YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

11 päivänä marraskuuta 2008

Asia T-390/07 P

Michael Alexander Speiser

vastaan

Euroopan parlamentti

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Tutkittavaksi ottaminen – Ulkomaankorvaus – Pelkästään vahvistava päätös – Myöhään tehty valitus

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-146/06, Speiser vastaan parlamentti, 10.9.2007 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista

Ratkaisu: Valitus hylätään. Kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, jonka mukaan valituksenalaisessa tuomiossa ei ole sovellettu toisessa tuomiossa omaksuttua ratkaisua

(EY 225 a artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Yleinen velvollisuus ilmoittaa adressaateille oikeussuojateistä ja määräajoista – Tällaista velvollisuutta ei ole

3.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Prekluusio – Anteeksiannettava erehdys

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Oikeuden vanhentuminen – Alkaminen uudelleen – Edellytys – Uusi seikka

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

5.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vaatimus siitä, että oikeudenkäyntikuluista määrätään säännösten mukaisesti

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

1.      Vaikka se, että valituksenalaisessa tuomiossa ei ole sovellettu yhteisöjen tuomioistuinten jossain toisessa tuomiossa omaksumaa ratkaisua, ei sellaisenaan merkitse yhteisön oikeuden rikkomista, joka voidaan todeta muutoksenhaun yhteydessä, tällainen peruste on kuitenkin tutkittava siltä osin kuin se perustuu kyseisessä tuomiossa tunnustetun periaatteen rikkomiseen.

(ks. 19 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F-101/05 28 6 2006, Grünheid v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑55 ja II‑A‑1‑199)

2.      Yhteisön toimielimillä ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa päätöstensä adressaateille niiden käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista eikä velvollisuutta ilmoittaa sovellettavista määräajoista, joiden kuluessa kyseisiä keinoja voidaan käyttää.

(ks. 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑163/07 P, Diy‑Mar Insaat Sanayi ve Ticaret ja Akar v. komissio, 27.11.2007 (Kok. 2007, s. I‑10125, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Anteeksiannettavan erehdyksen käsitettä on tulkittava kanteen nostamisen määräaikojen osalta suppeasti, ja sillä voidaan tarkoittaa ainoastaan poikkeuksellisia tilanteita, joissa erityisesti asianomaiset toimielimet ovat menetelleet sellaisella tavalla, että se on joko yksistään tai ratkaisevassa määrin aiheuttanut ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle oikeussubjektille, joka on osoittanut noudattaneensa tavanomaisella tavalla asioista perillä olevalta henkilöltä edellytettävää huolellisuutta. Näin ei ole hallinnon sellaisen kirjeen tapauksessa, jossa kyllä mainitaan, että asianomaisella on mahdollisuus tehdä hallinnollinen valitus, mutta ei täsmennetä, mihin toimeen sen pitää kohdistua.

(ks. 33 ja 34 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑8/95 ja T‑9/95, Pelle ja Konrad v. neuvosto ja komissio, 27.9.2007 (Kok. 2007, s. I‑4117, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Päätös, jolla hallinto suostuu asianomaisen vaatimuksesta muuttamaan tämän lähtöpaikkakuntaa siten, että se on jokin toinen kaupunki kuin hänen palvelukseenottopaikkakunnakseen ilmoitettu kaupunki, ei vaikuta millään tavoin siihen, onko hänellä oikeutta ulkomaankorvaukseen, eikä hallinnollista valitusta koskevan määräajan kuluminen voi sen perusteella alkaa uudelleen häneltä kyseisen korvauksen epäävän aikaisemman päätöksen osalta. Yhtäältä virkamiehen lähtöpaikkakunnan määrittäminen ja toisaalta ulkomaankorvauksen myöntäminen vastaavat näet eri tarpeisiin ja intresseihin. Kun ulkomaankorvauksen myöntäminen edellyttää sitä, että asianomaisella ei ole ollut viitejakson aikana vakituista asuinpaikkaa eikä pääasiallisen ansiotoiminnan paikkaa asemapaikan valtion eurooppalaisella alueella, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 7 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lähtöpaikkakunnan käsite on tekninen käsite, jota käytetään virkamiehen tiettyjen rahamääräisten oikeuksien vahvistamiseen, niin että hänen lähtöpaikkakuntansa ei ole se paikkakunta, jolla hän asui vakituisesti ja jossa hän harjoitti ansiotoimintaansa ennen palvelukseen tuloaan.

(ks. 37–42 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 144/84, De Angelis v. komissio, 2.5.1985 (Kok. 1985, s. 1301, 13 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑90/92, Magdalena Fernández v. komissio, 28.9.1993 (Kok. 1993, s. II‑971, 26 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodon mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Sitä, että tuomioistuinta on pyydetty määräämään oikeudenkäyntikuluista säännösten mukaisesti, ei voida pitää vaatimuksena, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, pitäisi velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(ks. 48 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C-30/91 P, Lestelle v. komissio, 9.6.1992 (Kok. 1992, s. I‑3755, 38 kohta)