Kanne 28.4.2011 - Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia T-233/11)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: B. Asimakopoulos, G. Kanellopoulos, A. Iosifidou ja P. Milonopoulos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteellaan kantaja vaatii kumottavaksi valtiontuesta nro K 48/2008 (aiemmin NN 61/2008), jota Kreikka on myöntänyt Ellinikos Chrysos A.E:lle, 23.2.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011)1006 lopullinen.

Kantaja vetoaa seuraaviin kumoamisperusteisiin.

Kantaja väittää ensinnäkin, että vastaaja on rikkonut perussopimusten määräyksiä (SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa, aiemmin EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 88 artiklan 2 kohta), koska se on tulkinnut ja soveltanut niitä virheellisesti, sillä se on tehnyt virheen määrittäessään ja arvioidessaan tosiseikkoja, jotka liittyvät valtiontukien käsitteeseen.

Tämän perusteen ensimmäisen osan, joka liittyy ensimmäiseen valtiontukitoimenpiteeseen (Kassandran kaivosten myynti niiden markkina-arvoa alemmalla hinnalla), tueksi vedotaan a) tuen olemassaoloa koskevaan virheelliseen arvioon, joka johtuu ilmeisestä virheestä siltä osin kuin kyse on valtion ominaisuudesta pelkkänä välittäjänä, ja siihen, ettei riidanalaisessa omistusoikeuden siirrossa ole käytetty valtion varoja, b) (toissijaisesti) siihen, että yksityisen sijoittajan kriteerin soveltamista on arvioitu väärin, c) (tai ainakin) edun myöntämistä koskevaan harhaanjohtavaan arvioon, koska kaivosten, maaperän ja mineraaliesiintymien sekä kaivosten myyntiajankohdan tosiasialliseksi väitetyn toiminnan arvo on laskettu ilmeisen virheellisesti, d) (tai ainakin) kilpailun vääristymistä ja vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan koskevaan harhaanjohtavaan arvioon.

Tämän perusteen toisen osan, joka koskee valtiontukitoimenpidettä nro 2 (vapautus omistusoikeuden siirtoverojen maksamisesta), tueksi vedotaan edellä mainitun edun, kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen virheelliseen arviointiin.

Toisessa kanneperusteessa kantaja väittää, että vastaaja on rikkonut asetuksen (EY) N:o 659/1999¹ 14 artiklan 1 kohdan toista virkettä siltä osin kuin kyse on vaatimuksesta periä tuki takaisin ja loukannut täten suhteellisuusperiaatetta, vilpittömän yhteistyön periaatetta, oikeussuojan periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta.

Tämän kanneperusteen tueksi väitetään, että näiden periaatteiden valossa vastaaja menetteli virheellisesti vertaillessaan kilpailun vääristymän uhkaa ja kyseessä olevien kaivosten toiminnan jatkamisesta koituvaa hyötyä.

Lopuksi kolmannessa kumoamisperusteessa kantaja katsoo, että vastaaja on rikkonut perustelusääntöjä (SEUT 296 artiklaa, aiemmin EY 253 artiklaa) arvioidessaan valtiontuen olemassaoloa ja sen yhteensoveltuvuutta sisämarkkinoille.

Tämän perusteen tueksi esitetään, että vastaaja ei ole selittänyt, miksi puhtaasti yksityistä varoista peräisin oleva Kassandran kaivosten myyntihinta muodostaa suoraan tai välillisesti valtion varojen menetyksen, joka voidaan lukea valtion aiheuttamaksi, ja miksi se on katsonut, että nyt esillä olevassa tapauksessa on maksettava sekä kaivosten omistusoikeuden siirtovero että maaperän omistusoikeuden siirtovero eikä pelkästään kaivosveroa. Lisäksi kaivosten, maaperän ja mineraaliesiintymien arvon laskemisen osalta vastaaja ei ole selittänyt edun myöntämistä, vaan se on tukeutunut valikoidusti osittain Behre Dolbearin raporttiin ja osittain omaan mielivaltaiseen argumentointiinsa, jota se myös sovelsi ristiriitaisesti suljettujen kaivosten negatiiviseen arvoon.

____________

¹ - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999.