UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
8 päivänä marraskuuta 2012 (*)
Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – SEUT 45 artikla – Velkajärjestely – Velallisena luonnollinen henkilö – Kansallinen säännöstö, jossa velkajärjestelyn myöntämiselle asetetaan asuinpaikkaa koskeva edellytys
Asiassa C‑461/11,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Stockholms tingsrätt (Ruotsi) on esittänyt 23.8.2011 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 2.9.2011, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Ulf Kazimierz Radziejewski
vastaan
Kronofogdemyndigheten i Stockholm,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: tuomarit R. Silva de Lapuerta, joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, K. Lenaerts (esittelevä tuomari), E. Juhász, J. Malenovský ja D. Šváby,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.5.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Ulf Kazimierz Radziejewski, edustajanaan socionom/utredare E. Envall,
– Kronofogdemyndigheten i Stockholm, asiamiehinään A.‑C. Gustafsson ja S. Höglund Westermark,
– Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Falk, C. Meyer-Seitz ja C. Stege,
– Euroopan komissio, asiamiehinään J. Enegren ja G. Rozet,
kuultuaan julkisasiamiehen 13.9.2012 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 45 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Ulf Kazimierz Radziejewski ja Kronofogdemyndigheten i Stockholm (Tukholman ulosottoviranomainen, jäljempänä KFM) ja joka koskee hakemusta velkajärjestelyn myöntämisestä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin säännöstö
Asetus (EY) N:o 1346/2000
3 Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL L 160, s. 1) johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale kuuluu seuraavasti:
”– – Ne maksukyvyttömyysmenettelyt, joihin tätä asetusta sovelletaan, luetellaan liitteissä. – –”
4 Asetuksen N:o 1346/2000 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan sellaiseen velallisen kaikkia velkoja koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä.”
5 Asetuksen N:o 1346/2000 2 artiklan a alakohdassa olevan määritelmän mukaan ”maksukyvyttömyysmenettelyllä” tarkoitetaan ”1 artiklan 1 kohdan mukaista kaikkia velkoja koskevaa menettelyä”, ja luettelo näistä menettelyistä on liitteessä A.
6 Asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. – –”
7 Asetuksen N:o 1346/2000 liitteessä A säädetään seuraavaa:
”Asetuksen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetut maksukyvyttömyysmenettelyt
– –
SVERIGE
– Konkurs
– Företagsrekonstruktion
– –”
Asetus (EY) N:o 44/2001
8 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 1 artiklassa tämän asetuksen soveltamisala määritellään seuraavasti:
”1. Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.
2. Asetusta ei sovelleta:
– –
b) konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;
– –”
9 Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
– –”
10 Asetuksen N:o 44/2001 32 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tuomiolla tarkoitetaan tässä asetuksessa jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin tuomioistuimen virkamiehen oikeudenkäyntikuluja koskevaa päätöstä.”
11 Asetuksen N:o 44/2001 62 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Ruotsissa maksamismääräystä (betalningsföreläggande) ja virka-apumenettelyä (handräckning) koskevissa yksinkertaistetuissa menettelyissä termi ’tuomioistuin’ käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen (kronofogdemyndighet).”
Ruotsin oikeus
12 Vuoden 2006 velkajärjestelylain 548 (skuldsaneringslagen (2006:548), jäljempänä SSL) 4 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Velkajärjestely saadaan myöntää velallisena olevalle luonnolliselle henkilölle, jolla on kotipaikka Ruotsissa, jos
1. velallinen on maksukyvytön ja velkaantunut siten, ettei hänen voida olettaa kykenevän maksamaan velkojaan nähtävissä olevana ajanjaksona, ja
2. velkajärjestelyn myöntäminen velalliselle on kohtuullista ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset olosuhteensa.
Ruotsin väestörekisterissä kirjoilla olevalla henkilöllä katsotaan 1 momenttia sovellettaessa olevan kotipaikka Ruotsissa.
1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa otetaan erityisesti huomioon velkojen syntyolosuhteet ja velallisen osoittamat pyrkimykset velvoitteidensa täyttämiseen sekä se, miten velallinen on myötävaikuttanut velkajärjestelyä koskevan asian käsittelyyn.
