YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

3 päivänä toukokuuta 2002 (1)

Kalastus - Asetus N:o 1162/2001 - Kummeliturskakannan elvyttäminen - Kalastustoimintaa harjoittava laivanvarustamo - Kumoamiskanne - Henkilö, jota asia koskee erikseen - Tutkittavaksi ottaminen

Asiassa T-177/01,

Jégo-Quéré et Cie SA, kotipaikka Lorient (Ranska), edustajinaan asianajajat A. Creus Carreras, B. Uriarte Valiente ja A. Agustinoy Guilayn,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään T. van Rijn ja A. Bordes, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii toimenpiteistä kummeliturskakannan elvyttämiseksi ICES-suuralueilla III, IV, V, VI ja VII sekä ICES-alueilla VIII a, b, d ja e sekä niihin liittyvistä edellytyksistä kalastusalusten toiminnan valvomiseksi 14 päivänä kesäkuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1162/2001 (EYVL L 159, s. 4) 3 artiklan d alakohdan ja 5 artiklan kumoamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit K. Lenaerts, J. Azizi, N. J. Forwood ja H. Legal,

kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.4.2002 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Asiaa koskevat oikeussäännöt ja tosiseikasto

1.

    Yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 (EYVL L 389, s. 1) 15 artiklassa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna, säädetään, että komissio voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jos vakavat ja odottamattomat häiriöt vaarantavat kalavarojen säilyttämisen.

2.

    Komissio ja neuvosto arvioivat joulukuussa 2000 kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) niitä varoitettua, että kummeliturskakannan elvyttämiseksi on pikaisesti laadittava suunnitelma.

3.

    Tämän takia komissio antoi 14.6.2001 toimenpiteistä kummeliturskakannan elvyttämiseksi ICES-suuralueilla III, IV, V, VI ja VII sekä ICES-alueilla VIII a, b, d ja e sekä niihin liittyvistä edellytyksistä kalastusalusten toiminnan valvomiseksi asetuksen N:o 1162/2001 (EYVL L 159, s. 4; jäljempänä asetus), jonka pääasiallisena tavoitteena on sen rajoittaminen, että nuoret kummeliturskat joutuvat saaliiksi. Asetusta sovelletaan siinä määritellyillä alueilla toimiviin kalastusaluksiin, ja siinä säädetään alueittain vaihtelevasta, tietyntyyppiseen verkkokalastukseen alusten pyytämästä lajista riippumatta sovellettavasta verkkojen vähimmäissilmäkoosta. Tätä säännöstä ei sovelleta alle 12-metrisiin aluksiin, joiden kalastusmatkat eivät kestä yli vuorokautta.

4.

    Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä (jäljempänä riidanalaiset säännökset) ovat ensinnäkin asetuksen 3 artiklan d alakohta, jonka mukaan on kiellettyä käyttää ”vedettävää pohjaverkkoa, johon on kiinnitetty silmäkooltaan alle 100 millimetriä oleva verkonperä muulla tavoin kuin ompelemalla se verkon perää edeltävään osaan”. Asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa puolestaan määritellään maantieteelliset alueet, joihin asetuksen säännöksiä sovelletaan, ja saman artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että kaikilla näillä alueilla on kiellettyä käyttää, laskea tai muulla tavoin käyttää vedettäviä verkkoja niiden silmäkoosta riippuen, ja säädetään verkkojen sitomista ja kiinnittämistä koskevista velvoitteista sekä jokaisen näistä alueista osalta kielloista, jotka koskevat kiinteiden pyydysten käyttämistä, laskemista tai käyttämistä muulla tavoin niiden silmäkoosta riippuen, sekä niiden sitomista ja kiinnittämistä koskevista velvoitteista. Näitä kieltoja sovelletaan vedettäviin verkkoihin, joiden silmäkoko on 55-99 mm, ja kiinteisiin pyydyksiin, joiden silmäkoko on alueesta riippuen joko alle 100 mm tai alle 120 mm.

5.

