UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

28 päivänä tammikuuta 2015 (*)

Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vetyperoksidin ja perboraatin eurooppalaiset markkinat – Päätöksen, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen, julkaiseminen – Pyynnön, jolla komissiolle tämän yhteistyötiedonannon perusteella toimitettuja tietoja pyydetään käsiteltäväksi luottamuksellisesti, hylkääminen – Perusteluvelvollisuus – Luottamuksellisuus – Salassapitovelvollisuus – Perusteltu luottamus

Asiassa T‑341/12,

Evonik Degussa GmbH, kotipaikka Essen (Saksa), edustajinaan asianajajat C. Steinle, M. Holm-Hadulla ja C. von Köckritz,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Giolito, M. Kellerbauer ja G. Meessen,

vastaajana,

jossa on kyse kumoamisvaatimuksesta, joka koskee Evonik Degussan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 tehdyn komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU 8 artiklan nojalla esittämän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkäämisestä 24.5.2012 tehdyn komission päätöksen C(2012) 3534 final (asia COMP/38.620 – Vetyperoksidi ja perboraatti),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit N. J. Forwood (esittelevä tuomari) ja E. Bieliūnas,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.4.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Euroopan yhteisöjen komissio teki 3.5.2006 päätöksen [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä, joka koski Akzo Nobel NV:tä, Akzo Nobel Chemicals Holding AB:tä, Eka Chemicals AB:tä, Degussa AG:tä, Edison SpA:ta, FMC Corporationia, FMC Foret SA:ta, Kemira OYJ:tä, L’Air Liquide SA:ta, Chemoxal SA:ta, Snia SpA:ta, Caffaro Srl:ää, Solvay SA/NV:tä, Solvay Solexis SpA:ta, Total SA:ta, Elf Aquitainea SA:ta ja Arkema SA:ta K(2006) 1766 lopullinen (asia COMP/F/38.620 – Vetyperoksidi ja perboraatti, jäljempänä VP-päätös).

2        Komissio totesi VP-päätöksessään muun muassa, että Degussa AG, josta on sittemmin tullut nyt käsiteltävän asian kantaja Evonik Degussa GmbH, oli yhdessä 16 muun vetyperoksidin ja perboraatin alalla toimivan yrityksen kanssa osallistunut EY 81 artiklan rikkomiseen Euroopan talousalueella. Koska kantaja otti ensimmäisenä yrityksenä yhteyttä komissioon joulukuussa 2002 sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon mukaisesti (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä vuoden 2002 yhteistyötiedonanto) ja teki tältä osin täysimääräisesti yhteistyötä komission kanssa toimittamalla sille kaikki hallussaan olevat tiedot kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, se vapautettiin sakoista kokonaan.

3        VP-päätöksestä julkaistiin ensimmäinen toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, komission kilpailun pääosaston (jäljempänä kilpailun pääosasto) internetsivustolla vuonna 2007.

4        Komissio ilmoitti kantajalle 28.11.2011 osoittamassaan kirjeessä aikovansa julkaista VP-päätöksestä sellaisen yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen ja johon on otettu kyseisen päätöksen koko sisältö luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta. Komissio kehotti tässä yhteydessä kantajaa yksilöimään VP-päätöksen ne kohdat, joita se aikoi pyytää käsiteltäviksi luottamuksellisesti.

5        Kantaja katsoi, että tämä yksityiskohtaisempi toisinto, joka ei ollut luottamuksellinen, sisälsi luottamuksellisia tietoja tai liikesalaisuuksia, ja se ilmoitti komissiolle 23.12.2011 päivätyllä kirjeellä vastustavansa komission suunnittelemaa julkaisemista. Kantaja esitti vastalauseensa tueksi tarkemmin, että mainittu toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, sisälsi useita sellaisia tietoja, jotka kantaja oli välittänyt komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla, sekä useiden sen yhteistyökumppaneiden nimet ja sen liikesuhteita koskevia tietoja. Kantajan mukaan suunniteltu julkaiseminen oli siten ristiriidassa erityisesti luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa sekä omiaan haittaamaan komission tutkintatoimia.

6        Komissio ilmoitti 15.3.2012 päivätyllä kirjeellä kantajalle hyväksyvänsä sen, että uudesta julkistettavaksi tarkoitetusta toisinnosta, joka ei ole luottamuksellinen, poistetaan kaikki tiedot, joiden perusteella yhteistyötiedonannon nojalla toimitettujen tietojen alkuperä on suoraan tai välillisesti yksilöitävissä, sekä kantajan yhteistyökumppaneiden nimet. Sitä vastoin komissio katsoi, ettei ollut perusteltua soveltaa luottamuksellisuutta muihin sellaisiin tietoihin, joille kantaja oli pyytänyt luottamuksellista käsittelyä.

7        Kantaja käytti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 tehdyn komission puheenjohtajan päätöksessä 2011/695/EU (EUVL L 275, s. 29; jäljempänä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskeva päätös) säädettyä mahdollisuutta ja saattoi asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi pyytäen tätä sulkemaan kaikki kantajan vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla toimittamat tiedot julkaistavaksi suunnitellun päätöksen toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, ulkopuolelle.

 Riidanalainen päätös

8        Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi 24.5.2012 antamallaan päätöksellä C(2012) 3534 final (jäljempänä riidanalainen päätös) komission nimissä kantajan esittämät luottamuksellista käsittelyä koskevat pyynnöt ja salli näin ollen sellaisten tietojen julkistamisen, jotka kantaja oli toimittanut komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan komission ohjelman piiriin päästäkseen.

9        Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja korosti riidanalaisessa päätöksessä ensinnäkin tehtävänsä rajallisuutta, sillä hän katsoi tämän sallivan ainoastaan sen tutkimisen, oliko tiettyä tietoa pidettävä luottamuksellisena, eikä komissioon kohdistuvien kantajan perusteltujen odotusten loukkaamisen väitetyn rikkomisen korjaamista.

10      Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi lisäksi, että kantaja vastusti VP-päätöksen uuden yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, julkaisemista yksinomaan sillä perusteella, että se sisälsi sellaisia tietoja, jotka oli toimitettu vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla, ja että tällaisten tietojen antaminen kolmansille on omiaan aiheuttamaan kantajalle vahinkoa kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen vahingonkorvauskanteiden asiayhteydessä. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan mukaan komissiolla on kuitenkin laaja harkintavalta päättää julkaista päätöksistään enemmän kuin niiden olennainen osa. Lisäksi viittauksia hallintomenettelyn asiakirjavihkoon sisältyviin asiakirjoihin ei itsessään voida pitää liikesalaisuuksina eikä muina luottamuksellisina tietoina.

11      Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan mukaan kantaja ei ole osoittanut, että sellaisten tietojen julkistaminen, jotka kantaja oli toimittanut komissiolle, jotta sen hyväksi sovellettaisiin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä, voisi aiheuttaa kantajalle vakavaa vahinkoa. Yrityksen, jolle komissio on määrännyt sakon kilpailuoikeuden rikkomisesta, intressi siihen, että kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän menettelyn, josta sitä moititaan, yksityiskohtia ei paljasteta yleisölle, ei missään tapauksessa ansaitse erityistä suojelua. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja muistutti tältä osin, että korvauskanteet muodostavat olennaisen osan Euroopan unionin kilpailupolitiikkaa ja että kantaja ei näin ollen voi vedota oikeutettuun intressiin saada suojaa sitä vaaraa vastaan, että se voi joutua tällaisten kanteiden kohteeksi sen vuoksi, että se on osallistunut VP-päätöksessä tarkoitettuun kartelliin.

12      Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoi lisäksi, ettei hän ollut toimivaltainen vastaamaan kantajan perusteluun, jonka mukaan sellaisten tietojen paljastaminen kolmansille, jotka kantaja oli välittänyt komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla, aiheuttivat haittaa kyseiselle ohjelmalle, koska tällainen kysymys ylitti sen tehtävän rajat. Hän muistutti tästä, että oikeuskäytännön mukaan on yksinomaan komission tehtävänä arvioida, missä määrin menneitä tapahtumia koskeva asiayhteys, johon moitittu menettely liittyy, on annettava yleisölle tiedoksi, jos se ei sisällä luottamuksellisia tietoja.

13      Lopuksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi, että koska hänelle kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklassa annettu toimivalta rajoittui sen arvioimiseen, missä määrin tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden alaan tai missä määrin niitä pitäisi jollakin muulla perusteella käsitellä luottamuksellisesti, hänellä ei ollut toimivaltaa lausua kantajan perustelusta, jonka mukaan sellaisten tietojen julkaiseminen, jotka kantaja oli välittänyt komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla, olisi johtanut perusteettomaan erilaiseen kohteluun suhteessa niihin muihin yrityksiin, jotka olivat osallistuneet siihen kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta VP-päätöksessä määrättiin seuraamuksia, ja siten yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen.

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

14      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.8.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.

15      Asiassa T‑341/12 R, Evonik Degussa vastaan komissio, 16.11.2012 annetussa määräyksessä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti päätti yhtäältä lykätä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ja toisaalta velvoittaa komission pidättäytymään sellaisen toisinnon julkaisemisesta VP-päätöksestä, joka olisi kantajaa koskevilta osin yksityiskohtaisempi kuin kilpailun pääosaston internetsivulla vuodesta 2007 saakka julkisesti saatavilla ollut toisinto.

16      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari nimettiin kolmanteen jaostoon, jolle tämä asia näin ollen siirrettiin.

17      Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti työjärjestyksensä 64 artiklassa määrättynä prosessinjohtotoimena komissiota toimittamaan tietyn asiakirjan. Komissio toimitti pyydetyn asiakirjan asetetussa määräajassa.

18      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 9.4.2014 pidetyssä istunnossa.

19      Kantaja toimitti tuomioistuimelle istuntopäivänä jäljennöksen komission 11.2.2014 päivätystä kirjeestä, joka koski Amerikan Yhdysvalloissa vireillä olevaa välimiesmenettelyä. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston presidentti kehotti komissiota esittämään huomautuksensa tästä uudesta asiakirjasta viikon määräajassa istunnosta lukien, ja komissio vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.4.2014 saapuneessa kirjeessään vastustavansa kyseisen asiakirjan huomioon ottamista nyt esillä olevassa oikeudenkäynnissä, koska se oli toimitettu liian myöhään.

20      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

22      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi lähinnä viiteen kanneperusteeseen. Kanneperusteista ensimmäinen perustuu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan rikkomiseen, hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja oikeuden tulla kuulluksi loukkaamiseen; toinen kanneperuste perustuu perustelujen riittämättömyyteen; kolmas kanneperuste perustuu SEUT 339 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun eurooppalaisen yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa suojatun salassapitovelvollisuuden laiminlyöntiin ja tietojen, joiden julkistamista komissio suunnittelee, luottamuksellisuuden loukkaamiseen; neljäs kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, ja viides kanneperuste perustuu [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun asetuksen (EYVL 2003, L 1, s. 1) 28 artiklan 1 kohdassa vahvistetun käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen loukkaamiseen ja oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon koskevista säännöistä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan, ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamistapauksia koskevan komission tiedonannon (EUVL C 325, s. 7; jäljempänä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskeva tiedonanto) 48 kohdan rikkomiseen.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan rikkomiseen sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja oikeuden tulla kuulluksi loukkaamiseen

23      Tämä kanneperuste koostuu kahdesta osasta. Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja moittii kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa siitä, ettei tämä tutkinut aineellisesti kantajan esittämiä perusteluja, jotka perustuvat luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, eikä perustelua, jonka mukaan komission suunnittelemalla julkaisemisella loukattaisiin asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohtaan kirjattua periaatetta, jonka mukaan kyseisen asetuksen 17–22 artiklan nojalla koottuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu. Kantaja katsoo, että kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja rajoitti tutkintansa koskemaan ainoastaan sitä, olivatko tiedot, joiden julkaisemista kantaja vastusti, luottamuksellisia vai eivät, se rajoitti epäasianmukaisesti sen valvonnan laajuutta, jota kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan nojalla harjoittaa.

24      Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja teki riidanalaisen päätöksen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa taatun oikeuden hyvään hallintoon vastaisesti, kun se jätti ottamatta kantaa tiettyihin sille esitettyihin perusteluihin. Kantajan mielestä tällä laiminlyönnillä loukattiin myös kantajalle unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa taattua oikeutta tulla tehokkaasti kuulluksi hallinnollisessa menettelyssä.

25      Komissio ei hyväksy näitä perusteluja.

26      Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on aluksi todettava, että tällä ensimmäisellä perusteellaan kantaja moittii kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa lähinnä siitä, ettei tämä vastannut kolmeen erilliseen sille esitettyyn perusteluun, joista kukin oli kantajan mielestä omiaan estämään komission suunnitteleman sellaisen yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, julkaisemisen VP-päätöksestä. Nämä perustelut koskevat ensinnäkin asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohtaan kirjatun käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen – jonka mukaan komission 17–22 artiklan nojalla kokoamia tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu – loukkaamista; toiseksi kantajalle syntyneen perustellun luottamuksen siihen, että riidanalaisia tietoja ei julkistettaisi, loukkaamista; kolmanneksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista sen seurauksena, että tällä julkaisemisella kantaja asetettaisiin epäedullisempaan asemaan kuin sellaiset muut VP-päätöksen adressaatit, jotka eivät ole tehneet komission kanssa yhteistyötä, sellaisten korvauskanteiden asiayhteydessä, joita sen kilpailuoikeuden rikkomisen uhrit, josta tässä päätöksessä määrätään seuraamuksia, mahdollisesti nostavat.

27      Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kilpailuasioita koskevia menettelyjä varten nimitettävän kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuudet ja tehtävät vahvistetaan mainitussa päätöksessä.

