Language of document : ECLI:EU:T:2021:153

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

24 päivänä maaliskuuta 2021 (*)

[Teksti oikaistu 16.4.2021 annetulla määräyksellä]

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Vuoden 2014 henkilöstösääntöuudistus – Tiettyjä eläkeoikeuksien laskennan yksityiskohtaisia sääntöjä koskevat siirtymätoimenpiteet – Palvelussuhteen ehtojen muuttuminen uuden sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen allekirjoittamisen seurauksena – Palveluksessa olemisen käsite

Asiassa T‑769/16,

Maxime Picard, kotipaikkanaan Hettange-Grande (Ranska), edustajinaan asianajajat M.‑A. Lucas ja M. Bertha,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Mongin ja G. Gattinara,

vastaajana,

[sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2021 annetulla määräyksellä] jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan yhtäältä komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) sektorin ”Eläkkeet” käsittelijän 4.1.2016 antama vastaus ja toisaalta tarpeellisilta osin komission henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston E johtajan 25.7.2016 antama päätös, jolla hylättiin kantajan 1.4.2016 tekemä valitus 4.1.2016 annetun vastauksen johdosta tehdystä päätöksestä tai tällaisen päätöksen puuttumisesta,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit M. Jaeger, N. Półtorak, O. Porchia (esittelevä tuomari) ja M. Stancu,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Marescaux,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 14.9.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantajana oleva Maxime Picard on entinen Euroopan komission sopimussuhteinen toimihenkilö.

2        Kantaja työskenteli huhtikuun 2004 ja kesäkuun 2008 välisenä aikana turvamiehenä kahden eri yhtiön palveluksessa, tarkemmin sanottuna ensin Brinks-nimisen yhtiön palveluksessa 31.3.2006 asti ja sitten Group 4 Securicor ‑nimisen yhtiön (jäljempänä G 4S) palveluksessa 1.4.2006 alkaen. Kyseisellä ajanjaksolla hän työskenteli Euroopan unionin elinten käännöskeskuksessa (jäljempänä CdT) turvallisuushallintoon liittyvissä tehtävissä sekä komissiossa kouluttajana.

3        Kantaja läpäisi vuonna 2005 Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) käynnistämän valintamenettelyn EPSO/CAST/25/05, jonka tarkoituksena oli perustaa varallaololuettelo sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamiseksi ensimmäiseen tehtäväryhmään, ja vuonna 2007 hän osallistui valintamenettelyyn EPSO/CAST/27/07, joka mahdollisti pääsyn toisen tehtäväryhmän tehtäviin.

4        Kantaja kutsuttiin 14.4.2008 suulliseen kokeeseen valintamenettelyssä, jonka tavoitteena oli sopimussuhteisen toimihenkilön ottaminen toiseen tehtäväryhmään kuuluvaan toimeen komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (jäljempänä PMO) yksikköön 5. Kantaja läpäisi kyseisen kokeen.

5        Komissio otti 10.6.2008 kantajan palvelukseen sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi PMO:n yksikköön 5 työsopimuksella, joka tuli voimaan 1.7.2008 (jäljempänä vuoden 2008 työsopimus). Tämä palvelukseen ottaminen perustui valintamenettelyyn EPSO/CAST/25/05, ja kantaja luokiteltiin sen yhteydessä ensimmäiseen tehtäväryhmään palkkaluokan 1 palkkatasolle 1 muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan mukaisesti.

6        Valintamenettelyn EPSO/CAST/27/07 yhteydessä komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto (jäljempänä henkilöstöhallinnon pääosasto) katsoi, ettei ollut osoitettu, että kantaja olisi täyttänyt kolmen vuoden asianmukaista työkokemusta koskevan edellytyksen kiinnostuksenilmaisupyynnössä asetettuun hakemusten jättämisen määräpäivään mennessä, koska vaikutti siltä, että kantaja oli hoitanut CdT:ssä Brinksin ja G 4S:n työntekijänä ensimmäiseen tehtäväryhmään kuuluvia turvamiehen tehtäviä.

7        Vuoden 2008 sopimus uusittiin ensin kolmeen otteeseen määräajaksi ja sitten 3.5.2011 annetulla päätöksellä toistaiseksi voimassa olevaksi.

8        Kantaja osallistui 15.6.2011 tehtäväryhmän uudelleenmäärittelyä käsittelevän komitean kokoukseen, jonka PMO:n yksikkö 5 järjesti ehdottaakseen kantajan luokittelemista toiseen tehtäväryhmään. Kantajan katsottiin täyttävän uudelleenmäärittelyn edellytykset, mutta komission henkilöstöhallinnon pääosaston olisi vielä vahvistettava tämä. Näin ollen henkilöstöresursseista vastaava PMO:n yksikkö 7 esitti henkilöstöhallinnon pääosastolle kantajan tehtäväryhmän uudelleenmäärittelyä koskevan hakemuksen.

9        Henkilöstöhallinnon pääosasto ilmoitti kantajalle 9.12.2011 päivätyssä sähköpostiviestissä, että uudelleenmäärittelyä koskeva hakemus oli hylätty sillä perusteella, ettei kantaja täyttänyt uudelleenmäärittelyn kelpoisuusedellytyksiä menettelyä EPSO/CAST/27/07 koskevien hakemusten jättämisen määräpäivänä eli 27.4.2007, koska hänellä ei ollut vähintään kolmen vuoden asianmukaista työkokemusta.

10      Seuraavana vuonna, kesäkuussa 2012, kantaja toimitti PMO:n yksikölle 7 CdT:n antaman työtodistuksen, joka oli päivätty 1.6.2012. Tämä työtodistus kattoi huhtikuun 2004 ja heinäkuun 2007 välisen ajanjakson, jonka aikana kantaja työskenteli Brinksin ja G 4S:n palveluksessa (ks. edellä tämän tuomion 2 kohta). Työtodistuksella oli tarkoitus todistaa, että kantaja oli tosiasiassa hoitanut ensimmäisen tehtäväryhmän tehtävien sijasta toiseen tehtäväryhmään kuuluvia tehtäviä.

11      Kesäkuun 2012 lopulla PMO:n yksikkö 7 esitti henkilöstöhallinnon pääosastolle epävirallisen pyynnön käsitellä kyseisen työtodistuksen perusteella uudelleen tehtäväryhmän uudelleenmäärittelyä koskevan hakemuksen, joka oli hylätty vuonna 2011 (ks. edellä tämän tuomion 8 ja 9 kohta).

