UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
19 päivänä lokakuuta 2022 (*)
Valtiontuet – Maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja markkinointiin liittyvä toiminta – Kreikan tukiohjelmat, joissa tukea myönnetään korkotukina ja valtiontakauksina olemassa oleviin lainoihin ja uusiin lainoihin luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi – Päätös, jossa tukiohjelmat todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja sääntöjenvastaisiksi sekä määrätään maksettujen tukien takaisinperinnästä – Vahinkoa kärsineille maantieteellisille alueille rajoitettu tuki – Etu – Valikoivuus – Hyvän hallinnon periaate – Menettelyn kesto – Luottamuksensuoja – Vanhentumisaika – Asetuksen (EU) 2015/1589 17 artikla
Asiassa T‑850/19,
Helleenien tasavalta, asiamiehinään E. Tsaousi, E. Leftheriotou ja A.‑V. Vasilopoulou,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouchagiar ja T. Ramopoulos,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit N. Półtorak ja O. Porchia (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies I. Pollalis,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon 8.2.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Helleenien tasavalta vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan toimenpiteistä SA.39119 (2016/C) (ex 2015/NN) (ex 2014/CP), jotka Helleenien tasavalta on toteuttanut vuoden 2007 maastopaloihin liittyvinä korkotukina ja takauksina (tämä päätös koskee vain maatalousalaa), 7.10.2019 annetun komission päätöksen (EU) 2020/394 (EUVL 2020, L 76, s. 4; jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista.
Asian tausta
2 Kreikassa riehui maastopaloja heinäkuussa 2007 Magnesian läänissä ja erityisesti Pilionissa, Skiathosin saarella, Kefalonian saarella, Akhaian läänissä sekä Peloponnesosissa. Elokuussa 2007 Messinian, Ilian, Arkadian, Lakonian ja Euboian läänit sekä Aigialeian kunta Akhaian läänissä kärsivät uusista maastopaloista. Näistä maastopaloista aiheutuneen tilanteen johdosta Helleenien tasavallan pääministeri julisti 25.8.2007 hätätilan.
3 Helleenien tasavalta toteutti tämän jälkeen toimenpiteitä tukeakseen niihin alueyhteisöihin, joilla vuoden 2007 maastopaloja oli (jäljempänä vahinkoa kärsineet alueyhteisöt), sijoittautuneita liiketoimintaa harjoittavia toimijoita, jotka nimenomaisesti mainitaan näissä toimenpiteissä.
4 Komissio vastaanotti 22.7.2014 kantelun, jossa Helleenien tasavallan väitettiin myöntäneen tukea Sogia Ellas AE:lle ja sen tytäryhtiöille (jäljempänä yhdessä Sogia Ellas), jotka harjoittavat maataloustuotteiden jalostusta. Tuki annettiin korkotukina ja valtiontakauksina olemassa oleviin lainoihin, jotka oli määrä neuvotella uudelleen ja joille oli tarkoitus myöntää lyhennyksetön aika, ja uusiin lainoihin.
5 Komissio pyysi Kreikan viranomaisilta tietoja väitetyistä tuista 25.7.2014 päivätyllä kirjeellä, ja Kreikan viranomaiset tekivät näin antamalla yksityiskohtaisia tietoja väitettyjen tukien oikeusperustoista.
6 Komissio lähetti Kreikan viranomaisille 11.12.2015 toisen kirjeen, jossa niille esitettiin lisäkysymyksiä ja ilmoitettiin, että näitä toimenpiteitä koskeva tutkinta ei tulisi rajoittumaan Sogia Ellasiin, koska riidanalaista tukea olisi voitu myöntää myös muille tuensaajille.
7 Tämän vuoksi komissio päätti aloittaa ilmoittamatonta valtiontukea koskevan asian (asia SA.39119 (2015/NN)) käsittelyn ja laajentaa tutkinnan koskemaan Kreikan koko maatalousalaa.
8 Kreikan viranomaiset antoivat 11.2.2016 lisätietoja kyseisten tukien oikeusperustoista, tuen myöntämisen ehdoista ja tuensaajista.
9 Komissio ilmoitti 17.5.2016 päivätyllä kirjeellään Helleenien tasavallalle päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely valtiontuesta SA.39119 (2016/C) (ex 2015/NN) (ex 2014/CP) – Tuki Sogia Ellas AE:lle ynnä muille (jäljempänä päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta).
10 Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaisemalla muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen 16.9.2016 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2016, C 341, s. 23).
11 Komissio pyysi Kreikan viranomaisia ilmoittamaan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä määritetyn tukiohjelman tuensaajien arvioidun määrän ja niille myönnettyjen tukien summat.
12 Yksikään asianomainen osapuoli ei esittänyt huomautuksia. Kreikan viranomaiset lähettivät huomautuksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 23.9.2016. Vastauksessaan Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, etteivät ne pystyneet toimittamaan kaikkia pyydettyjä tietoja, jotka ne kuitenkin lopulta toimittivat kirjeissä, jotka oli päivätty 9.3.2017 ja 21.2.2018.
13 Komissio teki 7.10.2019 riidanalaisen päätöksen.
14 Riidanalaisessa päätöksessä, joka koskee ainoastaan niiden maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja markkinointiin liittyvää toimintaa, jotka on lueteltu EUT-sopimuksen liitteessä I, lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotteita, komissio on katsonut muun muassa, että ministerin päätöksellä N:o 36579/Β.1666/27.8.2007 (myöhempine muutoksineen) perustetut tukiohjelmat, jotka koostuivat korkotuista ja Helleenien tasavallan myöntämistä takauksista (jäljempänä riidanalaiset toimenpiteet), ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka on sääntöjenvastaista eikä sovellu sisämarkkinoille, joten Helleenien tasavallan on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajilta, paitsi tämän päätöksen 3 ja 4 artiklassa nimenomaisesti tarkoitetuissa tilanteissa.
Asianosaisten vaatimukset
15 Helleenien tasavalta vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen
– velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Komissio vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– hylkäämään kanteen
– velvoittamaan Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
17 Helleenien tasavalta esittää kanteensa tueksi kolme kanneperustetta, joiden mukaan ensinnäkään kyseessä ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki, toiseksi kyseessä oleva valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille ja kolmanneksi kohtuullisessa ajassa toimimista koskevaa vaatimusta ja hyvän hallinnon periaatetta on rikottu, komissiolla ei ollut ajallista toimivaltaa ja oikeusvarmuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan kyseessä ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki
18 Ensimmäisessä kanneperusteessa on kolme osaa. Kanneperusteen ensimmäisessä osassa Helleenien tasavalta moittii komissiota siitä, että se on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Toisessa osassa Helleenien tasavalta vetoaa tosiseikkoja koskeviin virheisiin ja perustelujen puuttumiseen. Kolmannessa osassa Helleenien tasavalta toteaa lopuksi, että luottamuksensuojan periaatetta on loukattu. Koska ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa ja kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa ovat osittain päällekkäisiä, niitä on tutkittava kolmannen kanneperusteen yhteydessä.
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee SEUT 107 artiklan 1 kohdan edellytysten tulkintaa ja soveltamista
19 Helleenien tasavalta väittää ensinnäkin, että riidanalaisilla toimenpiteillä ei ole kielteisiä vaikutuksia valtion talousarvioon eivätkä ne vaaranna sen taloudellisia resursseja. Takausmaksun asettaminen takauksen myöntämisen edellytykseksi olisi nimittäin yhtäältä vaarantanut toimenpiteiden tehokkuuden. Takausmaksun puuttumisen toisaalta korvattaisiin monilla tavoilla. Tämän vuoksi edellytys, jonka mukaan tuki on rahoitettava valtion varoista, ei täyttynyt.
20 Helleenien tasavalta väittää toiseksi, että riidanalaisilla toimenpiteillä ei anneta niiden vastaanottajille ”etua”, joten tämä edellytys ei täyttynyt, vaikka sen täyttyminen on tarpeen, jotta voitaisiin katsoa, että kysymys on valtiontuesta.
21 Vaikka Helleenien tasavalta on todennut, ettei se ole toiminut käsiteltävässä asiassa yksityisenä toimijana, se väittää, että riidanalaiset toimenpiteet ovat pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkeviä ja että sillä on ‐ samoin kuin yksityisillä toimijoilla ‐ mahdollisuus toteuttaa pitkän aikavälin politiikkaa ”sosiaalisen vastuunsa” mukaisesti. Se väittää, ettei voida katsoa, että se olisi käsiteltävässä asiassa jättänyt noudattamatta markkinasääntöjä, koska ei ole pois suljettua, että yksityinen toimija olisi toiminut samalla tavalla pitkän aikavälin hyötyä tavoitellessaan.
