Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
6 päivänä syyskuuta 2023 (*)
Välityslauseke – Tutkimusta ja kehittämistä koskeva erityisohjelma ”elämänlaadun ja luonnonvarojen hoitamisen” alalla – Avustussopimus – OLAFin tutkintakertomus, jossa on todettu taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia – Maksettujen summien palauttaminen – Sovellettava lainsäädäntö – Vanhentuminen – OLAFin kertomuksen vaikutus
Asiassa T‑748/20,
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Estrada de Solà ja M. Ilkova, avustajanaan asianajaja E. Bouttier,
kantajana,
vastaan
Centre d’étude et de valorisation des algues SA (CEVA), kotipaikka Pleubian (Ranska), edustajanaan asianajaja A. Raccah,
SELARL AJIRE, kotipaikka Rennes (Ranska),
ja
SELARL TCA, kotipaikka Saint-Brieuc (Ranska),
vastaajina,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. da Silva Passos sekä tuomarit V. Valančius (esittelevä tuomari) ja L. Truchot,
kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon 11.11.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan komissio vaatii SEUT 272 artiklaan perustuvalla kanteellaan pääasiallisesti, että asiassa vahvistetaan komission saatavan määrä, joka vastaa tutkimusta ja kehittämistä koskevan erityisohjelman ”Elämänlaatu ja luonnonvarojen hoitaminen” puitteissa erään hankkeen täytäntöönpanemiseksi Centre d’étude et de valorisation des algues SA:n (CEVA) kanssa tehdyn rahoitussopimuksen nojalla maksettujen avustusten takaisinmaksua.
Asian tausta
2 Komissio teki 17.1.2001 CEVAn kanssa sopimuksen, jonka tarkoituksena oli hankkeen täytäntöönpano tutkimusta ja kehittämistä koskevan erityisohjelman ”Elämänlaatu ja luonnonvarojen hoitaminen” puitteissa (jäljempänä Seapura-hanke) ja jossa määrättiin 123 735 euron suuruisen avustuksen maksamisesta (jäljempänä Seapura-sopimus).
3 Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) pani vuonna 2006 vireille tutkimuksen sellaisten petosepäilyjen perusteella, jotka koskivat useita CEVAn täytäntöönpanemia hankkeita mukaan lukien Seapura-sopimuksen kohteena oleva hanke.
4 OLAF antoi 11.12.2007 loppukertomuksensa (jäljempänä OLAFin kertomus), jossa se totesi, että Seapura-sopimuksen täytäntöönpanossa on ilmennyt sääntöjenvastaisuuksia, jotka muodostuivat muun muassa CEVAn henkilöstön työtuntilistojen väärentämisestä.
5 Komissio ilmoitti 29.10.2008 päivätyllä kirjeellä CEVAlle, että OLAFin kertomuksessa todettujen vakavien taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi komissio aikoi lähettää CEVAlle Seapura-sopimuksen nojalla maksetun avustuksen palauttamiseksi veloitusilmoituksia, jotka koskivat 123 735 euron määrää korkoineen, ja komissio pyysi samalla CEVAa esittämään huomautuksensa.
6 Komissio lähetti CEVAlle 13.3.2009 neljä veloitusilmoitusta, jotka koskivat yhteensä 168 220,16 euron määrää (jäljempänä veloitusilmoitukset).
7 Koska CEVA ei ryhtynyt toimiin veloitusilmoitusten perusteella, komissio lähetti sille 11.5.2009 neljä maksumuistutusta (jäljempänä maksumuistutukset).
8 CEVA ei suorittanut maksuja, joten komissio lähetti sille 12.6.2009 neljä virallista ilmoitusta.
9 CEVA nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.7.2009 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, joka on kirjattu numerolla T‑285/09 ja jossa vaadittiin maksumuistutusten kumoamista.
10 Unionin yleinen tuomioistuin jätti 15.9.2011 antamallaan tuomiolla CEVA v. komissio (T‑285/09, ei julkaistu, EU:T:2011:479) kanteen tutkimatta sillä perusteella, että maksumuistutukset eivät luonteensa vuoksi olleet hallinnollisia päätöksiä, joiden kumoamista olisi ollut mahdollista vaatia SEUT 263 artiklan nojalla.