12      Henkilöstöhallinnon pääosasto ilmoitti kuitenkin epäilevänsä, ettei se voisi muuttaa kantaansa, sillä CdT:n antama todistus oli päivätty viisi vuotta tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen, se ei ollut kantajan työnantajien (Brinks ja G 4S) vaan niiden asiakkaan antama ja se vaikutti olevan ristiriidassa aiemman, G 4S:n vuonna 2008 laatiman työtodistuksen kanssa. Tämän epävirallisen kannan johdosta PMO:n yksikkö 7 jätti esittämättä virallisen hakemuksen kantajan tehtäväryhmän uudelleen määrittelemiseksi.

13      PMO:n yksikkö 7 esitti vuonna 2014 henkilöstöhallinnon pääosastolle pyynnön, joka koski kantajan ottamista palvelukseen toiseen tehtäväryhmään ja jonka tueksi esitetiin uusi, tällä kertaa suoraan Brinksin laatima työtodistus, joka oli päivätty 31.3.2014 ja jossa vahvistettiin CdT:n vuonna 2012 toimittamat tiedot täsmentämättä kuitenkaan kantajan turvamiehenä suorittamien tehtävien luonnetta.

14      Henkilöstöhallinnon pääosasto otti huomioon uuden työtodistuksen, mutta koska todistus ei ollut kovin yksityiskohtainen, henkilöstöhallinnon pääosasto otti yhteyttä Brinksiin sen sisällön varmentamista varten. Tästä seurasi, että Brinksin henkilöstöpäällikkö vahvisti lopulta 25.4.2014 sekä Brinksin 31.3.2014 päivätyn työtodistuksen että CdT:n 1.6.2012 päivätyn työtodistuksen ja esitti näyttöä siitä, että kantaja oli tosiasiallisesti hoitanut toiseen tehtäväryhmään kuuluvia asianmukaisia tehtäviä koko sen ajan kuin hän oli työskennellyt kyseisen yhtiön palveluksessa eli 1.4.2004–31.3.2006.

15      Kyseisen todistuksen perusteella ja kantajan jätettyä uuden hakemuksen – joka kantajan oli mahdollista esittää, koska hän oli mukana menettelyn EPSO/CAST/27/07 perusteella perustetussa tietokannassa, jonka voimassaoloa jatkettiin joulukuun 2016 loppuun asti – henkilöstöhallinnon pääosasto tarjosi 16.5.2014 kantajalle muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan perusteella uutta sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimusta, jonka kantaja allekirjoitti samana päivänä (jäljempänä 16.5.2014 tehty työsopimus). Kyseinen toistaiseksi voimassa oleva sopimus tuli voimaan 1.6.2014, ja sillä määriteltiin kantaja toiseen tehtäväryhmään palkkaluokan 5 tasolle 1.

16      Kantaja teki 20.8.2014 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen 16.5.2014 tehdystä sopimuksesta. Valituksessaan kantaja väitti lähinnä, että 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen, jolla hänet määriteltiin toiseen tehtäväryhmään, vaikutusten olisi pitänyt tulla voimaan 1.7.2008, jolloin hänet oli alun perin otettu palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä ensimmäisessä tehtäväryhmässä.

17      Henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston B johtaja, eli työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen, hylkäsi valituksen 10.12.2014 antamallaan päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 11.12.2014, ensisijaisesti sillä perusteella, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi sen liian myöhäisen esittämisen takia, ja toissijaisesti sillä perusteella, että se oli perusteeton.

18      Kantaja ei nostanut 10.12.2014 annetusta päätöksestä kannetta unionin tuomioistuimessa, ja siitä tuli näin ollen lainvoimainen.

19      Tällä välin sekä henkilöstösääntöjä että muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja oli muutettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 15), joka tuli voimaan 1.11.2013 ja jota sovelletaan käsiteltävän asian kannalta merkityksellisten säännösten osalta 1.1.2014 alkaen (jäljempänä vuoden 2014 uudistus).

20      Vuoden 2014 uudistuksen yhteydessä henkilöstösääntöjen 77 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan myös sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan 1 kohdan nojalla, otettiin käyttöön uusi 1,8 prosentin vuotuinen eläkeoikeuksien karttuma, joka oli aikaisempaa 1,9 prosentin määrää epäedullisempi. Henkilöstösäännön 77 artiklan viidennessä kohdassa vahvistettiin lisäksi eläkkeelle jäämisen iäksi 66 vuotta aiemman 63 vuoden sijaan.

21      Uudistukseen sisältyi kuitenkin siirtymäjärjestely. Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII ”Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat siirtymätoimenpiteet” 21 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että virkamies, ”joka on tullut palvelukseen 1 päivän toukokuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana”, saa uuden 77 artiklan voimaantulosta huolimatta edelleen eläkeoikeuksia vuotuisen 1,9 prosentin karttuman mukaisesti. Henkilöstösäännön liitteessä XIII olevan 22 artiklan 1 kohdan toisessa kohdassa esitetyssä taulukossa säädetään lisäksi, että ”jos virkamies on vähintään 35-vuotias 1 päivänä toukokuuta 2014 ja on tullut palvelukseen ennen 1 päivää tammikuuta 2014, hän saavuttaa oikeuden vanhuuseläkkeeseen” 64 vuoden ja 8 kuukauden iässä (jäljempänä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevat 21 ja 22 artikla sekä eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkkeelle jäämisen ikää koskevat siirtymäsäännökset). Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 22 artiklan 4 kohtaa lukuun ottamatta eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkkeelle jäämisen ikää koskevia siirtymäsäännöksiä ”sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

22      Kantaja oli epävarma vuoden 2014 uudistuksen mahdollisista vaikutuksista omaan tilanteeseensa 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, joten hän pyysi PMO:n yksikön 4 sektorin ”Eläkkeet” käsittelijältä (jäljempänä sektorin ”Eläkkeet” käsittelijä”) selvitystä asiasta 4.1.2016 päivätyssä sähköpostiviestissä (jäljempänä 4.1.2016 päivätty sähköpostiviesti).

23      Sektorin ”Eläkkeet” käsittelijä vahvisti kantajalle samana päivänä lähettämässään sähköpostiviestissä (jäljempänä 4.1.2016 annettu vastaus), että työsopimuksen muuttuminen oli muuttanut kantajan eläkeoikeuksia siten, että tämän yleinen eläkkeelle jäämisen ikä oli 66 vuotta ja eläkeoikeuksien vuotuinen karttuma 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen.