22 Helleenien tasavalta väittää erityisesti valtiontakausten osalta, että takausmaksun puuttuminen ei merkitse sitä, että kysymys olisi edusta. Takausmaksu olisi nimittäin yhtäältä vaarantanut toimenpiteiden tehokkuuden. Takausmaksun puuttuminen korvattaisiin toisaalta useilla tavoilla, muun muassa varmistamalla yrityksen elinkelpoisuus ja sulkemalla pois vaikeuksissa olevat yritykset, myöntämällä takaus enintään 80 prosentille kunkin lainan määrästä, rajoittamalla laina-aikaa ja antamalla sille oikeus vaatia takauksen perusteella maksettu määrä päävelalliselta.
23 Helleenien tasavalta väittää lisäksi, että riidanalaisilla toimenpiteillä ei ole alennettu kustannuksia, jotka ”tavallisesti” kuuluvat yrityksille. Se pyrki näillä toimenpiteillään nimittäin vastaamaan poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajat olivat.
24 Helleenien tasavalta väittää lopuksi, että riidanalaiset toimenpiteet eivät ole valikoivia. Riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajat eivät nimittäin olleet tilanteessa, jota voitaisiin verrata muiden markkinatoimijoiden tilanteeseen. Ne olivat poikkeuksellisessa tilanteessa, koska vuoden 2007 maastopalojen aiheuttama vahinko ei ollut osa ”taloudellista riskiä, joka voi kohdistua kaikkiin yrityksiin”, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 118 perustelukappaleessa. Riidanalaisilla toimenpiteillä pyrittiin näin ollen palauttamaan kilpailuolosuhteet sen sijaan, että niillä olisi vääristetty kilpailua.
25 Helleenien tasavalta väittää kolmanneksi, että riidanalaiset toimenpiteet eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eivätkä vääristä kilpailua. Se viittaa tältä osin tilastotietoihin, joista ilmenee, että ajanjaksolla 2008-2010 toteutunut bruttokansantuote ja bruttoarvonlisäys laskivat merkittävästi vahinkoa kärsineissä alueyhteisöissä. Helleenien tasavalta väittää lisäksi, että komissio nojautui arvioinnissaan virheellisesti siihen, että vaikeuksissa olevat yritykset saattoivat hyötyä riidanalaisista toimenpiteistä.
26 Komissio kiistää Helleenien tasavallan ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi esittämät väitteet.
27 Aluksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät. Kyseessä on ensinnäkin oltava valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (ks. tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group ym., C‑20/15 P ja C‑21/15 P, EU:C:2016:981, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 On muistettava lisäksi, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan määritellään toimenpiteet niiden vaikutusten perusteella (tuomio 2.7.1974, Italia v. komissio, 173/73, EU:C:1974:71, 27 kohta ja tuomio 29.3.2012, 3M Italia, C‑417/10, EU:C:2012:184, 36 kohta).
29 Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse ensimmäisestä edellytyksestä, joka koskee kansallisen toimenpiteen luokittelua SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, päätöksen nro 36579/B.1666/27/8.2007, joka on kanteen liitteenä A 12, arvioinnista ja Helleenien tasavallan komissiolle antamasta vastauksesta, joka on kanteen liitteenä A 21, ilmenee, että yritykset, jotka olivat sijoittautuneet vahinkoa kärsineisiin alueyhteisöihin, ovat voineet hyötyä velkojen järjestelystä ja käyttöpääoman myöntämisestä, joille voitiin yhtäältä antaa Kreikan viranomaisten rahoittamia täysimääräisiä tai osittaisia korkotukia, ja joille Helleenien tasavalta toisaalta antoi takauksen ilman, että näiden lainojen edunsaajien tarvitsi maksaa niiden osalta takausmaksua.
30 Siltä osin kuin on kyse korkotuista, koska perittävälle korolle ”myönnettiin” täysimääräinen tai osittainen tuki rahoitusjärjestelmän toimintaa koskevien säännösten muuttamisesta ja täydentämisestä 28.8.1975 annetun lain 128/1975 nojalla perustetulta tililtä (nómos 128/1975, perí tropopoiíseos kai sympliróseos diatáxeón tinon anaferoménon eis tin leitourgían tou chrimatodotikoú systímatos; FEK A 178/28.8.1975), tämä korkotuki nimittäin rasitti väistämättä Helleenien tasavallan taloudellisia resursseja, eikä Helleenien tasavalta ole näin ollen saattanut kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen 112 perustelukappaleen, jonka mukaan sekä korkotuet että valtiontakaukset johtuivat siitä ja myönnettiin valtion varoista, perusteltavuutta.
31 Helleenien tasavalta kiistää valtiontakausten osalta sen, että tällaisten takausten myöntäminen riidanalaisilla toimenpiteillä olisi vaikuttanut kielteisesti sen resursseihin.
32 On huomattava, että tukina pidetään muun muassa toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (tuomio 19.3.2013, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio ym. ja komissio v. Ranska ym., C‑399/10 P ja C‑401/10 P, EU:C:2013:175, 101 kohta).
33 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että takauksen myöntäminen voi merkitä lisäkustannuksia valtiolle (ks. tuomio 19.3.2013, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio ym. ja komissio v. Ranska ym., C‑399/10 P ja C‑401/10 P, EU:C:2013:175, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Etenkin takaus merkitsee riskin ottamista, joka tavallisesti katetaan asianmukaisella takausmaksulla (ks. vastaavasti tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 65 kohta).
34 Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettu, että Helleenien tasavalta on jättänyt perimättä takausmaksun riidanalaisissa toimenpiteissä tarkoitettujen takausten myöntämisestä, joten tällä oli vaikutusta sen julkisiin resursseihin.
35 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Helleenien tasavallan toteen näyttämättömillä väitteillä, joilla pyritään osoittamaan, että myönnetyt takaukset eivät vaarantaneet julkisia resursseja.
36 Helleenien tasavalta nimittäin vahvisti istunnossa, kuten riidanalaisen päätöksen 28 perustelukappaleessa todetaan, että sen antama takaus oli aktivoitu yli 6 000 000 euron osalta. Se väitti, että nämä määrät voidaan periä automaattisesti takaisin, kuten verovelat, ja että sillä oli mahdollisuus haastaa velallinen rikostuomioistuimeen, ilmoittamatta kuitenkaan määriä, jotka se oli tosiasiassa perinyt takaisin.
37 Siltä osin kuin on erityisesti kyse näiden toimenpiteiden edunsaajien antamista vakuuksista, on huomattava aluksi, että kaikkien lainojen osalta ei vaadittu järjestelmällisesti reaalivakuuksia. Kanteen liitteessä A 24 olevasta asiakirjasta seuraa lisäksi, että velallisen antama vakuus kattoi valtiontakauksen määrästä ainoastaan 90 prosenttia, joten valtiolla ei ollut vakuuksia velkansa kokonaismäärän takaisin perimiseksi.
38 On lisäksi totta, että yritysten, jotka hakivat järjestelyä veloille, joiden määrä oli yli 100 000 euroa, oli esitettävä tämän perusteeksi kannattavuustutkimus, ja että muiden yritysten oli annettava kanteen liitteenä A 27 olevan taulukon mukaiset tiedot, joihin sisältyivät muun muassa niiden kirjanpito- ja taloustiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006 sekä ennakoidut tiedot vuosille 2007, 2008 ja 2009.
39 Kuten riidanalaisen päätöksen 129 ja 131 perustelukappaleessa todetaan, taloudellisia kriteereitä, joiden nojalla määritellään kynnys sille, ettei yritystä enää pidettävä kannattavana, ei kuitenkaan määritellä kyseisissä tukiohjelmissa, joten Helleenien tasavallan ei voida katsoa varmistaneen, että takaukset oli varattu yksinomaan kannattaville yrityksille ja että yritykset, jotka eivät olleet kannattavia, eivät voineet hyötyä niistä.
40 Edellä 29–39 kohdasta esitetystä seuraa, että komissio ei ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 111 ja 112 perustelukappaleessa lähinnä, että riidanalaiset toimenpiteet aiheuttivat taloudellisen rasituksen Helleenien tasavallalle.
41 Toiseksi etua koskevan edellytyksen osalta vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla valtiontukina pidetään toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti tai joita on pidettävä taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa (ks. tuomio 2.9.2010, komissio v. Deutsche Post, C‑399/08 P, EU:C:2010:481, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 27.6.2017, Congregación de Escuelas Pías Provincia Betania, C‑74/16, EU:C:2017:496, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on erityisesti myös niin, että jäsenvaltion viranomaisten takaaman lainan ottaja, samoin kuin se, joka saa takauksen tarvitsematta maksaa siitä mitään maksua, saa tavallisesti edun, koska sille aiheutuvat taloudelliset kustannukset ovat pienemmät kuin ne, jotka sille olisivat aiheutuneet, jos sen olisi pitänyt hankkia tämä sama rahoitus ja tämä sama takaus markkinahintaan (ks. tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Helleenien tasavallan toimenpiteestä on käsiteltävässä asiassa seurannut, että vahinkoalueiden yritykset ovat voineet hyötyä joko lainoista, joille se myönsi täysimääräistä tai osittaista korkotukea, tai takauksista, jotka se myönsi ilman, että näiden yritysten tarvitsi maksaa niistä maksua, eivätkä nämä yritykset olisi voineet saada niitä ilman valtion toimenpiteitä.