11 Tribunal correctionnel de Rennesin (Rennesin rikostuomioistuin, Ranska) 26.4.2011 antamalla tuomiolla CEVAn ja sen entisen johtajan todettiin syyllistyneen petokseen ja julkisten varojen väärinkäyttöön ja CEVAlle määrättiin 80 000 euron sakko ja sen entinen johtaja tuomittiin 18 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
12 Tribunal correctionnel de Rennes, joka lausui komission esittämästä siviilioikeudellisesta vaatimuksesta, velvoitti syytetyt maksamaan osittain yhteisvastuullisesti komissiolle 303 631 euroa korvauksena aineellista vahingosta, joka oli aiheutunut muun muassa taloudellisista sääntöjenvastaisuuksista Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä.
13 Cour d’appel de Rennesin (Rennesin ylioikeus, Ranska) vapautti 1.4.2014 antamallaan tuomiolla CEVAn ja sen entisen johtajan kaikista syytteistä ja hylkäsi komission esittämän siviilioikeudellisen vaatimuksen.
14 Cour d’appel de Rennesin yleinen syyttäjä saattoi asian Cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) käsiteltäväksi, ja tämän tuomioistuimen rikosasiainjaosto kumosi 12.11.2015 antamallaan tuomiolla ylioikeuden 1.4.2014 antaman tuomion siltä osin kuin syytetyt oli vapautettu julkisten varojen väärinkäyttöä koskevasta syytteestä, ja se siirsi asian tältä osin cour d’appel de Caeniin (Caenin ylioikeus, Ranska).
15 Tribunal de commerce de Saint-Brieuc (Saint-Brieucin kauppatuomioistuin, Ranska) aloitti 22.6.2016 antamallaan tuomiolla CEVAa koskevan suojamenettelyn ja nimesi SELARL TCA:n (jäljempänä TCA) oikeudelliseksi asiamieheksi.
16 Komissio ilmoitti 15.9.2016 suojamenettelyssä TCA:lle saatavan, joka vastaa veloitusilmoitusten, jotka lähetettiin muun muassa Seapura-sopimuksen nojalla maksettujen avustusten palauttamiseksi, kokonaismäärää, josta pääoman osuus on 289 012,95 euroa ja joka on viivästyskorkoineen yhteensä 431 002,18 euroa.
17 TCA kiisti 6.12.2016 komission saatavan.
18 Tribunal de commerce de Saint-Brieuc vahvisti 21.7.2017 antamallaan tuomiolla CEVAn suojasuunnitelman ja nimesi SELARL AJIREn suojasuunnitelman toteuttamisesta vastaavaksi asiamieheksi (jäljempänä AJIRE).
19 Cour d’appel de Caen, jonka käsiteltäväksi asia oli siirretty, totesi 23.8.2017 antamassaan lainvoiman saaneessa tuomiossa, että CEVA vapautetaan julkisten varojen väärinkäyttöä koskevista syytteistä, ja se tuomitsi CEVAn entisen johtajan vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja määräsi hänelle 20 000 euron sakon julkisten varojen väärinkäytöstä.
20 Suojamenettelyä valvova tuomari hylkäsi 11.9.2017 antamallaan ratkaisulla komission saatavan kokonaisuudessaan (jäljempänä valvovan tuomarin antama ratkaisu).
21 Komissio teki valituksen valvovan tuomarin antamasta ratkaisusta.
22 Cour d’appel de Rennes kumosi 24.11.2020 antamallaan tuomiolla valvovan tuomarin antaman ratkaisun ja totesi, että asiassa on uskottavasti riitautettu kaksi seikkaa, jotka koskevat vanhentumista ja veloitusilmoitusten aiheellisuutta, ja se katsoi, että nämä riitautukset oli ratkaistava toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi komission oli saatettava asia.
Asianosaisten vaatimukset
23 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– velvoittaa CEVAn maksamaan sille 234 491,02 euroa eli 168 220,16 euron määrän, johon lisätään 66 270,86 euron suuruiset viivästyskorot
– velvoittaa CEVAn korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 CEVA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa komission maksamaan sille 30 000 euroa korvauksena oikeudenkäyntikuluista.