24      Kantaja teki 4.4.2016 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen 4.1.2016 annetusta vastauksesta.

25      Henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston E johtaja eli työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kyseisen valituksen 25.7.2016 annetulla ja kantajalle 26.7.2016 toimitetulla päätöksellä ensisijaisesti sillä perusteella, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi asianomaiselle vastaisen toimen puuttumisen johdosta, ja toissijaisesti sillä perusteella, että valitus oli perusteeton (jäljempänä 25.7.2016 annettu hylkäämispäätös).

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten vaatimukset

26      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.11.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.

27      Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.2.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28      Kantaja toimitti 24.4.2017 komission esittämää oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa, joissa hän vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää oikeudenkäyntiväitteen tai vähintään siirtää sen käsiteltäväksi pääasian yhteydessä

–        hyväksyy hänen kannekirjelmässään esitetyt vaatimukset.

29      Asianosaisia kuultuaan unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 12.10.2017 antamallaan päätöksellä lykätä työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan perusteella asian käsittelyä, kunnes asiassa T‑128/17, Torné v. komissio, annettava ratkaisu on saanut lainvoiman.

30      Asiassa Torné v. komissio annettu tuomio (T‑128/17, EU:T:2018:969) julistettiin 14.12.2018, eikä siitä tehty valitusta, joten asianosaiset esittivät sen jälkeen huomautuksensa kyseisen tuomion seurauksista käsiteltävässä asiassa asetetussa määräajassa.

31      Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) siirsi työjärjestyksen 130 artiklan 7 kohdan mukaisesti 13.5.2019 annetulla määräyksellä komission oikeudenkäyntiväitteen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

32      Esittelevä tuomari ehdotti 16.5.2019 päivätyssä kirjeessä asianosaisille, että asiassa tutkitaan mahdollisuudet päästä sovintoratkaisuun. Asianosaisten välillä ei päästy sopimukseen näiden mahdollisuuksien tutkimisesta.

33      Komissio jätti vastineensa 27.6.2019. Kantajan vastaus toimitettiin 15.10.2019 ja vastaajan vastaus 26.11.2019.

34      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa oli muutettu työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan nojalla, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi asiaan toisen esittelevän tuomarin, joka siirrettiin uudessa kokoonpanossa toimivaan ensimmäiseen jaostoon, jolle nyt käsiteltävä asia näin ollen siirrettiin.

35      Kantaja pyysi unionin yleiseen tuomioistuimeen 18.12.2019 toimittamallaan asiakirjalla istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi.

36      Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) esitti 28.4.2020 työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä. Nämä vastasivat esitettyihin kysymyksiin määräajassa.

37      Samana päivänä unionin yleinen tuomioistuin kysyi työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisilta, halusivatko ne tulla kuulluiksi asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa covid-19:ään liittyvästä terveyskriisistä huolimatta.

38      Komissio ilmoitti 30.4.2020 toimittamassaan vastauksessa ja kantaja 29.7.2020 toimittamassaan vastauksessa haluavansa tulla kuulluksi.

39      Unionin yleinen tuomioistuin päätti 3.6.2020 ensimmäisen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

40      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 14.9.2020 pidetyssä istunnossa.

41      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen, jolla vahvistettiin etukäteen kantajan eläkeoikeuksia koskevat tietyt seikat, tai sen, ettei tällaista henkilöstösäännöissä edellytettyä päätöstä tehty sen jälkeen, kun sektorin ”Eläkkeet” käsittelijä ilmoitti kantajalle 4.1.2016 osoitetussa viestissä vastauksena kantajan samana päivänä esittämään kysymykseen, että kantajan eläkeoikeuksien laskentatapa oli muuttunut, koska hänet oli otettu uudelleen palvelukseen toiseen tehtäväryhmään 1.6.2014 alkavin vaikutuksin, että eläkkeelle jäämisen ikä oli nyt hänen osaltaan 66 vuotta ja että hänen eläkeoikeuksiensa vuotuinen karttuma oli 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen

–        kumoaa tarpeellisilta osin komission henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston E johtajan 25.7.2016 antaman päätöksen siltä osin kuin siinä hylätään kantajan 1.4.2016 tekemä valitus edellä mainitusta päätöksestä tai siitä, ettei tällaista päätöstä tehty 4.1.2016 annetun vastauksen johdosta, sillä perusteella, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi kantajalle vastaisen toimen puuttumisen takia, ja toissijaisesti sillä perusteella, että valitus oli perusteeton

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

42      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

43      Komissio väittää oikeudenkäyntiväitteessään, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi, koska sen kohteena ei ole henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitettu kantajalle vastainen toimi. Komissio toistaa vastineessaan kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat perustelunsa ja kehittelee niitä.

44      Kantaja riitauttaa yhtäältä komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja väittää toisaalta, ettei perusteluja, jotka komissio esittää vastineessaan kanteen tutkittavaksi ottamisesta, voida ottaa huomioon.

45      Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimilla on oikeus arvioida kunkin asian olosuhteiden perusteella, oikeuttaako hyvä oikeudenkäyttö käsiteltävän kanteen hylkäämisen asiakysymyksen osalta ilman, että ensin olisi tarpeen lausua vastaajan esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä (tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 50–52 kohta, ja tuomio 13.1.2017, Deza v. ECHA, T‑189/14, EU:T:2017:4, 26 kohta).

46      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että käsiteltävän asian olosuhteissa on prosessiekonomian vuoksi aivan aluksi tutkittava kantajan esittämät kanneperusteet ilman, että ensin olisi tarpeen lausua komission esittämistä oikeudenkäyntiväitteestä eli väitteestä, jonka mukaan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty ja jota kantaja vastustaa, koska kanne on joka tapauksessa jäljempänä esitettävistä syistä perusteeton.

 Pääasia

47      Kantaja vaatii kanteessaan yhtäältä 4.1.2016 annetun vastauksen ja toisaalta tarpeellisilta osin 25.7.2016 annetun hylkäämispäätöksen kumoamista.

48      Kantaja esittää kanteensa tueksi yhden kanneperusteen, joka koskee oikeudellista virhettä sekä henkilöstösääntöjen 77 artiklan toisen ja viidennen kohdan, joita sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan nojalla, sekä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan rikkomista siltä osin kuin 4.1.2016 annetusta vastauksesta ilmenee, että kyseisten henkilöstösääntöjen säännösten soveltamiseksi huomioon otettu palvelukseen tulopäivä oli 1.6.2014 eli 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen voimaantulopäivä, vaikka huomioon olisi pitänyt ottaa 1.7.2008 eli se päivä, jona kantaja alun perin tuli sopimussuhteisena toimihenkilönä komission palvelukseen ensimmäiseen tehtäväryhmään.