    Yhtiö Jégo-Quéré et Cie SA (jäljempänä Jégo-Quéré tai kantaja) on kalastustoimintaa harjoittava laivanvarustamo, jonka kotipaikka on Ranskassa ja joka hajoittaa pysyvästi Irlannin eteläpuolella asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla ICES-alueella VII valkoturskan kalastusta; sen saaliista keskimäärin 67,3 prosenttia on tätä kalalajia. Se omistaa neljä yli 30-metristä alusta ja käyttää kalaverkkoja, joiden silmäkoko on 80 mm.

Oikeudenkäyntimenettely

6.

    Jégo-Quéré on nostanut EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.8.2001 ja jossa se vaatii asetuksen 3 artiklan d alakohdan ja 5 artiklan kumoamista.

7.

    Komissio teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 30.10.2001 jätetyllä erillisellä hakemuksella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen. Kantaja esitti 14.12.2001 sitä koskevat huomautuksensa.

8.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 14.3.2002 tekemällä päätöksellä asia siirrettiin laajennetun ensimmäisen jaoston käsiteltäväksi.

9.

    Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn vastaajan esittämän oikeudenkäyntiväitteen ratkaisemiseksi.

10.

    Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 16.4.2002 pidetyssä istunnossa.

Asianosaisten vaatimukset

11.

    Vastaaja vaatii oikeudenkäyntiväitteellään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteen tutkimatta

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.

    Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    käsittelee oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä tai toissijaisesti suullisen käsittelyn jälkeen päättää ottaa kanteen tutkittavaksi

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

13.

    Komission esittämä oikeudenkäyntiväite perustuu siihen, että asetus ei koske Jégo-Quéréta EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen, joten sillä ei ole asiavaltuutta nostaa kumoamiskannetta riidanalaisista säännöksistä.

14.

    Komissio väittää, että asetus ja erityisesti riidanalaiset säännökset, joissa ei säädetä mistään poikkeuksista, ovat yleisesti sovellettavia. Tältä osin se viittaa oikeuskäytäntöön, jonka mukaan säännökset, joita sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja joiden oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin, ovat säädösluonteisia riippumatta siitä, että ne voivat koskea erikseen tiettyjä talouden toimijoita (asia T-472/93, Campo Ebro ym. v. neuvosto, tuomio 21.2.1995, Kok. 1995, s. II-421, 31 ja 32 kohta ja asia T-138/98, ACAV ym. v. neuvosto, tuomio 22.2.2000, Kok. 2000, s. II-341, 60 kohta). Vastaaja lisää, että myös asetuksessa säädettyjä poikkeuksia, jotka eivät ole tämän kanteen kohteena, sovelletaan yleisesti, eikä voida mitenkään katsoa, että kyse on ”joukosta yksittäispäätöksiä” (seuraavissa asioissa tarkoitetulla tavalla: yhdistetyt asiat 41/70-44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, Kok. 1971, s. 411, 21 kohta ja asia C-354/87, Weddel v. komissio, tuomio 6.11.1990, Kok. 1990, s. I-3847, 23 kohta).

15.

    Komissio väittää, että riidanalaiset säännökset eivät koske Jégo-Quéréta erikseen, koska yleistä kieltoa käyttää tiettyä kokoa pienempää silmäkokoa sovelletaan kaikkiin Kelttienmerellä kalastaviin toimijoihin pyydetystä lajista riippumatta. Komissio korostaa, että asetuksen 5 artiklaa sovelletaan ainoastaan osaan ICES-alueesta VII ja että asetuksen 6 artiklan perusteella on mahdollista käyttää kalaverkkoja, joiden silmäkoko on 70-99 mm, jos toimintaa valvotaan. Vastaajan mukaan näillä toimenpiteillä, joita sovelletaan muunlaiseen kuin kantajan harjoittamaan kalastukseen, jotka koskevat samalla tavalla toimijoita, jotka kalastavat muita lajeja kuin kummeliturskaa, ja joissa säädetty silmäkoon suurentaminen ei koske tiettyä asetuksen maantieteellisen soveltamisalueen osaa, jonka osalta valkoturskan kalastukselle ei ole säädetty mitään velvoitteita, ei siis yksilöidä kantajalle tunnusomaista tilannetta. Komissio väittää, että sen arvioimiseksi, koskeeko asetus kantajaa erikseen, ei ole merkitystä tosiseikoilla, jotka koskevat Jégo-Quérén alusten mittoja ja sitä, että asetus ei koske samalla tavalla kaikkien jäsenvaltioiden toimijoita.