28      Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan 1–3 kohdassa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista säädetään seuraavaa:

”1.       Jos komissio aikoo julkistaa tietoja, jotka saattavat sisältää liikesalaisuuksia tai muita jonkin yrityksen tai henkilön luottamuksellisia tietoja, kilpailun pääosasto ilmoittaa kyseiselle yritykselle tai henkilölle kirjallisesti tästä aikomuksesta ja sen syistä. Se asettaa määräajan, jonka kuluessa kyseinen yritys tai henkilö voi esittää kirjallisia huomautuksia. Se asettaa määräajan, jonka kuluessa asianomainen yritys tai henkilö voi esittää kirjallisia huomautuksia.

2.       Jos kyseinen yritys tai henkilö vastustaa tietojen julkistamista, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi. Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoo, että tieto voidaan julkistaa, koska siinä ei kyse liikesalaisuudesta tai muista luottamuksellisista tiedoista tai koska ylivoimainen etu edellyttää tiedon julkistamista, tämä todetaan perustellussa päätöksessä, joka annetaan tiedoksi kyseiselle yritykselle tai henkilölle. Päätöksessä ilmoitetaan päivä, jonka jälkeen tieto julkistetaan. Tämä päivä voi olla aikaisintaan viikon kuluttua tiedoksiantopäivästä.

3.       Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun tietoja julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.” 

29      Kuulemismenettelystä vastaavaan neuvonantajaan kohdistetusta moitteesta, jonka mukaan tämä ei tutkinut käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen loukkaamista koskevaa perustelua – jos ylipäätään voidaan katsoa, että kantaja on 10.4.2012 päivätyssä pyynnössään tällaisen perustelun kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle erityisesti esittänyt –, on todettava, että on hyväksyttävä komission näkemys, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on pääasiallisesti vastattu tähän perusteluun. Riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja nimittäin totesi, että liikesalaisuuksia lukuun ottamatta on komission tehtävänä määrittää, mitä tietoja se aikoo asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan nojalla tekemistään päätöksistä julkistaa niiden olennaisen sisällön lisäksi. Riidanalaisen päätöksen 20 ja 21 kohdassa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja lisäksi hylkäsi perustelun, jonka mukaan tällainen julkistaminen oli poissuljettua sellaisten tietojen osalta, jotka on toimitettu komissiolle tämän sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin pääsemistä varten.

30      On siis todettava – sanotun vaikuttamatta tämän menetelmän pätevyyden tutkimiseen viidennen kanneperusteen yhteydessä –, että riidanalaisesta päätöksestä käy implisiittisesti mutta välttämättä ilmi, että sellaisen yrityksen, joka hakee sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin pääsyä, toimittamien tietojen julkistamisella siitä huolimatta, että kyseinen yritys on ilmaissut eriävän mielipiteensä tältä osin, ei loukata asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohtaan kirjattua periaatetta, jonka mukaan komission kilpailuoikeuden rikkomista koskevan tutkimuksen kuluessa saamia tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu.

31      Perusteluista, joiden mukaan kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ei vastannut vastaväitteisiin, jotka perustuivat sitä seikkaa koskevan perustellun luottamuksen loukkaamiseen, ettei riidanalaista julkistamista tapahtuisi, sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, on todettava, että kantaja on hyvinkin esittänyt nämä perustelut kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle 10.4.2012 esittämässään pyynnössä.

32      On siis selvitettävä, toimiko kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja perustellusti, kun se katsoi riidanalaisen päätöksen 15 ja 24 kohdassa, ettei hänellä ollut toimivaltaa lausua näistä perusteluista, kun otetaan huomioon hänelle kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklassa annettu toimivalta.

33      Tästä on ensinnäkin todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja teki tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 23.5.2001 tehdyn komission päätöksen 2001/462/EY, EHTY (EYVL L 162, s. 21) 9 artiklan kolmannen kohdan – joka on korvattu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan 3 kohdalla – mukaisen päätöksen, hänen oli paitsi tutkittava sitä, sisältyykö hänen käsiteltäväkseen saatetun päätöksen, jossa määrätään seuraamuksia EY 81 artiklan rikkomisesta, toisintoon liikesalaisuuksia tai muita vastaavaa suojaa nauttivia luottamuksellisia tietoja, myös varmistettava se, sisältyykö kyseiseen toisintoon muita tietoja, joita ei voida paljastaa yleisölle siksi, että yhteisön oikeuden säännöt suojaavat niitä erityisesti, tai siksi, että ne ovat sellaisia tietoja, jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä (asia T-198/03, Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomio 30.5.2006, Kok., s. II‑1429, 34 kohta ja asia T-474/04, Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, tuomio 12.10.2007, Kok., s. II‑4225, 66 kohta).

34      Samasta oikeuskäytännöstä käy myös ilmi, että näihin sääntöihin, joilla suojataan tiettyjä tietoja erityisesti, lukeutuvat yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL L 2001, L 8, s. 1) ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 4 artikla, jossa säädetään poikkeuksista viimeksi mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädettyyn oikeuteen saada tutustua toimielinten asiakirjoihin (edellä 33 kohdassa mainittu asia Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, tuomion 64 kohta).

35      Seuraavaksi on korostettava, että edellä 33 kohdassa mainittujen tuomioiden Bank Austria Creditanstalt v. komissio ja Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio antamisajankohtana päätöksen 2001/462 9 artiklassa viitattiin ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomista koskevan tutkimuksen kohteena olevien yritysten liikesalaisuuksille annettavaan suojaan. Tämä säännös poikkesi tältä osin siis kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklasta, jolla se korvattiin ja jossa puolestaan viitattiin niin yritysten liikesalaisuuksiin kuin muihin luottamuksellisiin tietoihin.

36      Kuten edellä 33 kohdassa on todettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi kuitenkin oikeuskäytännössä, johon mainitussa kohdassa viitataan, päätöksen 2001/462 9 artiklan kolmannelle kohdalle tulkinnan, joka meni kyseisen säännöksen sanamuotoa pidemmälle, ja tukeutui analyysissään tämän säännöksen asiayhteyteen ja tavoitteisiin.

37      Kyseisessä oikeuskäytännössä ensinnäkin todettiin, että päätöksen 2001/462 9 artiklalla oli tarkoitus panna täytäntöön menettelyllisellä tasolla se suoja, joka yhteisön oikeudessa annetaan niille tiedoille, jotka komissio on saanut tietoonsa kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen yhteydessä (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 28 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti sellaisten tietojen suojaamisesta, jotka luonteensa vuoksi kuuluvat 6.2.1962 annetun [EY 81] ja [EY 82] artiklan ensimmäisen neuvoston täytäntöönpanoasetuksen N:o 17 (EYVL 1962, 13, s. 204) 20 artiklan 2 kohdan nojalla salassapitovelvollisuuden piiriin, ja totesi, että oikeuskäytännön mukaan niiden tietojen ala, jotka kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, on suurempi kuin yritysten liikesalaisuuksien ala (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 29 kohta).

38      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tämän jälkeen yhtäältä, että päätöksen 2001/462 9 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta koskivat tietojen paljastamista henkilöille, yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, jotta nämä voivat käyttää oikeuttaan tulla kuulluiksi kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn yhteydessä, ja toisaalta, että mainituissa ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitettua menettelyä sovellettiin ainoastaan soveltuvin osin julkaistaessa tietoja Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mistä puolestaan säädetään kyseisen säännöksen kolmannessa kohdassa. Tämä tarkoitti etenkin sitä, että kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja teki tämän säännöksen mukaisen päätöksen, hänen oli huolehdittava salassapitovelvollisuuden noudattamisesta niiden tietojen osalta, joille ei anneta yhtä erityistä suojaa kuin liikesalaisuuksille, ja erityisesti niiden tietojen osalta, jotka voidaan paljastaa kolmansille, joilla on oikeus tulla kuulluiksi asiassaan, mutta joiden luottamuksellisuus estää niiden paljastamisen yleisölle (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 31 kohta).

39      Unionin yleinen tuomioistuin perusteli päätöksen 2001/462 9 artiklalle antamaansa laajaa tulkintaa edelleen tukeutumalla kyseisen päätöksen yhdeksänteen perustelukappaleeseen, jonka mukaan ”luovutettaessa luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja olisi otettava erityisesti huomioon – – asetus N:o 45/2001” (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 32 kohta).

40      Tällaiset toteamukset ovat kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevaa päätöstä sovellettaessa edelleen merkityksellisiä.

41      Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklalla on päätöksen 2001/462 9 artiklan tavoin tarkoitus panna täytäntöön menettelyllisellä tasolla se suoja, joka unionin oikeudessa annetaan niille tiedoille, jotka komissio on saanut tietoonsa kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen yhteydessä, ja josta nyttemmin säädetään asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 2 kohdassa. Kyseisessä 8 artiklassa tehdään siten sama erottelu, josta edellä 38 kohdassa on muistutettu, yhtäältä tietojen luottamuksellisuuden suojaamisen sellaisiin kolmansiin nähden, joilla on oikeus tulla kuulluksi kilpailusääntöjen soveltamismenettelyssä, ja toisaalta kattavampaan suojaan, jota on noudatettava julkaistaessa tietoja Euroopan unionin virallisessa lehdessä, välillä. Lisäksi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 23 perustelukappaleessa asiallisesti toistetaan päätöksen 2001/462 yhdeksännen perustelukappaleen sisältö, kun siinä viitataan siihen, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja luovuttaessaan otettava huomioon erityisesti asetus N:o 45/2001.

42      Nyt käsiteltävässä asiassa luottamuksensuojan periaate ja yhdenvertaisen kohtelun periaate, joihin kantaja vetoaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsittelyssä, eivät kuitenkaan ole sellaisia sääntöjä, joilla suojataan erityisesti yleisölle julkistamiselta senkaltaisia tietoja kuin tiedot, jotka kantaja on toimittanut komissiolle, jotta sen sakkoja lievennettäisiin.

43      Toisin kuin esimerkiksi asetuksella N:o 45/2001 säädetyt säännöt, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyä unionin elimissä tai toimielimissä, tai asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyt poikkeukset oikeudesta saada tutustua toimielinten asiakirjoihin, tällaisilla periaatteilla ei pyritä suojaamaan tiettyjen tietojen tai asiakirjojen luottamuksellisuutta erityisesti. Koska nämä periaatteet eivät näin ollen kuulu sellaisenaan unionin oikeudessa niille tiedoille, jotka komissio on saanut tietoonsa kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen yhteydessä, säädetyn suojan alaan, ne eivät kuulu kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan nojalla annetun tehtävän alaan.

44      Tästä seuraa, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimi nyt käsiteltävässä asiassa perustellusti katsoessaan, ettei hänellä ollut toimivaltaa vastata väitteisiin, jotka kantaja esitti riidanalaista julkaisemista vastaan luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen perusteella.

45      Väite, jonka mukaan riidanalaista päätöstä rasittaa ilmeinen arviointivirhe, koska komissio ei tutkinut niitä periaatteisiin liittyviä väitteitä, jotka kantaja oli esittänyt ensimmäisen kanneperusteen tueksi VP-päätöksen sellaisen yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, julkaisemista vastaan, ei myöskään voi menestyä.

46      Kuten komissio perustellusti toteaa, tämä väite nimittäin perustuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan komissio ei yleisesti ottanut kantaa tähän seikkaan.

47      Kilpailun pääosaston kantajalle 28.11.2011 lähettämässä kirjeessä komissio siten totesi, että se oli avoimuussyistä päättänyt julkaista VP-päätöksestä sellaisen yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen.

48      Lisäksi kilpailun pääosaston kantajalle 15.3.2012 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että riidanalaista julkistamista vastaan esitettyjen periaatteisiin liittyvien väitteiden arvioinnissa komissio katsoi, että sen tehtävänä oli punnita erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyssä avoimuusperiaatetta koskevassa poikkeuksessa tarkoitettua tutkintatoimiensa tarkoitusten suojaa suhteessa osapuolten oikeutettuihin intresseihin. Komissio totesi lisäksi, että yrityksen antaman lausunnon kaltaista asiakirjaa ei suojata pelkästään sillä perusteella, että se on toimitettu komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen yhteydessä, eikä suunniteltu julkaiseminen vaarantanut sen tutkintatoimien tarkoituksia. Komissio korosti lisäksi, että nyt käsiteltävässä asiassa oli otettava huomioon asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 7 kohta, jonka mukaan 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia sovelletaan ainoastaan niin kauan kuin suojelu on asiakirjan sisällön kannalta perusteltua. Komissio päätteli tästä, ettei riidanalaisella julkaisemisella loukattu kantajan perusteltua luottamusta.

49      Toisin kuin kantaja väittää, komissio näin ollen tutki ne periaatteisiin liittyvät väitteet, jotka kantaja oli esittänyt riidanalaista julkaisemista vastaan.

50      Kun otetaan huomioon edellä 30, 44 ja 49 kohdassa esitetyt toteamukset, ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, jossa kantaja väittää, että sillä, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja kieltäytyi vastaamasta tiettyihin riidanalaista julkaisemista vastaan esitettyihin väitteisiin, loukattiin kantajalle unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa taattua oikeutta hyvään hallintoon sekä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa taattua oikeutta tulla kuulluksi tehokkaasti hallinnollisessa menettelyssä.