49      Kanneperuste koostuu kahdesta osasta, joista kumpikin koskee oikeudellista virhettä; ensimmäisen osan mukaan oikeudellinen virhe liittyy siihen, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa tarkoitetun palvelukseen tulopäivän on oltava ensimmäisen palvelukseen ottamisen päivä, ja toisen osan mukaan oikeudellinen virhe liittyy siihen, että 16.5.2014 tehty työsopimus, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena oli kantajan tehtäväryhmän uudelleenmäärittely ilman tehtävien merkittävää muuttumista, ei johtanut katkokseen kantajan työuran jatkuvuudessa.

50      Tarkemmin sanottuna kantaja huomauttaa aivan aluksi kanneperusteensa ensimmäisen osan tueksi, että hänet suljettiin 4.1.2016 annetulla vastauksella henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että hän oli päässyt toiseen tehtäväryhmään 1.6.2014 uudella työsopimuksella, joka päätti aiemman työsopimuksen ja jota pidettiin uutena palvelukseen ottamisena, kuten kantajan mukaan täsmennettiin 25.7.2016 annetussa hylkäämispäätöksessä.

51      Tässä yhteydessä kantaja väittää, että siinäkin tapauksessa, että 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen katsottaisiin merkitsevän uutta palvelukseen ottamista päivämäärällä 1.6.2014, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa tarkoitettu palvelukseen tulopäivä on selvästi virkamiesten ja soveltuvin osin myös sopimussuhteisten toimihenkilöiden alkuperäinen palvelukseen ottamispäivä eikä se päivä, jona virkamies todennäköisesti pääsee avoimen kilpailun läpäistyään virkaan, joka kuuluu ylempään palkkaluokkaan tai ylempään tehtäväryhmään kuin se, johon hänet alun perin otettiin, tai analogisesti se päivä, jona sopimussuhteinen toimihenkilö pääsee avoimen valintamenettelyn läpäistyään toimeen, joka kuuluu ylempään tehtäväryhmään, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

52      Näin ollen kantaja väittää, että mikäli kaikki muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehdoissa tarkoitettuun asemaan tai sopimustyyppiin kohdistuvien muutosten katsotaan lähtökohtaisesti keskeyttävän sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta sen palveluksessaoloajan, jonka perusteella uuden työsopimuksen alkamispäivänä sovellettavia henkilöstösääntöjä sovelletaan, PMO ja henkilöstöhallinnon pääosasto ovat tehneet oikeudellisen virheen ja soveltaneet väärin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”palvelukseen tulo”. Lisäksi kantaja viittaa vaatimuksensa tueksi yhtäältä 14.12.2011 annettuun tuomioon De Luca v. komissio (T‑563/10 P, EU:T:2011:746, 46 ja 48–52 kohta) ja toisaalta 16.9.2015 annettuun tuomioon 16.9.2015, EMA v. Drakeford, (T‑231/14 P, EU:T:2015:639, 40 kohta) ja 5.2.2014 annettuun tuomioon Drakeford v. EMA (F-29/13, EU:F:2014:10, 46–48 kohta).

53      Vastauksessaan kantaja täsmentää, että häneen voitiin soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan nojalla, joten kyseisten säännösten sovellettavuutta koskeva edellytys täyttyi.

54      Tältä osin kantaja väittää ensinnäkin, että komission perustelu, jonka mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamiseksi kantajaan tämän olisi paitsi pitänyt olla palveluksessa 31.12.2013 myös pysyä samassa toimessa kyseisen päivän jälkeen, on puutteellinen tosiseikkojen näkökulmasta, koska hän työskenteli edelleen sopimussuhteisena toimihenkilönä ensimmäisessä tehtäväryhmässä 1.1.2014, sekä oikeudellisesta näkökulmasta lähinnä sillä perusteella, että komissio lisää näin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaan edellytyksen, joka koskee samassa toimessa pysymistä kyseisen päivämäärän jälkeen. Kantajan mukaan sama pätee komission perusteluun, joka perustuu asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa käytettyyn ilmaisuun ”ennen [asetuksella N:o 1023/2013 henkilöstösääntöihin tehtyjen] muutosten voimaantuloa palvelukseen [otettu]”.

55      Toiseksi kantaja väittää, että komissio tulkitsee hänen 4.1.2016 päivättyä sähköpostiviestiään virheellisesti siten, että se perustuisi ainoastaan 16.5.2014 tehtyyn työsopimukseen, ja jättää huomioimatta perustelun, jonka hän esittää sen seikan tueksi, että hän oli palveluksessa 31.12.2013 muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla nimenomaan 10.6.2008 tehdyn työsopimuksen perusteella, ei 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen perusteella. Kantaja väittää myös, ettei 16.5.2014 tehtyä työsopimusta voida pitää sellaisena uutena palvelukseen ottamisena tai työsuhteen keskeytymisenä, jonka johdosta häneen ei voitaisi enää soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa. Kantajan mielestä komission esittämä väite, jonka mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan alkuperäisen sovellettavuuden edellytyksenä on, että henkilö on paitsi ollut palveluksessa uusien sääntöjen voimaantulopäivää edellisenä päivänä myös pysyy palveluksessa tämän päivän jälkeen, tai jonka mukaan tätä sovellettavuutta on arvioitava asianomaisen henkilön tilanteen muuttuessa tämän hallinnollisen aseman tai työsopimuksen perusteella, johtaa oikeudellisiin virheisiin. Kantajan mukaan olisi myös oikeudellisesti virheellistä katsoa, että asemaan tai työsopimukseen liittyvä muutos johtaisi aina palveluksessaolon päättymiseen tai sen jatkuvuuden keskeytymiseen.

56      Kolmanneksi kantaja väittää, että 14.12.2018 annetun tuomion Torné v. komissio (T‑128/17, EU:T:2018:969) 90–93 kohdasta ilmenee, että saavutettujen oikeuksien säilyttämistä ja talousarviokustannusten hillitsemistä koskevien tavoitteiden yhteensovittamistarpeen johdosta on katsottava, että käsitettä ”ennen uudistuksen voimaantuloa palvelukseen otettu henkilöstö” arvioitaessa perusteena on unionin eläkejärjestelmän jäsenyys ja maksujen maksaminen tähän järjestelmään ennen kyseistä päivämäärää, että ilmaisut ”ennen uudistuksen voimaantuloa palvelukseen otettu” ja ”palvelukseen tulo 1 päivän toukokuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana” vastaavat toisiaan ja että mikäli siirtymäsäännösten sovellettavuuden oletuksena on se, että asianomainen henkilö on edelleen palveluksessa 31.12.2013 jälkeen, uuden työsopimuksen tekeminen myöhemmin uuden työnantajan kanssa ei ole esteenä sille, koska se ei johda keskeytykseen unionin eläkejärjestelmän jäsenyyden ja tämän järjestelmän maksujen maksamisen jatkuvuudessa. Kantaja katsoo, että unionin eläkejärjestelmän jäsenyys ja maksujen maksaminen siihen eivät keskeytyneet hänen osaltaan siinä yhteydessä, kun 16.5.2014 tehty työsopimus korvasi 1.7.2008 tehdyn työsopimuksen, eli hän oli 1.6.2014 edelleen palveluksessa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

57      Neljänneksi kantaja väittää, ettei uudentyyppisen sopimuksen tekeminen johda henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan sovellettavuuden päättymiseen, vaan se mahdollistaa toimihenkilöille urakehityksen, joka ei muutoin olisi mahdollista vaikuttamatta heidän eläkeoikeuksiinsa.