44 Helleenien tasavalta väittää kuitenkin lähinnä, että käsiteltävässä asiassa ei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta edusta. Se korostaa erityisesti, että koska riidanalaiset toimenpiteet on toteutettu markkinakriisin yhteydessä, ne kuuluvat valtion sosiaalisen vastuun piiriin, ja että tämän tilanteen vuoksi ne täyttävät edellytyksen, jonka mukaan ne ovat pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkeviä, joten kaikki yksityiset toimijat, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, olisivat voineet toimia samalla tavalla. Helleenien tasavallan mukaan edellä esitetyn perusteella voidaan katsoa, että tällaiset toimenpiteet on toteutettu tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.
45 Tällaiset väitteet eivät voi menestyä.
46 On korostettava, että edun olemassaolon määrittämisessä käytettävällä ”normaalit markkinaolosuhteet” ‑käsitteellä tarkoitetaan nimittäin sitä, että yrityksellä on mahdollisuus saada markkinoilta sama taloudellinen etu, jonka se saa tuen ansiosta, eikä arviointia siitä, toimivatko markkinat normaalisti vai ovatko ne kriisissä (ks. vastaavasti määräys 5.2.2015, Kreikka v. komissio, C‑296/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:72, 34 kohta).
47 Vastakkainen tulkinta johtaisi siihen, että taloudellisen edun olemassaolo määritettäisiin tuen syyn tai tavoitteen perusteella, mikä olisi omiaan asettamaan kyseenalaiseksi valtiontuen määritelmän objektiivisuuden ja näin ollen SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2014, Kreikka v. komissio, T‑52/12, ei julkaistu, EU:T:2014:677, 66 ja 67 kohta).
48 On lisäksi huomattava, että Helleenien tasavalta ei vetoa siihen, että se olisi toiminut käsiteltävässä asiassa yksityisenä toimijana, eikä se kiistä toimineensa julkisen vallan käyttäjänä. Se pyrkii pikemminkin esittämään, että yksityinen toimija olisi voinut toimia samalla tavalla tilanteessa, joka oli mahdollisimman lähellä sen omaa tilannetta, ottamatta huomioon sitä, että se toimi julkisen vallan käyttäjänä.
49 Missään SEUT 107 artiklan 1 kohdan säännöksessä ei kuitenkaan suljeta valtiontueksi luokittelun ulkopuolelle sellaista valtion julkista valtaa käyttäessään myöntämää tukea, joka täyttää pitkän aikavälin taloudellista järkevyyttä koskevan edellytyksen tai kuuluu sen sosiaalisen vastuun piiriin, sillä tällaiset seikat voidaan ottaa huomioon myös arvioitaessa SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla toimen soveltuvuutta sisämarkkinoille (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2018, komissio v. FIH Holding ja FIH Erhvervsbank, C‑579/16 P, EU:C:2018:159, 63 ja 75 kohta).
50 Helleenien tasavalta ei voi näin ollen vedota taloudellista järkevyyttä koskevaan edellytykseen luokitellakseen tavanomaisiksi ne markkinaolosuhteet, joissa riidanalaiset toimenpiteet on toteutettu, ja päätelläkseen, ettei näistä toimenpiteistä ole etua niiden edunsaajille.
51 Edellä 41–50 kohdassa esitetystä seuraa, ettei Helleenien tasavalta ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen 113–116 perustelukappaletta, joiden nojalla komissio on lähinnä katsonut yhtäältä, että riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajat hyötyivät näistä toimenpiteistä, koska ne eivät olisi voineet saada niitä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa eli ilman valtion toimenpiteitä, ja toisaalta, ettei ollut tarpeen arvioida, toimivatko markkinat normaalisti vai olivatko ne kriisissä, ja päätellyt lopuksi, että näitä toimenpiteitä oli pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna etuna.
52 Helleenien tasavalta väittää kolmanneksi edun valikoivuutta koskevan edellytyksen osalta, että toisin kuin riidanalaisen päätöksen 118 perustelukappaleessa todetaan, käsiteltävässä asiassa ei ole noudatettu valikoivuuden kriteeriä, koska riidanalaisia toimenpiteitä on toteutettu yritysten osalta, jotka olivat sijoittautuneet vahinkoa kärsineisiin alueyhteisöihin, ja koska nämä yritykset olivat erilaisessa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa kuin yritykset, jotka olivat sijoittautuneet muihin alueyhteisöihin.
53 Helleenien tasavalta kiistää riidanalaisten toimenpiteiden valikoivuuden väittämällä, että yritysten, jotka olivat sijoittautuneet näissä toimenpiteissä tarkoitetuille alueille, ja yritysten, jotka eivät olleet sijoittautuneet näille alueille, välinen erottelu on perusteltua, koska ensimmäiset ‐ toisin kuin jälkimmäiset ‐ olivat sijoittautuneet vuoden 2007 maastopaloista kärsineille alueille ja niiden olisi palattava samalle taloudelliselle tasolle, jossa ne olivat ennen näitä tapahtumia.
54 Näiden kahden yritysten ryhmän erottelu on näin ollen perusteltua, koska näihin ryhmiin kuuluvat yritykset eivät olleet toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa lähinnä siksi, että kaikille vahinkoa kärsineisiin alueyhteisöihin sijoittautuneille yrityksille oli aiheutunut vahinkoa näiden maastopalojen vuoksi.
55 Helleenien tasavalta kiistää tästä syystä riidanalaisen päätöksen 118 perustelukappaleessa olevan virkkeen, jonka mukaan tulipalojen aiheuttama vahinko on osa taloudellista riskiä, joka voi kohdistua kaikkiin yrityksiin. Helleenien tasavalta kehitteli tätä väitettään istunnossa ja pyrki osoittamaan, että paikallisen talouden järjestelmälle vuoden 2007 maastopaloista aiheutuneen häiriön vuoksi riidanalaisia toimenpiteitä voitiin perustella sen järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella, johon ne kuuluivat, esittämättä mitään muita täsmennyksiä.
56 On huomattava, että toimenpiteet, joilla myönnetään etua ainoastaan tietyille yrityksille, jotka määritellään niiden sijoittautumispaikan perusteella, ovat lähtökohtaisesti valikoivia (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2000, Saksa v. komissio, C‑156/98, EU:C:2000:467, 23 kohta ja tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C‑88/03, EU:C:2006:511, 60 ja 61 kohta).
57 Ellei tukea ole myöntänyt alueyhteisö, jolla on toimivaltansa puitteissa riittävä menettelyllinen ja rahoituksellinen institutionaalinen autonomia, tai julkinen yritys, joka määrää tavaroidensa tai palveluidensa käytön ehdot, sovellettavana viitekehyksenä on kansallinen viitekehys ja toimenpiteen, josta hyötyvät, kuten käsiteltävässä asiassa, jäsenvaltion alueen tiettyyn osaan sijoittautuneet yritykset, valikoivuutta on tältä osin arvioitava vertailemalla toisiinsa tämän jäsenvaltion yrityksiä. Etu, joka on rajattu koskemaan yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueen tiettyyn osaan, voi nimittäin olla valikoiva toimenpide, koska sillä suositaan tiettyjä yrityksiä muihin tämän jäsenvaltion yrityksiin verrattuna (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2000, Saksa v. komissio, C‑156/98, EU:C:2000:467, 23 kohta; tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C‑88/03, EU:C:2006:511, 56–58 kohta ja tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C‑524/14 P, EU:C:2016:971, 60–66 kohta).
58 Käsiteltävässä asiassa yritykset, jotka olivat sijoittautuneet vahinkoa kärsineisiin alueyhteisöihin, saattoivat hyötyä riidanalaisista toimenpiteistä. Koska yhtäältä edellä 57 kohdassa mainittujen seikkojen nojalla riidanalaisten toimenpiteiden valikoivuutta arvioitaessa huomioon otettavana viitekehyksenä on kansallinen eikä vahinkoa kärsineiden alueyhteisöjen viitekehys ja koska toisaalta yritykset, jotka olivat sijoittautuneet Helleenien tasavallan muihin alueyhteisöihin, eivät voineet hyötyä näistä toimenpiteistä, on kuitenkin todettava, että kaikki jäsenvaltion alueelle sijoittautuneet yritykset eivät voineet erotuksetta hyötyä näistä toimenpiteistä ja että ne ovat näin ollen alueellisesti valikoivia.
