YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
19 päivänä toukokuuta 1999 (1)
Kilpailu 81 EY artiklan 1 kohta (aiempi 85 artiklan 1 kohta)
Yksinmyyntisopimus Rinnakkaistuonti
Asiassa T-175/95,
Accinauto SA, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Bryssel,
edustajanaan asianajaja Helmut Glassen, Leimen, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Loesch & Wolters, 11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamies Bernd Langeheine, sittemmin oikeudellisen yksikön virkamies Wouter
Wils, avustajanaan asianajaja Heinz-Joachim Freund, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
12 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyn komission päätöksen 95/477/EY (IV/33.802
BASF Lacke + Farben AG ja SA Accinauto, EYVL L 272, s. 16) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit R. M. Moura
Ramos ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.1.1998 ja 2.4.1998 pidetyssä
suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Oikeusriidan perustana olevat tosiseikat
Osapuolet ja tuotteet, joita asia koskee
- 1.
- Accinauto SA (jäljempänä Accinauto tai kantaja) on Belgian oikeuden mukaan
perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Bryssel. Se on myynyt vuodesta 1937 lähtien
BASF-konsernin autojen korjausmaalituotteita Belgiassa ja Luxemburgissa. Se on
toiminut vuodesta 1974 lähtien samalla sopimusalueella Glasurit-tuotteiden
yksinmyyjänä. Sen liikevaihto oli verovuonna 1991 738 000 000 Belgian frangia
(BEF), joista noin 85 prosenttia tuli BASF-tuotteiden myynnistä.
- 2.
- BASF Coatings AG, aikaisemmin BASF Lacke und Farben AG (jäljempänä
BASF), joka on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö ja jonka kotipaikka on
Münster-Hiltrup (Saksa), valmistaa muun muassa Glasurit-merkillä myytäviä
autojen korjausmaalituotteita. Sen liikevaihto oli vuonna 1991 1 668 000 000
Saksan markkaa (DEM), ja tästä määrästä 314 000 000 DEM:aa oli saatu autojen
korjausmaalituotteiden maailmanlaajuisesta myynnistä ja 243 000 000 DEM:aa
myynnistä yhteisössä.
- 3.
- Seuraavat yritykset toimivat Glasurit-tuotteiden jälleenmyyjinä:
BASF-konsernin tytäryhtiöt Alankomaissa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa,
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Itävallassa, Ruotsissa ja
Suomessa,
yksinmyyntisopimukset tehneet itsenäiset yksinmyyjät Belgiassa,
Luxemburgissa, Tanskassa ja Portugalissa,
5 alueellista yksinmyyjää Saksassa,
riippumaton jälleenmyyjä, joka ei ole yksinmyyjä, Kreikassa.
- 4.
- BASF Coating and Inks Ltd (jäljempänä BASF C & I), joka on BASF-konsernin
100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö, toimii Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja
Irlannissa BASF-konsernin autojen korjausmaalituotteiden jälleenmyyjänä.
- 5.
- Autojen korjausmaalit on erotettava uusien autojen maalaukseen tarkoitetuista
maaleista, vaikka niiden koostumus on sama ja ne valmistetaan samassa
tuotantoketjussa. Uusien autojen maalit on tarkoitettu moottoriajoneuvojen
valmistajille ja autojen korjausmaalit autokorjaamoille. Tämän vuoksi autojen
korjausmaalit myydään eri pakkauksissa ja eri määrinä kuin uusiin autoihin
käytettävät maalit.
- 6.
- Autojen korjausmaalien, Glasurit-tuotteet mukaanlukien, lopullisen kuluttajan
maksettavaksi tulevat nettohinnat olivat vuosina 19851992 Yhdistyneessä
kuningaskunnassa keskimäärin Belgiassa maksettavia hintoja korkeammat.
Hallinnollinen menettely
- 7.
- Autojen korjausmaalien jälleenmyyjinä toimivat Ilkeston Motor Factories Ltd
(jäljempänä IMF) ja Calbrook Cars Ltd, joiden kotipaikka on Yhdistyneessä
kuningaskunnassa, tekivät 28.1.1991 komissiolle kantelun, jossa ne väittivät, että
BASF ja Accinauto olivat rikkoneet yhteisön kilpailusääntöjä.
- 8.
- Kantelijat olivat väittämänsä mukaan ostaneet IMF suoraan ja Calbrook Cars Ltd
IMF:n välityksellä Glasurit-tuotteita Accinautolta vuodesta 1986 lähtien. Niiden
mukaan Accinauto oli lopettanut kesällä 1990 toimituksensa BASF:n aloitteesta.
BASF ja Accinauto olivat niiden käsityksen mukaan sopineet estävänsä Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonnin Yhdistyneen kuningaskuntaan.
- 9.
- Komissio suoritti 26.6.1991 tarkastuksia BASF:n, BASF C & I:n, Accinauton ja
Technipaintin liiketiloissa; Accinauton hallituksen jäsenet olivat perustaneet
viimeksi mainitun yrityksen vuonna 1982 ja sen kotipaikka oli sama kuin Accinauton
kotipaikka.
- 10.
- Komissio sai tämän jälkeen eri osapuolilta 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpano-asetus, EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17)
11 artiklan nojalla kirjallisia tietoja.
- 11.
- Komissio osoitti 12.5.1993 BASF:lle ja Accinautolle väitetiedoksiannon.
- 12.
- Asiassa järjestettiin 23.9.1993 osapuolten kuuleminen.
- 13.
- Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa
komiteaa kuultuaan komissio teki 12.7.1995 Euroopan yhteisöjen
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta (asia IV/33.802 BASF Lacke +
Farben AG ja SA Accinauto) päätöksen 95/477/EY (EYVL L 272, s. 16, jäljempänä
riidanalainen päätös). Tämä päätös annettiin kantajalle tiedoksi 24.7.1995.
Riidanalaisen päätöksen sisältö
- 14.
- Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen päätösosassa, että BASF:n ja Accinauton
välinen sopimus, jonka mukaan Accinauton oli 8.10.198231.12.1991 ohjattava
sopimusalueen ulkopuolelta olevilta asiakkailta tulevat tiedustelut edelleen
(Kundenanfragen weiterzuleiten) BASF:lle, on 81 EY artiklan 1 kohdan (aiempi
85 artiklan 1 kohta) vastainen. Komissio määräsi näin todetusta osallistumisesta
rikkomiseen BASF:lle 2 700 000 ecun ja Accinautolle 10 000 ecun sakot.
- 15.
- Komissio toteaa päätöksen perustelukappaleissa, että BASF:n ja Accinauton välillä
kesä-lokakuussa 1982 tehdyn yksinmyyntisopimuksen (jäljempänä vuoden 1982
sopimus), joka tuli voimaan takautuvasti 1.1.1981, 2.2.1 §:ssä Accinauto sitoutui
ohjaamaan kaikki yksinmyyntialueen ulkopuolelta olevien asiakkaiden
tiedustelut BASF:lle. Komissio katsoi, että tämä ilmaus on käsitettävä siten, että
ilmauksella ohjata asiakkaiden tiedustelut tarkoitetaan, että se, jolle tiedustelut
ohjataan, toimii sen sijasta, joka ne on ohjannut. Näin ollen Accinautolla ei ollut
oikeutta päättää itse toimittaa tavaraa Belgian ja Luxemburgin ulkopuolella
sijaitseville asiakkaille. BASF päätti siitä, saiko Accinauto, BASF tai joku kolmas
toimittaa asiakkaille nämä tilaukset, ja jos sai, millä ehdoin.
- 16.
- Komissio korosti, että sen omaksumaa sopimuksen 2 §:n tulkintaa tukee se tapa,
jolla osapuolet ovat jatkuvasti soveltaneet sopimusta.
- 17.
- IMF:n ottaessa maaliskuussa 1986 ensimmäisen kerran yhteyttä Accinautoon
Accinauto sai erityisluvan toimitusten aloittamiseen. BASF myönsi Accinautolle
tämän luvan, koska se toivoi voivansa kanavoida ja normalisoida Glasurit-tuotteiden
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa rinnakkaistuontia. Tällä BASF pyrki
yhdenmukaistamaan vuosina 1985-1986 aloittamansa toimet rinnakkaistuontia
vastaan. Se merkitsi yhdeksän kuukauden aikana sen jälleenmyyjien Belgiassa,
Alankomaissa ja Saksassa myymät tuotteet saadakseen selville, mitä kanavaa pitkin
Glasurit-tuotteet tulivat Ison-Britannian markkinoille.
- 18.
- Komission mukaan BASF vaati Accinautoa keskeyttämään toimitukset IMF:lle ja
muille brittiläisille asiakkaille kesäkuussa 1989. Nimenomaan BASF päätti siten
lopettaa alun perin sallitun rinnakkaisviennin Isoon-Britanniaan.
- 19.
- Komissio totesi kuitenkin, että Accinauto ei ollut noudattanut BASF:n sille
asettamaa kieltoa. Accinauto oli laskuttanut heinäkuusta 1989 lähtien IMF:lle
toimittamansa tavarat Technipaintin välityksellä ja jatkanut toimituksiaan
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan BASF:n tietämättä.
- 20.
- Accinauto keskeytti toukokuun lopussa 1990 toimitukset IMF:lle BASF:n
tehostaman valvonnan seurauksena. BASF C & I:n toimittamien tietojen mukaan
rinnakkaistuontiongelma oli pahentunut, ja sillä oli todisteita toimituslähteen
olemassaolosta Belgiassa.
- 21.