58      Kanneperusteensa toisen osan tueksi kantaja väittää ensinnäkin, että vaikka 16.5.2014 tehty työsopimus tosiaan mahdollisti hänelle avoimen valintamenettelyn läpäisemisen jälkeen pääsyn ylempään tehtäväryhmään kuin se, jossa hänet oli alun perin otettu palvelukseen, tämä uusi työsopimus kuului edelleen sopimussuhteisten toimihenkilöiden järjestelmään, ei johonkin toiseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehdoissa tarkoitettuun palvelussuhdejärjestelmään, eikä se myöskään johtanut hänen urakehityksensä keskeytymiseen tehtävien olennaisen muutoksen perusteella.

59      Tältä osin kantaja väittää aivan aluksi, ettei kyseinen työsopimus muuttanut sen paremmin hänen tehtäviensä luonnetta kuin niiden tasoakaan. Lisäksi kantaja väittää, että vaikka ensimmäiseen tehtäväryhmään kuuluvan sopimussuhteisen toimihenkilön toimen nimike oli erilainen kuin toiseen tehtäväryhmään kuuluvan sopimussuhteisen toimihenkilön toimessa, johon kantaja siis pääsi uuden työsopimuksen johdosta, kummankin toimen kuvauksessa oli määritelty tismalleen samoin sanakääntein sekä yleiset tavoitteet että hänelle kuuluvat konkreettiset vastuut. Kantaja väittää myös, että – kuten 16.5.2014 päivätystä kirjeestä hänen mukaansa ilmenee – 16.5.2014 tehdyssä työsopimuksessa hänet luokiteltiin palkkaluokan 5 palkkatasolle 1, mikä merkitsee hänen mukaansa yhtäältä sitä, että osa hänen komissiossa ensimmäisessä tehtäväryhmässä saamastaan työkokemuksesta oli otettu huomioon, ja toisaalta sitä, että kyseinen työkokemus oli saatu toisen tehtäväryhmän tasoisista tehtävistä.

60      Toiseksi kantaja väittää lähinnä, ettei 16.5.2014 tehty työsopimus vaikuttanut hänen osaltaan unionin eläkejärjestelmän jäsenyyteen tai tämän järjestelmän maksujen maksamiseen.

61      Komissio kiistää väitteet, jotka kantaja esittää kanneperusteensa ensimmäisen ja toisen osan tueksi.

62      Tämän ainoan kanneperusteen molemmat osat liittyvät läheisesti toisiinsa, joten ne on syytä käsitellä yhdessä.

63      Esillä olevassa asiassa on lähinnä selvitettävä, merkitseekö se, että kantajan kaltainen sopimussuhteinen toimihenkilö on allekirjoittanut uuden työsopimuksen vuoden 2014 uudistuksen voimaantulon jälkeen, sellaista muutosta tämän toimihenkilön ja unionin hallinnon välisessä palvelussuhteessa, jonka johdosta kyseiseen toimihenkilöön ei voitaisi soveltaa eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkkeelle jäämisen ikää koskevia siirtymäsäännöksiä.

64      Aivan aluksi on tulkittava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa ja näin ollen täsmennettävä, mitkä edellytykset ratkaisevat kyseisen artiklan nojalla sen, sovelletaanko henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

 Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohta ja edellytykset, jotka koskevat henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamista kyseisten palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaan muuhun henkilöstöön

65      Ensinnäkin on todettava – kuten edellä 21 kohdassa muistutetaan – että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin ne on muutettuna asetuksella N:o 1023/2013, mukaisesti ”[henkilöstösääntöjen] liitteessä [XIII] olevan 21 artiklan, 22 artiklan, 4 kohtaa lukuun ottamatta, – – säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

66      Toiseksi on todettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa säädetään, että virkamiehellä, joka on tullut palvelukseen 1.5.2004 ja 31.12.2013 välisenä aikana, on oikeus eläkeoikeuksiin 1,9 prosentin vuotuisen karttuman mukaisesti, ja että jos virkamies on vähintään 35-vuotias 1.5.2014 ja on tullut palvelukseen ennen 1.1.2014, hän saavuttaa oikeuden vanhuuseläkkeeseen 64 vuoden ja 8 kuukauden iässä.

67      Kuten asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa täsmennetään, unionin lainsäätäjä katsoi, että erityisesti henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa sekä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa olisi vahvistettava ”siirtymäjärjestelyt, jotta uusia sääntöjä ja toimenpiteitä voidaan ryhtyä soveltamaan vähitellen, samalla kun otetaan huomioon ennen [mainittujen] henkilöstösääntöjen muutosten voimaantuloa palvelukseen otetun henkilöstön saavutetut edut ja oikeutetut odotukset”.

68      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siirtymäsäännöksiä on tulkittava suppeasti paitsi niiden poikkeuksellisen luonteen (ks. tuomio 2.9.2010, Kirin Amgen, C‑66/09, EU:C:2010:484, 33 kohta ja tuomio 17.1.2013, komissio v. Espanja, C‑360/11, EU:C:2013:17, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) myös niiden talousarviovaikutusten vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2005, Olesen v. komissio, T‑190/03, EU:T:2005:264, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), mutta tämä tulkinta ei saa kuitenkaan olla ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joihin unionin lainsäätäjä pyrkii, eikä henkilöstösäännöillä ja muuhun henkilöstöön sovellettavilla palvelussuhteen ehdoilla käyttöön otetun järjestelmän kanssa (ks. tuomio 14.12.2018, Torné v. komissio, T‑128/17, EU:T:2018:969, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Kolmanneksi on todettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan sanamuodosta johtuu, että unionin lainsäätäjä vahvisti sen, että henkilöstösääntöjen liitettä XIII sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluviin toimihenkilöihin niin, että viimeksi mainitussa liitteessä olevia 21 ja 22 artiklaa sovelletaan kyseisiin toimihenkilöihin siltä osin kuin nämä toimihenkilöt on mahdollista rinnastaa virkamiehiin kummankin henkilöstöryhmän ominaispiirteet huomioon ottaen.

