 000 tonnia.

5.

    Riidanalaisen asetuksen liitteessä 3 tarkennetaan tuotteen 4 kohdalla, että seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tariffikiintiön määrä on 23 778 nettotonnia ja näille tuotteille vahvistetun lisätullin määrä on 26 prosenttia.

6.

    Riidanalaisen asetuksen 3 artiklassa todetaan seuraavaa:

”Komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat tariffikiintiöitä asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on viimeksi muutettu asetuksella (ETY) N:o 993/2001, 308 a, 308 b ja 308 c artiklassa säädetyn tariffikiintiöiden hallinnointijärjestelmän mukaisesti. - - ”

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

7.

    Kantajat ovat yhtiöitä, jotka melkein yksinomaan tuovat yhteisöön riidanalaisessa asetuksessa tarkoitettuja terästuotteita ja erityisesti riidanalaisen asetuksen liitteen 3 mukaiseksi tuotteeksi 4 katsottavia ”seosteräksestä valmistettuja kuumavalssattuja kelattuja tai pleteroituja levytuotteita”. Ne ostavat kyseisiä tuotteita suurina määrinä eri kolmansiin maihin sijoittautuneilta terästehtailta ja myyvät ne edelleen Euroopan unioniin sijoittautuneille tukkumyyjille, vähittäismyyjille, tehtaille ja varastoijille.

8.

    Kantajat ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.5.2002 jättämällään kanteella vaatineet EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen asetuksen.

9.

    Kantajat ovat myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.6.2002 jättämällään erillisellä asiakirjalla tehneet hakemuksen, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan lykkäämään riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanoa tai päättämään muista sellaisista välitoimista, joiden perusteella niillä olisi mahdollisuus tuoda yhteisöön tariffikiintiön lisäksi ja lisätulleista vapautettuina 95 129 tonnia seosteräksestä valmistettuja kuumavalssattuja levyvalmisteita, jotka katsotaan riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetuksi tuotteeksi 4.

10.

    Komissio esitti 3.7.2002 kirjalliset huomautuksensa nyt esillä olevasta välitoimihakemuksesta.

11.

    Välitoimista päättävä tuomari pyysi kantajia ottamaan kantaa komission kirjallisiin huomautuksiin, ja kantajat jättivät 11.7.2002 huomautuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

12.

    Komissio teki 12.7.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitteen, joka koski pääasian kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista.

13.

    Komission käsiteltävänä olevassa asiassa esittämä prosessinedellytyksen puuttumista koskeva väite huomioon ottaen asianosaisia pyydettiin esittämään huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, 25.7.2002 antamasta tuomiosta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) 31.7.2002 mennessä.

14.

    Kantajat vastasivat 30.7.2002 ja komissio 31.7.2002.

15.

    Välitoimista päättävä tuomari katsoo asiakirja-aineiston perusteella, että sillä on käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot esillä olevan hakemuksen ratkaisemiseksi ilman, että sitä ennen olisi tarpeen kuulla asianosaisten suullisia lausumia.

Oikeudellinen arviointi

16.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä EY 242 ja EY 243 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/350/ Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21), 4 artiklan nojalla riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista, mikäli se katsoo olosuhteiden tätä edellyttävän.

17.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että hakemus säädöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi otetaan tutkittavaksi ainoastaan, jos hakija on nostanut kanteen tätä säädöstä vastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Tämä määräys ei ole pelkkä muodollisuus, vaan tarkoittaa sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi todella tutkia pääasiassa nostetun kanteen, johon välitoimihakemus perustuu.

