Language of document : ECLI:EU:T:2022:689

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)

9 päivänä marraskuuta 2022 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Betoniteräsmarkkinat – Päätös, jossa todetaan HT 65 artiklan rikkominen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen asetuksen (EY) N:o 1/2003 perusteella – Hintojen vahvistaminen – Tuotannon ja myynnin rajoittaminen ja valvonta – Päätös, joka on tehty aikaisempien päätösten kumoamisen johdosta – Sellaisen uuden kuulemisen järjestäminen, johon jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset osallistuvat – Puolustautumisoikeudet – Hyvän hallinnon periaate – Kohtuullinen aika – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑655/19,

Ferriera Valsabbia SpA, kotipaikka Odolo (Italia),

Valsabbia Investimenti SpA, kotipaikka Odolo,

edustajinaan asianajajat D. Fosselard, D. Slater ja G. Carnazza,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Rossi, G. Conte ja C. Sjödin, avustajanaan asianajaja P. Manzini,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, joka koskee EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan rikkomista koskevan 4.7.2019 tehdyn komission päätöksen C(2019) 4969 final (asia AT.37956 – Betoniteräs) kumoamista siltä osin kuin siinä todetaan, että kantajat ovat rikkoneet kyseistä määräystä, ja velvoitetaan ne maksamaan yhteisvastuullisesti 5,125 miljoonan euron suuruinen sakko,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit L. Madise, P. Nihoul (esittelevä tuomari), R. Frendo ja J. Martín y Pérez de Nanclares,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 2.6.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantajat Ferriera Valsabbia SpA ja Valsabbia Investimenti SpA ovat Italian oikeuden mukaan perustettuja yhtiöitä, jotka ovat muodostuneet Italian oikeuden mukaan perustetun ja betoniteräsalalla vuodesta 1954 lähtien toimineen Ferriera Valsabbia SpA ‑yhtiön jakautuessa 1.3.2000. Viimeksi mainitun yhtiön operatiivinen osa luovutettiin Enifer Srl:lle, joka otti Ferriera Valsabbian nimen. Valsabbia Investimenti omistaa 100 prosenttia nykyisen Ferriera Valsabbian pääomasta.

 Komission ensimmäinen päätös (2002)

2        Euroopan yhteisöjen komissio suoritti vuoden 2000 lokakuusta joulukuuhun HT 47 artiklan mukaisesti tarkastuksia betoniterästä valmistavissa italialaisyrityksissä, muun muassa kantajissa, sekä yritysten yhteenliittymässä Federazione Imprese Siderurgiche Italianessa (italialaisten terästeollisuusyritysten yhteenliittymä, jäljempänä Federacciai). Se osoitti niille myös tietojensaantipyyntöjä tämän määräyksen nojalla.

3        Komissio aloitti 26.3.2002 HT 65 artiklan soveltamismenettelyn ja esitti HT 36 artiklan nojalla väitteitä (jäljempänä väitetiedoksianto), jotka annettiin tiedoksi muun muassa kantajille. Kantajat vastasivat väitetiedoksiantoon 14.5.2002.

4        Hallinnollisen menettelyn osapuolia kuultiin 13.6.2002 pidetyssä tilaisuudessa.

5        Komissio osoitti 12.8.2002 samoille adressaateille täydentäviä väitteitä (jäljempänä täydentävä väitetiedoksianto) 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 ([EY 81] ja [EY 82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 19 artiklan 1 kohdan perusteella. Komissio selitti täydentävässä väitetiedoksiannossa kantansa, joka koski menettelyn jatkamista sen jälkeen, kun EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23.7.2002. Kantajat vastasivat täydentävään väitetiedoksiantoon 20.9.2002.

6        Uusi tilaisuus hallinnollisen menettelyn osapuolten kuulemiseksi pidettiin 30.9.2002 jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten läsnä ollessa. Kuuleminen koski täydentävän väitetiedoksiannon kohdetta eli EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen oikeudellisia vaikutuksia menettelyn jatkumisen kannalta.

7        Hallinnollisen menettelyn jälkeen komissio teki EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisesta menettelystä (COMP/37.956 – Betoniteräs) 17.12.2002 päätöksen K(2002) 5087 lopullinen (jäljempänä vuoden 2002 päätös), joka oli osoitettu Federacciaille ja kahdeksalle yritykselle, muun muassa kantajalle. Komissio totesi päätöksessä, että viimeksi mainitut olivat joulukuun 1989 ja heinäkuun 2000 välisenä aikana toteuttaneet tankoina tai rullina olevan betoniteräksen (jäljempänä betoniteräs) Italian markkinoilla yhtenä kokonaisuutena pidettävän, monitahoisen ja jatketun kartellin, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena oli ollut hintojen vahvistaminen ja tuotannon tai myynnin rajoittaminen tai valvonta HT 65 artiklan 1 kohdan vastaisesti. Tämän johdosta komissio määräsi kantajille yhteisvastuullisesti 10,25 miljoonan euron suuruisen sakon.

8        Kantajat nostivat 5.3.2003 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen vuoden 2002 päätöksestä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi päätöksen kantajien osalta (tuomio 25.10.2007, SP ym. v. komissio, T‑27/03, T‑46/03, T‑58/03, T‑79/03, T‑80/03, T‑97/03 ja T‑98/03, EU:T:2007:317) ja muiden päätöksen adressaatteina olleiden yritysten osalta sen perusteella, että käytetty oikeudellinen perusta eli HT 65 artiklan 4 ja 5 kohta ei ollut enää voimassa päätöksen tekohetkellä. Tämän vuoksi komissiolla ei ollut näiden määräysten perusteella toimivaltaa todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomista ja määrätä rikkomisesta seuraamusta, sen jälkeen kun EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo oli päättynyt. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutkinut päätöstä muilta osin.

9        Vuoden 2002 päätöksestä tuli lainvoimainen Federacciain osalta, koska tämä ei ollut nostanut siitä kannetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

 Komission toinen päätös (2009)

10      Komissio ilmoitti 30.6.2008 päivätyllä kirjeellä kantajille ja muille asianomaisille yrityksille aikomuksestaan tehdä uusi päätös korjaamalla käytettyä oikeudellista perustaa. Se täsmensi myös, että kyseinen päätös perustuisi väitetiedoksiannossa ja täydentävässä väitetiedoksiannossa esitettyyn selvitykseen. Komission kehotuksesta kantajat esittivät kirjallisia huomautuksia 4.9.2008.

11      Komissio teki 30.9.2009 uuden EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaista menettelyä (asia COMP/37.956 – Betoniraudoitteet, päätöksen tekeminen uudelleen) koskevan päätöksen K(2009) 7492 lopullinen, joka oli osoitettu samoille yrityksille kuin vuoden 2002 päätös, muun muassa kantajille. Päätös on tehty EY:n perustamissopimuksessa ja [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) vahvistettujen menettelysääntöjen perusteella. Päätös perustui väitetiedoksiannossa ja täydentävässä väitetiedoksiannossa tarkoitettuihin seikkoihin, ja siinä toistettiin pääasiallisesti vuoden 2002 päätöksen sisältö ja päätelmät. Etenkin kantajille yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määrä 10,25 miljoonaa euroa säilyi ennallaan.

12      Komissio teki 8.12.2009 muutospäätöksen, jonka liitteeseen sisällytettiin 30.9.2009 tehdystä komission päätöksestä puuttuneet hintojen vaihtelua kuvaavat taulukot ja jossa korjattiin kahdeksassa alaviitteessä olevat numeroidut viitteet kyseisiin taulukoihin.

13      Kantajat nostivat 17.2.2010 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen 30.9.2009 tehdystä komission päätöksestä, sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä vuoden 2009 päätös). Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 9.12.2014 (tuomio 9.12.2014, Ferriera Valsabbia ja Valsabbia Investimenti v. komissio, T‑92/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1032). Unionin yleinen tuomioistuin kumosi vuoden 2009 päätöksen osittain erään toisen adressaatin osalta, alensi kahdelle muulle adressaatille määrättyä sakkoa ja hylkäsi muut kanteet.

14      Kantajat tekivät 20.2.2015 valituksen 9.12.2014 annetusta tuomiosta Ferriera Valsabbia ja Valsabbia Investimenti v. komissio (T‑92/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1032). Unionin tuomioistuin kumosi 21.9.2017 antamallaan tuomiolla Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717) unionin yleisen tuomioistuimen tuomion sekä vuoden 2009 päätöksen erityisesti kantajien osalta.

15      Unionin tuomioistuin on 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717) katsonut, että kun päätös oli tehty asetuksen N:o 1/2003 nojalla, päätöstä edeltävän menettelyn oli oltava kyseisessä asetuksessa sekä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18) vahvistettujen menettelysääntöjen mukainen, vaikka menettely oli aloitettu ennen niiden voimaantuloa.

16      Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että käsiteltävässä asiassa 13.6.2002 järjestetyn kuulemisen, joka oli ainoa menettelyn aineellisoikeudellista kysymystä koskenut kuuleminen, ei voitu katsoa täyttäneen menettelyvaatimuksia, jotka koskevat päätöksen tekemistä asetuksen N:o 1/2003 nojalla, koska jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset eivät osallistuneet siihen.

17      Unionin tuomioistuimen mukaan unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei komissiolla ollut velvollisuutta järjestää uutta kuulemista ennen vuoden 2009 päätöksen tekemistä, koska yrityksillä oli jo ollut tilaisuus tulla kuulluiksi suullisesti 13.6. ja 30.9.2002 järjestetyissä kuulemisissa.

18      Unionin tuomioistuin on 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717) muistuttanut, että se, että asianomaisten osapuolten pyynnöstä järjestetään suullinen kuuleminen, johon jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset kutsutaan, on siinä määrin merkittävää, että tällaisen kuulemisen laiminlyönti merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista.

19      Unionin tuomioistuin on katsonut, että kun tätä asetuksessa N:o 773/2004 nimenomaisesti säädettyä oikeutta ei ollut kunnioitettu, yrityksen, jonka oikeutta oli siten loukattu, ei tarvinnut osoittaa, että loukkaaminen oli voinut vaikuttaa sen vahingoksi menettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön.

20      Unionin tuomioistuin on samoista syistä kumonnut myös muita unionin yleisen tuomioistuimen 9.12.2014 antamia tuomioita, joissa lausuttiin vuoden 2009 päätöksen lainmukaisuudesta, sekä tämän päätöksen neljän muun yrityksen osalta. Vuoden 2009 päätöksestä on sitä vastoin tullut lainvoimainen niiden päätöksen adressaatteina olleiden yritysten osalta, jotka eivät olleet valittaneet unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista.

 Komission kolmas päätös (2019)

21      Komissio ilmoitti 15.12.2017 päivätyllä kirjeellään kantajille, että se aikoi aloittaa hallinnollisen menettelyn uudelleen ja järjestää tässä yhteydessä uuden tilaisuuden menettelyn osapuolten kuulemiseksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten läsnä ollessa.

22      Kantajat esittivät 1.2.2018 päivätyssä kirjeessä huomautuksia, joissa ne kiistivät komission toimivallan aloittaa hallinnollinen menettely uudelleen ja näin ollen kehottivat komissiota luopumaan menettelyn uudelleen aloittamisesta.

23      Komissio piti 23.4.2018 menettelyn aineellisoikeudellista kysymystä koskevan uuden kuulemistilaisuuden, johon osallistuivat jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan läsnä ollessa kantajat sekä kolme muuta yritystä, jotka olivat vuoden 2009 päätöksen adressaatteja.

24      Komissio lähetti 19.11.2018, 18.1.2019 ja 6.5.2019 päivätyillä kirjeillään kantajille kolme tietojensaantipyyntöä, jotka koskivat niiden liikevaihtoa.

25      Komissio teki 4.7.2019 EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaista menettelyä koskevan päätöksen C(2019) 4969 final (asia AT.37956 – Betoniteräs) (jäljempänä riidanalainen päätös), joka oli osoitettu niille viidelle yritykselle, joiden osalta vuoden 2009 päätös oli kumottu, eli kantajien lisäksi Alfa Acciai SpA:lle, Feralpi Holding SpA:lle (aiemmin Feralpi Siderurgica SpA ja Federalpi Siderurgica SRL), Partecipazioni Industriali SpA:lle (aiemmin Riva Acciaio SpA, sittemmin Riva Fire SpA, jäljempänä Riva) ja Ferriere Nord SpA:lle.

26      Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä saman rikkomisen, joka oli ollut vuoden 2009 päätöksen kohteena, ja menettelyn keston vuoksi alensi päätöksen adressaatteina oleville yrityksille määrättäviä sakkoja 50 prosentilla. Näin ollen komissio määräsi riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa kantajille yhteisvastuullisesti 5,125 miljoonan euron sakon.

27      Kantajille annettiin 8.7.2019 tiedoksi riidanalaisen päätöksen epätäydellinen kopio, jossa oli vain parittomat sivut.

28      Riidanalaisen päätöksen täydellinen versio annettiin kantajille tiedoksi 18.7.2019.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

29      Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.9.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä.

30      Neljännen jaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla siirtää asian laajennettuun ratkaisukokoonpanoon.

31      Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja esitti työjärjestyksen 89 artiklan mukaisten prosessinjohtotoimien yhteydessä asianosaisille kirjallisia kysymyksiä sekä pyysi niitä esittämään asiakirjoja. Asianosaiset vastasivat näihin kysymyksiin ja asiakirjojen esittämistä koskeviin pyyntöihin asetetussa määräajassa.

32      Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 16.4.2021 tekemällä päätöksellä asiat T‑655/19 ja T‑656/19 yhdistettiin suullista käsittelyä varten työjärjestyksen 68 artiklan mukaisesti.

33      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 2.6.2021 pidetyssä istunnossa.

