UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
5 päivänä helmikuuta 2020 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) 2016/399 – Schengenin rajasäännöstö – Rajavalvonta ulkorajoilla – Kolmansien maiden kansalaiset – 11 artiklan 1 kohta – Matkustusasiakirjojen leimaaminen – Maastalähtöleima – Schengen-alueelta maastalähdön ajankohdan määrittäminen – Merimiesten pestautuminen aluksille, jotka ovat pitkäaikaisesti ankkurissa meriliikennesatamassa
Asiassa C–341/18,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Raad van State (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat) on esittänyt 9.5.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.5.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid
vastaan
J. ym.,
C. ja H. ym:iden osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Jarukaitis, E. Juhász, M. Ilešič ja C. Lycourgos,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.6.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– J. ym., edustajanaan K. Boele, advocaat,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään P. Huurnink, M. K. Bulterman ja H. S. Gijzen,
– Saksan hallitus, asiamiehinään aluksi T. Henze, R. Kanitz ja J. Möller, sittemmin kaksi viimeksi mainittua,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään S. Chala, C. Fatourou ja G. Konstantinos,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. Wils ja J. Tomkin,
kuultuaan julkisasiamiehen 17.10.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (EUVL 2016, L 77, s. 1; jäljempänä Schengenin rajasäännöstö) 11 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (turvallisuus- ja oikeusasioiden valtiosihteeri, Alankomaat) sekä merimiehet J. ym., jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, ja jossa on kyse sitä, että viimeksi mainittujen passeihin kieltäydyttiin merkitsemästä Schengen-alueelta maastalähtöä osoittavaa maastalähtöleimaa ajankohtana, jolloin he pestautuivat aluksille, jotka ovat pitkäaikaisesti ankkurissa Rotterdamin (Alankomaat) satamassa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Schengenin rajasäännöstö
3 Schengenin rajasäännöstön johdanto-osan 6 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(6) Rajavalvonta on niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, mutta se on myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan. Rajavalvonnan olisi autettava torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa ja ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvat uhkat.
– –
(15) Kohtuuttomien odotusaikojen välttämiseksi rajanylityspaikoilla olisi oltava mahdollista, että poikkeuksellisissa ja odottamattomissa olosuhteissa ulkorajoilla suoritettavia tarkastuksia on mahdollista lieventää. Kolmansien maiden kansalaisten asiakirjat tulee kuitenkin leimata edelleen järjestelmällisesti, jos rajatarkastuksia lievennetään. Leimaamisen ansiosta rajanylityksen ajankohta ja paikka voidaan todeta varmasti tarvitsematta todeta jokaisessa tapauksessa sitä, että kaikki vaaditut matkustusasiakirjojen tarkastustoimenpiteet on toteutettu.”
4 Kyseisen säännöstön 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Aihe ja periaatteet”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa säädetään siitä, ettei unionin jäsenvaltioiden välisiä sisärajoja ylittäviin henkilöihin kohdisteta rajavalvontaa.
Siinä vahvistetaan säännöt unionin jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäviin henkilöihin kohdistuvasta rajavalvonnasta.”
5 Säännöstön 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) ’sisärajoilla’
a) jäsenvaltioiden yhteisiä maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina;
b) jäsenvaltioiden lentoasemia sisäisten lentojen osalta;
c) jäsenvaltioiden meri-, joki- ja järviliikenteen satamia säännöllisen sisäisen lauttaliikenteen osalta;
2) ’ulkorajoilla’ jäsenvaltioiden maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina, merirajoja, lentoasemia ja joki-, meri- ja järviliikenteen satamia edellyttäen, että ne eivät ole sisärajoja;
– –
8) ’rajanylityspaikalla’ toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa;
– –
10) ’rajavalvonnalla’ tämän asetuksen mukaisesti ja sen soveltamiseksi rajalla toteutettavia toimia, jotka muista syistä riippumatta suoritetaan ainoastaan rajanylitysaikomuksen tai rajanylityksen perusteella ja jotka käsittävät rajatarkastukset ja rajojen valvonnan;
11) ’rajatarkastuksilla’ rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt ja heidän kulkuneuvonsa sekä heidän hallussaan olevat esineet voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle tai pois sieltä;
– –”
6 Schengenin rajasäännöstön 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Ulkorajojen ylittäminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Ulkorajat voidaan ylittää ainoastaan rajanylityspaikkojen kautta niiden vahvistettuina aukioloaikoina. Aukioloajat on ilmoitettava selkeästi niillä rajanylityspaikoilla, jotka eivät ole auki 24 tuntia vuorokaudessa.
Jäsenvaltioiden on annettava 39 artiklan mukaisesti komissiolle tiedoksi luettelo rajanylityspaikoistaan.
2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen voidaan velvollisuudesta, jonka mukaan ulkorajat on ylitettävä vain rajanylityspaikkojen kautta ja niiden vahvistettuina aukioloaikoina, sallia poikkeuksia seuraavasti:
– –
c) 19 ja 20 artiklassa, tarkasteltuina yhdessä liitteiden VI ja VII kanssa, esitettyjen erityissääntöjen mukaisesti;
– –”
7 Schengenin rajasäännöstön 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytykset”, säädetään seuraavaa:
”1. Kolmannen maan kansalaisen maahantuloedellytykset jäsenvaltioiden alueella oleskeluun, jonka on tarkoitus kestää enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana, jolloin on otettava huomioon kutakin oleskelupäivää edeltävä 180 päivän jakso, ovat seuraavat:
a) hänellä on hallussaan voimassa oleva matkustusasiakirja, joka antaa haltijalleen oikeuden rajanylitykseen – –
– –
b) hänellä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan [luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15.3.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (EYVL 2001, L 81, s. 1)] nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi.