16.

    Komissio lisää, että sillä ei ollut asetusta antaessaan velvollisuutta ottaa huomioon kantajalle tunnusomaista tilannetta minkään ylemmäntasoisen oikeussäännön perusteella, mukaan lukien yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita koskeva EY 33 artikla; asiassa 11/82, Piraiki-Patraiki vastaan komissio, jossa yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion 17.1.1985 (Kok. 1985, s. 207, 28 kohta), oli kyse toisenlaisesta tilanteesta.

17.

    Komissio katsoo lisäksi, että tutkimatta jättäminen perustuu perustamissopimuksessa määrättyyn oikeussuojakeinojen järjestelmään ja että Jégo-Quérélla on mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa määrätyssä sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa menettelyssä (yhdistetyt asiat T-54/00 ja T-73/00, Federación de cofradías de pescadores ym. v. neuvosto, määräys 19.9.2001, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 85 kohta).

18.

    Jégo-Quéré on ilmoittanut olevansa tärkein Irlannin eteläpuolella, asetuksessa tarkoitetulla ICES-alueella VII toimiva laivanvarustamo ja ainoa yhtiö, joka pyytää vakituisesti valkoturskaa Kelttienmerellä yli 30-metrisillä aluksilla. Se toteaa, että se saa mitättömiä määriä kummeliturskaa, kun taas valkoturska on sille keskeinen pyyntikala; sen mukaan riidanalaisissa säännöksissä säädetty kalaverkkojen silmäkoon suurentaminen vähentää huomattavasti sen saalista, joka koostuu pienikokoisista valkoturskista, ja näillä säännöksillä on sille negatiivinen vaikutus myös muilla kuin asetuksessa tarkoitetuilla alueilla, joilla se myös harjoittaa pyyntiä, sillä asetuksen mukaan se ei voi pitää aluksella kahdentyyppisiä silmäkokoja. Se väittää, että riidanalaiset säännökset vaikuttavat huomattavasti sen liiketoimintaan ja että ne ovat lainvastaisia, sillä ne on annettu suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti ja perusteluvelvollisuutta rikkoen.

19.

    Jégo-Quéré väittää, että paitsi, että asetus vaikuttaa jäsenvaltioihin eri tavalla, sitä ei myöskään sovelleta yleisesti. Kantajan mukaan se sisältää useita päätöksiä, jotka on mukautettu koskemaan jäsenvaltioiden tiettyjen varustamoiden erityistapauksia, joten sitä on pidettävä edellä 14 kohdassa mainituissa asioissa Weddel vastaan komissio ja International Fruit Company ym. vastaan komissio annetuissa tuomioissa tarkoitettuna ”joukkona yksittäispäätöksiä”. Jégo-Quéré lisää, että näin määritetyt erityistilanteet eivät vastaa objektiivisesti havaittavia eroja ja että niitä ei voida perustella asetuksen tavoitteella eli kummeliturskan suojelulla.

20.

    Jégo-Quéré väittää, että sen tilanne on riittävästi yksilöity ja komission tiedossa; komissiolle oli kerrottu vaikutuksista, joita suunnitelluilla toimenpiteillä saattaisi olla niiden ranskalaisten troolareiden toimintaan, jotka kalastavat valkoturskaa Irlannin etelä- ja länsipuolella olevilla vesillä. Lisäksi kantaja arvioi, että komissio oli velvollinen ottamaan huomioon ne haitalliset vaikutukset, joita suunnitellulla säännöstöllä olisi kantajalle, ja että komission olisi pitänyt näitä erityistapauksia koskevia säännöksiä antaessaan toteuttaa erityistoimenpiteitä, kuten se teki niiden toimijoiden osalta, jotka pyytävät muita lajeja kuin valkoturskaa.