- Accinauto noudatti kyseisestä ajankohdasta lähtien vuoden 1982 sopimusta
rajoituksetta. Komission mukaan kilpailusääntöjen rikkominen päättyi vasta 1.1.1992
eli sinä päivänä kun sopimuspuolten 14.12.1992 ja 22.1.1993 allekirjoittama uusi
jälleenmyyntisopimus tuli takautuvasti voimaan. Tähän sopimukseen ei sisältynyt
enää sääntöjenvastaiseksi väitettyä lauseketta, jonka mukaan Accinauton olisi
pitänyt ohjata kaikki sen sopimusalueen ulkopuolelta olevien asiakkaiden tilaukset
BASF:lle.
- 22.
- Komissio katsoi, että vuoden 1982 sopimuksen 2.2 §:n tarkoituksena oli rajoittaa
Accinauton ja muiden Glasurit-merkkisten autojen korjausmaalituotteiden
toimittajien ja erityisesti Accinauton ja BASF C & I:n välistä kilpailua ja että sillä
oli tällainen vaikutus. Tämä sopimus oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan rajoittamalla Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuontia Belgiasta
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
- 23.
- Komissio päätti määrätä BASF:lle ja Accinautolle sakkoa ja vetosi siihen, että
passiivisen myynnin kieltäminen oli ristiriidassa yhteismarkkinoiden toteutumista
koskevan tavoitteen kanssa ja että kiellolla rikottiin erityisen vakavasti tällä alueella
myös kyseisten tuotteiden ja markkinoiden osalta erittäin selvää yhteisön oikeutta.
Lisäksi se katsoi, että BASF ja Accinauto olivat rikkoneet kilpailusääntöjä
tahallaan.
Oikeudenkäynti
- 24.
- Kantaja nosti tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
25.9.1995 jättämällään kannekirjelmällä.
- 25.
- Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin määrää prosessinjohtotoimena, että kantajalle toimitetaan 23.9.1993
toimitetusta kuulemistilaisuudesta laadittu pöytäkirja kokonaisuudessaan
ranskankielisenä.
- 26.
- Alun perin laajennetulle ensimmäiselle jaostolle määrätty asia siirrettiin
ensimmäiselle jaostolle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 4.12.1997
työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan mukaisesti tekemällä päätöksellä.
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän
tuomarin kertomuksen perusteella, ettei asiassa ollut syytä määrätä kantajan
vaatimaa prosessinjohtotoimea. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti myös
aloittaa suullisen käsittelyn ilman muita prosessinjohtotoimia tai edeltäviä asian
selvittämistoimia.
- 28.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 13.1.1998 pidetyssä istunnossa.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen uuden jäsenen ryhdyttyä tehtäväänsä
ensimmäisen jaoston kokoonpanoa muutettiin ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen 10.3.1998 tekemällä päätöksellä.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) määräsi uudessa
kokoonpanossaan työjärjestyksen 33 artiklan 2 kohta huomioon ottaen
työjärjestyksen 62 artiklan mukaisesti 13.3.1998 tekemällään päätöksellä, että
asiassa aloitettaisiin suullinen käsittely uudelleen.
- 31.
- Asianosaiset eivät osallistuneet 2.4.1998 pidettyyn istuntoon. Kantajan ehdotuksesta,
josta vastaajaa kuultiin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin salli asianosaisten
viitata 13.1.1998 pidetyssä istunnossa esittämiinsä lausumiin ilman, että asiassa oli
pidettävä uutta istuntoa, ja jättää suullisten lausumiensa kirjalliset jäljennökset,
jotka merkittiin kirjaamossa 14.4.1998 rekisteriin.
Asianosaisten vaatimukset
- 32.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee kantajaa,
toissijaisesti poistaa kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon tai
alentaa sitä,
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
määrää vastaajan korvaamaan sakkojen lisäksi kantajalle riidanalaisen
päätöksen 2 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vastaajan samalle
summalle vahvistaman koron (9,5 %).
- 33.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimukset
- 34.
- Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kumoamisperusteeseen. Ensimmäisen
mukaan asiassa on loukattu olennaisia menettelymääräyksiä, koska sen
puolustautumisoikeuksia ei ole kunnioitettu. Toisen kanneperusteen mukaan asiassa
on rikottu 81 EY artiklan 1 kohtaa siinä, että komissio oli virheellisesti katsonut,
että vuoden 1982 sopimus oli tämän määräyksen vastainen.
Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 35.
- Kantaja esittää, että komissio on rikkonut 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun
neuvoston asetuksen N:o 1 (Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista
järjestelyistä, EYVL 1958, 17 s. 358) 3 artiklaa, kun se ei ole toimittanut kantajalle
23.9.1993 pidetyn kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa täydellisenä ranskankielisenä
versiona. Tässä artiklassa säädetään, että yhteisön toimielimen jäsenvaltiolle tai
jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle henkilölle osoittamat asiakirjat laaditaan
kyseisen jäsenvaltion kielellä.
- 36.
- Kantajan mukaan kuulemistilaisuuden pöytäkirja on asetuksen N:o 17 19 artiklan
1 kohdassa sekä neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa
säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen
N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
asiakirja. Koska se oli yritys, jota asia koski, sillä oli oikeus saada pöytäkirja sen
valtion kielellä laadittuna, jonka lainkäyttövaltaan se kuului (asia 41/69, ACF
Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 661, 48 ja 49 kohta).
- 37.
- Kantaja ei pystynyt valmistelemaan asianmukaisella tavalla puolustautumistaan
hallinnollisessa menettelyssä, koska sillä ei ollut tukenaan muiden
kuulemistilaisuuteen osallistuneiden, saksan tai englannin kieltä käyttäneiden
tahojen, etenkin BASF:n, kantelijayritysten ja jäsenvaltioiden edustajien lausuntojen
kirjallisia käännöksiä. Vaikka komissio oli huolehtinut lausuntojen
simultaanitulkkauksesta kuulemistilaisuuden aikana, koko pöytäkirjan kääntäminen
ranskaksi olisi ollut olennaisen tärkeää kantajaa vastaan esitettyjen väitteiden
käsittämisen kannalta, erityisesti siksi, että se olisi voinut selventää tässä yhteydessä
esitettyjä seikkoja sellaisten työtekijöidensä kanssa, jotka eivät olleet osallistuneet
kuulemistilaisuuteen. Sen puolustautumisoikeuksia on siten loukattu.
- 38.
- Komissio katsoo päinvastoin, että kuulemistilaisuuden pöytäkirja ei ole edellä
mainitun 15.4.1958 annetun asetuksen N:o 1 3 artiklassa tarkoitettu asiakirja.
Yhteisöjen tuomioistuimen kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa
oikeuskäytännössä tätä säännöstä on sovellettu ainoastaan väitetiedoksiantoihin ja
hallinnollisessa menettelyssä tehtyihin päätöksiin. Se korostaa, että pöytäkirjan
tarkoituksena on tallentaa eri osapuolten edustajien huomautukset ja että se
lähetetään niille ainoastaan siksi, että ne voivat tarkastaa, että niiden omat
lausunnot on kirjattu oikein (asia T-77/92, Parker Pen v. komissio, tuomio
14.7.1994, Kok. 1994, s. II-549, 7275 kohta). Kysymyksessä ei ole menettelyyn
osallistuvia yrityksiä varten laadittu asiakirja.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 39.
- Ensinnäkin on todettava, että edellä mainitun 25.7.1963 annetun asetuksen
N:o 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kunkin kuultavan henkilön
lausuntojen olennainen sisältö on otettava pöytäkirjaan, jonka kuultava hyväksyy
sen lukemisen jälkeen.
- 40.
- Tässä tapauksessa kantajalle on annettu mahdollisuus tutustua 23.9.1993 pidetyssä
kuulemistilaisuudessa esittämiensä, pöytäkirjaan ranskankielisinä tallennettujen
lausumien olennaiseen sisältöön, eikä se ole väittänyt, että pöytäkirjassa olisi sen
osalta olennaisia virheellisyyksiä tai puutteita.
- 41.
- Kantaja ei ole myöskään kiistänyt, etteikö sillä olisi simultaanitulkkauksen ansiosta
ollut mahdollisuutta seurata muiden kuultujen henkilöiden lausumia.
- 42.
- Kantaja ei voi puolustautumisoikeuksien loukkaamisen näyttämiseksi perustellusti
vedota siihen, että pöytäkirjan sellaiset osat, jotka on laadittu muun jäsenvaltion
kielellä kuin sen, jonka lainkäyttövaltaan se kuuluu, on jätetty kääntämättä.
Kääntämättä jättämisestä ei nimittäin voi tässä tapauksessa aiheutua vahingollisia
seurauksia, jotka saattaisivat vaikuttaa hallinnollisen menettelyn pätevyyteen (em.
asia ACF Chemiefarma v. komissio, tuomion 52 kohta ja em. asia Parker Pen v.
komissio, tuomion 74 kohta).
- 43.
- Kantajan puolustautumisen valmistelun yhteydessä esiintyneet vaikeudet, joihin se
on vedonnut, eivät muuta tätä päätelmää toiseksi, koska kantaja oli edustettuna
kuulemistilaisuudessa ja komissio oli antanut sille kirjallisesti muiden osanottajien
esittämät lausumat alkuperäkielisinä.
- 44.
- Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskeva kanneperuste on siten
hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan asiassa on rikottu 81 EY artiklan 1 kohtaa siinä, että
komissio oli virheellisesti katsonut, että vuoden 1982 sopimus oli tämän määräyksen
vastainen.
- 45.