70      Tältä osin on aivan aluksi syytä muistuttaa, millä tavalla toimihenkilöt eroavat henkilöstöryhmänä virkamiehistä.

71      Tässä yhteydessä on ensinnäkin todettava, että unionin palveluksessa olevien eri henkilöstöryhmien määritelmät, olipa sitten kyse varsinaisista virkamiehistä tai muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa tarkoitetuista erilaisista toimihenkilöryhmistä, vastaavat unionin hallinnon perusteltuja tarpeita ja niiden pysyvien tai väliaikaisten tehtävien luonnetta, jotka unionin on täytettävä (ks. tuomio 19.102006, De Smedt v. komissio, F-59/05, EU:F:2006:105, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72      Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisesti esimerkiksi sopimussuhteisella toimihenkilöllä tarkoitetaan kyseisissä palvelussuhteen ehdoissa toimihenkilöä, joka ei hoida asianomaista toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa esitettyä tointa ja joka on palkattu hoitamaan tehtäviä osa- tai kokopäiväisesti.

73      Lisäksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL 2004, L 124, s. 1), jolla perustettiin sopimussuhteisten toimihenkilöiden ura-alue, johdanto-osan 36 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisten toimihenkilöiden edellytetään yleensä työskentelevän virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden valvonnassa. On vielä syytä huomauttaa, että saman asetuksen saman johdanto-osan perustelukappaleen mukaan kyseisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden oikeudet ja velvollisuudet oli määriteltävä yhdenmukaisesti väliaikaisten toimihenkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa etenkin sosiaaliturvan, korvausten ja lisien sekä työolojen osalta.

74      Sitä vastoin ainoastaan virkamiehet, eli henkilöstösääntöjen 1 a artiklassa tarkoitetut ”[henkilöt], [jotka] on nimitetty näissä henkilöstösäännöissä säädetyllä tavalla vakinaisen viran [haltijoiksi] yhteen unionin toimielimistä kyseisen toimielimen nimittävän viranomaisen laatiman asiakirjan nojalla”, voivat hoitaa pysyvästi julkisen palvelun tarjoamiseen liittyviä tehtäviä.

75      Toiseksi on korostettava, että virkamiesten ja toimihenkilöiden välinen ero – sellaisena kuin se on oikeuskäytännössä täsmennetty – perustuu paitsi heidän hoitamiensa tehtävien luonteeseen myös erityisesti siihen, että virkamiesten ja hallinnon oikeudellinen sidos perustuu henkilöstösääntöihin, mistä seuraa, että lainsäätäjä voi milloin hyvänsä muuttaa virkamiesten oikeuksia ja velvollisuuksia (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 143 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kun taas muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen piiriin kuuluvien toimihenkilöiden tilanteessa työsuhde on sopimusperusteinen (ks. vastaavasti tuomio 19.19.2006, De Smedt v. komissio, F-59/05, EU:F:2006:105, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Tästä seuraa, kuten komissio aivan oikein huomautti istunnossa, että virkamies tulee ja jää unionin hallinnon virkaan sellaisen nimittämiskirjan nojalla, joka pysyy muuttumattomana koko hänen uransa ajan, kun taas sopimussuhteinen toimihenkilö tulee ja jää toimeen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisen sopimuksen nojalla niin pitkäksi aikaa kuin tämän sopimuksen vaikutukset ulottuvat. Näin ollen hän on sidoksissa unionin hallintoon ja voi hoitaa tehtäviään voimassa olevan sopimuksen nojalla.

77      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä täsmennetään, että jotta henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa säädettyjä virkamiehiä koskevia siirtymäsäännöksiä voidaan soveltaa muuhun henkilöstöön, tähän henkilöstöön kuuluvien toimihenkilöiden ”on oltava palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013” eli heidän on oltava kyseisenä päivänä palveluksessa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitetun sopimuksen nojalla.

78      Käsiteltävässä asiassa asianosaiset ovat eri mieltä erityisesti siitä, mitä ilmaisulla ”olla palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013” tarkoitetaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa.

79      Komissio nimittäin väittää, että jotta henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa voitaisiin soveltaa muuhun henkilöstöön, asianomaisen toimihenkilön on paitsi oltava palveluksessa tiettynä päivänä, eli 31.12.2013, myös oltava ”edelleen palveluksessa tai yhä aktiivinen”, eli hänen on täytynyt säilyttää asemansa sekä ajankohtana 31.12.2013 että sen jälkeen. Näin ollen komissio katsoo, että kaikki työsopimukseen tehtävät muutokset johtavat asianomaisen toimihenkilön ja unionin hallinnon välisen työsuhteen keskeytymiseen niin, ettei kyseiseen toimihenkilöön voida soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa.

80      Kantaja sitä vastoin väittää lähinnä, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamiseksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaan toimihenkilöön riittää, että kyseinen toimihenkilö on ollut työsopimuksen nojalla palveluksessa 31.12.2013, mahdollisista myöhemmistä sopimusmuutoksista riippumatta. Näin ollen kantaja moittii komissiota siitä, että se on lisännyt muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun edellytykseen, jonka mukaan toimihenkilö on täytynyt olla ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”, lisäedellytyksen, jonka mukaan toimihenkilön on myös pysyttävä kyseisen päivämäärän jälkeen palveluksessa ilman keskeytyksiä.

81      Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että – toisin kuin kantaja väittää – komissio ei lisää mitään edellytystä, vaan se ainoastaan tulkitsee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa käytettyä käsitettä ”soveltuvin osin”, jonka oletuksena on se, että toimihenkilöiden tilanne on rinnastettavissa virkamiesten tilanteeseen. On nimittäin niin, että tilanteiden voidaan katsoa olevan rinnastettavissa vain siinä tapauksessa, ettei toimihenkilö ole allekirjoittanut sellaista uutta työsopimusta, joka merkitsee uuden työsuhteen alkamista hänen ja unionin hallinnon välillä. Tältä osin on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan työsopimus on oikeudellinen väline, jonka avulla toimihenkilön ja unionin hallinnon välinen työsuhde konkretisoituu. Tarkemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että mainittu työsuhde voi pysyä muuttumattomana jopa sellaisen uuden työsopimuksen tekemisen jälkeen, joka eroaa muodollisesti alkuperäisestä työsopimuksesta, mikäli tällä uudella työsopimuksella ei muuteta olennaisesti asianomaisen toimihenkilön tehtäviä tavalla, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, EMA v. Drakeford, T‑231/14 P, EU:T:2015:639, 40 kohta).