– –
2. Edellä olevaa 1 kohtaa täytäntöön pantaessa maahantulopäivää pidetään ensimmäisenä jäsenvaltioiden alueella oleskelun päivänä ja maastalähtöpäivää pidetään viimeisenä jäsenvaltioiden alueella oleskelun päivänä. Pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn oleskeluluvan tai viisumin nojalla sallittuja oleskelujaksoja ei oteta huomioon jäsenvaltioiden alueella oleskelun kestoa koskevassa laskelmassa.
– –
5. Edellä 1 kohdasta poiketen:
– –
b) Rajalle tulevalle kolmannen maan kansalaiselle, joka täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset muutoin paitsi b alakohdan osalta, voidaan sallia maahantulo jäsenvaltioiden alueelle, jos hänelle myönnetään rajalla viisumi [yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) (EUVL 2009, L 243, s. 2 ja oikaisu EUVL 2013, L 154, s. 10)] 35 ja 36 artiklan mukaisesti.
– –”
8 Schengenin rajasäännöstön 8 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöiden rajatarkastukset”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kolmansien maiden kansalaisille tehdään perusteellinen tarkastus heidän saapuessaan maahan ja poistuessaan maasta seuraavasti:
a) Perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen maahantuloedellytysten ja soveltuvin osin oleskeluun ja ammattitoiminnan harjoittamiseen oikeuttavien asiakirjojen tarkistaminen. Tätä varten on tarkistettava yksityiskohtaisesti seuraavat seikat:
– –
iii) tarkastetaan asianomaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjassa olevat maahantulo- ja maastalähtöleimat ja verrataan maahantulo- ja maastalähtöpäivämääriä sen tarkistamiseksi, ettei henkilö ole jo ylittänyt jäsenvaltioiden alueella oleskelun sallittua enimmäisaikaa;
– –
h) Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen voivat g kohdassa tarkoitettujen tarkastusten lisäksi kuulua:
– –
ii) sen selvittäminen, että henkilö ei ole ylittänyt luvalliselle oleskelulle jäsenvaltioiden alueella asetettua enimmäiskestoa;
– –”
9 Kyseisen säännöstön 11 artiklan, jonka otsikko on ”Matkustusasiakirjojen leimaaminen”, sanamuoto on seuraava:
”1. Kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat leimataan järjestelmällisesti maahantulon ja maastalähdön yhteydessä. Maahantulo- tai maastalähtöleima merkitään erityisesti seuraaviin asiakirjoihin:
a) kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joissa on voimassa oleva viisumi
b) niiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joille jäsenvaltio myöntää viisumin rajalla;
c) niiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joilta ei vaadita viisumia.
– –
3. Maahantulo- tai maastalähtöleimaa ei merkitä:
– –
c) sellaisten merimiesten matkustusasiakirjoihin, jotka ovat jäsenvaltion alueella ainoastaan heidän aluksensa poiketessa satamaan ja kyseisen sataman alueella;
– –”
10 Säännöstön 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Rajojen valvonta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rajojen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajatylittävää rikollisuutta ja toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä. – –”
11 Säännöstön 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Erityissäännöt erityyppisiä rajoja ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäviä eri kulkuneuvoja varten”, säädetään seuraavaa:
”Liitteessä VI olevia erityissääntöjä sovelletaan erityyppisillä rajoilla suoritettavissa tarkastuksissa ja tarkastettaessa erilaisia rajan ylityksessä käytettäviä kulkuneuvoja.
Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 6 ja 8–14 artiklasta.”
12 Schengenin rajasäännöstön 20 artiklan, jonka otsikko on ”Erityissäännöt tietyille henkilöryhmille suoritettavista tarkastuksista”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Liitteessä VII olevia erityissääntöjä sovelletaan tarkastuksissa, jotka suoritetaan seuraaville henkilöryhmille:
– –
c) merimiehet;
– –
Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 6 ja 8–14 artiklasta.”
13 Kyseisen säännöstön liitteeseen VI sisältyvät sen otsikon mukaan ”erityissäännöt erityyppisille rajoille ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäville eri kulkuneuvoille”.
14 Kyseisessä liitteessä olevaan 3 kohtaan, jonka otsikko on ”Merirajat”, sisältyy 3.1 kohta, jonka otsikko on ”Meriliikenteen yleiset tarkastusmenettelyt” ja jossa todetaan seuraavaa:
”3.1.1 Alusten tarkastukset suoritetaan tulo- tai lähtösatamassa tai tätä tarkoitusta varten varatussa paikassa, joka sijaitsee aluksen välittömässä läheisyydessä, tai aluksessa [Montego Bayssa 10.12.1982 tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, joka tuli voimaan 16.11.1994, jonka Alankomaiden kuningaskunta ratifioi 28.6.1996 ja joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 23.3.1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/392/EY (EYVL 1998, L 179, s. 1)] määritellyillä aluevesillä. Jäsenvaltiot voivat tehdä sopimuksia, joiden mukaan tarkastuksia voidaan suorittaa 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita noudattaen myös merimatkan aikana tai kolmannen maan alueella laivan saapumisen tai lähdön yhteydessä.
– –
3.1.5. Aluksen päällikön on ilmoitettava aluksen lähdöstä toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin asianomaisessa satamassa voimassa olevien määräysten mukaisesti.”
15 Säännöstön liite VII, jonka otsikko on ”Eräitä henkilöryhmiä koskevat erityisjärjestelyt”, sisältää 3 kohdan, jonka otsikko puolestaan on ”Merimiehet” ja jossa todetaan seuraavaa:
”Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia merenkulkijoiden, joilla on henkilöllisyystodistusta koskevien Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen N:o 108 (1958) tai N:o 185 (2003), Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevaan yleissopimukseen (FAL-sopimus) ja asiaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti myönnetty merimieskirja tai merenkulkijain henkilöllisyystodistus, tulla jäsenvaltioiden alueelle käymällä maissa sen sataman sijaintipaikkakunnalla, jossa heidän aluksensa poikkeaa, tai lähipaikkakunnalla oleskelua varten tai poistua jäsenvaltion alueelta palatakseen alukselleen, ilmoittautumatta rajanylityspaikalla edellyttäen, että heidät on merkitty sen aluksen miehistöluetteloon, jolla he palvelevat, ja että luettelo on tätä ennen toimitettu toimivaltaisten viranomaisten tarkastettavaksi.