- Tässä asiassa kantaja kiistää pääasiallisesti sen, että vuoden 1982 sopimus olisi ollut
81 EY artiklan 1 kohdan vastainen kartelli, jonka tarkoituksena oli estää Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Komissio oli tehnyt
arviointivirheen ensinnäkin tulkitessaan tämän sopimuksen 2.2 §:ää ja toiseksi
katsoessaan, että se, että osapuolet olivat panneet täytäntöön tämän sopimuksen,
tuki sen tulkintaa, kolmanneksi eritellessään niitä vaikutuksia, jotka sen mukaan
sopimuksesta aiheutuivat kilpailulle ja jäsenvaltioiden väliselle kaupalle, neljänneksi
määritellessään sen ajankohdan, jona kilpailusääntöjen rikkominen päättyi ja
viidenneksi vahvistaessaan sakon määrän.
Ensimmäinen osa: Vuoden 1982 sopimuksen 2.2 §:n tulkinta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 46.
- Kantaja katsoo, että vuoden 1982 2.2 §:ssä olevalla ilmaisulla ohjaa asiakkailta
tulevat tiedustelut edelleen tarkoitetaan pelkästään tietojen siirtämistä, jonka
avulla BASF pystyy paremmin suunnittelemaan jälleenmyyntiorganisaationsa ja
kaupallisen strategiansa sekä täyttämään velvoitteensa toimittaa tuotteita
markkinoille tasapuolisesti silloin, kun toimitusvaikeuksia esiintyy.
- 47.
- Se katsoo, että ilmaisu ohjaa merkitsee tiedottamista sekä sopimuksen 2.1 §ssä
että 2.2 §:ssä. Tässä sopimusmääräyksessä ei nimittäin ole sovittu mistään tilausten
ohjaamisvelvollisuudesta, koska se käy epäsuorasti ilmi sopimuksen 1 §:n nojalla
kantajalle annetusta yksinmyyntioikeudesta sopimusalueella. Lisäksi sopimuksen 2 §
koskee ainoastaan asiakkaiden tiedusteluja, joiden yksinomaisena tarkoituksena on
saada tietoa toimitusmahdollisuuksista ja -ehdoista. Sitä ei siten sovelleta
asiakkaiden tilauksiin.
- 48.
- Kantajan mukaan sopimuksen 2.2 §:n sanamuodon mukaan BASF:n suostumusta
ei vaadita tuotteiden myymiseen kantajan sopimusalueen ulkopuolelle.
- 49.
- Se esittää sitoutuneensa vuoden 1982 4.1 §:n ja 4.2 §:n mukaan tiedottamaan
BASF:lle säännöllisesti yleisestä markkinatilanteesta ja laatimaan vuosittaisen
myyntiraportin. Ottaen huomioon, että 4 §:ää sovellettiin ainoastaan tietoihin, jotka
koskivat toimintaa sopimusalueella, ainoastaan sopimuksen 2.2 § kattaa tämän
alueen ulkopuolelta sille tulleet tiedustelut. Kantaja lausuu, että sopimusalueen
ulkopuolisia myyntejä koskevat tiedot olivat sen itsensä kannalta myös kiinnostavia
erityisesti siksi, että BASF pystyi niiden avulla antamaan sille tietoa niissä maissa,
joihin tavara oli tarkoitettu vietäväksi, sovellettavista koulutukseen ja tuotteen
hyväksymiseen liittyvistä laatuvaatimuksista.
- 50.
- Kantaja esittää lisäksi, että asiassa on tärkeää tuntea sopimuksen tausta, jotta
ymmärretään, minkä takia osapuolet pitivät niin tärkeänä sitä, että sopimus olisi
yhteisön kilpailusääntöjen mukainen. Accinauton ja BASF:n edeltäjänä olleen
oikeushenkilön välillä tehty aikaisempi yksinmyyntisopimus oli ilmoitettu komissiolle
vuonna 1969. Osapuolet luopuivat vuonna 1970 komission vastaväitteiden takia
lausekkeesta, jossa oli sovittu, että Accinauto ei saanut viedä sopimuksen kohteena
olevia tavaroita sopimusalueen ulkopuolelle.
- 51.
- Edellä olevaa taustaa vasten kantaja oli sopimusneuvotteluiden johdettua
sopimukseen vuonna 1982 varmistanut BASF:n lakiasiainosaston johtajalta, että
uusi 2.2 § oli yhteisöjen kilpailusääntöjen mukainen. Koska osapuolet eivät
mitenkään epäilleet, etteikö tämä lauseke olisi ollut kilpailusääntöjen mukainen, ne
eivät olleet katsoneet tarpeelliseksi ilmoittaa vuoden 1982 sopimusta komissiolle.
- 52.
- Komissio katsoo, että kantajan esittämät syyt, joilla se pyrkii perustelemaan
sopimuksen 2.2 §:ssä sovitulle tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoitteelle
antamaansa tulkintaa, eivät ole vakuuttavia. Komissio katsoo edelleen, että tämä
lauseke sisältää peitellyn kiellon myydä tavaroita passiivisesti vientiä varten, jollei
myyntiin ole annettu etukäteen lupaa, eikä se sisällä pelkkää tiedonsiirtovelvoitetta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 53.
- Ensinnäkin on palautettava mieliin, että vuoden 1982 sopimuksen 2 § sijoittuu
otsikon Yksinmyyntioikeus ja kilpailukielto alle. Sen 2.2.1 §:ssä määrätään, että
yksinmyyjä sitoutuu ohjaamaan sen sopimusalueen ulkopuolelta olevilta asiakkailta
tulevat tiedustelut edelleen [BASF:lle] ja olemaan mainostamatta tuotteita sekä
pitämättä sivuliikettä ja jälleenmyyntivarastoa sopimusalueen ulkopuolella
sopimustavaroiden myyntiä varten.
- 54.
- Asianosaisten välillä on kiistatonta, että kysymyksessä olevan sopimuslausekkeen
viimeinen osa sisältää yksinmyyjää koskevan kiellon ryhtyä aktiivisiin myyntitoimiin
sopimusalueen ulkopuolella; tällainen kielto on yhteisön kilpailuoikeuden mukainen.
Tulkintariita koskee ainoastaan siitä, miten lausekkeen sitä osaa on tulkittava, jokakoskee saman alueen ulkopuolella oleville asiakkaille tapahtuvaa passiivista
myyntiä.
- 55.
- Sen määrittämiseksi, ovatko vuoden 1982 sopimuksen osapuolet sopineet
rajoittavansa yksinmyyjän vapautta myydä passiivisesti yksinmyyntisopimuksen
kohteena olevia tuotteita toisissa jäsenvaltioissa oleville asiakkaille ja ovatko ne
siten tehneet 81 EY artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielletyn sopimuksen,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on otettava huomioon useita tulkintaa
koskevia seikkoja. Näitä seikkoja ovat paitsi sopimuksen 2.2 §:n sanamuodon ja
sellaisten muiden sopimuslausekkeiden soveltamisalan tutkiminen, jotka ovat
yhteydessä 2.2 §:ssä määrätyn yksinmyyjän sopimusvelvoitteen kanssa, myös
sopimuksen tekemiseen ja soveltamiseen liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat,
ja näiden perusteella sopimuksen tarkoitus voidaan selvittää.
- 56.
- Sopimuksen 2.2 §:n sanamuoto osoittaa selvästi, että osapuolet ovat sopineet
erityisestä järjestelystä sopimusalueen ulkopuolelta olevilta asiakkailta tulevien
tiedustelujen käsittelemiseksi. Ne eivät ole kuitenkaan täsmentäneet, missä
tarkoituksessa nämä tiedustelut on ohjattava valmistajalle, eivätkä sitä, miten tämä
järjestely vaikuttaa yksinmyyjän vapauteen myydä passiivisesti, kun siltä tilataan
tavaraa, varsinkin silloin, kun nämä tilaukset tulevat muissa jäsenvaltioissa olevilta
asiakkailta.
- 57.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että jos tätä sopimuslauseketta
tutkitaan sen sanamuodon mukaisesti, asiassa ei ole merkitystä sillä, että
tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoitetta sovelletaan tiedusteluihin, joilla pyritään
yksinomaan saamaan selville, mitkä mahdollisuudet Accinautolla on toimittaa
tuotteet ja millä ehdoilla se ne toimittaa, eikä sopimusalueen ulkopuolelta olevien
asiakkaiden tilauksiin. Jos tämän lausekkeen perusteella ohjattuun tiedusteluun
vastattaisiin kieltävästi, asiakkaan olisi turha antaa tilausta kantajalle, kuten
komissio on korostanut. Siitä, että yksinmyyjä on velvollinen ohjaamaan tilauksia
edeltävät tiedustelut edelleen, ei voida päätellä, että se säilyttäisi täyden
päätösvapautensa ja ettei sitä, miten se saa vastata tiedusteluihin, olisi millään
tavoin rajoitettu.
- 58.
-
Siltä osin kuin kysymys on 2.2 §:n sisällyttämisestä sopimukseen ja sen tarkoituksen
määrittelystä sopimuksen muihin lausekkeisiin nähden, joissa määrätään tietojen
vaihtamisesta osapuolten kesken, on ensinnäkin paikallaan hylätä kantajan väite,
jonka mukaan 2.1 §:een ja 2.2 §:een perustuvat tiedustelujen
edelleenohjaamisvelvoitteet ovat samanlaisia kuin sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu
tiedottamisvelvoite. Vaikka nimittäin 4.1 §:n ja 4.2 §:n mukaan Accinauto sitoutui
tiedottamaan säännöllisesti BASF:lle sopimusalueensa myynnistä ja
markkinatilanteesta, nämä tiedot ovat yleisluonteisia, eikä niitä tarvitse esittää
yksityiskohtaisesti muulloin kun kunkin kalenterivuoden lopussa laadittavassa
yhteenvedossa. Sopimuksen 2.1 §:ssä ja 2.2 §:ssä sen sijaan määrätään, että
jälleenmyyjälle tai valmistajalle on ilmoitettava välittömästi tiedustelujen
vastaanottamisesta, ensin mainitulle sopimusalueelta tulevista ja jälkimmäiselle
sopimusalueen ulkopuolelta tulevista. Näin ollen on todettava, että 2 §:n mukainen
tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoite on erilainen kuin 4 §:ssä määrätty
tiedottamisvelvoite, koska siinä määrätään vastavuoroisesta yksittäisten toimituksia
koskevien tiedustelujen ilmoittamisesta.