51      Näin ollen ensimmäinen kanneperuste ei ole perusteltu, ja se on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka perustuu perustelujen riittämättömyyteen

52      Kantaja arvostelee kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa siitä, ettei hän esittänyt riidanalaiselle päätöksellä riittäviä perusteluja, millä kantajan mukaan loukattiin yhtäältä SEUT 296 artiklaa ja unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja toisaalta kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan 2 kohtaa. Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei siten esitetä, millä perusteella on perusteltua, että VP-päätöksestä julkaistaan uusi, yksityiskohtaisempi toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, viisi vuotta sen jälkeen kuin ensimmäisen toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, julkaistiin. Vaikka kantaja myöntää, että komissio viittasi sille 28.11.2011 osoittamassaan kirjeessä avoimuussyihin, pelkästään tämän viittauksen perusteella ei kantajan mielestä kuitenkaan voida ymmärtää syitä, jotka johtivat siihen, että komissio katsoi, että sen internetsivulla vuonna 2007 julkaisema ensimmäinen toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, ei täyttänyt tai oli lakannut täyttämästä tätä vaatimusta. Kantaja katsoo, että koska komission päätös julkaista VP-päätöksestä yksityiskohtaisempi toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, poikkesi aikaisemmasta hallinnollisesta käytännöstä, olisi ollut sitäkin suuremmalla syyllä tarpeen, että komissio esittää tältä osin erityiset perustelut riidanalaisessa päätöksessä itsessään.

53      Komissio katsoo, että jos riidanalaista päätöstä tarkastellaan koko asiayhteydessään, se on tältä osin riittävästi perusteltu.

54      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäistapausta koskevan päätöksen perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia päätöksen laillisuuden, ja antaa sille, jota asia koskee, riittävät tiedot sen selville saamisille, onko päätös asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa, kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden ulottuvuus riippuu kyseessä olevan toimenpiteen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on toteutettu (asia 322/81, Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok., s. 3461, 14 kohta; asia T-49/95, Van Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok., s. II‑1799, 51 kohta).

55      Vaikka komission on SEUT 296 artiklan nojalla perusteltava päätöksensä esittämällä ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpide oikeudellisesti perustuu, sekä ne syyt, joiden vuoksi se on tehnyt päätöksensä, perusteluissa ei kuitenkaan siten tarvitse esittää erikseen kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska tutkittaessa sitä, ovatko toimenpiteen perustelut riittäviä, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. asia C‑367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok., s. I‑1719, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T-53/12, CF Sharp hipping Agencies v. neuvosto, tuomio 26.10.2012, 37 kohta). Erityisesti on todettava, että asianomaiselle vastainen toimenpide on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen (asia T-465/08, Tšekin tasavalta v. komissio, tuomio 15.4.2011, Kok., s. II‑1941, 163 kohta).

56      Tämä perusteluvelvollisuus on niiden päätösten osalta, joita kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa pyydetään tekemään pyynnöillä, jotka koskevat tiettyjen tietojen käsittelemistä luottamuksellisesti kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen yhteydessä, on pantu täytäntöön kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklan 2 kohdassa, kun sitä luetaan yhdessä saman säännöksen 3 kohdan kanssa.

57      Nyt käsiteltävässä asiassa sekä kantajan 23.12.2011 kilpailun pääosastolle osoittamasta kirjeestä että sen kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle 10.4.2012 osoittamasta kirjeestä käy ilmi, että kantaja väitti hallinnollisessa menettelyssä, että sellaisen uuden toisinnon julkistaminen VP-päätöksestä, joka sisältää sellaisia tietoja, jotka kantaja oli vapaaehtoisesti toimittanut, jotta sen hyväksi sovellettaisiin vuoden 2002 yhteistyötiedonantoa, loukattiin kantajan perusteltuja odotuksia, eikä se myöskään ollut perusteltua ylivoimaisen yleisen edun perusteella. Mainituista kirjeistä ilmenee myös, että kantaja väitti, että tällainen julkaiseminen poikkesi komission aikaisemmasta hallinnollisesta käytännöstä, jonka mukaan tietoja, jotka yritykset olivat toimittaneet sakoista vapauttamista tai niiden lieventämisestä koskevan ohjelman perusteella, ei annettu kolmansille.

58      Tästä on todettava, että vaikka kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ei erikseen vastannut asiakysymysten osalta kaikkiin esitettyihin perusteluihin, tämä johtui – kuten ensimmäisen kanneperusteen aineellisesta tarkastelusta ilmenee – pyrkimyksestä noudattaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävää ja toimivaltuuksia koskevan päätöksen 8 artiklassa hänelle annettujen toimivaltuuksien rajoja.

59      Kuten edellä 49 kohdassa jo korostettiin, riidanalainen päätös on kuitenkin tehty sen hallinnollisen menettelyn päätteeksi, jossa komissiota pyydettiin vastaamaan niihin periaatteita koskeviin vastalauseisiin, jotka kantaja oli esittänyt suunniteltua julkaisemista vastaan ja jotka eivät kuuluneet kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivallan alaan.

60      Näin ollen kantajan tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi on tarkasteltava riidanalaista päätöstä sen tekemiseen johtaneessa asiayhteydessä ja katsottava näin ollen, että kyseiseen päätökseen sisältyy implisiittisesti – mutta välttämättä – kilpailun pääosaston ilmaisemia komission kannanottoja suunniteltuun julkaisemiseen siltä osin kuin kyseiset kannanotot koskevat seikkoja, jotka eivät kuulu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävän alaan.

61      Kun riidanalaista päätöstä tarkastellaan tällä tavoin, kantaja voi sen perusteella siis ymmärtää ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin päätös oikeudellisesti perustuu.

62      Kuten edellä 47 kohdassa on jo korostettu, komissio on siten ensinnäkin kilpailun pääosaston kantajalle 28.11.2011 osoittamassa kirjeessä perustellut aikomuksensa julkistaa VP-päätöksestä yksityiskohtaisempi toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, viittaamalla avoimuutta koskevaan tavoitteeseen.

63      Toiseksi on todettava, että vaikka pitääkin paikkansa, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoi, ettei hänellä ollut toimivaltaa tutkia mahdollista kantajan perusteltujen odotusten loukkaamista sen vuoksi, että tällainen tutkinta ei kuulunut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksien alaan, komissio on kuitenkin kantajalle 15.3.2012 osoittamassaan kirjeessä nimenomaisesti vastannut kantajan perusteluun, jonka mukaan riidanalainen julkaiseminen loukkasi kantajan perusteltuja odotuksia.

64      Kuten edellä 48 kohdassa on jo todettu, mainitusta kirjeestä nimittäin ilmenee, että komissio katsoi riidanalaista julkaisemista vastaan esitettyjä periaatteisiin liittyviä väitteitä koskevassa analyysissään, että komission tehtävänä oli punnita erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyssä avoimuusperiaatetta koskevassa poikkeuksessa tarkoitettua tutkintatoimiensa tarkoitusten suojaa suhteessa osapuolten oikeutettuihin etuihin. Lisäksi komissio totesi, ettei asiakirjaa suojata pelkästään sillä perusteella, että se on toimitettu komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen yhteydessä, eikä suunniteltu julkaiseminen vaarantanut komission tutkintatoimien tarkoituksia. Komissio korosti myös, että nyt käsiteltävässä asiassa oli otettava huomioon asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 7 kohta, jonka mukaan artiklan 1–3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia oikeudesta saada tutustua asiakirjoihin sovelletaan ainoastaan niin kauan kuin suojelu on asiakirjan sisällön kannalta perusteltua. Komissio päättelee tästä, ettei riidanalaisella julkistamisella loukattu kantajan perusteltua luottamusta.

65      Kolmanneksi riidanalaisessa päätöksessä mainitaan kantajan esittämän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkäämisen tueksi useita seikkoja. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja korosti päätöksessä aluksi, ettei hallintomenettelyn asiakirjavihkoon sisältyviä asiakirjoja sinällään voitu pitää liikesalaisuuksina tai muina luottamuksellisina tietoina. Luottamuksellisuutta koskevien pyyntöjen hylkäämistä perusteltiin tämän jälkeen ensinnäkin sillä, että komissiolla on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan nojalla päätöksiä tehdessään laaja harkintavalta julkaista päätöksistään enemmän kuin niiden olennainen osa; toiseksi sillä, ettei kantaja ollut osoittanut, että oli olemassa riski siitä, että sen komissiolle vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla toimittamat tiedot aiheuttavat sille vakavaa vahinkoa; kolmanneksi sillä seikalla, että vaikka tällaisen riskin olemassaolo oletettaisiinkin osoitetuksi, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kantajan intressi siihen, että kilpailusääntöjen rikkomisen, johon se on osallistunut, yksityiskohdat eivät tule yleisön tietoon, ei ansaitse suojelua. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi lisäksi, että kyseistä oikeuskäytäntöä sovellettiin analogisesti nyt käsiteltävään asiaan, koska vaikkei kantajaa ollut VP-päätöksessä velvoitettu maksamaan sakkoa, kyseisessä päätöksessä kuitenkin todettiin kantajan osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettyyn jatkettuun EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen.

66      Edellisessä kohdassa todettu johtaa siihen, että on myös hylättävä kantajan perustelu, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei selitetty sitä, miksi komission aikaisemmasta hallinnollisesta käytännöstä oli perusteltua poiketa nyt käsiteltävässä asiassa. Vaikka oletettaisiinkin osoitetuksi aikaisempi hallinnollinen käytäntö, johon kantaja viittaa ja jota käsitellään neljännen kanneperusteen yhteydessä, riidanalaisessa päätöksessä – kun sitä tarkastellaan kyseisen päätöksen tekemisen asiayhteydessä – esitetään nimittäin riittävästi seikkoja, joiden perusteella kantaja voi ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi komissio päätti nyt käsiteltävässä asiassa poiketa tästä käytännöstä.

67      Näin ollen kantajan näkemykseen ei voida yhtyä siltä osin kuin se väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat riittämättömät, ja toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Kolmas kanneperuste, joka perustuu salassapitovelvollisuuden loukkaamiseen sekä tietojen, jotka komissio aikoo julkistaa, luottamuksellisuuden loukkaamiseen

68      Kantaja väittää, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja loukkasi riidanalaisessa päätöksessä komissiolle sen tutkinnan aikana vapaaehtoisesti toimitettujen tietojen luottamuksellisuutta. Kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan sekä SEUT 339 artiklaa että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa.

69      Kantajan mukaan tällainen luottamuksellisuus johtuu ensinnäkin siitä seikasta, että kyseiset tiedot ovat peräisin lausunnoista, joita kantaja itse tai muut yritykset ovat antaneet komissiolle tutkinnan aikana sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla, tai asiakirjoista, jotka on välitetty komissiolle vapaaehtoisesti. Kantaja katsoo, että tällaiset tiedot kuuluvat kantajan yksityisyyden alaan, jota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa suojataan jopa niiden sisällöstä riippumatta. Lisäksi sen mukaan asiassa 145/83, Adams vastaan komissio, 7.11.1985 annetusta tuomiosta (Kok., s. 3539) seuraa, että tietojen, jotka on toimitettu komissiolle vapaaehtoisesti sillä edellytyksellä, ettei tämä paljasta niitä, on nautittava erityistä suojaa.

70      Kantaja väittää lisäksi, että tiedot, joita se pyytää käsiteltäviksi luottamuksellisina, kuuluvat SEUT 339 artiklassa ja asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohdassa suojatun salassapitovelvollisuuden alaan, koska ne täyttävät edellä 33 kohdassa mainitussa asiassa Bank Austria Creditanstalt vastaan komissio annetussa tuomiossa tätä varten vahvistetut kolme edellytystä. Kantajan mukaan siis ainoastaan rajallinen henkilömäärä on näistä tiedoista tietoinen, niiden paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa eikä paljastaminen ole objektiivisesti arvioiden välttämätöntä siinäkään tapauksessa, että otetaan huomioon oikeutetut intressit, jotka ovat paljastamista vastaan.

71      Kantaja toteaa tältä osin, että tiedoista, joiden julkaisemista nyt käsiteltävässä asiassa suunnitellaan ja jotka eivät sisältyneet VP-päätöksen vuonna 2007 julkistettuun väliaikaiseen toisintoon, joka ei ole luottamuksellinen, ilmenevät yksityiskohtaisesti paitsi ne kilpailunvastaiset sopimukset ja tietojenvaihto, joita riidanalainen päätös koskee, myös se tapa, jolla kantaja niihin osallistui. Kantajan mukaan näihin tietoihin liittyy lukuisia lainauksia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevien yritysten esittämistä asiakirjoista ja komission toimittamista tulkintaohjeista. Tällainen julkaiseminen pitäisi kantajan mielestä rinnastaa kantajan ja niiden muiden VP-päätöksen adressaattien, jotka olivat antaneet lausuntoja sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla, antamien lausuntojen välittömään julkistamiseen, ja se on omiaan aiheuttamaan vakavaa haittaa kantajan maineelle sekä vaikuttamaan sen markkina-asemaan. Kantaja toteaa lisäksi, että suunniteltu julkaiseminen aiheuttaisi sille vakavampaa haittaa kuin muille siihen kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta VP-päätöksessä määrättiin seuraamuksia, osallistuneille yrityksille, koska kantajalla ei vapautuksen sakoista saadakseen ollut muuta mahdollisuutta kuin myöntää varauksetta oman osallistumisensa kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen ja auttaa komissiota kaikin mahdollisin tavoin tosiseikkojen selvittämisessä.

72      Kantajan mukaan oikeuskäytännöstä lisäksi ilmenee, että niiden tietojen kaltaiset tiedot, joiden julkaisemista nyt käsiteltävässä asiassa suunnitellaan, kuten tiedot yhtiöiden liikesuhteista, niiden tuotteiden hinnoista, niiden kustannusrakenteesta, markkinaosuuksista tai vastaavista asioista, kuuluvat näiden yhtiöiden taloudellisten etujen alaan ja ansaitsevat suojelua silloinkin, kun ne koskevat menettelyä, joka on todettu lainvastaiseksi. Kantaja katsoo, että suunniteltu julkaiseminen lisäksi altistaisi sen vakavalle riskille tuomitsemisesta maksamaan vahingonkorvausta kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen kanteiden perusteella. Kantaja korosti istunnossa, että sen pitäisi saada suojaa tällaisia vahingonkorvauskanteita vastaan.