– –”
Viisumisäännöstö
16 Asetuksen N:o 810/2009, sellaisena kuin se on muutettuna 26.6.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 610/2013 (EUVL 2013, L 182, s. 1) (jäljempänä viisumisäännöstö), 35 artiklan, jonka otsikko on ”Ulkorajalla haettavat viisumit”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Viisumi voidaan poikkeustapauksissa myöntää rajanylityspaikalla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
– –
c) katsotaan, että hakijan paluu alkuperä- tai asuin- taikka kauttakulkumaahan muiden kuin Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden kautta on taattu.
17 Viisumisäännöstön 36 artiklassa, jonka otsikko on ”Viisumin myöntäminen ulkorajalla kauttakulkumatkalla oleville merimiehille”, säädetään seuraavaa:
”1. Merimiehelle, jolla on oltava viisumi jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäessään, voidaan myöntää viisumi kauttakulkua varten rajalla, jos
a) hän täyttää 35 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset; ja
b) hän ylittää kyseisen rajan siirtyäkseen alukseen, palatakseen alukseen tai poistuakseen aluksesta, jossa hän tulee työskentelemään tai on työskennellyt merimiehenä.
2. Ennen kuin rajalla kauttakulkumatkalla olevalle merimiehelle myönnetään viisumi, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on noudatettava liitteessä IX olevassa 1 osassa säädettyjä sääntöjä ja varmistettava, että kyseistä merimiestä koskevat tarvittavat tiedot on vaihdettu liitteessä IX olevassa 2 osassa säädetyn ja asianmukaisesti täytetyn, kauttakulkumatkalla olevia merimiehiä koskevan lomakkeen avulla.
– –”
18 Kyseisen säännöstön liitteeseen IX sisältyy 1 osa, jossa sen otsikon mukaan esitetään ”Säännöt viisumin myöntämisestä rajalla viisumipakon alaisille kauttakulkumatkalla oleville merimiehille”. Kyseisessä liitteessä olevassa 2 osassa säädetään kauttakulkumatkalla olevia merimiehiä, joilla on oltava viisumi, koskevasta lomakkeesta.
Pääasian oikeusriita ja ennakkoratkaisukysymys
19 J. ym. ovat merimiehiä ja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat saapuneet Schengen-alueelle Amsterdamissa (Alankomaat) sijaitsevan Schipholin kansainvälisen lentoaseman kautta ennen siirtymistään maitse Rotterdamin meriliikenteen satamaan, jossa heidän oli määrä pestautua itsenäisesti purjehtiville erikoistuneille aluksille, jotka ovat pitkäaikaisesti ankkurissa tässä satamassa, suorittaakseen aluksilla – ilman, että alukset poistuvat satamasta – erilaisia töitä, jotka liittyivät muun muassa öljynporauslauttojen ja öljyputkien mereen asentamisen valmisteluun. Kun näiden merimiesten työjakso – joka kesti tapauksen mukaan viisi tai kymmenen viikkoa – aluksilla päättyi, he joko siirtyivät maitse Amsterdamissa sijaitsevalle Schipholin kansainväliselle lentoasemalle tai lähtivät merelle asianomaisella aluksella.
20 Kun nämä merimiehet ilmoittautuivat eri ajankohtina tammi-maaliskuussa 2016 Zeehavenpolitie Rotterdamissa (Rotterdamin satamapoliisi, Alankomaat), joka on Rotterdamin satamassa rajavalvonnasta vastaava kansallinen viranomainen, ja ilmoittivat aikeestaan pestautua tässä satamassa ankkurissa olevalle alukselle, kyseinen viranomainen aiemmin noudatetusta käytännöstä poiketen kieltäytyi merkitsemästä maastalähtöleimaa heidän matkustusasiakirjoihinsa sillä perusteella, että ajankohtaa, jolloin asianomainen alus tosiasiallisesti lähtisi kyseisestä satamasta ja siis Schengen-alueelta, ei ollut täsmennetty.
21 J. ym. ja eräät alusten liikennöitsijät, nimittäin C. ja H. ym., tekivät valtiosihteerille hallintovalitukset riitauttaakseen nämä kieltäytymiset. Ne korostivat, että Alankomaiden viranomaisten vakiintuneen käytännön mukaan tällainen leima oli aina annettu merimiehille ajankohtana, jolloin he pestautuivat alukselle, riippumatta siitä, tulisivatko he lähtemään lyhyen ajan kuluttua satamasta aluksen mukana, ja katsoivat, että Rotterdamin satamapoliisin uudesta käytännöstä seuraisi, että asianomaisten merimiesten sallittu oleskeluaika Schengen-alueella kolmansien maiden kansalaisina, joilla on lähtökohtaisesti oikeus oleskella Schengen-alueella enintään 90 päivää 180 päivän ajanjaksona, kuluisi umpeen nopeammin. Koska nämä merimiehet ovat velvollisia odottamaan 180 päivän pituisen määräajan päättymistä ennen kuin he voivat saapua uudelleen Schengen-alueelle, heille aiheutuu lisäksi tulonmenetyksiä.