- 59.
- Toiseksi on todettava, että sopimuksen 2.1 §:n mukaan BASF:n velvoite ohjata
jälleenmyyjälle kaikki tiedustelut ja tiedot, jotka saattavat mahdollistaa kyseisten
tuotteiden myynnin sopimusalueella, perustuu BASF:lle asetettuun kieltoon käyttää
muita jälleenmyyntiverkostoja kyseisellä alueella. Tässä lausekkeessa määrätty
tiedustelujen edelleenohjaamisvelvollisuus, kuten kielto käyttää muita
jälleenmyyntiverkostoja, vastaa siten Accinautolle myönnetyn yksinoikeuden
pääsisältöä, koska tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoite on välttämätön, jotta tätä
oikeutta voidaan tosiasiallisesti käyttää. Tästä seuraa, että kantajan esittämää
tulkintaa, jonka mukaan ilmaisulla ohjata tarkoitetaan sekä sopimuksen 2.1 §:ssä
että 2.2 §:ssä yksinkertaisesti tiedottamista toiselle osapuolelle toimituksia
koskevien tiedustelujen olemassaolosta, ei voida hyväksyä.
- 60.
- Koska sopimuksen 2.2 §:n mukaan yksinmyyjällä oleva tiedustelujen
edelleenohjaamisvelvoite koskee pelkästään sopimusalueen ulkopuolelta tulevia
tiedusteluja, lausekkeen ainoana tarkoituksena ei voida katsoa olevan se, että
valmistaja pystyy sen avulla suunnittelemaan paremmin jälleenmyyntiorganisaationsa
ja kaupallisen strategiansa. Komissio on todennut aivan oikein, että jos BASF olisi
halunnut, että sille ilmoitetaan niiden tuotteiden määrästä ja laadusta, joita
kantajalle tehdyt tiedustelut koskevat, tiedustelujen edelleenohjaamisvelvollisuutta
olisi täytynyt soveltaa yhtä lailla sopimusalueelta tuleviin tiedusteluihin. Nämä tiedot
olisi sitä paitsi voitu toimittaa säännöllisesti BASF:lle tavanomaisesti noudatetulla
tavalla tai yhteenvetojen yhteydessä, kuten sopimuksen 4 §:ssä määrätään, eikä
ennen jokaista toimitusta. BASF:n ei myöskään olisi tarvinnut tietää etukäteen,
mikä kantajalta tilattujen tavaroiden määränpää oli, jotta se olisi pystynyt jakamaan
rajalliset toimitettavat määrät jälleenmyyjilleen tasapuolisesti. BASF:n intressi saada
tietoja viennistä muun muassa jokaiselle yksinmyyjälleen mainontaa varten
annettavan tuen laskemista varten olisi voitu toteuttaa velvoitteella laatia näitä
myyntejä koskevat yhteenvetoraportit. Lisäksi kantajan intressi saada tietoja
tuotteiden määränpäämarkkinoilla sovellettavista vaatimuksista, olisi voitu
olettaen, että sitä voidaan pitää merkityksellisenä tässä asiassa toteuttaa muulla
tavoin kuin ilmoittamalla tästä viennistä etukäteen valmistajalle.
- 61.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että kantajan vuoden
1982 sopimuksen 2.2 §:ään perustuvasta tiedustelujen edelleenohjaamisvelvoitteesta
esittämät selitykset eivät osoita vääräksi komission väitettä, jonka mukaan tämä
lauseke sisältää peitellyn kiellon myydä tavaroita passiivisesti vientiä varten, jollei
myyntiin ole annettu ennakolta lupaa.
- 62.
- Lisäksi sopimuksen taustan perusteella voidaan selittää se, miksi sopimuspuolet
ovat muotoilleet vuonna 1982 tekemänsä sopimuksen sääntöjenvastaiseksi väitetyn
lausekkeen sopimustekstin niin monimerkitykselliseksi ja miksi sen sisältämä
vientikielto on peitelty. Sopimuspuolet olivat aikaisempien kokemustensa
perusteella riittävän tietoisia siitä, että yksinmyyjän vapauden myydä passiivisesti
sopimusalueen ulkopuolelle nimenomainen rajoittaminen on vastoin yhteisön
kilpailuoikeutta. Ne ovat kuitenkin selvästi ilmaisseet tahtonsa soveltaa
sopimusalueen ulkopuolelta tuleviin tiedusteluihin erityistä ilmoitusjärjestelmää,
joka implisiittisesti mahdollisti sen, että valmistaja pystyi tarvittaessa vaikuttamaan
siihen, miten yksinmyyjä menetteli tämän viennin suhteen.
- 63.
- Tästä syystä on tutkittava, että vahvistaako vielä se, että osapuolet ovat toteuttaneet
yhteistoimintajärjestelyn estääkseen Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonnin
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, komission esittämän vuoden 1982 sopimuksen
2.2 §:ää koskevan tulkinnan oikeaksi, kuten se väittää.
Toinen osa: Sopimuksen täytäntöönpano
Asianosaisten esittämät väitteet ja niiden perustelut
- 64.
- Kantaja väittää, että riidanalaisen sopimuksen täytäntöönpano osoittaa, että
komissio on tulkinnut virheellisesti käsitettä ohjata. Se katsoo, että asian
tosiseikat vahvistavat sen esittämän sopimuksen tulkinnan oikeaksi.
- 65.
- Sen mukaan IMF:n esitettyä ensimmäisen kerran maaliskuussa 1986 tiedustelun
sille, sen hallituksen jäsen Dudouet otti yhteyttä BASF:ään ainoastaan
tiedustellakseen markkinatilannetta ja tuotteiden saatavuutta. Dudouet harjoittaa
harvoin vientiä, ja se oli päätellyt, että Ison-Britannian markkinoiden tilaukset
koskisivat suuria määriä. Koska IMF:n tiedustelemilla tuotteilla oli hyvä menekki
ja koska autojen korjausmarkkinoilla oli totuttu lyhyisiin toimitusaikoihin,
mahdollisista toimitusten myöhästymisestä olisi voinut aiheutua asiakkaille runsaasti
hankaluuksia. Toisin kuin komissio väittää, kantaja ei ollut koskaan pyytänyt
BASF:ltä lupaa saada toimittaa tavaraa IMF:lle tai vahvistaa tämän myynnin osalta
sovellettavia ehtoja.
- 66.
- Kantaja toimitti IMF:lle sen pyytämät määrät, ja näiden kahden yhtiön väliset
kauppasuhteet kehittyivät suotuisasti siitä eteenpäin. IMF:n tilaukset ja kantajan
sille myöntämät alennukset nousivat vuoteen 1990 saakka jatkuvasti.
- 67.
- Kantajan myynti IMF:lle laskutettiin kesäkuusta 1989 lähtien Technipaint-nimisen
yrityksen nimissä pelkästään viennin erottamiseksi Belgian liiketoimista. Tämä
erottaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1989 uuden tietokonejärjestelmän
käyttöönoton jälkeen. Uuden järjestämän ansiosta kantaja pystyi erottelemaan
liiketoimensa selkeämmin ja vähentämään henkilökunnalleen maksettavia
palkkioita. BASF halusi myös, että nämä liiketoimet kirjataan erikseen, koska se
osallistui sopimusalueen myyntiä koskeviin mainoskustannuksiin.
- 68.
- Toisin kuin riidanalaisen päätöksen 75 ja 76 perustelukappaleessa todettiin, kantaja
ei lopettanut toimituksia IMF:lle toukokuun lopussa 1990, vaan vasta joulukuussa
1990. Ensimmäinen kantajalle toukokuun lopun 1990 toimituksen jälkeen saapunut
tilaus oli päivätty 4.12.1990. IMF ei ollut tilannut uutta tavaraa näiden päivämäärien
välillä huolimatta siitä, että 3.7.1990 päivätyssä, IMF:n asianajajien kantajalle
osoittamassa kirjeessä oli viitattu tulevaan tilaukseen.
- 69.
- Kantaja päätti itsenäisesti olla toimittamatta enää tavaraa IMF:lle sen
epäluotettavuuden ja uhkaavan asennoitumisen takia. IMF ei ollut maksanut
elokuusta 1989 lähtien laskuja eräpäivään mennessä. Kantajan kanssa 5.6.1990
käydyissä neuvotteluissa IMF vaati, että sille oli toimitettava lisää tavaraa, vaikka
suurta osaa Glasurit-tuotteista oli vaikeaa saada toimitusvaikeuksien takia. Se
uhkasi kantajaa tekevänsä kantelun kilpailusääntöjen rikkomisesta ja perustavansa
Belgiaan sivuliikkeen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa suoraa vientiä
varten.
- 70.
- Kantaja ilmoitti 7.2.1991 päivätyllä kirjeellään, johon se oli liittänyt jäljennöksen
IMF:lle 19.12.1990 osoittamastaan kirjeestä, ensimmäisen kerran BASF:lle IMF:n
kanssa olleiden liikesuhteidensa lopullisesta katkeamisesta.