73      Kantaja väittää lisäksi, että sillä, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi luottamuksellisuutta koskevat pyynnöt, loukattiin yleistä lainvastaisuusolettamaa, joka liittyy sellaisten tietojen julkaisemiseen, jotka ovat peräisin yritysten vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla tekemistä ilmoituksista ja näiden yritysten komissiolle vapaaehtoisesti toimittamista asiakirjoista. Kantajan mielestä pitää nimittäin välttää se, että komission kartelliasioissa saamien tietojen käsittelyä koskevat tiukat säännöt ja erityisesti vuoden 2002 yhteistyötiedonannosta seuraavat säännöt tehtäisiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemisten kautta merkityksettömiksi. Kantaja korosti istunnossa myös, ettei komissio voi tietojen julkaisemisella tehdä merkityksettömäksi sitä suojaa, jota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tietyille tiedoille annetaan niiden ilmaisemista vastaan.

74      Kantaja toteaa lisäksi, ettei riidanalaisessa päätöksessä esitetä mitään ylivoimaista yleistä etua, jonka perusteella suunniteltu julkaiseminen olisi perusteltua riidanalaisten tietojen luottamuksellisuudesta huolimatta. Kantaja katsoo, että koska yleisö oli jo saanut riittävästi tietoa toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, julkaisemisen kautta vuonna 2007, nyt käsiteltävässä asiassa ei missään tapauksessa ollut olemassa tällaista yleistä etua. Kilpailusääntöjen rikkomisen, josta VP-päätöksessä määrättiin seuraamuksia, uhrien mahdollinen intressi siihen, että kyseisestä päätöksestä julkaistaan yksityiskohtaisempi toisinto, on kantajan mukaan täysin yksityinen etu. Istunnossa kantaja totesi viimeksi mainitusta seikasta lisäksi, ettei riidanalaisessa päätöksessä missään tapauksessa selitetty millään tavalla, miksi suunniteltu julkaiseminen olisi tarpeen VP-päätöksessä tarkoitetun kartellin uhrien tehokasta oikeuskeinoa koskevan oikeuden varmistamiseksi.

75      Komissio ei hyväksy näitä perusteluja.

76      Tämä kanneperuste koostuu lähinnä kolmesta osasta, joista ensimmäinen perustuu kantajan liikesalaisuuksien tai ainakin kantajaa koskevien kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden loukkaamiseen, toinen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla komissiolle toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden loukkaamiseen ja kolmas yksityisyydensuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

77      Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tästä aluksi, että perustelut, jotka liittyvät sen perusteltuun luottamukseen, joka kantajalle väitetysti oli syntynyt vuoden 2002 yhteistyötiedonannon ja komission aikaisemman käytännön perusteella ja johon kolmannen kanneperusteen tueksi on vedottu, ovat pääasiallisesti päällekkäisiä neljännessä kanneperusteessa kehiteltyjen perustelujen kanssa. Kyseisiä perusteluja tutkitaan näin ollen tässä asiayhteydessä.

78      Tämän jälkeen on muistutettava, että SEUT 339 artiklan mukaan unionin toimielimen jäsen, komitean jäsen, unionin virkamies tai muu sen henkilöstöön kuuluva ei saa, tehtävänsä päätyttyäkään, ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eikä varsinkaan tietoja yrityksistä taikka niiden liikesuhteista tai kustannustekijöistä.

79      Asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohdan mukaan komission kyseisen asetuksen nojalla suorittaman tutkinnan kuluessa asetuksen 17–22 mukaisesti kokoamia tietoja voidaan käyttää vain niihin tarkoituksiin, joita varten ne on koottu. Asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 2 kohdassa, jolla täydennetään SEUT 339 artiklassa määrättyä käyttäytymissääntöä kyseisen asetuksen soveltamisalalla, tarkennetaan muun muassa, että rajoittamatta yhteistyötä komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välillä ja väitetiedoksiannon adressaattien oikeutta tutustua tutkimuksen asiakirja-aineistoa, komissio ja kyseiset viranomaiset, niiden virkamiehet, toimihenkilöt ja muut kyseisten viranomaisten valvonnassa työskentelevät henkilöt sekä jäsenvaltioiden muiden viranomaisten virkamiehet ja toimihenkilöt eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet kyseistä asetusta sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä.

80      Asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 1 kohdan mukaan komissio julkaisee muun muassa päätökset, joilla se määrää sakkoja yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, joiden se katsoo olevan vastuussa unionin kartelleja koskevan lainsäädännön rikkomisesta. Asetuksen 30 artiklan 2 kohdan mukaan julkistettaessa mainitaan muun muassa osapuolten nimet ja päätöksen olennainen sisältö, mukaan lukien määrättävät seuraamukset, mutta siinä on otettava huomioon yritysten oikeutettu intressi siihen, ettei niiden liikesalaisuuksia ilmaista.

81      [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18) 16 artiklan 1 kohdassa säädetään pääasiallisesti, että komissiolla on velvollisuus olla antamatta oikeutta tutustua tietoihin, mukaan lukien tutkinta-aineistoon kuuluvat asiakirjat, ja olla luovuttamatta niitä siltä osin kuin ne sisältävät liikesalaisuuksia tai kenen tahansa henkilön muita luottamuksellisia tietoja.

82      Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei kiistä osallistuneensa VP-päätöksessä tarkoitettuun kartelliin. Se väittää sitä vastoin yhtäältä, että riidanalaisten tietojen luottamuksellisuus johtuu yksinomaan siitä, että ne on toimitettu komissiolle vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman yhteydessä ja suunniteltu julkaiseminen on siten omiaan vaarantamaan komission tutkintatoimien tarkoitusten suojan.

83      Toisaalta kantaja vetoaa ensinnäkin siihen seikkaan, että komission suunnittelemalla yksityiskohtaisemman toisinnon julkaisemisella VP-päätöksestä vahingoitettaisiin epäasianmukaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja taloudellisia etuja siltä osin kuin kyseinen toisinto sisältää tietoja, jotka koskevat kantajan soveltamaa hintatasoa, suunniteltuja hinnankorotuksia, sen roolia kilpailijoiden kanssa pidetyissä kokouksissa, kokousten pitopaikkoja ja ‑ajankohtia, kokouksiin osallistuneita henkilöitä ja kokousten sisältöä. Kantajan mukaan suunniteltu julkaiseminen aiheuttaisi vakavaa vahinkoa sen maineelle ja lisäisi riskiä siitä, että se joutuu sen kilpailusääntöjen rikkomisen uhrien, josta VP-päätöksessä määrättiin seuraamuksia, nostamien vahingonkorvauskanteiden tai kyseiseen rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten nostamien takautumiskanteiden kohteeksi. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisia tietoja oli joka tapauksessa pidettävä liikesalaisuuksina tai ainakin luottamuksellisina kaupallisina tietoina, joiden julkaiseminen on kiellettyä asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 2 kohdan ja 30 artiklan 2 kohdan nojalla. Lisäksi kantaja väittää, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa taattu tuomioistuinkäsittelyn suoja estää riidanalaisen julkaisemisen siltä osin kuin sen seurauksena olisi prosessuaalisen yhdenvertaisuuden järkkyminen kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen siviilioikeudellisten kanteiden yhteydessä, millä loukataan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa taattua puolueettomuusperiaatetta. Lopuksi kantaja katsoo, että riidanalaisten tietojen luottamuksellisuus seuraa siitä, että komissiolle tutkinnan yhteydessä vapaaehtoisesti toimitetut tiedot kuuluvat kantajan yksityisyyden alaan ja niitä suojataan siten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen nojalla.

 Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaisia tietoja on pidettävä liikesalaisuuksina tai ainakin luottamuksellisina kaupallisina tietoina

84      On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tietoja, jotka ovat olleet salaisia tai luottamuksellisia mutta ovat vähintään viisi vuotta vanhoja, on ikänsä vuoksi pidettävä vanhentuneina, eivätkä ne ole salaisia tai luottamuksellisia, ellei kantaja poikkeuksellisesti osoita, että siitä huolimatta, että nämä tiedot ovat vanhoja, ne ovat edelleen kantajan tai kolmannen kaupallisen aseman kannalta olennaisia seikkoja (yhdistetyt asiat T-1/89–T-4/89 ja T-6/89–T-15/89, Rhône-Poulenc ym. v. komissio, tuomio 15.11.1990, Kok., s. II‑637, 23 kohta; ks. asia T‑383/03, Hynix Semiconductor v. neuvosto, määräys 22.2.2005, Kok., s. II‑621, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T-108/07, Diamanthandel A. Spira v. komissio, määräys 8.5.2012, 65 kohta ja asia T-354/08, Diamanthandel A. Spira v. komissio, määräys 10.5.2012, 47 kohta).

85      Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että riidanalaiset tiedot ovat yli viisi vuotta vanhoja, sillä valtaosa tiedoista on jopa yli kymmenen vuotta vanhoja. On kuitenkin todettava, ettei kantaja ole esittänyt mitään erityisiä perusteluja osoittaakseen, että siitä huolimatta, että kyseiset tiedot ovat vanhoja, ne ovat edelleen kantajan tai kolmannen kaupallisen aseman kannalta olennaisia seikkoja. Kantaja tyytyi siten ainoastaan toteamaan, että suuri osa VP-päätöksen kohdista, joiden julkistamista komissio suunnittelee ja joissa kuvattiin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät tosiseikat, sisälsi samalla tietoja, jotka liittyivät sen liikesuhteisiin ja hintapolitiikkaan, ja että liikesalaisuuksien suoja ei ollut poissuljettu lainvastaisten menettelyjen osalta eikä liikesalaisuuksien suojaa voida rajata koskemaan sellaista ajanjaksoa, jonka pituus on määrätty joustamattomasti.

86      Tästä seuraa, että vaikka oletettaisiinkin, että tiettyjä VP-päätökseen sisältyviä tietoja, joiden ensimmäistä julkistamista komissio suunnittelee, olisi tiettynä aikana voitu pitää liikesalaisuuksina, niitä on kuitenkin pidettävä joka tapauksessa vanhentuneina, ja lisäksi ei ole osoitettu, miksi olisi perusteltua poikkeuksellisesti suojata niitä edelleen tällä perusteella asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohdan nojalla.

87      Kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

 Kanneperusteen toinen osa, joka perustuu komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella toimitettujen tietojen luottamuksellisuuteen

88      Koska niiden tietojen ala, jotka kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, on suurempi kuin yritysten liikesalaisuuksien ala (ks. vastaavasti edellä 69 kohdassa mainittu asia Adams v. komissio, tuomion 34 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 29 kohta), on – riippumatta sen analysoimisesta, onko neljäs kanneperuste perusteltu – tutkittava, onko tietoja kantajan esittämän tavoin suojattava yksinomaan sillä perusteella, että yritys on toimittanut ne komissiolle vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen.

89      SEU 1 artiklan toisen alakohdan mukaan päätökset Euroopan unionissa tehdään mahdollisimman avoimesti. Tämä periaate heijastuu SEUT 15 artiklassa, jolla taataan tiettyjen edellytysten täyttyessä kansalaisille oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin. Tämän periaatteen mukaisesti ja silloin, kun ei ole sellaisia säännöksiä, joilla nimenomaisesti määrättäisiin julkaisemisesta tai kiellettäisiin se, toimielinten oikeus julkaista toteuttamansa toimet on sääntö, johon on olemassa poikkeuksia siltä osin kuin unionin oikeudessa etenkin niillä säännöksillä, joilla taataan salassapitovelvollisuuden noudattaminen, kielletään kyseisten toimien tai joidenkin niiden sisältämien tietojen paljastaminen (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 69 kohta).

90      SEUT 339 artiklassa sen enempää kuin asetuksen N:o 1/2003 28 artiklassa ei kuitenkaan nimenomaisesti mainita, mitkä tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin. Tältä osin ei asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 2 kohdasta voida päätellä, että salassa pidettäviä olisivat kaikki mainittua asetusta sovellettaessa kootut tiedot lukuun ottamatta niitä tietoja, jotka on julkaistava asetuksen 30 artiklan nojalla. Kuten SEUT 339 artiklalla, asetuksen N:o 1/2003 28 artiklalla, jolla täydennetään tätä primaarioikeuden määräystä ja pannaan se täytäntöön yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen alalla, kielletään näet ainoastaan sellaisten tietojen ilmaiseminen, jotka luonteensa perusteella kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin (ks. analogisesti edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 70 kohta).

91      Pitää myös paikkansa, että edellä 33 kohdassa mainituissa asiassa Bank Austria Creditanstalt vastaan komissio annetun tuomion 75 kohdan ja asiassa Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse vastaan komissio annetun tuomion 64 kohdan mukaan on niin, että siltä osin kuin sellaisten tietojen paljastaminen, joiden luottamuksellisuutta suojataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa yleisön oikeutta saada tutustua asiakirjoihin koskevan poikkeuksen nojalla, tällainen suoja on merkityksellinen sen arvioimiseksi, noudattaako komissio sille asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 2 kohdassa asetettua kieltoa ilmaista tietoja, jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä.

