Language of document :

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.9.2011 (Conseil d'État'n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) - Ministre du budget, des comptes publics et de la fonction publique v. Accor SA

(Asia C-310/09)1

(Pääomien vapaa liikkuvuus - Osinkojen verotus - Kansallinen lainsäädäntö, jossa sovelletaan veronhyvitystä emoyhtiön maassa asuvien tytäryhtiöiden maksamiin osinkoihin - Veronhyvityksen epääminen ulkomailla asuvien tytäryhtiöiden maksamien osinkojen osalta - Emoyhtiön toteuttama osinkojen edelleen jakaminen osakkeenomistajilleen - Veronhyvityksen vähentäminen pidätyksestä, joka emoyhtiön on tehtävä osinkojen edelleen jakamisen yhteydessä - Emoyhtiön pidättämän veron palauttamisesta kieltäytyminen - Perusteeton etu - Ulkomailla asuvien tytäryhtiöiden verotuksesta vaadittavat todisteet)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ministre du budget, des comptes publics et de la fonction publique

Vastaaja: Accor SA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö - Conseil d'État (Ranska) - EY:n perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklan tulkinta - Kansallinen lainsäädäntö, jossa osinkoja verotetaan eri tavalla riippuen siitä, ovatko ne peräisin emoyhtiön asuinvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa sijaitsevista tytäryhtiöistä - Emoyhtiöllä on oikeus vähentää pidätyksestä, joka sen on maksettava jakaessaan edelleen osinkoja osakkeenomistajilleen, näiden osinkojen jakamiseen liittyvä veronhyvitys, mikäli osingot ovat peräisin Ranskassa sijaitsevasta tytäryhtiöstä, mutta tätä mahdollisuutta ei ole, jos nämä osingot ovat peräisin toisessa yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevasta tytäryhtiöstä - Emoyhtiön maksaman pidätyksen palauttamisesta kieltäytyminen sillä perusteella, että yhtiö saisi perusteetonta etua tai että yhtiölle ei ole aiheutunut vahinkoa - Emoyhtiön maksamien määrien palauttamiselle asetettava edellytys, joka koskee todisteiden esittämistä muussa jäsenvaltiossa kuin emoyhtiön kotipaikan jäsenvaltiossa sijaitsevien tytäryhtiöiden maksamasta verosta - Vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen

Tuomiolauselma

SEUT 49 artikla ja SEUT 63 artikla ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka tavoitteena on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen osinkojen taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ja jonka mukaan emoyhtiö saa vähentää pidätyksestä, joka sen on tehtävä jakaessaan edelleen osakkeenomistajilleen tytäryhtiöidensä maksamia osinkoja, näiden osinkojen jakamiseen liittyvän veronhyvityksen, jos osingot ovat peräisin tähän jäsenvaltioon sijoittautuneesta tytäryhtiöstä, mutta jonka mukaan tätä mahdollisuutta ei ole, jos osingot ovat peräisin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta tytäryhtiöstä, koska tällainen lainsäädäntö ei jälkimmäisessä tapauksessa oikeuta veronhyvitykseen, joka liittyy kyseisen tytäryhtiön jakamiin osinkoihin.

Tilanteessa, jossa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen verotusjärjestelmä ei sinänsä merkitse sitä, että verovelvollinen siirtäisi perusteettomasti maksamansa veron kolmannen osapuolen maksettavaksi, unionin oikeuden vastaista on se, että jäsenvaltio kieltäytyy emoyhtiön maksamien rahamäärien palauttamisesta joko sillä perusteella, että emoyhtiö saisi palauttamisella perusteetonta etua, tai sillä perusteella, että emoyhtiön maksama määrä ei ole sille kirjanpidollinen kustannus tai sen vero vaan määrä ainoastaan vähennetään mahdollisesta emoyhtiön osakkeenomistajilleen edelleen jakamasta kokonaismäärästä.

Vastaavuus- ja tehokkuusperiaate eivät ole esteenä sille, että sellainen rahamäärien palauttaminen osinkoja edelleen jakavalle emoyhtiölle, jolla taataan saman verotusjärjestelmän soveltaminen emoyhtiön Ranskaan sijoittautuneiden tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin ja sen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin, edellyttää sitä, että verovelvollinen esittää tiedot, jotka ovat ainoastaan sen hallussa, jokaisen riidanalaisen osingon osalta ja erityisesti muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden voittoihin tosiasiallisesti sovelletusta verokannasta ja niistä tosiasiallisesti maksetun veron määrästä, vaikka näitä samoja tietoja, jotka hallintoviranomaisella jo on, ei vaadita Ranskaan sijoittautuneiden tytäryhtiöiden verotuksesta. Näiden tietojen esittämistä voidaan vaatia kuitenkin vain, jos ei ole käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa toimittaa selvitystä muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden maksamista veroista, kun otetaan huomioon erityisesti näiden jäsenvaltioiden säännökset, jotka koskevat kaksinkertaisen verotuksen poistamista ja maksettavan yhteisöveron ilmoittamista sekä hallinnollisten asiakirjojen säilyttämistä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasiassa.

____________

1 - EUVL C 233, 26.9.2009.