- 71.
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että tämä ei ole ottanut huomioon edellä
esitettyjä toimitusvaikeuksia, joista se oli esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana
vakuuttavan näytön. BASF:n toimituskapasiteetti oli huonontunut merkittävästi
kyseisenä aikana eri syiden takia. Toimitusvaikeudet koskivat sen päätuotteita,
varsinkin eniten käytettyjä perusvärejä.
- 72.
- BASF oli perustanut tietoverkoston itsensä ja jälleenmyyjiensä, joihin kantaja
kuuluu, välille varmistaakseen, että Euroopan markkinoiden toimitukset pystyttäisiin
hoitamaan säännöllisesti silloin, kun tuotteita oli saatavilla niukasti. Sen täytyi olla
Glasurit-tuotteiden asiakkaita kohtaan olevien toimitusvelvoitteidensa täyttämiseksi
perillä tavaravirroista ja eri kansallisten markkinoiden myyntitilanteesta.
- 73.
- Se katsoo lisäksi, että se oli velvollinen toimittamaan parhaalla mahdollisella tavalla
tavaraa sopimusalueensa asiakkaille. IMF:n yhteydenoton jälkeen oli täysin
normaalia, että se selvitti BASF:n kanssa, voitiinko tavarat toimittaa, estääkseen
sen, että se rikkoisi sopimusvelvoitteitaan. Kantajalla ei ollut lupaa käyttää vähäisiä
resursseja uusien tilausten vastaanottamiseen alueensa ulkopuolelta tai toimitusten
suorittamiseen alueensa ulkopuolelle.
- 74.
- Sen toiminnan laillisuus on sen mielestä jo tunnustettu perustamissopimuksen
85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyyntisopimusten ryhmiin 22 päivänä
kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1983/83 (EYVL L 173,s. 1) perustelukappaleissa, kuten se oli tunnustettu jo aikaisemmin
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinoikeussopimusten
ryhmiin 22 päivänä maaliskuuta 1967 annetussa komission asetuksessa
N:o 67/67/ETY (EYVL 1967, 57, s. 849). Yksinmyyntisopimuksen osapuolet saavat
siten sisällyttää sopimukseen lausekkeita, joiden avulla valmistaja pystyy
varmistamaan, että jälleenmyyjä noudattaa yksinmyyntisopimuksen tarkoitusta, eli
toimii tehokkaasti sopimusalueella.
- 75.
- Accinauto kiinnittää vielä huomiota siihen, että kantelijan riidanalaisen päätöksen
22 perustelukappaleeseen otettujen lausumien mukaan BASF olisi antanut
maaliskuussa 1986 suostumuksensa toimituksiin IMF:lle sillä ehdolla, että alennus
olisi enintään 19 prosenttia Accinauton listahinnoista. Se, että IMF on hyväksynyt
kyseisenä ajanjaksona 8 prosentin suuruisen alennuksen ja se, että Accinauto ei
ollut myöntänyt sille koko vuoden 1986 aikana 19 prosentin suuruista alennusta,
puhuvat kuitenkin tätä toteamusta vastaan. Liike-elämässä noudatettavan
käytännön vastaista olisi ollut, että IMF olisi tyytynyt 8 prosentin alennukseen siitä
huolimatta, että Dudouet oli antanut ymmärtää, että BASF olisi hyväksynyt jopa
19 prosentin suuruisen hinnanalennuksen myöntämisen. Kantajan mukaan tämä
seikka on vakuuttava osoitus siitä, että kantelija oli välittänyt Accinauton ja BASF:n
välillä käydyn keskustelun muiltakin osilta virheellisesti.
- 76.
- Kantajan mukaan Augustinin allekirjoittamasta, 5.6.1990 päivätystä sisäisestä
muistiosta käy lisäksi ilmi, että BASF:lle oli ilmoitettu kaikista Accinauton
toimituksista IMF:lle vuonna 1989. Kantaja kiistää siten komission sen oletuksen
oikeellisuuden, että se olisi halunnut salata vientinsä Yhdistyneeseen
kuningaskuntaan laskuttamalla tavaran Technipaintin nimissä.
- 77.
- Komissio toistaa päätelmänsä, jonka mukaan se tapa, jolla osapuolet ovat
soveltaneet tätä sopimusta varsinkin maaliskuusta 1986 lähtien, vahvistaa sen, että
sopimuksen 2.2 § tosiasiallisesti sisälsi valmistajalle varatun oikeuden hyväksyä
passiiviset myynnit. Kantajan tämän osalta esittämät selitykset eivät ole vakuuttavia,
eikä niillä voida kumota riidanalaisessa päätöksessä todettujen menettelyiden
oikeudellista arviointia.
- 78.
- Vastaaja väittää, että kantajan tosiseikoista esittämä versio on ristiriidassa asiakirja-aineiston kanssa. Riidanalaisen päätöksen 43 ja 52 perustelukappaleissa mainittu
5.6.1990 päivätty sisäinen muistio osoittaa, että BASF oli antanut IMF:n jätettyä
maaliskuussa 1986 Accinautolle ensimmäisen tilauksensa Dudouetille erityisluvan
suorittaa toimituksia IMF:lle. Muista asiakirjoista käy ilmi, että toimitukset IMF:lle
oli lopetettu BASF:n aloitteesta ja että kantaja oli laskuttanut kesäkuusta 1989
lähtien nämä myynnit Technipaintin välityksellä salatakseen ne. Accinauto lopetti
nämä toimitukset sitten toukokuussa 1990 BASF:n tehostaman valvonnan
seurauksena.
- 79.
- Komission mukaan sopimuksen osapuolten menettely ei voi selittyä kantajan
esittämien toimitusvaikeuksien avulla, koska saatavuusongelmat olivat olemassa
ainoastaan vuoden 1988 ja vuoden 1990 lopun välisenä aikana. BASF:n ja sen
jälleenmyyjien välillä Yhdistyneen kuningaskuntaan suuntautuvan rinnakkaistuonnin
osalta käydyssä kirjeenvaihdossa ei sitä paitsi ole mitään merkkejä siitä, että muiden
kansallisten markkinoiden osalta olisi mahdollisesti pelätty toimitusvaikeuksia.
Kantajalle myönnetyn erityisluvan peruuttaminen ei siten johtunut BASF:n
toimitusvaikeuksista, vaan siitä, että rinnakkaistuonti oli vahingollista BASF C &
I:n kannalta ja johti hintojen laskemiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
- 80.
- Komission mukaan kantaja on liioitellut tehdessään johtopäätökset siitä virheestä,
jonka se väittää kantelijan tehneen BASF:n hyväksymän 19 prosentin
enimmäisalennuksen osalta. Ensinnäkin Accinauto vahvisti tietopyyntöön
antamassaan vastauksessa myöntäneensä IMF:lle 19 prosentin alennnuksen.
Kantajan tehtävänä on siten selittää, mistä sen komissiolle antaman vastauksen ja
sen nyt esittämien toteamusten välinen ristiriita johtuu. Toiseksi komissio toteaa
valmistajan salliman enimmäisalennuksen osalta, että on normaalia, että kantaja ei
myöntänyt IMF:lle alusta asti enimmäisalennusta varsinkaan, kun tämä yritys tilasi
alussa pieniä määriä tavaraa. Kantajan kantelijan lausumien paikkansapitävyydestä
esittämät vastaväitteet eivät ole perusteltuja. Se, onko IMF:lle myönnetty 19
prosentin enimmäisalennusta kokonaisuudessaan, ja milloin se on tapahtunut, ei
muuta sitä seikkaa, että kantaja on saanut maaliskuussa 1986 BASF:lta luvan
toimittaa kantelijalle tavaraa ja myöntää tälle tietynsuuruisen alennuksen.
- 81.
- BASF:n työntekijän laatimalla, 5.6.1990 päivätyllä sisäisellä muistiolla ei voida
näyttää toteen, että valmistajalle olisi tiedotettu vuodesta 1989 lähtien Technipaintin
välityksellä suoritetuista toimituksista. Komission mukaan riidanalaisen päätöksen
47 ja 50 perustelukappaleissa mainitut sisäiset muistiot osoittavat, että kantaja
jatkoi toimituksia IMF:lle BASF:n tietämättä ja ilman sen lupaa.
- 82.
- Kantaja sekoittaa syyn ja seurauksen selittäessään, mitkä syyt saivat sen
lopettamaan toimitukset IMF:lle. Komissio kiinnittää huomiota siihen, että 5.6.1990
käydyssä neuvottelussa esitetty uhkaus johtui siitä, että Dudouet oli ilmoittanut
toukokuun lopussa 1990 IMF:lle, että hän ei voinut jatkaa enää Glasurit-tuotteiden
toimittamista BASF:n häneen kohdistamaan painostuksen takia. Toukokuun laskun
maksamisesta kieltäydyttiin vasta heinäkuussa IMF:n ja Accinauton välille syntyneen
riidan seurauksena. Vastaaja uudistaa näin ollen toteamuksensa siitä, minä päivänä
ja millaisessa tilanteessa toimitukset IMF:lle lopetettiin. Kantaja ei ole myöskään
näyttänyt toteen, että IMF olisi vaatinut kantajaa toimittamaan sille suurempia
määriä tai toimittamaan tavaraa paremmilla ehdoilla.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 83.
- Aluksi on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä todettu kilpailusääntöjen
rikkominen koskee sitä, että sopimuksen osapuolet ovat tehneet sopimuksen, jonka
tarkoituksena on ollut estää Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti Yhdistyneeseen
kuningaskuntaan. Vuoden 1982 sopimuksen täytäntöönpanon tutkimisella pyritään
siten yksinomaan selvittämään se, onko komission sopimuksen 2.2 §:n osalta
esittämä tulkinta perusteltu.