18.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymystä pääasiaa koskevan kanteen tutkittavaksi ottamisesta ei lähtökohtaisesti tutkita välitoimimenettelyssä, jotta ei otettaisi ennalta kantaa pääasian ratkaisuun. Jos kuitenkin, kuten esillä olevassa tapauksessa, vedotaan siihen, että pääasiassa nostettu kanne, johon välitoimihakemus perustuu, on ilmeisesti jätettävä tutkimatta, saattaa osoittautua tarpeelliseksi tutkia, onko olemassa tiettyjä seikkoja, joista voidaan ensi näkemältä päätellä, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi (asia C-300/00 P(R), Federación de Cofradías de Pescadores de Guipúzcoa ym. v. neuvosto, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8797, 34 kohta ja asia T-139/01 R, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, määräys 12.9.2001, Kok. 2001, s. II-2415, 49 kohta).

19.

    Esillä olevassa asiassa on tarkastettava, onko kumoamiskanne sellainen, että se on ilmeisesti jätettävä tutkimatta.

20.

    EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi - - nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen”.

21.

    Kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen asetuksen, jolla avataan tariffikiintiö, jota sovelletaan kunkin asetuksessa tarkoitetun viidentoista tuoteryhmän tuontiin yhteisöön, ja jonka mukaan sellaisten tuotteiden tuontiin, joka ylittää vahvistetun tariffikiintiön määrän tai jonka osalta ei ole pyydetty kiintiön soveltamista, sovelletaan lisätullia. Välitoimista päättävä tuomari toteaa, että kyseisen asetuksen säännökset on kohdistettu yleisesti määriteltyihin henkilöryhmiin abstraktissa muodossa ja niitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin (ks. erityisesti asia C-213/91, Abertal ym. v. komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I-3177, 19 kohta).

22.

    Riidanalaisen asetuksen säännökset ovat näin ollen luonteeltaan yleisesti sovellettavia. EY 230 artiklan yhteydessä muut oikeussubjektit kuin toimielimet, Euroopan keskuspankki ja jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi nostaa kannetta asetuksesta, joka on yleisesti sovellettava toimi (em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 35 kohta).

23.

    Yleisesti sovellettava toimi, kuten asetus, voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa koskea erikseen tiettyjä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, ”jolloin se on niitä kohtaan päätöksen luonteinen toimi” (em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 36 kohta). Tilanne on tällainen, kun kyseinen toimi vaikuttaa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu (em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 36 kohta).

24.

    Ellei luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö täytä tätä edellytystä, tällä ei missään tapauksessa ole asiavaltuutta nostaa kumoamiskannetta asetuksesta (em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 37 kohta).

25.

    Edellä esitetty huomioon ottaen on tarkastettava, onko esillä olevassa asiassa olemassa sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että riidanalainen asetus koskee kantajia niille tunnusomaisten erityispiirteiden takia, tai onko olemassa sellainen tosiasiallinen tilanne, jonka perusteella kantajat erottuvat kyseisen asetuksen suhteen kaikista muista.

26.

    Kantajat esittävät välitoimihakemuksessaan seitsemän väitettä osoittaakseen, että riidanalainen asetus koskee niitä suoraan.

27.

    Ne riitauttavat 11.7.2002 esittämissään kirjallisissa huomautuksissa komission arvioinnin, joka koskee pääasian kanteen tutkittavaksi ottamista, ja vetoavat tämän tueksi julkisasiamies Jacobsin edellä mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto antamaan ratkaisuehdotukseen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-177/01, Jégo-Quéré vastaan komissio, 3.5.2002 antamaan tuomioon (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ne korostavat, että vaikka riidanalaista asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisön tuojiin, kyseinen asetus vaikuttaa niihin kuitenkin erityisesti. Yksinä harvoista täysin itsenäisistä teräskauppiaista ne eivät nimittäin tuo maahan useita erityyppisiä terästuotteita vaan melkein yksinomaan riidanalaisen asetuksen liitteen 3 mukaiseksi tuotteeksi 4 katsottavia tuotteita, ja näin on ollut jo usean vuoden ajan.

28.