25 Koska TCA ja AJIRE eivät toimittaneet vastinekirjelmää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa määrätyssä määräajassa, komissio vaati kyseisen työjärjestyksen 123 artiklan 1 kohdan nojalla, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy sen kanteen yksipuolisella tuomiolla siltä osin kuin kanne koskee TCA:ta ja AJIREa.
26 Kannekirjelmässään komissio täsmensi, että Ranskan kauppalain (code de commerce) L.622-22 §:n ja L.626-25 §:n 2 momentin mukaan sen oli nimettävä oikeudellinen asiamies ja CEVAn suojasuunnitelman toteuttamisesta vastaava asiamies eli TCA ja AJIRE menettelyn osallisiksi, ja tämän vuoksi komissio nimesi kyseiset yhtiöt vastaajiksi CEVAn ohella.
27 Komissio totesi 11.11.2022 pidetyssä istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että se ei vaatinut vastaajan tuomitsemista vaan komission saatavan määrän vahvistamista, ja tästä tehtiin merkintä istunnon pöytäkirjaan. Komissio täsmensi myös, että sen kanne ei kohdistunut TCA:han ja AJIREen ja että se ei näin ollen vaatinut unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että TCA ja AJIRE ovat velvollisia palauttamaan Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä maksetut summat.
Oikeudellinen arviointi
28 SEUT 272 artiklan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia Euroopan unionin tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla. SEUT 256 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena SEUT 272 artiklassa tarkoitetut kanteet.
29 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että Seapura-sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa on välityslauseke, jonka mukaan kaikki kyseistä sopimusta koskevat oikeusriidat käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimessa. Unionin yleisellä tuomioistuimella on siis toimivalta tutkia nyt käsiteltävänä oleva kanne.
Komission vaatimuksen vanhentuminen
30 Vastinekirjelmässään CEVA vaatii, että kanne jätetään tutkimatta, koska komission esittämä vaatimus on vanhentunut sekä Belgian että unionin oikeuden mukaan.
31 Komissio väittää ensiksi, että CEVAn esittämää oikeudenkäyntiväitettä ei voida tutkia, koska vanhentumista koskeva väite ei liity tutkittavaksi ottamiseen, vaan se kuuluu asiakysymyksen tutkimiseen, ja toiseksi, että vanhentumisaika ei ole päättynyt Belgian eikä unionin oikeuden mukaan.
32 Nyt käsiteltävässä asiassa Seapura-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”sopimukseen sovelletaan Belgian lainsäädäntöä”.
33 Komissio toteaa kuitenkin vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, että se vahvisti istunnossa, että ajankohtana, jona veloitusilmoitukset lähetetiin, eli 13.3.2009, oli sovellettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL 2002, L 248, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston 13.12.2006 antamalla asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL 2006, L 390, s. 1).
34 CEVA katsoo, että varainhoitoasetuksia, joihin komissio vetoaa, ei voida soveltaa kyseisten asetusten voimaantuloa edeltäneeseen tilanteeseen.
35 CEVA toteaa, että Seapura-sopimuksen allekirjoituspäivänä eli 17.1.2001 sovellettava varainhoitoasetuksen versio oli Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 21.12.1977 annettu asetus (EYVL 1977, L 356, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 23.11.1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY, EHTY, Euratom) N:o 2548/98 (EYVL 1998, L 320, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus N:o 2548/98), ja että varainhoitoasetuksen kyseisessä versiossa ei ollut sääntöjä vanhentumisesta.
36 Siltä osin kuin on kyse siitä, mitä varainhoitoasetuksen versiota nyt käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin sovelletaan, on todettava, että varainhoitoasetuksessa N:o 2548/98, jota sovellettiin Seapura-sopimuksen tekoajankohtana, ei ollut erityisiä säännöksiä vanhentumisajasta eikä siitä, miten vanhentumisaika keskeytyi.
37 Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa sovelletaan niitä vanhentumista koskevia sääntöjä, joista säädetään kyseiseen sopimukseen sovellettavassa lainsäädännössä eli Belgian lainsäädännössä.
38 Belgian siviilikoodeksin 2262 a §:n 1 momentissa, jota sovelletaan sopimuksia koskeviin kanteisiin, säädetään, että ”kaikki henkilöön kohdistuvat kanteet vanhentuvat kymmenessä vuodessa”.