Jos velallinen on elinkeinonharjoittaja, velkajärjestely saadaan myöntää vain siinä tapauksessa, että elinkeinotoimintaa koskevat taloudelliset seikat ovat helposti selvitettävissä.”
13 SSL:n 13 §:ssä säädetään, että velkajärjestelyhakemus, joka ei täytä saman lain 4 §:ssä asetettuja edellytyksiä, on hylättävä.
14 SSL:n 14 §:ssä säädetään, että KFM:n on haettava selvitystä, siinä määrin kuin se on tarpeen, velallisen henkilökohtaisista ja taloudellisista olosuhteista muilta viranomaisilta.
15 SSL:n 17 §:n mukaan KFM kuulee tarvittaessa velallista ennen asian ratkaisemista, ja velallisen on tällöin tultava kutsusta paikalle henkilökohtaisesti ja annettava kaikki tarvittavat tiedot.
Asian taustalla olevat seikat ja ennakkoratkaisukysymys
16 Radziejewski on Ruotsin kansalainen, joka on asunut ja työskennellyt Belgiassa vuodesta 2001. Hänen työnantajansa on Ruotsin kirkko.
17 Radziejewski ja hänen vaimonsa pitivät vuosina 1971–1996 hoitokotia Ruotsissa. Hoitokoti asetettiin konkurssiin vuonna 1996, ja sen vuoksi myös Radziejewskin puolisot joutuivat maksukyvyttömiksi. Heihin on vuodesta 1997 lähtien kohdistunut palkan ulosmittaus, josta KFM huolehtii.
18 Radziejewski haki vuonna 2011 KFM:ltä velkajärjestelyä. Hakemus hylättiin 29.6.2011 tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, että velkajärjestelyn myöntäminen velalliselle edellyttää, että velallisella on kotipaikka Ruotsissa. KFM ei tutkinut, täyttikö Radziejewski muut laissa säädetyt edellytykset velkajärjestelyn myöntämiseksi hänelle.
19 Radziejewski haki tähän hylkäyspäätökseen muutosta Stockholms tingsrättissä katsoen muun muassa, että Ruotsin laki on vastoin työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Hän vaati, että Stockholms tingsrätt palauttaa asian KFM:lle velkajärjestelyn aloittamista varten.
20 Stockholms tingsrättin mukaan Ruotsin velkajärjestelymenettely ei kuulu asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan. Tästä seuraa, että velkajärjestelymenettelyssä tehtyä Ruotsin viranomaisten päätöstä ei pääsääntöisesti voida panna täytäntöön Ruotsin kuningaskunnan ulkopuolella.
21 Stockholms tingsrätt selvittää, että velkajärjestely voidaan myöntää vain, jos velallinen asuu Ruotsissa, mutta Ruotsin kansalaisuutta ei kuitenkaan vaadita. Maasta muuttanut ja ulkomailla asuva henkilö ei voi saada velkajärjestelyä silloinkaan, kun tilanteessa on olemassa vahva liittymä kyseiseen jäsenvaltioon sen vuoksi, että velat ovat syntyneet Ruotsissa ja tämä henkilö työskentelee ruotsalaisen työnantajan palveluksessa.
22 Näin ollen Stockholms tingsrätt päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko [SSL:n] 4 §:ssä säädetyn vaatimuksen, jonka mukaan kotipaikan on oltava Ruotsissa, katsoa estävän työntekijää lähtemästä tai saavan hänet luopumaan ajatuksesta lähteä Ruotsista käyttääkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja voidaanko sen siten katsoa olevan vastoin SEUT 45 artiklaan sisältyvää määräystä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionissa?”
Alustavat toteamukset
23 Aluksi on syytä todeta yhtäältä, kuten Ruotsin hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan lausunut, että Ruotsin velkajärjestelymenettely ei tarkoita sitä, että velallinen menettää määräysvallan omaisuuteensa, joten menettelyä ei voida pitää asetuksen N:o 1346/2000 1 artiklassa tarkoitettuna maksukyvyttömyysmenettelynä (ks. vastaavasti asia C-341/04, Eurofood IFSC, tuomio 2.5.2006, Kok., s. I‑3813, 46 kohta).