34      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee niitä

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

35      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

36      Kantajat esittävät kanteen tueksi seuraavat neljä kanneperustetta:

–        ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että 23.4.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa rikottiin menettelysääntöjä, mikä johti puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

–        toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio lainvastaisesti kieltäytyi varmistumasta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä siitä, että päätöksen tekeminen on yhteensopivaa menettelyn kohtuullista kestoa koskevan periaatteen kanssa

–        kolmas kanneperuste ja neljännen kanneperusteen osa, jotka koskevat menettelyn kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaamista

–        neljäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja ilmeisiä arviointivirheitä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että 23.4.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa loukattiin puolustautumisoikeuksia ja rikottiin menettelysääntöjä

37      Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on tehty sellaisen menettelyn päätteeksi, jolle olivat tunnusomaisia sääntöjenvastaisuudet, joita oli tapahtunut 21.9.2017 annetun tuomion Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717) jälkeen pidetyn kuulemistilaisuuden järjestämisessä.

38      Kantajat esittävät erityisesti kolme väitettä, jotka koskevat neuvoa‑antavalta komitealta edellytettyä puolueettomuutta, merkittävien toimijoiden poissaoloa 23.4.2018 pidetystä kuulemistilaisuudesta ja sitä, että komission oli mahdotonta korjata unionin tuomioistuimen arvostelemaa menettelyvirhettä, ja komissio kiistää kaikki nämä väitteet.

 Hallinnollisen menettelyn uudelleen aloittamisen jälkeen järjestetty kuulemistilaisuus

39      Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin on 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717,42–47 kohta) arvostellut komissiota siitä, ettei se ollut antanut valittajille tilaisuutta esittää perustelujaan asian aineellisoikeudellista kohdetta koskevassa suullisessa kuulemisessa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten läsnä ollessa.

40      Unionin tuomioistuin on seuraavaksi katsonut, että näin todettua virhettä oli pidettävä olennaisten menettelymääräysten rikkomisena, joka teki menettelystä virheellisen valittajille tästä aiheutuvista haitallisista seurauksista riippumatta (tuomio 21.9.2017, Ferriera Valsabbia ym. v. komissio, C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717, 48–50 kohta).

41      Komissio katsoi 21.9.2017 annettua tuomiota Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717) analysoidessaan, että jos tämä virhe korjattiin, hallinnollinen menettely voitiin aloittaa uudelleen niitä yrityksiä kohtaan, joita asia vielä koski (riidanalaisen päätöksen 15 perustelukappale).

42      Komissio ilmoitti 15.12.2017 päivätyllä kirjeellään asianomaisille yrityksille, että se halusi aloittaa hallinnollisen menettelyn uudelleen siitä vaiheesta alkaen, jossa unionin tuomioistuimen toteama virhe oli tapahtunut, eli kuulemisesta alkaen.

43      Komissio pyysi 15.12.2017 päivätyssä kirjeessään asianomaisia yrityksiä halutessaan ilmoittamaan kirjallisesti kiinnostuksestaan osallistua uuteen kuulemistilaisuuteen, joka sen vuoksi, että se koskee aineellisoikeudellista kysymystä, järjestetään sovellettavan lainsäädännön mukaisesti niin, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ovat läsnä siinä.

44      Saatuaan asianomaisten yritysten vastaukset komissio järjesti 23.4.2018 uuden kuulemistilaisuuden, jossa olivat läsnä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset.

 Kumoamistuomioiden täytäntöönpano

45      On muistutettava, että SEUT 266 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

46      Toimielinten on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa myös sen perusteluja, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2017, Ranska v. komissio, T‑74/14, ei julkaistu, EU:T:2017:471, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Sellaisen toimen kumoaminen, jolla saatetaan päätökseen hallinnollinen menettely, ei vaikuta kaikkiin toimen toteuttamista edeltäneisiin vaiheisiin vaan ainoastaan niihin, joihin kumoamisen perustelluksi tehneet aineelliset tai menettelyä koskevat perustelut kohdistuvat (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2017, Ranska v. komissio, T‑74/14, ei julkaistu, EU:T:2017:471, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Kumotun toimen korvaamiseen tähtäävä menettely voidaan näin ollen lähtökohtaisesti aloittaa uudelleen siitä vaiheesta, johon lainvastaisuus vaikuttaa (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 73 kohta ja tuomio 6.7.2017, Ranska v. komissio, T‑74/14, ei julkaistu, EU:T:2017:471, 46 kohta oikeuskäytäntöviitauksineen).

49      Koska käsiteltävässä asiassa toimi on kumottu sen johdosta, että kuulemisen järjestämisessä oli rikottu olennaisia menettelymääräyksiä (tuomio 21.9.2017, Ferriera Valsabbia ym. v. komissio, C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717), komissio sai aloittaa menettelyn uudelleen tästä vaiheesta, kuten se on tehnyt.

50      Kantajien ensimmäisen kanneperusteen tueksi esittämiä väitteitä on tutkittava tätä taustaa vasten.

 Ensimmäinen väite, joka koskee neuvoaantavalta komitealta edellytettyä puolueettomuutta

51      Kantajat väittävät, ettei neuvoa‑antavaa komiteaa ole kuultu pätevästi, koska menettelytavat, joita on noudatettu järjestettäessä kuulemista, johon oli kutsuttava jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset, joiden edustajista kyseinen komitea kootaan, eivät mahdollistaneet näiden edustajien puolueettomuuden takaamista, silloin kun komitean piti antaa lausuntonsa lainsäädännön mukaisesti.

52      Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaan perustuvien päätösten tekomenettelyä säännellään tässä oikeusriidassa kyseessä olevilta osin asetuksessa N:o 1/2003 seuraavasti:

–        asetuksen 14 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan komissio kuulee ennen päätöksen tekemistä komiteaa, joka kootaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten edustajista

–        asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että komitea antaa kirjallisen lausunnon komission alustavasta päätösluonnoksesta

–        asetuksen 14 artiklan 5 kohdassa täsmennetään, että komission on otettava mahdollisimman pitkälti huomioon komitean lausunto ja ilmoitettava komitealle, millä tavoin se on täyttänyt tämän velvollisuuden.

53      Asetuksessa N:o 773/2004 säädetään seuraavista kuulemisten järjestämistä koskevista säännöistä:

–        asetuksen 12 artiklassa edellytetään, että komissio antaa osapuolille, joille se osoittaa väitetiedoksiannon, tilaisuuden esittää perustelunsa suullisessa kuulemisessa, jos ne pyytävät tätä kirjallisissa huomautuksissaan

–        asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset kutsutaan suulliseen kuulemiseen.

54      Oikeuskäytännön mukaan neuvoa‑antavan komitean kuuleminen on olennainen menettelymääräys, jonka rikkominen merkitsee komission riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta ja johtaa sen kumoamiseen, jos näytetään toteen, että neuvoa‑antava komitea ei ole sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi kyennyt antamaan lausuntoaan täysin tietoisena asiaan vaikuttavista tekijöistä (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2018, Servier ym. v. komissio, T‑691/14, valitus vireillä, EU:T:2018:922, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Kantajat eivät väitä, ettei edellä 52 ja 53 kohdassa esitettyjä sääntöjä ole noudatettu sellaisinaan. Ne katsovat kuitenkin, että kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset osallistuivat 23.4.2018 pidettyyn kuulemiseen ja antoivat sen jälkeen lausuntonsa, nämä eivät olleet tilanteessa, joka olisi taannut heidän puolueettomuutensa. Kantajien mukaan nämä viranomaiset nimittäin tiesivät lausuntoaan antaessaan kannasta, jonka komissio ja Euroopan unionin tuomioistuimet olivat omaksuneet menettelyn aikana tehdyissä päätöksissä ja annetuissa tuomioissa. Kantajat huomauttavat, että yhtäältä komissio oli ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä jo tehnyt kahteen kertaan (vuosina 2002 ja 2009) seuraamusta koskevan päätöksen kuulematta kyseisiä viranomaisia asian aineellisoikeudellisesta kohteesta ja että toisaalta unionin yleinen tuomioistuin oli antanut vuonna 2014 tuomion, jossa vahvistettiin komission kanta. Kantajien mukaan asiayhteys, jolle näiden päätösten ja tämän tuomion olemassaolo on leimallista, on väistämättä vaikuttanut jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin siten, että niiden on ollut mahdotonta laatia lausuntoa täysin puolueettomasti.

56      Tässä yhteydessä on muistutettava, että kun toimi kumotaan, se katoaa oikeusjärjestyksestä siten, ettei sen katsota koskaan olleen olemassa (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2017, Crédit mutuel Arkéa v. EKP, T‑712/15, EU:T:2017:900, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), vaikkakin silloin, kun toimi koskee yksitäistapausta, kumoaminen vaikuttaa tietyin edellytyksin vain oikeudenkäynnin asianosaisiin (ks. tuomio 8.5.2019, Lucchini v. komissio, T‑185/18, ei julkaistu, EU:T:2019:298, 33–37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot, jotka ovat unionin toimielimen toimia, katoavat oikeusjärjestyksestä taannehtivasti, kun ne kumotaan valituksen johdosta.

58      Käsiteltävässä asiassa on näin ollen todettava, että vaikka neuvoa‑antava komitea on antanut lausuntonsa yhtäältä sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt vuoden 2002 päätöksen ja sen jälkeen vuoden 2009 päätöksen, ja toisaalta sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli lausunut asiasta 9.12.2014 antamassaan tuomiossa Ferriera Valsabbia ja Valsabbia Investimenti v. komissio (T‑92/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1032), tästä huolimatta tilanne on se, että koska nämä päätökset ja tuomio on kumottu, ne ovat kadonneet unionin oikeusjärjestyksestä, ja edellä mainitun oikeuskäytännön perusteella katsotaan, etteivät ne ole koskaan olleet olemassa.

59      Väitteestä, jonka mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset eivät olleet puolueettomia, minkä vuoksi neuvoa‑antavan komitean oli mahdotonta laatia lausuntoa täysin puolueettomasti, on todettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan mukaan jokaisella on oikeus erityisesti siihen, että unionin toimielimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti.

60      Perusoikeuskirjan 41 artiklan mukainen puolueettomuusvaatimus kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä, jonka hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (ks. tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Käsiteltävässä asiassa neuvoa‑antavan komitean puolueettomuus sen antaessa lausuntoaan on kyseenalaistettu sen vuoksi, että kantajien mukaan viranomaisten edustajien, joista komitea kootaan, asenteeseen on saattanut vaikuttaa se, että nämä viranomaiset olivat tienneet kannasta, jonka asiaan olivat ottaneet yhtäältä komissio vuoden 2002 ja vuoden 2009 päätöksissään ja toisaalta unionin yleinen tuomioistuin 9.12.2014 antamassaan tuomiossa Ferriera Valsabbia ja Valsabbia Investimenti v. komissio (T‑92/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1032).

62      Vaikka se, että kyseisillä viranomaisilla oli tällainen tieto, olisi näytetty toteen, siitä ei voida kuitenkaan päätellä sellaista puolueettomuuden puuttumista, joka voi vaikuttaa riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen, paitsi jo kyseenalaistetaan perussopimuksen määräykset, joiden mukaan lainvastaisiksi todetut toimet voidaan korvata toisilla, eikä ole tarpeen määrittää, kyseenalaistavatko kantajat tässä subjektiivisen puolueettomuuden vai objektiivisen puolueettomuuden.

63      Mahdollinen tieto aikaisemmasta ratkaisusta, joka on mahdollisesti pysytetty unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla, jonka unionin tuomioistuin on myöhemmin kumonnut valituksen johdosta, on nimittäin luonteenomainen osa velvollisuutta tehdä kumoamisesta johtuvat päätelmät. Se, että päätetään, että tieto tällaisesta tilanteesta voisi itsessään estää menettelyn uudelleen aloittamisen, vaikuttaisi sellaisenaan kumoamismekanismiin osoittamalla, ettei tämä mekanismi merkitse ainoastaan kumotun toimen taannehtivaa katoamista vaan myös kieltoa aloittaa menettelyä uudelleen. Tällainen mahdollisuus on yhteensopimaton SEUT 266 artiklan kanssa, sillä tämän mukaan silloin, kun toimi on kumottu SEUT 263 artiklan perusteella, unionin toimielinten, elinten tai laitosten on toteutettava niitä kohtaan annettujen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, mutta siinä ei kuitenkaan vapauteta näitä tehtävästään varmistaa unionin oikeuden soveltaminen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

64      Väite on siis hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee merkittävien toimijoiden poissaoloa 23.4.2018 pidetystä kuulemistilaisuudesta

65      Kantajat väittävät, että komissio on yhtäältä rikkonut erinäisiä kuulemistilaisuuksien järjestämistä koskevia sääntöjä ja toisaalta tehnyt virheen laiminlyödessään kutsua useita yhteisöjä 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen, vaikka nämä yhteisöt olisivat sen vuoksi, että niillä oli tärkeä rooli asiassa, voineet ilmoittaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille seikoista, joiden perusteella viimeksi mainitut olisivat pystyneet päättämään kannastaan täysin tietoisina asiaan vaikuttavista tekijöistä. Kantajat katsovat, että koska nämä viranomaiset eivät voineet antaa niiden osalta lausuntoa täysin tietoisina asiaan vaikuttavista tekijöistä, niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu seuraavista syistä:

–        Federacciain samoin kuin tällä välin konkurssiin asetetun Leali SpA:n olisi pitänyt osallistua kuulemistilaisuuteen, kun otetaan huomioon niiden keskeinen rooli kaikissa tutkinnan kohteena olleissa teoissa

–        myös Lucchini SpA:n, joka oli samaten asetettu konkurssiin, sekä erityishallintoon asetetun Rivan, jotka olivat markkinajohtajia, olisi pitänyt osallistua kuulemistilaisuuteen

–        myös Industrie Riunite Odolesi SpA:n (jäljempänä IRO), joka ei ollut riitauttanut 9.12.2014 annettua tuomiota IRO v. komissio (T‑69/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1030), olisi pitänyt osallistua kuulemistilaisuuteen

–        Associazione Nazionale Sagomatori Ferro (raudanmuokkausta harjoittavien yritysten kansallinen yhteenliittymä, jäljempänä Ansfer) olisi pitänyt kutsua kuulemistilaisuuteen, koska tämä yhteenliittymä, joka edustaa asianomaisten yritysten asiakkaita, oli osallistunut kolmantena henkilönä 13.6.2002 pidettyyn kuulemiseen ja todennut tässä tilaisuudessa, ettei markkinoilla ollut milloinkaan havaittu kilpailua rajoittavien kartellien olemassaoloa.