39 Lisäksi on huomattava, että Belgian siviilikoodeksin 2257 §:n mukaan henkilöön kohdistuvien kanteiden vanhentumisaika alkaa kulua sitä päivää seuraavana päivänä, jona saatava erääntyy.
40 Ensinnäkin on kiistatonta, että nyt kyseessä oleva oikeusriita koskee sopimusta. On huomautettava, että Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että ”sopimuksen täyttämisen, sopimuksen päättämisen tai sopimuspuolen osallistumisen päättymisen jälkeen komissio voi vaatia tai sen on tapauksen mukaan vaadittava sopimuspuolta tilintarkastuksen yhteydessä todettujen petosten tai vakavien taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta palauttamaan sille maksettu yhteisön osuus kokonaisuudessaan”.
41 Kyseisen määräyksen sanamuodosta ilmenee, että Seapura-sopimuksen osapuolet ovat sopineet, että edellytyksenä sille, että tilintarkastuksen yhteydessä todettujen petosten tai vakavien taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta unionin CEVAlle maksama osuus palautetaan kokonaisuudessaan, on se, että komissio esittää ensin palauttamisvaatimuksen.
42 Komissio lähetti siten 13.3.2009 CEVAlle neljä veloitusilmoitusta, joiden tarkoituksena oli komission saatavan perintä. Näin ollen on katsottava, että komissio vaati kyseisenä päivänä CEVAa palauttamaan summat, jotka tämä oli saanut Seapura-sopimuksen perusteella.
43 Tässä tilanteessa on todettava, että Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdan määräysten mukaisesti komission saatava erääntyi maksettavaksi 13.3.2009.
44 Toiseksi on todettava, että CEVA ei ole esittänyt erityistä väitettä, jonka perusteella voitaisiin vahvistaa, että saatava erääntyi ennen 13.3.2009.
45 Siten kymmenen vuoden määräaika, jonka kuluessa komissio saattoi nostaa kanteen CEVAa vastaan, alkoi edellä 39 kohdassa mainitun Belgian siviilikoodeksin 2257 §:n mukaisesti kulua sitä päivää seuraavana päivänä, jona velvoite erääntyi maksettavaksi, eli 14.3.2009.
46 Näin ollen on katsottava, että vanhentumisaika päättyi lähtökohtaisesti 14.3.2019.
47 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio väittää, että vanhentumisaika on keskeytynyt kaksi kertaa, joista se keskeytyi ensimmäisen kerran 26.4.2011, kun komissio esiintyi asianomistajana tribunal correctionnel de Rennesissä, ja toisen kerran 15.9.2016, kun komissio teki korjatun ilmoituksen saatavasta CEVAa koskevassa suojamenettelyssä.
48 Tältä osin on tutkittava ainoastaan, onko vanhentumisaika voitu pätevästi keskeyttää sen perusteella, että komissio ilmoitti saatavan CEVAa koskevassa suojamenettelyssä, ilman että on tarpeen tutkia myös sen vaikutuksia, että komissio esiintyi asianomistajana tribunal correctionnel de Rennesissä.
49 Komissio väittää nimittäin, että sen saatava ilmoitettiin TCA:lle 15.9.2016 ja että Belgian Cour de cassationin (ylin tuomioistuin) oikeuskäytännön mukaan saatavan ilmoittaminen keskeyttää vanhentumisajan siihen saakka, kunnes maksukyvyttömyysmenettely on päätetty.
50 Komissio lisää, että se voi perustellusti viitata Ranskan menettelyihin vedotakseen Belgian oikeuden nojalla vanhentumisajan lykkäämiseen.
51 CEVA kiistää komission väitteet ja väittää, että Ranskassa aloitettu suojamenettely on riippumaton kyseessä olevista sopimussuhteista, koska komission saatava on kiistetty eikä sitä ole vahvistettu tuomioistuimessa.
52 Nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että tribunal de commerce de Saint-Brieuc aloitti 22.6.2016 CEVAa koskevan suojamenettelyn. Kyseisessä menettelyssä komissio ilmoitti 15.9.2016 saatavansa TCA:lle.
