Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Tübingen (Saksa) on esittänyt 11.8.2017 – Südwestrundfunk v. Tilo Rittinger, Patric Wolter, Harald Zastera, Dagmar Fahner, Layla Sofan ja Marc Schulte
(asia C-492/17)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Tübingen
Pääasian asianosaiset
Velkoja ja valittaja/vastapuoli: Südwestrundfunk
Velalliset ja vastapuolet/valittajat: Tilo Rittinger, Patric Wolter, Harald Zastera, Dagmar Fahner, Layla Sofan ja Marc Schulte
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko Baden-Württembergin osavaltion 18.10.2011 annettu laki (jäljempänä RdFunkBeitrStVtrBW), joka koskee liittovaltion ja osavaltioiden välillä 17.12.2010 tehdyn radiolupamaksuja koskevan sopimuksen (Rundfunkbeitragsstaatsvertrag), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 3.12.2015 tehdyn 19. yleisradiotoiminnan muutosta koskevan sopimuksen (Neunzehnter Rundfunkänderungsstaatsvertrag) (23.2.2016 annettu laki – GBl. s. 126 ja 129) 4 §:llä, pätevyyttä, yhteensopimaton unionin oikeuden kanssa, koska mainitussa laissa säädetty maksu, joka lähtökohtaisesti peritään 1.1.2013 lähtien ehdoitta jokaiselta Saksan Baden-Württembergin osavaltiossa asuvalta aikuiselta lähetystoiminnan harjoittajien Südwestrundfunk (jäljempänä SWR) ja Zweites Deutsches Fernsehen (jäljempänä ZDF) hyväksi, on unionin oikeuden vastaista, yksinomaan näitä julkisoikeudellisia yleisradiolaitoksia yksityisiin lähetystoiminnan harjoittajiin verrattuna suosivaa tukea? Onko SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa tulkittava siten, että yleisradiomaksua koskeva laki olisi edellyttänyt komission hyväksyntää eikä se ilman sitä pätevä?
Onko SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa tulkittava siten, että ne koskevat RdFunkBeitrStVtrBW:ssä vahvistettua säännöstöä, jonka mukaan lähtökohtaisesti jokaiselta Saksan Baden-Württembergin osavaltiossa asuvalta aikuiselta peritään ehdoitta yksinomaan viranomaismuodossa toimivien tai julkisoikeudellisten lähetystoimintaa harjoittavien yritysten hyväksi perittävä maksu, koska tämä maksu on unionin oikeuden vastaista suosivaa tukea, jota annetaan muista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien lähetystoiminnan harjoittajien teknistä pois sulkemista varten, sillä maksut käytetään sellaisen kilpailevan lähetysjärjestelmän rakentamiseen (DVB-T2 – monopoli), jota ulkomaisten lähetystoiminnan harjoittajien ei ole määrä käyttää? Onko SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa tulkittava siten, että ne koskevat epäsuorien taloudellisten tukien lisäksi myös muita taloudellisesti merkityksellisiä etuoikeuksia (oikeus laatia täytäntöönpanomääräys, oikeus toimia sekä taloudellisena yrityksenä että viranomaisena, edullisempi asema velkojen laskennassa)?
Onko yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suosivien tukien kiellon kanssa yhteensopivaa, jos Baden-Württembergin osavaltion lain nojalla saksalaista televisiolähetystoiminnan harjoittajaa, joka on julkisoikeudellisesti organisoitu ja toimii viranomaisen muodossa mutta kilpailee kuitenkin samanaikaisesti mainosmarkkinoilla yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien kanssa, suositaan näihin verrattuna siten, ettei sen tarvitse yksityisten kilpailijoidensa tavoin periä saataviaan katselijoilta tuomioistuinteitse ennen kuin se voi aloittaa pakkotäytäntöönpanon, vaan se voi ilman tuomioistuimen päätöstä laatia asiakirjan, joka myös oikeuttaa pakkotäytäntöönpanoon?
Onko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan [11] artiklan (tiedonvälityksen vapaus) kanssa yhteensopivaa, että jäsenvaltio säätää Baden-Württembergin osavaltion laissa, että televisiotoiminnan harjoittaja, joka toimii viranomaisen muodossa, voi vaatia jokaista lähetysalueella asuvaa aikuista osallistumaan seuraamusmaksun uhalla omaan rahoitukseensa riippumatta siitä, omistaako tämä ylipäänsä vastaanotinta tai käyttääkö tämä ainoastaan muita, nimittäin ulkomaisia tai muita yksityisiä, televisiotoiminnan harjoittajia?
Onko kansallinen laki, RdFunkBeitrStVtrBW, erityisesti sen 2 ja 3 §, yhteensopiva unionin oikeuden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon kanssa, jos julkisoikeudellisen televisiotoiminnan harjoittajan rahoittamiseksi jokaiselta asukkaalta ehdoitta perittävä maksu kohdistuu yksinhuoltajaan henkilöä kohti laskettuna moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä asuinyhteisön jäsen maksaa? Onko direktiiviä 2004/113/EY1 tulkittava siten, että se koskee myös valituksenalaista maksua ja että välilliseen syrjintään riittää se, että todellisuudessa jopa 90 prosenttia niistä, joihin kohdistuu suurempi rasitus, on naisia?
Onko kansallinen laki, RdFunkBeitrStVtrBW, erityisesti sen 2 ja 3 §, yhteensopiva unionin oikeuden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon kanssa, jos julkisoikeudellisen televisiotoiminnan harjoittajan rahoittamiseksi jokaiselta asukkaalta ehdoitta perittävä maksu on henkilöillä, jotka tarvitsevat ammatillisista syistä toisen asunnon, kaksinkertainen muihin työelämässä oleviin verrattuna?
Onko kansallinen laki, RdFunkBeitrStVtrBW, erityisesti sen 2 ja 3 §, yhteensopiva unionin oikeuden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, syrjintäkiellon ja sijoittautumisvapauden kanssa, jos julkisoikeudellisen televisiotoiminnan harjoittajan rahoittamiseksi jokaiselta asukkaalta ehdoitta perittävä maksu on suunniteltu siten, että aivan Euroopan unioniin kuuluvan naapurivaltion rajan tuntumassa Saksan puolella asuva saksalainen on velvollinen maksamaan maksun yksinomaan asuntonsa sijainnin perusteella, vaikka rajan toisella puolella asuvalta saksalaiselta, jolla on sama vastaanottomahdollisuus, ei peritä maksua, ja muun jäsenvaltion kansalaisen, jonka on ammatillisista syistä asetuttava asumaan aivan kyseisen rajan tuntumaan Saksan puolelle, edellytetään maksavan kyseisen maksun, rajan toisella puolella asuvan kuitenkaan ei, vaikka kumpikaan ei ole kiinnostunut saksalaisen televisiotoiminnan harjoittajan lähetysten vastaanottamisesta?
____________
1 Miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13.12.2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/113/EY (EUVL 2004, L 373, s. 37).