66      On siis tutkittava, onko komissio rikkonut kuulemistilaisuutta järjestäessään sitä velvoittavaa sääntöä ja oliko se siten tai millä tahansa muulla tavalla haitannut kantajien puolustautumisoikeuksia 23.4.2018 pidetyn kuulemistilaisuuden yhteydessä.

67      On ensinnäkin todettava, että kuulemistilaisuuteen osallistuminen kuuluu menettelyllisiin oikeuksiin, joiden loukkaamiseen voi niiden subjektivisuuden vuoksi vedota vain se yritys tai kolmas, joka on niiden haltija (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2010, ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni v. komissio, T‑62/08, EU:T:2010:268, 186 kohta; tuomio 12.5.2011, Région Nord‑Pas‑de‑Calais ja Communauté d’agglomération du Douaisis v. komissio, T‑267/08 ja T‑279/08, EU:T:2011:209, 77 kohta ja tuomio 19.9.2019, Zhejiang Jndia Pipeline Industry v. komissio, T‑228/17, EU:T:2019:619, 36 kohta).

68      Kantajat eivät siten voi menestyksekkäästi vaatia päätöksen kumoamista pelkästään sillä perusteella, että käsiteltävässä asiassa on loukattu kolmansille tai muille osapuolille kuuluvia menettelyllisiä oikeuksia.

69      On lisäksi todettava, että vaikka kartelleja koskevien menettelyjen kuulemistilaisuudet toteutetaan komission noudattaman käytännön mukaan useimmiten kollektiivisesti, lainsäädännössä ei tunnusteta väitetiedoksiannon adressaatteina olleille yrityksille oikeutta kollektiiviseen kuulemiseen.

70      Asetuksen N:o 773/2004 14 artiklan 6 kohdassa täsmennetään päinvastoin, että jokaista henkilöä voidaan kuulla joko erikseen tai muiden kuulemiseen kutsuttujen henkilöiden ollessa läsnä, niin että otetaan huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja paljasteta (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR ym. v. komissio, T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, EU:T:2000:77, 697 kohta).

71      Toiseksi on tutkittava muilla henkilöillä tai yhteisöillä olevien oikeuksien noudattamisen lisäksi sitä, onko komissio rikkonut kuulemistilaisuuksien järjestämistä koskevia sääntöjä tavalla, joka on voinut haitata kantajien puolustusta.

72      Tässä yhteydessä on todettava, että puolustautumisoikeudet kuuluvat perusoikeuksiin, jotka ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat. Tällainen oikeuksien noudattaminen komissiossa menettelyssä, jonka tarkoituksena on sakon määrääminen yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta, edellyttää sitä, että asianomainen yritys saa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt perustamissopimuksen rikkomisen olemassaoloa koskevan väitteensä tukena. Näitä oikeuksia koskevat perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta (ks. tuomio 25.10.2011, Solvay v. komissio, C‑109/10 P, EU:C:2011:686, 52 ja 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Käsiteltävässä asiassa kantajat ovat painottaneet sitä, että tiettyjen yhteisöjen poissaolosta oli seurannut, ettei neuvoa‑antava komitea ollut pystynyt antamaan lausuntoaan täysin tietoisena asiaan vaikuttavista tekijöistä. Kantajat katsovat, että jos näitä yhteisöjä olisi kuultu, komitean lausunnon sisältö ja sen johdosta riidanalaisen päätöksen sisältö olisivat siten voineet olla toisenlaisia. Asianosaiset ovat käyneet tästä ongelmakokonaisuudesta kiivasta mielipiteidenvaihtoa sekä kirjallisesti että istunnossa.

74      Tässä yhteydessä on erotettava toisistaan väitetiedoksiannon ja riidanalaisen päätöksen adressaatteina olleiden yritysten tilanne, sellaisten kolmansien tilanne, jotka osoittavat asiaa koskevan riittävän edun, ja muiden kolmansien tilanne.

–       Väitetiedoksiannon ja riidanalaisen päätöksen adressaatteina olleiden yritysten tilanne

75      Asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdan mukaan yrityksillä tai yritysten yhteenliittymillä, joita menettely koskee, on oltava tilaisuus esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä, ennen kuin niiden osalta tehdään päätös, jossa sovelletaan SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa. Komissio voi perustaa niitä koskevat päätöksensä yksinomaan väitteille, joista asianomaiset osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa.

76      Asetuksen N:o 773/2004 12 artiklassa täsmennetään, että komissio antaa osapuolille, joille se osoittaa väitetiedoksiannon, tilaisuuden esittää perustelunsa suullisessa kuulemisessa, jos ne pyytävät tätä kirjallisissa huomautuksissaan.

77      Käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 773/2004 12 artiklaa kuului siis soveltaa kaikkiin kartelliin osallistuneisiin yrityksiin, joiden osalta vuoden 2002 päätös tai vuoden 2009 päätös ei ollut tullut lainvoimaiseksi, mukaan lukien Rivaan.

78      Kantajien mukaan Rivan poissaolo 23.4.2018 pidetystä kuulemistilaisuudesta on voinut osaltaan vaikuttaa menettelyn virheellisyyteen vaikuttamalla olosuhteisiin, joissa kantajat pystyivät turvaamaan puolustuksensa.

79      Tässä yhteydessä on todettava, että kuten riidanalaisen päätöksen 45 ja 46 perustelukappaleessa on todettu ja ilman, että asianosaiset olisivat sitä kiistäneet,

–        komissio ilmoitti 15.12.2017 päivätyllä kirjeellään Rivalle menettelyn uudelleen aloittamisesta

–        Riva vastasi tähän kirjeeseen esittämällä kirjallisia huomautuksia, mutta se ei kuitenkaan pyytänyt saada osallistua kuulemistilaisuuteen

–        koska Riva ei ollut esittänyt tällaista pyyntöä, komissio ei kutsunut sitä 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen.

80      Kun nämä seikat otetaan huomioon, ei voida katsoa, että komissio olisi rikkonut asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 773/2004 12 artiklaa, kun se ei kutsunut Rivaa 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen. Koska Riva ei ollut pyytänyt saada osallistua kuulemistilaisuuteen, komission ei tarvinnut kutsua sitä siihen. Kantajat eivät siten voi pätevästi vedota siihen, että edellä mainittuja säännöksiä olisi rikottu tavalla, joka olisi voinut vaikuttaa niiden puolustautumiseen.

–       Asiaa koskevan riittävän edun osoittavien kolmansien tilanne

81      Asianomaisten kolmansien osapuolten kuulemisesta säädetään asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 3 kohdassa. Sen mukaan hakemuksiin, joilla luonnolliset tai oikeushenkilöt pyytävät tulla kuulluiksi, suostutaan, jos nämä osoittavat, että niillä on asiassa riittävä etu.

82      Asetuksen N:o 773/2004 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa täsmennetään seuraavaa:

–        jos luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt haluavat tulla kuulluksi ja osoittavat asiaa koskevan riittävän edun, komissio ilmoittaa kyseisille osapuolille kirjallisesti menettelyn luonteesta ja aiheesta

–        komissio asettaa näille henkilöille määräajan, jonka kuluessa henkilöt voivat esittää näkökantansa kirjallisesti

–        komissio voi pyytää näitä henkilöitä esittämään perustelunsa suullisessa kuulemisessa, jos henkilöt pyytävät tätä kirjallisissa huomautuksissaan.

83      Asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen N:o 773/2004 13 artiklan 1 ja 2 kohtaa kuului siis käsiteltävässä asiassa soveltaa erityisesti niihin viiteen yhteisöön, joiden läsnäolo oli kantajien mukaan välttämätöntä, jotta 23.4.2018 pidetty kuulemistilaisuus olisi järjestetty pätevästi, eli yhtäältä Federacciaihin, Lealiin, IRO:hon ja Lucchiniin ja toisaalta Ansferiin.

84      Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse neljästä ensimmäisestä edellä 83 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, on todettava, että ne ovat menettelyn aikaisemmassa vaiheessa luopuneet niille osoitetun päätöksen riitauttamisesta seuraavasti:

–        Federacciai ei nostanut vuoden 2002 päätöksestä kumoamiskannetta

–        Leali, IRO ja Lucchini eivät valittaneet 9.12.2014 annetusta tuomiosta Leali ja Acciaierie e Ferriere Leali Luigi v. komissio (T‑489/09, T‑490/09 ja T‑56/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1039), 9.12.2014 annetusta tuomiosta IRO v. komissio (T‑69/10, ei julkaistu, EU:T:2014:1030) ja 9.12.2014 annetusta tuomiosta Lucchini v. komissio (T‑91/10, EU:T:2014:1033), joissa oli hylätty kumoamiskanteet, joita ne olivat nostaneet vuoden 2009 päätöksestä.

85      Oikeuskäytännön mukaan näitä yhteisöjä koskeva komission päätös on siten tullut niiden osalta lopulliseksi, joten ne eivät enää olleet 15.12.2017 uudelleen aloitetun menettelyn osapuolia, koska menettely oli niiden osalta päättynyt (ks. vastaavasti tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C‑310/97 P, EU:C:1999:407, 63 kohta).

86      Edellä 83 kohdassa tarkoitetuilla neljällä ensimmäisellä yhteisöllä ei näin ollen ollut oikeutta osallistua 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen menettelyn osapuolina.

87      Edellä 83 kohdassa tarkoitetuilla neljällä ensimmäisellä yhteisöllä kylläkin oli mahdollisuus osoittaa asiaa koskeva riittävä etu ja pyytää komissiolta, että ne saisivat edellä 81 ja 82 kohdassa esiin tuotujen säännösten mukaisesti osallistua 23.4.2018 pidettävään kuulemistilaisuuteen asianomaisina kolmansina osapuolina.

88      Federacciai, Leali ja IRO eivät kuitenkaan ole toimineet näin, joten ei voida väittää, että komissio olisi tässä yhteydessä voinut rikkoa jotakin sääntöä niin, että se olisi voinut vaikuttaa kantajien puolustautumisoikeuksien käyttöön.

89      On sitä vastoin todettava, että Lucchini on omasta puolestaan katsonut, että kumoamisen, josta unionin tuomioistuin päätti 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Feralpi v. komissio (C‑85/15 P, EU:C:2017:709), 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717), 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Ferriere Nord v. komissio (C‑88/15 P, EU:C:2017:716) ja 21.9.2017 antamassaan tuomiossa Riva Fire v. komissio (C‑89/15 P, EU:C:2017:713), piti koskea myös sitä, vaikkei se ollut valittanut 9.12.2014 annetusta tuomiosta Lucchini v. komissio (T‑91/10, EU:T:2014:1033). Se on tämän argumentaation perusteella pyytänyt komissiota lupaa osallistua 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen. Lucchini kuitenkin esitti tämä pyynnön 15.12.2017 uudelleen aloitetun menettelyn osapuolena samalla perusteella kuin erityisesti kantajat eikä asianomaisena kolmantena osapuolena. Komissio hylkäsi pyynnön perustellusti edellä 84 ja 85 kohdassa esitetyistä syistä (tuomio 8.5.2019, Lucchini v. komissio, T‑185/18, ei julkaistu, EU:T:2019:298, 41 ja 42 kohta). Kun Lucchinilta evättiin mahdollisuus osallistua kuulemistilaisuuteen menettelyn osapuolena, se ei tämän jälkeen vedonnut siihen, että se voitiin kutsua kuulemistilaisuuteen asiaa koskevan riittävän edun osoittaneena kolmantena.

90      Näin ollen ei voida katsoa, että jättäessään yhtäältä Federacciain ja toisaalta Lealin, IRO:n ja Lucchinin kutsumatta kuulemistilaisuuteen komissio rikkoi menettelysääntöä, joka olisi voinut vaikuttaa kantajien puolustautumisoikeuksien käyttöön.

91      Siltä osin kuin on toiseksi kysymys edellä 83 kohdassa tarkoitetusta viidennestä yhteisöstä eli Ansferista, kantajat katsovat, että se olisi pitänyt kutsua 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen, kun otetaan huomioon sillä olleet tiedot, jotka olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin sen osalta, mitä nämä tiesivät asiasta.

92      Kantajat esittävät kantansa tueksi kolme perustetta.

93      Kantajat väittävät ensinnäkin, että kaiken todennäköisyyden mukaan Ansfer olisi siinä tapauksessa, että komissio olisi ilmoittanut sille menettelyn uudelleen aloittamisesta, osallistunut 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen samalla tavoin kuin 13.6.2002 pidettyyn kuulemistilaisuuteen.

94      Tässä yhteydessä on muistutettava, miten kantajiin ja muihin tuolloin kyseessä olleisiin yrityksiin kohdistuva menettely aloitettiin vuonna 2002.

95      Kuten komissio on unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan vastauksessa ja istunnossa todennut kantajien tätä kiistämättä, menettely aloitettiin 26.3.2002, minkä jälkeen asianomaisille osapuolille annettiin HT 36 artiklan mukaisesti tiedoksi väitetiedoksianto.

96      Menettelyn aloittamiseen ei siten liittynyt mitään julkistamistoimenpidettä, koska lainsäädännössä ei edellytetty komissiolta, että se julkistaa hallinnollisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen, väitetiedoksiannon antamisen tai – kuten tässä tapauksessa – täydentävän väitetiedoksiannon antamisen.

97      Menettelytapa ei ole ollut erilainen, sen jälkeen kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 25.10.2007 tuomion SP ym. v. komissio (T‑27/03, T‑46/03, T‑58/03, T‑79/03, T‑80/03, T‑97/03 ja T‑98/03, EU:T:2007:317) ja unionin tuomioistuin antoi 21.9.2017 tuomion Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717).