53 Ranskan kauppalain L.622-24 §:stä ilmenee, että suojamenettelyn aloittamisesta annetun tuomion julkaisemisesta alkaen kaikkien velkojien, joiden saatava on syntynyt ennen kyseisen tuomion antamista, lukuun ottamatta työntekijöitä, on ilmoitettava saatavansa oikeudelliselle asiamiehelle. Komissio ilmoitti siis kyseisen säännöksen perusteella saatavansa TCA:lle CEVAn osalta aloitetussa suojamenettelyssä.
54 Lisäksi Ranskan kauppalain L.622-25-1 §:ssä säädetään, että ”Saatavan ilmoittaminen keskeyttää vanhentumisajan siihen saakka, kunnes menettely on päätetty; se merkitsee sitä, että virallinen ilmoitus ei ole tarpeen, ja se vastaa oikeudellisia toimenpiteitä.”
55 Tässä yhteydessä on aluksi syytä todeta, kuten komissio on todennut vastauksessaan prosessinjohtotoimina esitettyyn kysymykseen, että suojamenettelyn aloittaminen Ranskassa merkitsee tuolloin voimassa olleen maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 1) suoraa sovellettavuutta ja että kyseisen asetuksen mukaisesti lex concursus on Ranskan lainsäädäntö.
56 On todettava, että asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädetään, että ”menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lain mukaan” ja että sen mukaan määräytyy erityisesti ”maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset saatavien erillisperintään”. Lisäksi kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös, jonka on tehnyt 3 artiklan mukaan toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin, on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloitusvaltiossa”. Tämän lisäksi saman asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”päätös 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta saa ilman eri muodollisuuksia muissa jäsenvaltioissa samat vaikutukset kuin sillä on menettelyn aloitusvaltion lain mukaan, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu eikä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä ole aloitettu tässä toisessa jäsenvaltiossa”.
57 Edellä mainittujen säännösten perusteella on katsottava, että se, että CEVAa koskeva suojamenettely aloitettiin Ranskassa ja että komissio sen jälkeen teki ilmoituksen kyseisessä suojamenettelyssä, vaikutti Ranskan oikeutta ja erityisesti Ranskan kauppalain L.622-25-1 §:ää sovellettaessa Belgian oikeuteen ja tarkemmin ottaen se keskeytti kyseisessä lainsäädännössä säädetyn kymmenen vuoden vanhentumisajan. CEVAn osalta aloitetun suojamenettelyn aloittamisen vaikutukset jätettäisiin nimittäin huomiotta, mikäli se, että komissio ilmoitti saatavan 15.9.2016 Ranskassa, ei keskeyttäisi vanhentumisaikaa Belgian oikeuden mukaan.
58 Koska nyt kyseessä oleva vaatimus on esitetty 19.12.2020, on todettava, että vaatimus ei ole vanhentunut nyt käsiteltävässä asiassa.
59 Näin ollen CEVAn esittämä vanhentumista koskeva väite on hylättävä.
Vaatimuksen perusteltavuus
60 Komissio vaatii, että Seapura-sopimuksen puitteissa CEVAlle maksetut summat palautetaan kokonaisuudessaan viivästyskorkoineen.
61 Tässä yhteydessä on muistutettava, että koska asia on saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 272 artiklan mukaisesti välityslausekkeen nojalla, kyseisen tuomioistuimen on ratkaistava asia sopimukseen sovellettavan aineellisen oikeuden perusteella (tuomio 1.3.2017, Universiteit Antwerpen v. REA, T‑208/15, ei julkaistu, EU:T:2017:136, 53 kohta).
62 Nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että Seapura-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan kyseiseen sopimukseen sovellettava aineellinen oikeus on Belgian oikeus.
63 Siltä osin kuin on kyse sopimusten täytäntöönpanoa ja tulkintaa koskevista säännöistä Belgian oikeudessa, tuolloin voimassa olleen Belgian siviilikoodeksin 1134 §:n 3 momentissa säädettiin, että ”lainmukaisesti tehdyt sopimukset on pantava täytäntöön lojaliteettiperiaatetta noudattaen”.
64 Tuolloin voimassa olleen Belgian siviilikoodeksin 1147 §:n mukaan velallinen velvoitetaan maksamaan tarvittaessa vahingonkorvausta joko velvoitteen laiminlyönnin vuoksi tai velvoitteen täytäntöönpanossa myöhästymisen vuoksi aina, kun velallinen ei näytä, että laiminlyönti johtui ulkoisesta seikasta, jota ei voida lukea hänen syykseen, ja kun hän ei ole toiminut mitenkään epälojaalisti.