92      Mainittujen tuomioiden julistamisen jälkeen unionin tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklaa sellaisella tavalla, että unionin toimielimet voivat kuitenkin käyttää tältä osin perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin. Kyseistä artiklaa on tulkittava tällä tavoin silloin, kun säännöstössä, jossa tätä menettelyä säännellään, säädetään myös tällaisen menettelyn yhteydessä saatujen tai vahvistettujen tietojen käsittelyä koskevia tiukkoja sääntöjä (asia C‑404/10 P, komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomio 28.6.2012, 108, 116 ja 118 kohta). Juuri näin on kuitenkin asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohdan ja 28 artiklan sekä asetuksen N:o 773/2004 6, 8, 15 ja 16 artiklan, joissa säännellään rajoittavasti SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyyn liittyvän asiakirja-aineiston käyttöä, osalta (asia C‑365/12 P, komissio v. EnBW Energie Baden-Württemberg, tuomio 27.2.2014, 86 kohta). Tässä asiayhteydessä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan huomioon ottamisella sillä tavoin, että komissiolta kielletään kaikkien sellaisten tietojen julkistaminen, joiden osalta sillä olisi oikeus evätä tiedonsaantioikeus viimeksi mainitun säännöksen nojalla vetoamalla yleiseen olettamaan, tehtäisiin asetuksen N:o 1/2003 30 artikla asiallisesti merkityksettömäksi. Tällainen tulkinta nimittäin johtaisi siihen, että komissiolta evätään mahdollisuus jopa päätöksensä olennaisen osan julkaisemiseen, koska tästä ilmenisi välttämättä tutkinta-aineistoon kuuluvia seikkoja. Toisaalta tämä johtaisi käytännössä myös todistustaakan, joka luottamuksellisen käsittelyn osalta kuuluu sille, joka luottamuksellista käsittelyä pyytää, kääntämiseen, koska riittäisi, että viimeksi mainittu vetoaa yleiseen olettamaan, jonka mukaan toimielimet voivat vedota edellä kuvattuihin edellytyksiin, ja tosiasiassa velvoittaisi komission osoittamaan, että riidanalaiset tiedot voidaan sisällyttää tämän päätöksestä julkaistuun toisintoon.

93      Päinvastoin kuin kantaja lähinnä väittää, unionin kilpailulainsäädännön rikkomista koskevien tietojen julkistamista julkaisemalla asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan perusteella päätös, jossa määrätään seuraamuksia tästä rikkomisesta, ei lähtökohtaisesti voida samastaa kolmansien oikeuteen saada tutustua tällaiseen rikkomiseen liittyvään komission tutkinta-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin. Nyt esillä olevassa asiassa sellaisten kilpailusääntöjen rikkomista merkitseviä tosiseikkoja koskevien tietojen julkaiseminen, jotka eivät sisältyneet VP-päätöksen vuonna 2007 julkaistuun toisintoon, joka ei ole luottamuksellinen, – mikäli tällaisen julkaisemisen pitää tapahtua – ei siis johtaisi siihen, että kantajan komissiolle jättämät sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat hakemukset ja kantajan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla antamia suullisia lausuntoja koskevat pöytäkirjat – eli kantajan komissiolle tutkinnan aikana vapaaehtoisesti toimittamat tiedot – luovutetaan kolmansille.

94      Näiden periaatteiden valossa on tarkasteltava niitä kolmea kumulatiivista edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta katsotaan, että tiedot kuuluvat luonteeltaan salassapitovelvollisuuden piiriin ja nauttivat siten suojaa yleisölle ilmaisemista vastaan, eli ensinnäkin edellytystä siitä, että ainoastaan rajallinen henkilömäärä on tietoinen näistä tiedoista, toiseksi edellytystä siitä, että kyse on sellaisista tiedoista, joiden paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on antanut kyseiset tiedot, tai kolmansille tahoille, ja kolmanneksi edellytystä siitä, että edut, joita tietojen paljastaminen voi loukata, ovat objektiivisesti arvioiden suojan arvoisia (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 71 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, tuomion 65 kohta).

95      Komissio väittää, ettei ensimmäinen edellytys täyty nyt käsiteltävässä asiassa sen vuoksi, että kantajan sille tutkinnan aikana toimittamat tiedot sisältyivät asiakirja-aineistoon, johon VP-päätöksen adressaateilla on ollut oikeus tutustua.

96      Nämä perustelut on hylättävä. Tältä osin on erotettava toisistaan se suoja, joka on annettava salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluville tiedoille suhteessa niihin henkilöihin, yrityksiin tai yritysten yhteenliittymiin, joilla on oikeus tulla kuulluksi kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn yhteydessä, ja suoja, joka tällaisille tiedoille on annettava suhteessa yleisöön yleisesti (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 29 kohta; ks. analogisesti myös asia C‑278/13 P(R), komissio v. Pilkington Group, määräys 10.9.2013, 56 ja 57 kohta).

97      Sitä unionin toimielinten virkamiesten ja muiden sen henkilöstöön kuuluvien velvollisuutta olla ilmaisematta tiedossaan olevia salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, josta määrätään SEUT 339 artiklassa ja joka pannaan täytäntöön yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen alalla asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 2 kohdalla, on siten lievennetty niiden henkilöiden osalta, joilla on mainitun asetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeus tulla kuulluiksi. Komissio voi ilmoittaa tällaisille henkilöille tiettyjä salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jos tämä on tutkinnan kannalta välttämätöntä. Tällaisissa olosuhteissa on kuitenkin katsottava, että ainoastaan rajallinen henkilömäärä on tietoinen näistä tiedoista.

98      Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohdassa säädetyllä säännöllä, jolla vahvistetaan niiden osapuolten, joita komission tutkinta koskee, oikeus saada tutustua hallintomenettelyn asiakirjavihkoon, ei rajoiteta sellaisten tietojen suojaa yleisölle yleisesti ilmaisemista vastaan, jotka on toimitettu komissiolle tutkinnan aikana ja jotka kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin.

99      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa myös toinen edellytys täyttyy.

100    Kuten edellä 83 kohdassa on todettu, kantaja väittää, että suunniteltu julkaiseminen aiheuttaisi vakavaa vahinkoa sen maineelle ja lisäisi riskiä siitä, että se joutuu sen kilpailusääntöjen rikkomisen uhrien, josta VP-päätöksessä määrättiin seuraamuksia, nostamien vahingonkorvauskanteiden tai kyseiseen rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten nostamien takautumiskanteiden kohteeksi.

101    Tältä osin on riidatonta, että riidanalaiset tiedot, joiden julkaiseminen riippuu kyseisen oikeusriidan ratkaisusta, koostuvat olennaisilta osin niiden tosiseikkojen kuvauksesta, jotka merkitsivät sitä EY 81 artiklan rikkomista, josta komissio määräsi seuraamuksia VP-päätöksessä.

102    On kuitenkin todettava yhtäältä kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisten tietojen julkaiseminen on omiaan vahingoittamaan sen mainetta ja vaikuttamaan sen liikesuhteisiin, että tietyt kohdat VP-päätöksen siitä osasta, jonka ensimmäistä julkaisemista komissio suunnittelee, osin todellakin valottaa selvästi kantajan kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevää menettelyä huomattavasti yksityiskohtaisemmin kuin kyseisestä päätöksestä vuonna 2007 julkaistu toisinto, joka ei ole luottamuksellinen. Näin ollen esimerkiksi VP-päätöksen 115, 116, 123, 126, 130, 140, 147, 149, 150, 151, 169, 170, 188, 189, 201, 211, 233, 260 ja 277 perustelukappaleeseen, joiden julkaisemista komissio suunnittelee, sisältyvien kohtien perusteella voidaan ymmärtää kantajan merkittävä rooli sekä kyseisessä päätöksessä tarkoitetun EY 81 artiklan rikkomisen syntymisessä että kyseisen rikkomisen jatkumisessa lähes seitsemän vuoden ajan.

103    Toisaalta on huomattava, että vaikkei komissio olekaan perustellut riidanalaista päätöstä erityisesti viittaamalla tavoitteeseen helpottaa vahingonkorvauskanteiden nostamista kansallisissa tuomioistuimissa, asiakirja-aineistosta käy kuitenkin suoraan ilmi, että komission suunnittelema VP-päätöksen sellaisen yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, julkaiseminen ja erityisesti kyseisen päätöksen kartellin toimintaa koskevan osan julkaiseminen mahdollistaisi sen, että kolmannet, jotka katsovat kärsineensä vahinkoa tässä päätöksessä todetun unionin kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella, voivat helpommin osoittaa kantajan ja muiden kyseiseen rikkomiseen osallistuneiden yritysten siviilioikeudellisen vastuun ja mahdollisesti tämän vastuun ulottuvuuden.

104    Kuten edellä 102 kohdassa mainitut VP-päätöksen toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen ja jonka julkaisemista komissio suunnittelee, kohdat osoittavat, kyseisestä toisinnosta ilmenee yksityiskohtaisesti se salainen yhteydenpito tai kilpailunvastaiset sopimukset, joihin kantaja on osallistunut, koska niissä mainitaan muun muassa niiden tuotteiden nimet, joita kyseinen yhteydenpito tai sopimukset koskevat, sovellettuja hintoja koskevia numerotietoja sekä osallistujien hintoja ja markkinoiden jakamista koskevat tavoitteet. Tällaiset tiedot ovat omiaan tekemään niille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, jotka pitävät itseään sen EY 81 artiklan rikkomisen, josta VP-päätöksessä määrätään seuraamuksia, uhreina, helpommaksi osoittaa kärsimänsä vahinko sekä syy-yhteys mainitun rikkomisen ja väitetyn vahingon välillä.

105    Näin ollen on katsottava osoitetuksi, että niiden tietojen julkaiseminen, joiden luottamuksellista käsittelyä kantaja pyytää, olisi omiaan aiheuttamaan kantajalle vakavaa vahinkoa, eikä päättelyn tässä vaiheessa ole edes tarpeen lausua siitä, asetettaisiinko kantaja riidanalaisten tietojen julkaisemisella korvauskanteen yhteydessä epäedulliseen asemaan suhteessa muihin yrityksiin, jotka ovat osallistuneet siihen kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta VP-päätöksessä määrätään seuraamuksia, mutta jotka eivät ole osoittaneet samaa yhteistyöhalukkuutta, kuten kantaja väittää.

106    Lopuksi on muistutettava, että kolmas edellytys merkitsee sitä, että tiedon luottamuksellisuuden arviointi edellyttää niiden oikeutettujen intressien, jotka ovat tietojen ilmaisemista vastaan, ja sen yleisen edun vertaamista, jonka mukaan toimielinten toiminnassa on noudatettava avoimuusperiaatetta mahdollisimman laajalti (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 71 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, tuomion 65 kohta).

107    Tältä osin ensinnäkin kantajan perustelusta, jonka mukaan suunniteltu julkaiseminen aiheuttaisi vahinkoa sen maineelle ja siten sen kaupallisille eduille, on aluksi todettava, että sellaisen yrityksen, jolle komissio on määrännyt sakon kilpailusääntöjen rikkomisesta, intressi siihen, ettei kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän käyttäytymisen, josta sitä moititaan, yksityiskohtia paljasteta yleisölle, ei lähtökohtaisesti ansaitse mitään erityistä suojaa, kun otetaan huomioon yhtäältä yleisön intressi saada mahdollisimman laajalti tietoa komission toiminnan perusteluista, talouden toimijoiden intressi saada tietää, minkälainen käyttäytyminen altistaa ne seuraamuksille, ja niiden henkilöiden, joille kilpailusääntöjen rikkominen on aiheuttanut vahinkoa, intressi saada tietää tällaisen käyttäytymisen yksityiskohdat, jotta ne voivat tarpeen vaatiessa esittää vaatimuksensa niitä yrityksiä kohtaan, joille on määrätty seuraamuksia, ja toisaalta tämän yrityksen mahdollisuus saattaa tällainen päätös tuomioistuinvalvonnan alaiseksi (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 78 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, tuomion 72 kohta; ks. analogisesti asia E-14/11, DB Schenker v. EFTA Surveillance Authority, tuomio 21.12.2012, Report of the EFTA Court, s. 1178, 189 kohta).

108    Tästä seuraa, ettei kantaja voi oikeutetusti vastustaa sitä, että komissio julkaisee tietoja, jotka paljastavat yksityiskohtaisesti sen osallistumisen kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta komissio määräsi seuraamuksia VP-päätöksessä, sillä perusteella, että tällainen julkaiseminen on omiaan muuttamaan sitä imagoa, joka kantajalla on liikesuhteissaan, ja tällä tavoin vahingoittamaan sen kaupallisia etuja.

109    Ei myöskään voida hyväksyä sitä kantajan perustelua, jonka mukaan suunnitellulla julkaisemisella puututtaisiin perusteettomasti vireillä oleviin tai tuleviin siviilioikeudellisiin kanteisiin, koska sillä vietäisiin tällaisia kanteita käsitteleviltä kansallisilta tuomioistuimilta mahdollisuus arvioida itse tarvetta pyytää komissiota toimittamaan nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisia tietoja asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohdan nojalla.

110    On nimittäin todettava, että kantaja pyrkii tällä perustelulla lähinnä suojautumaan mahdolliselta tuomitsemiselta vahingonkorvauksiin EY 81 artiklan rikkomiseen osallistumisensa perusteella kansallisessa tuomioistuimessa. EY 81 artiklan rikkomiseen osallistuneen yrityksen intressi välttää tällaiset oikeudenkäynnit ei kuitenkaan ansaitse suojelua, kun otetaan huomioon muun muassa se, että kaikilla henkilöillä on oikeus vaatia sen vahingon korvaamista, joka kyseiselle henkilölle on väitetysti aiheutunut menettelystä, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua (asia C-453/99, Courage ja Crehan, tuomio 20.9.2001, Kok., s. I‑6297, 24 ja 26 kohta; yhdistetyt asiat C‑295/04–C‑298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006, Kok., s. I‑6619, 59 ja 61 kohta ja asia C-199/11, Otis ym., tuomio 6.11.2012, 41 kohta).