24 Ruotsin velkajärjestelymenettelyä ei myöskään mainita asetuksen N:o 1346/2000 liitteessä A. Koska tätä asetusta sovelletaan vain kyseisessä liitteessä mainittuihin menettelyihin, pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva velkajärjestelymenettely ei kuulu sen soveltamisalaan.
25 Asetuksesta N:o 44/2001 on toisaalta todettava, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 41 kohdassa huomauttanut, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisen velkajärjestelypäätöksen tekijä on hallintoviranomainen, jota ei muissa kuin tämän asetuksen 62 artiklassa säädetyissä menettelyissä voida pitää saman asetuksen 32 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.
26 Tästä seuraa, että KFM:n kaltaisen julkisen viranomaisen tekemä velkajärjestelypäätös jää asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle.
27 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on vastattava näiden seikkojen valossa.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 45 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan velkajärjestelyn myöntäminen edellyttää asuinpaikan olevan kyseisessä jäsenvaltiossa.
29 Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien kaikkien EUT-sopimuksen määräysten tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden kansalaisten kaikenlaisen ansiotyön tekemistä unionin alueella ja että kyseisten määräysten vastaisia ovat toimenpiteet, joilla voi olla epäsuotuisa vaikutus näihin kansalaisiin, kun he haluavat harjoittaa taloudellista toimintaa toisen jäsenvaltion alueella (ks. asia C‑325/08, Olympique Lyonnais, tuomio 16.3.2010, Kok., s. I‑2177, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Kansalliset säännökset, jotka estävät jäsenvaltion kansalaisuuden omaavaa työntekijää lähtemästä kotimaastaan käyttääkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen tai saavat hänet luopumaan ajatuksesta lähteä kotimaastaan tässä tarkoituksessa, ovat näin ollen vapaan liikkuvuuden rajoituksia, vaikka niitä sovellettaisiin kyseessä olevan työntekijän kansalaisuudesta riippumatta (ks. em. asia Olympique Lyonnais, tuomion 34 kohta).
31 On todettava, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jossa velkajärjestelyn myöntämiselle asetetaan asuinpaikkaa koskeva edellytys, on omiaan aiheuttamaan sen, että maksukyvytön työntekijä, joka on velkaantunut siten, ettei hänen voida olettaa kykenevän maksamaan velkojaan nähtävissä olevana ajanjaksona, luopuu käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä nimittäin pidättelee häntä lähtemästä alkuperäisestä jäsenvaltiostaan työskennelläkseen toisessa jäsenvaltiossa, jos lähtemisestä seuraa, että hän menettää mahdollisuutensa velkajärjestelyn saamiseen kyseisessä alkuperäisessä jäsenvaltiossa.
32 Tästä seuraa, että tällainen sääntely merkitsee työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoitusta, joka on SEUT 45 artiklan mukaan lähtökohtaisesti kielletty.
33 Toimenpide, jolla rajoitetaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, voi olla sallittu ainoastaan, jos sillä pyritään perussopimuksen mukaiseen hyväksyttävään tavoitteeseen ja se on perusteltu yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Tällaisessa tapauksessa kyseessä olevan tavoitteen on lisäksi oltava toteutettavissa toimenpidettä soveltamalla, eikä soveltamisella saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. em. asia Olympique Lyonnais, tuomion 38 kohta).
34 Ruotsin hallitus esittää perusteeksi ensinnäkin sen, että SSL:n esitöistä ilmenee, että asuinpaikkaa koskeva edellytys liittyy siihen tosiasiaan, ettei velkajärjestelytoimenpiteitä yleensä tunnusteta ulkomailla. Edellyttäessään asuinpaikkaa koskevan edellytyksen mukaista liittymää Ruotsin kuningaskuntaan Ruotsin lainsäätäjä on halunnut suojata velallista ulkomaisilta velkojilta, jotka eivät ole asianosaisina Ruotsin velkajärjestelymenettelyssä.
