VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(ensimmäinen jaosto)
19 päivänä helmikuuta 2008
Asia F-49/07
R
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Koeajan olosuhteet – Koeajan jatkaminen – Vakinaistaminen – Tutkimatta jättäminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa R vaatii, että virkamiestuomioistuin ensinnäkin toteaa kantajan koko koeajan ja kaikki sen kestäessä toteutetut toimet mitättömäksi taikka kumoaa ne, toiseksi että se kumoaa osittain kantajaa koskevan koeajan päätteeksi laaditun ja 18.5.2004 viimeistellyn kertomuksen, kolmanneksi että se kumoaa henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajan 20.7.2005 päivätyn päätöksen, jolla hylättiin kantajan 11.11.2004 esittämä avustuspyyntö, sekä lopuksi, että se velvoittaa komission suorittamaan hänelle 2 500 000 euron määräisen korvauksen vahingosta, jota hän katsoo itselleen aiheutuneen.
Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Kanteiden tutkittavaksi ottaminen – Arviointi kannekirjelmän jättämishetkellä voimassa olevien sääntöjen kannalta
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artikla)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Valmisteleva toimenpide
(Henkilöstösääntöjen 34, 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Vaikka virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artiklassa ilmaistu sääntö, jonka mukaan virkamiestuomioistuin voi määräyksellä jättää tutkimatta kanteen, jos asianosainen on vaatinut tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan asian ratkaisemista erillisellä asiakirjalla, on menettelysääntö, jota sovelletaan sen voimaantulohetkestä lähtien kaikissa virkamiestuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa, sama ei päde oikeussääntöihin, joiden perusteella virkamiestuomioistuin voi tämän artiklan mukaisesti tutkia, puuttuvatko kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset vai eivät, minkä se voi tutkia ainoastaan kanteen tekemishetkellä sovellettavien säännösten nojalla.
(ks. 33 kohta)
2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde, mikä merkitsee sitä, että oikeudenkäynnin kohde on ilmoitettava riittävän tarkasti, jotta vastaaja voi puolustautua tältä osin asianmukaisesti ja tuomioistuin ymmärtää kantajan vaatimusten kohteen.
Vaatimukset, joilla virkamiestuomioistuinta vaaditaan toteamaan virkamiehen koko koeaika ja kaikki sen kestäessä toteutetut toimet mitättömiksi yksilöimättä kyseisiä toimia, eivät ole riittävän tarkkoja ja näin ollen ne on jätettävä tutkimatta. Se, että riidanalaisia päätöksiä on suuri määrä, ei ole sellainen seikka, jonka perusteella kantaja voidaan vapauttaa velvollisuudestaan osoittaa riittävän tarkasti jokainen riitauttamansa toimi, jotta kyseiset toimet voidaan yksilöidä, vaan asianlaita on pikemminkin päinvastoin.
(ks. 49 ja 50 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑146/95, Bernardi v. parlamentti, 11.7.1996 (Kok., s. II‑769, 25 kohta) ja asia T‑192/96, Lebedef v. komissio, 14.7.1998 (Kok. H., s. I‑A‑363 ja II‑1047, 33 kohta).
3. Kun kyse on toimista tai päätöksistä, jotka toteutetaan tai laaditaan useassa eri vaiheessa esimerkiksi sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimet, joissa vahvistetaan toimielimen lopullinen kanta tällaisen menettelyn päätteeksi, eivätkä kannekelpoisiin toimiin siten kuulu väliaikaiset toimet, joiden tarkoituksena on valmistella lopullista päätöstä. Virkamiesten tekemien kanteiden alalla päätöstä valmistelevista toimista ei siis voi tehdä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valitusta.
Erityisesti virkamiehen koeajan aikana toteutettujen toimien tarkoituksena on henkilöstösääntöjen 34 artiklan mukaan ainoastaan mahdollistaa se, että nimittävä viranomainen voi koeaikaa koskevien tietojen perusteella päättää, onko koeajalla oleva virkamies vakinaistettava vai ei. Nämä toimet ovat siis luonteeltaan valmistelevia. Tämä pätee siten muun muassa koeajan päätteeksi laadittavaan kertomukseen ja koeajalla laadittuun välikertomuksen. Lisäksi sama pätee koeajan jatkamista koskevaan päätökseen.
(ks. 54 ja 55 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 60/81, IBM v. komissio, 11.11.1981 (Kok., s. 2639, 10 kohta) ja asia C‑147/96, Alankomaat v. komissio, 22.6.2000 (Kok., s. I‑4723, 26 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑324/02, McAuley v. neuvosto, 17.12.2003, (Kok. H., s. I‑A‑337 ja II‑1657, 28 kohta) ja asia T‑394/03, Angeletti v. komissio, 11.4.2006 (Kok. H., s. I-A-2-95 ja II‑A‑2‑441, 36 kohta).
Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑27/06 ja F‑75/06, Lofaro v. komissio, 24.5.2007 (57–61 ja 68 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
4. Koska henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjen määräaikojen tarkoituksena on taata oikeusasemien pysyvyys, ne koskevat oikeusjärjestyksen perusteita ja sitovat sekä osapuolia että tuomioistuinta. Näin ollen virkamies ei voi tekemällä nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valituksen saada hyväkseen uutta kanneoikeutta lopulliseksi tulleen päätöksen osalta sen jälkeen, kun määräaika kanteen tekemiselle on päättynyt.
Lopulliseksi tulleen päätöksen uudelleen käsittelyä koskevan vaatimuksen esittäminen voi toki olla perusteltua uuden ja olennaisen seikan olemassaolon vuoksi. Kyseisen seikan on oltava omiaan muuttamaan olennaisesti lopulliseksi tulleen päätöksen uudelleen käsittelyä vaativan kantajan tilannetta. Näin ei ole silloin, kun kantaja väittää, että se, että hallintoviranomainen on antanut tiedoksi kantajalle tätä koskevia asiakirjoja, on uusi ja olennainen seikka, mainitsematta kyseisten asiakirjojen sisältöä ja osoittamatta sitä, miltä osin se katsoo niiden muuttaneen olennaisesti tilannettaan.
(ks. 78–80 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 231/84, Valentini v. komissio, 26.9.1985, (Kok., s. 3027, 14 kohta) ja asia 232/85, Becker v. komissio 13.11.1986 (Kok., s. 3401, 10 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-495/93, Carrer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.9.1994 (Kok. H., s. I‑A‑201 ja II‑651, 20 kohta); asia T‑42/97, Lebedef v. komissio, 14.7.1998 (Kok. H., s. I‑A‑371 ja II‑1071, 25 kohta) ja asia T‑186/98, Inpesca v. komissio, 7.2.2001 (Kok., s. II‑557, 51 kohta).