111    Tästä seuraa myös, että kantajan väitteet, jotka perustuvat unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa taatun puolueettomuusperiaatteen ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen mahdolliseen loukkaamiseen kansallisissa oikeudenkäynneissä, eivät ole perusteltuja, ja ne on hylättävä.

112    Kantaja väittää kuitenkin neljännestä kanneperusteesta riippumatta lähinnä, että riidanalainen päätös on omiaan vaarantamaan unionin kartelleja koskevan lainsäädännön rikkomisten torjuntaa koskevan politiikan tehokkuuden, koska sillä ei kannusteta yrityksiä paljastamaan tiedossaan olevia unionin kilpailusääntöjen rikkomisia eikä tekemään yhteistyötä komission kanssa, jotta se pääsisi komission sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin. Kantajan mukaan tämä intressi olisi kuitenkin suojaamisen arvoinen, koska sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevalla ohjelmalla on olennainen merkitys unionin kartelleja koskevan lainsäädännön yleiseen tehokkuuteen. Kantaja väittää tässä asiayhteydessä lisäksi lähinnä, että koska tiedot, joiden julkaisemista suunnitellaan, liittyvät enemmän siihen kuin muihin yrityksiin, jotka eivät ole hakeneet sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä, kantaja asetettaisiin tällaisella julkaisemisella kohtuuttomalla tavalla epäedulliseen asemaan kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä, millä vaarannettaisiin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuus.

113    Tästä on todettava yhtäältä, että se, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan menettelyyn liittyvät asiakirjat toimitetaan henkilöille, jotka haluavat nostaa vahingonkorvauskanteen, saattaisi vaikuttaa kyseisten ohjelmien tehokkuuteen, vaikka kansalliset kilpailuviranomaiset tai komissio myöntävätkin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevalle hakijalle kokonaan tai osittain vapautuksen siitä sakosta, jonka ne olisivat voineet määrätä (ks. analogisesti asia C‑360/09, Pfleiderer, tuomio 14.6.2011, Kok., s. I‑5161, 26 kohta). Silloin kun on olemassa mahdollisuus tällaisesta tietojen ilmaisemisesta, henkilöä, joka on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, saatetaan nimittäin kannustaa olemaan käyttämättä tällaisten sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien ohjelmien tarjoamaa mahdollisuutta, kun otetaan huomioon erityisesti se, että komissiolle toimitetut asiakirjat tai komissiolle tällä perusteella annetut lausunnot voivat olla luonteeltaan sellaisia, että ne merkitsevät rikkomisen myöntämistä.

114    Toisaalta oikeus saada korvaus vahingosta, joka on aiheutunut menettelystä, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua, on omiaan vaikuttamaan osaltaan olennaisesti tehokkaan kilpailun säilyttämiseen unionissa (ks. edellä 110 kohdassa mainittu asia Otis ym., tuomion 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja tällä vaikutetaan siten yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen (ks. vastaavasti analogisesti edellä 107 kohdassa mainittu asia DB Schenker v. EFTA Surveillance Authority, tuomion 132 kohta).

115    Unionin tuomioistuin, jonka ratkaistavana oli ennakkoratkaisupyyntö, joka liittyi oikeusriitoihin, jotka koskivat sellaisten yritysten esittämiä pyyntöjä saada tutustua kansallisten kilpailuviranomaisten hallussa oleviin tutkinta-aineistoihin, jotka katsoivat kärsineensä vahinkoa kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, kehotti kansallisia tuomioistuimia punnitsemaan näiden periaatteiden valossa niitä intressejä, jotka oikeuttavat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevien yritysten vapaaehtoisesti toimittamien tietojen toimittamisen, suhteessa niihin intresseihin, jotka oikeuttavat niiden suojaamiseen (edellä 113 kohdassa mainittu asia Pfleiderer, tuomion 60 kohta ja asia C-536/11, Donau Chemie ym., tuomio 6.6.2013, 30 ja 31 kohta).

116    On syytä arvioida tämän oikeuskäytännön vaikutusta nyt käsiteltävässä asiassa.

117    Kuten edellä 93 kohdassa on korostettu, nyt käsiteltävä asia ei koske sellaisen pyynnön epäämistä, joka koskee oikeutta saada tutusta kilpailuoikeuden alaa koskevaan menettelyyn liittyviin asiakirjoihin, mistä edellä 113 kohdassa mainitussa asiassa Pfleiderer ja edellä 115 mainitussa asiassa Donau Chemie ym. oli olennaisesti kyse, vaan komission suunnittelemaa tiettyjen sellaisten tietojen julkaisemista, jotka sisältyvät asiakirjoihin tai ilmoituksiin, jotka kantaja on toimittanut sille vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen.

118    Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ainoastaan väittää yleisesti, että sellaisten tietojen julkaiseminen, jotka se on toimittanut vapaaehtoisesti tutkinnan aikana siinä toivossa, että se pääsisi sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin, vaarantavat komission tutkintatoimien tarkoitukset.

119    Näin ollen on todettava, että vaikka oletettaisiin, että tämä väite pitää paikkansa, siitä ei ilmene sellaisen oikeussäännön olemassaolo, jota komissio olisi rikkonut yksinomaan sillä perusteella, että sen suunnittelema sellaisten tietojen julkaiseminen, jotka oli toimitettu sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman yhteydessä, voisi vaikuttaa kyseisen ohjelman täytäntöönpanoon suhteessa tuleviin tutkintoihin. Tämä erityinen perustelu käsittää lisäksi sen, että yleisöllä on intressi saada mahdollisimman laajalti tietoa kaikista komission toimista, taloudellisilla toimijoilla on intressi siihen, että ne tietävät, mitkä menettelyt voivat asettaa ne alttiiksi seuraamuksille, ja komissiolla on intressi sen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuuden säilyttämiseen. Nämä erityiset intressit eivät kuitenkaan ole kantajalle ominaisia, joten on yksinomaan komission tehtävänä punnita nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuutta ja toisaalta yleisön ja taloudellisten toimijoiden intressiä siihen, että ne voivat hankkia tietoja komission päätöksen sisällöstä ja toimia oikeuksiensa suojelemiseksi.

120    Tätä päätelmää ei voida saattaa kyseenalaiseksi kantajan perustelulla, jonka mukaan tiedot, joita kantaja pyytää käsiteltäviksi luottamuksellisina, eivät ole olennaisia VP-päätöksen päätösosan ymmärtämiseksi eivätkä ne siten kuulu komissiolle asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvan julkaisuvelvollisuuden piiriin. Ei nimittäin ole edes tarpeen tutkia, pitääkö tämä paikkansa, sillä kun otetaan huomioon edellä 107 kohdassa todettu, riittää, kun todetaan, ettei tällä säännöksellä ole tarkoitus rajoittaa komission vapautta julkaista päätöksestään vapaaehtoisesti sellainen toisinto, joka on kattavampi kuin se, joka vähintään vaaditaan, ja sisällyttää siihen myös sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen ei ole välttämätöntä, sikäli kuin näiden tietojen ilmaiseminen ei loukkaa salassapitovelvollisuutta (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 79 kohta).

121    Kantajan asiassa C-67/91, Asociación Española de Banca Privada ym., 16.7.1992 annettuun tuomioon (Kok., s. I‑4785) tekemän viittauksen merkityksellisyyden arviointi kuuluu viidennen kanneperusteen alaan, ja sitä tutkitaan näin ollen siinä yhteydessä.

122    Tästä seuraa, että kanneperusteen toinen osa ei ole perusteltu, ja se on näin ollen hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka perustuu yksityisyyden suojan loukkaamiseen

123    Kantaja vetoaa lopuksi sille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa taatun ja sittemmin unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

124    Tästä on kantajan tavoin todettava, että edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Éditions Odile Jacob annetusta tuomiosta käy ilmi (tuomion 76 kohta), että komissio on myöntänyt, että yrityskeskittymän osapuolina olevien yritysten sille toimittamia tietoja on pidettävä merkityksellisinä yrityksen yksityisyyden kannalta, ja niiden osalta on siten noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa.

125    Vaikka komission on noudatettava mainittua määräystä lähtökohtaisesti myös silloin, kun se kokoaa yrityksiltä tietoja unionin kartellilainsäädännön rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä, henkilö ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voi tukeutua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan vedotakseen sellaiseen maineensa vahingoittamiseen, joka ennakoitavasti seuraa sen omista toimista, kuten rikoksesta (ks. asia Sidabras ja Džiautas v. Liettua, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.7.2004, valitukset nro 55480/00 ja 59330/00, 49 kohta, Recueil des arrêts et décisions, 2004-VIII, s. 367, Taliadorou ja Stylianou v. Kypros, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.10.2008, valitukset nro 39627/05 ja 39631/05, 56 kohta, ja asia Gillberg v. Ruotsi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 3.4.2012, valitus nro 41723/06, 67 kohta).

126    Kuten komissio perustellusti toteaa, tästä seuraa, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattu yksityisyyden suoja estä senkaltaisten tietojen julkaisemista kuin ne tiedot, joiden julkaisemista nyt käsiteltävässä asiassa suunnitellaan ja jotka liittyvät tietyn yrityksen osallistumiseen unionin kartelleja koskevan lainsäädännön rikkomiseen, jonka komissio on todennut asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan perusteella tekemässään päätöksessä, joka on tarkoitus julkaista kyseisen asetuksen 30 artiklan mukaisesti.

127    On siis hylättävä kanneperusteen kolmas osa perusteettomana ja siten kolmas kanneperuste kokonaisuudessaan.

 Neljäs kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

128    Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukataan perusteltua luottamusta, jonka se katsoo sille syntyneen komission vuoden 2002 yhteistyötiedonannon sekä lukuisten komission kantajalle antamien ilmoitusten perusteella ja jonka mukaan komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella vapaaehtoisesti toimitettuja tietoja ei ilmaista. Kantajan perusteltu luottamus siihen, että sen komissiolle vapaaehtoisesti toimittamia tietoja käsitellään luottamuksellisesti, koski sekä kolmansien oikeutta saada suoraan tutustua tutkinta-aineistoon kuuluviin asiakirjoihin tai lausuntoihin että tällaisten asiakirjojen tai ilmoitusten sisällön ilmaisemista kokonaan tai osittain julkaisemalla yksityiskohtaisemman toisinnon VP-päätöksestä.

129    Kantaja katsoo, että komissio loukkasi näin ollen tätä perusteltua odotusta ja jätti ottamatta huomioon aikaisemman hallinnollisen käytäntönsä, kun se teki päätöksen julkaista riidanalaiset tiedot useita vuosia VP-päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn päättämisen jälkeen. Kantajan mielestä tällainen julkaiseminen paitsi kannustaa yrityksiä olemaan tekemättä vapaaehtoisesti yhteistyötä komission kanssa EY 81 artiklan rikkomisten tutkinnan ja niistä seuraamusten määräämisen yhteydessä, myös loukkaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Kantaja katsoo, ettei merkitystä tältä osin ole sillä, että riidanalaiset tiedot ovat vanhempia kuin viisi vuotta.

130    Kantaja väittää lisäksi, että perusteltu luottamus, joka sille syntyi siihen, ettei riidanalaisia tietoja julkaista, johtuu myös siitä seikasta, että komissio on jo vuonna 2007 julkaissut internetsivullaan VP-päätöksestä toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, ja tässä julkistamisessa otettiin huomioon valtaosa kantajan esittämistä luottamuksellisuutta koskevista pyynnöistä. Sen mielestä tästä julkaisemisesta ilmenee komission implisiittinen päätös hyväksyä kantajan tekemät luottamuksellisuutta koskevat pyynnöt. Kantaja katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan paitsi kantajan perusteltua luottamusta myös oikeusvarmuuden periaatetta, kun siinä saatetaan kyseenalaiseksi tämä implisiittinen päätös.

131    Komissio ei hyväksy näitä perusteluja.

132    Tästä on aluksi korostettava, että edellä 58–60 kohdassa esitetyn päättelyn mukaan riidanalaista päätöstä on arvioitava sen hallinnollisen menettelyn asiayhteydessä, jonka päätteeksi se tehtiin, ja että kyseiseen päätökseen sisältyy siten komission kannanotto sen suunnittelemaan julkaisemiseen siltä osin kuin kyse on seikoista, jotka eivät kuulu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksien alaan.

133    Tästä seuraa, että yksinomaan se seikka, ettei kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla ollut toimivaltaa lausua kantajan niistä perusteluista, jotka perustuvat luottamuksensuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, joka ilmenee lähinnä ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta, ei rajoita unionin tuomioistuinten toimivaltaa lausua tällaisista perusteluista nyt esillä olevan kanteen yhteydessä.

134    Asiakysymyksestä on muistutettava, että kun komissio antaa vuoden 2002 ja vuoden 2006 yhteistyötiedonantoihin sisältyvien sääntöjen kaltaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä se voi poiketa näistä säännöistä, tai muuten sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta (ks. vastaavasti ja analogisesti yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok., s. I‑5425, 211 kohta ja asia T-73/04, Carbone-Lorraine v. komissio, tuomio 8.10.2008, Kok., s. II‑2661, 71 kohta).

135    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluja synnyttänyt perusteltuja odotuksia (asia 265/85, Van den Bergh en Jurgens ja Van Dijk Food Products (Lopik) v. ETY, tuomio 11.3.1987, Kok., s. 1155, 44 kohta ja asia C‑537/08 P, Kahla Thüringen Porzellan v. komissio, tuomio 16.12.2010, Kok., s. I‑12917, 63 kohta).

