Asia C‑189/11

Euroopan komissio

vastaan

Espanjan kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Verotus – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 306–310 artikla – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä – Erot kieliversioiden välillä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään erityisjärjestelmän soveltamisesta muihin henkilöihin kuin matkustajiin – Käsitteet ”matkustaja” ja ”asiakas” – Tiettyjen yleisölle suuntautuvien myyntien sulkeminen pois erityisjärjestelmän soveltamisalasta – Laskussa oleva maininta vähennyskelpoisesta arvonlisäveron määrästä, joka ei liity aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa maksettavaan tai maksettuun veroon – Veron perusteen määrittäminen kokonaisuutena tiettyä kautta varten – Yhteensopimattomuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.9.2013

1.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Kieliversioiden eroavuudet – Kyseisen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen huomioon ottaminen

2.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä – Tavoite – Asiakaslähtöinen lähestymistapa – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ei ole – Matkustajalähtöinen lähestymistapa – Yhteensopimattomuus matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän kanssa

(Neuvoston direktiivin 77/388/ETY 26 artiklan 2–4 kohta ja neuvoston direktiivin 2006/112 306–310 artikla)

3.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään erityisjärjestelmän soveltamisesta muihin henkilöihin kuin matkustajiin – Matkatoimistot, jotka soveltavat kyseistä järjestelmää välittäjinä

(Neuvoston direktiivin 2006/112 306 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

4.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission on osoitettava, että jäsenvaltio ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan – Sellaisten seikkojen esittäminen, jotka osoittavat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen – Todistustaakan siirtyminen kyseessä olevalle jäsenvaltiolle

(EU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 258 artikla)

5.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään erityisjärjestelmän soveltamisesta muihin henkilöihin kuin matkustajiin – Laskussa oleva maininta arvonlisäveron määrästä, joka ei liity asiakkaalle tosiasiallisesti vyörytettyyn arvonlisäveroon – Lupa vähentää tämä määrä – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Neuvoston direktiivin 2006/112 168 ja 226 artikla)

6.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään erityisjärjestelmän soveltamisesta muihin henkilöihin kuin matkustajiin – Veron perusteen määrittäminen kokonaisuutena tiettyä kautta varten – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Neuvoston direktiivin 2006/112 308 artikla)

7.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään erityisjärjestelmän soveltamisesta muihin henkilöihin kuin matkustajiin – Tiettyjen yleisölle suuntautuvien myyntien sulkeminen pois erityisjärjestelmän soveltamisalasta – Soveltamisala – Se, että vähittäismyyntiä harjoittava matkatoimisto toimii tukkumyyntiä harjoittavan matkatoimiston välittäjänä, ei kuulu erityisjärjestelmän soveltamisalaan – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Neuvoston direktiivin 2006/112 306 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 56 ja 57 kohta)

2.        Verotusta koskevissa asioissa erityisjärjestelmän tavoitteena on matkatoimistoihin sovellettavien arvonlisäverosääntöjen yksinkertaistaminen. Sillä pyritään myös jakamaan arvonlisäveron perimisestä saadut tulot tasapainoisesti jäsenvaltioiden kesken siten, että taataan yhtäältä jokaiseen yksittäiseen palveluun liittyvien arvonlisäverotuottojen osoittaminen sille jäsenvaltiolle, jossa palvelun lopullinen kulutus tapahtuu, ja toisaalta matkatoimiston katteeseen liittyvien arvonlisäverotuottojen osoittaminen sille jäsenvaltiolle, jossa matkatoimisto sijaitsee.

Asiakaslähtöinen lähestymistapa soveltuu paremmin näiden kahden tavoitteen saavuttamiseen, koska sen perusteella matkatoimistoihin voidaan soveltaa yksinkertaistettuja sääntöjä siitä asiakastyypistä riippumatta, jolle matkatoimistot suorittavat palveluitaan, ja koska sillä edistetään tulojen tasapainoista jakautumista jäsenvaltioiden kesken.

Se, että matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää annettaessa vuonna 1977 suurin osa matkatoimistoista myi palveluitaan suoraan lopullisille kuluttajille, ei merkitse, että lainsäätäjän tarkoituksena oli rajoittaa kyseinen erityisjärjestelmä koskemaan vain tämäntyyppisiä myyntejä ja jättää järjestelmän ulkopuolelle myynnit muille toimijoille.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 306–310 artiklan säännöksiä on tulkittava asiakaslähtöisen lähestymistavan mukaisesti.

(ks. 59-61 ja 69 kohta)

3.        Arvonlisäveroa koskevissa asioissa sitä riskiä, että matkatoimistot soveltavat matkatoimistojen erityisjärjestelmää, vaikka ne toimivat välittäjinä, ei voida katsoa olevan, kun otetaan huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 306 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nimenomainen sanamuoto, jossa tällainen mahdollisuus joka tapauksessa suljetaan pois.

(ks. 68 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 81 kohta)

5.        Jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 168 ja 226 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on sallinut matkatoimistoille toiselle verovelvolliselle suoritetuissa matkapalveluissa, jotka käsittävät ainoastaan kansallisella alueella toteutettavia tavaroiden luovutuksia, sellaisen kokonaismäärän veloittamisen laskussa, joka ei liity asiakkaalle tosiasiallisesti vyörytettävään arvonlisäveroon, ja sallinut asiakkaan vähentää tämän kokonaismäärän maksettavan arvonlisäveron määrästä, kun kyseessä on verovelvollinen.

Kyseisen veron neutraalisuuden takaamiseksi vähennetyn veron määrän on vastattava täsmällisesti aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa maksettavaa tai maksettua arvonlisäveron määrää. Lisäksi laskussa oleva maininta rahamäärästä, jonka suuruus on tietty prosenttimäärä laskutetusta kokonaishinnasta, ei vastaa direktiivin 2006/112 226 artiklassa tarkoitettuja laskujen sisältöä koskevia sääntöjä.

Kun kansallisessa laissa mahdollistetaan vähennys vain silloin, kun palvelut suoritetaan sen alueella, siinä otetaan käyttöön kansalaisuuteen perustuva syrjintä, joka myös on ristiriidassa yhteisen arvonlisäverojärjestelmän kanssa.

(ks. 91, 94, 95 ja 106 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

6.        Jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 308 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on sallinut matkatoimistojen, sikäli kuin niihin sovelletaan matkatoimistojen erityisjärjestelmää, määrittää veron perusteen kokonaisuutena jokaiselle verokaudelle.

Veron peruste on nimittäin määritettävä direktiivin 2006/112 308 artiklan mukaisesti viitaten jokaiseen erilliseen matkatoimiston suorittamaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään palveluun eikä kausikohtaisesti.

(ks. 103 ja 106 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

7.        Jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 306 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on sulkenut pois matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisalasta omissa nimissään toimivien vähittäismyyntiä harjoittavien toimistojen sellaisten matkojen myynnin yleisölle, jotka tukkumyyntiä harjoittavat toimistot järjestävät.

(ks. 106 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)