Kanne 31.12.2008 - Fresh Del Monte Produce v. komissio

(Asia T-587/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Fresh Del Monte Produce (George Town, Cayman Islands) (edustajat: lakimies B. Meyring ja solicitor E. Verghese)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

komission asiassa COMP/39.188 - Banaanit 15.10.2008 tekemän päätöksen K (2008) 5955 lopullinen 1, 2, 3, ja 4 artikla on kumottava kantajaa koskevilta osin

vaihtoehtoisesti sen sakon määrää, joka kantajalle on määrätty kyseisen päätöksen 2 artiklan c kohdan perusteella, on alennettava tuntuvasti

vaihtoehtoisesti kyseisen päätöksen 1 ja 3 artikla on kumottava kantajaa koskevilta osin

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteessaan EY 230 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission 15.10.2008 tekemän päätöksen K (2008) 5955 lopullinen (asia COMP/39.188 - Banaanit), joka koskee EY 81 artiklan 1 kohdan mukaista menettelyä, jossa todettiin, että kantaja oli yhdessä ja solidaarisesti vastuussa Internationale Fruchtimport Gesellschaft Weichert & Co:n toiminnasta. Komissio katsoi, että Weichert oli rikkonut EY 81 artiklaa osallistumalla yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joka liittyi kahdeksaan yhteisön pohjoisosassa olevaan jäsenvaltioon tuotavien banaanien viitehintojen yhteensovittamiseen. Vaihtoehtoisesti kantaja vaatii kyseisen päätöksen 2 artiklan c kohdan muuttamista niiltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakko.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka on esitetty neljässä osassa.

Ensimmäisessä osassa kantaja esittää kanneperusteet, jotka liittyvät kantajan vaatimukseen sen päätöksen kumoamisesta, jonka mukaan kantajan on katsottava olevan yhdessä ja solidaarisesti vastuussa Weichertin toiminnasta.

Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio sovelsi virheellisesti EY 81 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1/2003¹ 23 artiklan 2 kohdan a alakohtaa katsoessaan, että kantaja oli yhdessä ja solidaarisesti vastuussa Weichertin toiminnasta jakelusopimuksen perusteella ja sen perusteella, että sillä oli rajallinen intressi Weichertiin äänettömänä yhtiömiehenä (Kommanditist); näistä seikoista kumpikaan (yhdessä tai erikseen) ei antanut kantajalle ratkaisevaa valtaa Weichertiin nähden.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio rikkoi EY 253 artiklaa, koska se ei esittänyt syitä sille, miksi se katsoi kantajan, eli yhtiön, jolla ei ollut minkäänlaista suoraa yhteyttä Weichertiin, olevan vastuussa.

Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia kieltäytymällä paljastamasta asian kannalta merkityksellisiä todisteita.

Kantaja esittää toissijaiset ja vaihtoehtoiset kanneperusteensa tukeakseen riidanalaista päätöstä koskevaa kumoamisvaatimustaan niiltä osin kuin päätös koskee sekä kantajaa että Weichertia. Kanteensa tässä osassa kantaja esittää neljännen ja viidennen kanneperusteensa.

Neljäs kanneperuste koskee EY 81 artiklan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että komissio katsoi, että Weichert oli osallistunut yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua.

Viides kanneperuste koskee kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista sillä perusteella, ettei sille myönnetty oikeutta tulla kuulluksi sen jälkeen, kun komissio muutti perustavanlaatuisesti kantaansa asiassa väitetiedoksinannon ja varsinaisen päätöksen välisenä aikana.

Kanteensa kolmannessa osassa (joka myös on vaihtoehtoinen) kantaja esittää perusteita sen vaatimuksensa tueksi, että kantajalle ja Weichertille yhdessä ja yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määrää on alennettava. Tämä osa kattaa kuudennen ja seitsemännen kanneperusteen.

Seitsemäs kanneperuste koskee asetuksen N:o 1/2003 rikkomista ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista sillä perusteella, ettei komissio ottanut huomioon Weichertin yhteistyötä tutkinnassa.

Kanteen neljännessä osassa kantaja vaatii kumottaviksi päätöksen 1 ja 3 artiklan kantajaa koskevilta osin kahdeksan kanneperusteen perusteella, joiden mukaan kyseiset artiklat merkitsevät EY 81 artiklan virheellistä soveltamista, asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan rikkomista ja EY 253 artiklan rikkomista.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).