21.

    Jégo-Quéré väittää, että sillä ei ole käytettävissään oikeussuojakeinoa, jos sen kumoamiskannetta ei oteta tutkittavaksi, sillä kansallisella tasolla ei ole annettu normia, jonka se voisi riitauttaa; kantaja vetoaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklaan ja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta tulkitsemaan EY 230 artiklaa laajentavasti sen perusteella.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

22.

    EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi - - nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen”.

23.

    Jégo-Quéré vaatii asetuksen 3 artiklan d alakohdan ja 5 artiklan kumoamista. Näiden säännösten mukaan tietyillä alueilla tiettyjä verkkokalastuksen muotoja harjoittavien kalastusalusten on käytettävä kalaverkkoja, joilla on tietty vähimmäissilmäkoko. Toisin kuin kantaja väittää, nämä säännökset on kohdistettu yleisesti määriteltyihin henkilöryhmiin abstraktissa muodossa ja niitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin (ks. mm. asia C-213/91, Abertal ym. v. komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I-3177, 19 kohta ja asia T-183/94, Cantina cooperativa fra produttori vitivinicoli di Torre di Mosto ym. v. komissio, määräys 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1941, 51 kohta).

24.

    Riidanalaiset säännökset ovat siis luonteeltaan yleisesti sovellettavia.

25.

    On kuitenkin tutkittava, voidaanko katsoa, että nämä säännökset koskevat kantajaa suoraan ja erikseen siitä huolimatta, että ne ovat yleisesti sovellettavia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säännöksen yleinen sovellettavuus ei nimittäin estä sitä, etteikö se voisi koskea tiettyjä kyseessä olevia talouden toimijoita suoraan ja erikseen (ks. asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s. I-2501, 13 ja 14 kohta; asia C-309/89, Codorniu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, Kok. Ep. XV, s. I-177, 19 kohta; asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I-8949, 46 kohta ja asia T-43/98, Emesa Sugar v. neuvosto, tuomio 6.12.2001, Kok. 2001, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 47 kohta).

26.

    On todettava, että tässä asiassa täyttyy edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan. Jotta riitautettu yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska toimeenpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä muiden, välissä olevien sääntöjen soveltamista (asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I-2309, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja yhdistetyt asiat T-198/95, T-171/96, T-230/97, T-174/98 ja T-255/99, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. II-1975, 96 kohta). Mitään täydentäviä yhteisön tai kansallisia toimenpiteitä ei kuitenkaan tarvita, jotta riidanalaisilla säännöksillä olisi kantajaa koskevia oikeusvaikutuksia.

27.

    Pohdittaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen, on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 25/62, Plaumann vastaan komissio, 15.7.1963 antamasta tuomiosta (Kok. 1963, s. 197, 223, Kok. Ep. I, s. 181) lähtien yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta toimen voidaan katsoa koskevan sellaisia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä erikseen, joille sitä ei ole osoitettu, sen on vaikutettava niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä toimijat erottuvat kaikista muista, ja sillä tavoin yksilöidään ne samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

28.

    On siis tutkittava, voidaanko tämän oikeuskäytännön perusteella katsoa, että riidanalaiset säännökset koskevat kantajaa erikseen.

29.

    Tältä osin kantaja korostaa ensin, että se on ainoa Irlannin eteläpuolisilla vesillä valkoturskaa pyytävä laivanvarustamo, jolla on yli 30-metrisiä aluksia ja jonka saalismäärät pienenevät huomattavasti riidanalaisten säännösten soveltamisen takia.

30.

    Tämä seikka ei kuitenkaan riitä yksilöimään kantajaa edellä 27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, sillä riidanalaiset säännökset koskevat kantajaa vain sen objektiivisessa ominaisuudessa tiettyä pyyntitekniikkaa tietyllä alueella käyttävänä valkoturskan kalastajana kaikkien muiden samassa tilanteessa tosiasiallisesti tai mahdollisesti olevien taloudellisten toimijoiden tapaan (ks. vastaavasti edellä 23 kohdassa mainittu asia Abertal ym. v. komissio, tuomion 20 kohta ja edellä 14 kohdassa mainittu asia ACAV ym. v. neuvosto, tuomion 65 kohta).