- 84.
- Kantaja kiistää tämän osalta, että riidanalaisessa päätöksessä todettujen
tosiseikkojen ja 81 EY artiklan 1 kohdan vastaiseksi väitetyn sopimuksen
täytäntöönpanon välillä olisi syy-yhteys. Vuoden 1982 sopimuksen osapuolten
menettely johtuu kyseisenä aikana BASF:lla olleista toimitusvaikeuksista sekä
Accinauton itsenäisesti tekemistä kaupallisista päätöksistä.
- 85.
- Komissio on kuitenkin todennut aivan oikein, että toimitusvaikeudet vaikuttivat
BASF:n toimituksiin ainoastaan 19881990 välisenä aikana, kun taas
sääntöjenvastaiseksi väitetty sopimus oli voimassa 19821991.
- 86.
- Nämä vaikeudet eivät myöskään tue selityksiä, jotka kantaja on esittänyt sille, miksi
se ja BASF olivat yhteydessä keskenään maaliskuussa 1986 ennen kantajan
ensimmäistä toimitusta IMF:lle. Dudouetilla ei nimittäin ollut mitään objektiivista
syytä tiedustella etukäteen tilattujen tuotteiden saatavuutta.
- 87.
- Lisäksi Accinauton ja IMF:n väliset kaupalliset suhteet tiivistyivät vuonna 1989
huolimatta siitä, että BASF:lla oli koko kyseisen vuoden ajan vakavia vaikeuksia.
Näiden suhteiden katketessa kesäkuussa 1990 saatavuusongelmat, joihin kantaja
vetoaa, olivat jo suurelta osin helpottuneet.
- 88.
- BASF:n sisäisestä muistiomerkinnästä sekä BASF C & I:n ja Accinauton sille
osoittamasta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että rinnakkaistuonnista aiheutuvat ongelmat
liittyivät rinnakkaistuonnista brittiläisen tytärliikkeen toiminnalle aiheutuviin
vaikutuksiin eivätkä sellaisiin toimitusvaikeuksiin, jotka olisivat voineet haitata
toimituksia Belgiassa ja Luxemburgissa oleville asiakkaille.
- 89.
- Tästä seuraa, että BASF:n toimituksia haitanneet vaikeudet eivät olleet tässä
tapauksessa vuoden 1982 sopimuksen täytäntöönpanon pääasiallinen syy. Tällaisessa
tilanteessa kantajan etenkin edellä mainitun 22.6.1983 annetun asetuksen
N:o 1983/83 perustelukappaleiden valossa esittämät perustelut, joiden mukaan sen
menettely oli lainmukaista saatavuusongelmien vuoksi, eivät ole merkityksellisiä
tämän asian tutkinnan kannalta.
- 90.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että 5.6.1990 päivätyn BASF:n
sisäisen muistiomerkinnän mukaan Accinauto oli saanut erityisluvan toimittaa
tavaraa IMF:lle seuraavasti:
[IMF-] yhtiön omistaja Derbyssa vaati, että Accinauton automaalitoimituksia
(vuonna 1989 noin 10 tonnia) jatketaan. Dudouet oli siinä vaiheessa hankkinut tälle
asiakkaalle Kunathilta erityisluvan toimituksen suorittamiseksi. Tuolloin lupa
myönnettiin rajoitettuihin toimituksiin Brysselistä. Syy: ei nousua muiden
kauppiaiden toimitusmäärissä Belgiassa. Jos lupaa ei anneta uudelle toimitukselle,
meitä uhataan kanteella [ ]. Dudouet odottaa tietoja siitä, miten jatkossa
toimitaan!
- 91.
- Dudouet viittasi 7.6.1989 BASF:lle lähettämässään kirjeessä siihen, millaisessa
yhteydessä tämä erityislupa oli annettu ja pidetty voimassa tuohon päivään asti
seuraavasti:
Glasurit päätti 3 tai 4 vuotta sitten Englantiin suuntautuneen määrältään suuren
rinnakkaistuonnin seurauksena tehdä avullamme kaikkiin varastoistamme myytäviin
tuotteisiin asiakaskohtaiset merkinnät, joiden avulla toimituksen alkuperä voitaisiin
helposti todistaa [ ]. Tämän kaupankäynnin huomioonottaen olemme sopineet
Glasuritin kanssa, että yritämme kanavoida ja normalisoida nämä ostot, jotta
voimme seurata sopimusalueen ulkopuolisesta myynnistä riippumattomasti, miten
paljon asiakkaamme ostavat näitä tuotteita. [ ] Pyydämme ottamaan huomioon,
että jos me hajotamme tämän verkoston, emme voi enää taata Teille, etteivät
meidän 70 kauppiastamme tai suuret autonkoreja valmistavat yritykset joudu
kiusaukseen käydä kauppaa Ison-Britannian kanssa tai ettei niitä pyydetä käymään
sellaista kauppaa, mikä häiritsi näin tuntuvasti sisämarkkinoita.
- 92.
- Näistä erityisen selvistä asiakirjoista käy ilmi, että toisin kuin kantaja väittää, se ei
ole toiminut itsenäisesti liikesuhteessaan IMF:n kanssa. Seuraava kesäkuussa 1990
päivätty muistiomerkintä vahvistaa, että BASF käytti määräysvaltaa Accinauton
suorittaman viennin osalta:
Ohessa Accinauton vastaus kysymykseemme siitä, kuinka paljon ainetta [Glasurit]
menee Belgiasta Isoon-Britanniaan. Meidän pitää olettaa, että Dudouet on puhunut
totta. Hän tietää hyvin olevansa riippuvainen meistä eikä halua ottaa riskejä.
- 93.
- Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan komissio oli tehnyt arviointivirheen
arvioidessaan vuoden 1982 sopimuksen täytäntöönpanoa, on siten hylättävä.
Kolmas osa: Sopimuksesta kilpailulle ja jäsenvaltioiden väliselle kaupalle aiheutuvat
vaikutukset
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 94.
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se ei ole ottanut riittävästi huomioon Ison-Britannian autojen korjausmaalimarkkinoiden erityispiirteitä.
- 95.
- Kantajan mukaan Glasurit-tuotteiden rinnakkaistuonti laajeni Yhdistyneen
kuningaskunnan ja muiden yhteisön maiden autojen korjausmaalituotemarkkinoiden
välisten hintaerojen takia. Tämä ero johtuu ennen kaikkea Yhdistyneen
kuningaskunnan korkeammista markkinointikustannuksista, mutta sen syynä on
myös 1980-luvun alusta lähtien Belgiassa toteutettu hintavalvontajärjestelmä, jonka
käyttöönotosta Belgian valtio päätti kuluttajahintojen nousemisen estämiseksi.
- 96.
- Komissio on kantajan mukaan kuitenkin arvioinut virheellisesti, että Glasurit-tuotteiden asema Ison-Britannian markkinoilla sekä Belgian ja Yhdistyneen
kuningaskunnan välinen hinnanero olisi voinut edistää merkittävästi vuoden 1982sopimuksella estettyä rinnakkaistuontia.
- 97.
- Kantaja katsoo, että kilpailuasioissa huomioonotettavat hinnat ovat jälleenmyyjän
nettomyyntihintoja, jotka vastaavat käytettäviä ostohintoja. Sen mukaan Belgian ja
Yhdistyneen kuningaskunnan hintojen ero pienenee tuntuvasti, kun otetaan
huomioon käytetyt nettomyyntihinnat. Toisaalta tosiasiallisesti tyydytetyn kysynnän
ohella ei ollut potentiaalista kysyntää. Kantelijayritykset ovat ilmoittaneet olleensa
tyytyväisiä kantajan kanssa yllä pitämiinsä liikesuhteisiin, ja IMF pystyi sille
myönnettyjen edullisten ehtojen ansiosta toimittamaan Glasurit-tuotteita paitsi
Calbrook Cars Ltd:lle myös muille brittiläisille kauppiaille.
- 98.
- Se korostaa, että IMF:ltä tulleita tilauksia lukuunottamatta se ei ole saanut muita
tilauksia vuodesta 1986 lähtien. Se ei ole siten voinut kieltäytyä olemattomista
tilauksista BASF:n aloitteesta. Sen mukaan komission toteamukset, joiden mukaan
kantajalla objektiivisesti olleet toimitusmahdollisuudet eivät missään nimessä
rajoittuneet pelkästään sen IMF:lle ja Calbrook Cars Ltd:lle toimittamiin määriin,
eivät ole perusteltuja. Kantaja ei ymmärrä myöskään sitä, miten sopimukseen
sisältyvä sopimuslauseke, jossa vastaajan tulkinnan mukaan ei kielletä passiivista
myyntiä, vaan määrätään pelkästään siitä, että valmistajan täytyy antaa siihen lupa,
on voinut estää vientiä, vaikka tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa se olisi
pyytänyt tällaista lupaa eikä olisi saanut sitä. Kantaja päättelee tästä, että
yksinmyyntisopimuksella ei ole missään tapauksessa estetty rinnakkaistuontia eikä
sillä ole ollut mitään vaikutusta siihen, miten se on käyttänyt objektiivisia
mahdollisuuksia toimittaa tavaraa.
- 99.