65 Näiden säännösten valossa on tutkittava, syyllistyikö CEVA sääntöjenvastaisuuksiin Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä, kuten komissio väittää.
OLAFin kertomus
66 Komissio perustaa vaatimuksensa tuolloin voimassa olleen Belgian siviilikoodeksin 1147 §:n säännöksiin ja edellä 40 kohdassa mainittuun Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohtaan.
67 Komissio väittää, että OLAFin kertomuksessa todettiin, että CEVAn osalta oli ilmennyt vakavia taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä.
68 Näin ollen komissio väittää, että sillä on Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdan nojalla oikeus vaatia, että sen CEVAlle maksama avustus palautetaan kokonaisuudessaan.
69 CEVA kiistää kyseiset väitteet ja väittää ensiksi, että OLAFin tutkinta ei koskenut Seapura-sopimuksessa tarkoitettua hanketta, ja toiseksi, että OLAFin kertomuksessa Seapura-sopimukseen ei liitetty yksilöityjä sääntöjenvastaisuuksia.
70 Tältä osin on aluksi todettava, että – kuten komissio perustellusti väittää – CEVAa koskeva OLAFin tutkinta koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski suoria menoja ja toinen rakennerahastoja.
71 Tämän jälkeen on täsmennettävä, että OLAFin tutkinta koski pääasiallisesti kahdentyyppisiä epäilyjä herättäneitä menettelytapoja eli ensinnäkin henkilöstön työtuntilistojen väärentämistä ja toiseksi tieteellisten asiakirjojen plagiointia CEVAn eri hankkeissa.
72 Nyt käsiteltävässä asiassa OLAFin kertomuksessa todetaan nimenomaisesti, että CEVAn kaikissa hankkeissa Seapura-sopimus mukaan lukien on ilmennyt vakavia taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia. Kuten komissio perustellusti väittää, OLAFin tutkinnan horisontaalinen luonne merkitsee sitä, että tutkinta käsitti väistämättä Seapura-sopimuksen.
73 Siten CEVAn väite, jonka mukaan OLAFin tutkinta ja kertomus eivät koskeneet Seapura-hanketta, ei voi menestyä.
74 Siltä osin kuin on lopuksi kyse OLAFin kertomuksessa todetuista vakavista taloudellisista sääntöjenvastaisuuksista, on todettava CEVAn tavoin, että kyseisessä kertomuksessa ei vahvistettu väitettä Seapura-hanketta koskevien tieteellisten asiakirjojen plagioinnista, koska väitetysti plagioituja asiakirjoja ei ole yksilöity.
75 Siltä osin kuin on sen sijaan kyse väitteestä, jonka mukaan henkilöstön työtuntilistoja on väärennetty, OLAFin kertomus osoittaa, että CEVA oli laatinut useita versioita työaikalomakkeista niissä hankkeissa, joissa sillä oli velvollisuus perustella kulut, mikä osoittaa erityisesti eurooppalaisten hankkeiden osalta henkilöstön työaikojen manipuloinnin, jonka tarkoituksena oli vapauttaa suurin mahdollinen määrä varoja käytettäväksi kussakin hankkeessa.
76 Lisäksi on niin, kuten komissio väittää, että OLAFin kertomuksessa yksilöidään virheitä paitsi työtuntien kirjaamisjärjestelmässä myös näiden tuntien jakamisessa eri hankkeisiin, joihin myös Seapura-hanke kuului. Kyseisestä kertomuksesta ilmenee nimittäin, että tutkijat tekivät vertailututkimuksen eri hankkeita ja samaa ajanjaksoa koskevista asiakirjoista voidakseen tehdä kokonaisarvioinnin, ja tämän johdosta he pystyivät selvittämään kaikkien käynnissä olleiden hankkeiden työaikalomakkeiden luotettavuuden. Tältä osin on erityisesti todettava, että OLAFin kertomuksessa viitataan usean kerran Seapura-hankkeeseen tutkittaessa sitä, kuinka monta työtuntia henkilöstön kukin jäsen on tehnyt.