31.

    Kantajan mukaan komissio oli EY 33 artiklan perusteella lain mukaan velvollinen tutkimaan sille tunnusomaista tilannetta ennen riidanalaisten säännösten antamista.

32.

    Se seikka, että komissiolla on velvollisuus erityisten sääntöjen nojalla ottaa huomioon suunnittelemansa toimen vaikutukset tiettyjen yksityisten tilanteeseen, saattaa todellakin yksilöidä nämä yksityiset (edellä 16 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 21 ja 28 kohta; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 11 kohta; asia C-390/95 P, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, Kok. 1999, s. I-769, 25-30 kohta; yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 67 kohta ja asia T-47/00, Rica Foods v. komissio, tuomio 17.1.2002, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 41 kohta).

33.

    On kuitenkin todettava, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita ja periaatteita koskevassa EY 33 artiklassa ei aseteta komissiolle velvollisuutta ottaa huomioon kantajan kaltaisten yksittäisten yritysten tunnusomaista tilannetta, kun se toteuttaa tällä alalla toimenpiteitä.

34.

    Kantaja vetoaa vielä siihen, että sen ja komission yksiköiden välillä on pidetty kokouksia asetuksen antamista edeltäneen menettelyn aikana.

35.

    Se, että tietty henkilö osallistuu jollain tavalla menettelyyn, joka johtaa yhteisön toimen antamiseen, on kyseisen toimen osalta tämän henkilön yksilöivä seikka vain silloin, kun sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä myönnetään hänelle tiettyjä prosessuaalisia takeita (edellä 32 kohdassa mainittu asia Rica Foods v. komissio, tuomion 55 kohta).

36.

    Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa missään yhteisön oikeussäännössä ei kuitenkaan velvoiteta komissiota asetusta antaessaan noudattamaan menettelyä, jossa kantajalla olisi oikeus vedota mahdollisiin oikeuksiinsa, kuten oikeuteen tulla kuulluksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-38/99-T-50/99, Sociedade Agrícola dos Arinhos ym. v. komissio, tuomio 7.2.2001, Kok. 2001, s. II-585, 48 kohta).

37.

    Kantaja ei ole myöskään esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että riidanalaiset säännökset vaikuttavat siihen sellaisen tunnusomaisen tilanteen takia, joka vastaisi yhteisöjen tuomioistuimen edellä 25 kohdassa mainituissa asiassa Extramet Industrie vastaan neuvosto antaman tuomion 17 kohdassa ja asiassa Codorniu vastaan neuvosto antaman tuomion 21 ja 22 kohdassa yksilöimiä tilanteita.

38.

    Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että toimi koskisi kantajaa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen, kun sovelletaan yhteisön oikeuskäytännössä tähän mennessä vahvistettuja kriteereitä.

39.

    Kantaja korostaa kuitenkin, että jos kanne jätetään tutkimatta, sillä ei ole käytössään mitään oikeussuojakeinoa riidanalaisten säännösten laillisuuden riitauttamiseksi. Koska asetuksessa ei edellytetä jäsenvaltioiden toteuttavan täytäntöönpanotoimenpiteitä, kantajalla ei ole mitään mahdollisuutta saada asiaa kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi.

40.

    Komissio puolestaan katsoo, että kantajalla on mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa määrätyssä sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa menettelyssä.

41.

    Tältä osin on muistutettava yhteisöjen tuomioistuimen itsensä todenneen, että oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi on oikeusyhteisön perustavanlaatuinen osatekijä, joka on EY:n perustamissopimukseen perustuvassa oikeusjärjestyksessä taattu siten, että tässä perustamissopimuksessa on määrätty tyhjentävästä oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmästä, jonka tarkoituksena on antaa yhteisöjen tuomioistuimelle toimivalta valvoa toimielinten toimien laillisuutta (asia 294/83, Les Verts v. parlamentti, tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339, Kok. Ep. VIII, s. 551, 23 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin tukeutuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklaan perustana oikeudelle saattaa tehokkaalla tavalla asia toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. asia 222/84, Johnston, tuomio 15.5.1986, Kok. 1986, s. 1651, Kok. Ep. VIII, s. 621, 18 kohta).