    Kantajat väittävät 30.7.2002 jättämissään huomautuksissa, että edellä mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto annetun tuomion taustalla olevan asian tosiseikat eroavat merkittävästi nyt esillä olevan asian taustalla olevista tosiseikoista. Ne katsovat erityisesti, että riidanalaista asetusta on tarkasteltava joukkona kutakin asianomaista tuoteryhmää koskevia yksittäispäätöksiä. Ne toteavat lisäksi, että silloin kun riidanalaisen asetuksen kaltaisen asetuksen voimassaoloa on ajallisesti rajoitettu, on otettava huomioon se, että EY 230 artiklan mukainen kumoamiskanne on ainoa oikeussuojakeino, jonka avulla voidaan taata tehokas oikeussuoja. Kantajat voidaan yksilöidä näin ollen sillä perusteella, ettei niiden ole mahdollista saada ajoissa oikeussuojaa muita oikeussuojakeinoja käyttämällä.

29.

    Ensimmäisessä väitteessään, joka on toistettu 11. ja 30.7.2002 jätetyissä huomautuksissa, kantajat vetoavat siihen, että riidanalainen asetus vaikuttaa niiden taloudelliseen tilanteeseen. Näin ollen 26 prosentin suuruisen lisätullin sisällyttäminen asianomaisten tuotteiden myyntihintaan johtaa siihen, että niiden asiakkaat purkavat niiden kanssa tekemänsä toimitus- ja ostosopimukset. Riidanalaisella asetuksella kielletään käytännössä kyseisten tuotteiden tuonti ja sillä pakotetaan kantajat vararikkoon. Viime vuosina kantajat ovat tuoneet kyseisiä tuotteita yhteisöön kuukausittain jopa 8 000 tonnia eli määrän, joka on vuosipuolikkaaseen verrattuna kaksi kertaa enemmän kuin mitä riidanalaisen asetuksen mukainen tariffikiintiö (23 778 tonnia).

30.

    Välitoimista päättävä tuomari toteaa tältä osin, että vaikka riidanalainen asetus on omiaan vaikuttamaan kantajien taloudelliseen tilanteeseen siitä aiheutuvien seurausten vuoksi, tämä ei kuitenkaan riitä perusteeksi, jolla kantajat voitaisiin erottaa kaikista muista henkilöistä. Riidanalainen asetus koskee kantajia nimittäin vain siksi, että kantajat ovat objektiivisesti arvioiden teräskauppaa kolmansien maiden ja Euroopan yhteisön välillä käyviä taloudellisia toimijoita aivan kuten kuka tahansa muu samanlaisessa tilanteessa oleva toimija (asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I-8949, 51 kohta ja yhdistetyt asiat T-14/97 ja T-15/97, Sofivo ym. v. neuvosto, määräys 25.6.1998, Kok. 1998, s. II-2601, 37 kohta). Tässä yhteydessä on korostettava, että kantajat toteavat nimenomaisesti tämän seikan tueksi välitoimihakemuksessaan, että yhteisön tuottajia lukuun ottamatta ”[riidanalainen] asetus koskee erikseen markkinoiden muita toimijoita, joihin [ne itsekin kuuluvat]”. Tätä päätelmää ei muuta sellainen riidanalaisen asetuksen arviointi, jossa tehdään ero sen mukaan, miten riidanalainen asetus vaikuttaa kuhunkin asianomaiseen tuoteryhmään, minkä perusteella ei voida päätellä, että kyse on joukosta yksittäispäätöksiä.

31.

    Sen väitteen osalta, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen taloudellinen vaikutus kantajien toimintaan olisi erityisen vakava, on syytä panna merkille, että se seikka, että normatiivisella toimella voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia eri oikeussubjekteihin, joihin tointa sovelletaan, ei ole omiaan erottamaan kantajia kaikista muista kyseeseen tulevista toimijoista silloin, kun kyseisen toimen soveltaminen perustuu objektiivisesti määriteltyyn tilanteeseen (asia C-409/96 P, Sveriges Betodlares ja Henrikson v. komissio, määräys 18.12.1997, Kok. 1997, s. I-7531, 37 kohta; asia C-96/01 P, Galileo ja Galileo International v. neuvosto, määräys 25.4.2002, Kok. 2002, s. I-4025, 41 kohta ja asia T-39/98, Sadam Zuccherifici ym. v. neuvosto, määräys 8.12.1998, Kok. 1998, s. II-4207, 22 kohta).