22 Kesä- ja heinäkuussa 2016 tekemillään päätöksillä valtiosihteeri yhtäältä jätti tutkimatta kyseiset hallintovalitukset siltä osin kuin alusten liikennöitsijät olivat valittajina, ja toisaalta hylkäsi ne perusteettomina siltä osin kuin merimiehet olivat valittajina sillä perusteella, että pelkästään se, että merimies pestautuu alukselle, ei merkitse, että hän lähtee maasta Schengen-alueelta Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Valtiosihteerin mukaan tällainen maastalähtö tapahtuu ainoastaan silloin, kun asianomainen merimies nousee alukselle tai on aluksella, jonka päällikkö on ilmoittanut Rotterdamin satamapoliisille aluksen lähdöstä, ja kun alus tämän jälkeen tosiasiallisesti lähtee satamasta merimiehet kyydissään.
23 Rechtbank Den Haag (Haagin alioikeus, Alankomaat) hyväksyi J. ym:iden näistä ratkaisuista nostamat kanteet 17.5.2017 antamillaan neljällä tuomiolla sillä perusteella, että kyseiset merimiehet olivat pestautumisen ajankohtana ylittäneet jäsenvaltioiden ulkorajan ja lähteneet maasta Schengen-alueelta Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Sen mukaan kyseisen säännöstön 11 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja sen liitteessä VII säädetystä poikkeusjärjestelmästä, joka koskee merimiehiä, jotka käyvät maissa aluksen poiketessa satamassa, käy näet ilmi, että unionin lainsäätäjä pitää ulkorajan ylittämisenä sitä, että merimiehet poistuvat alukselta, joka on meriliikenteen satamassa, tai nousevat siihen. Tätä arviota tukevat viisumisäännöstön 36 artikla ja sen liitteen IX säännökset, joiden mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat myöntää kauttakulkuviisumin merimiehille sitä matkaa varten, joka kuljetaan saapumislentoasemalta satamaan, jossa alukselle pestautuminen tapahtuu.
24 Valtiosihteeri haki näihin tuomioihin muutosta Raad van Statelta (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat).
25 Kyseinen tuomioistuin toteaa, että aluksia on ankkurissa Rotterdamin meriliikenteen sataman kaltaisissa meriliikenteen satamissa säännönmukaisesti useita kuukausia. Valtiosihteerin esittämien tietojen perusteella ei myöskään voida kyseenalaistaa kyseisessä tuomioistuimessa esitettyä väitettä, jonka mukaan useiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset merkitsevät maastalähtöleiman merimiesten pestautumisajankohtana riippumatta siitä, lähteekö alus, jolle he ovat pestautuneet, satamasta lyhyen ajan kuluttua.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Schengenin rajasäännöstöstä ei käy selvästi ilmi, minä ajankohtana merimiehen, joka on saapunut Schengen-alueelle lentoaseman kautta ja joka siirtyy maitse Rotterdamin meriliikenteen sataman kaltaisessa satamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevalle alukselle pestautuakseen sille, on katsottava lähteneen maasta Schengen-alueelta. Ei etenkään ole mahdollista määrittää selvästi, edellyttääkö tällainen maastalähtö tosiasiallista poistumista Schengen-alueelta. Schengenin rajasäännöstössä ei nimittäin määritellä kyseisen säännöstön 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”maastalähdön” käsitettä, eikä siinä myöskään määritetä, missä jäsenvaltioiden ulkorajat täsmälleen sijaitsevat, eikä sitä, milloin ne ylitetään. On siis epäselvää, onko – ja jos on, minä ajankohtana – maastalähtöleima merkittävä.
27 Tässä tilanteessa Raad van State päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [Schengenin rajasäännöstön] 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kolmannen maan kansalainen, joka on tullut Schengen-alueelle aiemmin, esimerkiksi kansainvälisen lentoaseman kautta, lähtee maasta Schengenin rajasäännöstön mukaisessa merkityksessä heti, kun hän pestautuu merimiehenä sellaisen merialuksen palvelukseen, joka on jo meriliikenteen satamassa, joka muodostaa ulkorajan, riippumatta siitä, lähteekö hän ja jos lähtee, niin milloin, kyseisellä aluksella meriliikenteen satamasta merelle? Vai onko, jotta kyseessä voisi olla maastalähtö, ensin oltava varmaa, että merimies lähtee asianomaisella merialuksella meriliikenteen satamasta merelle, ja jos on, onko siinä tapauksessa sovellettava määräpäivää, johon mennessä merelle lähdön on tapahduttava, ja minä ajankohtana maastalähtöleima on silloin merkittävä? Vai onko ’maastalähtönä’ pidettävä jotain muuta ajankohtaa, mahdollisesti muilla edellytyksillä?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kun merimies, joka on kolmannen maan kansalainen, pestautuu Schengen-alueeseen kuuluvan valtion meriliikenteen satamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevalle alukselle suorittaakseen aluksella töitä ennen kuin hän lähtee tästä satamasta kyseisen aluksen mukana, maastalähtöleima on, silloin kun sen merkitsemisestä säädetään tässä säännöstössä, merkittävä tämän merimiehen matkustusasiakirjoihin ajankohtana, jolloin hän pestautuu alukselle, vaikka kyseinen alus ei lähtisikään satamasta lyhyen ajan kuluttua, vai tämän pestautumisen jälkeisenä ajankohtana, ja jos näin on, minä ajankohtana.
29 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista käy ilmi, että pitkäaikainen satamassa olo on merenkulkualan käytäntö, jossa alukset ovat laituriin kiinnitettyinä tai ankkurissa satamassa jopa useiden kuukausien mittaisen ajanjakson, ja näille aluksille pestautuneet merimiehet oleskelevat tässä satamassa koko sen ajanjakson, jonka aikana he ovat pestautuneet, työskennelläkseen aluksella, tai osan siitä.
30 Esitettyyn kysymykseen vastaamiseksi on aivan aluksi palautettava mieleen, että kuten Schengenin rajasäännöstön 1 artiklasta ilmenee, kyseisen rajasäännöstön aiheena ja periaatteina on kehittää unionia yhteisenä alueena, jolla vallitsee liikkumisvapaus ilman sisärajoja, ja vahvistaa tätä varten säännöt Schengen-alueeseen kuuluvien valtioiden ulkorajoja ylittäviin henkilöihin kohdistuvasta valvonnasta (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, Association nationale d’assistance aux frontières pour les étrangers, C‑606/10, EU:C:2012:348, 23 kohta).