59 Jos valikoivuus voitaisiin lisäksi sulkea pois pelkästään maastopaloihin liittyvien vahinkojen korvaamista ja vahinkoa kärsineiden alueyhteisöjen taloudellisen tason palauttamista koskevan tavoitteen perusteella, ei olisi lähtökohtaisesti mitään mahdollisuuksia luokitella ”valikoiviksi eduiksi” sellaisia etuja, jotka on myönnetty yrityksille, jotka olivat sijoittautuneet vuoden 2007 maastopaloista kärsineille alueille. Olisi nimittäin riittävää, että viranomaiset vetoavat tukitoimenpiteen toteuttamisella tavoiteltujen päämäärien oikeutukseen, jotta tukea voitaisiin pitää SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä yleisenä toimenpiteenä (ks. tuomio 16.7.2014, Kreikka v. komissio, T‑52/12, ei julkaistu, EU:T:2014:677, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Jos noudatetaan tällaista lähestymistapaa, käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen toimenpide, jolla pyritään luonnonmullistuksesta kärsineiden yritysten tilanteen korjaamiseen, ei siten olisi lähtökohtaisesti valikoiva ja jäisi jo ennalta SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisen ulkopuolelle, mikä näin ollen johtaisi siihen, että SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan poikkeus menettäisi täysin merkityksensä.
61 Edellä 55 kohdassa mainittua virkettä onkin luettava tässä asiayhteydessä.
62 Komissio on nimittäin tarkoittanut tässä virkkeessä, että se, että yritykset ovat kärsineet vahinkoa vuoden 2007 maastopalojen vuoksi, ja se, että Helleenien tasavalta tahtoi palauttaa yritykset samaan taloudelliseen asemaan, jossa ne olivat ennen näistä maastopaloja, eivät ole riittäviä perusteita katsoa, että riidanalaisilla toimenpiteillä ei ole annettu niiden edunsaajille erityistä etua eikä niitä näin ollen ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.
63 On tietysti muistettava tältä osin, että oikeuskäytännön mukaan valtiontuen käsite ei kata valtion toimenpiteitä, joilla aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten välillä ja jotka täten ensi näkemältä ovat valikoivia, kun kyseinen erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta ja rakenteesta, jonka osa toimenpiteet ovat (ks. tuomio 21.6.2012, BNP Paribas ja BNL v. komissio, C‑452/10 P, EU:C:2012:366, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Asiakirja-aineistosta ja Helleenien tasavallan istunnossa kehittelemistä väitteistä ilmenee kuitenkin ainoastaan, että riidanalaisilla toimenpiteillä pyrittiin vastaamaan täsmällisesti maastopaloista aiheutuneisiin seurauksiin vahinkoa kärsineissä alueyhteisöissä, mutta niissä ei kuitenkaan luonnehdita näihin toimenpiteisiin liittyvää järjestelmää. Tästä seuraa, että toisin kuin Helleenien tasavalta on pyrkinyt esittämään, ne eivät mitenkään osoita, että näillä toimenpiteillä toteutettu erottelu olisi johtunut sen järjestelmän luonteesta tai taloudellisesta rakenteesta, johon ne kuuluivat, ja etteivät niistä saadut edut siten olleet luonteeltaan erityisiä.
65 Komissio on näin ollen katsonut ‐ tekemättä oikeudellista virhettä tai arviointivirhettä ‐ riidanalaisen päätöksen 117 ja 118 perustelukappaleessa, että riidanalaiset toimenpiteet olivat valikoivia muun muassa siksi, että edut, jotka niillä annettiin edunsaajille, olivat alueellisesti rajattuja eikä niitä annettu kaikille Helleenien tasavallan alueen yrityksille.
66 Helleenien tasavalta väittää neljänneksi tilastotietojen perusteella, ettei riidanalaisilla toimenpiteillä ollut vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eivätkä ne vääristäneet kilpailua.
67 On huomattava tältä osin, että oikeuskäytännön mukaan komission ei ole osoitettava, että tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan sen on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tuohon kauppaan ja vääristää kilpailua (ks. tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 134 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Kuten edellä 59 ja 60 kohdassa on katsottu, riidanalaisten toimenpiteiden korvausluonteisuus ei myöskään poista niiden valtiontuen luonnetta, joten Helleenien tasavallan väite, joka koskee sitä, että riidanalaisilla toimenpiteillä pyrittiin palauttamaan ennen vuoden 2007 maastopaloja vallinnut tilanne, ei voi menestyä.
69 Tilastotiedot, joihin Helleenien tasavalta vetoaa, koskevat kuitenkin kaikkien taloudellisten toimintojen toteutunutta bruttokansantuotetta ja bruttoarvonlisäystä vahinkoa kärsineissä alueyhteisöissä. Nämä tiedot eivät näin ollen ole riittäviä erityisesti riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetulla talouden sektorilla liiketoimintaa harjoittavien toimijoiden tilanteen osalta.
70 Tästä seuraa, että riippumatta siitä, voiko jäsenvaltio osoittaa tilastotiedoilla jälkikäteen, ettei riidanalaisilla toimenpiteillä ollut vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eivätkä ne vääristäneet kilpailua, tilastotiedot, joihin Helleenien tasavalta vetoaa, eivät ole omiaan osoittamaan tällaisen vaikutuksen puuttumista riidanalaisissa toimenpiteissä tarkoitettujen yritysten osalta.
71 Lopuksi Helleenien tasavallan väitteen osalta, joka koskee sitä, että vaikeuksissa olevat yritykset oli suljettu pois riidanalaisten toimenpiteiden alalta, on riittävää todeta edellä 37–39 kohdassa mainittujen seikkojen lisäksi, että kuten komissio on huomauttanut, tällä seikalla ei ole merkitystä tarkasteltaessa sitä, ovatko riidanalaiset toimenpiteet omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua.
72 Edellä esitetyn perusteella Helleenien tasavalta ei ole asettanut kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen 122 ja 123 perustelukappaleen perusteltavuutta, joissa todetaan lähinnä, että koska riidanalaisten toimenpiteiden tavoitteesta riippumatta tuensaajien olisi normaalisti täytynyt vastata itse vuoden 2007 maastopaloista aiheutuneiden vahinkojen kustannuksista ja koska ne toimivat maataloustuotteiden markkinoilla, joilla käydään kovaa kilpailua, ja metsätalouden alalla ‐ jotka ovat aloja, jotka ovat herkkiä tietyn jäsenvaltion yrityksiä suosiville toimenpiteille ja käsiteltävässä asiassa riidanalaisille toimenpiteille ‐ nämä toimenpiteet uhkaavat vääristää kilpailua sisämarkkinoilla ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, joten ne on katsottava valtiotueksi.
73 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee tosiseikkoihin ja perusteluihin liittyviä virheitä
74 Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa Helleenien tasavalta väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on tosiseikkoja ja perusteluja koskevia virheitä.
75 Helleenien tasavalta väittää, ettei komissio ole ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tietoja.
76 Komissio ei ole muun muassa ottanut riittävästi huomioon vuoden 2007 maastopalojen vakavuutta, joka edellytti poikkeuksellisia toimenpiteitä, ja Helleenien tasavallan velvollisuutta toteuttaa pitkän aikavälin talouspolitiikkaa. Komissio on tämän sijasta tyytynyt lausumaan kaavamaisesti, että vuoden 2007 maastopaloja voidaan pitää ”tavanomaisena kaupallisena riskinä”. Riidanalaisessa päätöksessä on näin ollen tosiseikkoja koskeva virhe ja sen perustelut ovat huomattavan puutteelliset, mikä on haitallista erityisesti siksi, että käsiteltävässä asiassa komissiolla on laaja harkintavalta.
77 Komissio on lisäksi jättänyt vertaamatta toisiinsa yhtäältä vuoden 2007 maastopaloista aiheutuneen tilanteen vakavuutta ja toisaalta kansallisia säännöksiä, jotka annettiin näiden maastopalojen vaikutusten, jotka kohdistuivat Helleenien tasavallan taloudellisiin resursseihin, minimoimiseksi, samalla kun mahdollistettiin talouden käynnistäminen ja näin ollen verotulojen kerääminen.
78 Komissio kiistää Helleenien tasavallan väitteet.
79 Siltä osin kuin on kyse väitetystä perustelujen puutteellisuudesta, perustelut määräytyvät vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio 12.9.2017, Anagnostakis v. komissio, C‑589/15 P, EU:C:2017:663, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
80 Perusteluja koskevaa vaatimusta on myös arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut SEUT 296 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 12.9.2017, Anagnostakis v. komissio, C‑589/15 P, EU:C:2017:663, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
81 On vielä lisättävä, että SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Päätöksen perusteluissa toistetaan näet virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä. Väitteet ja lausumat, joilla pyritään riitauttamaan toimen hyväksyttävyys, ovat näin ollen tehottomia perustelujen puuttumista tai niiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä (ks. tuomio 22.10.2020, EKETA v. komissio, C‑274/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:853, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 Kuten edellä 52–65 kohdassa on esitetty, käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 110, 116, 118, 119 ja 123 perustelukappaleen nojalla voidaan ymmärtää, että komissio on hylännyt Helleenien tasavallan väitteen, joka koskee vuoden 2007 maastopaloista aiheutuneen tilanteen poikkeuksellisuutta, muun muassa siitä syystä, että se on lähinnä katsonut yhtäältä, että näiden toimenpiteiden tavoitetta ei ole otettava huomioon SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä, ja toisaalta, että näistä olosuhteista riippumatta riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajat saivat valikoivan edun, koska ne eivät olisi voineet saada sitä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.