82      Kaikista edellä esitetyistä seikoista ilmenee, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevat 21 ja 22 artikla ovat siirtymäsäännöksiä, joita sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti soveltuvin osin sellaisiin muihin toimihenkilöihin, jotka ovat palveluksessa 31.12.2013 ja pysyvät palveluksessa kyseisen päivämäärän jälkeen edellä 81 kohdassa määritellyn kaltaisen sopimuksen nojalla siihen saakka, kunnes heidän asemansa arvioidaan eläkeoikeuksien laskemiseksi.

83      Tämän tulkinnan ansiosta on yhtäältä mahdollista tunnustaa – noudattaen samalla toiminnallista lähestymistapaa – muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti tehtävän uuden työsopimuksen allekirjoittamisen oikeudellinen merkitys ja toisaalta säilyttää henkilöstön saavutetut oikeudet ja oikeutetut odotukset asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 29 perustelukappaleen mukaisesti.

84      On syytä tutkia edellä esitettyjen huomioiden valossa, johtaako uuden työsopimuksen allekirjoittaminen vuoden 2014 uudistuksen voimaantulon jälkeen siihen, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa voida soveltaa kantajan tilanteeseen.

 Kantajan tilanne

85      Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin muistutettava, että kantaja otettiin ensimmäisen kerran palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä vuonna 2008 määräaikaisella työsopimuksella, joka uusittiin kolme kertaa määräajaksi ennen kuin se uusittiin 3.5.2011 toistaiseksi voimassa olevaksi. Tämä sopimus oli voimassa siihen asti, kunnes 16.5.2014 tehty sopimus tuli voimaan 1.6.2014. Näin ollen kantaja oli palveluksessa ajankohtana 31.12.2013 vuonna 2008 allekirjoitetun työsopimuksen eli alkuperäisen työsopimuksen nojalla. Kyseisenä päivänä hän hoiti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan 2 kohdassa esitetyssä taulukossa tarkoitettuun ensimmäiseen tehtäväryhmään kuuluvia käsin tehtäviä töitä tai hallinnollisia tukitöitä, jotka suoritetaan virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden valvonnassa.

86      Toiseksi on huomautettava, että kantaja allekirjoitti 16.5.2014 työsopimuksen, jonka hän itsekin myöntää olevan ”epäilemättä uusi työsopimus”. Kyse on erityisesti – minkä kantajakin vahvistaa – toistaiseksi voimassa olevasta sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksesta, jolla hänet luokiteltiin toiseen tehtäväryhmään palkkaluokan 5 palkkatasolle 1 muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämän uuden sopimuksen 2 artiklasta ilmenee erityisesti, että kantaja otettiin kyseisellä sopimuksella palvelukseen toimihenkilöksi hoitamaan toimisto- ja sihteerintehtäviä ja vastaavia tehtäviä, sellaisena kuin ne määritellään muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan 2 kohtaan sisältyvässä taulukossa. Lisäksi kantaja suoritti kuuden kuukauden koeajan, jonka päätteeksi laadittiin koeaikaa koskeva kertomus. Kuten edellä tämän tuomion 81 kohdassa täsmennetään, tehtäväryhmän muuttuminen asetti kyseenalaiseksi kantajan ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden.

87      Käsiteltävässä asiassa mikään kantajan kanneperusteensa toisessa osassa esittämistä väitteistä ei myöskään ole omiaan osoittamaan olennaista jatkuvuutta hänen hoitamiensa tehtävien osalta.

88      Kuten edellä tämän tuomion 86 kohdassa muistutetaan, on ensinnäkin kiistatonta, että 16.5.2014 tehty työsopimus mahdollisti kantajalle pääsyn toimeen, joka kuuluu ylempään tehtäväryhmään kuin se, jossa hänet alun perin otettiin palvelukseen. Toiseksi, kuten kantaja itsekin myöntää, ensimmäiseen tehtäväryhmään kuuluvan sopimussuhteisen toimihenkilön toimen nimike erosi toiseen tehtäväryhmään kuuluvan sopimussuhteisen toimihenkilön toimen nimikkeestä, sillä ensin mainitun nimikkeenä on ”hallintoavustaja – asiantuntijakustannukset” ja toisen nimekkeenä ”hallinnoija – asiantuntijakustannukset”. Kuten komissio huomauttaa, kantaja nimitettiin lisäksi 16.5.2014 tehdyllä työsopimuksella toiseen toimeen, joka on yksilöity eri numerolla kuin aiempi toimi. Kolmanneksi se seikka, että tehtäviä ja vastuita koskevan kuvauksen sanamuoto oli sama kummankin toimen profiilissa, ei osoita, että kantaja olisi hoitanut olennaisesti samoja tehtäviä toimiessaan sopimussuhteisena toimihenkilönä ensin ensimmäisessä ja sitten toisessa tehtäväryhmässä.

89      Kantaja väittää lisäksi, että koska hänet luokiteltiin 16.5.2014 tehdyssä työsopimuksessa toiseen tehtäväryhmään palkkaluokan 5 palkkatasolle 1, osa hänen ensimmäisessä tehtäväryhmässä hankkimastaan työkokemuksesta otettiin huomioon, mikä kantajan mukaan osoittaa, että kyseinen kokemus oli hankittu toisen tehtäväryhmän tasolla. On kuitenkin syytä huomauttaa, että vaikka 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen sisältämä luokittelu merkitsisi sitä, että osa kantajan ensimmäisessä tehtäväryhmässä saamasta työkokemuksesta otettiin huomioon, tämä seikka ei tarkoittaisi sen tunnustamista taannehtivasti (ex tunc ‑vaikutus), että tehtävät, joita kantaja hoiti ensimmäiseen tehtäväryhmään kuuluvana sopimussuhteisena toimihenkilönä eri työsopimuksen perusteella, kuuluivat tosiasiassa toiseen tehtäväryhmään. Näin ollen asianomainen toimielin otti uutta työsopimusta ehdottaessaan kyseisen työkokemuksen huomioon ainoastaan tulevaa luokittelua varten (ex nunc ‑vaikutus). On myös todettava, ettei kantajan ensimmäiseen tehtäväryhmään kuuluvan toimen yhteydessä saaman kokemuksen mahdollinen osittainen huomioon ottaminen tosiasiassa toisessa tehtäväryhmässä saatuna kokemuksena osoita, että kantaja olisi hoitanut 1.7.2008 alkaen ja 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka – ilman keskeytyksiä – ainoastaan toiseen tehtäväryhmään kuuluvia tehtäviä. Kantaja ei ole nimittäin esittänyt minkäänlaista näyttöä tämän jatkuvuuden osoittamiseksi.