35 Tästä on todettava, että koska KFM:n päätöksen kaltainen velkajärjestelypäätös ei kuulu asetuksen N:o 1346/2000 eikä asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, unionin oikeus ei millään tavoin velvoita muiden jäsenvaltioiden viranomaisia tällaisen päätöksen tunnustamiseen.
36 Yhdenmukaistamistoimenpiteiden puuttuessa on siten hyväksyttävää, että jäsenvaltio haluaa turvata omien viranomaistensa tekemien velkajärjestelytoimien tehokkaan vaikutuksen.
37 On kuitenkin olemassa vaara siitä, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen asuinpaikkaa koskeva edellytys on tämän tavoitteen kannalta joissakin tapauksissa tehoton ja toisissa tapauksissa liian yleinen.
38 Vaikka nimittäin KFM:n päätöksen kaltainen velkajärjestelypäätös ei kuulu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, tähän asetukseen sisältyy kuitenkin kansainvälistä toimivaltaa koskevat säännöt, joita sovelletaan velkojien ja heidän velallisensa välisissä oikeudenkäynneissä siviili- ja kauppaoikeuden alalla.
39 Näin ollen on yhtäältä niin, että Ruotsissa asuvan velallisen velkojat voivat haastaa hänet vastaamaan toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, vaikkei olekaan selvää, että hänellä olisi siellä mahdollisuus vedota KFM:n toteuttaman toimenpiteen kaltaiseen velkajärjestelytoimenpiteeseen. Näin on esimerkiksi silloin, kun tällaisen velallisen velkojat haastavat hänet asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla vastaamaan tuomioistuimissa Ruotsin kuningaskunnan ulkopuolella siinä jäsenvaltiossa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä.
40 Tästä seuraa, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisella asuinpaikkaa koskevalla edellytyksellä ei voida poistaa vaaraa siitä, että Ruotsissa asuvan velallisen velkojat vaativat saataviensa suorittamista Ruotsin kuningaskunnan ulkopuolella toisessa jäsenvaltiossa, jossa KFM:n velkajärjestelytoimenpiteen kaltaista toimenpidettä ei tunnusteta.
41 Toisaalta on niin, että muussa jäsenvaltiossa kuin Ruotsin kuningaskunnassa asuvan velallisen velkojat voivat asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla haastaa hänet vastaamaan Ruotsin tuomioistuimissa ja Ruotsin tuomioistuimet voivat todeta olevansa toimivaltaisia erityisesti silloin, kun velvoite on täytetty tai täytettävä Ruotsissa.
42 Radziejewskin asemassa olevalla velallisella ei Ruotsissa asuvan velallisen tilanteesta poiketen ole siten mahdollisuutta päästä osalliseksi KFM:n toimenpiteen kaltaisella velkajärjestelytoimenpiteellä velalliselle annettavasta suojasta, jos hänen velalliset nostavat häntä vastaan kanteita tässä jäsenvaltiossa.
43 Tästä seuraa, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisella kansallisella säännöstöllä ylitetään se, mikä on tarpeen tämän tuomion 34 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.
44 Ruotsin hallitus vetoaa toiseksi siihen, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevassa kansallisessa säännöstössä asetetun kaltainen asuinpaikkaa koskeva edellytys on välttämätön, jotta velallisen taloudellinen ja henkilökohtainen tilanne voidaan selvittää riittävästi.
45 Ruotsin hallitus selittää, että SSL:n 4 §:ssä säädettyjen velkajärjestelystä osalliseksi pääsemisen edellytysten mukaan ei riitä, että KFM tutkii velallisen alun perin antamat tiedot, vaan KFM:n on voitava myös selvittää ja tarkastaa nämä tiedot ja seurata velallisen osoittamia pyrkimyksiä velvoitteidensa ja sitoumustensa täyttämiseen. Velkajärjestelymenettely edellyttää myös velallisen aktiivista osallistumista, joka on helpompaa, jos velallinen asuu siinä maassa, missä menettely toteutetaan. Ruotsin hallituksen mukaan asuinpaikkaa koskeva edellytys voi siten olla tarpeellinen KFM:n suorittamien tarkastusten tehokkuuden varmistamiseksi.