32.

    Kantajien toisen väitteen mukaan riidanalaisella asetuksella loukataan vakavasti ”yksilön ja yhteisön perusoikeuksia (yhdenvertaisuusperiaate, syrjintäkielto, taloudellisen toiminnan ja kaupankäynnin vapaus, vapaa kilpailu jne)”.

33.

    On todettava, etteivät kantajat ole kuitenkaan osoittaneet, miltä osin ne voitaisiin yksilöidä kyseisten oikeuksien väitetyn loukkaamisen perusteella. Tämä väite on näin ollen asian kannalta merkityksetön.

34.

    Samalla perusteella on hylättävä myös kantajien neljäs väite, jonka mukaan 26 prosentin suuruisen lisätullin käyttöönottaminen ilman riittävää siirtymäkautta ei ole antanut yrityksille mahdollisuutta sopeutua uuteen tilanteeseen tariffeihin liittyen. Kantajat eivät nimittäin ole osoittaneet, miltä osin ne voitaisiin yksilöidä riittävän siirtymäkauden puuttumisen perusteella.

35.

    Kantajien kolmannen väitteen mukaan riidanalaisella asetuksella loukataan vakavasti lakiin perustuvaa velvollisuutta ottaa huomioon niiden erityiset intressit.

36.

    Välitoimista päättävä tuomari korostaa tältä osin, ettei komissiolla ollut riidanalaista asetusta hyväksyessään velvollisuutta ottaa huomioon kantajien erityistä tilannetta. Minkäänlainen ylemmäntasoinen oikeussääntö ei edellyttänyt, että komission olisi tullut ottaa erityisellä tavalla huomioon kantajien tilanne niihin kaikkiin muihin henkilöihin nähden, joita kyseinen toimi koski (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 16-32 kohta; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 11-13 kohta; yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 67-78 kohta ja asia T-135/96, UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II-2335, 90 kohta). Tämän osalta on korostettava kantajien myöntäneen kirjelmissään, ettei komissiolla ollut velvollisuutta ottaa erityisesti niiden tilanne huomioon. Niiden välitoimihakemuksesta (3.6 kohta) nimittäin ilmenee, että riidanalaisella asetuksella ”loukataan laissa asetettua velvollisuutta ottaa huomioon kaikkien toimijoiden intressit ja erityisesti kantajien erityiset intressit” ja ne tarkentavat, että ”toimijoita eivät näet ole pelkästään yhteisön tuottajat, vaan tämän lisäksi myös viejät, varastoijat, tukkumyyjät, vähittäismyyjät, huolitsijat, kuljetusyritykset ja loppukuluttajat”.

37.

    Sitä paitsi vaikka yhtäältä oletettaisiin, että komission olisi pitänyt riidanalaista asetusta annettaessa ottaa ylemmäntasoisen oikeussäännön perusteella huomioon suunnitellun toimenpiteen seuraukset tiettyjen yksityisten, kuten kantajien, tilanteen kannalta, tällainen vaatimus ei olisi lainkaan vapauttanut kantajia velvollisuudesta näyttää toteen, että riidanalainen asetus vaikuttaa niihin sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista (ks. vastaavasti em. asia Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomion 59-62 kohta ja asia C-151/01 P, La Conqueste v. komissio, määräys 30.1.2002, Kok. 2002, s. I-1179, 36 kohta).

38.

    Kantajien viidennen väitteen mukaan yksilön oikeuksia ei käytännössä suojella, koska EY 234 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely ei takaa tehokasta oikeussuojaa erityisesti sen vuoksi, ettei ole varmaa, pyytääkö kansallinen tuomioistuin yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ja missä ajassa yhteisöjen tuomioistuin päättää sellaisen nyt kyseessä olevan kaltaisen asetuksen pätevyydestä, jonka voimassaolo on ajallisesti rajoitettu.

