Asia T-712/15
Crédit mutuel Arkéa
vastaan
Euroopan keskuspankki
Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohta – Vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Valvottava ryhmittymä – Keskuslaitokseen pysyvästi liittyneet laitokset – Asetuksen (EU) N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohta – Asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artikla – Pääomavaatimukset – Asetuksen N:o 1024/2013 16 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohdan a alakohta
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 13.12.2017
1. Tuomioistuinmenettely – Asianosaisten edustaminen – Mahdollisuus korjata valtuutuksen puuttuminen kannetta jätettäessä esittämällä myöhemmin mikä tahansa tällaisen valtuutuksen vahvistava asiakirja
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohta)
2. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Kanne peruutetusta toimesta – Peruuttamisen ja kumoamisen vaikutukset – Kantajan intressin säilyminen riidanalaisen toimen kumoamisen osalta
(SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artikla)
3. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, rakenteeseen perustuva ja teleologinen tulkinta
4. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Keskuslaitokseen liittyneitä laitoksia koskeva vapautus – Soveltamisedellytykset
(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohta, neuvoston asetus N:o 1024/2013 ja Euroopan keskuspankin asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohta)
5. Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Unionin oikeuden tulkinta – Hallintoviranomaisen suuntaviivat – Sitovuuden puuttuminen
(SEU 19 artikla)
6. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Keskuslaitokseen liittyneitä laitoksia koskeva vapautus – Keskuslaitokselta edellytettävän luottolaitoksen aseman puuttuminen
(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan b alakohta, neuvoston asetus N:o 1024/2013 ja Euroopan keskuspankin asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohta)
7. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Säännös, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen – Itsenäinen ja yhtenäinen tulkinta
8. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Keskuslaitokseen liittyneitä laitoksia koskeva vapautus – Soveltamisedellytykset – Keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten sitoumusten on oltava yhteisvastuullisia tai keskuslaitoksen on taattava sitoumukset – Yhteisvastuullisuuden ja takaamisen käsite – Itsenäinen tulkinta
(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan a alakohta)
9. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Keskuslaitokseen liittyneitä laitoksia koskeva vapautus – Soveltamisedellytykset – Keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten sitoumusten on oltava yhteisvastuullisia tai keskuslaitoksen on taattava sitoumukset – Tarve velvoittaa siirtämään omia varoja ja likviditeettiä ryhmän sisällä
(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan a alakohta ja Euroopan keskuspankin asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohta)
10. Kansallinen oikeus – Tulkinta – Kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinten tulkinnan huomioon ottaminen – Rajat
11. Kumoamiskanne – Kohde – Päätös, joka perustuu useisiin perusteluihin, joista kukin riittää päätösosan perustaksi – Tällaisen päätöksen kumoaminen – Edellytykset
(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)
12. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Keskuslaitokseen liittyneitä laitoksia koskeva vapautus – Soveltamisedellytykset – Keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskeva seuranta – Perusteet
(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan b alakohta)
13. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoitu valvonta – Pääomavaatimukset – Euroopan keskuspankin suorittaman valvonnan ja arvioinnin laajuus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a alakohta, neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 16 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohdan a alakohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36 97 artiklan 1 kohdan a alakohta)
14. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeasuhteisuus – Ulottuvuus
(SEU 5 artiklan 4 kohta)
15. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite
(SEUT 263 artikla)
1. Jos valtakirjaa, jolla asianosainen valtuuttaa asianajajansa edustamaan häntä, ei ole jätetty, kirjaaja asettaa kyseessä olevalle asianosaiselle työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdan mukaisesti kohtuullisen määräajan, jossa se on toimitettava. Kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että valtuutuksen puuttuminen kannetta jätettäessä voidaan korjata esittämällä myöhemmin mikä tahansa tällaisen valtuutuksen vahvistava asiakirja.
