Language of document :

Kanne 21.12.2020 – Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-692/20)

Oikeudenkäyntikieli:

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Armenia ja P.-J. Loewenthal)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

on todettava, että yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan, mukaisia velvoitteitaan, luettuna yhdessä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen1 127 ja 131 artiklan kanssa, koska se ei ole toteuttanut asiassa C-503/17, komissio v. yhdistynyt kuningaskunta annetun tuomion (EU:C:2018:831) täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä,

yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava maksamaan komissiolle SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 127 ja 131 artiklan kanssa

uhkasakon, jonka määrä on 268 878,50 euroa päivässä tässä asiassa annettavan tuomion julistamisesta siihen päivään saakka, kunnes yhdistynyt kuningaskunta toteuttaa asiassa C-503/17 annetun tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet

kiinteämääräisen hyvityksen, jonka määrä on 35 873,20 euroa kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, jotka kuluvat asiassa C-503/17 annetun tuomion julistamispäivän ja joko sen päivän välillä, jona yhdistynyt kuningaskunta toteuttaa kyseisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet tai sen päivän välillä, jona tässä asiassa annetaan tuomio, sen mukaan, kumpi päivä on aikaisempi; kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärä on 8 901 000 euroa, ja

yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin tuomioistuin katsoi asiassa C-503/17, komissio v. yhdistynyt kuningaskunta (EU:C:2018:831), että yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut kaasuöljyn ja lentopetrolin merkitsemisestä veron määräämiseksi 27.11.1995 annetun neuvoston direktiivin 95/60/EY2 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei poistanut yksityisten huviveneiden oikeutta käyttää merkittyä polttoainetta. Koska yhdistynyt kuningaskunta ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin pannakseen täytäntöön kyseisen tuomion, komissio päätti saattaa asian unionin tuomioistuimeen.

Komissio vaatii kanteessaan SEUT 260 artiklan mukaisesti, luettuna yhdessä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 127 ja 131 artiklan kanssa, että unionin tuomioistuin määrää yhdistyneelle kuningaskunnalle uhkasakon, jonka määrä on 268 878,50 euroa päivässä tässä asiassa annettavan tuomion julistamisesta siihen päivään saakka, kunnes yhdistynyt kuningaskunta toteuttaa asiassa C-503/17 annetun tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ja kiinteämääräisen hyvityksen, jonka määrä on 35 873,20 euroa kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, jotka kuluvat asiassa C-503/17 annetun tuomion julistamispäivän ja joko sen päivän välillä, jona yhdistynyt kuningaskunta toteuttaa kyseisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet tai sen päivän välillä, jona tässä asiassa annetaan tuomio, sen mukaan, kumpi päivä on aikaisempi; kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärä on 8 901 000 euroa.

____________

1 EUVL 2019, C 384, s. 1.

2 EYVL 1995, L 291, s. 46.