83 Kuten edellä 31–39, 41–43 ja 51 kohdassa on todettu, riidanalaisen päätöksen 127, 129, 131 ja 132 perustelukappaleen nojalla voidaan lisäksi ymmärtää, että komissio on katsonut valtiontukiin liittyvien toimenpiteiden osalta, että näitä toimenpiteitä oli pidettävä valtiontukena lähinnä siksi, että ‐ huolimatta siitä, että velallisen, jolle takuu oli myönnetty, ei tarvinnut järjestelmällisesti antaa vakuuksia Helleenien tasavallan hyväksi – yhtäältä nämä toimenpiteet myönnettiin ilman, että niiden edunsaajan tarvitsi maksaa takausmaksua valtion ottamasta riskistä, ja toisaalta Helleenien tasavalta ei ollut osoittanut antaneensa sellaisia säännöksiä, joiden nojalla vaikeuksissa olevat yritykset olisi suljettu pois näiden toimenpiteiden alalta.
84 Edellä 82 ja 83 kohdassa esitetystä seuraa näin ollen, että komissio on esittänyt riidanalaisessa päätöksessä riittävällä tavalla syyt, joiden perusteella se hylkäsi Helleenien tasavallan väitteet, jotka koskivat vuoden 2007 maastopaloista aiheutuneen tilanteen poikkeuksellisuutta, ja väitteet, jotka koskivat lainanottajien antamia lisävakuuksia ja vaikeuksissa olevien yritysten sulkemista pois valtiontakuiden piiristä.
85 Helleenien tasavallan väitteiden osalta, joiden mukaan komissio ei yhtäältä ottanut huomioon pitkän aikavälin talouspolitiikan toteuttamisen merkitystä eikä toisaalta vertaillut toisiinsa riidanalaisten toimenpiteiden taloudellista järkevyyttä ja tosiseikkoja, on todettava lopuksi, että nämä väitteet – sen lisäksi, että ne liittyvät väitteisiin, jotka on esitetty ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa ja jotka on hylätty – ovat, siltä osin kuin niillä pyritään riitauttamaan toimen hyväksyttävyys, tehottomia perustelujen puuttumista tai niiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä edellä 81 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön mukaisesti.
86 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee tukiohjelman soveltumista sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti
87 Helleenien tasavalta väittää toisella kanneperusteellaan, johon vedotaan toissijaisesti, että kyseiset tukiohjelmat soveltuvat sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.
88 Helleenien tasavalta väittää tältä osin ensinnäkin, että komissio on katsonut virheellisesti riidanalaisen päätöksen 62 ja 63 kohdassa, että riidanalaiset toimenpiteet on myönnetty ilman suoraa yhteyttä vuoden 2007 maastopaloista aiheutuneisiin vahinkoihin, vaikka kaikki yritykset, jotka olivat sijoittautuneet vahinkoa kärsineisiin alueyhteisöihin, olivat kärsineet vahinkoja, joilla oli suora syy-yhteys vuoden 2007 maastopaloihin, koska maataloustuotteiden jalostukseen ja markkinointiin liittyvä toiminta loppui täysin näissä alueyhteisöissä. Euroopan unionin toimielinten edustajat olivat myös todenneet tämän.
89 Helleenien tasavalta esittää toiseksi, että komission riidanalaisen päätöksen 64 ja 146 perustelukappaleessa tekemä arviointi on virheellinen, koska komissio ei mitenkään ottanut huomioon sitä, että riidanalaiset toimenpiteet eivät olleet yksittäisiä toimenpiteitä vaan tukiohjelmia, ja koska niitä ei siten ollut arvioitava siviilioikeuden tiukkojen kriteerien mukaisesti, jotka koskivat vahingonkorvausten määräämistä.
90 On joka tapauksessa selvää, että käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon paitsi olosuhteet, joiden vuoksi talouden toimijoiden kärsimiä vahinkoja ei voitu arvioida tarkasti, myös se, että riidanalaisilla toimenpiteillä ei olisi mitenkään voitu korvata vahinkoa kärsineiden alueiden yrityksille tosiasiallisesti aiheutuneita vahinkoja, vaikka vuoden 2007 maastopalot eivät olisi vaikuttaneet suoraan näiden yritysten tuotantovälineisiin.
91 Helleenien tasavalta päättelee tästä, että riidanalainen päätös on kumottava oikeudellisen virheen ja perustelujen puuttumisen vuoksi.
92 Komissio kiistää Helleenien tasavallan väitteet.
93 Tältä osin on huomattava, että koska kyseessä on poikkeus SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet ovat sisämarkkinoille soveltumattomia, SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2004, Kreikka v. komissio, C‑278/00, EU:C:2004:239, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94 Kyseinen suppean tulkinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poikkeuksen määrittelemisessä käytettyä sanamuotoa pitäisi tulkita niin, että poikkeus menettäisi tavoitellut vaikutuksensa. Tämän poikkeuksen tulkinnan on nimittäin sovelluttava yhteen poikkeuksen tavoitteiden kanssa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 11.9.2014, Fastweb, C‑19/13, EU:C:2014:2194, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
95 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lisäksi ainoastaan luonnonmullistuksista tai muista poikkeuksellista tapahtumista välittömästi aiheutuva haitta voidaan korvata SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 175 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
96 Tästä seuraa, että jopa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen tukiohjelman osalta SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan poikkeuksen soveltamiselle on asetettu kaksi edellytystä eli yhtäältä se, että luonnonmullistuksesta aiheutuneen vahingon ja valtiontuen välillä on suora yhteys, ja toisaalta se, että kyseisiin tuottajiin kohdistuneet vahingot oli arvioitava mahdollisimman tarkasti (tuomio 11.11.2004, Espanja v. komissio, C‑73/03, ei julkaistu, EU:C:2004:711, 37 kohta).
97 Helleenien tasavallan kirjelmistä ja istunnossa esittämistä lausunnoista ilmenee käsiteltävässä asiassa, että riidanalaiset toimet on toteutettu ilman, että edunsaajien on tarvinnut perustella syy-yhteyden olemassaoloa niihin kohdistuneiden vahinkojen ja vuoden 2007 maastopalojen välillä.
98 Helleenien tasavalta on nimittäin katsonut ‐ olettaen, että SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ei edellytetty käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen tukiohjelman osalta syy-yhteyden osoittamista siviilioikeudellisesti aiheutuneiden vahinkojen ja myönnetyn määrän välillä ‐ että sillä oli tämän artiklan nojalla mahdollisuus asettaa riidanalaisen toimien myöntämisen edellytykseksi pelkästään se, että kyseisten toimenpiteiden edunsaaja oli sijoittautunut johonkin vahinkoa kärsineistä alueyhteisöistä, koska kaikki yritykset, jotka olivat sijoittautuneet näihin alueyhteisöihin, olivat kärsineet vuoden 2007 maastopalojen vuoksi vahinkoa.
99 On kuitenkin kiistatonta, että pelkästään perusteen nojalla, jonka mukaan sijoittautumispaikan on oltava vahinkoa kärsineissä alueyhteisöissä, ei sellaisenaan voida muun muassa varmistaa, ylittikö toimenpiteiden nojalla saatu määrä näiden toimenpiteiden edunsaajan tosiasiallisesti kärsimien ja luonnonmullistuksesta aiheutuneiden vahinkojen määrän ja oliko näin ollen mahdollisesti kyse liiallisten korvausten maksamisesta.
100 Helleenien tasavalta vahvisti lisäksi istunnossa, ettei voida sulkea pois sitä, että riidanalaisia toimenpiteitä on toteutettu myös yritysten osalta, jotka sijaitsivat vahinkoa kärsineissä kunnissa mutta eivät kuitenkaan kärsineet vahinkoa vuoden 2007 maastopalojen vuoksi.
101 Koska Helleenien tasavalta ei näin ollen ole osoittanut, että SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiselle asetetut kaksi edellytystä ‐ joista muistutetaan edellä 96 kohdassa ‐ täyttyivät, Helleenien tasavalta ei voi moittia komissiota siitä, ettei se ole soveltanut riidanalaisessa päätöksessä tässä artiklassa tarkoitettua poikkeusta.
102 Sillä, että unionin edustajat ovat saattaneet ilmoittaa, että vuoden 2007 maastopaloja oli pidettävä ennennäkemättöminä tapahtumina tai että olisi otettava käyttöön kaikki käytettävissä olevat keinot vahinkoa kärsineiden ja paikallisen talouden hyväksi, ei myöskään ole vaikutusta riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen.