42.

    Kaikkien sellaisten henkilöiden oikeus saattaa tehokkaalla tavalla asiansa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joille unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, vahvistetaan lisäksi 7.12.2000 Nizzassa annetussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s. 1) 47 artiklassa.

43.

    On siis tutkittava, seuraako nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa asiassa, jossa yksityinen on riitauttanut sellaisten yleisesti sovellettavien säännöksien laillisuuden, jotka vaikuttavat suoraan yksityisen oikeusasemaan, kumoamiskanteen tutkimatta jättämisestä, että kantajalla ei ole oikeutta saattaa tehokkaalla tavalla asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

44.

    Tältä osin on muistettava, että kumoamiskanteen lisäksi on olemassa kaksi muuta oikeussuojakeinoa, joilla yksityinen voi saattaa yhteisön toimen lainvastaisuuden toteamista koskevan asian vireille yhteisöjen tuomioistuimessa tai yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jotka ainoastaan ovat toimivaltaisia: asian saattaminen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka esittää ennakkoratkaisupyynnön yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklan mukaisesti, ja EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne.

45.

    Ensin mainitusta oikeussuojakeinosta eli siitä, että asia saatetaan kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja tämä esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön EY 234 artiklan mukaisesti, on kuitenkin todettava, että käsiteltävänä olevan kaltaisessa asiassa ei ole olemassa täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka voitaisiin riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa. Yksityinen, jota yhteisön toimi koskee, ei saa riittävää oikeussuojaa sillä perusteella, että hän voi riitauttaa toimen pätevyyden kansallisissa tuomioistuimissa rikkomalla ensin kyseisiä säännöksiä ja vetoamalla häntä vastaan aloitetussa tuomioistuinmenettelyssä näiden säännösten lainvastaisuuteen. Ei nimittäin voida vaatia, että yksityiset rikkovat lakia, jotta heillä olisi mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. asia C-50/00 P, Unión de Pequeños agricultores v. neuvosto, julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus 21.3.2002, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 43 kohta).

46.

    Yhteisön sopimussuhteen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen perustuva kanne ei nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa asiassa ole yksityisen intressien kannalta tyydyttävä ratkaisu. Sitä käyttäen ei nimittäin ole mahdollista poistaa yhteisön oikeusjärjestyksestä tointa, jonka kuitenkin väitetään olevan lainvastainen. Koska tällainen kanne edellyttää, että riidanalaista toimea soveltamalla suoraan aiheutettu vahinko on tosiasiassa syntynyt, tälle kanteelle asetetut tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset ja aineelliset edellytykset poikkeavat kumoamiskanteelle asetetuista vastaavista edellytyksistä eivätkä yhteisöjen tuomioistuin ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole sen osalta sellaisessa asemassa, että ne voisivat harjoittaa niiden tehtävänä olevaa laillisuusvalvontaa täydessä laajuudessaan. Varsinkaan silloin, kun nyt kyseessä olevien riidanalaisten säännösten kaltainen yleisesti sovellettava toimi riitautetaan tällaisella kanteella, mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten harjoittama valvonta ei koske kaikkia seikkoja, jotka saattaisivat vaikuttaa toimen laillisuuteen, vaan tämän valvonnan yhteydessä ainoastaan määrätään seuraamus sellaisten oikeussääntöjen riittävän ilmeisestä rikkomisesta, joiden tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille (asia C-352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000, Kok. 2000, s. I-5291, 41-43 kohta; asia T-155/99, Dieckmann & Hansen v. komissio, tuomio 23.10.2001, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 42 ja 43 kohta; ks. myös asia, jossa rikkominen ei ollut riittävän ilmeinen: yhdistetyt asiat C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 19.5.1992, Kok. 1992, s. I-3061, Kok. Ep. XII, s. I-99, 18 ja 19 kohta; ja asia, jossa riitautetun säännöksen tarkoituksena ei ollut antaa oikeuksia yksityisille: asia T-196/99, Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 6.12.2001, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 43 kohta).

