Kanne 23.12.2010 - Octapharma Pharmazeutika v. EMEA

(Asia T-573/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Octapharma Pharmazeutika Produktionsgesellschaft mbH (Wien, Itävalta) (edustajat: Rechtsanwalt I. Brinker, Rechtsanwalt T. Holzmüller ja professori J. Schwarze)

Vastaaja: Euroopan lääkevirasto

Vaatimukset

Euroopan lääkeviraston (EMEA) kantajalle 21.10.2010 osoittama päätös on kumottava siltä osin, kuin siinä kieltäydytään 180 700 euron suuruisten liiallisten maksujen palauttamisesta

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

1.    Ensimmäinen kanneperuste: Hallinnon laillisuusperiaatteen loukkaaminen, joka liittyy maksujen perimistä koskeviin säännöksiin.

Kantaja väittää, että EMEA hylkäsi maksujen palauttamisen antamansa lainvastaisen maksuasetuksen nojalla. EMEA ylitti harkintavaltansa, kun se perusti riidanalaisen päätöksen maksuasetukseen, joka on maksujen laskemista koskevien erityisten ja yleisten periaatteiden vastainen. Kantaja esittää, ettei maksuasetus ole erityisesti asetuksen N:o (EY) 297/95¹ mukainen. Peritty maksu loukkaa asianmukaisten ja kohtuullisten maksujen perimisen periaatteita. Lisäksi se on huomattavassa epäsuhteessa ensimmäisestä sertifioinnista ja vuosittaisista sertifioinneista perittäviin maksuihin ja vakiintuneeseen hallintokäytäntöön nähden.

2.    Toinen kanneperuste: Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

Kantaja väittää, että suhteellisuusperiaattetta on loukattu, kun maksuja verrataan muihin EMEA:n tarjoamiin palveluihin. Vaikka muut veriplasman päätiedot sisältävien asiakirjojen sertifioinnit olisivat aiheuttaneet vastaavan tai suuremman hallinnollisen työn, niistä on peritty huomattavasti alempia maksuja. Kun tässä asiassa laskutettua hallinnollista palvelua verrataan viimeaikaiseen maksukäytäntöön on ilmeistä, että peritty maksu on suhteeton vaadittuun työmäärään nähden.

3.    Kolmas kanneperuste: Luottamuksensuojan periaatteen, jonka mukaan hallintokäytäntöä ei saada yhtäkkiä muuttaa, loukkaaminen

Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että EMEA on yhtäkkiä poikennut tavanomaisesta maksukäytännöstään kantajalle ja muille asianosaisille käsittämättömällä ja ennustamattomalla tavalla ja loukannut tällä tavoin luottamuksensuojan periaatetta. Vastaaja oli maksuja laskiessaan erityisesti jättänyt ottamatta huomioon merkityksellisen oikeudellisen kehyksen ja harkintavaltansa sillä tavoin, että kantaja voi vedota perustellun luottamuksensa suojaan. Tässä yhteydessä on kantajan mukaan erityisen vakavaa, että EMEA oli palannut vanhaan maksukäytäntöönsä jopa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

4.    Neljäs kanneperuste: Asianmukaisen ja johdonmukaisen hallinnon velvoitteen loukkaaminen

Kantaja väittää, että yhtäkkinen maksujen korottaminen on ristiriidassa sellaisen asianmukaisen ja johdonmukaisen hallinnon velvoitteen kanssa, joka on kirjattu "Komission hyvästä hallintotavasta komission henkilöstölle suhteissaan yleisöön antamiin toimintasääntöihin" ja joka johtuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesta oikeudesta hyvään hallintoon. EMEA:n vakiintuneen maksukäytännön mukaan samasta hallintotoimesta vaadittaisiin muutoin selvästi alempi, toiseen laskentamenetelmään perustuva maksu. Tämän vuoksi on kyse perusteettomasta hallintokäytännön muuttamisesta. Kantaja väittää lisäksi, että EMEA:n olisi erityiset ajalliset olosuhteet ja lisätyö, verrattuna viime vuosiin, huomioon ottaen pitänyt reagoida kantajan tapaukseen vähintäänkin poikkeus- tai siirtymäsäännöksellä.

____________

¹ - Euroopan lääkearviointiviraston maksullisista palveluista 10.2.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 297/95 (EYVL L 35, s. 1).