136    Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin hylättävä kantajan perustelu, jonka mukaan komissiota koskeva kielto julkistaa missään olosuhteissa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeviin hakemuksiin tai sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella annettuihin lausuntoihin sisältyviä tietoja seuraa vuoden 2002 tai 2006 yhteistyötiedonannosta.

137    Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 32 ja 33 kohdasta käy ilmi, että ”[mitään] komissiolle [tällä] perusteella [esitettyjä kirjallisia selvityksiä] – – ei saa paljastaa eikä käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin [EY] 81 artiklan noudattamisen valvontaan” ja että ”komissio katsoo, että [sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen yhteydessä] saatujen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleensä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa”. Komissio on vuoden 2006 yhteistyötiedonannossa – joka on annettu sen ajanjakson päätyttyä, jonka aikana kantaja teki yhteistyötä sen tutkimuksen yhteydessä, jonka päätteeksi VP-päätös tehtiin – toki myös täsmentänyt yhtäältä, että yritysten oma-aloitteisia antamia selostuksia kartellia koskevista tiedoistaan ja omasta osuudestaan siinä ”[ei] saisi ehkäistä siviilioikeudenkäynneissä annetuilla asiakirjojen esittämistä koskevilla määräyksillä” (6 kohta), ja toisaalta, että ”muut osapuolet kuten kantelijat eivät saa mahdollisuutta tutustua yrityslausuntoihin”, jotka on annettu sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella (33 kohta).

138    Kuten komissio perustellusti korostaa, nämä erinäiset sitoumukset koskevat ainoastaan niiden yritysten, jotka pyrkivät siihen, että niiden eduksi sovellettaisiin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaa ohjelmaa, sille vapaaehtoisesti antamia asiakirjoja, samoin kuin näiden yritysten kyseisen ohjelman perusteella antamia lausuntoja. Komission päätös, johon se kirjelmissään viittaa ja jolla EnBW Energie Baden-Württemberg AG:lta evättiin oikeus saada tutustuttavakseen kaikki asiaan COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kytkinlaitteet liittyvää menettelyä koskevaan asiakirja-aineistoon kuuluvat asiakirjat, on ymmärrettävä muun muassa näiden sitoumusten valossa.

139    Nämä sitoumukset selventävät lisäksi syitä komission päätökselle poistaa VP-päätöksen yksityiskohtaisemmasta toisinnosta, joka ei ole luottamuksellinen ja jonka julkaisemista komissio suunnittelee, kaikki sellaiset tiedot, jotka kantaja on sille toimittanut sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen ja joiden perusteella tietojen alkuperä voidaan suoraan tai välillisesti tunnistaa.

140    Toiseksi on todettava, että komission lausunnot ja kannanotot, joihin kantaja viittaa, eivät ole ristiriidassa edeltä 136–139 kohdasta ilmenevän erottelun kanssa.

141    Ensinnäkään kilpailun pääosaston pääjohtajan yhdysvaltalaiselle tuomioistuimelle osoittaman kirjeen, jota on lainattu 22.12.2011 julkaistussa lehtiartikkelissa, jonka kantaja on esittänyt, tietyn kappaleen perusteella kantajalle ei siten ole voinut syntyä sitä perusteltua luottamusta, johon se vetoaa. Mainitun kappaleen sanamuodon mukaan kilpailun pääosaston pääjohtaja on todennut, että komission päätöksen, jossa oli todettu EY 81 artiklan rikkominen, sellaisen luottamuksellisen toisinnon paljastaminen yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, loukattaisiin unionin etuja ja vaikutettaisiin merkittävästi unionin kykyyn paljastaa kartelleja ja määrätä niistä seuraamuksia. On kuitenkin riidatonta, että tällainen luottamuksellinen toisinto – toisin kuin sellaisen VP-päätöksen toisinto, joka ei ole luottamuksellinen ja jonka julkaisemista nyt käsiteltävässä asiassa suunnitellaan – sisältää muun muassa viitteitä niiden tietojen alkuperästä, joita yritykset ovat toimittaneet komissiolle vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen, ja että tällainen toisinto voi näin ollen heijastaa lausuntoja, joilla yritykset myöntävät syyllistymisensä rikkomiseen. Tällainen luottamuksellinen toisinto voi myös sisältää kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiksi todettujen yritysten työntekijöiden nimiä.

142    Edellisessä kohdassa mainitussa lehtiartikkelissa mainitussa kilpailun pääosaston pääjohtajan kirjeessä olevasta kappaleesta, johon kantaja viittaa, ei näin ollen voida päätellä komission politiikkaa, jolla taataan yrityksen, joka hakee pääsyä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin, komissiolle vapaaehtoisesti toimittamien tietojen luottamuksellisuus muun muassa niiden päätösten julkaisemisen yhteydessä, joita komissio tekee asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan perusteella.

143    Edellä 141 ja 142 kohdassa esitetty päättely on sovellettavissa analogisesti myös kilpailun pääosaston eräälle asianajotoimistolle 11.2.2014 osoittamaan kirjeeseen, joka liittyy Yhdysvalloissa vireillä olevaan välimiesmenettelyyn ja jonka kantaja esitti istunnossa. Ilman, että on edes tarpeen tutkia tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä – joiden olemassaolon komissio saattaa kyseenalaiseksi – tämän asiakirjan osalta, on todettava, että kuten kirjeestä, johon edellä 141 kohdassa viitataan, kyseisestä asiakirjasta ilmenee, että komissio vastustaa ainoastaan luottamuksellisen toisinnon julkaisemista sellaisesta päätöksestä, jolla todettiin unionin kartelleja koskevan lainsäädännön rikkominen ja määrättiin tällä perusteella seuraamuksia usealle yritykselle. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa joka tapauksessa, ettei kyseisellä 14.2.2014 päivätyllä kirjeellä ole merkitystä sen arvioimisessa, loukataanko toukokuussa 2012 tehdyllä riidanalaisella päätöksellä kantajan perusteltua luottamusta.

144    Komission ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) High Court of Justicelle (England & Wales) (Yhdistynyt kuningaskunta) marraskuussa 2011 esittämät huomautukset, jotka on toimitettu prosessinjohtotoimen yhteydessä, eivät sen paremmin ole voineet synnyttää kantajalle perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio julkaisisi VP-päätöksestä sellaista toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen ja joka on vuonna 2007 julkaistua toisintoa yksityiskohtaisempi.

145    Komissio näet vastusti huomautuksissaan ainoastaan sitä, että kolmansille paljastettaisiin yhtäältä luottamuksellinen toisinto päätöksestä, jolla se oli todennut unionin kilpailusääntöjen rikkomisen, ja toisaalta asiakirjoja, jotka yritykset olivat sille vapaaehtoisesti toimittaneet sen tutkinnan yhteydessä, jonka päätteeksi kyseinen päätös tehtiin, sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen, sekä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella tämän tutkinnan kuluessa annettuja lausuntoja. Siltä osin kuin mainitut lausunnot koskevat luottamuksellisen toisinnon paljastamista päätöksestä, jossa todetaan unionin kilpailuoikeuden sääntöjen rikkominen, edellä 141 ja 142 kohdassa esitettyä päättelyä sovelletaan siis soveltuvilta osin. Siitä, että komissio vastustaa sellaisten asiakirjojen ja lausuntojen julkaisemista, joita yritykset ovat sille vapaaehtoisesti toimittaneet sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen, ei voida päätellä, että olisi olemassa sellainen komission politiikka, jolla varattaisiin luottamuksellinen kohtelu kaikille unionin kilpailuoikeuden sääntöjen rikkomiseen liittyville tiedoille, jotka on toimittanut yritys, joka hakee pääsyä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin.

146    Joka tapauksessa on todettava, että kyseisten huomautusten 20, 21 ja 23 perustelukappaleessa komissio on muun muassa perustellut näkemyksensä, jonka mukaan päätöksen luottamuksellisen toisinnon paljastaminen kolmansille olisi kohtuutonta siihen nähden, että kyseinen toisinto sisältää ainoastaan vähän lisätietoja asianomaisen kartellin toiminnasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa verrattuna yleisön saatavilla olevaan toisintoon kyseisestä päätöksestä. Komissio katsoo, että nyt käsiteltävässä tapauksessa kyseisen päätöksen luottamuksellisen toisinnon julkaiseminen ei ollut perusteltua, kun otetaan huomioon se erittäin vähäinen intressi, joka kyseisen kartellin sellaisella oletetulla uhrilla, jonka tarkoituksena on vaatia Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa korvausta väitetysti kärsimästään vahingosta, olisi tällaiseen julkaisemiseen.

147    Nyt käsiteltävä oikeusriita sitä vastoin koskee komission suunnittelemaa VP-päätöksen sellaisen toisinnon julkaisemista, joka ei ole luottamuksellinen ja joka sisältää suuren määrän sellaisia yksityiskohtaisia tietoja, joita kilpailun pääosaston internetsivulla vuonna 2007 julkaistuun kyseisen päätökseen toisintoon ei sisältynyt, sen kartellin toiminnasta, josta mainitussa päätöksessä määrättiin seuraamuksia. Kuten edellä 103 kohdassa on korostettu, tällainen julkaiseminen olisi lähtökohtaisesti omiaan mahdollistamaan sen, että kolmannet, jotka katsovat kärsineensä vahinkoa tässä päätöksessä todetun unionin kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella, voivat helpommin osoittaa kantajan ja muiden kyseiseen rikkomiseen osallistuneiden yritysten siviilioikeudellisen vastuun ja mahdollisesti tämän vastuun ulottuvuuden. Tästä seuraa, että komission edellä 144 kohdassa mainituissa huomautuksissa ilmaistu näkemys koskee tilannetta, joka poikkeaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta tilanteesta, eivätkä mainitut huomautukset ole missään tapauksessa voineet synnyttää kantajalle sitä perusteltua luottamusta, johon se vetoaa.

148    Ei myöskään voida hyväksyä komission Yhdysvalloissa käynnistetyissä siviilioikeudenkäynneissä puolustamaan näkemykseen perustuvaa perustelua, jonka mukaan yrityksiä, jotka tekevät vapaaehtoisesti yhteistyötä komission kanssa paljastamalla kartellien olemassaolon, ei voida asettaa tällaisissa oikeudenkäynneissä epäedullisempaan asemaan suhteessa sellaisiin kartellin muihin osallistujiin, jotka eivät ole osoittaneet tällaista yhteistyöhalukkuutta.

149    Tästä on ensinnäkin todettava, että koska yrityksen, jolle komissio on määrännyt sakon kilpailusääntöjen rikkomisesta, intressi siihen, ettei kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän käyttäytymisen, josta sitä moititaan, yksityiskohtia paljasteta yleisölle, ei lähtökohtaisesti ansaitse mitään erityistä suojaa (ks. 107 kohta edellä), kantaja ei voi vaatia tällaista suojaa sillä perusteella, että sille olisi annettava kansallisessa tuomioistuimessa erityinen asema verrattuna yrityksiin, jotka eivät ole osoittaneet samassa määrin yhteistyöhalukkuutta komission kanssa. Seuraavaksi on todettava, että koska julkaistu päätös liittyy tosiseikkoihin, joihin kunkin päätöksen adressaatin vastuu SEUT 101 artiklan rikkomisesta perustuu, kantajaa ei aseteta tältä osin epäedulliseen asemaan muihin rikkomiseen osallistujiin nähden. Lopuksi on muistutettava, että sen yhteistyön, jota kantaja on edellä 2 kohdassa kuvatun mukaisesti tehnyt komission kanssa, perusteella kantaja vapautettiin sakoista kokonaan, mikä on vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukainen tavanomainen seuraus. Kantaja ei missään tapauksessa ole esittänyt mitään sellaista seikkaa, joka osoittaisi, että niiden tietojen julkaisemisella, joille se nyt esillä olevassa asiassa pyytää luottamuksellista käsittelyä ja jotka liittyvät koko kartellin toimintaan, se asetettaisiin vahingonkorvauskanteiden yhteydessä epäedulliseen asemaan suhteessa muihin VP-päätöksen adressaatteihin. Tästä seuraa, ettei tämän kannanoton – joka heijastuu myös edellä 144 kohdassa mainituista High Court of Justicessa marraskuussa 2011 esitetyistä huomautuksista – ja komission nyt käsiteltävässä asiassa puolustaman näkemyksen välillä ole ristiriitaa.

150    Kantajan huomautuksilla, jotka koskevat näkemystä, jota komissio puolusti asiassa T‑344/08, EnBW Energie Baden-Württemberg vastaan komissio (tuomio 22.5.2012) ja edellä 92 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan EnBW Energie Baden-Württemberg, ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska – kuten komissio perustellusti korostaa – niissä oli kyse päätöksestä evätä pyyntö, joka koski oikeutta saada tutustua kaikkiin kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan komission asiakirjavihkoon sisältyviin asiakirjoihin. Tästä seuraa, että komission tässä asiayhteydessä puolustama näkemys ei ole voinut synnyttää kantajalle perusteltua odotusta siitä, että komissio pidättäytyy saattamasta yleisön tietoon mitään sellaisia tietoja, joita sille on toimitettu tutkinnan aikana sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin pääsemiseksi.

151    Kolmanneksi on tutkittava kantajan perustelua, jonka mukaan perustellun luottamuksen loukkaaminen perustui myös komission aikaisempaan käytäntöön, jonka mukaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevien yritysten sille vapaaehtoisesti toimittamia tietoja, joita kyseiset yritykset ovat pyytäneet käsiteltäviksi luottamuksellisina, ei paljasteta. Tätä käytäntöä kuvastaa kantajan mukaan VP-päätöksestä vuonna 2007 julkaistu toisinto, joka ei ole luottamuksellinen ja jossa otetaan suurelta osin huomioon kantajan luottamuksellista käsittelyä koskevat pyynnöt sekä jota komissio ei – toisin kuin muita julkaistuja toisintoja päätöksistä, joilla määrätään seuraamuksia unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta – ole luokitellut väliaikaiseksi.