90      Kuten edellä 81 kohdassa täsmennetään, kantaja oli muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013” vuoden 2008 työsopimuksen perusteella, ja koska uusi työsopimus, jonka perusteella kantaja pääsi uuteen tehtäväryhmään, päätti kaikki vuoden 2008 työsopimuksen vaikutukset, hänen ja unionin hallinnon välisessä työsuhteessa oli katkos.

91      Kolmanneksi on korostettava, ettei palvelukseen tuleminen uuden työsopimuksen perusteella vaikuta eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa koskeviin oikeuksiin, jotka kantaja oli saavuttanut vuoden 2008 työsopimuksen mukaisesti ennen 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen voimaantulopäivää. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevista 2 ja 3 artiklasta, joita sovelletaan toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan nojalla, nimittäin ilmenee, että kantajan kaltaisen sopimussuhteisen toimihenkilön vanhuuseläkettä määritettäessä lasketaan yhteen vuotuiset karttumat, jotka asianomainen on hankkinut kunkin palvelusvuoden ajalta.

92      Käsiteltävässä asiassa on niin, että koska 16.5.2014 tehty työsopimus tuli voimaan 1.6.2014, kantajaan sovellettiin viimeksi mainittuun päivämäärään asti ennen uudistusta voimassa ollutta eläkejärjestelmää, jota häneen sovellettiin myös ajanjaksolla 1.1.2014–1.6.2014 siirtymäsäännösten nojalla. Eläkeoikeuksien laskentahetkellä kantajaan sovelletaan näin ollen 1,9 prosentin karttumaa vuoden 2008 työsopimuksen mukaisesti kertyneiltä palvelusvuosilta, sillä kyse on kantajan saavutetusta oikeudesta, mutta 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen voimaantulopäivästä lukien häneen sovellettava karttuma on 1,8 prosenttia.

93      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, etteivät PMO ja henkilöstöhallinnon pääosasto ole tehneet oikeudellista virhettä katsoessaan, että 16.5.2014 tehty työsopimus, jonka perusteella kantaja pääsi ylempään tehtäväryhmään, merkitsi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta uutta palvelukseen tuloa, jonka johdosta kantajaan ei voida soveltaa eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkkeelle jäämisen ikää koskevia siirtymäsäännöksiä.

94      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa muilla kantajan esittämillä väitteillä.

95      Siltä osin kuin on kyse väitteestä, joka perustuu väitettyyn rinnastettavuuteen 14.12.2011 annetun tuomion De Luca v. komissio (T‑563/10 P, EU:T:2011:746) kanssa, on ensinnäkin korostettava komission tavoin, että kyseinen tuomio koskee henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan kaltaisen palvelukseen ottamista koskevan ja sopivien hakijoiden luetteloon ennen 1.5.2006 merkittyjen ja 1.5.2004 ja 30.4.2006 välisenä aikana palvelukseen otettujen virkamiesten palkkatason määrittämisestä annetun säännöksen soveltamista sellaiseen palveluksessa olevaan virkamieheen, joka nimitetään toiseen virkaan avoimen kilpailun seurauksena ja jonka osalta henkilöstösäännöt eivät sisällä erityisiä säännöksiä. On todettava, ettei kyseiseen tuomioon johtanutta asiaa voida rinnastaa miltään osin nyt esillä olevaan asiaan, jossa on kyse eläkeoikeuksia koskevien siirtymäsäännösten soveltamisesta sopimussuhteiseen toimihenkilöön.

96      Toiseksi on täsmennettävä väitteestä, joka perustuu väitettyyn rinnastettavuuteen 16.9.2015 annetun tuomion EMA v. Drakeford (T‑231/14 P, EU:T:2015:639) ja 5.2.2014 annetun tuomion Drakeford v. EMA (F-29/13, EU:F:2014:10) kanssa, että – kuten ilmenee edellä 81 kohdasta – tämä väite on käsiteltävässä asiassa tehoton, koska 16.5.2014 tehty työsopimus on uusi sopimus, jonka perusteella kantaja otettiin uusiin tehtäviin ja joka näin ollen merkitsee lähtökohtaisesti hänen ja unionin hallinnon välisen työsuhteen katkeamista.

97      Kolmanneksi on todettava kantajan väitteestä, jonka mukaan uusi työsopimus ei ole esteenä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamiselle, koska se ei johda keskeytykseen unionin eläkejärjestelmän jäsenyyden ja tähän järjestelmään maksettujen maksujen jatkuvuudessa, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltaminen toimihenkilöihin riipu eläkejärjestelmän väitetysti keskeytymättömästä jäsenyydestä, vaan työsuhteen toiminnallisesta jatkuvuudesta (ks. edellä tämän tuomion 81 kohta).

98      Neljänneksi ja viimeiseksi on muistutettava – siltä osin kuin on kyse kantajan väitteestä, jossa väitetään lähinnä, ettei uudentyyppisen työsopimuksen tekeminen lopeta henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamista, vaan se mahdollistaa toimihenkilöiden urakehityksen tavalla, joka ei muutoin olisi mahdollinen vaikuttamatta näiden toimihenkilöiden eläkeoikeuksiin – ettei uuden työsopimuksen tekeminen johda jo saavutettujen eläkeoikeuksien menettämiseen. Tässä yhteydessä on lisäksi täsmennettävä, että eläkejärjestelmän jäsenyyttä koskevat edellytykset ovat luonteeltaan sellaisia edellytyksiä, joita unionin lainsäätäjä voi halutessaan muuttaa myöhemmin, kunhan saavutettujen oikeuksien koskemattomuutta kunnioitetaan.

99      Kaiken edellä esitetyn huomioon ottaen kanteen ainut kanneperuste on hylättävä perusteettomana ja näin ollen koko kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

100    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Maxime Picard velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanninen

Jaeger

Półtorak

Porchia

 

      Stancu

Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä maaliskuuta 2021.

Allekirjoitukset

Sisällys


Asian tausta

Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Tutkittavaksi ottaminen

Pääasia

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohta ja edellytykset, jotka koskevat henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltamista kyseisten palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaan muuhun henkilöstöön

Kantajan tilanne

Oikeudenkäyntikulut


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.