- Kantaja väittää, että vuoden 1982 sopimus ei myöskään vaikuttanut kilpailuun eikä
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan millään tavoin. Rinnakkaistuojat tunsivat
erinomaisesti muissa yhteisön eri maissa olevat hankintalähteet ja ostivat tuotteita
yhteisostoina jälleenmyyjiltä, joiden hinnat olivat kulloisenkin tuotelinjan osalta
kaikkien edullisimmat. Se seikka, että IMF hankki itselleen Accinautolta tiettyjä
tuotteita Calbrook Cars Ltd:n lukuun, vaikka tämä sai muita tuotteita paremmilla
ehdoilla Alankomaista ja Saksasta, todistaa tämän seikan oikeaksi. Tarjous- ja
kysyntätilannetta ei voida sitä paitsi tarkastella staattisesti. Tilanne muuttui kantajan
mukaan jatkuvasti toimitusehtojen muuttuessa, sillä rinnakkaistuojat ottivat nämä
muutokset huomioon silloin, kun ne päättivät tilata tavaraa toiselta jälleenmyyjältä.
- 100.
- Vastaajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä todetut hintaerot ilmenevät BASF:ltä
löydetyistä asiakirjoista, ja sen mielestä nämä erot olivat omiaan kannustamaan
rinnakkaistuontia Belgiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaa. Joka tapauksessa
kantaja myöntää itse kannekirjelmässään, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja
muissa jäsenvaltioissa noudatettujen hintojen erot olivat yksi rinnakkaistuontiin
johtaneista seikoista.
- 101.
- Komissio katsoo näyttäneensä, että kysymyksessä oleva sopimus oli omiaan
vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja toteaa, että se ei ole
velvollinen näyttämään toteen, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan olisi
tosiasiassa vaikutettu tuntuvasti (asia 19/77, Miller v. komissio, tuomio 1.2.1978,
Kok. 1978, s. 131, 15 kohta). Se korostaa, että se on suorittanut tarvittavat
tutkimukset ja esittänyt riidanalaisessa päätöksessä kysymyksessä olevien yritysten
markkina-asemaa, niiden tuotannon ja viennin laajuutta ja hintapolitiikkaa koskevat
päätelmänsä.
- 102.
- Komissio kiistää myös kantajan väitteen, jonka mukaan Glasurit-tuotteilla ei ollut
kyseisenä ajankohtana potentiaalista kysyntää Ison-Britannian markkinoilla.
Accinauto ilmoitti itse odottaneensa, että IMF:n ja Calbrook Cars Ltd:n tilausten
määrä kasvaisi ottaen huomioon, että brittiläisten markkinoiden kapasiteetti on
Belgian markkinoiden kapasiteettia selvästi suurempi.
- 103.
- Vastaaja esittää vielä, että yksinmyyntisopimuksen 2.2 §:ssä oleva velvoite on
tosiasiassa yleinen vientikielto, johon liittyy varaus, jonka mukaan BASF voi
tapauskohtaisesti tehtävän harkinnan perusteella mahdollisesti antaa luvan vientiin.
Sen mukaan kantajan väite, jonka mukaan sopimus ei voi rajoittaa kilpailua, kun
se sisältää velvollisuuden saada vientiin valmistajan lupa ilman, että siinä olisi
kielletty vientiä, on hylättävä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 104.
- 81 EY artiklan 1 kohdassa kielletään kaikki yritysten väliset sopimukset, joiden
tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla, tai joista seuraa, että kilpailu
rajoittuu näillä markkinoilla, edellyttäen, että ne ovat omiaan vaikuttamaan
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että
lauseke, jonka tarkoituksena on kieltää ostajaa jälleenmyymästä tai viemästä
hankkimaansa tavaraa, on omiaan jakamaan markkinoita ja näin ollen
vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (em. asia Miller v. komissio,
tuomion 7 kohta ja yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85
ja C-125/85C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, ns. sellutapaus, tuomio
31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307, 176 kohta). Jos todetaan, että vähintään yhden
kilpailua rajoittavan sopimuksen osapuolen myynti muodostaa muun kuin vähäisenä
pidettävän osuuden kyseisistä markkinoista, asiassa on sovellettava 81 EY artiklan
1 kohtaa (em. asia Miller v. komissio, tuomion 10 kohta ja em. asia Parker Pen v.
komissio, tuomion 44 kohta).
- 105.
- Tässä tilanteessa kantaja ei kiistä komission käyttämää kyseisten tuotteiden
markkinoiden määritelmää, joka on autojen korjausmaalituotteiden brittiläiset
markkinat, eikä sitä, että BASF:n osuus näistä markkinoista oli vuonna 1991 16
prosenttia, josta 12 prosenttia koostui Glasurit-tuotteista. Kantaja on eri mieltä
ainoastaan vastaajan huomioonottamasta rinnakkaistuonnin määrästä sekä
vastaajan toteamuksesta, jonka mukaan markkinoilla olisi ollut potentiaalista
kysyntää, jonka kantaja olisi pystynyt tyydyttämään. Ottaen huomioon BASF:n
aseman kyseisillä markkinoilla sekä sen kantajan itsensä myöntämän seikan, että
Glasurit-tuotteiden hinnat olivat kyseisillä markkinoilla vuosina 19861991
keskimäärin muiden jäsenvaltioiden markkinoilla, erityisesti Belgiassa, noudatettuja
hintoja korkeampia, komissio on päätellyt aivan oikein, että sääntöjenvastaiseksi
katsottu sopimus oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
- 106.
- Näin ollen on todettava, että kyseinen sopimus on tarkoituksensa perusteella
81 EY artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielletty kilpailunrajoitus ilman, että olisi
tarpeen, kuten kantaja väittää, tutkia, onko sillä ollut tuntuvia vaikutuksia kyseisillä
markkinoilla (asia 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966,
Kok. 1966, s. 429 ja asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, Kok. 1994,
s. II-441, 127 kohta).
- 107.
- Edellä olevasta seuraa, että kantajan muut kanneperusteet, jotka se on esittänyt
komission toteamaa perustamissopimuksen edellä mainitun määräyksen rikkomista
vastaan, ovat tehottomia, koska siinäkään tapauksessa, että nämä kanneperusteet
olisivat perusteltuja, ne eivät voisi johtaa sellaiseen toteamukseen, että
tarkoitukseltaan ja laajuudeltaan tässä tapauksessa esillä olevan kaltaisella
sopimuksella ei rikottaisi yhteisön kilpailusääntöjä.
Neljäs osa: Rikkomisen päättyminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 108.
- Kantaja väittää, että jos oletetaan, että kilpailusääntöjä olisi rikottu, sellainen
rikkominen päättyi viimeistään kesäkuun lopussa 1990. Komission olisi pitänyt
todeta, että BASF:n kantajalle 21.6.1990 osoittama kirje osoitti selvästi, että tämä
saattoi vapaasti itse päättää myynneistään. Joka tapauksessa komissio on itse
myöntänyt, että 22.6.1990 päivätty, BASF:n IMF:n asianajajille osoittama kirje,
jonka jäljennös toimitettiin Accinautolle, oli riittävän ymmärrettävä ja selvä tältä
osin.
- 109.
- Vastaaja toistaa päätelmänsä, jonka mukaan kilpailua rajoittava sopimus päättyi
vasta silloin, kun osapuolet poistivat sääntöjenvastaiseksi väitetyn lausekkeen
sopimuksesta. Se katsoo, että tilanne huomioonottaen Accinauto ei voinut tulkita
kantelijan asianajajille kesäkuussa 1990 lähetetyn kirjeen jäljennöksen tarkoittavan
sitä, että BASF luopuisi vuoden 1982 sopimuksen 2.2 §:ssä itselleen varaamasta
viennin hyväksymisoikeudesta. Kirjeen tarkoitus oli yksinomaan varoittaa IMF:n
taholta mahdollisesti tulevista vaatimuksista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 110.
- Koska riidanalaisessa päätöksessä todettu kilpailusääntöjen rikkominen on tehty
siten, että sopimusosapuolet ovat tehneet yksinmyyntisopimuksen ja osallistuneet
sopimukseen, jonka yksi lauseke oli 81 EY artiklan 1 kohdan vastainen, komissio
on voinut täysin perustellusti katsoa, että rikkominen päättyi vasta silloin, kun
osapuolet poistivat kysymyksessä olevan lausekkeen sopimuksesta. Oikeuskäytännön
mukaan se, etteivät sopimuspuolet ole panneet täytäntöön lauseketta, jonka
tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ei riitä perusteeksi sille, ettei lauseke kuulu 81
EY artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan (em. asia Miller v. komissio, tuomion
7 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomion
175 kohta). Tässä tapauksessa kantajan mainitsemilla BASF:n kirjeillä ei näytetä,
että osapuolilla olisi tosiasiallisesti ollut tarkoitus luopua sääntöjenvastaiseksi
katsotusta lausekkeesta. Nimittäin kuten komissio on katsonut, 22.6.1990 päivätyssä
kirjeessä käytettyjen selvempien sanamuotojen tarkoituksena oli tosiasiassa
lieventää kantelijana olevan IMF:n kilpailua rajoittavan menettelyn takia osapuolia
kohtaan esittämää arvostelua.
Viides osa: Sakon määrän vahvistaminen
Asianosaisten esittämät väitteet ja niiden perustelut
- 111.
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se käyttänyt väärin harkintavaltaansa
jättäessään ottamatta huomioon sakkojen määrää vahvistaessaan sen, että
tapahtuneeksi väitetty rikkominen oli vähäinen ja että se kesti lyhyen ajan, että
kantajan taloudellinen tilanne oli vaikea ja että sen tarkoituksena ei ollut toimia
lainvastaisesti.
- 112.
- Accinauto katsoo, että rikkomisen vakavuutta on arvioitava niiden vaikutusten
perusteella, joita kilpailua rajoittavaksi väitetyllä sopimuksella on ollut kaupalle.