152    Tästä on todettava, että vaikka tällainen käytäntö oletettaisiinkin osoitetuksi, se ei voi luoda kantajalle perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio tulevaisuudessa muuta tätä käytäntöä.

153    Vaikka luottamuksensuojan kunnioittamista koskeva periaate kuuluu unionin oikeuden perustavanlaatuisiin periaatteisiin, taloudelliset toimijat eivät nimittäin voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota unionin toimielimet voivat harkintavaltansa rajoissa muuttaa (asia 245/81, Edeka, tuomio 15.7.1982, Kok., s. 2745, 27 kohta ja asia T‑29/05, Deltafina v. komissio, tuomio 8.9.2010, Kok., s. II‑4077, 426 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154    Nyt käsiteltävässä asiassa edellä esitetystä kolmannen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, että tietoja, joiden julkaisemista kantaja vastustaa, ei voida pitää luonteensa perusteella salassa pidettävinä, kun otetaan huomioon kantajan hallinnollisessa menettelyssä ja tässä oikeudenkäynnissä esittämät perustelut.

155    Komissiolla on kuitenkin laajalti harkintavaltaa päättää julkaista tai olla julkaisematta tällaisia tietoja. Kun otetaan huomioon periaatteet, joista edellä 89 ja 90 kohdassa muistutetaan, asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä rajataan komissiolle kuuluva julkaisuvelvollisuus pelkästään osapuolten ja päätöksen pääasiallisen sisällön – joihin kyseisen säännöksen 1 kohdassa viitataan – mainitsemiseen sen komission tehtävän helpottamiseksi, jonka mukaan komission on annettava yleisölle tieto näistä päätöksistä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemista koskevat kielelliset vaatimukset erityisesti huomioiden. Tällä säännöksellä ei sitä vastoin rajoiteta komission oikeutta – jos se katsoo sen tarpeelliseksi ja jos se on komission resurssien kannalta mahdollista – julkaista päätöstensä teksti kokonaisuudessaan tai ainakin erittäin yksityiskohtaisena toisintona sillä varauksella, että liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen suojaa noudatetaan (ks. analogisesti edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 76 kohta).

156    Vaikka komissiota sitoo siis yleinen velvollisuus julkaista päätöksistään toisinnot, jotka eivät ole luottamuksellisia, tämän velvollisuuden täyttämisen takaamiseksi ei ole tarpeen tulkita asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohtaa siten, että siinä annetaan kyseisen asetuksen 7–10, 23 ja 24 artiklan nojalla tehtyjen päätösten adressaateille erityinen oikeus, jonka perusteella ne voivat vastustaa sitä, että komissio julkaisee unionin virallisessa lehdessä ja mahdollisesti toimielimen internetsivulla sellaisia tietoja, jotka eivät tosin ole luottamuksellisia mutta jotka eivät ole olennaisia näiden päätösten päätösosan ymmärtämiseksi (ks. analogisesti edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 77 kohta). Asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohdassa ei siis pyritä rajoittamaan komission vapautta julkaista päätöksestään vapaaehtoisesti sellainen toisinto, joka on kattavampi kuin se, joka vähintään vaaditaan, ja sisällyttää siihen myös sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen ei ole välttämätöntä, sikäli kuin näiden tietojen paljastaminen ei loukkaa salassapitovelvollisuutta (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 79 kohta).

157    Tästä harkintavallasta seuraa edellä 153 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan, että vaikka aikaisempi hallinnollinen käytäntö, johon kantaja viittaa, oletettaisiin osoitetuksi, kantajalle ei voi syntyä minkäänlaista perusteltua luottamusta tämän käytännön säilymiseen.

158    Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava tällä tavoin sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että unionin kartelleja koskevan lainsäädännön rikkomista koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkaiseminen on omiaan helpottamaan tällaisesta rikkomisesta vastuussa olevien yritysten saattamista siviilioikeudelliseen vastuuseen tästä rikkomisesta ja siten tehostamaan unionin oikeuden soveltamista yksityisoikeuden alalla. Tältä osin on otettava myös huomioon, että komissio on vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 31 kohdassa ja vuoden 2006 yhteistyötiedonannon 39 kohdassa korostanut, että ”vapautus sakoista tai niiden lieventäminen ei kuitenkaan suojaa yritystä [EY] 81 artiklan rikkomiseen osallistumisesta aiheutuvilta yksityisoikeudellisilta seuraamuksilta”.

159    Ei myöskään voida hyväksyä kantajan perustelua, jonka mukaan perusteltu luottamus siihen, ettei komissio paljasta sille tutkinnan aikana vapaaehtoisesti toimitettuja tietoja, pohjautuu sellaisen toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen ja jossa otettiin huomioon kantajan esittämät luottamuksellisuutta koskevat pyynnöt, julkaisemiseen VP-päätöksestä vuonna 2007.

160    Pitää paikkansa, ettei komissio luokitellut tätä VP-päätöksen ensimmäistä toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen, tilapäiseksi.

161    On kuitenkin muistutettava, että jo tuolloin oikeuskäytännössä oli tulkittu asetuksen N:o 17 21 artiklan 2 kohtaa – joka vastaa pääasiallisesti asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohtaa – siten, ettei sillä pyritä rajoittamaan komission vapautta julkaista päätöksestään vapaaehtoisesti sellainen toisinto, joka on kattavampi kuin se, joka vähintään vaaditaan, ja sisällyttää siihen myös sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen ei ole välttämätöntä, sikäli kuin näiden tietojen paljastaminen ei loukkaa salassapitovelvollisuutta (edellä 33 kohdassa mainittu asia Bank Austria Creditanstalt v. komissio, tuomion 79 kohta). Tässä asiayhteydessä on katsottava, että pelkästään sillä, että komissio julkaisi vuonna 2007 VP-päätöksestä ensimmäisen toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, ja että se ei luokitellut tätä toisintoa väliaikaiseksi, ei annettu edellä 135 kohdassa tarkoitetulla tavalla kantajalle mitään täsmällisiä vakuutteluja siitä, ettei kyseisestä päätöksestä myöhemmin julkaistaisi sellaista yksityiskohtaisempaa toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen.

162    Lisäksi kantaja perusteli heinäkuussa 2006 esittämiään luottamuksellisuutta koskevia pyyntöjä erityisesti sillä seikalla, että VP-päätöksen luottamuksellisessa toisinnossa paljastettiin useita sitä koskevia arkaluonteisia kaupallisia tietoja. VP-päätöksen ensimmäisen sellaisen toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen, julkaisuhetkellä oikeuskäytäntö oli jo selvästi kuitenkin vakiintunut siltä osin, että tietoja, jotka ovat olleet salaisia tai luottamuksellisia mutta ovat vähintään viisi vuotta vanhoja, on ikänsä vuoksi pidettävä vanhentuneina, eivätkä ne ole salaisia tai luottamuksellisia, ellei kantaja poikkeuksellisesti osoita, että siitä huolimatta, että nämä tiedot ovat vanhoja, ne ovat edelleen kantajan tai kolmannen kaupallisen aseman kannalta olennaisia seikkoja (ks. edellä 84 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö). Tästä seuraa, että mainitusta ajankohdasta lähtien kantaja ei ole voinut olla ymmärtämättä, ettei tietojen mahdollista luottamuksellista luonnetta voitu taata lähtökohtaisesti määräämättömäksi ajanjaksoksi.

163    Koska kantaja ei myöskään ole esittänyt mitään sellaisia seikkoja, jotka voisivat osoittaa, että komissio olisi erityisesti sitoutunut kantajaan nähden olemaan julkaisematta VP-päätöksestä sellaista toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen ja johon sisältyy enemmän tietoja kuin kilpailun pääosaston internetsivulla syyskuussa 2007 julkaistuun toisintoon, se ei voi tukeutua yksinomaan tähän julkaisemiseen päätelläkseen tällaisen perustellun luottamuksen olemassaolon.

164    Lopuksi myös oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamista koskevat väitteet on torjuttava, koska kantajan näiden väitteiden tueksi esittämä päättely samastuu pääasiallisesti luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskevaan väitteeseen.

165    Näin ollen neljäs kanneperuste ei ole perusteltu, ja se on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohtaan kirjatun käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen loukkaamiseen sekä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevan tiedonannon 48 kohdan rikkomiseen

166    Kantaja väittää, että siltä osin kuin riidanalainen päätös merkitsee sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeneilta yrityksiltä peräisin olevien lausuntojen ja asiakirjojen julkaisemista, sillä loukattiin asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohtaan kirjattua käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Kyseisen säännöksen mukaan asetuksen N:o 1/2003 17–22 artiklan nojalla käydyissä menettelyissä saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu. Komission asiakirjavihosta peräisin olevien tietojen paljastaminen julkaisemalla monta vuotta aikaisemmin julkaistusta VP-päätöksestä sellainen yksityiskohtaisempi toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, ei kantajan mielestä liity niihin tavoitteisiin, joita varten kyseiset tiedot on koottu. Tämä päätelmä on sen mukaan vahvistettu oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevan tiedonannon 48 kohdassa, josta ilmenee, että tällainen tutustumisoikeus voidaan myöntää ainoastaan sillä edellytyksellä, että saatuja tietoja käytetään ainoastaan asiaan liittyvän hallinnollisen menettelyn kohteena olevien unionin kilpailusääntöjen soveltamista koskevissa oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä.

167    Komissio ei hyväksy näitä perusteluja.

168    Tästä on ensinnäkin todettava, että siltä osin kuin kantaja pyrkii perustamaan riidanalaista päätöstä koskevan arvostelunsa oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevan tiedonannon 48 kohtaan, sen näkemystä ei voida hyväksyä.

169    Kuten komissio perustellusti toteaa, oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevan tiedonannon 48 kohdan sanamuodosta käy ilmi, siinä ilmaistu kielto käyttää tutkinta-aineistoon sisältyviä asiakirjoja muihin tarkoituksiin kuin asiaan liittyvän hallinnollisen menettelyn kohteena olevien unionin kilpailusääntöjen soveltamista koskevissa oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä, on osoitettu henkilöille, yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, joille komissio on osoittanut väitetiedoksiannon ja joilla on oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevan tiedonannon 3 kohdassa tarkoitettu oikeus saada tutustua kyseiseen asiakirja-aineistoon. Tiedonannon 48 kohdan tarkoituksena ei näin ollen ole rajoittaa komission oikeutta käyttää EY 81 artiklan rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä kokoamiaan tietoja.

170    Asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohdassa ilmaistun käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen loukkaamiseen perustuvasta väitteestä on todettava, että kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan asetuksen 17–22 artiklaa sovellettaessa saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu, millä ei rajoiteta asetuksen 12 ja 15 artiklan – jotka koskevat tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa sekä komission ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välistä yhteistyötä – soveltamista.

171    Tämä väite ei kuitenkaan voi menestyä, eikä ole edes tarpeen lausua siitä osapuolten erimielisyyden kohteena olevasta kysymyksestä, kuuluvatko osapuolten komissiolle vapaaehtoisesti tutkinnan kuluessa toimittamat tiedot kyseisen säännöksen soveltamisalaan siitä huolimatta, että asetuksen N:o 1/2003 17–22 artiklan tarkoituksena on rajoittaa komission tutkintavaltuuksia.

172    Komission asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa soveltaessa tekemät päätökset muodostavat nimittäin – kuten asetuksen 30 artikla osoittaa – viimeisen vaiheen hallinnollisessa menettelyssä, jossa komissio toteaa EY 81 artiklan rikkomisen ja määrää siitä seuraamuksia.

173    Tästä seuraa – sanotun rajoittamatta komission tutkinta-aineistoihin sisältyvien luottamuksellisten tietojen suojaa –, ettei voida katsoa, että se, että komissio julkaisee päätöksistään sellaisia toisintoja, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka sisältävät tietoja, joita yritykset ovat sille toimittaneet vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen, ei kuulu siihen tarkoitukseen, jota varten nämä tiedot on koottu.

174    Tämän toteamuksen perusteella nyt käsiteltävä asia voidaan myös erottaa edellä 121 kohdassa mainitusta asiasta Asociación Española de Banca Privada ym., johon kantaja viittaa. Ilman, että on tarpeen muistuttaa asetuksen N:o 17 20 artiklan 1 kohdan ja kyseisen säännöksen korvanneen asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohdan välisistä eroavuuksista, riittää, kun todetaan, että mainittu tapaus koski sitä, että kansalliset viranomaiset käyttivät todisteina komission yrityksiltä kokoamia tietoja, joita ei ollut mainittu komission päätöksessä, jossa määrättiin seuraamuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joka oli julkaistu asetuksen N:o 17 21 artiklassa säädetyin edellytyksin, ja että unionin tuomioistuin oli todennut, että tällainen käyttö ei kuulunut siihen tarkoitukseen, jota varten kyseiset tiedot oli koottu (edellä 121 kohdassa mainittu asia Asociación Española de Banca Privada ym., tuomion 35–38 ja 47–54 kohta).

175    Viides kanneperuste on näin ollen perusteeton, ja se on hylättävä, ja samoin on hylättävä myös koko kanne.

 Oikeudenkäyntikulut

176    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

177    Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Evonik Degussa GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelyyn liittyvät oikeudenkäyntikulut.

Papasavvas Forwood Bieliūnas

Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä tammikuuta 2015.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.