98      Komissio on edellä 97 kohdassa mainittuja tuomioita analysoituaan ilmoittanut kantajille ensimmäisen kerran 30.6.2008 päivätyssä kirjeessä ja toisen kerran 15.12.2017 päivätyssä kirjeessä aikovansa ”aloittaa” menettelyn ”uudelleen”.

99      On todettava erityisesti, että jälkimmäinen kirje annettiin tiedoksi yrityksille, joille riidanalainen päätös oli osoitettu, mutta siitä ei ilmoitettu yhdellekään muulle henkilölle tai yhteisölle eikä sitä julkistettu millään toimenpiteellä.

100    Kantajien mukaan komission oli tiedotettava yleisölle siitä, että menettely aloitetaan vuoden 2009 päätöksen kumoamisen jälkeen uudelleen, ja jos tämä velvollisuus olisi tässä tapauksessa täytetty, Ansfer olisi saanut tiedon menettelyn uudelleen aloittamisesta ja olisi voinut pyytää, että se saa osallistua uuteen kuulemistilaisuuteen.

101    Tässä yhteydessä on todettava, ettei missään säännössä vaadita komissiota julkistamaan sitä, että menettely aloitetaan uudelleen sen jälkeen, kun sen päätös on kumottu unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimelle tuomiolla.

102    Tällainen menettelyn uudelleen aloittaminen on nimittäin osa kumoamistuomion täytäntöönpanoa.

103    SEUT 266 artikla velvoittaa toimielintä, joka oli päättänyt kumotusta toimesta, ainoastaan siinä laajuudessa kuin on välttämätöntä kumoamistuomion täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näin ollen tässä määräyksessä asianomainen toimielin velvoitetaan huolehtimaan siitä, etteivät toimea, jolla kumottu toimi korvataan, rasita samat lainvastaisuudet, jotka on todettu kyseisessä kumoamistuomiossa. Toimielimillä on kuitenkin laaja harkintavalta päättäessään keinoista, joita ne käyttävät noudattaakseen kumoamista tai pätemättömäksi toteamista koskevaa tuomiota, kunhan nämä keinot soveltuvat yhteen kyseisen tuomion tuomiolauselman ja sen välttämättömänä tukena olevien perusteiden kanssa. Asianomaiset toimielimet voivat – paitsi jos todettu virheellisyys on johtanut koko menettelyn mitättömyyteen – sellaisen toimen antamiseksi, jolla korvataan aikaisempi kumottu tai pätemättömäksi todettu toimi, aloittaa menettelyn uudelleen siitä vaiheesta, jossa tämä sääntöjenvastaisuus tapahtui (ks. tuomio 11.12.2017, Léon Van Parys v. komissio, T‑125/16, EU:T:2017:884, 49 ja 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104    Komissio voi tässä yhteydessä suorittamansa arvioinnin lopuksi siten päättää aloittaa menettelyn uudelleen, niin kuin se on nyt käsiteltävässä asiassa tehnyt, aivan kuten se voi myös päättää luopua menettelystä arvioidessaan, että asian käsittely voidaan lopettaa, tai jos se katsoo, että on toteutettava tutkintatoimenpiteitä, se voi aloittaa uuden menettelyn, joka voi tällöin johtaa siihen, että asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetaan tiedoksi uusi väitetiedoksianto sen kohteena oleville yrityksille.

105    Käsiteltävässä asiassa komissio on edellä mainitun arvioinnin tehtyään päättänyt aloittaa menettelyn uudelleen siitä vaiheesta, jossa se oli keskeytetty, kuten edellä 47 ja 48 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä sallitaan.

106    Asianosaiset ovat istunnossa keskustelleet SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisissa menettelyissä sovellettavista käytännesäännöistä 20.10.2011 annetusta komission tiedonannosta (EUVL 2011, C 308, s. 6) (ks. erityisesti tiedonannon 20 kohta), jossa komissio on sitoutunut yhtäältä julkistamaan jokaisen näiden määräysten soveltamismenettelyn aloittamisen kilpailun pääosaston internetsivuilla ja toisaalta julkaisemaan asiaa koskevan lehdistötiedotteen, paitsi jos tällaiset julkistamistoimenpiteet ovat omiaan aiheuttamaan vahinkoa tutkinnan kululle.

107    Kyseinen tiedonanto ei käsiteltävässä asiassa kuitenkaan velvoittanut komissiota toteuttamaan edellä 106 kohdassa mainittuja sitoumuksia. Koska ei ole olemassa tämän sisältöistä nimenomaista säännöstä, ei ole syytä laajentaa näiden sitoumusten ulottuvuutta, kun komissio aloittaa menettelyn uudelleen aikaisemmin sääntöjenvastaisesti pidetyn kuulemistilaisuuden vaiheesta eli vaiheesta, jossa menettely on keskeytetty, kuten komissio on käsiteltävässä asiassa päättänyt tehdä unionin tuomioistuimen antamaa kumoamistuomiota täytäntöön pannessaan, sillä tämä tilanne eroaa tässä tiedonannossa tarkoitetusta menettelyn aloittamistilanteesta.

108    Väite on siis hylättävä.

109    Toiseksi kantajat väittävät, että kuulemistilaisuuteen kutsuttavia kolmansia määritettäessä Ansferia ei voitu pitää pelkkänä yleisön jäsenenä, vaan sillä oli asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 773/2004 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” asema.

110    Kantansa tueksi kantajat muistuttavat, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja oli vuonna 2002 tunnustanut Ansferille ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” aseman, mikä oli mahdollistanut tämän yhteenliittymän osallistumisen 13.6.2002 pidettyyn kuulemistilaisuuteen.

111    Kantajat katsovat, että koska Ansferilla oli tuolloin ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” asema, se ei ole voinut menettää sitä tällä välin, ja se olisi tällä perusteella pitänyt kutsua 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen.

112    Tässä yhteydessä on todettava, että kantajien väitteet ja perustelut, jotka koskevat ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” aseman säilymistä, vastaavat komission puoltamaa kantaa, jonka mukaan hallinnollisen menettelyn vaiheiden välillä säilyy jatkuvuus, vaikka kumoamistuomioihin johtaneet tuomioistuinmenettelyt ovat keskeyttäneet hallinnollisen menettelyn.

113    Tältä kannalta on oikeutettua katsoa, että yhteisö, jolle on menettelyn aikaisemmassa vaiheessa tunnustettu ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” asema, on voinut säilyttää sen koko menettelyn ajan, vaikka menettely on saattanut keskeytyä sellaisen tuomioistuinmenettelyn vuoksi, joka on johtanut unionin tuomioistuinten antamaan kumoamistuomioon.

114    On siis ratkaistava, onko Ansfer, jolle on menettelyn aikana tunnustettu ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” asema, voinut käsiteltävässä asiassa säilyttää tämän aseman koko menettelyn ajan ja olisiko se pitänyt kutsua 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen tai olisiko sille pitänyt vähintäänkin ilmoittaa menettelyn uudelleen aloittamisesta, jotta sille olisi annettu mahdollisuus osoittaa asiaa koskeva etunsa ja siten tulla tilanteen mukaan kutsutuksi kyseiseen kuulemistilaisuuteen.

115    Tässä yhteydessä on todettava, että – kuten asiakirja‑aineistosta ilmenee – asiaa koskeva etu, jonka Ansfer oli tuonut esiin voidakseen osallistua menettelyyn, ei säilynyt koko menettelyn ajan, mitä kantajat eivät ole kiistäneet.

116    Komissio nimittäin on unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin vastatakseen esittänyt yhteenvedon menettelyn vaiheista ja todennut istunnossa kantajien tätä kiistämättä, että

–        Ansfer oli vuonna 2002 saanut tiedon menettelyn aloittamisesta Italian lehdistössä ilmestyneistä tiedoista

–        näiden tietojen perusteella Ansfer oli pyytänyt komissiolta, että se saisi osallistua 13.6.2002 pidettyyn kuulemistilaisuuteen, ja vedonnut siihen, että pystyi tätä varten osoittamaan, että sillä on asiaa koskeva riittävä etu

–        kutsun saatuaan Ansfer oli ollut paikalla kuulemistilaisuudessa, jossa se oli esittänyt kirjallisia huomautuksia ilman, että sen edustaja olisi lausunut mitään

–        tämän perusteella se oli kutsuttu 30.9.2002 pidettyyn toiseen kuulemistilaisuuteen, joka koski EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksia menettelyyn

–        se ei kuitenkaan ollut vastannut tähän kutsuun eikä myöskään ollut paikalla tässä kuulemistilaisuudessa

–        koska Ansfer ei ollut vastannut sille osoitettuun uutta kuulemistilaisuutta koskevaan kutsuun eikä ollut paikalla tilaisuudessa, komissio oli katsonut, ettei Ansfer enää pyytänyt saada osallistua menettelyn jatkoon, joten sitä ei tarvinnut kutsua 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen

–        komissio oli tässä yhteydessä ottanut huomioon, että yhtäältä Ansferin osallistuminen 13.6.2002 pidettyyn kuulemistilaisuuteen oli rajoittunut pelkkään kirjallisten huomautusten esittämiseen ilman puheenvuoroa ja että toisaalta nämä huomautukset oli otettu asiakirja‑aineistoon.

117    Lainsäädännön mukaan kolmannet voivat osallistua kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa menettelyssä järjestettyyn kuulemistilaisuuteen, mutta niiden on tässä tarkoituksessa kuitenkin ilmoittauduttava komissiolle ja osoitettava tälle, että niillä on sellainen asiaa koskeva riittävä etu, että niiden osallistuminen voidaan sallia (ks. edellä 81 ja 82 kohta).

118    On lisäksi katsottava, että kun kolmannelle on annettu ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneen kolmannen” asema hallinnollisessa menettelyssä, joka on keskeytynyt tuomioistuinvalvonnassa, jonka päätteeksi unionin tuomioistuimet ovat antaneet kumoamistuomion, komissiolla on harkintavaltaa päättäessään siitä, onko tällä kolmannella edelleen sellainen asiaa koskeva riittävä etu, että se voi esittää näkökantansa. Puolustautumisoikeuksien turvaaminen ei nimittäin edellytä sitä, että komissio menettelyn uudelleen aloittaessaan kuulee kolmansia, joilla ei enää ole tällaista riittävää etua asiassa (ks. analogisesti tuomio 16.6.2015, FSL ym. v. komissio, T‑655/11, EU:T:2015:383, 406 kohta ja tuomio 11.7.2019, Silver Plastics ja Johannes Reifenhäuser v. komissio, T‑582/15, ei julkaistu, EU:T:2019:497, 202 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

119    Hyvää hallintoa koskevan intressin vuoksi on nimittäin estettävä osapuolten lukumäärän kasvu ja samalla varmistettava niiden osallistuminen, jotka voivat todella myötävaikuttaa asian arvioimiseen ja puolustautumisoikeuksien noudattamiseen, niin että varmistetaan, että kun neuvoa‑antava komitea antaa lausunnon ja komissio tekee päätöksen, ne ovat täysin tietoisia asiaan vaikuttavista tekijöistä ja noudattavat menettelyllisiä takeita.

120    Tällaisen arvioinnin jälkeen Ansfer on käsiteltävässä asiassa kutsuttu ”asiaa koskevan riittävän edun osoittaneena kolmantena” osallistumaan 13.6.2002 ja 30.9.2002 pidettyihin kuulemistilaisuuksiin.

121    Kun otetaan huomioon, ettei Ansfer vastannut 30.9.2002 pidettyä toista kuulemistilaisuutta koskeneeseen kutsuun ja ettei se osallistunut tähän kuulemistilaisuuteen, komissio on tämän jälkeen voinut virhettä tekemättä katsoa, ettei Ansfer aikonut osallistua menettelyyn jatkossa tai ei ainakaan halunnut enempää kehitellä väitteitään 23.4.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa ja etteivät sen toteamukset, joka oli jo liitetty asiakirja‑aineistoon ja sen jälkeen toistettu riidanalaisen päätöksen luonnoksessa, olleet sellaisia, että niiden vuoksi olisi ollut perusteltua ilmoittaa sille menettelyn uudelleen aloittamisesta, jotta se olisi voinut osoittaa asiaa koskevan etunsa uudelleen ja siten tulla mahdollisesti kutsutuksi kyseiseen kuulemistilaisuuteen.

122    Väite on siis hylättävä.

123    Kolmanneksi kantajat väittävät kiinnittäneensä 1.2.2018 päivätyssä kirjeessään komission huomiota siihen, ettei menettelyä voitu pätevästi aloittaa uudelleen, koska kaikki vuonna 2002 läsnä olleet toimijat eivät voineet olla läsnä uudessa kuulemistilaisuudessa, minkä johdosta kuuleminen antoi asiasta vain osittaisen kuvan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille, joiden edustajien kuuluu esittää mielipide, jotta neuvoa‑antava komitea voi antaa lausuntonsa lainsäädännön mukaisesti.

124    Tässä yhteydessä on todettava, että näin muotoiltuna tällaista toteamusta ei voida pitää komissiolle osoitettuna pyyntönä, jolla pyritään siihen, että komissio kutsuu kuulemistilaisuuteen Ansferin tai muita kolmansia, siten kuin säädetään asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan 3 kohdassa, jonka mukaan osapuolet voivat ehdottaa kirjallisissa huomautuksissaan, ”että komissio kuulee henkilöitä, jotka voivat vahvistaa vastineessa ilmoitetut tosiseikat”.

125    Kuten komissio toteaa, nimenomaan kantajien kuului siinä tapauksessa, että Ansferin osallistuminen oli niiden käsityksen mukaan tarpeellista tai vaikka vain hyödyllistä niiden esittämien väitteiden ja perustelujen puolustamiseksi, ilmoittaa tälle yhteenliittymälle menettelyn uudelleen aloittamisesta, jotta se ilmoittautuisi komissiolle, tai erikseen pyytää komissiota kutsumaan tämä yhteisö.

126    Kantajat ovat unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa kuitenkin myöntäneet, etteivät ne olleet ryhtyneet mihinkään tällaisiin toimenpiteisiin komission tai Ansferin suuntaan.

127    On lisättävä, että asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat pyytää komissiota kuulemaan kolmansia, jos ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena.

128    Mikään ei estänyt kantajia ehdottamasta jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille 23.4.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa tai ennen sitä, että ne pyytävät komissiota kuulemaan Ansferia.

129    Kantajat eivät kuitenkaan olleet ryhtyneet tällaiseen toimenpiteeseen suhteessa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin, eivätkä kyseiset viranomaiset myöskään pyytäneet komissiota kuulemaan Ansferia.

130    Koska Ansferilla ei näin ollen enää ole asiassa sellaista riittävää etua, että se voisi esittää näkökantansa, kun menettely aloitetaan uudelleen (ks. edellä 112–122 kohta), ja koska komissiolle ei ole esitetty mitään pyyntöä Ansferin kuulemiseksi, komissiota ei voida perustellusti moittia siitä, ettei se kutsunut tätä 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen.

131    Väite on siis hylättävä.

–       Muiden kolmansien tilanne

132    Siltä osin kuin kantajien väitteiden ja perustelujen voidaan tulkita viittaavan siihen, on todettava, että lainsäädännössä säädetään kuulemistilaisuuksien järjestämisen osalta kolmannesta tilanteesta, joka koskee kolmansia, joilla ei ole asiassa sellaista riittävää etua, jota tarkoitetaan edellä 81 ja 82 kohdassa.

133    Asetuksen N:o 773/2004 13 artiklan 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta pyytää ketä tahansa muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei kuulu menettelyn kohteena oleviin yrityksiin tai tällaisen asiaa koskevan edun osoittaviin kolmansiin, esittämään näkökantansa kirjallisesti ja mahdollisesti osallistumaan suulliseen kuulemiseen. Sen lisäksi, että voidaan sallia näiden henkilöiden osallistuminen suulliseen kuulemiseen, niitä voidaan pyytää esittämään näkökantansa suullisessa kuulemisessa.

134    Ansfer oli juuri tässä tilanteessa, koska – kuten on todettu – komissio on voinut katsoa, ettei tällä yhteenliittymällä enää ollut asiassa sellaista riittävää etua, että se voisi esittää näkökantansa, kun menettely aloitetaan uudelleen (ks. edellä 112–122 kohta).

135    Komissiolla on kuitenkin harkintavaltaa määrittääkseen, voiko sellaisten kolmansien, joilla ei ole asiassa etua, osallistumisesta olla keskusteluissa hyötyä, sillä on täsmennetty, että kantajien puolustautumisoikeuksien turvaaminen ei kaikissa tapauksissa edellytä sitä, että komissio toteuttaa pyydetyt kuulemiset (ks. vastaavasti edellä 118 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

136    Käsiteltävässä asiassa komissio on siten voinut virhettä tekemättä katsoa edellä 112–122 kohdassa esiin tuoduista syistä, ettei Ansferin kutsuminen 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen olisi tuonut mitään uutta keskusteluihin.

137    Komissiota ei näin ollen voida perustellusti moittia siitä, että kun se ei kutsunut muita kolmansia 23.4.2018 pidettyyn kuulemistilaisuuteen, se rikkoi menettelysääntöä, joka olisi voinut vaikuttaa kantajien puolustautumisoikeuksien käyttämiseen.

138    Väite on siis hylättävä.

139    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan katsoa, ettei komissio ole rikkonut menettelysääntöjä, jotka koskevat muiden henkilöiden tai yhteisöjen kuulemista, ja näin ollen, ettei tällaisten sääntöjen rikkomisella ole voitu millään tavalla haitata kantajien puolustautumisoikeuksien käyttöä.

140    Siltä osin kuin on tarpeen, on todettava, etteivät kantajat ole näyttäneet toteen, että niiden puolustautumisoikeuksien käyttöä olisi haitattu siitä riippumatta, onko jotakin sääntöä rikottu sen johdosta, ettei jokin yritys tai kolmas ollut läsnä riidanalaisen päätöksen tekemistä varten järjestetyssä kuulemistilaisuudessa.

141    Väite on siis hylättävä.

 Kolmas väite, joka koskee sitä, että komission oli mahdotonta korjata unionin tuomioistuimen arvostelemaa menettelyvirhettä

142    Kantajat väittävät pääasiallisesti, että unionin tuomioistuimen arvostelemaa menettelyvirhettä oli mahdotonta korjata. Toimijoiden henkilöllisyydessä ja markkinoiden rakenteessa tapahtuneet muutokset olivat kantajien mukaan ajan kulumisen vuoksi sellaisia, ettei enää voitu järjestää mitään kuulemista olosuhteissa, jotka olisivat samanlaisia tai edes vastaavia kuin vuonna 2022 vallinneet olosuhteet.

143    Tässä yhteydessä on todettava, että kilpailuasioita koskeviin menettelyihin liittyvän suuren työmäärän vuoksi ajan kuluminen väistämättä muuttaa asiayhteyttä, jossa menettelyt järjestään.

144    Tällaisessa asiayhteydessä, jossa kilpailu jatkuvasti aiheuttaa muutoksia toimijoissa, tuotteissa ja markkinaosuuksissa, mahdollisuus, että tällaiset muutokset itsessään tekisivät uuden päätöksen tekemisen mahdottomaksi, vaikuttaisi jo lähtökohtaisesti komission mahdollisuuteen aloittaa kilpailusääntöjen soveltamista koskeva menettely uudelleen sille perussopimuksissa osoitetun tehtävän suorittamiseksi.

145    Kun komissio päättää aloittaa menettelyn uudelleen sen jälkeen, kun jokin sen päätöksistä on kumottu unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla, sen on kuitenkin tehtävä arviointi, jossa se määrittää menettelyn uudelleenaloittamisajankohtana olemassa olevien olosuhteiden ja erityisesti ajan kulumisesta mahdollisesti aiheutuneiden vaikutusten kannalta, onko menettelyn jatkaminen vielä tilanteeseen nähden tarkoituksenmukainen ratkaisu, ja se on käsiteltävässä asiassa tehnyt tällaisen arvioinnin, kuten selvitetään vastattaessa kantajien kanteensa tueksi esittämään toiseen kanneperusteeseen sisältyvään ensimmäiseen väitteeseen (ks. jäljempänä 149–173 kohta).

146    Väite ja näin ollen koko ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio lainvastaisesti kieltäytyi varmistumasta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä siitä, että päätös on yhteensopiva menettelyn kohtuullista kestoa koskevan periaatteen kanssa

147    Kantajat väittävät, ettei komissio ole oikeudellisesti riittävällä tavalla varmistunut siitä, voitiinko riidanalainen päätös tehdä, vaikka perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu kohtuullisen käsittelyajan periaate oli kantajien mukaan esteenä sille. Kantajat arvostelevat komissiota yhtäältä sen tältä osin tekemästä oikeudellisesta virheestä. Toisaalta ne väittävät, ettei komissio ole täyttänyt perusteluvelvollisuuttaan.

148    Komissio kiistää kantajien väitteet ja perustelut.

 Ensimmäinen väite, joka koskee oikeudellista virhettä

149    Kantajat väittävät, että komissio on rikkonut perusoikeuskirjan 41 artiklaa kieltäytyessään arvioimasta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, onko päätöksen tekeminen yhteensopivaa kohtuullisen käsittelyajan periaatteen kanssa.

150    Tässä yhteydessä on todettava, että kuten kantajat tuovat esiin, komissio on velvollinen noudattamaan perusoikeuskirjan 41 artiklassa mainittua kohtuullisen käsittelyajan periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 179 kohta ja tuomio 5.6.2012, Imperial Chemical Industries v. komissio, T‑214/06, EU:T:2012:275, 285 kohta).

151    Ajan kuluminen on siten otettava huomioon, kun komissio arvioi sille unionin oikeudessa annettua harkintavaltaa käyttäen, onko kilpailusääntöjä sovellettaessa aloitettava menettely ja tehtävä päätös.

152    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio ei ole laiminlyönyt velvollisuutta ottaa ajan kuluminen huomioon arvioidessaan, onko tällainen menettely aloitettava ja onko tehtävä seuraamusta koskeva päätös. Riidanalaisessa päätöksessä nimittäin todetaan, että tämä toimielin on ennen ratkaisun tekemistä tutkinut, voitiinko menettely käsiteltävässä tapauksessa aloittaa uudelleen ja voiko menettely johtaa siihen, että tehdään tällainen päätös, jossa määrätään sakko.

153    Komissio on siten useissa riidanalaisen päätöksen kohdissa arvioinut yhtäältä sitä, oliko tämän päätöksen tekemiseen johtanut menettely toteutettu käsittelyaikojen osalta tyydyttävällä tavalla, ja toisaalta sitä, oliko päätöksen tekemiseen johtaneiden vaiheiden kestosta katsottava olevan jotain seurauksia.

154    Komissio on esimerkiksi todennut, että sen analyysin mukaan, jonka se oli voinut tehdä, yhtäältä tutkintatoimet oli toteutettu ripeästi ja toisaalta hallinnollisen menettelyn aikana tapahtuneet keskeytykset olivat johtuneet tuomioistuinvalvonnasta (riidanalaisen päätöksen 528 ja 555 perustelukappale).

155    Komissio on tässä yhteydessä myöntänyt, että kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja unionin tuomioistuin olivat katsoneet 25.10.2007 annetussa tuomiossa SP ym. v. komissio (T‑27/03, T‑46/03, T‑58/03, T‑79/03, T‑80/03, T‑97/03 ja T‑98/03, EU:T:2007:317) ja 21.9.2017 annetussa tuomiossa Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717), se oli tehnyt menettelyvirheitä. Se on kuitenkin väittänyt, että nämä virheet, jotka olivat voineet pidentää menettelyn kestoa, olivat johtuneet oikeudellisesta epävarmuudesta, joka sillä oli ollut EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen (riidanalaisen pätöksen 555 perustelukappale).

156    Komissio on samalla tavalla myöntänyt, että menettelyvirheiden johdosta eri vaiheet, jotka olivat seuranneet toisiaan, olivat voineet johtaa siihen, että kun menettelyä tarkastellaan kokonaisuutena hallinnolliset vaiheet ja tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneet keskeytykset mukaan luettuina, sen kesto oli ”objektiivisesti” pitkä (riidanalaisen päätöksen 528 perustelukappale).

157    Komissio on tämän arvioinnin yhteydessä todennut lisäksi, että sen mukaan menettelyn pituus ei ylittänyt oikeuskäytännön valossa hyväksyttävinä pidettyjä käsittelyaikoja (riidanalaisen päätöksen 528 perustelukappale).

158    Komissio on täydentävästi tuonut esiin, että oikeuskäytännön mukaan kohtuullisen käsittelyajan periaatteen vastainen kesto ei voinut yksinään johtaa päätöksen kumoamiseen. Komissio toteaa nimittäin, että unionin tuomioistuimen mukaan tällaiseen tulokseen voidaan päätyä vain, jos kohtuuton käsittelyaika oli vaikuttanut puolustautumisoikeuksiin vaarantamalla asianomaisten yritysten mahdollisuuden koota todisteita ja esittää väitteensä. Komission mukaan kantajat eivät kuitenkaan olleet osoittaneet, että käsiteltävässä asiassa oli ollut näin (riidanalaisen päätöksen 556 ja 557 perustelukappale).

159    Komissio on toisaalta todennut riidanalaisen päätöksen 536 perustelukappaleessa, että sovellettavan lainsäädännön perusteella ja alaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti sillä oli toimivalta tehdä uusi päätös.

160    Komissio on myöntänyt, että ennen kuin tehdään uusi päätös, oli sille kilpailuoikeuden rikkomista koskevissa menettelyissä tunnustetun laajan harkintavallan puitteissa suoritettava uusi tutkinta, jossa punnitaan yhtäältä kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamista koskevaa yleistä etua ja toisaalta osapuolten etua, joka koskee päätöksen saamista kohtuullisessa ajassa ja menettelyn aikana mahdollisesti tehtyjen virheiden mahdollisten seurausten lieventämistä (riidanalaisen päätöksen 536 ja 559 perustelukappale).

161    Käsiteltävässä asiassa komissio on suorittanut tällaisen punninnan, jossa se on todetun rikkomisen vakavuuden huomioon otettuaan katsonut yhtäältä, että oli tarpeen tehdä päätös, ja toisaalta, että päätöksen kohteena oleville yrityksille oli määrättävä seuraamus (riidanalaisen päätöksen 560–568 perustelukappale).

162    Lopuksi komissio on alentanut sakon määrää kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan ehdotuksen mukaisesti, jotta lievennettäisiin tietyssä määrin (50 prosenttia) niitä kielteisiä seurauksia, joita asianomaisille yrityksille on saattanut aiheutua menettelyn pitkästä kestosta ja menettelyvirheistä (riidanalaisen päätöksen 570–573 perustelukappale).

163    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee siten, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio on ennen päätöksen tekemistä varmistunut siitä, oliko kohtuullisen käsittelyajan periaatetta noudatettu, niin että se analysoi hallinnollisen menettelyn pituutta hallinnolliset vaiheet ja tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneet keskeytykset mukaan luettuina, sekä syitä, jotka voivat selittää menettelyn keston, ja seurauksia, joita tästä oli katsottava aiheutuvan.

164    Kantajat riitauttavat tämän päätelmän, sillä niiden mukaan komissio on riidanalaisessa päätöksessä kieltäytynyt lausumasta menettelyn kohtuuttomasta pituudesta sen vuoksi, että tämän arvioinnin tekeminen on jätettävä unionin tuomioistuimille, joten komissio ei voi lausua tästä seikasta.

165    Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan saattaa menettelyjen kestoa koskevia kysymyksiä. Vastuuta koskevissa oikeudenkäynneissä unionin toimielinten, elinten ja laitosten on katsottava olevan vastuussa, jos ne ovat aiheuttaneet vahinkoa loukkaamalla kohtuullisen käsittelyajan periaatetta (tuomio 26.11.2013, Kendrion v. komissio, C‑50/12 P, EU:C:2013:771, 94 kohta ja tuomio 11.7.2019, Italmobiliare ym. v. komissio, T‑523/15, ei julkaistu, EU:T:2019:499, 159 kohta). Toimen kumoamista koskevissa oikeudenkäynneissä menettelyn kesto voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, jos kaksi edellytystä täyttyy kumulatiivisesti, ja näistä ensimmäinen on se, että on ilmeistä, että menettelyn pituus on ollut kohtuuton, ja toinen se, että kohtuullisen käsittelyajan ylittyminen on haitannut puolustautumisoikeuksien käyttöä (tuomio 21.9.2006, Technische Unie v. komissio, C‑113/04 P, EU:C:2006:593, 47 ja 48 kohta; tuomio 8.5.2014, Bolloré v. komissio, C‑414/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:301, 84 ja 85 kohta ja tuomio 9.6.2016, PROAS v. komissio, C‑616/13 P, EU:C:2016:415, 74–76 kohta).

166    Kuten kantajat tuovat esiin, unionin tuomioistuimille näin annettu toimivalta ei voi vapauttaa komissiota arvioinnista, joka sen on tehtävä päättäessään jatkotoimista, joita on SEUT 266 artiklan mukaan toteutettava kumoamistuomion johdosta.

167    Kuten on todettu, komission on tällaista arviointia tehdessään otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, erityisesti se, onko tarkoituksenmukaista tehdä uusi päätös eli päätös, jossa määrätään seuraamus, ja tilanteen mukaan päätös, jossa lievennetään suunniteltua seuraamusta, etenkin jos ilmenee, että menettelyn kesto, joka ei itsessään ole tuottamuksellinen laiminlyönti, koska se on sisältänyt paitsi hallinnollisia vaiheita mahdollisesti myös tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneita keskeytyksiä, on voinut vaikuttaa seikkoihin, jotka on otettava huomioon sakon määrää vahvistettaessa, ja erityisesti sakon mahdolliseen ehkäisevään vaikutukseen, kun sakko määrätään pitkän ajan kuluttua siitä, kun kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät teot ovat tapahtuneet.

168    Tämä arviointi, joka koskee erityisesti menettelyn kokonaiskestoa tuomioistuinvaiheet mukaan luettuina, on tehty pääasiallisesti riidanalaisen päätöksen 528 perustelukappaleessa.

169    Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio on riidanalaisessa päätöksessä varmistunut siitä, voiko menettelyn kesto estää menettelyn uudelleen aloittamisen, mutta se on samalla myöntänyt, että unionin tuomioistuimet valvovat tällaista arviointia lainmukaisuutta koskevissa oikeudenkäynneissä ja tilanteen mukaan vastuuta koskevissa oikeudenkäynneissä.

170    Kantajat vetoavat kanteessa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklaan siltä osin kuin on kyse komission velvollisuudesta varmistua ennen uuden päätöksen tekemistä siitä, onko tällaisen päätöksen tekeminen kohtuullisen käsittelyajan periaatteen mukaista.

171    Tässä yhteydessä on todettava, että Euroopan ihmisoikeusoikeussopimuksen 6 artikla sisältää samalla tavoin kuin perusoikeuskirjan 47 artikla, johon kantajat ovat myös vedonneet, velvollisuuden noudattaa kohtuullisen käsittelyajan periaatetta oikeudenkäyntimenettelyissä.

172    Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja perusoikeuskirjan 47 artikla eivät käsiteltävässä asiassa kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, miten oikeusriita on ratkaistava nyt käsiteltävän kanneperusteen osalta, koska kantajien väitteiden vastaisesti komissio tosiasiallisesti on – kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee – suorittanut varmistuksen, josta kantajien väitteissä ja perusteluissa on kyse.

173    Väite on siis hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

174    Kantajien mukaan komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden, koska se ei ole selvittänyt oikeudellisesti riittävä tavalla, miksi se katsoi, ettei se ollut velvollinen arvioimaan, oliko kohtuullisen käsittelyajan periaatetta noudatettu.

175    Tässä yhteydessä on katsottava, ettei väite perustu tosiseikkoihin.

176    Kuten on katsottu vastauksena tämän kanneperusteen ensimmäiseen väitteeseen, komissio ei ole kieltäytynyt varmistumasta riidanalaisessa päätöksessä siitä, tämän päätöksen tekeminen on yhteensopivaa kohtuullisen käsittelyajan periaatteen kanssa.

177    Ensimmäiseen väitteeseen annetusta vastauksesta ilmenee päinvastoin, että se on varmistunut tästä oikeudellisesti riittävällä tavalla ja katsonut, ettei mikään näkökohta voinut estää menettelyn uudelleen aloittamista, uuden päätöksen tekemistä ja sakon määräämistä.

178    Toinen väite ja näin ollen koko toinen kanneperuste on siis hylättävä.

 Kolmas kanneperuste ja osittain neljäs kanneperuste, jotka koskevat menettelyn kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaamista

179    Kantajat väittävät kolmannen kanneperusteen tueksi, että riidanalainen päätös on kumottava, koska se on tehty kohtuullista aikaa pidempään kestäneen menettelyn päätteeksi. Kantajien mukaan menettelyn liian pitkän keston vuoksi komissiolla ei enää ollut toimivaltaa määrätä seuraamusta, joten päätös on lainvastainen myös toimivallan ylittämisen vuoksi. Kolmannen kanneperusteen tueksi esitetyt väitteen ja perustelut esiintyvät osittain myös neljännessä kanneperusteessa. Kantajat esittävät pääasiallisesti kolme väitettä, jotka koskevat hallinnollisten vaiheiden kestoa, menettelyn kokonaiskestoa ja menettelyn pituuden vaikutusta puolustautumisoikeuksiin, ja komissio kiistää kaikki nämä väitteet.

180    Ennen näiden väitteiden tutkimista on muistutettava, että unionin tuomioistuimen mukaan menettelyn kesto voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, jos kaksi edellytystä täyttyy kumulatiivisesti, ja näistä ensimmäinen on se, että on ilmeistä, että menettelyn pituus on ollut kohtuuton, ja toinen se, että kohtuullisen käsittelyajan ylittyminen on haitannut puolustautumisoikeuksien käyttöä (ks. edellä 165 kohta).

181    Tästä seuraa, ettei komission päätöstä voida kumota pelkästään kohtuullisen ajan ylittymisen vuoksi, jos ylittyminen ei ole vaikuttanut kantajien puolustautumisoikeuksiin. Kantajien väite, jonka mukaan pelkän kohtuullisen ajan ylittymisen olisi pitänyt saada komissio luopumaan riidanalaisen päätöksen tekemisestä, on hylättävä heti alkuun.

182    Kanneperusteen arvioimiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii ensimmäisen edellytyksen niin, että se tarkastelee peräkkäin hallinnollisten vaiheiden kestoa (ensimmäinen väite) ja hallinnollisen menettelyn kokonaiskestoa tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneet keskeytykset mukaan luettuina (toinen väite). Sen jälkeen se arvioi toisen edellytyksen osalta, onko kantajien puolustautumisoikeuksien käyttöä haitattu (kolmas väite).

 Ensimmäinen väite, joka koskee hallinnollisten vaiheiden kestoa

183    Kantajat väittävät, että hallinnollisten vaiheiden kesto on osoittautunut kohtuullisen käsittelyajan periaatteen vastaiseksi, koska se ulottui yli kuudelle vuodelle. Kantajat arvostelevat erityisesti sitä, kuinka hitaasti komissio reagoi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen peräkkäin antamiin kumoamistuomioihin, kun otetaan huomioon,

–        että 25.10.2007 annetun tuomion SP ym. v. komissio (T‑27/03, T‑46/03, T‑58/03, T‑79/03, T‑80/03, T‑97/03 ja T‑98/03, EU:T:2007:317) ja vuoden 2009 päätöksen tekemisen välisenä aikana eli yli kahden vuoden aikana komissio oli pelkästään lähettänyt edellä 10 kohdassa mainitun 30.6.2008 päivätyn kirjeen, jossa ilmoitettiin menettelyn uudelleen aloittamisesta, sekä tietojensaantipyyntöjä, eikä tänä aikana ollut esitetty uutta väitetiedoksiantoa eikä järjestetty uutta kuulemistilaisuutta, vaikka komission oli ollut helppoa korjata kumotun päätöksen pätemättömäksi tehnyt puute, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli yksilöinyt tämän puutteen selvästi

–        että samoin 21.9.2017 annetun tuomion Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717) ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä eli yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana komissio ei tehnyt muuta kuin lähetti 15.12.2017 päivätyn kirjeen, jossa ilmoitettiin menettelyn uudelleen aloittamisesta, ja kirjeitä, joissa ilmoitettiin 23.4.2018 järjestettävästä kuulemistilaisuudesta ja selitettiin sitä, sekä rajattuja tietojensaantipyyntöjä, jotka koskivat kantajien liikevaihtoa.

184    Kantajien mukaan näiden vaiheiden pituus on perusteeton, kun otetaan huomioon seuraava oikeuskäytäntö:

–        16.6.2011 annettuun tuomioon Bavaria v. komissio (T‑235/07, EU:T:2011:283, 323 kohta) johtaneessa asiassa sitä, että toinen hallinnollinen vaihe, joka ulottui väitetiedoksiannon vastaanottamisesta kyseisessä asiassa riidanalaisen päätöksen tekemiseen, kesti 20 kuukautta, pidettiin kohtuuttomana

–        15.10.2002 annettuun tuomioon Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio (C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582) johtaneessa asiassa päätöksen uudelleen tekemistä koskeva menettely oli kestänyt vain 10 kuukautta

–        toisaalta päätöksen uudelleen tekemistä koskeva menettely oli kestänyt asiassa Solvay v. komissio alle kahdeksan kuukautta (julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Solvay v. komissio, C‑109/10 P, EU:C:2011:256, 242 kohta), 8.5.2014 annettuun tuomioon Bolloré v. komissio (C‑414/12 P, EU:C:2014:301) johtaneessa asiassa yhdeksän kuukautta, 12.2.2019 annettuun tuomioon Printeos v. komissio (T‑201/17, EU:T:2019:81) johtaneessa asiassa kolme kuukautta ja 18.10.2018 annettuun tuomioon GEA v. komissio (T‑640/16, EU:T:2018:700) johtaneessa asiassa neljä kuukautta.

185    Tässä yhteydessä on todettava, että unionin oikeudessa edellytetään toimielimiltä, että ne hallinnollisissa menettelyissään käsittelevät asiat kohtuullisessa ajassa (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2012, Imperial Chemical Industries v. komissio, T‑214/06, EU:T:2012:275, 284 kohta).

186    Velvollisuus toimia hallinnollisissa menettelyissä kohtuullisessa ajassa on nimittäin yleinen oikeusperiaate, joka mainitaan erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa (tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 167 kohta; tuomio 11.4.2006, Angeletti v. komissio, T‑394/03, EU:T:2006:111, 162 kohta ja tuomio 7.6.2013, Italia v. komissio, T‑267/07, EU:T:2013:305, 61 kohta).

187    Käsiteltävässä asiassa asiakirja‑aineistosta ilmenee, että kun asiaa on käsitelty komissiossa, käsittelyssä on ollut seuraavat neljä vaihetta, joiden kokonaiskesto on ollut kuusi vuotta ja yksi kuukausi:

–        yhden vuoden ja viisi kuukautta kestänyt ensimmäinen vaihe ensimmäisten tutkintatoimenpiteiden ja sen välillä, kun Federacciaille ja asianomaisille yrityksille lähetettiin väitetiedoksianto

–        tätä vaihetta seuranneet kolme vaihetta, jotka johtivat vuoden 2002 päätöksen tekemiseen, vuoden 2009 päätöksen tekemiseen ja riidanalaisen päätöksen tekemiseen ja jotka kestivät yhdeksän kuukautta, kaksi vuotta ja yhden kuukauden sekä yhden vuoden ja yhdeksän kuukautta.

188    Oikeuskäytännön mukaan käsittelyajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä kantajan ja toimivaltaisten viranomaisten käyttäytymisen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 187 ja 188 kohta).

189    On siten todettava, että vaikka muissa asioissa hallinnollinen vaihe, joka on seurannut sitä, kun unionin tuomioistuimet ovat kumonneet komission päätöksen, on uuden päätöksen tekemistä varten uudelleen aloitetussa menettelyssä ollut kantajien väittämin tavoin lyhyempi kuin nyt käsiteltävän asian olosuhteissa, pelkästään tämän perusteella ei voida katsoa, että kohtuullisen käsittelyajan periaatetta on loukattu.

190    Käsittelyajan kohtuullisuutta on nimittäin tutkittava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella erityisesti edellä 188 kohdassa mainittujen arviointiperusteiden kannalta.

191    Siltä osin kuin on kyse ensinnäkin oikeusriidan merkityksestä asianosaiselle, on muistutettava, että kilpailuoikeuden rikkomista koskevassa oikeusriidassa oikeusvarmuuden perusperiaate, jota on sovellettava talouden toimijoihin, ja tavoite, jona on sen varmistaminen, ettei kilpailu vääristy sisämarkkinoilla, ovat huomattavan merkityksellisiä paitsi kantajille ja niiden kilpailijoille myös kolmansille, kun otetaan huomioon niiden henkilöiden suuri määrä, joihin asia vaikuttaa, ja kyseessä olevat taloudelliset intressit (ks. tuomio 1.2.2017, Aalberts Industries v. Euroopan unioni, T‑725/14, EU:T:2017:47, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

192    Käsiteltävässä asiassa komissio on todennut riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat olivat rikkoneet HT 65 artiklan 1 kohtaa osallistumalla 6.12.1989–27.6.2000 jatkettuun sopimukseen tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koskivat betoniterästä ja joiden tarkoituksena tai vaikutuksena oli hintojen vahvistaminen ja tuotannon tai myynnin rajoittaminen tai valvonta sisämarkkinoilla.

193    Tämän toteamuksen perusteella komissio määräsi kantajille yhteisvastuullisesti 5,125 miljoonan euron sakon.

194    Näiden seikkojen perusteella voidaan katsoa, että asialla oli suuri merkitys kantajille.

195    Siltä osin kuin on toiseksi kysymys asian monitahoisuudesta, on todettava, että komission tekemät virheet koskevat seurauksia, joita EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisellä oli katsottava olevan menettelyyn.

196    On muistutettava, että kysymykset, jotka liittyvät asian tosiseikkoihin sovellettaviin sääntöihin sekä pääasian että menettelyn osalta, olivat EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen johdosta jossain määrin monitahoisia, kuten komissio on todennut.

197    Kartelli kesti lisäksi melko pitkän ajan (10 vuotta ja 7 kuukautta) ja koski suurta määrää toimijoita (8 yritystä, joihin kuului kaikkiaan 11 yhtiötä, ja yksi toimialajärjestö), ja siihen liittyi suuri määrä asiakirjoja, jotka oli toimitettu tai saatu tarkastusten aikana (noin 20 000 sivua).

198    Kun nämä seikat otetaan huomioon, on katsottava, että asia oli monitahoinen.

199    Siltä osin kuin on kolmanneksi kysymys osapuolten käyttäytymisestä, on todettava, että komissio on hallinnollisen menettelyn osapuolten sille esittämien runsaslukuisten pyyntöjen johdosta työskennellyt keskeytyksettä.

200    Komission on riidanalaista päätöstä tehdessään pitänyt siten käsitellä lukuisia kirjeitä samaan aikaan kun sen piti valmistella 23.4.2018 pidettyä kuulemistilaisuutta ja tutkia eräiden hallinnollisen menettelyn osapuolten 4.12.2018 esittämää sovintoehdotusta.

201    Kun näitä seikkoja tarkastellaan kokonaisuutena, niistä seuraa, ettei ole ilmeistä, että menettelyn hallinnollisten vaiheiden kesto on ollut kohtuuton, kun otetaan huomioon asian ominaispiirteet ja erityisesti sen monitahoisuus tilanteessa, jossa komissiota ei voida moittia mistään selittämättömästä toimettomuusjaksosta näihin hallinnollisiin vaiheisiin sisältyneiden eri jaksojen aikana.

202    Väite on siis hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee menettelyn kokonaiskestoa

203    Kantajat riitauttavat kokonaisajan, joka on tarvittu asian käsittelemiseen ensimmäisistä tutkintatoimista riidanalaisen päätöksen tekemisen saakka. Kantajien mukaan se, että riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana menettelyn kokonaiskesto oli melkein 19 vuotta ja koski menettelytapoja, joista eräitä oli noudatettu yli 30 vuotta sitten, tekee tästä kestosta kohtuullisen käsittelyajan periaatteen vastaisen.

204    Tässä yhteydessä on muistutettava, että velvollisuus toimia hallinnollisissa menettelyissä kohtuullisessa ajassa on yleinen oikeusperiaate, joka mainitaan erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa. Toisaalta sitä, ettei tuomiota anneta kohtuullisessa ajassa, on pidettävä oikeudenkäyntivirheenä (tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C‑385/07 P, EU:C:2009:456, 191 kohta). Jokaisella on nimittäin perusoikeusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen yksityisluonteisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C‑385/07 P, EU:C:2009:456, 177–179 kohta ja tuomio 5.6.2012, Imperial Chemical Industries v. komissio, T‑214/06, EU:T:2012:275, 282 ja 283 kohta).

205    Unionin oikeudessa nimittäin edellytetään unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta, että ne hallinnollisissa menettelyissään käsittelevät asiat kohtuullisessa ajassa (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2012, Imperial Chemical Industries v. komissio, T‑214/06, EU:T:2012:275, 284 kohta).

206    Velvollisuus noudattaa kohtuullista käsittelyaikaa koskee kutakin menettelyyn sisältyvää vaihetta sekä menettelyn muodostamaa kokonaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 230 ja 231 kohta ja julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Solvay v. komissio, C‑109/10 P, EU:C:2011:256, 239 kohta).

207    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että ajanjakso, jonka koko hallinnollinen menettely on kestänyt, on ollut poikkeuksellisen pitkä, mikä on sitä paitsi saanut komission alentamaan kantajille lopulta määrättyä sakkoa (ks. edellä 162 kohta).

208    Hallinnollisen menettelyn kokonaispituus voi käsiteltävässä asiassa kuitenkin selittyä asian monitahoisuudella, koska tämä johtuu tietyiltä osin varsinaiseen asiakysymykseen liittyvistä seikoista, kun taas muilta osin se liittyy asian asiayhteyteen eli EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymiseen (ks. edellä 195–198 kohta).

209    Komissio on kylläkin tehnyt virheitä arvioidessaan, mitä seurauksia EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisestä oli katsottava aiheutuvan, ja nämä virheet ovat johtaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen peräkkäin antamiin kumoamistuomioihin.

210    Arvioitaessa näitä virheitä ja vaikutusta, joka niillä on voinut olla hallinnollisen menettelyn kestoon, on kuitenkin otettava huomioon esiin tuotujen kysymysten monitahoisuus.

211    Hallinnollisen menettelyn kokonaiskeston on lisäksi katsottava johtuvan osittain tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneista keskeytyksistä, ja se liittyy siis niiden kanteiden määrään, joita unionin tuomioistuimissa on nostettu asiaan sisältyvistä eri näkökohdista.

212    Tässä yhteydessä on todettava, että kantajien kaltaisessa tilanteessa olevien yritysten mahdollisuus siihen, että unionin hallintoviranomaiset ja tapauksen mukaan unionin tuomioistuimet tutkivat niiden asiat useampaan kertaan, on luonteenomainen osa käyttöön otettua järjestelmää, josta perussopimusten laatijat ovat määränneet kilpailua koskevien menettelytapojen ja toimien valvontaa varten. Yritys ei näin ollen voi sen perusteella, että hallintoviranomainen on velvollinen saattamaan päätökseen erinäisiä muodollisuuksia ja menettelyjä, ennen kuin se voi tehdä lopullisen päätöksen kilpailuoikeuden alalla, ja sen perusteella, että nämä muodollisuudet tai menettelyt voivat mahdollisesti johtaa kanteeseen, väittää menettelyn päättyessä, että kohtuullinen käsittelyaika on ylittynyt (ks. vastaavasti julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus Feralpi ym. v. komissio, C‑85/15 P, C‑86/15 P ja C‑87/15 P, C‑88/15 P ja C‑89/15 P, EU:C:2016:940, 70 kohta).

213    Näin ollen ei voida katsoa, että hallinnollisen menettelyn kesto on kokonaisuutena tarkasteltuna ollut liian pitkä ja että se on siten voinut estää komissiota tekemästä uutta päätöstä, jossa määrätään sakko.

214    Väite on siis hylättävä.

 Kolmas väite, joka koskee menettelyn pituuden vaikutusta puolustautumisoikeuksiin

215    Kantajat väittävät, että hallinnollisen menettelyn pituus on vaikuttanut niiden puolustautumisoikeuksiin. Kantajien mukaan 23.4.2018 pidetty kuulemistilaisuus ei menettelyn pituuden vuoksi mahdollistanut sitä, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset olisivat voineet kuulla kaikkia toimijoita, joiden mielipiteet olisivat voineet vaikuttaa kantajien kykyyn puolustautua.

216    Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuten edellä 180 kohdassa on todettu, kahden edellytyksen on täytyttävä, jotta tuomioistuin kumoaisi komission päätöksen kohtuullisen käsittelyajan periaatteen loukkaamisen perusteella. Koska ensimmäinen edellytys (menettelyn kohtuuton pituus) ei ole täyttynyt, kolmenteen väitteeseen vastaamiseksi ei lähtökohtaisesti ole tarpeen selvittää, onko hallinnollisen menettelyn pituus haitannut puolustautumisoikeuksien käyttöä. Tämä seikka on kuitenkin tutkittava täydentävästi, jotta kantajien esiin tuomiin huoliin annettaisiin täydellinen vastaus.

217    Yhtäältä on todettava, että kun menettelyä tarkastellaan kokonaisuutena, kantajilla on sen aikana ollut vähintään seitsemän kertaa tilaisuus ilmaista kantansa ja esittää väitteensä (ks. edellä 3–6, 10, 22 ja 23 kohta).

218    Kantajat ovat etenkin kolmannen hallinnollisen vaiheen aikana pystyneet ilmaisemaan kantansa 1.2.2018 esittämissään huomautuksissa ja 23.4.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa (ks. edellä 22 ja 23 kohta).

219    Toisaalta on todettava, että ensimmäistä kanneperustetta tutkittaessa on voitu todeta, ettei kantajien puolustautumisoikeuksiin ollut vaikuttanut sen enempää se, etteivät kaikki aikaisempiin kuulemistilaisuuksiin osallistuneet toimijat olleet läsnä 23.4.2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa, kuin se, että silloin kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten edustajat esittivät lausuntonsa neuvoa‑antavassa komiteassa, he tiesivät, että tätä ennen oli tehty kaksi asianomaisia yrityksiä koskevaa päätöstä, joista toisen unionin yleinen tuomioistuin oli pysyttänyt (ks. edellä 66–146 kohta).

220    Näistä seikoista ilmenee, että siinäkään tapauksessa, että hallinnollisen menettelyn kestoa voitaisiin pitää kohtuullisen käsittelyajan periaatteen vastaisena, edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta riidanalainen päätös voitaisiin kumota, eivät täyty, koska kantajat eivät ole pystyneet näyttämään toteen mitään puolustautumisoikeuksien loukkausta, joka johtuisi menettelyn kestosta.

221    Näin ollen on katsottava, ettei mikään niistä edellytyksistä täyty, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin voisi kumota riidanalaisen päätöksen kohtuullisen käsittelyajan periaatteen loukkaamisen vuoksi.

222    Väite ja sen myötä koko kanneperuste on siis hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja ilmeisiä arviointivirheitä

223    Kantajat esittävät neljännessä kanneperusteessaan kolme väitettä, joista ensimmäinen koskee sitä, ettei syitä, joiden johdosta komissio teki uuden päätöksen, jossa määrätään sakko, ole selvitetty riittävästi, toinen ilmeistä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt tällaisen päätöksen tekemisellä aikaan saatavan ehkäisevän vaikutuksen osalta, ja kolmas virhettä, jonka komissio teki arvioidessaan kolmansien mahdollisuutta nostaa vahingonkorvauskanne kansallisissa tuomioistuimissa, sekä muita perusteita, ja komissio kiistää kaikki nämä väitteet ja perusteet.

 Ensimmäinen väite, joka koskee sitä, ettei syitä, joiden johdosta komissio teki uuden päätöksen, jossa määrätään sakko, ole selvitetty riittävästi

224    Kantajat väittävät, ettei komissio ole selvittänyt riittävästi syitä, jotka ovat voineet saada sen aloittamaan menettelyn uudelleen, sillä

–        yhtäältä perusteluissa ei osoiteta, että oli perusteltua tehdä päätös, jossa rikkomisen toteamisen lisäksi määrätään sakko

–        toisaalta komissio ei ollut esittänyt mitään seikkoja tukeakseen toteamustaan, jonka mukaan sakko on tarpeen ehkäisevän vaikutuksen takaamiseksi relevanteilla markkinoilla, kun nämä olivat muuttuneet perustavanlaatuisesti.

225    On ensinnäkin todettava, että SEUT 105 artiklan 1 kohdassa komission tehtäväksi annetaan huolehtia SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta.

226    Tämän perusteella komission on oikeuskäytännön mukaan määritettävä ja pantava täytäntöön unionin kilpailupolitiikka (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2013, Vivendi v. komissio, T‑432/10, ei julkaistu, EU:T:2013:538, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

227    Komissiolla on tässä yhteydessä laaja harkintavalta, josta todistaa asetus N:o 1/2003, jossa säädetään, että jos komissio toteaa rikkomisen, se ”voi” yhtäältä määrätä asianomaiset yritykset lopettamaan sen (7 artiklan 1 kohta) ja toisaalta määrätä rikkomiseen syyllistyville yrityksille sakon (23 artiklan 2 kohta).

228    Kilpailuasioissa komissiolle on siten siitä riippumatta, mitä kautta – erityisesti joko kantelulla tai sen omasta aloitteesta – asia on tullut sen tietoon, annettu toimivalta ratkaista sen kilpailupolitiikassaan määrittämien prioriteettien mukaisesti, onko menettelytapojen osalta aloitettava menettely, tehtävä päätös ja määrättävä sakko.

229    Tämän toimivallan olemassaolo ei kuitenkaan vapauta komissiota perusteluvelvollisuudestaan (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2020, LL‑Carpenter v. komissio, T‑531/18, ei julkaistu, EU:T:2020:91, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

230    Asiayhteydessä, jossa – kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa – komission päätös on yhtäältä kumottu kahdesti ja jossa toisaalta ensimmäisten tutkintatoimien ja päätöksen tekemisen välillä kulunut aika on ollut poikkeuksellisen pitkä, tämän toimielimen kuuluu hyvän hallinnon periaatteen perusteella ottaa huomioon menettelyn kesto ja seuraukset, joita tästä kestosta on voinut olla sen päätökselle aloittaa menettely asianomaisia yrityksiä kohtaan, ja tämän arvioinnin on silloin käytävä ilmi päätöksen perusteluista.

231    Komissio on tehnyt juuri näin, kun se on yhtäältä riidanalaisen päätöksen 526–529 perustelukappaleessa ja toisaalta sen 536–573 perustelukappaleessa maininnut yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi se on katsonut, että oli tehtävä uusi päätös, jossa todetaan rikkominen ja määrätään asianomaisille yrityksille sakko. Se on erityisesti todennut, että sakon määräämisellä pystytään takaamaan, että päätöksen adressaatteina olevat yritykset, jotka ovat osallistuneet pitkään kestäneeseen kartelliin, eivät jää rangaistuksetta, ja lisännyt, että sen mukaan vain sakon määräämisellä taataan kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen ja saadaan aikaan yrityksiin kohdistuva ehkäisevä vaikutus (riidanalaisen päätöksen 565 perustelukappale).

232    Ensimmäinen peruste on siis hylättävä.

233    Toiseksi on todettava, että komissio on riidanalaisen päätöksen 505 perustelukappaleessa todennut informoineensa päätöksen adressaatteina olleita yrityksiä arvioituaan, että se halusi aloittaa menettelyn uudelleen varmistuakseen asetuksen N:o 1/2003 ja asetuksen N:o 773/2004 mukaisesti pidetyn aineellisoikeudellista kysymystä koskevan kuulemistilaisuuden jälkeen, kävikö yritysten osallistuminen rikkomiseen, johon niiden oli väitetiedoksiannossa ja täydentävässä väitetiedoksiannossa väitetty syyllistyneen, ilmi riittävän selvästi.

234    Siltä osin kuin on kyse seuraamuksesta, komissio on edellä 231 kohdassa esiin tuoduin tavoin todennut riidanalaisen päätöksen 565 perustelukappaleessa, että sakon määräämisellä pystytään estämään asianomaisten yritysten jäääminen rangaistuksetta ja että vain tällaisella sakon määräämisellä taataan unionin kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen ja ehkäisevä vaikutus.

235    Siltä osin kuin on lopuksi kysymys markkoilla tapahtuneesta muutoksesta, jonka pitäisi kantajien mukaan tehdä perustelluksi, että komissio noudattaisi sakkojen osalta lievempää linjaa, on todettava, että tätä kysymystä on käsitelty riidanalaisen päätöksen 567 perustelukappaleessa, jossa komissio on todennut, että vaikka rikkominen oli päättynyt melko kauan sitten, sakon määräämistä koskevan päätöksen tekeminen on edelleen tärkeää erityisesti Italian betoniteräsmarkkinoiden kannalta, jotta päätöksen adressaateina olevia yrityksiä ehkäistäisiin uusimasta näin vakavia menettelytapoja.

236    Näiden seikkojen perusteella voidaan katsoa, että komission riidanalaisessa päätöksessä esittämistä perusteluista ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti päättely, jota se oli noudattanut osoittaakseen, että oli aikaisemmista kumoamisista huolimatta perusteltua tehdä uusi päätös, jossa määrätään sakko, ja johon sisältyi myös aikomus antaa riidanalaiselle päätökselle ehkäisevä vaikutus.

237    Toinen peruste ja sen myötä koko väite on siis hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt sen ehkäisevän vaikutuksen osalta, joka voidaan saada aikaan tekemällä uusi päätös, jossa määrätään sakko

238    Kantajat väittävät, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan betoniteräsmarkkinoilla tapahtuneista muutoksista huolimatta, että päätöksen tekeminen ja seuraamuksen määrääminen oli vielä tarpeen, jotta päätöksen adressaatteina olevia yrityksiä ehkäistäisiin käyttäytymästä tällä tavalla tulevaisuudessa ja jotta kaikkia toimijoita, joita tämä mahdollisesti koskee, ehkäistäisiin syyllistymästä samankaltaisiin rikkomisiin tulevaisuudessa.

239    Tässä yhteydessä on todettava, että komissio on todetun rikkomisen vakavuuden vuoksi voinut katsoa, että päätöksen tekeminen ja seuraamuksen määrääminen oli riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana vielä perusteltua, kun otetaan huomioon ehkäisevä vaikutus, jonka tämä päätös ja seuraamus voivat saada aikaan markkinoilla.

240    Nimenomaan seuraamus eli se, että joutuu maksamaan määrätyn sakon, tosiasiallisesti ehkäisee yritystä ja yleisesti markkinoiden toimijoita rikkomasta SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa määrättyjä kilpailusääntöjä.

241    Kantajille on kylläkin määrätty menettelyn aikana seuraamus kahdesti eli ensimmäisen kerran vuoden 2002 päätöksellä ja toisen kerran vuoden 2009 päätöksellä. Ensin mainittu päätös on kuitenkin kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 25.10.2007 antamalla tuomiolla SP ym. v. komissio (T‑27/03, T‑46/03, T‑58/03, T‑79/03, T‑80/03, T‑97/03 ja T‑98/03, EU:T:2007:317) ja jälkimmäinen unionin tuomioistuimen 21.9.2017 antamalla tuomiolla Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C‑86/15 P ja C‑87/15 P, EU:C:2017:717). Sitä, että riidanalaisessa päätöksessä määrätään seuraamus, on näin ollen voitu pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon tarve varmistaa ehkäisevä vaikutus.

242    Voidaan lisäksi todeta, että sillä, että komissio määräsi sakon, ei käsiteltävässä asiassa pyritty ainoastaan antamaan riidanalaiselle päätökselle tiettyä ehkäisevää vaikutusta vaan myös välttämään se, että asianomaiset yritykset jäävät kokonaan rangaistuksetta, kuten olisi tapahtunut, jos riidanalaisessa päätöksessä ei olisi määrätty niille seuraamusta (ks. riidanalaisen päätöksen 527 perustelukappale).

243    Riidanalaisessa päätöksessä mainittujen seikkojen perusteella ja kun otetaan huomioon aivan erityisesti yhtäältä komission toteaman rikkomisen vakavuus ja toisaalta komission toteen näyttämä rikkomisen kesto, viimeksi mainittu tavoite riittää yksinäänkin osoittamaan, että käsiteltävässä asiassa oli perusteltua tehdä päätös, jossa määrätään seuraamus.

244    Väite on siis hylättävä.

 Kolmas väite, joka koskee virhettä, jonka komissio teki arvioidessaan kolmansien mahdollisuutta nostaa vahingonkorvauskanne kansallisissa tuomioistuimissa

245    Kantajat riitauttavat erään niistä perusteista, joita komissio esitti osoittaakseen hallinnollisen menettelyn uudelleen aloittamisen perustelluksi, eli sen, että oli taattava, että kolmansilla on mahdollisuus nostaa vielä vahingonkorvauskanteita riidanlaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Kantajien mukaan mitään siviilikannetta ei voitu enää nostaa, kun riidanalaisen päätös tehtiin, sillä Italiassa oikeus tällaisen kanteen nostamiseen vanhenee viiden vuoden jälkeen ja eräitä tämän menettelyn kohteena olevista menettelytavoista oli noudatettu yli 30 vuotta sitten.

246    Tässä yhteydessä on todettava, että komissio on selvittänyt riidanalaisen päätöksen 564 perustelukappaleessa, että sen mukaan menettelyn uudelleen aloittaminen ja uuden päätöksen tekeminen voivat helpottaa niiden kolmansien tehtävää, jotka mahdollisesti halusivat nostaa vahingonkorvauskanteen kansallisissa tuomioistuimissa.

247    Tämä arviointi on perusteltu. Komissio ei nimittäin voinut riidanalaista päätöstä tehdessään sulkea pois mahdollisuutta, että jotkut uhrit olivat keskeyttäneet vanhentumisen ja että kyseinen päätös voi tällöin tehdä mahdollisen vahingon korvaamista koskevan kanteen nostamisen niille helpommaksi.

248    On toisaalta todettava, että kantajat keskittyvät argumentaatiossaan vanhentumisaikaan, joka koskee Italiassa siviiliasioita.

249    Kartellista mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevien kanteiden nostaminen saattaa kuitenkin koskea muitakin maita kuin Italiaa, koska ulkomailla sijaitsevat asiakkaat olivat voineet ostaa tuotteita, joihin kartelli vaikutti.

250    Tässä tilanteessa komissio ei voinut sulkea pois sellaisten muiden kansallisten oikeuksien soveltamista, joissa mahdollisesti säädetään erilaisista säännöistä, siltä osin kuin on kyse vanhentumisajoista tai syistä, joiden vuoksi ne voivat katketa tai jopa keskeytyä.

251    Kantajat eivät siten ole näyttäneet argumentaatiossaan toteen virheen olemassaoloa, koska niiden kannanotossa rajoitutaan toteamaan, etteivät ne ole komission kanssa samaa mieltä tästä kysymyksestä eli siitä, että komission päätöksen olemassaololla on merkitystä sen kannalta, että vahinkoa mahdollisesti kärsineet kolmannet voivat nostaa vahingonkorvauskanteita kansallisissa tuomioistuimissa.

252    Väite on siis hylättävä.

 Muut perusteet

253    Kantajat esittävät neljännen kanneperusteen tueksi vielä kaksi perustetta, joita on ainakin osittain tarkasteltu vastattaessa muihin edellä tutkittuihin kanneperusteisiin.

254    Kantajat väittävät ensimmäisessä perusteessaan, ettei komissio ole riidanalaisessa päätöksessä tutkinut oikeudellisesti riittävällä tavalla, oliko hallinnollisen menettelyn kesto ylittänyt kohtuullisen ajan.

255    Kantajat arvostelevat komissiota erityisesti siitä, ettei tämä ole selvittänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla, miksi sen täytyi arvioinnissaan tutkia vain hallinnollisen menettelyn kesto.

256    Tässä yhteydessä on mainittava, että kuten edellä 152–169 kohdassa on todettu vastauksena toisen kanneperusteen ensimmäiseen väitteeseen, komissio on kantajien väitteiden vastaisesti varmistunut hallinnollisen menettelyn kokonaiskestosta hallinnolliset vaiheet ja tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneet keskeytykset mukaan luettuina ja tutkinut voiko tämä kesto vaikuttaa tai pitikö sen vaikuttaa mahdollisuuteen aloittaa kyseinen menettely uudelleen ja asianomaisten yritysten tilanteeseen.

257    Komissio on tässä yhteydessä myöntänyt, että menettelyvirheiden johdosta eri vaiheet, jotka olivat seuranneet toisiaan, olivat voineet johtaa siihen, että kun hallinnollista menettelyä tarkastellaan kokonaisuutena hallinnolliset vaiheet ja tuomioistuinvalvonnasta aiheutuneet keskeytykset mukaan luettuina, sen kesto oli ”objektiivisesti” pitkä, kuten on todettu edellä 156 ja 157 kohdassa.

258    Komissio on seuraavaksi punninnut kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon saavuttamista koskevaa yleistä etua ja osapuolten etua, joka koskee menettelyvirheiden mahdollisten seurausten huomioon ottamista, ja päättänyt tehdä päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, mutta alentaa määrättyä sakkoa 50 prosentilla.

259    Ensimmäinen peruste on siis hylättävä.

260    Kantajien toisen perusteen mukaan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, ettei kohtuullinen aika ollut ylittynyt.

261    Kantajat väittävät erityisesti, ettei komissio voinut todeta, kuten se oli tehnyt, että hallinnollinen menettely oli sujunut nopeasti.

262    Kun otetaan huomioon kolmanteen kanneperusteeseen vastattaessa mainitut seikat (ks. edellä 183–214 kohta), tässä yhteydessä on katsottava, ettei komissio ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, ettei hallinnollisen menettelyn kesto ollut kohtuuton.

263    Näistä toteamuksista ja erityisesti edellä olevista 185–202 kohdasta ilmenee vastaavasti, ettei myöskään riidanalaisen päätöksen 555 perustelukappaleessa olevassa komission toteamuksessa, jonka mukaan ”siltä osin kuin on kysymys hallinnollisesta vaiheesta, komissio katsoo tässä asiassa suorittaneensa tutkintatoimintansa aina nopeasti ja ilman aiheettomia keskeytyksiä”,(*) ole arviointivirhettä.

264    Toinen peruste on siis hylättävä.

265    Edellä esitetyn perusteella koko neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Kantajien istunnossa esittämä vaatimus sakon muuttamiseksi

266    Kantajat ovat istunnossa todenneet, että ne ovat kanteessaan riitauttaneet riidanalaisen päätöksen laillisuuden mutta implisiittisesti myös sakon määrän, joten unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu myös vaatimus, että se täyttä harkintavaltaansa käyttäen muuttaa sakkoa.

267    Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuten komissio on todennut istunnossa, oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet eivät voi käyttää SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan mukaista täyttä harkintavaltaa viran puolesta.

268    Koska menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista, juuri kantajan on esitettävä tämä vaatimus riidanalaista päätöstä vastaan ja esitettävä kanneperusteet, joiden vuoksi vaatimus on perusteltu, ja todisteet niiden tueksi (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:866, 335 kohta).

269    On kuitenkin todettava, että käsiteltävässä asiassa kannekirjelmä ei sisällä mitään sakon muuttamista koskevaa vaatimusta. Kantajat ovat istunnossa kylläkin väittäneet, että tällainen vaatimus ilmenee kannekirjelmän rakenteesta. Ne eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään todistetta tämän väitteen tueksi. Näin ollen on katsottava, että työjärjestyksen 76 artiklan e alakohdasta ilmenevät vaatimukset, joiden mukaan kantajan on mainittava vaatimuksensa kannekirjelmässä, eivät täyty. Tämän säännöksen mukaan yksinomaan kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon, ja se, onko kanne perusteltu, voidaan tutkia yksinomaan kannekirjelmään sisältyvien vaatimusten perusteella (tuomio 18.11.2020, H v. neuvosto, T‑271/10 RENV II, EU:T:2020:548, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

270    On siis katsottava, että sakon muuttamista koskeva vaatimus on tehty menettelyn aikana liian myöhään ja että kun otetaan huomioon tämän myöhäisyyden seuraukset, vaatimus on työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan perusteella jätettävä tutkimatta.

271    On joka tapauksessa todettava, että koska kanteen tueksi esitetyt väitteet on hylätty kokonaisuudessaan, sakkoa ei voida kanteen tueksi esitettyjen kanneperusteiden perusteella alentaa eikä sitäkään suuremmalla syyllä kumota.

 Ratkaisu

272    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

273    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Ferriera Valsabbia SpA ja Valsabbia Investimenti SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Gervasoni

Madise

Nihoul

Frendo

 

      Martín y Pérez de Nanclares

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä marraskuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: italia.


* Suomennettu unionin tuomioistuimessa, koska EUVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.