39.

    Välitoimista päättävä tuomari muistuttaa kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen todenneen edellä mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa, ettei sellaista EY 230 artiklassa vahvistettujen tutkittavaksi ottamista koskevien oikeussääntöjen tulkintaa voida hyväksyä, jonka mukaan kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi, mikäli yhteisön tuomioistuinten suorittaman kansallisten menettelysääntöjen konkreettisen tarkastelun pohjalta voidaan osoittaa, että näiden menettelysääntöjen mukaan yksityinen oikeussubjekti ei voi nostaa kannetta, jolla se voisi riitauttaa riidanalaisen yhteisön toimen pätevyyden. ”Tällaisessa järjestelmässä edellytettäisiin kussakin konkreettisessa tilanteessa, että yhteisöjen tuomioistuimet tutkivat ja tulkitsevat kansallisia menettelysääntöjä, mikä ylittäisi niiden toimivallan yhteisön toimien laillisuusvalvonnan alalla” (43 kohta). Tämän arvioinnin on katsottava pitävän paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä silloin kun asiassa ei ole kiistetty, kuten nyt esillä olevassa asiassa, etteikö kansallisessa tuomioistuimessa olisi oikeussuojakeinoa riidanalaisen asetuksen pätevyyden kyseenalaistamiseksi.

40.

    Lisäksi sillä, että riidanalaisen asetuksen mukaisten toimenpiteiden soveltamista on rajoitettu ajallisesti - mitä kantajat korostavat erityisesti 30.7.2002 esittämissään huomautuksissa ja mistä niiden mukaan seuraa, ettei EY 234 artiklassa määrätyllä oikeussuojakeinolla taata tehokasta oikeussuojaa, - ei voida osoittaa, että riidanalainen asetus koskee niitä erikseen, koska kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin asetuksessa tarkoitettuihin toimijoihin. Jos kyseinen väite hyväksytään, tämä johtaisi siihen, että kaikki sellaiset yhteisön asetukset, joilla muutetaan tietyksi ajanjaksoksi tietyn taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevia sääntöjä, koskisivat erikseen kutakin kyseistä toimintaa harjoittavaa toimijaa. Tällaisen toteamuksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että edellytykset, joiden mukaan asetuksen voidaan katsoa koskevan jotakin erikseen (ks. edellä 23 kohta), olisivat täyttyneet.

41.

    Lopuksi on todettava, että siltä osin kuin kantajien kuudennella ja seitsemännellä väitteellä, joiden mukaan yhtäältä kiintiöiden valitseminen on virheellinen, liiallinen ja yksipuolinen väliaikainen suojatoimenpide ja toisaalta tariffikiintiöiden määrä on riittämätön, asetetaan kyseenalaiseksi riidanalaisen asetuksen laillisuus, kyseisiä väitteitä ei voida tarkastella EY 230 artiklan nojalla tutkittaessa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

42.

    Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että välitoimista päättävän tuomarin ei nyt esillä olevassa asiassa ole mahdollista ensi näkemältä katsoa, että riidanalainen asetus koskisi kantajia erikseen ja että niiden kanne asetuksen kumoamiseksi voitaisiin tutkia EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla. Koska kantajat eivät näytä täyttävän yhtä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainituista oikeudenkäyntiedellytyksistä, ei ole tarpeen tutkia, koskeeko riidanalainen asetus niitä suoraan. Kantajien kahdeksas väite on hylättävä siltä osin kuin sillä pyritään osoittamaan, että riidanalainen asetus koskee niitä suoraan.

43.

    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että pääasiaa koskeva kanne riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi vaikuttaa ensi näkemältä sellaiselta, että se on ilmeisesti jätettävä tutkimatta.

44.

    Näin ollen kyseessä oleva välitoimihakemus on jätettävä tutkimatta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)    Välitoimihakemus hylätään.

2)    Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 8 päivänä elokuuta 2002.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: saksa.