103 Tällaiset lausunnot eivät nimittäin ole omiaan oikeuttamaan sitä, että riidanalaiset toimenpiteet eivät täyttäneet SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisedellytyksiä, joista muistutetaan muun muassa edellä 96 kohdassa.
104 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa väitetyllä kiireellisyydellä, jota Helleenien tasavallan toteuttamilta riidanalaisilta toimenpiteiltä edellytettiin, eikä vahinkojen laajuudella, jonka unionin toimielinten edustajat olivat todenneet.
105 Tilanteen väitetyn kiireellisyyden osalta on todettava tältä osin, ettei Helleenien tasavalta ole osoittanut, että sen oli täysin mahdotonta arvioida vuoden 2007 maastopaloista tosiasiallisesti aiheutuneiden vahinkojen määrää. Tämä olisi lisäksi ristiriidassa Helleenien tasavallan väitteiden kanssa, jotka se vahvisti istunnossa ja joiden mukaan se suoritti riidanalaisiin toimenpiteisiin liittyvien pyyntöjen jättämisen yhteydessä tyhjentäviä taloudellisia tutkimuksia yrityksistä, joille se myönsi takauksen, niiden kannattavuuden varmistamiseksi.
106 On todettava aluksi luonnonmullistuksen laajuuden osalta, että unionin edustajien lausunnot, joissa tunnustettiin katastrofin merkitys, tai joiden mukaan olisi otettava käyttöön kaikki käytettävissä olevat keinot vahinkoa kärsineiden ja paikallisen talouden hyväksi, eivät mahdollista sitä, että riidanalaiset toimenpiteet jäisivät SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisedellytysten ulkopuolelle.
107 On todettava seuraavaksi, että siinäkin tapauksessa, että Helleenien tasavallan esittämät kokonaismäärät ‐ vahinkojen kokonaismäärä yli kaksi miljardia euroa ja maatalousalan osalta tuen määrä 154 miljoonaa euroa ‐ pitäisivät paikkansa, tällaisten määrien ilmoittaminen ei osoita, että edunsaajien saaman tuen määrä vastasi vahinkojen määrää, jonka kukin edunsaaja oli tosiasiallisesti kärsinyt vuoden 2007 maastopalojen vuoksi.
108 Komissio ei ole näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä eikä tosiseikkojen arviointivirhettä, kun se on todennut riidanalaisen päätöksen 62–64 ja 164 perustelukappaleessa – muistutettuaan riidanalaisen päätöksen 60 perustelukappaleessa SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimuksesta, joka koskee suoraa syy-yhteyttä myönnettyjen tukien ja näiden tukien edunsaajien kyseisen luonnonmullistuksen vuoksi kärsimien vahinkojen välillä – lähinnä, että riidanalaisten toimenpiteiden myöntämisjärjestelmän nojalla ei ollut mahdollista varmistaa, että näistä toimenpiteistä hyötyivät yritykset, jotka olivat kärsineet vahinkoa vuoden 2007 maastopalojen vuoksi, eikä todeta, että näiden tukien määrä vastasi kärsittyjen vahinkojen määrää, koska kyseisissä tukiohjelmissa ei ollut mitään menetelmää näistä tulipaloista aiheutuneiden vahinkojen arvioimiseksi mahdollisimman tarkasti ja koska niissä ei myöskään määritelty näiden vahinkojen perusteella tukikelpoisia kustannuksia.
109 Koska riidanalaisen päätöksen 62–64 ja 146 perustelukappaleen nojalla voidaan ymmärtää syyt, joiden vuoksi komissio on katsonut, että riidanalaiset toimenpiteet eivät täyttäneet SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisen edellytyksiä, on lopuksi hylättävä vaatimus, joka koski sen toteamista, ettei komissio perustellut tämän artiklan soveltamatta jättämistä käsiteltävän asian olosuhteissa.
110 Edellä esitetyn perustella toinen kanneperuste on hylättävä.
Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa ja kolmas kanneperuste
111 Ensimmäisen kanneperusteen kolmannessa osassa Helleenien tasavalta vetoaa luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.
112 Kolmannessa kanneperusteessa on kaksi osaa.
113 Kolmannen kanneperusteen ensimmäisessä osassa Helleenien tasavalta väittää aluksi lähinnä, että SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden vanhentumisajan kuluminen on esteenä komissiolle toimivaltuuksille periä riidanalainen tuki takaisin. Helleenien tasavalta toteaa seuraavaksi, että komissio ei ole tehnyt riidanalaista päätöstä kohtuullisessa ajassa ja on näin ollen loukannut hyvän hallinnon periaatetta. Se väittää lopuksi, ettei komissio ole yksilöinyt riidanalaisten toimenpiteiden edunsaajia julkaistussa ilmoituksessa, jossa kehotettiin esittämään tukiohjelmien arviointiin liittyvät huomautukset, ja päättelee tästä, että komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ja puolustautumisoikeuksia. Kolmannen kanneperusteen toisessa osassa Helleenien tasavalta väittää, että takaisinperimistä koskeva määräys on suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen vastainen.
114 Koska ensimmäisen kanneperusteen kolmannessa osassa esitetyt väitteet, jotka koskeva oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, ovat päällekkäisiä kolmannen kanneperusteen ensimmäisen osan väitteiden kanssa, niitä on tutkittava yhdessä.
Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa ja kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa
115 Helleenien tasavalta väittää ensinnäkin tukien takaisinperimistä koskevan vanhentumisajan osalta, että vuonna 2019 tehdyn riidanalaisen päätöksen ja vuonna 2007 hyväksyttyjen riidanalaisten tukiohjelmien välillä on kulunut yli kymmenen vuotta, joten käsiteltävässä asiassa on sovellettava asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vanhentumisaikaa.
116 On muistettava tältä osin, että asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Tätä vanhentumisaikaa sovelletaan ainoastaan komission ja jäsenvaltion, jolle kyseisen toimielimen tekemä takaisinperimistä koskeva päätös on osoitettu, välisiin suhteisiin (tuomio 30.4.2020, Nelson Antunes da Cunha, C‑627/18, EU:C:2020:321, 33 kohta).
117 Oikeuskäytännön mukaan vanhentumisaika alkaa ajankohtana, jolloin tuki myönnetään tuensaajalle, eikä tukiohjelman säätämispäivänä. Tuki on vanhentumisajan laskemiseksi katsottava myönnetyn tuensaajalle vasta päivänä, jona se on tosiasiallisesti myönnetty tälle (tuomio 8.12.2011, France Télécom v. komissio, C‑81/10 P, EU:C:2011:811, 81 ja 82 kohta).
118 Tuet on käsiteltävässä asiassa myönnetty kyseisten tukiohjelmien nojalla 27.8.2007–31.12.2010.
119 Tässä tilanteessa vanhentumisaika on alkanut aikaisintaan 27.8.2007, minkä Helleenien tasavalta ja komissio ovat lisäksi myöntäneet istunnossa.
120 Vanhentumisajan keskeytymisen osalta, josta seuraa asetuksen 2015/1589 17 artiklan 2 kohdan mukaan vanhentumisajan uudelleen alkaminen, on todettava, että oikeuskäytännön mukaan tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä tämän saman asetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan kanssa, edellytetään, että asianomaisen jäsenvaltion on annettava komission tätä koskevan pyynnön johdosta kaikki tarpeelliset tiedot komission asettamassa määräajassa. Osoittamalla jäsenvaltiolle tietopyynnön komissio itse asiassa ilmoittaa tälle, että komissiolla on hallussaan sääntöjenvastaista tukea koskevia tietoja ja että on mahdollista, että tuki tulee palauttaa (tuomio 10.4.2003, Département du Loiret v. komissio, T‑369/00, EU:T:2003:114, 81 kohta).
121 Tietopyynnön yksinkertaisuudesta ei näin ollen aiheudu se, ettei sillä olisi oikeusvaikutuksia toimenpiteenä, joka voi keskeyttää asetuksen N:o 2015/1589 17 artiklassa säädetyn vanhentumisajan, riippumatta siitä, ettei tätä pyyntöä ole annettu tiedoksi tuensaajille (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2005, Scott v. komissio, C‑276/03 P, EU:C:2005:590, 32 kohta ja tuomio 10.4.2003, Département du Loiret v. komissio, T‑369/00, EU:T:2003:114, 82 kohta).