(ks. 30 kohta)
2. Siltä osin kuin on kyse kanteesta, joka koskee päätöstä, jossa vahvistetaan kantajaan sovellettavat vakavaraisuusvaatimukset ja joka on asian käsittelyn aikana kumottu ja korvattu päätöksellä, jossa vahvistetaan uudet vakavaraisuusvaatimukset ja josta on myös nostettu kumoamiskanne, riidanalaisen päätöksen kumoaminen toisella päätöksellä ei poista kantajalta oikeussuojan tarvetta ensiksi mainittuun nähden. Se, että toimielimen toimi kumotaan, ei nimittäin merkitse sitä, että toimen myönnettäisiin olevan lainvastainen, minkä lisäksi tällainen kumoaminen vaikuttaa kumoamishetkestä alkaen, kun taas kumoamista koskevan tuomion nojalla toimi poistetaan taannehtivin vaikutuksin yhteisön oikeusjärjestyksestä siten, ettei sen katsota koskaan olleen olemassa. Lisäksi kantajalla on edelleen oikeussuojan tarve riidanalaiseen päätökseen nähden, jottei sen kumoamiseksi tehdyn päätöksen mahdollinen kumoaminen johtaisi siihen, että riidanalainen päätös alkaisi uudelleen tuottaa oikeusvaikutuksia. Jos nimittäin toinen päätös kumottaisiin, asianosaisten tilanne palautuisi sellaiseksi kuin se oli ennen kyseisen päätöksen voimaantuloa, jolloin siihen sovellettaisiin jälleen riidanalaista päätöstä.
(ks. 41–43 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 55 kohta)
4. Luottolaitosryhmittymien vakavaraisuuden konsolidoidulla valvonnalla on lähinnä kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on mahdollistaa se, että Euroopan keskuspankki voi puuttua luottolaitokseen kohdistuviin riskeihin, jotka eivät aiheudu laitoksesta itsestään vaan ryhmittymästä, johon se kuuluu. Toisena tavoitteena on välttää jakamasta tällaisiin ryhmittymiin kuuluvien laitosten vakavaraisuusvalvontaa eri valvontaviranomaisten kesken.
Näin ollen luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun asetuksen N:o 1024/2013 tavoitteiden noudattamiseksi kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa annetun asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohtaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, joihin siinä viitataan, tulkittaessa on otettava huomioon, että lainsäätäjän tarkoituksena oli auttaa Euroopan keskuspankkia saamaan kokonaiskäsitys kaikista mahdollisista luottolaitokseen kohdistuvista riskeistä ja välttää vakavaraisuusvalvonnan jakaminen Euroopan keskuspankin ja kansallisten viranomaisten kesken.
Siltä osin kuin on kyse asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan tarkoituksesta, tämä asetus koskee nimenomaan luottolaitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia. Tältä kannalta tarkasteltuna mainitun asetuksen tavoite ilmenee selvästi sen sanamuodosta ja sillä pyritään antamaan toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus vapauttaa kokonaan tai osittain yksi tai useampi luottolaitos, joka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa ja joka on pysyvästi liittynyt niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen toimivaltaiselle viranomaiselle, tietyistä asetuksessa säädetyistä vaatimuksista. Jos kyseisessä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä ei kuitenkaan sovelleta siksi, että voitaisiin kyseisen asetuksen mukaisesti arvioida, onko yksittäinen laitos mahdollista vapauttaa vaatimusten noudattamisesta, vaan niitä sovelletaan asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohdassa tehdyn viittauksen perusteella, on otettava huomioon ainoastaan viimeksi mainitun asetuksen tarkoitus eikä asetuksen 575/2013 10 artiklan 1 kohdan tarkoitusta.
(ks. 58, 59, 61, 64–66 ja 70 kohta)
5. Hallintoviranomaisen merkityksellisestä lainsäädännöstä esittämä tulkinta ei sido unionin tuomioistuinta, joka on SEU 19 artiklan mukaan yksin toimivaltainen tulkitsemaan unionin oikeutta.
(ks. 75 kohta)
6. Siltä osin kuin on kyse YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa annetun asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta keskuslaitoksen käsitteestä, kyseisen säännöksen ei sinänsä voida tulkita tarkoittavan sitä, että keskuslaitoksella on luottolaitoksen asema. Asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohdan sanamuodosta ei ensinnäkään ilmene tällaista vaatimusta, toisin kuin saman asetuksen 2 artiklan 21 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa viitataan nimenomaisesti sellaisen ryhmittymän valvontaan, jonka emoyrityksellä on luottolaitoksen asema.
Toiseksi on luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun asetuksen N:o 1024/2013 tavoitteiden ja asetuksen N:o 468/2014 mukaista noudattaa asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohdassa annettua ”valvottavan ryhmittymän” määritelmää riippumatta siitä, onko ryhmittymän keskuslaitoksella luottolaitoksen asema vai ei. Kolmanneksi se, ettei Euroopan keskuspankki voi käyttää asetuksessa N:o 1024/2013 säädettyjä valtuuksia sellaiseen keskuslaitokseen nähden, jolla ei ole luottolaitoksen asemaa, ei siten ole esteenä asianmukaiselle vakavaraisuusvalvonnalle, koska Euroopan keskuspankki pystyy käyttämään niitä kyseiseen keskuslaitokseen liittyneisiin laitoksiin nähden.
