UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
19 päivänä kesäkuuta 2012
Asia T‑234/11 P
Oscar Orlando Arango Jaramillo ym.
vastaan
Euroopan investointipankki (EIP)
Valitus – Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Eläkkeet – Eläkemaksut – Kanteen tutkimatta jättäminen ensimmäisessä oikeusasteessa sillä perusteella, että tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat – Kanteen nostamisen määräaika – Myöhässä nostettu kanne – Kohtuullinen aika
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-34/10, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 4.2.2011 antaman määräyksen kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Oscar Orlando Arango Jaramillo ja 34 muuta Euroopan investointipankin (EIP) työntekijää, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan EIP:lle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Määräajat – Kohtuullisessa ajassa toimimista koskeva vaatimus
(SEUT 270 artikla)
2. Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Määräajat – Kohtuullisessa ajassa toimimista koskeva vaatimus – Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan analoginen soveltaminen – Kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen nostettu kanne – Vaatimus, jota ei ole täytetty
(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Käsite
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta)
1. EUT-sopimuksessa ja Euroopan investointipankin henkilöstösäännöissä, jotka sen hallintoneuvosto on vahvistanut pankin työjärjestyksen 29 artiklan mukaisesti, ei ole minkäänlaista viittausta pankin ja sen työntekijöiden välisiin riitoihin sovellettavista kanteen nostamisen määräajoista. Jotta voidaan sovittaa yhteen toisaalta oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, joka on unionin oikeuden yleinen periaate ja edellyttää, että oikeussubjektilla on riittävästi aikaa hänelle vastaisen päätöksen laillisuuden arvioimiseksi ja tarvittaessa kanteensa valmistelemiseksi, ja toisaalta oikeusvarmuuden edellytys, jonka mukaan tietyn määräajan jälkeen unionin elinten päätöksistä tulee lopullisia, näistä riidoista on nostettava kanne unionin tuomioistuimissa kohtuullisessa ajassa.
(ks. 22 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑49 ja II‑185, 97–99 kohta); asia T‑192/99, Dunnett ym. v. EIP, 6.3.2001 (Kok., s. II‑813, 51–53 kohta) ja asia T‑275/02 R, D v. EIP, 6.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑259 ja II‑1295, 31 ja 32 kohta)
2. Oikeuskäytännön a contrario -tulkinta voidaan hyväksyä, jos mikään muu tulkinta siitä ei olisi asianmukainen tai yhteensoveltuva sovellettavien unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa. Vain preklusiivisia määräaikoja koskevien menettelysääntöjen tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimusta sekä tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua Analogisesti henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa säädetyn kanteen nostamisen määräajan kanssa on katsottu, että kolmen kuukauden määräaikaa oli lähtökohtaisesti pidettävä kohtuullisena Euroopan investointipankin työntekijän nostaessa kumoamiskanteen tämän pankin toteuttamasta hänelle vastaisesta toimesta. Tämän viimeksi mainitun oikeuskäytännön perusteella on a contrario lähtökohtaisesti katsottava, että kannetta, jonka EIP:n työntekijä on nostanut kolmen kuukauden määräajan, jota on pidennetty kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, päättymisen jälkeen, ei ole nostettu kohtuullisessa ajassa.
(ks. 27 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 9/56, Meroni v. korkea viranomainen, 13.6.1958 (Kok., s. 9, 27 kohta) ja asia C‑426/10 P, Bell & Ross v. SMHV, 22.9.2011 (Kok., s. I‑8849, 43, 54 ja 55 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑33/99, Méndez Pinedo v. EKP, 30.3.2000 (Kok. H., s. I‑A‑63 ja II‑273, 33 ja 34 kohta); em. asia De Nicola v. EIP, 107 kohta ja em. asia D v. EIP, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 51 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 209/83, Ferriera Valsabbia v. komissio, 12.7.1984 (Kok., s. 3089, 22 kohta); asia C‑195/91 P, Bayer v. komissio, 15.12.1994 (Kok., s. I‑5619, 31 kohta); asia C‑325/03 P, Zuazaga Meabe v. SMHV, 18.1.2005 (Kok., s. I 403, 25 kohta) ja asia C‑242/07 P, Belgia v. komissio, 8.11.2007 (Kok., s. I‑9757, 17 kohta)