77 Tässä tilanteessa tutkijat arvioivat, että kaikki vuosien 2001 ja 2005 väliseltä ajanjaksolta ilmoitetut henkilöstökulut olivat epäluotettavia. Tämän seurauksena tutkijat katsoivat, että CEVAn henkilöstön työtuntilistojen ilmoittamisen yhteydessä ilmenneet vakavat taloudelliset sääntöjenvastaisuudet koskivat kaikkia hankkeita mukaan lukien Seapura-hanke.
78 Lisäksi OLAFin kertomuksessa olevista havainnoista ja arvioinneista ilmenee, että CEVAn henkilöresurssit olivat riittämättömät, jotta se olisi voinut täyttää sopimusvelvoitteensa kaikkien sen saamien hankkeiden osalta, ja että kunkin työntekijän ajankäytöstä samassa hankkeessa ja samana vuonna oli jopa kahdeksan eri versiota, mikä osoittaa sen, että työtuntilistoja on manipuloitu kaikissa hankkeissa ja väistämättä Seapura-hankkeessa. OLAF totesi myös, että CEVAn entisen johtajan toiminnan johdosta tällaisia väärennyksiä oli tehty tahallisesti ja järjestelmällisesti.
79 Siten CEVAn väite, jonka mukaan todetut sääntöjenvastaisuudet eivät liittyneet Seapura-hankkeeseen, ei voi menestyä.
80 Koska OLAFin kertomuksessa on todettu, että asiassa on ilmennyt Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja vakavia taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia, komissio on perustellusti vaatinut CEVAa palauttamaan kaikki summat, jotka sille maksettiin Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä.
Rikosoikeudelliset menettelyt Ranskan tuomioistuimissa
81 CEVA väittää, että komissio ei voi perustaa vaatimustaan siihen, että CEVAlle myönnetyn avustuksen hallinnointi on väitetysti petollista, sillä Ranskan rikostuomioistuimet vapauttivat lopulta CEVAn kaikista syyteistä.
82 Cour d’appel de Rennes korosti lisäksi 1.4.2014 antamassaan tuomiossa, että avustuksen hallinnointi oli sääntöjenmukaista ja että unionin toimielimet eivät ole tieteen kannalta koskaan suhtautuneet varauksellisesti kyseessä olevien hankkeiden toteuttamiseen. Siten CEVA väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi hyväksyä komission väitteitä sen perusteella, että toiminta oli väitetysti petollista.
83 Komissio kiistää CEVAn väitteet ja väittää, että tuolloin voimassa olleen Belgian siviilikoodeksin 1134 §:ssä mainitun sopimuksen sitovuuden periaatteen nojalla Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohta sitoo osapuolia, joten maksettujen summien palauttamisen edellytyksenä ei ole kansallisen rikostuomioistuimen CEVAlle antama tuomio vaan tilintarkastuksen yhteydessä esitetty näyttö petoksesta tai vakavista taloudellisista sääntöjenvastaisuuksista.
84 Komissio lisää, että CEVA ei voi lisätä sopimuslausekkeeseen ehtoa, joka ei jätä tilaa tulkinnalle.
85 Tässä yhteydessä on katsottava, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen sopimuksen yhteydessä jo se, että tilintarkastuksen yhteydessä todetaan petosten tai vakavien taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien olemassaolo, riittää antamaan komissiolle oikeuden vaatia sen myöntämien summien palauttamista (ks. analogisesti tuomio 3.5.2018, Sigma Orionis v. komissio, T‑48/16, EU:T:2018:245, 121–125 kohta).
86 Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, kuten edellä 78 ja 80 kohdassa on todettu, että henkilöstön työtuntilistojen väärentäminen merkitsee ainakin Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vakavaa taloudellista sääntöjenvastaisuutta.
87 Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdassa asetetaan kyseessä olevan yhteisön osuuden palauttamisen edellytykseksi ainoastaan se, että tilintarkastuksen yhteydessä todetaan petosten tai vakavien taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien olemassaolo, eikä palauttaminen riipu siitä, että asiassa kyseessä olevista teoista annetaan tuomio tai että ne määritellään rikoksiksi.
88 Tässä tilanteessa on katsottava, että se, että rikostuomioistuin vapauttaa syytetyn petokseen tai julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvistä syytteistä, ei vaikuta Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdan soveltamiseen.