Näin ollen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei sen paremmin kuin 11 artiklan 4 kohdassakaan edellytetä, että keskuslaitoksella on oltava luottolaitoksen asema, jotta asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohtaa voitaisiin soveltaa.
(ks. 86, 88, 93, 94 ja 108 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 119 kohta)
8. Koska luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa N:o 575/2013 ei määritellä yhteisvastuun ja takauksen käsitteitä viittaamalla jäsenvaltioiden oikeuteen, niitä kumpaakin on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.
(ks. 120 kohta)
9. Siltä osin kuin on kyse vapautuksesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen N:o 575/2013 toisesta kahdeksanteen osassa säädettyjen luottolaitoksia koskevien vaatimusten soveltamisesta, mainitun asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu edellytys yhteisvastuusta täyttyy, jos olemassa on velvollisuus siirtää omia varoja ja likviditeettiä ryhmittymän sisällä sen varmistamiseksi, että velvoitteet velkojia kohtaan voidaan täyttää. Tällainen tulkinta on YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa annetun asetuksen N:o 468/2014 2 artiklan 21 kohdan c alakohdan tavoitteen ja asetuksen N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodon mukainen.
(ks. 130 kohta)
10. Kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisala on arvioitava ottamalla huomioon kyseiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sellaisina kuin kansalliset tuomioistuimet niitä tulkitsevat. Jos kansalliset toimivaltaiset tuomioistuimet eivät ole antaneet asiassa ratkaisua, unionin tuomioistuinten on väistämättä lausuttava kyseisten säännösten ulottuvuudesta.
(ks. 132 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 138 kohta)
12. Siltä osin kuin on kyse vapautuksesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen N:o 575/2013 toisesta kahdeksanteen osassa säädettyjen luottolaitoksia koskevien vaatimusten soveltamisesta, tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittua edellytystä keskuslaitoksen ja kaikkien siihen liittyneiden laitosten vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta on tulkittava siten, että se täyttyy kahdella perusteella. Niistä ensimmäinen on se, että ryhmittymällä on oltava konsolidoitu tilinpäätös. Toinen peruste on se, että ryhmittymään kuuluvien laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta on valvottava kokonaisuutena konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella.
(ks. 147 kohta)
13. Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan c alakohdasta luettuna yhdessä 2 kohdan a alakohdan kanssa ilmenee, että jos Euroopan keskuspankin suorittamassa vakavaraisuuden kokonaisarvioinnissa todetaan, etteivät luottolaitoksen omat varat ja maksuvalmius varmista hyvää riskien hallintaa ja riskien kattamista, Euroopan keskuspankilla on valtuudet vaatia, että luottolaitoksella on omia varoja enemmän kuin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa täsmennetyissä vähimmäisvaatimuksissa edellytetään.
Siltä osin kuin on kyse Euroopan keskuspankin suorittamasta valvonnasta, ilmenee jo oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetun direktiivin 2013/36 97 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta, että Euroopan keskuspankin on laitoksia valvoessaan arvioitava niihin ”kohdistuvat tai mahdollisesti kohdistuvat” riskit, mihin sisältyy väistämättä mahdollisuus ottaa huomioon sellaiset tulevat tapahtumat, jotka voivat vaikuttaa laitosten riskiprofiiliin. Euroopan keskuspankki ei siten tehnyt oikeudellista virhettä, kun se perusti kantansa tällaisen tulevan tapahtuman mahdolliseen ilmenemiseen.
Lisäksi Euroopan keskuspankilla on laaja harkintavalta, koska luottolaitokselle asetettavien 1 ryhmän pääomavaatimusten arviointia laitoksen riskiprofiilin ja siihen mahdollisesti vaikuttavien tapahtumien kannalta on pidettävä luonteeltaan monitahoisena. Unionin tuomioistuinten valvoessa tämän harkintavallan käyttöä valvonta kohdistuu välttämättä ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan ole tuomioistuinvalvonnan ulkopuolella. Unionin tuomioistuinten on näet paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet sellaisten merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.
(ks. 168, 176, 178, 179 ja 181 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 200–202 kohta)
15. Ks. tuomion teksti.
(ks. 211 kohta)