Sääntöjenvastaiseksi väitetyllä sopimuksella ei ole ollut kuitenkaan mitään
vaikutuksia, koska osapuolet eivät ole panneet sitä täytäntöön. Vaikka sitä olisi
sovellettukin, se ei olisi vaikuttanut Belgiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
suuntautuneeseen rinnakkaistuontiin. Tavarantoimituksista on kieltäydytty
ainoastaan kerran joulukuussa 1990 , mutta sekään ei johtunut sopimuksesta,
vaan kantajan itsenäisesti tekemästä päätöksestä. Lisäksi sen rinnakkaistuonnin, jota
vuoden 1982 sopimus koski, määrä oli merkityksetön Glasurit-tuotteiden
kokonaismyyntiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa verrattuna.
- 113.
- Rikkomisen kestoa arvioidessaan komissio oli ottanut virheellisesti perustaksi koko
sopimuksen voimassaoloajan, joka oli sen tekemisen 8.10.1982 ja uuden sopimuksen
voimaantulon 1.1.1992 välinen aika. Toisaalta vastaaja oli itse myöntänyt, että
sopimuksen vaikutukset olivat tuntuneet vasta vuodesta 1986 lähtien. Toisaalta
Accinauto oli kieltäytynyt ainoastaan kerran toimittamasta tavaraa IMF:lle, ja
rikkominen oli päättynyt viimeistään kesäkuussa 1990, kun BASF oli ilmoittanut
selvästi kantelijalle ja Accinautolle, että Accinauto sai vapaasti passiivisesti myydä
tuotteita yhteisön jäsenmaissa. Kantaja katsoo näin ollen, että asiassa on menetelty
virheellisesti, kun siinä on otettu huomioon sopimuksen koko voimassaoloaika, ja
että tällaisella menettelyllä on loukattu vakavasti suhteellisuusperiaatetta.
- 114.
- Kantaja korostaa vielä, että sen sopimuksen tekemisaikaan konsultoimat lakimiehet
olivat katsoneet, että kysymyksessä oleva lauseke oli yhteisön oikeuden mukainen.
Sopimuspuolet ja niiden henkilökunta eivät siten olleet tämän sopimuksen
voimassaoloaikana tietoisia siitä, että ne rikkoisivat perustamissopimuksenkilpailusääntöjä.
- 115.
- Komissio muistuttaa siitä, että vientikielloilla rikotaan vakavasti kilpailusääntöjä,
koska niiden tarkoituksena on ylläpitää keinotekoisesti jäsenvaltioiden
markkinoiden välisiä hintaeroja ja niillä vaarannetaan jäsenvaltioiden välisen
kaupan vapaus (yhdistetyt asiat 100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion
française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 107 kohta). Sen
rinnakkaistuonnin markkinaosuus, johon rikkominen vaikuttaa, ei ole
merkityksellinen rikkomisen vakavuuden määrittämisen kannalta. Sitä paitsi
komissio on käsityksensä mukaan jo osoittanut vääriksi kantajan väitteet siitä, että
vuoden 1982 sopimuksella ei olisi ollut taloudellisia vaikutuksia muun muassa
Belgiasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuneeseen rinnakkaistuontiin tai
että sopimus ei olisi vaikuttanut Accinauton päätöksiin.
- 116.
- Vastaajan mukaan kilpailusääntöjen rikkominen on alkanut kyseisen
yksinmyyntisopimuksen tekemispäivänä, kun sopimuksessa määrättiin valmistajan
hyväksymisoikeudesta, ja jatkunut koko sopimuksen voimassaoloajan (yhdistetyt
asiat 96/82102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ ym. v. komissio, tuomio
8.11.1983, Kok. 1983, s. 3369, 59 kohta). Pelkästään sillä, että Accinauto ei ole
vastannut BASF:n 21.6. ja 22.6.1990 päivättyihin kirjeisiin, ei ole voitu pätevästi
muuttaa vuoden 1982 sopimusta. Sopimuksen 12.2 §:n mukaan nimittäin ainoastaan
kirjallisesti tehdyt sopimuksen muutokset ovat päteviä.
- 117.
- Komissio katsoo, etteivät kantajan esittämät perustelut, joiden mukaan kilpailua ei
ollut rajoitettu tahallisesti, koska sopimuspuolet eivät olleet tietoisia siitä, että ne
rikkoivat yhteisön oikeutta, ole paikkansapitävä. BASF:n lakimiesten lain sisällöstä
mahdollisesti tekemä virhearviointi ei ole muuttanut millään tavoin sitä, että
BASF:n tarkoituksena oli asettaa Accinautolle tilausten edelleenohjaamisvelvoite
ja valvoa siten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa rinnakkaistuontia.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 118.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään
määrätä yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet 81 EY artiklan
1 kohtaa, sakon, joka on vähintään 1 000 ecua ja enintään 1 000 000 ecua taikka
tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallistuneen
yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta. Näiden rajojen sisällä sakon suuruutta
määrättäessä otetaan huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto (em. asia
Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 118 kohta ja asia T-327/94,
SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II-1373, 175 kohta).
- 119.
- On todettava, että jotta perustamissopimuksen kilpailusääntöjä voidaan katsoa
rikotun tahallaan, ei ole välttämätöntä, että yritys on ollut tietoinen siitä, että se
rikkoo näiden sääntöjen mukaista kieltoa, vaan riittää, että se on ollut tietoinen
siitä, että sääntöjenvastaiseksi katsotun käyttäytymisen tarkoituksena on ollut
rajoittaa kilpailua (em. asia IAZ ym. v. komissio, tuomion 45 kohta ja asia T-66/92,
Herlitz v. komissio, tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. II-531, s. 45). Kuten
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä olevista toteamuksista käy ilmi,
kantaja ei ole voinut olla tietämättä sitä, että vuoden 1982 sopimuksen
sääntöjenvastaiseksi katsotun lausekkeen tarkoituksena on ollut rajoittaa
rinnakkaistuontia ja siten haitata perustamissopimuksella toteutettavaksi haluttujen
yhteismarkkinoiden toteuttamista eristämällä kansalliset markkinat. Asianajajan
mielipide, johon kantaja on vedonnut puolustuksenaan, ei voi olla tältä osin peruste
katsoa, ettei kantaja olisi rikkonut kilpailusääntöjä (em. asia Miller v. komissio,
tuomion 18 kohta).
- 120.
- Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio on
noudattanut asetuksen N:o 17 mukaista ylärajaa, koska kyseisessä säännöksessä
viitataan asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoon (em. asia Musique Diffusion
française ym. v. komissio, tuomion 119 kohta ja asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 247 kohta). Sakon määrä on siten ainoastaan
0,05 prosenttia Accinauton vuoden 1991 kokonaisliikevaihdosta, joka oli noin
18 450 000 ecua (738 000 000 BEF, ks. edellä 1 kohta).
- 121.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sakon määrä on porrastettava rikkomiseen
liittyvien seikkojen ja rikkomisen vakavuuden perusteella, ja rikkomisen vakavuutta
arvioitaessa on otettava huomioon aiheutettujen kilpailunrajoitusten laatu (em. asia
Parker Pen v. komissio, tuomion 92 kohta ja yhdistetyt asiat T-213/95 ja 18/96, SCK
ja FNK v. komissio, tuomio 22.10.1997, Kok. 1997, s. II-1739, 246 kohta).
- 122.
- Komissio on katsonut riidanalaisessa päätöksessä täysin oikein, että rikkomista oli
pidettävä erityisen vakavana etenkin aiheutettujen kilpailunrajoitusten laadun ja
BASF:lla autojen korjaustuotemarkkinoilla Euroopassa olevan vahvan aseman
vuoksi.
- 123.
- Komissio ei ole tehnyt rikkomisen kestoa arvioidessaan virhettä siltä osin kuin
tämän rikkomisen on katsottu tapahtuneen siten, että osapuolet ovat tehneet
sopimuksen, jonka yksi lauseke on ollut 81 EY artiklan 1 kohdan vastainen.
Siinäkin tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi voinut
todeta, että tätä lauseketta olisi sovellettu, sen pelkkä olemassaolo saattoi luoda
sellaisen psykologisen tilanteen, joka edisti markkinoiden jakamista (em. asia Miller
v. komissio, tuomion 7 kohta ja em. asia Herlitz v. komissio, tuomion 40 kohta).
Vuoden 1982 sopimuksen tekemisestä alkanut rikkominen päättyi siis vasta silloin,
kun sääntöjenvastaiseksi katsottu lauseke tosiasiallisesti poistettiin.
- 124.
- Vielä on todettava, että komissio on pitänyt lieventävänä seikkana sitä, että
sopimuspuolet ovat lopettaneet rikkomisen 1.1.1992 eli ennen 12.5.1993, jolloin
niille osoitettiin väitetiedoksianto. Se on myös ottanut huomioon, että Accinauto on
taloudellisesti riippuvainen BASF:sta ja että BASF on käyttänyt tätä riippuvaisuutta
omien taloudellisten intressiensä edistämiseen.
- 125.
- Näin ollen on todettava, että komissio ei ole ylittänyt sakon määrää määrätessään
harkintavaltansa rajoja, kun se on vahvistanut kantajalle asettavan sakon määräksi
10 000 ecua.
- 126.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan vaatimukset on hylättävä
kokonaisuudessaan, ilman että olisi tarpeen tutkia vaatimuksia, joissa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan määräämään, että komission olisi maksettava
kantajalle 9,5 prosentin korko sakkomäärästä.
Oikeudenkäyntikulut
- 127.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfMoura Ramos
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä toukokuuta 1999.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti