YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

31 päivänä tammikuuta 2007

Asia T-166/04

C

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano – Kumoamiskanne – Lausunnon antamisen raukeaminen – Vahingonkorvauskanne – Virkavirhe – Mahdollisuuden menettäminen

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä sellaisen implisiittisen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin kantajan vaatimus, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanoa, sekä, siltä osin kuin on tarpeellista, sellaisen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin kantajan 12.2.2004 tekemä valitus, ja toisaalta korvausta väitetystä aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Lausunnon antaminen kumoamisvaatimuksista raukeaa. Komissio velvoitetaan maksamaan kantaja C:lle 15 000 euroa. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Oikeussuojan tarve

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin

(EY 233 artikla)

3.      Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Jos tuomiolla kumotaan toimielimen toimi, tapa, jolla toimielin panee täytäntöön tämän tuomion, koskee pääsääntöisesti suoraan tämän tuomion adressaattia. Adressaatilla on siis oikeus saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi se, että toimielin on mahdollisesti laiminlyönyt sille sovellettavien säännösten mukaan kuuluvat velvoitteet.

Asian laita ei ole näin, joten lausunnon antaminen raukeaa, kun on kyse kumoamisvaatimuksista, jotka on esitetty sellaisen kanteen yhteydessä, jossa asetetaan kyseenalaiseksi se, millä tavalla toimielin on pannut täytäntöön tuomion, jolla kumottiin kantajan avoimena olevaan toimeen esittämä hakemus, kun kantaja on siirretty eläkkeelle kanteen nostamisen jälkeen. Asianomainen toimielin ei nimittäin voi tarkastella uudelleen kantajan kyseessä olevaan toimeen esittämää hakemusta, minkä vuoksi ainoa hänen osaltaan kysymykseen tuleva täytäntöönpanotoimi on vahingonkorvauksen myöntäminen. Silloin kun tällaisessa kanteessa kuitenkin esitetään myös vahingonkorvausvaatimuksia, toimielimen moititun toiminnan lainmukaisuuden arvioimista varten on arvioitava kumoamisvaatimuksen yhteydessä esitettyjä perusteita ja perusteluita.

(ks. 25–27 ja 29 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 341/85, 251/86, 258/86, 259/86, 262/86, 266/86, 222/87 ja 232/87, Van der Stijl ym. v. komissio, 28.2.1989 (Kok. 1989, s. 511, 18 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑148/96 ja T‑174/96, Brognieri v. komissio, 22.4.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑65 ja II‑329, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.      Hallintoviranomainen on rikkonut EY 233 artiklaa ja tehnyt virkavirheen, jonka perusteella sille on voinut syntyä vahingonkorvausvastuu, kun se sillä perusteella, että täytäntöönpano ei ole mahdollinen, ei toteuta minkäänlaisia toimenpiteitä kumoamistuomion panemiseksi täytäntöön eikä edes ryhdy minkäänlaisiin toimiin tarkastellakseen keinoja asian korjaamiseksi. Vaikka hallintoviranomainen ei objektiivisten seikkojen takia kykene panemaan täytäntöön kumoamistuomiota, sen on huolenpitovelvollisuuden nojalla ilmoitettava tästä kantajalle mahdollisimman pian ja aloitettava hänen kanssaan neuvottelut, jotta kantajalle aiheutunut vahinko voidaan kohtuullisella tavalla korvata.

(ks. 49 ja 52 kohta)

Viittaukset: asia T-11/00, Hautem v. EIP, 12.12.2000 (Kok. 2000, s. II‑4019, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

3.      Kun hallintoviranomainen on tehnyt virkavirheen, koska se on laiminlyönyt velvollisuutensa panna täytäntöön tuomio, jolla on kumottu päätös, jolla hylättiin kantajan avoimena olevaan toimeen esittämä hakemus, sitä, että kantaja olisi saanut suurempaa palkkaa ja suuremmat eläkeoikeudet, jos hänet olisi nimitetty kyseessä olevaan toimeen, ei voida pitää riittävän varmana vahinkona, jotta sen perusteella voi syntyä oikeus saada korvauksia. Vaikka kantajan hakemuksen hylkäävää päätöstä ei kumottu lainvastaisuuden vuoksi, kantajalla ei ollut minkäänlaista varmuutta siitä, että hän tulisi nimitetyksi, koska tämä tapahtuma on luonteeltaan hypoteettinen siltä osin kuin se merkitsee sen laajan harkintavallan käyttämistä, joka nimittävällä viranomaisella on palvelukseen ottamista ja ylennyksiä koskevissa asioissa, kun on kyse niin hakijoiden ansioiden vertailusta kuin toimihenkilöiden palvelukseenottomenettelyn järjestämisestä.

Hallintoviranomaisen lainvastaisen toiminnan seurauksena syntynyt henkinen kärsimys on sitä vastoin todellinen ja varma vahinko. Kun kantajan ansioita ei otettu asianmukaisella tavalla huomioon, hänelle aiheutui väistämättä henkistä kärsimystä, joka johtuu tunteesta, että hän on hallintoviranomaisen lainvastaisen toiminnan takia menettänyt mahdollisuuden saada kyseessä oleva virka ja saada tunnustusta osaamisestaan. Kun hallintoviranomainen ei ole toteuttanut yhtäkään täytäntöönpanotoimenpidettä, jolla olisi tarkoitus huomioida kantajan hakemus lainmukaisissa olosuhteissa, kantajan menettämästä mahdollisuudesta tulee lopullinen ja varma sinä päivänä, kun hallintoviranomainen kieltäytyy kumoamistuomion täytäntöönpanotoimista.

Hallintoviranomainen ei voi vedota tältä osin oikeuskäytäntöön, jonka mukaan se, että yhteisöjen tuomioistuimet kumoavat tällaisen henkisen kärsimyksen aiheuttaneen päätöksen, on pääsääntöisesti riittävä korvaus tästä henkisestä kärsimyksestä. Tämä toteamus perustuu nimittäin hallintoviranomaisen velvollisuuteen toteuttaa tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

(ks. 66, 68 ja 70–72 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 126/75, 34/76 ja 92/76, Giry v. komissio, 27.10.1977 (Kok. 1977, s. 1937, 28 kohta) ja asia T‑365/00, AICS v. parlamentti, 11.6.2002 (Kok. 2002, s. II‑2719, 79 ja 80 kohta).