47.

    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kun otetaan huomioon ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artikla sekä perusoikeuskirjan 47 artikla, ei voida enää katsoa, että EY 234 artiklassa sekä EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa määrätyillä menettelyillä taattaisiin yksityisille mahdollisuus saattaa asiansa tehokkaalla tavalla tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta yksityiset voisivat riitauttaa sellaisten yleisesti sovellettavien yhteisön säännösten laillisuuden, jotka vaikuttavat suoraan heidän oikeusasemaansa.

48.

    Tämän seikan perusteella ei tosin ole mahdollista muuttaa perustamissopimuksessa määrättyä oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmää, jonka tarkoituksena on antaa yhteisöjen tuomioistuimelle ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimivalta valvoa toimielinten toimien laillisuutta. Missään tapauksessa tämän seikan perusteella ei voida katsoa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyvän, jos EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty (ks. asia C-300/00 P (R), Federación de Confradías de Pescadores ym. v. neuvosto, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8797, 37 kohta).

49.

    Kuten julkisasiamies Jacobs on todennut asiassa Unión de Pequeños agricultores vastaan neuvosto antamassaan ratkaisuehdotuksessa (mainittu edellä 45 kohdassa, 59 kohta), on kuitenkin korostettava, ettei ole mitään pakottavaa argumenttia sen käsityksen tueksi, jonka mukaan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu käsite henkilö, jota toimi koskee erikseen, edellyttäisi sitä, että yksityinen, joka haluaa riitauttaa yleisesti sovellettavan toimen, on yksilöity samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

50.

    Kun otetaan huomioon se, että EY:n perustamissopimuksessa on määrätty tyhjentävästä oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmästä, jonka tarkoituksena on antaa yhteisöjen tuomioistuimille toimivalta valvoa toimielinten toimien laillisuutta (edellä 41 kohdassa mainittu asia Les Verts v. parlamentti, tuomion 23 kohta), on harkittava uudelleen tähän asti sovellettua suppeaa tulkintaa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetusta käsitteestä henkilö, jota toimi koskee erikseen.

51.

    Edellä esitetyn perusteella ja yksityisten tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi on todettava, että yleisesti sovellettava yhteisön säännös, joka koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, koskee tällaista henkilöä myös erikseen, jos kyseessä oleva säännös vaikuttaa varmasti ja tosiasiallisesti hänen oikeusasemaansa rajoittamalla hänen oikeuksiaan tai asettamalla hänelle velvoitteita. Tältä osin merkitystä ei ole sillä, miten monta muuta henkilöä kyseinen säännös myös koskee tai saattaa koskea, eikä sillä, mikä näiden henkilöiden tilanne on.

52.

    Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Jégo-Quérélle on tosiasiallisesti asetettu velvoitteita riidanalaisilla säännöksillä. Kantaja, jonka alukset kuuluvat asetuksen soveltamisalaan, harjoittaa kalastustoimintaa alueilla, joilla kalastustoimintaan sovelletaan riidanalaisten säännösten perusteella käytettävien verkkojen silmäkokoa koskevia täsmällisiä velvoitteita.

53.

    Tästä seuraa, että riidanalaiset säännökset koskevat kantajaa erikseen.

54.

    Koska riidanalaiset säännökset koskevat kantajaa myös suoraan (ks. edellä 26 kohta), on syytä hylätä komission oikeudenkäyntiväite ja jatkaa oikeudenkäyntiä.

Oikeudenkäyntikulut

55.

    Oikeudenkäyntikuluista päätetään annettaessa ratkaisu asiakysymyksestä.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Oikeudenkäyntiväite hylätään.

2)    Asian käsittelyä jatketaan asiakysymyksen osalta.

3)    Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

VesterdorfLenaerts Azizi             Forwood                        Legal

Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä toukokuuta 2002.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.