Asia T-156/11

Since Hardware (Guangzhou) Co., Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien silityslautojen tuonti – Menettelyn aloittaminen vain yhtä yritystä vastaan – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädetty kolmen kuukauden määräaika – Todistustaakka – Vahingon määrittely

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) tuomio 18.9.2012

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen aloittaminen – Kyseessä olevat yritykset – Mahdollisuus aloittaa polkumyyntimenettely vain yhden tuottajan osalta

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan 1 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen, ”vuoden 1994 polkumyyntisäännöstö”, 1 artikla, 5 artiklan 2 kohdan ii alakohta ja 6 artiklan 1 kohdan 3 alakohta, 6 artiklan 7 kohta, 6 artiklan 10 kohta ja 9 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 5 artiklan 1, 2, 7 ja 9 kohta sekä 9 artiklan 3–6 ja 17 kohta)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien asettamisen perusteena olevien seikkojen uudelleentarkastelu – Maailman kauppajärjestön raportti, jossa suljetaan viejä alkuperäisessä menettelyssä hyväksyttyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle ja kielletään uudelleentarkastelu–Toimielinten tätä viejää vastaan aloittaman uuden menettelyn hyväksyttävyys – Hyväksyttävyyden edellytykset

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 5 artiklan 8 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 5 artikla)

3.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Yhteisön tekemien kansainvälisten sopimusten mukainen tulkinta – Asetuksen N:o 1225/2009 tulkinta vuoden 1994 GATT-sopimuksen polkumyyntisäännöstön mukaisesti

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan 1 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehty sopimus, ”vuoden 1994 polkumyyntisäännöstö”; neuvoston asetus N:o 1225/2009)

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Menettelyn päättäminen – Polkumyyntimarginaali, joka on alle 2 prosenttia – Uuden tutkimuksen aloittaminen – Toimielinten harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 3 kohta)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettavat tekijät – Uuden tutkimuksen aloittaminen – Uudelleentarkastelumenettely – Analyysi, jonka toimielinten on tehtävä – Analyysin ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 1 kohta ja 11 artiklan 3 kohta)

6.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien vahvistaminen – Soveltamisen kesto – Neuvoston harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 1 ja 2 kohta)

7.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite

(SEUT 263 artikla)

8.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettavat tekijät – Moninaisuus – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Kaikkia unionin tuotannonalan tilanteeseen liittyviä tekijöitä ja seikkoja ei ole tutkittu – Vain kyseisessä asiassa merkityksellisten tekijöiden huomioon ottaminen – Ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 5 kohta)

9.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Kanneperusteiden mainitseminen abstraktisti – Tutkimatta jättäminen

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)

10.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonnit, jotka ovat peräisin asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista maista, joissa ei ole markkinataloutta – Niiden edellytysten arviointimenettely, joilla tuottaja voi saada hyväkseen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman – Komissio on ylittänyt mainitun asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan – Seuraukset

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohta)

11.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonnit, jotka ovat peräisin asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista maista, joissa ei ole markkinataloutta – Markkinatalousmaihin liittyvien sääntöjen soveltaminen – Soveltaminen pelkästään tuottajiin, jotka täyttävät mainitun asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt kumulatiiviset edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohta)

12.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonnit, jotka ovat peräisin asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista maista, joissa ei ole markkinataloutta – Markkinatalousmaihin liittyvien sääntöjen soveltaminen – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Tuottajille kuuluva todistustaakka

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta)

1.      Vaikka polkumyynnin vastaiset menettelyt koskevat lähtökohtaisesti jonkin tuoteryhmän kaikkea tuontia kolmannesta maasta eivätkä tiettyjen yritysten tuotteiden tuontia, polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 1225/2009 5 artiklan 1, 2, 7, 9 ja 17 kohdan sanamuoto ei voi olla perusteena väitteelle, jonka mukaan polkumyyntimenettelyä ei voitaisi missään tilanteessa aloittaa vain yhtä tuottajaa vastaan. Perusasetuksen 5 artiklan 9 kohtaa ei myöskään voida tulkita siten, että siinä kiellettäisiin unionin toimielimiä aloittamasta vain yhtä tuottajaa koskeva menettely, jos toimielimille on jätetty pätevästi valitus, johon sisältyy todisteita polkumyynnistä, vahingosta ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä, ja kun aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että mainitun tuottajan polkumyyntimarginaali oli nolla tai vähimmäistasoa ja että polkumyyntitoimenpiteet ovat voimassa myös kaikkiin muihin saman tuotteen valmistajiin nähden.

Asetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 4 kohdassa säädetään myös, että lopullinen polkumyyntitulli otetaan käyttöön, jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa, siinä ei aseteta minkäänlaisia vaatimuksia suhteessa niiden yritysten määrään, joista tällainen toteamus olisi tehtävä ja joille pitäisi voida määrätä polkumyyntitulli. Tarkasteltaessa mainitun asetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädettyä velvoitetta, jonka mukaan asetuksessa, jolla tulli otetaan käyttöön, täsmennetään kunkin toimittajan osalta käyttöön otettavan tullin suuruus tai, jos tämä ei ole mahdollista, kyseinen toimittajamaa, ilmaisu ”kukin toimittaja” on tulkittava siten, että se tarkoittaa kaikkia menettelyn kohteena olevia toimittajia. Kyseisessä säännöksessä ei siten vaadita, että tullit kohdistetaan kaikkiin kyseisen kolmannen maan toimittajiin. Kyseistä tulkintaa tukee myös tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen (polkumyyntisopimus) 9 artiklan 2 kohdan sanamuoto, jossa viitataan nimenomaisesti siihen, että viranomaisten on nimettävä kyseisen tuotteen toimittaja tai toimittajat.

Ei voida myöskään ajatella, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) VI artiklan 1 kohdasta tai polkumyyntisopimuksen 1 artiklasta ilmenisi, ettei menettelyä voitaisi missään tilanteessa aloittaa vain yhtä tuottajaa vastaan. GATT-sopimuksen VI artiklan 1 kohdassa ei käsitellä menettelyjen aloittamista eikä tällaisten menettelyjen kohteena mahdollisesti olevien tuottajien lukumäärää. Polkumyyntisopimuksen 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa, 6 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa, 6 artiklan 7 kohdassa, 6 artiklan 10 kohdassa tai 9 artiklan 2 kohdassa ei myöskään rajoiteta sellaisten tuottajien lukumäärää, joita vastaan menettely voidaan aloittaa.

(ks. 65, 68, 74, 76, 77, 92 ja 93 kohta)

2.      Maailman kauppajärjestön valituselimen raportti, jossa todetaan, ettei viejän polkumyyntimarginaalin todeta alkuperäisessä tutkimuksessa olevan yli vähimmäistason ja että se olisi näin ollen jätettävä lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle eikä siihen voida kohdistaa uudelleentarkastelua, ei estä unionin toimielimiä aloittamasta uutta menettelyä tällaista viejää vastaan, jos toimielimille on jätetty pätevästi valitus, johon sisältyy todisteita polkumyynnistä, vahingosta ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä.

Koska edellä mainittu tuottaja on suljettu polkumyyntitoimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle ja sen vienti on vapautettu tullista, siihen ei voida kohdistaa uudelleentarkastelua, koska tarkastelu koskee maksettua tullia ja tarvetta jatkaa tullin soveltamista, minkä vuoksi tarkastelua ei voida soveltaa tuottajaan, jonka polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa.

(ks. 80, 82 ja 83 kohta)

3.      Unionin oikeuden säädöksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun säädösten nimenomaisena tarkoituksena on panna täytäntöön yhteisön tekemä kansainvälinen sopimus, kuten on asian laita polkumyynnistä annetussa perusasetuksessa N:o 1225/2009, joka on annettu tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklasta johtuvien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Yhteisön tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuudesta unionin johdettuun oikeuteen nähden johtuu, että viimeksi mainittua on mahdollisuuksien mukaan tulkittava mainittujen sopimusten mukaisesti.

(ks. 108 ja 109 kohta)

4.      Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 3 kohdassa säädetään ainoastaan siitä, että toimielimillä on mahdollisuus, ei velvollisuutta, panna vireille tarkastelu, jos viejän polkumyyntimarginaalin on todettu olevan vähimmäistasoa. Mainitun säännöksen sanamuodosta nimittäin ilmenee, että menettelyt päätetään välittömästi sellaisten yksittäisten viejien osalta, joita koskeva polkumyyntimarginaali on tutkimuksessa todettu olleen vähimmäistasoa ottaen huomioon, että ainoastaan tutkimus päätetään, ja että menettely koskee edelleen viejiä ja niitä voidaan tutkia uudelleen myöhemmässä tarkastelussa.