46 Tältä osin on hyväksyttävää, että jäsenvaltio haluaa valvoa velallisen taloudellista ja henkilökohtaista tilannetta ennen, kuin se myöntää hänelle toimenpiteen, jolla hänet kokonaan tai osittain vapautetaan veloistaan (ks. analogisesti asia C‑406/04, De Cuyper, tuomio 18.7.2006, Kok., s. I‑6947, 41 kohta).
47 Ruotsin hallitus on kuitenkin istunnossa myöntänyt, että jos velallinen asuu velkajärjestelyhakemuksen tekohetkellä Ruotsissa mutta päättää velkajärjestelyn saatuaan siirtyä työskentelemään ja asumaan toisessa jäsenvaltiossa siten, että hänet on edelleen merkitty Ruotsin väestörekisteriin, tämä toimenpide hänen hyväkseen pysyy voimassa. Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevassa kansallisessa säännöstössä vahvistetun kaltaisen asuinpaikkaa koskevan edellytyksen vahvistaminen yksinomaan velkajärjestelyhakemuksen tekoajankohdan perusteella ei siten ole KFM:n suorittamien tarkastusten tehokkuuteen liittyvä edellytys (ks. vastaavasti asia C‑192/05, Tas-Hagen ja Tas, tuomio 26.10.2006, Kok., s. I‑10451, 39 kohta). Toisessa jäsenvaltiossa asuminen ei nimittäin näytä olevan esteenä niille tarkastuksille, joita tarvitaan velkajärjestelyn myöntämisen jälkeen.
48 Lisäksi on todettava, että Radziejewskin asemassa olevan velallisen taloudellinen ja henkilökohtainen tilanne on selvitettävissä ilman, että hänen tarvitsisi välttämättä asua Ruotsissa, kun otetaan huomioon, että häneen kohdistuu KFM:n toimittama palkan ulosmittaus, hänen työnantajansa on ruotsalainen ja hän on vuoden 1999 tuloverolain 1229 (inkomstskattelagen (1999:1229)) nojalla yleisesti verovelvollinen Ruotsissa.
49 KFM voi myös kehottaa Radziejewskin asemassa olevan velallisen saapumaan Ruotsiin tai, jollei sinne matkustaminen ole mahdollista, toimittamaan KFM:lle kaikki henkilökohtaista ja taloudellista tilannettaan koskevat merkitykselliset seikat sillä uhalla, että Ruotsin velkajärjestelymenettely keskeytetään tai peruutetaan, jos velallinen kieltäytyy tästä ilman pätevää syytä. Toisin kuin Ruotsin hallitus on väittänyt, tarve saada tietyt tiedot velalliselta itseltään ei voi sellaisenaan haitata KFM:n valvontamahdollisuuksia.
50 Tästä seuraa, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisella asuinpaikkaa koskevalla edellytyksellä ylitetään se, mikä on tarpeen tämän tuomion 44 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.
51 Kolmanneksi Ruotsin hallitus on istunnossa vedonnut siihen, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan asuinpaikkaa koskevan edellytyksen tarkoitus on varmistaa asetuksen N:o 1346/2000 tosiasiallinen soveltaminen.
52 Kuten tämän tuomion 23 kohdassa on kuitenkin todettu, pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen velkajärjestelymenettely ei ole asetuksen N:o 1346/2000 1 artiklassa tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely.
53 Tästä seuraa, ettei pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevalla säännöstöllä voi olla vaikutusta asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan mukaiseen kansainvälistä toimivaltaa koskevaan sääntöön.
54 Esitettyyn kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan velkajärjestelyn myöntäminen edellyttää asuinpaikan olevan kyseisessä jäsenvaltiossa.
Oikeudenkäyntikulut
55 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan velkajärjestelyn myöntäminen edellyttää asuinpaikan olevan kyseisessä jäsenvaltiossa.
Allekirjoitukset