31 Kyseisen säännöstön 2 artiklan 2 alakohdan mukaan ”ulkorajoilla” tarkoitetaan muun muassa jäsenvaltioiden maarajoja ja merirajoja ”[sekä niiden] lentoasemia [ja meriliikenteen] satamia”, edellyttäen, että ne eivät ole samassa säännöstössä tarkoitettuja ”sisärajoja”. Viimeksi mainittu käsite liittyy tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaan muun muassa jäsenvaltioiden lentoasemiin sisäisten lentojen osalta ja jäsenvaltioiden meriliikenteen satamiin säännöllisen sisäisen lauttaliikenteen osalta.
32 Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 1 kohdan mukaan tässä säännöstössä tarkoitetut ”ulkorajat” voidaan lähtökohtaisesti ylittää ainoastaan rajanylityspaikkojen kautta, ja jäsenvaltioiden on annettava ne tiedoksi komissiolle. Kyseisen säännöstön 2 artiklan 8 alakohdan mukaan ”rajanylityspaikalla” tarkoitetaan toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa.
33 Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdan mukaan kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat on lähtökohtaisesti leimattava järjestelmällisesti Schengen-alueelle ”maahantulon” ja sieltä ”maastalähdön” yhteydessä. Kuten unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, tällä leimaamisella toteutetaan maahantulo- ja maastalähtöluvan antaminen (tuomio 26.7.2017, Jafari, C‑646/16, EU:C:2017:586, 52 kohta).
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että yhtäältä sekä Schipholin kansainvälinen lentoasema Amsterdamissa että Rotterdamin meriliikennesatama, jotka molemmat sijaitsevat Alankomaissa, ovat Schengen-alueen ”ulkorajojen” käsitteen alaan kuuluvat ”lentoasema” ja ”meriliikennesatama”, sellaisina kuin ne määritellään Schengenin rajasäännöstön 2 artiklan 2 alakohdassa, ja toisaalta Alankomaiden kuningaskunta on antanut komissiolle tiedoksi tämän meriliikennesataman kyseisen säännöstön 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuna ”rajanylityspaikkana”.
35 Ei myöskään ole kiistetty sitä, että pääasiassa kyseessä olevat merimiehet tulivat Schengen-alueelle Amsterdamissa sijaitsevan Schipholin kansainvälisen lentoaseman kautta, missä yhteydessä Alankomaiden toimivaltaiset viranomaiset merkitsivät heidän matkustusasiakirjoihinsa Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maahantuloleiman, ja että kyseiset merimiehet siirtyivät tämän jälkeen maitse Rotterdamin meriliikennesatamaan pestautuakseen satamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevalle alukselle, jossa he työskentelivät ilman että alus olisi lähtenyt satamasta. On riidatonta, että tämän aluksella työskentelyn päätyttyä kyseiset merimiehet tapauksen mukaan joko siirtyivät maitse Amsterdamissa sijaitsevalle Schipholin kansainväliselle lentoasemalle tai lähtivät satamasta asianomaisen aluksen mukana.
36 Tässä yhteydessä nousee esiin kysymys siitä, minä ajankohtana toiseksi mainitussa tilanteessa Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maastalähtöleima on merkittävä kyseisten merimiesten matkustusasiakirjoihin.
37 J. ym. ja Kreikan hallitus katsovat, että pääasiassa kyseessä olevien merimiesten Schengen-alueelta maastalähtö tapahtuu sillä hetkellä, kun he pestautuvat jollekin Rotterdamin meriliikennesatamassa ankkurissa olevista aluksista, koska juuri tänä ajankohtana he ylittävät tässä satamassa sijaitsevan ulkorajan ilmoittautuessaan rajanylityspaikalla. Kyseisessä säännöksessä tarkoitettu maastalähtöleima on siis merkittävä kyseisten merimiesten matkustusasiakirjoihin heidän pestautuessaan alukselle, riippumatta siitä, milloin kyseinen alus lähtee merelle.
38 Sitä vastoin Alankomaiden ja Saksan hallitukset sekä komissio väittävät pääasiallisesti, että pääasiassa kyseessä olevien merimiesten Schengen-alueelta maastalähtö tapahtuu ajankohtana, jolloin alus, jolle he ovat pestautuneet, tosiasiallisesti lähtee kyseisestä meriliikennesatamasta merimiehet kyydissään. Nämä hallitukset korostavat tältä osin, että Schengen-alueelta maastalähtö näet edellyttää, että kyseiset merimiehet ylittävät Schengen-alueen maantieteellisen ulkorajan, jota ei ole vahvistettu Schengenin rajasäännöstössä, vaan Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jossa tämä raja vahvistetaan siten, että se lähtökohtaisesti sijaitsee 12 meripeninkulman päässä tämän yleissopimuksen mukaisesti määritellyistä perusviivoista asianomaisten jäsenvaltioiden aluevesillä. Alankomaiden hallituksen ja komission mukaan kyseisen säännöstön 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maastalähtöleima olisi siis merkittävä näiden merimiesten matkustusasiakirjoihin kohtuullisessa ajassa ennen tai välittömästi ennen asianomaisen aluksen merelle lähtöä. Saksan hallitus puolestaan katsoo, että tämä leima on merkittävä Schengen-alueelta maastalähdön päivänä, kun kyseisen aluksen merellelähtöajankohta on vahvistettu.
39 Sen ajankohdan määrittämiseksi, jolloin maastalähtöleima on Schengen-rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti merkittävä tämän tuomion 28 kohdassa kuvatun kaltaisessa tilanteessa olevan merimiehen matkustusasiakirjoihin, on ensiksi tarkasteltava, mikä on se ajankohta, jolloin tämän merimiehen on katsottava lähteneen maasta Schengen-alueelta, jotta toiseksi voidaan tämän maastalähdön ajankohdan perusteella määrittää ajankohta, jolloin toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on merkittävä tässä säännöksessä tarkoitettu maastalähtöleima.