Ilmauksen ”mahdollisuus” käytöstä seuraa näin ollen, että toimielimillä on mahdollisuus, ei velvollisuutta, tutkia uudelleen tarkastelun yhteydessä sellaiset tuottajat, joiden polkumyyntitulli oli vähimmäistasoa. Toimielimille annetaan kyseisessä säännöksessä näin ollen harkintavaltaa päättää sellaisiin yksittäisiin viejiin kohdistettavan tutkimuksen uudelleen aloittamisesta, joiden polkumyyntimarginaali on tarkastelussa todettu olleen alle 2 prosenttia.

(ks. 110–112 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 119–123 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 125 ja 126 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 130 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 134–143 ja 148 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 153 kohta)

10.    Markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevat päätökset on lähtökohtaisesti aina tehtävä polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan sanamuodon mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, ja tämä määrittäminen pysyy voimassa koko tutkimuksen ajan. Unionin tämänhetkisen lainsäädännön perusteella on kuitenkin unionin tuomioistuinten kyseisestä säännöksestä tekemän tulkinnan mukaan niin, että päätöksen tekeminen kyseisen määräajan jälkeen ei yksistään johda polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen kumoamiseen ja että päätöstä voidaan muuttaa menettelyn aikana, jos se osoittautuu virheelliseksi.

Kolmen kuukauden määräajan ylittäminen voi johtaa tällaiseen kumoamiseen vain, jos kantaja osoittaa, että neuvosto olisi voinut antaa kantajan etujen kannalta riidanalaista asetusta suotuisamman asetuksen, jos mainittua määräaikaa ei olisi ylitetty.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole katsonut, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan tarkoitus oikeuttaa kumoamaan lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetun asetuksen yrityksen hyväksi aina, kun komission on ollut mahdollista tietää, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaisi vaikuttaa kyseisen yrityksen polkumyyntimarginaalin laskentaan, ja vain siksi, että komissiolla on tämä tieto silloin, kun se tekee markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan päätöksen. Kolmen kuukauden määräajan ja sen välillä, että komissio on mahdollisesti tiennyt, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaa vaikuttaa yritysten polkumyyntimarginaaliin, ei ole välitöntä yhteyttä. Perusasetuksessa ei sitä paitsi edellytetä, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös olisi tehtävä ajankohtana, jolloin komission hallussa ei ole tietoja, joiden perusteella sen olisi mahdollista tietää, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaa vaikuttaa yrityksen polkumyyntimarginaaliin. Tältä osin ei voida sulkea pois sitä, että vaikka kyseistä määräaikaa ei ylitettäisi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa päätöstä tehdessä, komissio tekee kyseisen päätöksen, vaikka sillä on jo hallussaan tiedot, joiden pohjalta se voi arvioida päätöksen vaikutusta asianomaisen yrityksen polkumyyntimarginaaliin.

(ks. 160, 165 ja 167 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 177 kohta)

12.    Yhteisen kauppapolitiikan ja erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

Sama koskee kyseessä olevassa maassa esiintyviä oikeudellisia ja poliittisia tilanteita, joita unionin toimielinten on arvioitava voidakseen määrittää, toimiiko vientiä harjoittava yritys markkinataloudessa ilman merkittävää valtion puuttumista ja voiko se tämän vuoksi saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman.

On kuitenkin niin, että jos kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden ja erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden alalla unionin tuomioistuimet eivät voikaan puuttua unionin viranomaisille kuuluvaan harkintaan, niiden on kuitenkin varmistettava, että toimielimet ovat ottaneet huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja arvioineet asian käsittelyn perustana olevan aineiston riittävän huolellisesti.

Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohdasta ilmenee lisäksi, että todistustaakka on sillä tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman. Saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa nimittäin säädetään, että edellä b alakohdan mukainen vaatimus on tehtävä kirjallisesti ja sen on sisällettävä riittävästi todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa. Unionin toimielinten ei siten tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö tuottajan toimittamat seikat osoittamaan asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen.

(ks. 182–185 kohta)