122 Käsiteltävässä asiassa on selvää, että komissio on 22.7.2014 saamansa kantelun johdosta lähettänyt 25.7.2014 kirjeen, jossa viitataan nimenomaisesti talous- ja valtiovarainministerin päätökseen nro 36579/B.1666/27-8-2007 ja talous- ja valtiovarainministeriön päätökseen nro 2/54310/0025/13.09.2007. Tässä kirjeessä komissio pyysi aluksi, että Kreikan viranomaiset antavat kaikki tarpeelliset tiedot näiden toimenpiteiden SEUT 107 ja 108 artiklan mukaisuuden arvioimiseksi, seuraavaksi, että ne ilmoittavat sille, olivatko muut maa- ja metsätalousalalla toimivat yritykset kuin Sogia Ellas hyötyneet riidanalaisista toimenpiteistä, ja lopuksi, että ne ilmoittavat sille tarvittaessa maksettujen tukien määrät.
123 On huomattava tältä osin, että toisin kuin Helleenien tasavalta on antanut ymmärtää, tutkinnan kohde ei ole muuttunut tutkintamenettelyn aikana.
124 Tässä 25.7.2014 päivätyssä kirjeessä oli nimittäin kysymys kahdesta edellä 122 kohdassa mainitusta päätöksestä, jotka on mainittu uudelleen kehotuksessa, joka koski huomautusten esittämistä SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja riidanalaisessa päätöksessä. Niitä, joille riidanalaiset toimenpiteet osoitettiin, ei myöskään missään vaiheessa rajattu Sogia Ellasiin, koska menettelyn aloittamista koskevan kirjeen jälkeen komissio tiedusteli Helleenien tasavallalta, olivatko muut yritykset hyötyneet näistä toimenpiteistä, ja koska kehotuksessa, joka koski huomautusten esittämistä SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti, viitattiin muihin mahdollisiin edunsaajiin maa- ja metsätalousalalla.
125 Kuten edellä 116 kohdassa on mainittu, koska asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädettyä vanhentumisaikaa joka tapauksessa sovelletaan ainoastaan komission ja jäsenvaltion, jolle kyseisen toimielimen tekemä takaisinperimistä koskeva päätös on osoitettu, välisiin suhteisiin, Helleenien tasavallan väite, jonka mukaan komission toimivaltuudet periä tuki takaisin olivat vanhentuneet muiden yritysten kuin Sogia Ellasin osalta, on hylättävä tehottomana.
126 Tästä seuraa, että 25.7.2014 päivätty kirje, jossa komissio on esittänyt Helleenien tasavallalle tietopyynnön ja ilmoittanut tälle, että komissiolla oli hallussaan sääntöjenvastaista tukea koskevia tietoja ja että oli mahdollista, että tuki tulee palauttaa, keskeytti asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden vanhentumisajan.
127 Ottaen lisäksi huomioon, että vanhentumisaika keskeytyi 25.7.2014, on todettava, että komissio toimivaltuudet periä tuki takaisin eivät olleet vanhentuneet riidanalaisen päätöksen tekohetkellä eli 7.10.2019.
128 Helleenien tasavallan väitteen osalta, jonka mukaan se, että kymmenen vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen sen keskeytymisen jälkeen, antaisi komissiolle mahdollisuuden jatkaa menettelyä loputtomiin, on riittävää todeta yhtäältä, että käsiteltävässä asiassa komissio ei ole jatkanut menettelyä loputtomiin, ja toisaalta, että Helleenien tasavalta ei ole esittänyt asetuksen 2015/1589 17 artiklan 2 kohdan lainvastaisuutta koskevaa väitettä.
129 Tästä seuraa, että Helleenien tasavallan väitteet, jotka koskevat sitä, että komissiolla ei ollut toimivaltaa periä riidanalaisia tukia takaisin asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn vanhentumisajan päättymisen takia, on hylättävä.
130 On todettava toiseksi Helleenien tasavallan väitteiden osalta, joiden mukaan riidanalaista päätöstä ei tehty kohtuullisessa ajassa, mitä on pidettävä hyvän hallinnon periaatteen vastaisena, että oikeuskäytännön mukaan kun tuki on myönnetty siitä ilmoittamatta, komission viivästys valvontavaltansa käyttämisessä ja kyseisen tuen takaisinperimisestä määräämisessä johtaa kyseisen takaisinperintää koskevan päätöksen lainvastaisuuteen ainoastaan poikkeustapauksissa, joissa on kyse komission selkeästä laiminlyönnistä ja sillä olevan huolellisuusvelvoitteen ilmeisen selvästä noudattamatta jättämisestä (tuomio 22.4.2008, komissio v. Salzgitter, C‑408/04 P, EU:C:2008:236, 106 kohta).
131 Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin selvää, että riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneen menettelyn kesto johtui pääasiassa siitä, että Helleenien tasavalta ei ilmoittanut näistä tukiohjelmista ja että komissio sai tiedon niistä vasta seitsemän vuotta vuoden 2007 maastopalojen tapahtumisen jälkeen.
132 On huomattava tältä osin, että komissio aloitti tutkintamenettelyn vastaanotettuaan kantelun 22.7.2014 ja osoitti Kreikan viranomaisille 25.7.2014 kirjeen saadakseen tietoja väitetystä tuesta.
133 Helleenien tasavallan kanssa ‐ viimeksi 11.2.2016 ‐ käytyjen keskustelujen jälkeen komissio teki seuraavaksi 17.5.2016 muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen.
134 Komissio teki lopuksi 7.10.2019 riidanalaisen päätöksen Helleenien tasavallan kanssa ‐ viimeksi 21.2.2018 ‐ käytyjen keskustelujen jälkeen.
135 Vaikka riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneen menettelyn viimeinen vaihe ei ollutkaan erityisen nopea, ottaen kuitenkin huomioon tapahtumien kulku vuodesta 2014 riidanalaisen päätöksen tekemiseen saakka komissiota ei voida moittia sellaisesta kohtuuttomasta viivästyksestä tai huolimattomuudesta hallinnollisen menettelyn aikana, joka merkitsisi sen huolellisuusvelvoitteen noudattamatta jättämistä.
136 Tästä seuraa, että väitteet, jotka koskevat kohtuullisen ajan ylittymistä ja näin ollen hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, on hylättävä.
137 Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse väitteistä, joiden mukaan komission julkaisemassa ilmoituksessa, jossa kehotettiin esittämään kyseisten tukiohjelmien arviointiin liittyvät huomautukset, annettiin virheellinen vaikutelma, että siinä viitattiin ainoastaan Sogia Ellasille myönnettyihin tukiin ja että komissio näin ollen loukkasi oikeusvarmuuden periaatetta ja puolustautumisoikeuksia, on todettava, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaan komissio tekee päätöksensä ”vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa”. Asetuksen 2015/1589 6 artiklan 1 kohdan mukaan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä pyydetään asianomaista jäsenvaltiota ja muita asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa asetetussa määräajassa, joka yleensä on enintään yksi kuukausi.
138 SEUT 108 artiklan 2 kohtaa koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tässä määräyksessä ei edellytetä ilmoituksen olevan henkilökohtainen ja että määräyksen ainoa tarkoitus on velvoittaa komissio toimimaan siten, että kaikille niille, joita asia mahdollisesti koskee, ilmoitetaan menettelyn aloittamisesta ja annetaan mahdollisuus esittää huomautuksensa asiassa. Näin ollen Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistu tiedonanto on asianmukainen ja riittävä keino menettelyn aloittamisen saattamiseksi kaikkien niiden tietoon, joita asia koskee (ks. tuomio 9.4.2014, Kreikka v. komissio, T‑150/12, ei julkaistu, EU:T:2014:191, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
139 Helleenien tasavallan väitettä, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, puolustautumisoikeuksia ja hyvän hallinnon periaatetta, koska virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa annettiin virheellinen vaikutelma, että Sogia Ellas oli väitettyjen tukiohjelmien ainoana edunsaajana, on tutkittava tässä asiayhteydessä eli sen selvittämiseksi, voitiinko todella katsoa, että takaisinperittävän tuen tuensaajia oli vaadittu esittämään huomautuksensa hallinnollisessa menettelyssä.
140 On todettava tältä osin aluksi, että Helleenien tasavalta ei ole väittänyt, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä itsessään annettaisiin tämä virheellinen vaikutelma. Helleenien tasavalta nimittäin moittii väitteillään pelkästään ilmoitusta, joka julkaistiin virallisessa lehdessä samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa.
141 Lisäksi pitää paikkansa, että ilmoituksen otsikossa mainitaan ”Tuki Sogia Ellas AE:lle” ja lisätään kreikankielisessä versiossa latinalaisin kirjaimin ”ynnä muille”, joten tästä otsikosta voi tosiasiassa saada käsityksen, kuten Helleenien tasavalta väittää, että tutkinnan kohteena on ainoastaan tuki Sogia Ellasille.
142 Ilmoituksessa olevan tiivistelmän 1 kohdasta ilmenee kuitenkin, että alustavan tutkinnan perusteella komissio on päätellyt, että ”tukea olisi voitu myöntää myös muille maa- ja metsätalousalan toimijoille.” Saman tiivistelmän 2 kohdassa muistutetaan tukiohjelmien oikeusperustoista ja todetaan, että tukea on myönnetty yrityksille, jotka olivat sijoittautuneet vuoden 2007 maastopaloista kärsineille Kreikan alueille ja jotka harjoittivat toimintaa siellä.