40 Siltä osin kuin ensiksi on kyse Schengen-alueelta maastalähdön ajankohdan määrittämisestä, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti riippumatta luokitteluista jäsenvaltioissa, siten, että otetaan huomioon kyseisen säännöksen sanamuoto ja asiayhteys sekä sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti esim. tuomio 9.11.2017, Maio Marques da Rosa, C‑306/16, EU:C:2017:844, 38 kohta ja tuomio3.10.2019, X (Pitkään oleskelleet henkilöt – vakaat, säännölliset ja riittävät varat), C‑302/18, EU:C:2019:830, 26 kohta).
41 Tästä seuraa, että koska Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa ei viitata kansalliseen oikeuteen, tähän säännökseen sisältyvää ”maastalähdön” käsitettä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jonka sisällön ja ulottuvuuden on oltava samat kaikissa jäsenvaltioissa. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on siten tulkita tätä ilmausta yhtenäisesti unionin oikeusjärjestyksessä.
42 Siltä osin kuin ensiksi on kyse Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, todettakoon, että tähän säännökseen ei, kuten ei mihinkään muuhunkaan tämän säännöstön säännökseen, varsinkaan sen 2 artiklaan, sisälly Schengen-alueelta maastalähdön käsitteen määrittelyä, minkä vuoksi tämän käsitteen merkitys ja ulottuvuus on määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka käsitteellä on yleiskielessä (ks. vastaavasti esim. tuomio 26.7.2017, Jafari, C‑646/16, EU:C:2017:586, 73 kohta; tuomio 29.7.2019, Spiegel Online, C‑516/17, EU:C:2019:625, 65 kohta ja tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 43 kohta).
43 Schengen-alueelta maastalähdön käsite ei sen tavanomaisessa merkityksessä ole epäselvä, ja se on ymmärrettävä siten, että siinä viitataan henkilön fyysiseen siirtymiseen Schengen-alueeseen kuuluvasta paikasta siihen kuulumattomaan paikkaan (ks. analogisesti tuomio 4.5.2017, El Dakkak ja Intercontinental, C‑17/16, EU:C:2017:341, 19–21 kohta ja tuomio 31.5.2018, Zheng, C‑190/17, EU:C:2018:357, 30 kohta).
44 Siltä osin kuin sitten on kyse Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdan asiayhteydestä, on todettava heti aluksi, että tämän säännöstön 2 artiklan 11 alakohdasta ja 6 artiklan 2 kohdasta voidaan jo päätellä, että henkilö ei lähde Schengen-alueelta niin kauan kuin hän oleskelee tähän alueeseen kuuluvan valtion alueella, koska näissä säännöksissä Schengen-alue rinnastetaan ”jäsenvaltioiden alueeseen”.
45 Näin ollen pelkästään se, että henkilö on ylittänyt kyseisen säännöstön 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun ”rajanylityspaikan”, jolla, kuten tämän tuomion 32 kohdasta ilmenee, suoritetaan samassa säännöstössä säädettyä rajavalvontaa, ei merkitse, että kyseinen henkilö olisi jättänyt Schengen-alueen, jos hän edelleen oleskelee Schengen-alueeseen kuuluvan valtion alueen jossain osassa.
46 Tästä seuraa, että merimiehen, joka tultuaan Schengen-alueelle tähän alueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitsevan kansainvälisen lentoaseman kautta oleskelee aluksella, joka on ankkurissa tämän valtion jossain meriliikennesatamassa, aluksella työskentelynsä ajan, ei voida katsoa lähteneen maasta Schengen-alueelta.
47 Kuten tämän tuomion 31 kohdassa on todettu, Schengenin rajasäännöstön 2 artiklan 2 alakohdassa määritellään tosin Schengen-alueen ”ulkorajat” siten, että niillä tarkoitetaan yhtäältä jäsenvaltioiden maa- ja merirajoja, ja toisaalta esimerkiksi niiden lentoasemia ja meriliikennesatamia, kunhan kyse ei ole sisäisistä rajoista.
48 Tällä säännöksellä pyritään kuitenkin ainoastaan, kuten sen sanamuodosta ilmenee, liittämään tiettyjä Schengen-alueeseen kuuluvien valtioiden lentoasemia ja satamia kyseisen alueen ulkorajoihin yksinomaan sitä varten, että helpotetaan SEUT 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan määräysten mukaisesti niiden tarkastusten konkreettista soveltamista, joita tehdään Schengen-alueen ulkorajoja ylittäville henkilöille.
49 Kuten Alankomaiden ja Saksan hallitukset pääasiallisesti toteavat, jäsenvaltioiden niiden rajojen, jotka ovat Schengen-alueen ulkorajoja, ylittämistä koskevat tarkastukset on suoritettava paikassa, jossa ne on mahdollista käytännössä suorittaa tehokkaasti, eikä tämän paikan ole välttämättä oltava sama kuin rajanylityspaikka.
50 Tältä osin on todettava, että Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 19 artiklan, luettuina yhdessä tämän säännöstön liitteen VI kanssa, nojalla jäsenvaltioiden merirajojen valvonta voidaan tehdä poikkeuksellisesti jopa muualla kuin kyseisen säännöstön 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetuilla rajanylityspaikoilla. Mainitun liitteen 3.1.1 kohdassa täsmennetään tältä osin, että alusten tarkastukset voidaan tapauksen mukaan suorittaa tulo- tai lähtösatamassa tai tätä tarkoitusta varten varatussa paikassa, joka sijaitsee aluksen välittömässä läheisyydessä, tai aluksessa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa määritellyillä aluevesillä, merimatkan aikana tai jopa, jos jäsenvaltiot ovat tästä sopineet, kolmannen maan alueella laivan saapumisen tai lähdön yhteydessä.
51 Lisäksi Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen säännöstön 2 artiklan 8 ja 10 alakohdan kanssa, mukaan valvonta Schengen-alueen ulkorajoilla suoritetaan lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden ulkorajojen ”ylitykseen” hyväksymillä rajanylityspaikoilla ja sitä suoritetaan ”ainoastaan” ”rajanylitysaikomuksen” tai ”rajanylityksen” perusteella.
52 On ilmeistä, että Schengenin rajasäännöstö perustuu siihen lähtökohtaan, että kolmansien maiden kansalaisten valvontaa rajanylityspaikalla seuraa lyhyen ajan kuluttua – vaikka asianomainen henkilö oleskelisi hetkellisesti asianomaisen jäsenvaltion alueella – Schengen-alueen ulkorajan tosiasiallinen ylitys.
53 Tästä näkökulmasta tarkasteltuna sitä, että henkilö ilmoittautuu Schengen-alueeseen kuuluvan valtion meriliikennesataman rajanylityspaikalla, ei sinällään voida rinnastaa siihen, että tämä henkilö poistuu Schengen-alueelta, vaan se ilmentää enintään hänen aikomustaan useimmissa tapauksissa poistua tältä alueelta lyhyen ajan kuluttua.
54 Nyt esillä olevassa asiassa on kuitenkin selvää, että merimiehellä, joka on palkattu työskentelemään alukselle, joka on pitkäaikaisesti ankkurissa tällaisessa meriliikennesatamassa, ei ajankohtana, jolloin hän ilmoittautuu pestautuakseen alukselle kyseisen meriliikennesataman rajanylityspaikalla, ole aikomusta poistua lyhyen ajan kuluttua asianomaisen jäsenvaltion alueelta ja samalla Schengen-alueelta.
55 Lopuksi siltä osin kuin kyse on Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdan tavoitteesta on muistutettava, että kyseisen säännöstön yleisempänä kehyksenä on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla ei ole sisärajoja ja jolla SEU 3 artiklan 2 kohdan ja SEUT 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttamalla samalla muun muassa ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevat aiheelliset toimenpiteet (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, Association nationale d’assistance aux frontières pour les étrangers, C‑606/10, EU:C:2012:348, 25 kohta).
56 Kuten kyseisen säännöstön kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, jäsenvaltioiden ulkorajavalvonta on niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, mutta se on myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, Association nationale d’assistance aux frontières pour les étrangers, C‑606/10, EU:C:2012:348, 24 kohta).
57 Tässä kontekstissa rajavalvonnan puitteissa rajanylityspaikoilla suoritettavien tarkastusten tarkoituksena on Schengenin rajasäännöstön 2 artiklan 11 alakohdan mukaan varmistaa, että henkilöt voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle tai pois sieltä.
58 Kuten kyseisen säännöstön 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee, kolmansien maiden kansalaiset voivat oleskella Schengen-alueella enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana, jolloin on otettava huomioon kutakin oleskelupäivää edeltävä 180 päivän jakso.
59 Tältä osin Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että sallitun oleskelun enimmäiskestoa laskettaessa ”maahantulopäivää” pidetään ”ensimmäisenä jäsenvaltioiden alueella oleskelun päivänä” ja ”maastalähtöpäivää” pidetään ”viimeisenä jäsenvaltioiden alueella oleskelun päivänä”.
60 Näiden säännösten noudattamisen varmistamiseksi Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan maahantulo- ja maastalähtöleima on merkittävä kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjoihin järjestelmällisesti, jotta rajanylityksen ajankohta ja paikka voidaan todeta varmasti, kuten kyseisen säännöstön 15 perustelukappaleesta ilmenee.
61 Näin ollen mainitun säännöstön 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja h alakohdan ii alakohdan mukaan kyseisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjassa olevat maahantulo- ja maastalähtöleimat tarkastetaan, jotta maahantulo- ja maastalähtöpäivämääriä vertaamalla voidaan tarkistaa, ettei henkilö ole jo ylittänyt Schengen-alueella oleskelun sallittua enimmäisaikaa.
62 Tästä seuraa, että maahantulo- ja maastalähtöleimojen merkitseminen liittyy kiinteästi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten valvontatehtävään, joka koskee muun muassa lyhyitä oleskelujaksoja Schengen-alueella, erityisesti kiellettyjen rajanylitysten torjumiseksi Schengenin rajasäännöstön 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, Air Baltic Corporation, C‑575/12, EU:C:2014:2155, 50 ja 51 kohta).
63 Ei näin ollen voida katsoa, että kolmannen maan kansalainen on lähtenyt maasta Schengen-alueelta, kun hän edelleen oleskelee siihen kuuluvan jäsenvaltion alueella, koska muuten sallittaisiin, että kolmannen maan kansalaisen oleskelu ylittää sallitun enimmäisajan Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdassa asetetun tavoitteen vastaisesti.
64 Edellä esitetystä seuraa, että merimiehen, joka pestautuu Schengen-alueeseen kuuluvan jäsenvaltion meriliikennesatamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevaan alukseen oleskellakseen tässä satamassa sen ajan, joksi hänet on pestattu suorittamaan työnsä aluksella, tai osan tästä ajasta, ei voida katsoa lähteneen maasta Schengen-alueelta ajankohtana, jolloin hän pestautuu alukselle.
65 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, 11 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, luettuina yhdessä tämän säännöstön liitteessä VII olevan 3 kohdan kanssa, olevilla poikkeussäännöksillä, jotka koskevat alukselle, joka poikkeaa meriliikennesatamassa, pestautuneiden merimiesten oleskelua maissa.
66 On nimittäin selvää, että näitä säännöksiä, joiden tarkoituksena on lähinnä lieventää sellaisten merimiesten tarkastuksia, jotka oleskelevat kyseessä olevan jäsenvaltion alueella vain aluksen poiketessa satamassa ja kyseisen sataman alueella, vapauttamalla heidät muun muassa velvollisuudesta hankkia maahantulo- tai maastalähtöleima matkustusasiakirjoihinsa, ei sovelleta merimiehiin, jotka työskentelevät aluksella, joka on pitkäaikaisesti ankkurissa meriliikennesatamassa.
67 Samoista syistä viisumisäännöstön 35 ja 36 artiklan sekä sen liitteessä IX olevat säännökset, jotka koskevat ulkorajoilla myönnettyjä viisumeita ja kauttakulkuviisumeita, eivät myöskään voi vaikuttaa tämän tuomion 64 kohdassa esitettyyn päätelmään, koska on joka tapauksessa kiistatonta, ettei pääasiassa kyseessä olevilla merimiehillä ollut tällaisia viisumeja.
68 Siltä osin kuin toiseksi on kyse ajankohdasta, jolloin maastalähtöleima on merkittävä matkustusasiakirjoihin tämän tuomion 28 kohdassa kuvatun kaltaisessa tilanteessa, on muistutettava, että Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan leima on merkittävä Schengen-alueelta maastalähdön yhteydessä.
69 Tästä seuraa, että leima on merkittävä tällaisen maastalähdön tapahtuessa, mikä vastaa, kuten tämän tuomion 44–64 kohdasta ilmenee, Schengen-alueen ulkorajan ylittämistä.
70 Kun on osoitettu, että asianomaisiin henkilöihin rajanylityspaikalla kohdistuvaa valvontaa ei tule lyhyen ajan kuluttua seuraamaan Schengen-alueen ulkorajan ylitys, tämän tuomion 52 kohdassa mainitun lähtökohdan mukaisesti on tärkeää, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset merkitsevät maastalähtöleiman heidän matkustusasiakirjoihinsa vähän ennen rajanylitystä, jotta varmistetaan tämän tuomion 60–63 kohdassa mieleen palautettujen Schengen-rajasäännöstön tavoitteiden mukaisesti, että kyseiset viranomaiset kykenevät edelleen valvomaan sitä, että lyhytaikaisen oleskelun rajoja Schengen-alueella tosiasiallisesti noudatetaan, siten, että ne ottavat huomioon näiden henkilöiden tällä alueella oleskelun tosiasiallisen keston.
71 Nyt esillä olevassa asiassa on selvää, että merimiehellä, joka on palkattu työskentelemään alukselle, joka on pitkäaikaisesti ankkurissa Schengen-alueeseen kuuluvan valtion meriliikennesatamassa, ei ole ajankohtana, jolloin hän pestautuu tälle alukselle, aikomusta poistua tältä alueelta lyhyen ajan kuluttua. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta siihen, että hänen matkustusasiakirjoihinsa merkitään maastalähtöleima tämän pestautumisen ajankohtana.
72 Vasta silloin, kun kyseisen aluksen lähtö meriliikennesatamasta kohti Schengen-alueen ulkopuolella olevaa paikkaa on välittömästi odotettavissa, on maastalähtöleima merkittävä hänen matkustusasiakirjoihinsa.
73 Todettakoon tältä osin kuitenkin, että Schengenin rajasäännöstön liitteessä VI olevasta 3.1.5 kohdasta ilmenee, että aluksen päällikön on ilmoitettava aluksen lähdöstä toimivaltaisille viranomaisille ”hyvissä ajoin” asianomaisessa satamassa voimassa olevien määräysten mukaisesti.
74 Tästä seuraa, että kyseisen säännöstön 11 artiklan 1 kohdassa säädetty maastalähtöleima on merkittävä Schengen-alueeseen kuuluvan valtion meriliikenteen satamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevalle alukselle palkatun merimiehen matkustusasiakirjoihin silloin, kun asianomaisen aluksen päällikkö ilmoittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille aluksen välittömästi odotettavissa olevasta lähdöstä.
75 Tämän säännöksen muunlainen tulkinta olisi omiaan helpottamaan niiden unionin oikeudessa vahvistettujen sääntöjen väärinkäyttöä ja kiertämistä, jotka koskevat lyhytaikaista oleskelua Schengen-alueella, koska merimiehet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, voisivat oleskella Schengen-alueeseen kuuluvan valtion alueella olevassa meriliikennesatamassa ilman ajallisia rajoituksia.
76 Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun merimies, joka on kolmannen maan kansalainen, pestautuu Schengen-alueeseen kuuluvan valtion meriliikennesatamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevalle alukselle työskennelläkseen siellä ennen kuin hän lähtee satamasta tämän aluksen mukana, maastalähtöleimaa, silloin kun sen merkitsemisestä säädetään tässä säännöstössä, ei ole merkittävä tämän merimiehen matkustusasiakirjoihin ajankohtana, jolloin hän pestautuu alukselle, vaan silloin, kun kyseisen aluksen päällikkö ilmoittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille aluksen välittömästi odotettavissa olevasta lähdöstä.
Oikeudenkäyntikulut
77 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (Schengenin rajasäännöstö) 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun merimies, joka on kolmannen maan kansalainen, pestautuu Schengen-alueeseen kuuluvan valtion meriliikennesatamassa pitkäaikaisesti ankkurissa olevalle alukselle työskennelläkseen siellä ennen kuin hän lähtee satamasta tämän aluksen mukana, maastalähtöleimaa, silloin kun sen merkitsemisestä säädetään tässä säännöstössä, ei ole merkittävä tämän merimiehen matkustusasiakirjoihin ajankohtana, jolloin hän pestautuu alukselle, vaan silloin, kun kyseisen aluksen päällikkö ilmoittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille aluksen välittömästi odotettavissa olevasta lähdöstä.
Allekirjoitukset