Menettelyllisen autonomian periaate
89 CEVA väittää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetun menettelyllisen autonomian periaatteen mukaan on niin, että lainsäädännön yhdenmukaistamisen puuttuessa unionin tasolla jäsenvaltioiden lainsäädännöt ja menettelyt rajoittuvat kansallisiin oikeusjärjestelmiin, joten yksityiset eivät voi vedota yhden jäsenvaltion lainsäädäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa.
90 CEVAn mukaan komissio ei nyt käsiteltävässä asiassa voi vedota menettelyihin, jotka on aloitettu Ranskassa Ranskan oikeuden perusteella, koska Seapura-sopimukseen sovelletaan Belgian oikeutta ja sopimuksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan nyt käsiteltävän asian.
91 Komissio kiistää nämä väitteet.
92 Tältä osin on todettava, että komissio on tässä tapauksessa saattanut asian unionin yleiseen tuomioistuimeen SEUT 272 artiklan perusteella riippumatta siitä, sovelletaanko kyseessä olevaan sopimukseen unionin oikeuden säännöksiä vai ei.
93 On muistutettava, että edellä 61 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että koska asia on saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 272 artiklan mukaisesti välityslausekkeen nojalla, kyseisen tuomioistuimen on ratkaistava asia sopimukseen sovellettavan aineellisen oikeuden perusteella. Edellä 52–57 kohdassa esitetyistä perusteluista ilmenee, että vaikka sopimukseen sovelletaan Belgian oikeutta, tämä ei vaikuta asetuksen N:o 1346/2000, jonka mukaan Ranskan kauppalain tietyt säännökset vaikuttavat Belgian lainsäädäntöön, suoraan sovellettavuuteen. Tästä seuraa – toisin kuin CEVA väittää –, että komissio saattoi asetuksen N:o 1346/2000 nojalla vedota Ranskassa aloitettujen menettelyjen vaikutuksiin Belgian lainsäädännössä, ilman että sitä voitiin moittia menettelyllisen autonomian periaatteen loukkaamisesta.
94 Siten CEVAn väite, joka perustuu menettelyllisen autonomian periaatteen loukkaamiseen, on hylättävä.
95 Näin ollen komission vaatimus on hyväksyttävä ja asiassa on todettava, että komission saatava CEVAlta on määrältään 168 220,16 euroa, johon lisätään Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu korko.
Komission vaatimus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin antaa TCA:n ja AJIREn osalta yksipuolisen tuomion
96 Asian käsittelyn jatkamista koskevissa 14.6.2021 esittämissään huomautuksissa komissio vaati unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan 1 kohdan nojalla, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy sen vaatimuksen TCA:n ja AJIREn osalta yksipuolisella tuomiolla.
97 On todettava, että komission vaatimukset, joita se muutti istunnossa, eivät enää koske TCA:ta ja AJIREa, mikä tarkoittaa implisiittisesti mutta väistämättä sitä, että komissio ei enää vaadi unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että niiden on palautettava Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä maksetut summat.
98 Edellä 60–95 kohdasta ilmenee, että koska OLAFin kertomuksessa on todettu, että asiassa on ilmennyt Seapura-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja vakavia taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia, komissio on perustellusti vaatinut CEVAa palauttamaan kaikki summat, jotka sille maksettiin Seapura-sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä.
99 Kun otetaan huomioon, että kaikki komission vaatimukset, jotka koskevat yksinomaan CEVAa, on hyväksytty, ei ole syytä lausua komission vaatimuksesta, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi annettava TCA:n ja AJIREn osalta yksipuolinen tuomio.
Oikeudenkäyntikulut
100 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
101 Koska CEVA on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission saatava Centre d’étude et de valorisation des algues SA:lta (CEVA) on määrältään 168 220,16 euroa, johon lisätään perusteettomasti saatujen summien maksamisesta alkaen viivästyskorko, joka vastaa Euroopan keskuspankin (EKP) perusrahoitusoperaatioilleen vahvistamaa vuotuista korkoa korotettuna 2 prosenttiyksiköllä.
2) CEVA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
da Silva Passos | Valančius | Truchot |
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä syyskuuta 2023.
Allekirjoitukset