143 Koska ilmoituksessa, siihen kuuluva tiivistelmä mukaan lukien, on kuitenkin vain kaksi sivua, huolellisen talouden toimijan voidaan kohtuudella vaatia perehtyvän tällaiseen asiakirjaan, josta ilmenee, kun siinä viitataan edellä 142 kohdassa mainittuihin seikkoihin, että kehotusta huomautusten esittämiseen ei ollut rajattu yksinomaan Sogia Ellasiin vaan se ulottui kaikkiin tuottajiin, jotka olivat sijoittautuneet vahinkoa kärsineisiin alueyhteisöihin ja jotka olivat saaneet näitä tukia.
144 Tässä tilanteessa on katsottava, että edellä 138 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan huolellinen talouden toimija, joka on saanut etua kyseisistä tukiohjelmista, on saanut riittävällä tavalla tiedon ilmoituksella, joka on julkaistu virallisessa lehdessä yhdessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kanssa, voidakseen ymmärtää, että tämä päätös koskee sitä.
145 Helleenien tasavalta lisäksi vahvisti istunnossa riidanalaisen päätöksen 103 perustelukappaleen sisällön todetessaan, että koska sillä oli vaikeuksia yksilöidä ”aktiivisia toimijoita – – maa- ja metsätalousalalla”, se oli katsonut, että kyseisille yrityksille oli ilmoitettu riittävällä tavalla julkaisemalla menettelyn aloittamista koskeva päätös virallisessa lehdessä.
146 Tästä seuraa, että väitteet, jotka koskivat sitä, että komission julkaisemassa ilmoituksessa, jossa kehotettiin esittämään tukiohjelmien arviointiin liittyvät huomautukset, annettiin virheellinen vaikutelma, jonka mukaan se koski ainoastaan Sogia Ellasille myönnettyjä tukia, ja että komissio oli näin ollen loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ja puolustautumisoikeuksia, on hylättävä.
147 Neljänneksi ja viimeiseksi Helleenien tasavallan väitteen osalta, jonka mukaan sekä Helleenien tasavallalla että tuensaajilla oli perusteltu luottamus siihen, että riidanalaiset tuet eivät olleet sisämarkkinoille soveltumattomia valtiontukia, koska komissio ei ollut pitkään aikaan esittänyt epäilyksiä näiden toimenpiteiden lainmukaisuudesta, vaikka sillä oli tiedossaan vuoden 2007 maastopaloista aiheutunut tilanne, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää, että unionin toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet asianomaiselle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka on saatu toimivaltaiselta ja luotettavalta taholta (ks. tuomio 13.7.2018, Quadri di Cardano v. komissio, T‑273/17, EU:T:2018:480, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
148 Jäsenvaltio, jonka viranomaiset ovat myöntäneet tuen SEUT 108 artiklassa vahvistettujen menettelymääräysten vastaisesti, ei kuitenkaan voi vedota tuensaajien perusteltuun luottamukseen vapautuakseen velvollisuudestaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanemiseksi, jolla komissio on määrännyt kyseisen jäsenvaltion perimään tuen takaisin. Tällaisen mahdollisuuden myöntämisellä poistettaisiin SEUT 107 ja 108 artiklan määräysten tehokas vaikutus, koska kansalliset viranomaiset voisivat tällä tavoin vaarantaa EUT-sopimuksen nojalla tehtyjen komission päätösten tehokkuuden käyttäen perusteena omaa lainvastaista menettelyään tai laiminlyöntiään (ks. tuomio 19.6.2008, komissio v. Saksa, C‑39/06, ei julkaistu, EU:C:2008:349, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
149 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin eri edustajien näkemysten, joihin Helleenien tasavalta on vedonnut ja joissa lähinnä todetaan maastopalojen poikkeuksellinen luonne ja niiden seuraukset sekä heidän halukkuutensa ottaa käyttöön kaikki käytettävissä olevat keinot vahinkoa kärsineiden ja paikallisen talouden hyväksi, ei voida katsoa olevan ”täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja”, joiden perusteella riidanalaisia toimenpiteitä ei voitaisi luokitella valtiontuiksi.
150 Vaikka edellä 130–136 kohdassa mainituista syistä komissiota ei voidakaan moittia siitä, ettei se ole tehnyt riidanalaista päätöstä kohtuullisessa ajassa, Helleenien tasavalta ei kuitenkaan ole ilmoittanut riittävän ajoissa kyseisistä tukiohjelmista, joten se ei voi tehokkaasti vedota edellä 147 ja 148 kohdassa mainituista syistä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.
151 Väitteet, jotka koskevat luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, on näin ollen hylättävä.
152 Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, sekä kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee ajallisen toimivallan puuttumista, hyvän hallinnon periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatetta rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista, on hylättävä.
Kolmannen kanneperusteen toinen osa
153 Kolmannen kanneperusteen toisessa osassa Helleenien tasavalta väittää, että tuen takaisinperimistä koskeva velvollisuus, josta säädetään riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa, on suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen vastainen.
154 Helleenien tasavalta väittää tältä osin, että riidanalaisiin toimenpiteisiin liittyvien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi kyseisiä tukia ei voida periä takaisin.
155 Ensinnäkään kyseisillä tukiohjelmilla ei nimittäin annettu ”etua”, ja niillä pyrittiin ainoastaan varmistamaan kyseisten markkinoiden säilyminen.
156 Toiseksi se, että edut oli perittävä takaisin pelkästään maatalousalalla, oli omiaan aiheuttamaan epätasapainoa, josta on haittaa tälle alalle, vaikka jopa maatalousasioista vastaava komission jäsen oli ilmoittanut, että komissio lisäisi tukeaan tälle alalle.
157 Komissio kiistää kaikki Helleenien tasavallan väitteet.
158 On huomattava tältä osin, että asetuksen 2015/1589 16 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, paitsi jos tuen takaisinperiminen olisi unionin lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.
159 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen sääntöjenvastaiseksi toteamisesta seuraa lisäksi loogisesti sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin ja valtiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtiontuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne ennalleen (ks. tuomio 14.2.2008, komissio v. Kreikka, C‑419/06, ei julkaistu, EU:C:2008:89, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
160 Palauttaessaan tuen tuensaaja nimittäin menettää edun, joka sillä oli markkinoilla ollut kilpailijoihinsa verrattuna, ja tuen maksamista edeltänyt tilanne palautuu ennalleen (ks. tuomio 14.2.2008, komissio v. Kreikka, C‑419/06, ei julkaistu, EU:C:2008:89, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
161 Sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisinperimistä sen myöntämistä edeltäneen tilanteen palauttamiseksi ei voida näin ollen periaatteessa pitää valtiontukea koskevien perussopimuksen määräysten tavoitteisiin nähden suhteettomana toimenpiteenä (ks. tuomio 14.2.2008, komissio v. Kreikka, C‑419/06, ei julkaistu, EU:C:2008:89, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
162 Ensinnäkin käsiteltävässä asiassa riidanalaisilla toimenpiteillä annetaan, kuten edellä 41–51 kohdassa on katsottu, etua niiden vastaanottajille, vaikka niitä onkin myönnetty luonnonmullistuksen kaltaisten poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta, eikä tuen takaisinperiminen ole, kuten edellä 136 ja 151 kohdassa on todettu, lainsäädännön yleisten periaatteiden vastaista.
163 Toiseksi, koska riidanalaisen päätöksen soveltamisala on nimenomaisesti rajoitettu koskemaan maa- ja metsätalousalaa ja koska Helleenien tasavalta ei ole väittänyt, että komission olisi pitänyt laajentaa sitä koskemaan muita talouden aloja, ja koska se ei ole ilmoittanut tällaisia tukia, Helleenien tasavalta ei voi moittia komissiota siitä, että se on määrännyt tukien takaisinperimisestä ainoastaan tuensaajilta, jotka on yksilöity riidanalaisessa päätöksessä.
164 Lopuksi on totta, että ministerineuvostossa 26.9.2007 maatalousasioista vastaava komission jäsen kertoi Kreikan valtuuskunnalle erilaisista käytettävissä olevista yhteisön välineistä (valtiontuet, aluetuet, maaseudun kehittäminen) ja täsmensi erityisesti, että tilatukikelpoinen maatalousmaa säilyttäisi edelleen kelpoisuutensa.
165 Koska tällaisilla ilmoituksilla, vaikka ne koskivatkin vuoden 2007 maastopaloja, ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä takaisinperimistä koskevan määräyksen lainmukaisuuden arviointiin, niihin ei voida tältä osin tehokkaasti vedota Helleenien tasavallan väitteiden tueksi.
166 Edellä esitetyn perusteella on hylättävä ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, kolmas kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
167 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Helleenien tasavalta on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä lokakuuta 2022.
Allekirjoitukset